Päivän hyvä työ

Tuo oli siis hyvä työsi ystävän päivänä ;D
Tiät sä mitä, nikki aikuisten oikeasti.
Kommenttisi ei suututtanut minua vaan nauratti :D
Ja oikeasti teit hyvän työn, sillä olin aikeissa avata ketjun siitä, miten toisilla - ja joskus äärimmäisen harvoin meillä itsellä ;-) - on tapana lukea toisten aloituksia ja kirjoituksia kuin sodanjulistusta, joka on kiireesti mitätöitävä.
Keskusteltaisko nikki aikuisten oikeasti tästä aiheesta? Vai, mistä tahtoisit keskustella näin lapsellisen 63-v:n kanssa? Olettaisin sinun olevan minua nuorempi ja olet jo aikuinen. Milloinkahan minusta tulee aikuinen, pelkään pahinta, ettei koskaan :D

Tiät sä vielä mitä. Mä edelleen tulen iloiseksi, kun teen päivän hyvän työn, ja hehkutan sitä lähelleni osuville kuin kissa salistamaansa hiirtä. Olen kohta 63 v. ja yhä sudenpentu enkä tahtoisi kasvaakaan toiselle ihmiselle sudeksi - usein olen silti ilkeä, vaikka en tahtoisikaan :`(
Eläinlajilla on älykkyyden merkki, kun lapsenomaisuus säilyy pitkään, ja ihminen on eläinlaji. MOT

صديق في حاجة (الصديق kirjoitti:

Tuo oli siis hyvä työsi ystävän päivänä ;D
Tiät sä mitä, nikki aikuisten oikeasti.
Kommenttisi ei suututtanut minua vaan nauratti :D
Ja oikeasti teit hyvän työn, sillä olin aikeissa avata ketjun siitä, miten toisilla - ja joskus äärimmäisen harvoin meillä itsellä ;-) - on tapana lukea toisten aloituksia ja kirjoituksia kuin sodanjulistusta, joka on kiireesti mitätöitävä.
Keskusteltaisko nikki aikuisten oikeasti tästä aiheesta? Vai, mistä tahtoisit keskustella näin lapsellisen 63-v:n kanssa? Olettaisin sinun olevan minua nuorempi ja olet jo aikuinen. Milloinkahan minusta tulee aikuinen, pelkään pahinta, ettei koskaan :D

Tiät sä vielä mitä. Mä edelleen tulen iloiseksi, kun teen päivän hyvän työn, ja hehkutan sitä lähelleni osuville kuin kissa salistamaansa hiirtä. Olen kohta 63 v. ja yhä sudenpentu enkä tahtoisi kasvaakaan toiselle ihmiselle sudeksi - usein olen silti ilkeä, vaikka en tahtoisikaan :`(
Eläinlajilla on älykkyyden merkki, kun lapsenomaisuus säilyy pitkään, ja ihminen on eläinlaji. MOT

Lue lisää

" kun teen päivän hyvän työn, ja hehkutan sitä lähelleni osuville kuin kissa salistamaansa hiirtä".

Mikä tulee mieleen Jeesuksen ajalta alkaa F....?

Iloitistiko sinä siitä, että tuo työtön mies oli kristitty vai siitä, että hän vei työpaikan muslimin nokan edestä?

Kiitos. mono kuoppala! Kiitos, nicander, niin minustakin ajatus on hyvä ja antaa hyvää mieltä.
Se voi tuntua lapselliselta mutta ei se ole.
Kaikilla tai ainakin melkein kaikilla on jotain annettavaa. Sen ei tarvitse olla suurta, jo hymy ja ystävällisyys ovat paljon, Eikä sen hyvän mielen tuottamisen toiselle ja samalla itselle tarvitse edes maksaa mitään.
Joskus suunnittelen auttamisia mutta useimmiten vain otan tilanteesta vaarin kuten mummo latotansseista.
Tänään tuli eteeni pieniä mahdollisuuksia. Löysin ostoskeskuksen lattialta yksinäisen käsineen ja olin kiikuttamassa sitä neuvontaan kun käsineensä etsijä myös oli sinne tulossa, Hänen iloinen ilmeensä lämmitti, Leivoin ystävän päiväkakun ja tarjosin kahvit läheisille. Autoin vähän kahta tuntematonta harrastukseni nettipalstalla ja sain itse kolmannelta tuntemattomalta ison avun. Otin kerrostalomme ulko-oven pielestä kyytiin tupakan tumpin roskia viedessäni. Ei siinä muita roskia maassa ollutkaan.
Pieniä tekoja mutta saivat aikaan tunteen, että ympärilläni elää mukavia ihmisiä ja maailma on mukava paikka asua.
Kiitos myös, aikuisten oikeasti ja AntiChrisu! Kritiikkiä saa ja pitää olla. Kokeilkaapa kuitenkin joskus tätä lapsellista sudenpentutouhua ja kertokaa sitten, miltä tuntui.
Aina ei jaksa eikä muista tuollaisia, jos on paljon surua, huolia ja kiirettä. Tiedän kokemuksesta.

