Jatkuvasti näkee kirjoituksia, että joku uskoo "romahdus viimeistään 6kk kuluttua, älä ole tyhmä, osta myöhemmin!". Kuitenkin vuodesta toiseen selviä romahduksia (esim. vähintään 20%) ei sitten kuitenkaan ole kuulunut...
Kertokaa joku HISTORIAN valossa, että milloin SUOMEN historiassa ovat asunnot selvästi rommanneet? Varmuudella voisin sanoa -90 luvun laman ja voisin veikata 1&2 maailmansodan aikoihin. Siis puhun nyt merkittävästä rommaamisesta esim. vähintään 20%, joka kesti vähintään useamman kuukauden ja joidenkin ihmisten oli pakko myydä.
Uskallan siis väittää, että jos ihmisellä on työpaikka kunnossa ja velat hallinnassa, niin "pakko myydä" ei kovin helposti tapahdu vaikka korot nousisivatkin nykyisestä HALVASTA tasosta merkittävästi.
Onko kyseessä pitkälti ihmismielestä kirjoituksian takana eli "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt"? Vuokralaiset elättävät toiveita halvemmalla ostamisesta, että romahdus tulee ja puhuvat sen mukaan, jotta VIHDOINKIN maksaminen toiselle voitaisiin lopettaa? Asuntovelalliset ovat huolissaan arvonlaskusta ( mahdollisista lisävakuusvaatimuksista pankin toimesta) ja toivovat vahvasti ettei romahdusta tule, sillä korotkin saattavat nousta samalla? Eli ihmismieli haluaa uskoa sen mukaiseen "todennäköisyyteen" kuin se omaa napaa sattuu hyödyttämään ja alkaa myös alitajunnallisesti käyttäytymään sen mukaan esim. tapaus wincapita jossa osa ihmisistä ei tänä päivänäkään suostu uskomaan, että tapaus voisi olla huijausta ja toivoa omien rahojen palautumisesta ENÄÄN ei ole.
Vai ovatko vuokranatajat sen pahimman salaliiton takana eli levittävät jatkuvasti "odota odota" viestiä, jotta vuokralaiset ovat vuokralla. :---D
Henkilökohtainen näkemykseni on, että historiaa pitäisi tarkastella ja pyrkiä sen perusteella laskemaan todennäköisyyksiä rommaamiselle SUOMESSA. Ei niinkään "musta tuntuu" puheille...
Kertokaa joku HISTORIAN valossa, että milloin SUOMEN historiassa ovat asunnot selvästi rommanneet? Varmuudella voisin sanoa -90 luvun laman ja voisin veikata 1&2 maailmansodan aikoihin. Siis puhun nyt merkittävästä rommaamisesta esim. vähintään 20%, joka kesti vähintään useamman kuukauden ja joidenkin ihmisten oli pakko myydä.
Uskallan siis väittää, että jos ihmisellä on työpaikka kunnossa ja velat hallinnassa, niin "pakko myydä" ei kovin helposti tapahdu vaikka korot nousisivatkin nykyisestä HALVASTA tasosta merkittävästi.
Onko kyseessä pitkälti ihmismielestä kirjoituksian takana eli "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt"? Vuokralaiset elättävät toiveita halvemmalla ostamisesta, että romahdus tulee ja puhuvat sen mukaan, jotta VIHDOINKIN maksaminen toiselle voitaisiin lopettaa? Asuntovelalliset ovat huolissaan arvonlaskusta ( mahdollisista lisävakuusvaatimuksista pankin toimesta) ja toivovat vahvasti ettei romahdusta tule, sillä korotkin saattavat nousta samalla? Eli ihmismieli haluaa uskoa sen mukaiseen "todennäköisyyteen" kuin se omaa napaa sattuu hyödyttämään ja alkaa myös alitajunnallisesti käyttäytymään sen mukaan esim. tapaus wincapita jossa osa ihmisistä ei tänä päivänäkään suostu uskomaan, että tapaus voisi olla huijausta ja toivoa omien rahojen palautumisesta ENÄÄN ei ole.
Vai ovatko vuokranatajat sen pahimman salaliiton takana eli levittävät jatkuvasti "odota odota" viestiä, jotta vuokralaiset ovat vuokralla. :---D
Henkilökohtainen näkemykseni on, että historiaa pitäisi tarkastella ja pyrkiä sen perusteella laskemaan todennäköisyyksiä rommaamiselle SUOMESSA. Ei niinkään "musta tuntuu" puheille...
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei ainakaan meidän aikana.
Neukuist en tiiä.
Todella: vanhat äijät osas rakentaa. nykyajan `pullamiehet rakentaa sutta ja sekundaa, kuten sanottu.