Kissa ei syö, munuaistenvajaatoiminnassako vika?

Hei kaikki!

Meillä on kaksi maatiaiskissaa, 11 vuotiaat Tikru ja Syltty. Tikrulla todettiin kaksi kuukautta sitten munuaisten vajaatoiminta johon se sai lääkityksen (Fortekor vet 5mg).
Ennen kaiken eteen laitetun syönyt Tikru ei syö enää juuri mitään – tämä alkoi jo hieman ennen munuaisvian toteamista. Nyt ennen niin riuska katti on laihtunut lähes kaksi kiloa.

Olen käynyt läpi erilaisia raksuja – niistä yksikään ei maistu. Sama juttu märkäruuissa. Tikru nuolee ruuista vain kastikkeet eikä yleensä koske muuhun ruokaa lainkaan, paitsi jos on ollut koko päivän syömättä. Tällöin ruokaa saattaa mennä jonkin verran alas.

Tyypillinen päivä Tikrun kanssa menee jotakuinkin näin:
Aamulla kun herään, annan Tikrulle lääkkeen lääkeruiskulla. Tikru ei pidä tästä operaatiosta – onneksi olen oppinut hyvän tekniikan joten yleensä hommassa ei mene minuuttia kauempaa. Tämä jälkeen annan kummallekin kissalle ruokaa. Tikru ei syö aamuisin juuri mitään. Jos olen tekemässä etäpäivää kotona, Tikru maukuu koko ajan ruokaa. Ruokaa annettaessa se ei sitä kuitenkaan syö. Tätä toistuu päivän mittaan useita kertoja. Vasta illalla Tikru yleensä syö jotain edes vähän, jos silloinkaan.

Kun Tikrun syömistä tarkkailee, se siis vain nuolee ruokia eikä juurikaan syö niitä. Minulla ei ole aavistustakaan miksi se tekee näin.

Eläinlääkärissä Tikrua on nyt käytetty kahdesti. Ensimmäisellä kerralla luulin syömättömyyden johtuvan hammaskivestä, joka poistettiin samalla eläinlääkärikäynnillä kun munuaisvika todettiin. Kaikki muut veriarvot näyttivät olevan kunnossa. Toisella käynnillä eläinlääkäri epäili, että Tikrulla saattaisi olla munuaistulehdus ja sitä varten pitäisi toimittaa virtsanäyte eläinlääkäriin – tätä en ole vielä tehnyt. Lisäksi oli puhetta verenpaineen testaamisesta, silmämääräisesti eläinlääkäri sanoi ettei mitään hätää sen suhteen pitäisi olla.

Psykologiallakin on varmasti osuutensa asiassa. Vaimoni on tällä hetkellä ulkomailla töissä. Kissat ovat tottuneet katsomaan hänen kanssaan televisiota jota itse en juurikaan katso. Muutenkin olen kyllä huomannut että pojilla on äitiä ikävä. Vietän kissojen kanssa paljon aikaa mutta en tietenkään voi korvata puuttuvaa lauman jäsentä.

Olen huomannut että seuraavat asiat vaikuttavat Tikrun syömiseen:
- Ruuan pitää olla huoneenlämpöistä, jääkaapista otettu ei mene ollenkaan.
- Hyytelöruuat menevät alas hieman paremmin kuin kastikeruuat
- Munuaisruuat eivät maistu ollenkaan
Kysymyksiä joihin en tiedä vastausta:
- Vaikuttaako lääke ruokahaluun?
- Ovatko Tikrun leuat kipeät lääkkeen antamisesta eikä se syö siksi? Lääkettä annettaessa joudun pitämään Tikrun leukoja ensin auki ja sitten kiinni jonkin aikaa.
- Onko Tikrulla kenties jokin muukin vika joka voitaisiin todeta vain eläinlääkärissä?
- Psykologiset tekijät: kun annan lääkkeen aina aamuisin ja sen päälle ruokaa, mieltääkö Tikru aina syödessään että se on juuri päässyt inhottavasta toimenpiteestä ja on siksi ruokahaluton?

Kaikki apu on nyt tarpeen. Olen surullinen ja neuvoton. ”Kissat ovat sellaisia” –vastaus syömättömyyteen - niin eläinlääkärin kuin tuttujenkin suusta - raivostuttaa, onhan tähän oltava jokin syy.

Olen miettinyt myös mahdollisuutta että Tikru tietää kuolevansa pian ja siksi ei syö mitään. Se on valitettava mutta mahdollinen vaihtoehto.

Osaisiko joku teistä kissanomistajista kommentoida tätä tilannetta ja jakaa hyviä neuvoja?