Eli isäni kuoli reilu kuukausi sitten, perintöä on tulossa melko reilusti, eikä isälläni ollut testamenttia mikä rajaisi minun puolisoni aviooikeutta perintööni. Nyt on pidenpään näyttänyt siltä että aviliittoomme tulee päättymään, enkä haluaisi antaa miehelleni osuutta isäni perinnöstä. Voinko vielä luopua perinnöstä vai onko miehelläni jo oikeus siihen? Entä jos mieheni älyää jättää avioeropaperit ennen perunkirjoitusta jossa ilmoittaisin luopumisesta? Kenelle osuuteni menisi kun minulla ei ole lapsia ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet? Sisaruksia kaksi.
Perintö avioerossa?
Kunhan pohdin
22973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yleensä perinnöstä luopuminen tehdään viimeistään perunkirjoituksessa. Perunkirjoitusta ei liene vielä pidetty, joten voit siis vielä hyvin luopua perinnöstäsi.
Jos luovut perinnöstäsi, niin perintö jaetaan kuten olisit kuollut ennen perittävää. Perintö menee siis puoleksi sisaruksillesi.
Jos luovut perinnöstäsi, niin mahdollisen avioeronne ajankohdalla ei ole mitään vaikutusta siihen, koska et missään vaiheessa saa perintöä. Ja toisaalta eroamalla isäsi kuoleman jälkeen et voi siirtää perintöäsi (jos et siitä siis luopuisi) avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos annat mieluimmin koko osuutesi sisaruksillesi, kuin ehkä puolet (miten varanne ovat) tasinkona erotessanne, niin tee heti asianmukainen luopumispaperi pesänhoitajalle. Uskon luopumisesi pätevän jo ennen perunkirjoitustakin. Ositusperuste ei synny yksin miehesi jättämällä avioerohakemuksella, vaan siitä kun sinunkin nimesi tai voudin kautta tiedoksianto on sinulle toimitettu. Viipynee oikeuden rattaissa viikkoja kun et suostu allekirjoittamaan.
>>Ositusperuste ei synny yksin miehesi jättämällä avioerohakemuksella, vaan siitä kun sinunkin nimesi tai voudin kautta tiedoksianto on sinulle toimitettu. Viipynee oikeuden rattaissa viikkoja kun et suostu allekirjoittamaan.
Toisaalta, perinnönhän ajatellaan siirtyvän perillisille perittävän kuolinhetkellä, ei perunkirjoituksen tai perinnönjaon hetkellä. Mikäli perinnöstä luopuu, ei perintö nähdäkseni missään vaiheessa käy perinnöstä luopuneen omistuksessa (ja mikäli perintö olisi hetken perinnöstä luopujan omistuksessa, olisi tilanne varsin erikoinen, kun siihen kohdistuisi sekä ex-puolison että sijaantulijoiden vaatimus). Oletko varma, että asia menee esittämälläsi tavalla?
Eihän tuossa mitään kummallista ole. Aulis Aarnio kirjoittaa (Suomen jäämistöoikeus I) asiasta seuraavaa: "Jos taas luopuminen tapahtuu perittävän kuoleman jälkeen OSITUSPERUSTEEN SYNTYHETKEÄ MYÖHEMMIN, oikeuskäytännössä on tilanne ratkaistu ns. restituutiomallin mukaisesti. Sen mukaan ositusperusteen jälkeen tapahtunut hukkaaminen kompensoidaan toimittamalla omaisuuden ositus ikäänkuin hukkaamista ei olisi tapahtunut. (KKO 1979 II 58, KKO 1983 II 2). Hukattu määrä lisätään puolison varoihin ja ennallistetaan tilanne."
Sekä ennen että jälkeen ositusperusteen syntymistä tehdyn perinnöstä luopumisen vaikutusta arvioitaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon se, olisiko ositus AL 103b pykälän nojalla tullut todennäköisesti soviteltavaksi.
Ennen ositusperusteen syntymistäkin tapahtuneessa perinnöstä luopumisessa Aarnion mukaan luopujaperillisen puolisoa suojataan vastikesäännöstön avulla (AL 94 §). Jos kuitenkin sovittelusäännöstön nojalla olisi todennäköistä, ettei peritty omaisuus olisi osituksessa avio-oikeuden alaista, perinnöstä luopuminen ei oikeuta vaatimaan hukkaamisvastiketta.
Tämä selvä. Eli alkuperäiselle kysyjälle, toimi nix_nax 12.2 19:27 ohjeen mukaisesti (mikäli päätät luopua perinnöstä).
faktaa, kiitos, tai oikeuden ratkaisuja.
AL 90 §
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun AVIOEROA KOSKEVA ASIA ON TULLUT VIREILLE.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
28 § 1 mom.
"Avioeroa tai yhteiselämän lopettamista koskeva asia pannaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä puolisot yhdessä tai jonka voi tehdä toinen puoliso yksin."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Kiitos pykälien esittämisestä. Jäi tää rautalanka raolleen, pannaan vireille/tulee vireiile. Onkohan illan sekoiluni juju siinä, että ositusperusteelle ja eron harkinta-ajan alkamiselle on eri tulkinta.
Alkaako harkinta-aika juosta yksipuolisesta vireillepanosta, vaikka puoliso ei tiedä asiasta mitään?
>>Onkohan illan sekoiluni juju siinä, että ositusperusteelle ja eron harkinta-ajan alkamiselle on eri tulkinta.
