Peruskoulun jälkeen kävin kymppiluokan nostaakseni numeroita, ja myös siksi että en tiennyt vielä
yhtään miksi haluaisin kouluttautua. 2 vuotta vierähti nopeasti, kävin iltalukiossa muutamia kursseja niistä ei jäänyt käteen juuri mitään. Tein valinnan, aloitin opiskelemaan maalariksi. Vuoden opiskelun jälkeen huomasin että ala on minulle aivan väärä. Päätin kuitenkin sitkeästi jatkaa, että saisin edes jonkin koulutuksen vaikka en sitä haluaisikkaan työkseni tehdä. Kahden vuoden opiskelun jälkeen en enään vain pystynyt jatkamaan, työharjoittelut vain vahvistivat päätöstäni siitä että haluan jättää maalariopiskelut. Niin sitten teinkin.
Nyt olen 22v vailla minkäänlaista toisen asteen koulutusta. Tällä hetkellä tuntuu että olen ainut maailmassa joka on samassa tilanteessa :/ Töitä ei näillä työmarkkinoilla ilman koulutusta saa, ja kyllä haluan jonkin koulutuksen hankkia että saan mielenrauhan.
En enään haluaisi lähteä mopopoikien joukkoon 3 vuoden koulutukseen.
Aikuiskoulutus, tai oppisopimus olisi varmasti järkevin vaihtoehto.
Kertokaa omia kokemuksianne, jos olette olleet tai olette tälläkin hetkellä samanlaisessa tilanteessa.
yhtään miksi haluaisin kouluttautua. 2 vuotta vierähti nopeasti, kävin iltalukiossa muutamia kursseja niistä ei jäänyt käteen juuri mitään. Tein valinnan, aloitin opiskelemaan maalariksi. Vuoden opiskelun jälkeen huomasin että ala on minulle aivan väärä. Päätin kuitenkin sitkeästi jatkaa, että saisin edes jonkin koulutuksen vaikka en sitä haluaisikkaan työkseni tehdä. Kahden vuoden opiskelun jälkeen en enään vain pystynyt jatkamaan, työharjoittelut vain vahvistivat päätöstäni siitä että haluan jättää maalariopiskelut. Niin sitten teinkin.
Nyt olen 22v vailla minkäänlaista toisen asteen koulutusta. Tällä hetkellä tuntuu että olen ainut maailmassa joka on samassa tilanteessa :/ Töitä ei näillä työmarkkinoilla ilman koulutusta saa, ja kyllä haluan jonkin koulutuksen hankkia että saan mielenrauhan.
En enään haluaisi lähteä mopopoikien joukkoon 3 vuoden koulutukseen.
Aikuiskoulutus, tai oppisopimus olisi varmasti järkevin vaihtoehto.
Kertokaa omia kokemuksianne, jos olette olleet tai olette tälläkin hetkellä samanlaisessa tilanteessa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suosittelen aikuiskoulutusta, oppisopimus on tietysti aina paras vaihtoehto, parempi kuin mikään, mutta se toimii niin, että oppisopimukseen hakeutuvalla on jo valmiiksi työpaikka alalla, jota haluaa opiskella. Et voi hakea oppisopimukseen ilman sen alan työpaikkaa, jota aiot opiskella oppisopimuksella.
Eli jotta oppisopimus onnistuisi, pitäisi ensin päästä ilman koulutusta koulutusta vaativaan työhön - mahdotonta nykyään kuten varmaan ymmärät. Ehkä joskus 20v sitten on voinut onnistua, "kisällisysteemillä".
Katso esim. Adultan, Amiedun jne. sivuja jos sieltä löytyisi. Kannattaa hakea sitten ihan tutkintoon valmistavaan koulutukseen, joillain osatutkinnoilla tms. ei tee hevonhelvettiä, kertoo vain ihmisestä ettei oikeaa kouluun ole päässyt.
Tsemppiä!
Adultaa ei enää ole.