صديق في حاجة (الصديق kirjoitti:

Kiitos. mono kuoppala! Kiitos, nicander, niin minustakin ajatus on hyvä ja antaa hyvää mieltä.
Se voi tuntua lapselliselta mutta ei se ole.
Kaikilla tai ainakin melkein kaikilla on jotain annettavaa. Sen ei tarvitse olla suurta, jo hymy ja ystävällisyys ovat paljon, Eikä sen hyvän mielen tuottamisen toiselle ja samalla itselle tarvitse edes maksaa mitään.
Joskus suunnittelen auttamisia mutta useimmiten vain otan tilanteesta vaarin kuten mummo latotansseista.
Tänään tuli eteeni pieniä mahdollisuuksia. Löysin ostoskeskuksen lattialta yksinäisen käsineen ja olin kiikuttamassa sitä neuvontaan kun käsineensä etsijä myös oli sinne tulossa, Hänen iloinen ilmeensä lämmitti, Leivoin ystävän päiväkakun ja tarjosin kahvit läheisille. Autoin vähän kahta tuntematonta harrastukseni nettipalstalla ja sain itse kolmannelta tuntemattomalta ison avun. Otin kerrostalomme ulko-oven pielestä kyytiin tupakan tumpin roskia viedessäni. Ei siinä muita roskia maassa ollutkaan.
Pieniä tekoja mutta saivat aikaan tunteen, että ympärilläni elää mukavia ihmisiä ja maailma on mukava paikka asua.
Kiitos myös, aikuisten oikeasti ja AntiChrisu! Kritiikkiä saa ja pitää olla. Kokeilkaapa kuitenkin joskus tätä lapsellista sudenpentutouhua ja kertokaa sitten, miltä tuntui.
Aina ei jaksa eikä muista tuollaisia, jos on paljon surua, huolia ja kiirettä. Tiedän kokemuksesta.

Lue lisää

että tälläiset "hyvät työt" ovat ihmisille olleet ennenvanhaan ihan päivänselviä asioita, eikä niitä tarvinnut
erikseen miettiä, mitä milloinkin tekisi, että tulisi tehtyä "hyvä työ" jollekin, koska se oli niin luonnollista.
Nykyisin ei saa enää helpolla ketään avuksi, ellei ole valmis maksamaan, jos aina sittenkään, kun taas ennen tuli useita ihmisiä ihan vapaaehtoisesti, kun huomasivat tai kuulivat jollain olevan tarvetta jostain..

En tällä nyt vähättele tämän ketjun kirjoittajia ja kirjoituksia, tulipa vain mieleeni tälläisiä ajatuksia..

Surullista ajatella kirjoitti:

että tälläiset "hyvät työt" ovat ihmisille olleet ennenvanhaan ihan päivänselviä asioita, eikä niitä tarvinnut
erikseen miettiä, mitä milloinkin tekisi, että tulisi tehtyä "hyvä työ" jollekin, koska se oli niin luonnollista.
Nykyisin ei saa enää helpolla ketään avuksi, ellei ole valmis maksamaan, jos aina sittenkään, kun taas ennen tuli useita ihmisiä ihan vapaaehtoisesti, kun huomasivat tai kuulivat jollain olevan tarvetta jostain..

En tällä nyt vähättele tämän ketjun kirjoittajia ja kirjoituksia, tulipa vain mieleeni tälläisiä ajatuksia..

