Asun aika kaukana lapsestani. Tapaan häntä sopimuksen mukaan ja olen valmis tapaamaan useamminkin. No lähi ehdotti pidennettyä tapaamiskertaa. Minulle kävi, kunhan töistä saan vapaata. Ja sehän olisi järjestynyt. No yllätys yllätys, homma peruuntui siihen, kun olin lapselta kysellyt, että leikkiikö lähi sun kanssa. Kysyin myös, että haluaisiko muuttaa minun luokse. Minulle ei kuulemma kuulu heidän elämä??? Se on totta, että lähivanhemman elämä ei kuulu, mutta kyllä mielestäni lapsen elämä kuuluu ja varsinkin se jos koen että lasta laiminlyödään. Miten tuo minun kysely liittyy siihen, että heti perutaan sovittu lapsen tapaaminen? Onko se katkeruutta, vai mitä? Onko ihmiset näin yleisesti niin vaikeita tapauksia, että ei yhtään kritiikkiä kestetä? Itsellä tulee mieleen heti ensimmäisenä se, että yritetään tukkia minun suu lapsen tapaamisten rajoittamisella. Lasta kiellettiin myös kertomasta minulle onko hän isovanhempansa luona yötä, kun puhelimessa kysyin.
Mielipiteitä
Lapsi pelinappulana?
34678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
on hölmöä kieltää lasta kertomasta lapsen elämästä toiselle vanhemmalle. On hölmöä perua sovitut tapaamiset. On myös hölmä kysyä lapselta (ilmeisesti aika pieneltä) että haluaako hän muuttaa kysyjän luokse, jos ei asiasta ole puhuttu ensin toisen vanhemman kanssa. Hämmentää pientä ihmistä turhaan kun kysellään tuollaisia vaikkei asia ilmeisestikkään ole ollut esille teidän vanhempien kesken tai edes ilmeisesti edes mietitty asia.
Mene lastenvalvojalle ja sopikaa paperille uudet tapaamisajat.
Meillä lähi ottaa kaiken arvosteluna. Siis ihan kaiken. Esimerkkinä sain tietää tyttäreni huonosta koulukäyttäytymisestä (opettaja otti yhteyttä). Kysyin lähiltä, onko hän tietoinen asiasta? Vastauksena sain huutoa puhelimeen puolen tunnin ajan " MUA SÄ ET KYLLÄ SYYTTELE" Kun olen asiaa yrittänyt selvittää, niin lähi ilmoittaa ettei lapsi pääsekkään viikonlopuksi. En todellakaan ole syyttänyt ketään, en edes ääntäni korottanut. Erosta on 13v ja tyttö on 14v.
kanssa enään leiki ku kylän pojat.....
Missähän tuossa kirjoituksessa mainitaan leikkiminen?
Harvinaisen tyhmää toimintaa - sinulta. Miksi kysyt että leikkiikö lähi lapsen kanssa? Onko vanhempien tehtävä leikkiä lapsen kanssa? Sinun tehtävä on tukea lapsen ja hänen toisen vanhemmman suhdetta - miksi sitten kysyt että haluaako lapsi muuttaa luoksesi?
Lopulta jouduin kysymään lapselta tuosta leikkimisestä (lue: yleensäkin ajan vietosta lapsen kanssa). Normaalisti kyselen kuulumisia ja "mitäs oot puuhaillu". Kun joka kerta kuulee saman vastauksen "eipä mitään", niin alkaa se ihmetyttämään. Kyllä minä vanhempana koen, että minun kuuluu viedä lastani luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen, uimaan ym ym. Leikkiminen lapsen kanssa on myös minulle kuuluvia asioita. Ja teen noita asioita ihan mielelläni. Ilmeisesti Tseeuksen mielestä lapsen kanssa ei vanhempien tarvitse viettää aikaa. Voin sanoa että jos joku on tyhmää toimintaa, niin tuo. Kyllä minua ainakin alkaa huolettaa, kun lapsi sanoo, että hän ei viitsi edes lähivanhempaa kysyä leikkimään tms. kun ei se kuitenkaan tule. Kyllä nyt Tseeus on aika hakoteillä. Omasta mielestäni kysymys minun luokse muuttamisesta on kyllä väärin. Jos toisen ihmisen kanssa ei voi keskustella mistään asiasta, niin ettei hän suuttuisi, niin on aika turhauttavaa. Ja vielä: Siksi kysyn lapselta, koska tiedän että täällä on vanhempi, jolla on ainakin aikaa lapselle.