Minä olen 21-vuotias ja olen käynyt lukion, mutta nyt opiskelen ammattikoulussa (toisen asteen koulutus). Täällä on monen ikäisiä opiskelijoita, ei siis pelkästään niitä "mopopoikia ja -tyttöjä". Tässä ammattikoulussa tarjotaan mahdollisuutta suorittaa tutkinto kahdessa vuodessa, jos pohjalla on lukio- tai aikaisempia ammattikouluopintoja. Uskoisin sen houkuttelevan vanhempia opiskelijoita, joten yritä etsiä käsiisi jokin ammattikoulu, jossa tarjotaan samaa mahdollisuutta. Vaikka itseltäsi meneekin opintoihin tod. näk. se kolme vuotta, niin voit saada opiskelutovereiksi muunkin ikäisiä kuin niitä 16-vuotiaita.
Itse olen ystävystynyt myös muutaman 16-vuotiaan kanssa ja nämä ainakin ovat mukavia, eivätkä ollenkaan lapsellisen oloisia.
Monen ikäisten kanssa opiskellessa on tullut suvaitsevaisemmaksi, enkä ole enää niin ikärasisti kuin joskus olin. Aikaisemmin saatoin ajatella, että kolmikymppiset ovat kalkkiksia, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä ja että itseä paljon nuorempiin ei kannata tutustua, mutta nykyään ei edes ajattele opiskelutovereiden ikää. Jos synkkaa ja yhteisiä juttuja riittää, niin sitten on ihan sama, minkä ikäinen toinen on. Se ei ole este ystävyydelle.
Tämä siis mun omista kokemuksista. Täytyy tosin myöntää, että en itsekään olisi valmis lähtemään ammattikouluun, jossa aivan kaikki muut olisivat tulleet sinne suoraan peruskoulusta.
Sä olet vielä nuori, joten hyvin ehdit vielä saada koulutuksen.
Teidän viestit helpotti paljon oloa :)
Tiedän että oon vielä nuori, ja mahdollisuuksia on mihin tahansa. Mahtavaa kuitenkin kuulla tämä vielä jonkun muun suusta. Kiitos tuhannesti, ette uskokkaan miten paljon tämä kannusti :)
Et ole tosiaan yksin. Olen itse 22-vuotias ja kun mietin entistä yläasteluokkaani, niin viidellä tytöllä on nykyään lapsi/lapsia ja vain yksi suorittaa parhaillaan toisen asteen opintoja (valmistuu lähihoitajaksi keväällä), muilla ei ole yläasteen jälkeen opintoja. Näistä myös neljä on yh-äitejä. Et tosiaan ole ainoa ikäisesi ihminen, jolla ei ole tutkintoa ja sinun on varmasti helpompi aloittaa opinnot kuin esim. näillä tytöillä.
Yksi tuttavani on myös hyvä esimerkki siitä, ettei pidä masentua vaikka opintojen alku venähtäisi. Hän oli pienestä pitäen haaveillut parturi-kampaajan ammatista, mutta opinnot oli lopetettava allergioiden takia ensimmäisen vuoden jälkeen. Hän kokeili myös vuoden lähihoitajakoulutusta ja piti pari välivuotta työskennellen, kunnes aloitti aikuislukion ja sieltä valmistuttuaan löysi itselleen sopivan alan ammattikorkeakoulusta. Valmistui samana vuonna kun täytti 30 vuotta ja löysi nopeasti oman alan töitä (vanha työharjoittelupaikka). Kyllä sitä kannattaa vielä, ei tuo ole ikä eikä mikään vielä :)
P.S. monissa amiksissakin opiskelee kaiken ikäisiä, ei vain näitä 16-vuotiaita mopopoikia. Oma serkkuni (26-vuotias) opiskelee toista vuotta hopeasepäksi tms. amiksessa ja on luokkansa toiseksi nuorin.