Lue lisää

Tyttöni oli kuumeisen näköinen ja rauhaton tänään (16v). Kurkkuansa kuivasi ja kysyi, onko pastilleista apua yskään. Vastasin totuudenmukaisesti, ettei ole.
Jonkinajan päästä selvisi, että huomenaamulla hänen pitää mennä luokkaan pitämään pikku esitelmä. Opiskelee näet hoitajaksi. Kun tajusin, että huono olonsa johtui jännittämisestä, niin kerroin Tiede-lehdessä (2/2011) olleesta tutkimuksesta, jossa tenttistressistä kärsivät, yliopistoon pyrkijät, olivat 10 min ennen tenttiä kirjoittaneet pienen jutun omasta jännittämisestään. Oli tuon jutun mukaan toiminut hyvin, stressi helpotti ja kokeet meni heillä hieman paremmin. Testattu asia siis. Lisäksi kysyin, mitä tyttäreni kaupasta haluaa ja toin kaikki pyydetyt vähän muutakin. Luokallensa on tullut likkojen keskelle pari uutta poikaa ja noita poikia ilmeisesti jännitti. Oli ihan helpottuneen oloinen, kun oltiin vartti asiasta juteltu, muutkin pitäisivät esitelmänsä, hän ainoana oman jännityksensä huomaisi, ei olisi ensimmäinen esiintyjä, eikä viimeinen jne.
Lopuksi lähti nukkumaan ja toivotteli hyvätyöt meille vanhemmilleen mielestäni poikkeuksellisen iloisesti.

ikiateisti kirjoitti:

Tyttöni oli kuumeisen näköinen ja rauhaton tänään (16v). Kurkkuansa kuivasi ja kysyi, onko pastilleista apua yskään. Vastasin totuudenmukaisesti, ettei ole.
Jonkinajan päästä selvisi, että huomenaamulla hänen pitää mennä luokkaan pitämään pikku esitelmä. Opiskelee näet hoitajaksi. Kun tajusin, että huono olonsa johtui jännittämisestä, niin kerroin Tiede-lehdessä (2/2011) olleesta tutkimuksesta, jossa tenttistressistä kärsivät, yliopistoon pyrkijät, olivat 10 min ennen tenttiä kirjoittaneet pienen jutun omasta jännittämisestään. Oli tuon jutun mukaan toiminut hyvin, stressi helpotti ja kokeet meni heillä hieman paremmin. Testattu asia siis. Lisäksi kysyin, mitä tyttäreni kaupasta haluaa ja toin kaikki pyydetyt vähän muutakin. Luokallensa on tullut likkojen keskelle pari uutta poikaa ja noita poikia ilmeisesti jännitti. Oli ihan helpottuneen oloinen, kun oltiin vartti asiasta juteltu, muutkin pitäisivät esitelmänsä, hän ainoana oman jännityksensä huomaisi, ei olisi ensimmäinen esiintyjä, eikä viimeinen jne.
Lopuksi lähti nukkumaan ja toivotteli hyvätyöt meille vanhemmilleen mielestäni poikkeuksellisen iloisesti.

Lue lisää

Olimme vaimon kanssa menossa kaupunkimme halpiskauppaan ehkä noin 5 vuotta sitten. Tuo kauppa sijaitsi/sijaitsee pitkän kadun päässä ja varrellaan vain tyhjiä varastoja. Oli talvi, pimeä ja satoi lunta, pakkasta lie ollu semmoiset 5 astetta.
No huomasin ajaessa ihmisen liikkuvan tuollaisen tyhjän varaston edessä. Vanha mummeli käveli yksikseen, ilmeisen eksyksissä. Pysäytin ja kävin mummelia jututtamassa. Neuvoin hänet kotiinsa, koskapa oli mielestäni tolkuissaan. Jäi siihen tienviereen oikeaan suuntaan kävelemään. Pian tultiin takaisin sieltä kaupasta, liekö ollut se putiikki jo kiinni, en muista.
No sama mummu taapersi toisen varaston kohdalla, muutaman kymmenen metriä eri kohdassa, kuin ensi kerralla. Säikähdin ja sanoin vaimolle, että ajaa auton perässä, me mennään mummun kanssa kävellen kahdestaan. En edes autoon pyytänyt, oli senverran pelokkaan oloinen. Juttelin niitä näitä mummulle ja matka kotiovelleen, noin 400m, oli pian kävelty.
Lähinnä jäi mieleen se, että jos olisinkin ajanut paluumatkalla ohi ja mummu olis jäänyt yksin talviyöhön.
Mutta ei jäänyt, vaan kotiinsa löysi.

ikiateisti kirjoitti:

Olimme vaimon kanssa menossa kaupunkimme halpiskauppaan ehkä noin 5 vuotta sitten. Tuo kauppa sijaitsi/sijaitsee pitkän kadun päässä ja varrellaan vain tyhjiä varastoja. Oli talvi, pimeä ja satoi lunta, pakkasta lie ollu semmoiset 5 astetta.
No huomasin ajaessa ihmisen liikkuvan tuollaisen tyhjän varaston edessä. Vanha mummeli käveli yksikseen, ilmeisen eksyksissä. Pysäytin ja kävin mummelia jututtamassa. Neuvoin hänet kotiinsa, koskapa oli mielestäni tolkuissaan. Jäi siihen tienviereen oikeaan suuntaan kävelemään. Pian tultiin takaisin sieltä kaupasta, liekö ollut se putiikki jo kiinni, en muista.
No sama mummu taapersi toisen varaston kohdalla, muutaman kymmenen metriä eri kohdassa, kuin ensi kerralla. Säikähdin ja sanoin vaimolle, että ajaa auton perässä, me mennään mummun kanssa kävellen kahdestaan. En edes autoon pyytänyt, oli senverran pelokkaan oloinen. Juttelin niitä näitä mummulle ja matka kotiovelleen, noin 400m, oli pian kävelty.
Lähinnä jäi mieleen se, että jos olisinkin ajanut paluumatkalla ohi ja mummu olis jäänyt yksin talviyöhön.
Mutta ei jäänyt, vaan kotiinsa löysi.

Lue lisää

Olisi voinut jäädä ulos ja paleltua tuo mummu. Suomessa kuolee joka talvi ihmisiä jäätyään ulos yöksi esim. humalatilan tai dementia takia, ja joku on voinut kulkea heistäkin ohi ajatellen, että asia ei hänelle kuulu.

Ystävälläni on ikävä taipumus lähteä kävelemään, kun hän on ottanut runsaasti alkoholia (tai oli, taipumusta ei ole testattu vuosiin). Kerran hän lähti juhlista vieraassa kaupungissa paukkupakkasilla kävelemään lähes tajuttomassa tilassa. Hän havahtui teollisuusalueella pikkutakissa, ilman päähinettä tai käsineitä sekä tietenkin ilman puhelinta tai lompakkoa, jotka olisivat olleet päällystakin taskussa, jos hän olisi tajunnut sen ottaa mukaansa poistuessaan. Kädet ja korvat olivat jo jäässä eikä missään näkynyt edes valoa ikkunassa saati ihmisiä liikkeellä. Hän ei tiennyt edes mihin suuntaan pitäisi kävellä.

Vartiointiliikkeen kaveri otti ystäväni kyytiin, vei lämmittelemään ja antoi soittaa useamman puhelun numerotiedusteluun, jotta hän sai selvitettyä, miten pääsee takaisin kemuihin. Nauramme tarinalle nykyään unohtamatta kuitenkaan vartijaa, jonka ansiosta jutun koominen puoli on se, mitä muistelemme.

Sunnuntain pyhitän pyhimyskehäni kiillottamiselle.

:))

herttainenhertta kirjoitti:

Olisi voinut jäädä ulos ja paleltua tuo mummu. Suomessa kuolee joka talvi ihmisiä jäätyään ulos yöksi esim. humalatilan tai dementia takia, ja joku on voinut kulkea heistäkin ohi ajatellen, että asia ei hänelle kuulu.

Ystävälläni on ikävä taipumus lähteä kävelemään, kun hän on ottanut runsaasti alkoholia (tai oli, taipumusta ei ole testattu vuosiin). Kerran hän lähti juhlista vieraassa kaupungissa paukkupakkasilla kävelemään lähes tajuttomassa tilassa. Hän havahtui teollisuusalueella pikkutakissa, ilman päähinettä tai käsineitä sekä tietenkin ilman puhelinta tai lompakkoa, jotka olisivat olleet päällystakin taskussa, jos hän olisi tajunnut sen ottaa mukaansa poistuessaan. Kädet ja korvat olivat jo jäässä eikä missään näkynyt edes valoa ikkunassa saati ihmisiä liikkeellä. Hän ei tiennyt edes mihin suuntaan pitäisi kävellä.

Vartiointiliikkeen kaveri otti ystäväni kyytiin, vei lämmittelemään ja antoi soittaa useamman puhelun numerotiedusteluun, jotta hän sai selvitettyä, miten pääsee takaisin kemuihin. Nauramme tarinalle nykyään unohtamatta kuitenkaan vartijaa, jonka ansiosta jutun koominen puoli on se, mitä muistelemme.