Mikset sitten vie lasta uimaan, pulkkamäkeen jne? Joo, muuta lähemmäksi ja hoida hommiasi. Sinulle on kuitenkin tärkeämpää kytätä exäsi toimintaa sen sijaan että itse tekisit jotain asian eteen.
Luuletko tosiaan, että mua kiinnostaa exän toiminta, mitä lie tarkoittaakin? Se kiinnostaa jos lastani laiminlyödään. Kyllä mulla on ihan omakin elämä jota kytätä. Ja minä vietän lapsen kanssa aikaa joka kerta, kun on mun luona. Ja lapsi olisi mun luona useammin, jos olisi minusta kiinni. Tseeus on joko lapseton tai katkera jostain syystä, vai mitä? Ja jos sinulla on lapsi, niin todennäköisesti et vietä hänen kanssa aikaa. Juurihan kirjoitit, että vanhemman tehtävä ei ole leikkiä lapsensa kanssa.
lapsen kaveri!!!
Ja sinä se olet varsin tyhmä kaveri, kun laitat lapsen riidan keskelle, sitten valitat kun lähi tekee saman, katso peiliin!!!
Etkä ihan varmasti samassa suhteessa leikkisi lapsen kanssa jos hän asuisi sun luona, normi vanhemmalla kun sattuu oleen muitakin hommia, toisin kun sinulla...
..voiko noin yksinkertaisia ihmisiä olla.. :(
Lapsi asui aiemmin minun luona. Ja todellakin vietin hänen kanssa aikaa silloinkin, kaiken muun lisäksi. Eli sinäkin olet sitä mieltä, että vanhemman ei tule olla missään tekemisissä lapsensa kanssa? Kunhan laittaa ruoat, pesee pyykit, on turvana ja tukena yms. niin se riittää. Kyllä en lastani tuollaisille antaisi mistään hinnasta, edes hoitoon. Meinaatko, että jos vanhempi leikkii lapsensa kanssa tai vie häntä harrastuksiin, niin lapsella ei voi olla oman ikäisiä kavereita? Niin että missä ne yksinkertaiset ihmiset ovat?
Vanhempi ei voi olla tekemisissä lapsensa kanssa muuten, jos ei hän vain kokoajan leiki hänen kanssaan :DDD
Ja hei on sulla ongelmat, mulla on ongelmana kun lapset ei saa etän luona masua täyteen, eli saa ruokaa, mutta hyvin minimaalisesti, eivätkä lapset nuku siellä yötään, kun on nälkä...
Mut hei mieti sinä, että leikkiikö se lähi nyt lapsen kanssa tarpeeksi vai ei, minä mietin miltä lapsista tuntuu olla tyhjällä vatsalla viikonloppu...
Ps.. Pieni vinkki: Sun leikit ei paljon lapsen elämässä paina, jos lähdet lähivanhempaa lapselle huonontaan, tai taisteleen ja väheksyyn lähiä, susta ei sen parempaa etää tule, sun lapses sen jälkeen paskat nakkaa sun leikeistä, eli pistä ny oikeesti asiat tärkeysjärjestykseen!
Olet aivan oikeassa, tottakai muutakin on kuin leikkiminen. Ajattelin, että ihmiset ymmärtävät mitä leikkimisellä tarkoitin. Luehan vielä kaikki kirjoitukset, niin ehkä sinäkin jotain ymmärrät.
Ja hei, noista sun ongelmistas. Kai olet sanonut etälle, että lapsille kuuluu tehdä ruokaa. Minä ainakin sanoisin ja haluaisin myös, että minulle sanottaisiin, jos jokin minun toimissani ei miellytä. Sinä et näytä tekevän mitään muuta kuin miettivän, että voi lapsilla on taas nälkä. Miettimällä nuo asiat varmasti paranee.
Ja P.S. missä vaiheessa olen vanhempaa lapselle huonontanut tai väheksynyt? En todellakaan missään tapauksessa ala haukkumaan ketään lapselle. Olen rohkaissut lastani pyytämään lähivanhempaa leikkimään. Ja sanonut, että ei aina välttämättä kerkeä, mutta aina kannattaa kysyä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja huomiota pitkästi toiselle kymmenelle. Ja nyt tarkoitan, että muutakin kuin laittaa ruoat, pesee pyykit, on turvana ja tukena.