Et ole ainut! Olen myös 22-vuotias, nainen Keski-Suomesta. Peruskoulun käytyäni kävin oman koulun lukiota pari vuotta joka sitten poltti hermot loppuun ja keskeytyksen jälkeen muutin 300km päähän. Haluamaani lähihoitajakoulutukseen en päässyt ja nykyään ajatellen en olisi kyllä halunnutkaan, enhän edes hyväksy mummojen ja pappojen laitostamista. Kamalaa kun omaiset eivät itse huolehdi vanhemmistaan. Sen jälkeen olen ollut tasan kahdessa työpaikassa; toisessa harjoittelijana surkealla työmarkkinatuella ja viimeisimmässä taas harjoittelijana mutta onnekseni ihan normipalkalla. Sen alan hommat ei kiinnosta enää, ja siivojaksikaan en todellakaan kehtaa alentua..hyi. Nyt olen ollut liian pitkän aikaa jo työttömänä ja mietiskellyt päivätolkulla mitä hittoa tekisin elämälläni noin yleensäkin.
Täytyy sanoa, että tässä kaupungissa on kyllä käsittämättömän huonot aikuiskoulutusmahdollisuudet. Niitä kun katsoo niin on vain miesvaltaisia aloja, sähkö- ja rakennusalaa suurin osa. Mielummin valitsisin aikuiskoulutuksen sen lyhyyden perusteella, sillä itsekään en haluaisi enää niiden nuorempien joukkoon amiskaan. :D Olen sitä meininkiä nähnyt tarpeeksi. Ja senkin takia suosisin koulutuksen lyhyyttä, koska en usko jaksavani päntätä koulunpenkillä kolmea vuotta, hyvä jos kaksikin.
Viime yön sitten istuin taas koneella selaillen epätoivoisena aikuiskoulutuspaikkoja ja vihdoinkin hain yhteen. Käsi- ja taideteolliseen Petäjävedelle, tekstiilialan artesaanin koulutukseen. Paska juttu vaan sinne on täältä matkaa n. 50 km ja matkoihin menisi päivässä pari tuntia yhteensä. Tunti normaalisti, mutta linja-auton vaihto kaupungissa hidastaa entisestään matkaa. Ahdistaa jo valmiiksi ajatuskin, että miten aikaisin aamulla joutuisi heräämään raahautuakseen sinne koululle asti. Sen on paras olla helllvetin kiinnostavaa kouluttautumista äärettömän kiinnostavassa ympäristössä tai jätän senkin kesken.. En jaksaisi tätä miettimistä enää yhtään kun aikaakin on jo tuhlaantunut täällä asuessa neljä vuotta.
Tartu itseäsi niskasta kiinni, joskus siellä koulun penkillä nyt vaan joutuu istumaan saadakseen ammatin. Ja 3 vuoden koulutus ei todellakaan ole pitkä, kun ottaa huomioon, ettei sinulla ole mitään aiempaa pohjakoulutusta.
Ota kuitenkin huomioon, että ihmisten täytyy käydä palkkatyössä eikä hoidella kotonaan mummoja ja pappoja, jotta yhteiskunta kykenee elättämään kaikenlaisia 22-vuotiaita joutavia haahuilijoita. Jos nämä haahuilijat olisivat ottaneet aikoinaan itseään niskasta kiinni ja opiskelleet ammatin, hekin voisivat olla yhteiskunnan tuottavia jäseniä.
1) Siivoojaksi ei sinun tapauksessasi alennuta, sekin on huomattavasti kunnioitettavampi pesti kuin työtön lorvija. Siivoojat tekevät arvokasta työtä, mutta eihän sekään tietysti kaikille sovi. On meinaan melko fyysistä ja rankkaa hommaa.
2) Olisiko kolme vuotta opiskelua muka aivan ylitsepääsemättömän pitkä aika? Jos löydät mieleisen ja kiinnostavan alan, niin eikö sitä muka jaksaisi opiskella? Noin nuorena ehdit olla sen jälkeen vielä pitkään mukana työelämässä.
3) Toivottavasti itse pidät huolta ja käyt kylässä isovanhempiesi luona, jos he vielä ovat elossa. Olisitko valmis ottamaan heidät kotiisi asumaan?
