olemme vähän miehen kanssa jutelleet että olisi ehkäpä kivaa hankkia koira meille (on lapsia ) itse olen ajatellut pikkuista koiraa, jokin coton, blolognese, havanankoira tai länsiylämaanterrieri tai vaikka cavalieri tai jokin vastaava. (paitsi ei perhoskoiraa eikä mitään chi hua huaa) (en tiedä kirjoitinko oikein) muta mies tyrmäsi kaikki nuo, että ei missään nimessä, jokin karhukoira kuulemma tai pystykorva tai jokin tuollainan... nuihin mä oon taas että ei missään nimessä!!!!!!!!!! haluan pienen sievän koiran, ja nuiden yllämainittujen rotujen lisäksi löytyisi varmaan lisää vaihktoehtoja, mutta en nyt jaksa kaikkea luetella...
eli näyttää siltä että emme pääse kompromissiin mieheni kans rodusta, onko ideoita kompromissiin? en halua pakottaa miestäsi ottamaan sellaista koiraa mitä se ei halua, enkä myöskään "mieheni mieliksi" halua ottaa sellaista mitä se haluaa....
taitaa olla ainut vaihtoehto että ei koiraa ollenkaan..... huoh... bye bye koirahaaveet...
eli näyttää siltä että emme pääse kompromissiin mieheni kans rodusta, onko ideoita kompromissiin? en halua pakottaa miestäsi ottamaan sellaista koiraa mitä se ei halua, enkä myöskään "mieheni mieliksi" halua ottaa sellaista mitä se haluaa....
taitaa olla ainut vaihtoehto että ei koiraa ollenkaan..... huoh... bye bye koirahaaveet...
Vastaukset 25
Vanhimmat
haukkuherkkiä myös miehesi valitsemat.
Miettikää koirarotu luonteen kantilta, ei ulkonäön, muuten tulee ongelmia. Miettikää myös paljonko oikeasti on aikaa tehdä koiran kanssa, sehän tarvii muutakin kuin lenkkeilyä. Muuten se turhautuu ja tulee ongelmia. Lasten iät? Osaavatko olla koiran kanssa?
welsh corgi voisi olla kompromissi ratkaisu :) on pieni, lempeä rotu mutta näöltään pystykorvia muistuttava, tietenkin vähän katsojan silmisä. Corgi on myös oikein kasvatettuna ihanan lempeä, ei turhia räkytä :) onhan noita vaihtoehtoja vaikka mitä.
Sehän on suomen kansalliskoira. Eikä se nyt niin paljon isompi ole kuin nuo mitä mainitsit, eli kyllä naisen voimillakin sen raiteilla pitää. Mutta ottakaa narttu, ne on hiukan helpompia kouluttaa kuin luupäiset uroot(tästä kovakalloisuudesta omani on hyvä esimerkki).
Toisin kuin yleensä luullaan, niin pystykorvan pystyy kouluttamaan helposti riittävän hiljaiseksi jotta sen kanssa voi asua myös kerrostalossa(me muuten asumme).
Koiran luontaiselle riistaviettisyydelle ei tietenkään ole juuri mitään tehtävissä, joten olette kihlatut toisillenne ulkona liikkuessanne. Sen ei sinänsä pitäisi haitata, sillä lain mukaan kaikki koirat on pidettävä kytkettynä tiettyinä aikoina vuodessa. Tätä eivät tosin monet saksanpaimen- tmv. ison koiran omistajatkaan ymmärrä.
En tiedä voitko naisena ymmärtää tätä, mutta käyppäs kokeeksi kuuntelemassa suomenpystykorvan haukkua syvällä korpikuusikossa. Se on nimittäin sellainen elämys että saa isoltakin mieheltä mehut nousemaan silmäkulmaan. Vaikkei metsästäisikään.
Miehesi luultavasti tietää tämän, ja haluaa jakaa kokemuksen kanssasi.
Ettei vaan tulisi lapsille leluksi? Ja vielä ulkonäön perusteella valitsette haukkuvan rodun, jota pitää aktivoida muutenkin kuin lenkittämällä, pitämällä pihassa ja juoksuttamalla lasten perässä?