Vaikuttaa siltä, että aika moni täällä kirjoittelevista on niitä ihmisiä, jotka sanovat lapselleen lapsen kysyessä, että tehdäänkö jotain: Ei mul oo nyt aikaa / en nyt kerkeä / oon niin väsynyt tms. verukkeita
Jos etä kysyy minun lapsilta että leikkiikö äiti teidän kanssa niin jokainen varmaan vastaa että ei leiki. Tosin esikoinen on jo niin isokin ettei itsekään leiki mutta toiset leikkivät vielä. Ja minä en todellakaan leiki vaan meidän tekeminen on jotain muuta. Palapelejä kasataan yhdessä, pelataan keittiönpöydän ääressä lautapelejä, minä luen lapsille paljon, otan heidät mukaan kotitöihin, käydään ulkona (pulkkamäki, hiihtäminen, luistelu). Mutta leikkinyt en ole juuri koskaan. Se ei ole yksinkertaisesti minun tekeminen. Jonkun leikin voin pistää käytniin mutta lapset jatkavat siitä itsekseen.
Tällä tarkoitin sitä että pelkillä kysymyksillä voidaan saada "vääränlaisia" vastauksia. Minä en koskaan kysele lapsilta mitä etän luona on tehty vaan lapset kertovat itse sen minkä kokevat tarpeelliseksi. Toki jotain aina tiedän etukäteen kun ex pyytää laittamaan lapsille mukaan esim. uimakamppeet tai lasketteluvälineet.
Juuri noita asioita tarkoitan "leikkimisellä". Yleistä ajan viettoa lapsen kanssa. Sinä tunnut viettävän aikaa lapsiesi kanssa. Jos meillä lähi ei tähän mennessä talvea ole käynyt kertaakaan pulkkamäessä, luistelemassa, yleensäkään ulkoilemassa tms. (ainoa asia mitä lähi on lapsen kanssa tehnyt, pelannut lautapelejä. tosin siitäkin lapsi sanoi: miks ei mitään muuta?) niin kyllä se minusta on lapsen laiminlyöntiä. Ja jos lapsi ei sen vuoksi enää edes kysy lähivanhemmaltaan, esim. että mennäänkö pulkkamäkeen, koska on kyllästynyt vastaukseen "ei". Ja vielä sekin huolestuttaa, kun lapsi oli minun luona, niin sanoi suoraan näin: Ei sitten mennä kauppaan. Kysyin miksi ei, pitäähän meidän ruokatarvikkeita hakea? Lapsi vastaa: No kun lähin kanssa ollaan joka päivä kaupassa, mä en halua kauppaan! Että siinä ilmeisesti toinen asia miten lähi viettää aikaa lapsen kanssa, kiertää kauppoja.
Meillä on tapaamiset ollut vuodn verran käräjillä, ja siis pakkohan se on etälle kertoa, että lapset tarvitsevat ruokaa, kun eihän hän itse sitä voi tietää millä täällä hengissä pysytään :D..ei suinkaan leikkimisellä..
Nimenomaan kato kun se leikkiminen tarkoittaa leikkimistä, sitä se tarkoitti lapsellesikin, kun häneltä sitä kysyit (idiootti). Ja niillä sun kahdella kysymykselläs huononsit lähiä lapselle, lapsi kun taitaa olla fiksumpi kun sinä..
Lapsenkin kanssa voi laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä (yhdessä), ei lapsen kanssa tarvitse välttämättä ikinä leikkiä, se tosiaan riittää että on läsnä.. Ja jos vanhempi on läsnä, niin harva lapsi sanoo, että hän leikkii tämän läsnä olevan vanhemman kanssa!
