Olen 16 -vuotias poika ja joskus minulla on todella suuria vaikeuksia nukkua. Unettomuus alkoi siitä, kun minun ja erään tytön jota rakastin välit meni poikki. Vaikka olenkin vasta 16 - vuotias, olin ihan täysiä rakastunut tähän tyttöön. Olen itkenyt paljon ja vieläkin pitää joskus itkeä.
Tämä vaiva on todella ärsyttävä, koska aamulla kouluun on niin kivuliasta herätä. Siis oikeastaan tämän vaivan takia arkipäivät on yhtä helvettiä! Toivon arkipäivisin hartaasti, että tulisipa jo viikonloppu, että voisin nukkua. Tänään en mennyt kouluun, koska en jaksanut. En yksinkertaisesti jaksanut ja olisin varmaan muutenkin nukahtanut kesken tylsän oppitunnin. Ja mitä siellä edes oppii puoliunessa?
Viikonloppuisin ja lomilla ei ole mitään vaikeuksia nukkua, koska silloin ei ole niin paljon väliä koska menee nukkumaan ja koska herää. Kun saan unesta kiinni, niin nukun yleensä kuin tukki.
Nyt haluaisin jo tosissani jotain apua tähän vaivaan. Unilääkkeitä en suostu pistämään suuhuni, koska ne eivät hoida syytä. Ne hoitavat pelkkiä oireita ja pelkkien oireiden hoitaminen ilman syyn hoitamista on yksinkertaisesti turhaakin turhempaa ajan haaskausta. Olisiko jollain apua/neuvoja/kokemuksia asiasta? Alkaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan siltä, että tämä vaiva vielä varmaan tappaa minut joku päivä...
Tämä vaiva on todella ärsyttävä, koska aamulla kouluun on niin kivuliasta herätä. Siis oikeastaan tämän vaivan takia arkipäivät on yhtä helvettiä! Toivon arkipäivisin hartaasti, että tulisipa jo viikonloppu, että voisin nukkua. Tänään en mennyt kouluun, koska en jaksanut. En yksinkertaisesti jaksanut ja olisin varmaan muutenkin nukahtanut kesken tylsän oppitunnin. Ja mitä siellä edes oppii puoliunessa?
Viikonloppuisin ja lomilla ei ole mitään vaikeuksia nukkua, koska silloin ei ole niin paljon väliä koska menee nukkumaan ja koska herää. Kun saan unesta kiinni, niin nukun yleensä kuin tukki.
Nyt haluaisin jo tosissani jotain apua tähän vaivaan. Unilääkkeitä en suostu pistämään suuhuni, koska ne eivät hoida syytä. Ne hoitavat pelkkiä oireita ja pelkkien oireiden hoitaminen ilman syyn hoitamista on yksinkertaisesti turhaakin turhempaa ajan haaskausta. Olisiko jollain apua/neuvoja/kokemuksia asiasta? Alkaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan siltä, että tämä vaiva vielä varmaan tappaa minut joku päivä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
valitettavasti fakta on, että sinun on myös viikonloppuisin vaan ruvettava pitämään unirytmistä kiinni. Unettomuudesta kärsivälle suositellaan että _joka_ ilta menee samaan aikaan sänkyyn ja nousee samaan aikaan, olipa nukkunut tai ei. Ja sitä uniaikaa on oltava riittävästi esimerkiksi klo 22 joka ilta nukkumaan ja klo 6 ylös. Jos nukut viikonloppuisin vaikka 11 asti ja menet vastaavasti vaikka klo 01 nukkumaan, ei sinun unirytmisi ehdi palautua. Elimisto (aivot) ei piittaa siitä, onko viikonloppu vai ei.
Toki hyväuniset voi muutella rytmiä miten sattuu ja pystyvät nukkumaan vaikka missä, mutta huonounisten on pakko suostua pitämään unirytmistä kiinni, vaikka se joskus sapettaisikin. Totta kai erityisinä poikkeuksina voi valvoa, mutta herää siltikin sitten viimeistään vaikkapa klo 8.
Kokeile kuukausi! Voinet myös hakea kirjoittamalleni vahvistusta esim. koulu- tai terveyskeskuslääkäriltä tai googlettaa netistä Unihygienia, unen hoito, ym
Niin, päätän koittaa toimiiko tuo. Suurin huoli taitaa olla se, että miten minä saan itseni menemään nukkumaan aikaisin ja miten minä pääsen hereille viikonloppuisinkin niin aikaisin.
Lopetan myös teen juonnin kokonaan, ainakin vähäksi aikaa. Yritän ennen nukkumaan menoa myös laittaa hyvissä ajoin valoja pois, jotta olisi pimeämpää ja aivot alkaisivat valmistautua uneen nopeammin ja alkaisi väsyttämään enemmän. Minulla on vain niin paljon tekemistä, että ei millään tunnu riittävän aika arkipäivisin tekemään kaikkea. Kouluasioita en ole vähään aikaan jaksanut huolella tehdä, sillä minulla on, niin oudolta kuin ehkä kuulostaa, paljon tärkeämpää tekemistä, itseni ja elämän kannalta. Nimittäin minun pitää surra ja minä haluan surra.