Onko teillä joku ihan oikea syy hankkia koira?
olla oikea syy että koiran "saa" hankkia? ;) ei tule lapsille leluksi, vaan ihan koko perheelle seurakoiraksi, "perheenjäseneksi" iloksi, ulkoilukaveriksi, ennenkaikkea omaksi iloksi, jonka kanssa voi tehdä ja harrastaa jotain...
ja... tottakai haluaisin että se ulkonäkö olisi sellanen söpö, mutta, tottakai, koiran luonne ratkasee!!! en tietenkään haluaisi siis sellaista koiraa joka on ylisöpö, mutta äkäinen, tai että ei tykkää lapsista.
ja ei ihan kaikki pienet koirarodut hauku (tarkoitan räksytä ) kun olin lapsi meillä oli uros cairnterrieri ja oli niin vähä haukkumaan ettei tosikaan!! mutta joo, jokainen koira on yksilö...
ja oon yrittänyt netin kautta tutustua eri koirien ominaisuuksiin, luonteenpiirteisiin yms... ja sen kautta seuloa mikä olisi meille, meidän perheelle sopivin,rotu. mutta siis tuntuu että kaikki nuo pieni kokoiset koirat mies tyrmää (ok ymmärrän että miestä/miehiä ei ehkä kiinnosta ton tyyliset koirat....)
ja hismastersvoice, ei, en usko että naisena ymmärrän sitä tunnetta kun joku suomenpystykorva kaukkuu metsässä, en usko että saan siitä mitään sen kummempia elämyksiä.... ikävä kyllä :( kuten miehenikään ei ymmärrä sitä mitä elämyksiä saa pikkukoirasta jonka turkkia harjaillaan ja pestään (riippuu rodusta) ja voipi sylissä pitää sohvalla jne...
mies haluaisi että koira olisi ylväs, ylvään näköinen. ja pystyn ymmärtämään miehen pointin halu saada ylväännäköinen koira.... mutta tarvitaanhan koiran hankintaan muutakin kuin halu saada ylväs koira....
sen tiedän että mies ei ehkä ole valmis uhrautumaan kovin pitkiä lenkkejä koiran kanssa, ainakaan useaan kertaan päivässä, joten siitäkin syystä jokin rotu , jota ei tarvitse ulkoiluttaa tuntitolkulla vuorokaudessa.
itse olisin kuitenkin valmis johonkin tokoon tai agilityyn tutustua ja harrastaa jotain sellaista koiran kanssa :)
sekavaa tämä varmaan on, joten lopetan... mutta tosiaankin, alkaa tuntumaan että meidän koiratoiveet ei kohtaa, joten taitaa koiranhankinta jäädä haaveeksi. mutta kiitos silti kaikille vastauksista... :)
en ehkä suosittele, taitaa olla aika kova vahtimaan ja suojelemaan? Ja saattavat olla hankalia kouluttaa. Miksei joku noutaja sopis? Tai spanieli? Ovat usein lapsirakkaita ja rauhallisia. Meillä on airedalenterrieri, sitä voin kyllä suositella :) Vaikka ei pieni olekaan, mutta todella kiltti ja lapsirakas.
OTTAKO MITÄÄNMETSÄSTYKOIRAA. SUOMEN PYSTYKORVA EI OLE MIKÄÄN NS: SEURAKOIRA !
LABRADORIN NOUTAJAN VOISITTA OTTAA SEURAKOIRAKSI !!
Ota portugalin vesikoira .Tutki jäsenyhdistyksen sivuilta.
tunneta rotua, sen tarpeita tarpeeksi.
Kirjoittakaa ihan paperille mitä TE voitte tarjota koiralle. Ihan tosissanne montako tuntia liikuntaa / pv, mihin klo-aikoihin. Montako kertaa vk:ssa harrastuksiin, jne. Millainen turkinhoito ja muu.
Jos vain mietitte mitä itse toivotte koiralta, niin riskit valita väärä rotu on isommat. Ja kuten kirjoitit itse, jokainen koira rodun sisällä on yksilö.