Katso KKO:2003:95:
Vastikesäännös ei tule sovellettavaksi, jos luopuminen on tapahtunut ennen ositusperustetta
Itse olin tuolla kannalla. Senpä vuoksi kirjoitinkin "Aarnion mukaan ..." Aarnion teoksen painos oli vuodelta 1999, uudemmissa varmasti on tuo KKO:n ennakkopäätös otettu huomioon.
Perunkirja tulee tehdä 3 kk sisällä kuolinpäivästä. Avioerossa on puolenvuoden koeaika hakipa eroa kumpi hyvänsä. Ero tulee voimaan vasta kun tuo aika on kulunut ja ero on vahistettu jomman kumman toimesta. Siis perintö tulee jokatapauksessa. Luopuminen ja yleensäkkin kaikenlainen "peli" asiolla on sitten omanarvoistaan toimintaa. Eli erilaista mielenilmaisua ja tarkoitushakuista.
>>Avioerossa on puolenvuoden koeaika hakipa eroa kumpi hyvänsä. Ero tulee voimaan vasta kun tuo aika on kulunut ja ero on vahistettu jomman kumman toimesta.
Varmin tapa luopua perinnöstä pikaisesti (ennen ositusperusteen syntymistä, ks. toisaalla) on jättää luopumisilmoitus luopujan kotipaikan maistraattiin tallettamista varten. Sen jälkeen luopumisilmoitus tulee ilmoittaa pesän muille osakkaille sekä perunkirjoituksen yhteydessä liittää perukirjaan maistraatin todistus luopumisilmoituksen vastaanottamisesta.
Teen nämä toimenpiteet heti maanantaina. Näin melko varaton mieheni jää ilman osuutta tästä perinnöstä, voi tulla melkoisena yllätyksenä, hän on nimittäin jo kehuskellut perinnöstä ystävillemme ja tainnut sopia alustavasti autokauppojakin. Osuuteni tietysti menee nyt sisarilleni, mutta uskon että saan sen heiltä myöhemmin takaisin vaikka pienissä erissä.
perintöosuudestasi niin sitten luovut, kokonaan ja lopullisesti. Etkä suinkaan anna sitä "lainaksi" sisarillesi joksikin aikaa.
"Osuuteni tietysti menee nyt sisarilleni, mutta uskon että saan sen heiltä myöhemmin takaisin vaikka pienissä erissä. "?????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eli jos nyt luovut perinnöstäsi niin se tarkoittaa sitten sitä että todellakin _luovut_ siitä.
Kyllä he minulle saa omaisuuttaan lahjoittaa.
Avioerossa ositus on kahden eroavan sopimus siitä, miten heidän omaisuutensa jaetaan. Sopimuksen ei ole pakko mennä 50-50 säännön mukaan. Nix_nax on kertonut, miten sitten viime kädessä "oikein" jaetaan, jos muuta sopua ei löydy.
Sinun ja puolisosi yhteinen mielipide voi ihan hyvin olla sellainen, että saamaasi perintöä ei huomioida osituksessa lainkaan, vaan se jää yksin sinulle. Käytännössä varmaan riippuu siitä, miten riitaisina eroatte.
Ei ole avioeroakaan vai? (teillä) oletko itse sitä hakemassa?
Ei ole perintöäkään koska ei ole perunkirjaakaan?
Ei ole avioehtoa jolla kyseiset asiat pitäisi hoitaa? Aikaanaan sekä että on aito tahto sekä kunnioitus mukaan.
Vihjataa puoison "älyämättömyyteen"? Onko kyse kilpajuoksusta, vai mistä? Epälen että tunne ja valta ym katkeruus asioistako?
Outoa on laki ja lain sallima ja mahdollistama ja jopa vaatima peli ihmisten välillä vaikka tarkoitus onkin saavuttaa aitoa oikeutta. Nähdäkseni on oikeusmoraalinen järkevyys että, omaisuuden jättäjä määrittelisi tahtonsa sekä sen jälkeen kuuluisi sille joka on tehnyt työn ja vastuun omaisuuteen sekä että sen jälkeen rintaperilliset yksin jonka jälkeen he päättäisi omaisuuden omistuksesta tai luovutuksesta osaksi tai kokonaan kenelle tahtovat tai kenen kanssa jakavat omistuksen.
Nyt ongelmana on avioliittolaki joka on täysin vanhanaikainen ja tuotaa riitaa ja oikeusloukkausta yksilöille ja aidolla oikeustajullekkin. Tätä myös käytetään täysin väärin ihmisten välillä joka vaikuttaa kuormittavasti oikeuskäytäntöön ja laitokseen, ihmisten suhteisiin , sekä oikeustajuun ja moraaliin.
Vastuista olisi että asiat olisi kaikkien tiedossa ja etukäteen ja sovittuja.
No en minäkään exälle rajojani jättäisi, ainakaan vanhempieni rahoja. Älytöntä, eihän vanhemmat tarkoita perintöä jättää toisen puolisolle? kun ei ole lapsiakaan!! miten suomessa voi olla edes tuollainen mahdollisuus? siis jos on naimisissa 2-7v ja eroaa vähän sen jälk. kun oma vanhempi kuolee, miten tuo puolison oikeus perintöön tule erossa???en tajua?????
Ohita muut ketjun kannanotot ja ellei ala selvitä, niin avaa ketju oman tapauksesi selvittämiseksi.