Lue lisää

Lehdissä kerrottiin kauan sitten pikkutytöstä, joka oli eksynyt hiihtoretkellä. Suksien jäljistä pääteltiin, että hän oli käynyt useammallakin pihalla, mutta oli liian arka ja pelokas pyytämään apua. Lopulta oli tuupertunut ladulle ja paleltunut kuoliaaksi.
Lehdissä korostettiin, että lapsia on kannustettava pyytämään apua, kun sitä tarvitsee. Tämä oli liian ujo selvitäkseen hengissä elämässä. Kuinkahan ko. talojen asukkaat jaksoivat kestää kun selvisi, että lapsi olisi selviytynyt, jos he olisivat hänet huomanneet pihassaan!

Tavis :)) kirjoitti:

Sunnuntain pyhitän pyhimyskehäni kiillottamiselle.

:))

Kiitos kaikille kommentoijille.
Kirjoittamasi, ikiateisti, sai minut kyyneliin, kiitos! - on meissä ihmisissä paljon hyvyyttä, vaikka uutiset pauhaavat lähestulkoon pelkästään meidän ihmisten pahuudesta.
Lapsellista, olkoon vaan, mutta auttaessaan saa hyvää mieltä ja levittää hyvää. Auttaessaan tuntee itsensä tarpeelliseksi ja hyväksikin mutta haitanneeko tuo ketään...

Talossamme asuva tuttavatyttö kertoi, että vanha hidasliikkeinen pappa hymyilee hänelle, kun tyttö on tupakalla pihallamme. Tällä tytöllä on pikimustiksi värjätyt hiukset ja lävistyksiä huulissa ja nenässä ja korvissa. Kerran ollessaan tupakalla tyttö kertoi menneensä avuksi papalle, kun papalta putosi roskapussi ja roskat levisivät maahan. Minusta on niin söpöä, kun vanha pappa hymyilee nuorelle, joka mustine vaatteineen ja hiuksineen ja lävistyksineen tupakoi, ja nuori vastaa papan hymyyn. Tuttavatyttö ei tiedä mitään päivänhyvätyö-touhustani!!! (vaikka niin varmaankin luulitte ;)
Edellä nimim. Surullista ajatella kirjoitti "että tälläiset "hyvät työt" ovat ihmisille olleet ennenvanhaan ihan päivänselviä asioita.." Maailma on muuttunut. Me voimme elää - varsinkin kaupungissa ja maallakin jossain määrin - tuntematta naapureitamme: käymme töissä, harrastuksissa, kotona hoidamme lapsia, teemme kotitöitä ja katsomme maailman menoa tv:stä.

¿ñ¤Ÿ♫♂♀ صديق في حاجة kirjoitti:

Kiitos kaikille kommentoijille.
Kirjoittamasi, ikiateisti, sai minut kyyneliin, kiitos! - on meissä ihmisissä paljon hyvyyttä, vaikka uutiset pauhaavat lähestulkoon pelkästään meidän ihmisten pahuudesta.
Lapsellista, olkoon vaan, mutta auttaessaan saa hyvää mieltä ja levittää hyvää. Auttaessaan tuntee itsensä tarpeelliseksi ja hyväksikin mutta haitanneeko tuo ketään...

Talossamme asuva tuttavatyttö kertoi, että vanha hidasliikkeinen pappa hymyilee hänelle, kun tyttö on tupakalla pihallamme. Tällä tytöllä on pikimustiksi värjätyt hiukset ja lävistyksiä huulissa ja nenässä ja korvissa. Kerran ollessaan tupakalla tyttö kertoi menneensä avuksi papalle, kun papalta putosi roskapussi ja roskat levisivät maahan. Minusta on niin söpöä, kun vanha pappa hymyilee nuorelle, joka mustine vaatteineen ja hiuksineen ja lävistyksineen tupakoi, ja nuori vastaa papan hymyyn. Tuttavatyttö ei tiedä mitään päivänhyvätyö-touhustani!!! (vaikka niin varmaankin luulitte ;)
Edellä nimim. Surullista ajatella kirjoitti "että tälläiset "hyvät työt" ovat ihmisille olleet ennenvanhaan ihan päivänselviä asioita.." Maailma on muuttunut. Me voimme elää - varsinkin kaupungissa ja maallakin jossain määrin - tuntematta naapureitamme: käymme töissä, harrastuksissa, kotona hoidamme lapsia, teemme kotitöitä ja katsomme maailman menoa tv:stä.