Kannattaa miettiä nuo asiat, koska koira jota aktivoidaan ja liikutetaan liian vähän, turhautuu. Sama toisinpäin, jos koiralta odotetaan enemmän kuin mitä se pystyy antamaan. Jos haluatte agi-kaverin, niin todellakaan jokaisesta rodusta ei ole siihen. Jne.
Mitä paremmin mietitte ne omat rajanne, niin sen helpompaa elämä tulee olemaan, koska koira on tyytyväinen ja te olette. Kun muutama rotu on jäljellä, lukekaa rotumääritelmät. Moni, jolla on jotain rotua, kertoo vain omasta näkökulmastaam ja yleensä aina ne parhaat puolet vain.
niinhän se on, että pitää miettiä tarkasti koirarotu, ja että mitä me pystytään sille tarjoamaan (miten paljon ulkoilua aktiviteettiä, harrastuksia jne) ja paperille olen listannutkin koirarotuja, niiden ominaisuuksia yms yms... ja sitä mukaa viivaillut aina jonkun koirarodun pois syystä tai toisesta...
mut katsoa nyt mihin koirarotuun päädytään vai päädytäänkö mihinkään..... viime kesästä asti on tullut pyöriteltyä mielessä näitä koira juttuja.
mies jopa haluaisi karhukoiraa mutta sen mitä oon lukenut karhukoirasta, en usko että meille olisi sopiva rotu, mutta miehellä "päähänpinttymä" koska sillä ollut lapsena koira (sekarotuinen) jossa myös karhukoiraa. oon yrittänytkin sanoa sille että vaikka meillä olisi kuinka monta karhukoiraa ne ei oo samanluontoisia/samanlaisia kuin se koira mikä sillä oli lapsena. (se oli pienikokoinen koira....)
ihan soittaa joillekin kasvattajille (löytyy varmasti eri rotujärjestöjen sivuilta) ja kysellä roduista. Jos asuvat lähellä niin varmasti kutsuvat katsomaankin koiria. Karhukoirat on kyllä mielestäni aika isoja, suomenpystykorva ei mutta jaksaako sitä opettaa olemaan haukkumatta jos ei jaksa kuunnella haukkumista... mutta niitä rotuja on vaikka kuinka, kyllä sieltä joku sopiva löytyy! Ehkä miehenkin tulee ajateltua asiaa hieman tarkemmin kun rotuja paremmin tunteva kertoo kuinka paljon ulkoilua tai työtä esim. karhukoira tarvitsee? :D
tuosta kun sanoit että miehen kotona oli karhukoiramix, joka oli pienempi kuin oikea. Miettikääs voisiko Schipperke olla se oikea rotu teille. Paljon pienempi, tosin yleensä kokomusta poiketen karhukoirasta. Ja kuten kaikki alkuperäiset rodut, se on myös pitkäikäinen. Miinuksena kimeämpi ääni kuin kkk tai pystykorvalla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Schipperke
Ehdottaisin shibaa. Se on pieni ja nätti rotu, pystykorvainen seurakoira. Ole hyvä ja harkitse :)
ja siis on enemmän koirarotuja mitä on vaihtoehtoina tuossa ylempänä, en vaan kirjoittanut ihan kaikkea...
mut katsellaan.. :)
ja vielä siitä miehen lapsuuden ajan koirasta... oli siis aika pieni kun siinä oli myös perhoskoiraa..
joten sehän on selvää että puhdasrotuinen karhukoira on paljon isompi, mies ei ehkä "tajua" sitä että oikea karhukoira ei jää niin pieneksi.. tai siis tajuaa, mutta ei ehkä oo ajatellut asiaa loppuun asti..