On väärin myös jos lapsen kanssa jatkuvasti leikkii ja toimii lapsen sätkynukkena, lapsen tulee leikkiä myös ihan yksin jo mielikuvituksen kehittymisenkin kannalta, ja saat myös tolla toiminnalla huomionkipeen lapsen, jonka tarvii olla maailman napa aina joka paikassa... mutta tietääpähän ainakin, kehen hän on silloin tullut :D
Jos kysyn lapselta, että no oletteko käyneet luistelemassa, pulkkamäessä, hiihtämässä, uimassa, puistoissa jne, niin miten se lapsi luulee, että tarkoitan leikkimistä? Kerro ihmeessä minullekin, kun vielä sanot että minä olen idiootti. Kyllä tosiaan lapsi on viisas. Näiden kysymysten jälkeen kysyin vielä leikkimisestä sisällä, niin ei sitäkään. Kyllä kun lapseni on minun luona, niin minä kysyn lapselta, että mennäänkö esim. uimaan? Ymmärtääkö hän senkin, että mennäänkö leikkimään? Jos lähivanhempi kysyy lapselta, että no olitteko etän kanssa uimassa, niin hän ilmeisesti huonontaa minua? Jos lapsi tulee kysymään minulta esim. leikitäänkö piilosta, niin sen lapsi mielestäni ymmärtää leikiksi.
Miksi edes kirjoitat, että on väärin leikkiä lapsen kanssa jatkuvasti. Tuohan on päivän selvä asia, kuten on myös se, että kyllä lapsen kanssa pitää leikkiäkin. Sinä varmaan sanot lapsellesi, jos (ja kun) pyytää sinua leikkimään, että ei minun tarvitse sinun kanssa leikkiä, riittää että olen läsnä. En muuten ole kuullut koskaan vanhemmista, jotka eivät koskaan leikkisi lastensa kanssa (eikä tarvitse erikseen kertoa, että sellaisia vanhempia on olemassa, jotka eivät välitä lapsestaan ollenkaan). Mikä ihme siinä on, kun pitää takertua yhteen sanaan. Vaihtakaa jo vihdoin sana leikkiminen vaikka sanoihin: VIETTÄÄ LAPSEN KANSSA LAATUAIKAA
Hyvä sinä, kirjoituksestasi saa sen verran selville, että mielestäsi riittää, kunhan lapsi pysyy hengissä.
Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, tiedän itse tehneeni väärin, kysyessäni muutosta minun luokseni. Se ei ole väärin, että kysyn mitä lapseni on tehnyt, lähivanhemman kanssa tai ilman. Minua ei ainakaan haittaa yhtään, vaikka lähi kyselisi, että mitä lapsi on minun kanssa puuhaillut, missä käynyt jne. Sitten olisi eri asia, jos asiat eivät "kestäisi päivänvaloa". Olen sanonut lapselleni, että en minä, eikä lähi voida häntä kieltää puhumasta asioista. Jos hän haluaa jotain kertoa, niin sen saa kertoa.
P.S. idiootteja on monenlaisia
"kun olin lapselta kysellyt, että leikkiikö lähi sun kanssa. Kysyin myös, että haluaisiko muuttaa minun luokse. "
Ja tällä hetkellä joo, riittäisi kun lapset pysyisivät edes KUNNOLLA hengissä tapaamisen ajan, eli eivät nälkiintyisi tai jäisi auton tms...
ps.. pikkusen nyt rupee huvittaan toi sun kiihkoilu :D
No kylläpäs tässä onkin kiihkoiltu :D
Luepas itse jokainen minun kirjoittama teksti, tunnistat ne varmasti. Olenko sanonut, että kysyin muuttamisesta, leikkimisestä ja luistelusta ym. samalla kertaa? On se muuten ihme, että pelkäät lastesi suurinpiirtein "kuolevan nälkään" tai "jäävän auton alle" kun ovat etävanhemman luona. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, en päästäisi lastani sinne.
P.S. ihmiset eivät näköjään enää piittaa lapsistaan mitään. "kunhan hengissä pysyy". Tollasilta sais vanhemmuuden poistaa kokonaan.
siis poistaa koko vanhemmuuden, mutta kun etäisejä palvotaan tässä yhteiskunnassa ja oikeusjärjestelmässä lasten kustannuksella, niin aika heikoilla on lapsen lähiäiti lasta suojellessaan, että kyllä olen taistellut vuoden päätoimisesti tästä asiasta, niin sossun kanssa kun oikeudessakin, eli piittaamattomuudesta tässä ei ole kyse, vaan siitä, että aseet on viety pois, jos niitä ikinä on ollutkaan, mutta olen sen huomannutkin, että tekee äiti niin tai näin, niin paskaa tulee silmille, eli eipä yllättänyt sinunkaan vastauksesi, kyllä isät on niin vitun hyviä tässä maassa, et naisten pitää pyyhkiä niitten pyllykin!