Suosittelen kääntymään ammatinvalintapsykologin puoleen, ellet itse meinaa keksiä alaa. Vaikeampaa tulee olemaan tuo ammatinvalinta yms., mitä kauemmin olet poissa työ-/kouluelämästä.
Suosittelen perehtymään http://www.koulutusnetti.fi/index.php?path=koulutusoppaat sivuilta aikuiskoulutusoppaaseen ja koulutusoppaaseen, valottaa vähän kokonaiskuvaa tarjonnasta ja voisit saada jotain inspistä :)
Heippa!
Kerron tässä oman tarinani:
Ainoa koulutukseni on tällä hetkellä lukio ja siitäkin on jo 10 vuotta aikaa. Tosin sillä erolla, että olen kuitenkin heti lukion jälkeen päässyt töihin, enkä työttömänä ole kertaakaan ollut koko aikana.
Viime syksynä koitti sitten viimeinen niitti omalla kohdallani, kun työpaikallani kaikki muut menivät minusta ohi haettaessa ylempiin työ/esimies tehtäviin ja syynä oli aina minun koulutukseni puute, vaikka muuten taitoni ovat samalla tasolla, kuin ko. henkilöillä.
No sitten kuulin ystävältäni, että yliopistoon voi päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta suorittamalla 50 opintopistettä. Silloin elettiin jo marraskuuta. Kirjauduin sitten avoimeen yliopistoon suorittamaan perus-ja aineopintoja. (avoimeen yliopistoon ei ole mitään pohjakoulutusvaatimuksia, peruskoulupohjaltakin voi avoimen kautta päästä sisään yliopistoon)
Nuo perus- ja aineopinnot ovat järjestetty verkossa, joten olen voinut niitä tehdä aina kotona aina silloin, kun itselläni on ollut aikaa. Kurssit ovat suoritettu esseillä ja verkkotenteillä, eikä opetusta järjestetä muualla kuin verkossa. Eli todella kätevää on ollut näin työssäkäyvän henkilön kannalta ja tällä hetkellä puuttuu enää 10 opintopistettä tuosta maagisesta 50 opintopisteen rajasta.
Mainittakoon se vielä, että tuolle linjalle jolle haen (oikeustaloustiede), niin kaikki hakijat pääsevät sisään, kun on se 50op suoritettuna. Eli ei tarvitse olla mikään hikari päästäkseen väylän kautta sisään. Kriteerit tosin riippuvat tiedekunnasta, mutta omaani tosiaan kaikki 50 op suorittaneet pääsevät heti sisään ILMAN kriteereitä. Pitää vaan olla kaikki arvosanat vähintään ykkösellä suoritettu eli hyväksytysti :)
Nyt kun haaveeni "akateemisen"-tutkinnon kohdalla on vihdoin saavutettavissa, niin mikset sinäkin tekisi alle puolessa vuodessa 50op verkko-opintoina ja hae sisään yliopistoon? Saisit sen kaipaamasi koulutuksen?
Esim. Itä-Suomen avoimessa yliopistossa järjestetään nonstoppina paikkakunnasta riippumattomia verkkopintoja ympäri vuoden ja sinne voi ilmoittautua vaikka heti ja alkaa opiskelemaan. Kannattaa kuitenkin aina katsoa sen tiedekunnan väyläkriteerit ensin, ennen kuin ilmoittautuu verkko-opintoihin, jotta tietää paljonko opintopisteitä vaaditaan ja onko jotain arvosanakriteereitä olemassa.
Tässä on nämä väylä kriteerit:
Opiskelijaksi hyväksytään hakija, joka on suorittanut Itä-Suomen yliopistossa, avoimessa yliopistossa tai toisessa yliopistossa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen opetussuunnitelman mukaiset Yleiset oikeusjärjestysopinnot 50 op tai yhden oikeustieteiden pääaineen (mukaan lukien oikeustaloustiede) perus- ja aineopinnot lukuun ottamatta kandidaatin tutkielmaa yhteensä vähintään 50 op (voi sisältää enintään 19 op toisen oikeustieteiden oppiaineen opintoja oikeustieteiden laitoksen opetussuunnitelman mukaisesti).
