“Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt’ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, Vaan ihana enkeli vieressä käy.”
Menetin pitkäaikaisen Venäjän matkakumppanini vuosi sitten. Hän menehtyi lähes käsivarsilleni. Hänen viimeisinä päivinään tutkimme karttoja ja katsoimme paikkoja, joissa olimme käyneet. Hän tiesi, että hän kuolee muutaman tunnin päästä. Luin hänelle lehtiä ja kirjaa "Venäjän vuosisata". Hän ei jaksanut edes pitää raskasta kirjaa kädessään.
Uskon, että Risto oli kuitenkin onnellinen matkaaja. Teimme myös jotain hyödyllistä työtä Venäjällä. Meidän piti myös asua Venäjällä muutama päivä. Asuimme Kamennogorskissa jossain aivan ihmeellisessä hotlassa paperitehtaan vastapäätä.
Parhaina töinämme Venäjällä sanoisin, että suunnittelimme yhdessä Kamennogorskin vanhainkodin peseytymistilojen remontin, vaikka meitä ei nyt sitten kutsuttukaan avajaisiin, eikä meillä ollut edes työlupaa.
Sellaista se on suunnittelijan elämä. Mutta se remontti toteutettiin.
Olen jo vähän rauhoittunut ja vanhentunut. Minulla on kohtalaisen haikea mieli näistä kaikista. Erityisesti matkakaverini kuolemasta. Se kaivaa edelleen minua.
Löytyiskö edes matkakaveria Karjalaan Laatokan pohjoispuolelle, tai autolla Petroskoihin?
Ressu
Menetin pitkäaikaisen Venäjän matkakumppanini vuosi sitten. Hän menehtyi lähes käsivarsilleni. Hänen viimeisinä päivinään tutkimme karttoja ja katsoimme paikkoja, joissa olimme käyneet. Hän tiesi, että hän kuolee muutaman tunnin päästä. Luin hänelle lehtiä ja kirjaa "Venäjän vuosisata". Hän ei jaksanut edes pitää raskasta kirjaa kädessään.
Uskon, että Risto oli kuitenkin onnellinen matkaaja. Teimme myös jotain hyödyllistä työtä Venäjällä. Meidän piti myös asua Venäjällä muutama päivä. Asuimme Kamennogorskissa jossain aivan ihmeellisessä hotlassa paperitehtaan vastapäätä.
Parhaina töinämme Venäjällä sanoisin, että suunnittelimme yhdessä Kamennogorskin vanhainkodin peseytymistilojen remontin, vaikka meitä ei nyt sitten kutsuttukaan avajaisiin, eikä meillä ollut edes työlupaa.
Sellaista se on suunnittelijan elämä. Mutta se remontti toteutettiin.
Olen jo vähän rauhoittunut ja vanhentunut. Minulla on kohtalaisen haikea mieli näistä kaikista. Erityisesti matkakaverini kuolemasta. Se kaivaa edelleen minua.
Löytyiskö edes matkakaveria Karjalaan Laatokan pohjoispuolelle, tai autolla Petroskoihin?
Ressu
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haikeat on sulla fiilikset. Kevät on tulossa ja varmaan vielä Venäjän puomit aukee monta kertaa tulevanakin kesänä. Valoisaa kevättä!
Otahan Ressu yhteyttä, niin ehkäpä mekin joskus samoilla reissuilla matkaillaan.
zedappi(at)yahoo.com
Niin, mitä tuohon lisäisi. Olin Venäjällä (alkujaan NL:ssa) -90 -luvulla tekemässä bisneksiä. Tutustuin moneen johtajaan ja virkamieheen, joiden kanssa olin tekemisissä. Venkuista voisi sanoa että siellä on monenlaisia. Mutta myös hyviä tyyppejä. Harmi vaan kun heillä on tuo elämänlanka lyhyempi. Olen itse viiskymmppinen ja kolme lähes samanikäistä venäläistä tuttavaani, entistä työnantajaani, on jo mullan alla. Olipa tuttu suomalainen tai venäläinen, mutta hyvä ystävä, niin haikeaksi vetää. Mutta jatketaan me vielä. Tänäänkin paistoi aurinko jo lämpimästi. Ensi kesänä taas ajellaan Petroskoin suuntaan, ja takaisin. Kiva siellä on käydä. Ja kiva palata kotiin.
Ettei vain olis rikollisia nämä sinun "bisnestuttavasi".
Paneskeletko rahalla Petroskoissa??. Et varmaan vastaa kysymykseen, mutta ei tarvitsekaan.