Lue lisää

Nimimerkille ¿ñ¤Ÿ♫♂♀
En ole mielestäni nuori minäkään. 53v. Elämäänkokemusta on jonkinverran karttunut ja fiksuimmat kommentit saan omasta mielestäni elämää nähneiltä, yli 70 vuotiailta ihmisiltä. Yleesä naisilta, koskapa ovat puheliaampia. Suhtaudun heihin Aina kunnioittavasti ja mielelläni kuuntelen Heidän elämänkokemustaan. Kaupan kassajonossa tai koiran talutuslenkeillä.
Noilla elämää nähneillä Ihmisillä on mielestäni Paljon enemmän näkemystä tähän elämään, kuin itselläni. Saan siis viisautta, jota ei itselläni ole. Uteliaisuutta, halua oppia Elämästä jotain Uutta, ?) Motivaatiotani en tiedä, ollakseni rehellinen.
En äkkipäätään muista, milloin yli 70 v ihminen olisi valittanut missään pikkuasioista tai minulle suuttunut. Ehkäpä se on sitä Elämänviisautta, jota kertyy ajassa mukaan jos on kertyäkseen. Lähes Aina on heille kertynyt! (mielestäni)

ikiateisti kirjoitti:

Nimimerkille ¿ñ¤Ÿ♫♂♀
En ole mielestäni nuori minäkään. 53v. Elämäänkokemusta on jonkinverran karttunut ja fiksuimmat kommentit saan omasta mielestäni elämää nähneiltä, yli 70 vuotiailta ihmisiltä. Yleesä naisilta, koskapa ovat puheliaampia. Suhtaudun heihin Aina kunnioittavasti ja mielelläni kuuntelen Heidän elämänkokemustaan. Kaupan kassajonossa tai koiran talutuslenkeillä.
Noilla elämää nähneillä Ihmisillä on mielestäni Paljon enemmän näkemystä tähän elämään, kuin itselläni. Saan siis viisautta, jota ei itselläni ole. Uteliaisuutta, halua oppia Elämästä jotain Uutta, ?) Motivaatiotani en tiedä, ollakseni rehellinen.
En äkkipäätään muista, milloin yli 70 v ihminen olisi valittanut missään pikkuasioista tai minulle suuttunut. Ehkäpä se on sitä Elämänviisautta, jota kertyy ajassa mukaan jos on kertyäkseen. Lähes Aina on heille kertynyt! (mielestäni)

Lue lisää

ovat eläneet ja kasvaneet sota-ajan ja muun puutteen keskellä, joka on opettanut ja tehnyt heistä
kypsiä ja vaatimattomia, niin, etteivät valita pikkuasioista.

Koskapa aihe, hyvä työ, ei ollut niin kuuma peruna, kuin olisi voinut olettaa, niin kerron pari juttua historiastani.
Toki mielummin olisin lukenut muiden kokemuksia (I think).
Pelastusarmeijan papparainen, noin 80v keräsi rahaa aatteelleen marketin käytävällä. No, näin papan jo kaukaa ja päätin päiväänsä ilahduttaa muutamalla kolikolla. Rahansa käyttävät mielestäni hyvin, joten ateistinikaan minua ei rahan kohde haitannut. Pistin muutaman kolikon (2-3€) papan laatikkoon ja sanoin pari ystävällistä sanaa. Menin autolle ja vaimoni seurasi perässä. Päästyäni autooni, saapui vaimoni ja kertoi papparaisen kysyneen häneltä, mitä olin Hänelle sanonut. Olisi halunnut kuulla sen uudelleen, käyttäisi kuulemma jossain omassa puheessaan.
No, istuttiin eukon kanssa autossa ja asia vaivasi. En saanut ensin millään kiinni noista sanoista, jotka olin sanonut. Puhun aika paljon ja pääsääntöisesti itseironisesti ja ystävällisesti (mielestäni).
Sitten muistin muutaman minuutin pohdiskelun jälkeen nuo sanani.
Menin takaisin markettiin papan luokse ja keskustelimme tovin. Otin marketin ilmoitustaululta lappusen, kassalta kynän ja kirjoitin siihen nuo "maagiset sanani" Elämässä Eteenpäin.
Ei sen enempää. Pappa oli tyytyväinen ja itse olin myös.
Olettaisin käyttäytyväni tavallisia ihmisiä kohtaan ystävällisesti, koskapa käännän aina tilanteen niinpäin, että Jos olisin Itse Hänen asemassaan.
Eli pyyteettömyys ei ole mielestäni selitys tälle käyttäytymiskaavalleni. Liekö olemassakaan, en tiedä.