Vuoden 2011 opiskelijavalinnassa valittaville ei ole asetettu enimmäismäärää, mutta vuoden 2012 valinnassa voidaan valittaville joutua sellainen asettamaan.
Opiskelija valitsee pääaineensa viimeistään kolmannen opiskeluvuoden alkaessa ja ilmoittaa sen ilmoittautuessaan opiskelijarekisteriin. Pääaineeksi valitaan eurooppaoikeus, finanssioikeus, hallinto-oikeus, lainsäädäntötutkimus, rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus, siviilioikeus tai ympäristöoikeus.
Itsellä on nuo perus-ja aineopinnot maksaneet yhteensä 600 EUR ja se on mielestäni sen väärti, koska mulla on nyt ensi syksyksi varma opiskelupaikka olemassa väylän kautta, koska sinne tosiaan pääsee kaikki vielä sisään tänä vuonna ilman arvosana kriteereitä ja luulen, että se jatkuu vielä v. 2012, mutta sitten voi nuo kriteerit jo kiristyä ja aletaan vaatimaan enemmän väylän kautta tulijoilta.
Niin, ja opiskelen Itä-Suomen avoimessa yliopistossa juuri tuota oikeustaloustiedettä.
Voit lukea koko tarinani osoitteessa: vaylankauttayliopistoon.blogspot.com
Kuulostaa ihan unelmalta! En ole aloittaja, mutta olen miettinyt myös avoimen opintoja "puolivälivuoteni" aikana... Tosin omalta haavealaltani perus- ja aineopinnot jakautuvat pakosti koko lukuvuodeksi ja hinnaksi tulisi yli 1500e (mikä ei sinällään vielä paha, mutta tämä ei vielä takaa sisäänpääsypaikkaan, vaan opintoja suorittaneet pistetään "paremmuusjärjestykseen"). Lisäksi missään ei järjestetä tämän alan verkko-opintoja, eli muuttokin olisi edessä. Ihmettelen myös kovasti noita hintaeroja: tampereella 25op perusopinnot 650e, jyväskylässä saman alan 30op perusopinnot 320e (molemmat lähiopetus)?
Äh, toivottavasti vaan pääsisi näiden pääsykokeiden kautta yliopistoon tänä vuonna :D
Moi!
Ei sulla pitäisi kyllä perusopinnot maksaa yli 250-350 euroa, koska se on yleisesti säädetty, että yksi opintopiste saa maksaa ainoastaan 10 euroa. Joten sun tapauksessa, sitä opetusta ei suoraan järjestä avoin yliopisto vaan joku yhteistyöoppilaitos tai vastaava, koska ne saavat periä avoimen yliopiston opetuksen päälle oman hintansa. (vrt 650 eur)
Eli Jyväskylässä järjestää avoin yliopisto suoraan tuon opetuksen, kun se hinta on vaan 320 eur ja sitten tampereella se on jyväskylän avoimen yliopiston yhteistyö-oppilaitos tai sitten Tampereen yliopiston yhteistyö-oppilaitos, koska se saa periä sen 650 eur siitä opetuksesta. Ei tuota muuten pysty järkevästi selittämään... Kun suoraan avoimesta yliopistosta perusopinnot ovat yleensä 250 eur ja aineopinnot 350 eur, riippumatta siitä, että onko kyseessä verkko-, monimuoto- tai lähiopetus.
Saanko udella, että mitä alaa mahdollisesti opiskelet? :)
Yhdet korkeakouluopinnot on takana, mutta nyt suuntana olisi englannin kieli yliopistoon (kääntäminen/opettaja/englantilainen filologia). Ollut haaveeni lukiosta asti, mutta kirjoituskeväänä päädyin monen mutkan kautta toiselle uralle ammattikorkeaan ja nyt opinnot siellä on saatu päätökseen (vieläpä suunniteltua nopeammin).