Jos teillä on lapsia kannattaa ottaa joku suojeleva rotu sillä nykyään on paljon kaikenlaisia hiippailijoita joilta pitää suojautua. Joku laumanvartija tai bull-tyylinen ratkaisu voisi olla hyvä ja miehesikin kehtaisi talutella sitä paremmin kuin mitään outoa puutelia. hyvä olisi sekin jos saisitte jostain hyvän seropin jossa oisi esim. karhukoiraa, saksanpaimenkoiraa, dopermannia, rotikkaa ja tälläaisia kunnon rotuja. mitään lamppuharjoja taio pikkuväkkyjä ei kannata ottaa. Miehesi ei kehtaa kumminkaan ulkoilutttaa niitä kun viimeinenkin maine menee heti
niin siis on lapsia, mutta korostan vielä että emme halua mitään isoa koiraa lapset pelkää isoja koiria ja niin vähän minäkin, sehän alkais hyppiin silmille sellainen iso rotikka tai vastaava kun ei olla ns.kokeneita koiran käsittelyssä. ja entäs jos sellainen isompi koira purasee lasta, jos ja kun ei osata oikeaoppisesti kouluttaa tai pitää tarpeeksi kovaa kuria?? ja joo pureehan ne pikkukoiratkin, mut pikkukoiran puremasta pienempi vahinko kuin ison....
oon miehelle puhellut vähän terrieri roduista, ne ei kovin isoja oo, mutta silti luonnetta löytyy.. (riippuu rodusta..) ja ne ei mitään puudelityylisiä oo....
metsästyskoira rotua en teinä ottaisi jos ette oikeasti metsästä, koira kärsii jos ei saa käyttää vaistojaan ja myös turhautuu helposti jos ei saa sille luotua tekemistä.
eli jättäkkää ihan suosiolla karhukoirat/suomenpystykorvat ottamatta..
miettikää myös sekarotuista?
valitkaa myös niissä rodut tarkkaan ja käykää tutustumassa vanhempiin ennen pennun hakemista.
tai katsokaa löytöeläinkodeista?sieltä löytyy yleensä myös lutuisia tapauksia mutta roduista ei välttämättä ole varmuutta/tietoa.(kotiutumisen jälkeen voi myös ilmetä ongelmia vaikka alku olisikin lupaava)
IHANKO TOTTA SEMMOSTA EHDOTIT ?!?!?
kanssa tulee silloin vaan ongelmia. Mitä teette kun koira päättää suojella ja puolustaa laumaansa viattomalta vastaantulijalta. Ei sitä koiraa siihen tarkoitukseen pidä hankkia!
Ja miehesi pitää miettiä mikä sen seropi-karhukoiran luonteesta tuli perhoskoiran puolelta. Menkää katsomaan niitä rotuja livenä koulutuskentän, näyttelyn tms reunalle. Palaa miehesikin maanpinnalle.
Hyvä, että mietit asiaa. Paljon näkee surkeita ja onnettomia koiria, joita vedetään hihnassa ja komennetaan jatkuvasti. Koirarotu valittu väärin ja omistaja ei enää jaksa ja koirahan se siinä kärsii. Viaton luontokappale, joka ei voi vaikuttaa itse tulevaan perheeseensä, se vain otetaan ja sen on tyytyminen siihen.
vehnäterrieristä? Ihana rotu :) On todella kiltti lasten kanssa, keskikokoinen eli helpompi ehkä "hallita" mutta on kuitenkin terrieri eli ei mikään pelkkä sylivässykkä :)
joo olen kanssa sitä mieltä että mies pitäisi saada maanpinnalle tuon koirarodun suhteen.. :) kun siis sen entinen lemmikki on ollut pienikokoinen kiltti helppohoitoinen, pitäisi mies saada tajuamaan että oikea karhukoira ei ookkaan samanlainen (tai joku muu pystykorva tms..)
ja jep, vehnäterrieri voisi olla yksi vaihtoehto!
ukkoni halus dobberin minä hommasin bichonin, se oli hänelle kaikkein rakkain elämässä, niin se mieli muuttui.
keeshond. pirteä, ihmisrakas, keskikokoinen, pystykorvat, koko perheen koira ja emännälle harjattavaa. ei räkytä turhia, vaan ilmoittaa. voi myös harrastaa vaikka mitä, mutta olemattomat metsästysvaistot :) miinuksena voi olla että mies ei koe sitä silti sopivaksi, kun on melko pörröinen tapaus.
Noin koiran ulkonäköä ajatellen teille ihanteellinen olisi varmasti Japanin pystykorva! Se on pörröinen ja valkoinen, sekä varmasti söpö (harjausta, pesua ym vaatii jonkinverran) Mutta silti pystykorvainen ja selkeästi suomenpystykorvaa pienempi! :)
Pohjanpystykorva?