Lähinnä olen miettinyt avoimen opintoja, jos en pääsisikään yliopistolle. Viime vuonna hain (vaikka opinnot AMK:ssa oli kesken), mutta en kuitenkaan päässyt sisälle (3.varasija kuitenkin irtosi). Vaikka tänä keväänä olen jo nyt panostanut pääsykoelukemiseen enemmän mitä viime keväänä, niin silti pelottaa paikatta jääminen, eli avoimen opinnot olisi varteenotettava varavaihtoehto :) Englannin kielen/englantilaisen filologian perus- (ja aine)opinnot siis mietintämyssyssä itsellä, mutta lähinnä tyssää tuohon opintojen pituuteen (opinnot hajautettu niin, että kestää 1-1,5 lukuvuotta, enkä edes ole varma voiko molemmat suorittaa samaan aikaan). Hintakaan ei ole niin paha, jos vain tietäisi, että saisi jatkaa sitten tutkintoon asti. Tosin en lähtisi maksamaan esim. 1200e 25op:n perusopinnoista (Vaasan yliopisto/EP-opisto) vaikka hintaan kuuluu yhden viikon reissu britteihin.
Millaisia verkko-opinnot ylipäätään avoimessa ovat? Suoritin syksyllä avoimessa yliopistossa yhden kielen opintoja, joten sieltä tuli myös innostus kokeilla avoimen opintoja vähän laajemmin :) Onko opinnot siis pelkkiä esseitä ja raportteja yms., entä miten tentit? Onko mitään "ohjattua" toimintaa?
Verkkokurssit ovat yleensä itsenäisiä ja niillä ei juurikaan mitään ohjausta ole. Sinne oppimisympäristö moodleen on laitettu kurssintiedot ja mitkä kirjat siihen kuuluvat ja oppimistehtävät sekä luentomateriaali. Lisäksi joihinkin kurssiin on myös oppimisympäristöön tallennettu verkkoluennot. Eli voi kuunnella, kun proffa pitää luentoa ja kuunnella sitten vaikka sitä osuutta, joka ei oo mennyt itelle jakeluun, jos ei halua esim. 12h putkeen kuunnella niitä luentoja.. Eli niitä luentoja voi kuunnella silloin kuin itse haluaa.
Luentomateriaali on siis tavallaan tiivistelmä kurssista (yleensä joku 80s. ) Oppimistehtävät ovat yleensä esseitä ja niitä joutuu kirjoittamaan 3-6 essettä riippuen kurssista ( yleensä 3op on 3 essettä jne). Esseitä joutuu kirjoittelemaan niille kursseille, joissa ei siis ole verkkotenttiä.
Mitään "ohjattua" toimintaa ei ole. Oppiminen mitataan esseiden ta verkkotentin perusteella.
Kurssinopettajiin saa helposti yhteyden, sen kun vaan kirjoittaa sinne "kahvihuoneen" seinälle kurssiin liittyvän kysymyksen niin alle 2h saa yleensä vastauksen. Ainakin näin meillä tuo on toiminut. Lisäksi on mahdollisuus saada "puhelinohjausta", jos sitä tarvitsee.
Yksi tuttuni on verkkokurssilla, jossa kaikki muu toiminta tapahtuu verkossa paitsi tentti on aina paikan päällä. Näitä verkko-opintoja on siis erilaisia, vaikka käytännössä ne ovat melkein samoja.
Noissa kieltenopinnoissa voikin olla vaikeaa suorittaa samaan aikaan sekä perus-, että aineopinnot, jos niihin vaaditaan ne edeltävän kurssin tiedot.
Kiitos hirveästi, että jaksoit kirjoitella omista kokemuksista :) Täytyykin katsoa, jos olisi jotain sopivaa tarjolla myös muissa yliopistoissa noin verkkokurssien puolella. Jotenkin itsellä ollut "kammo" verkkokurssien suhteen :D (että ei saa opettajiin yhteyttä ja vähintään tentit pitää tehdä paikan päällä jne.).