Entäs etä-äidit ja lähi-isät, ovatko nekin paskoja? Mistä päättelet, että olen isä? Ei tässä millään sukupuolella ole merkitystä, vaan sillä kumpi lähi- ja kumpi etävanhempi. Tietysti sovinistit ja feministit ovat asia erikseen. Ja sellaiset saisivatkin mennä jollekin muulle palstalle horisemaan, koska eivät pysty näkemään asioita omaa nenää pidemmälle.
menee lähi ja etä jaot miten hyvänsä..
mitä väitit minun tekevän. Pidät mielipiteitäsi totuutena. Joten annahan tulla perusteluita. Kyllä minulla on sellainen kuva nyky-yhteiskunnasta, että jos lähdetään hakemaan lapsen huoltajuutta, niin 99% tapauksissa sen saa äiti. Jos isä olisi "kunkku", niin kyllähän huoltajuus irtoaisi ilman vaikeuksia.
olemaan tuossa yhdessä viestissä todella hyvä linkki. eli olin väärässä tuon 99% suhteen. Linkistä löytyy oikea prosentti. Eli kerropas nyt miten isä on kunkku. Tuosta väitöskirjasta saa kyllä ihan muun kuvan.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
Mistä sinä tiedät mitä exäsi on tehnyt? Ero tuli ja meni, miksi vielä seuraat exäsi tekemisiä? Keskity lapseen ja oman vanhemmuutesi ja anna sen exän olla.
Mutta tiedän mitä ei ole tehnyt. Ja jos et vielä ole huomannut, seuraan lapseni tekemisiä. Sinun mielestä ei varmaankaan kuulu olla kiinnostunut lapsen tekemisistä? Ja ihan tiedoksi, miksi olisin kiinnostunut exän toimista, kun itse halusin hänestä eroon?
Et tiedä yhtikäs mitään. Asut kaukana lapsesta ja kuulet vain lapsen version aiheesta. Et voi vaikuttaa niihin asioihin mitä tapahtuu exäsi luona, miksi siis vatvoa niitä. Keskity siihen että teet itse niitä asioita lapsen kanssa mitä koet tärkeäksi. Sinulla on tarve kontrolloida exääsi, usko pois, hän on jo vapaa :D
Tossa on kieltämättä ero, että yleensä sen saa äiti, en sitten tiedä mikä se prosentti on, kun ne viedään käräjille, että tukevatko annetut tuomiot tota, mutta yleensä isätkin ajattelevat, että jos äiti on hyvä on lasten paikka äidin luona.
Mutta oma kokemukseni, sekä kuulopuheet (ja niitä on aika paljon, koska erot ovat ollut taas buumeja) on, että sossun suhtautuminen etäisään on, että hänellähän on vain oikeuksia ei velvollisuuksia, eikä pidä ollakkaan, etä saa vain esittää vaatimuksia lähiäidille ja pyytää elareidenkin alentamista. Ja tuota periaatetta tukee myös laki, etällä (joka siis useimmiten on isä) on ainoastaan oikeuksia, ei muuta kun elatusvelvollisuus, ja siihenkin isä saa sossusta sääliä. Lähiäitiä ei arvosteta, missään kohdassa ei tule kunnioitusta, tai kiitosta keltään, ei edes sivulauseessa, kun ehkä lapsilta isoina. Lähiäiti on velvollinen noudattamaan etäisän vaatimuksia, kertomaan lasten asioita, tuomaan kaiken isälle tarjottimella, siis siinä ohessa, kun hoitaa lapset. Eli toisinsanottuna se etäisi on lähiäidille yksi lapsi lisää, ainakin meillä. Ja kylällä ja muualla puhutaan, et joo se on yksinhuoltaja, osaakohan se hoitaa lapsensa, kato ny miten sen lapsi juoksentelee, viddu sillä oli joku äijäkin tossa, taitaa olla aika horo yms...
Jos taas osat vaihdetaan, niin lähi-isää ylistetään, minkälainen nainen sillä oikein olikaan, kun ei lapsistaan huolehtinu, ompa tällä miehellä nyt rankkaa, vois vaikka kysyä siltä, et tarviiko se lastenhoitoapua, kiva kyllä et se on ny löytäny kunnollisen naisen joka auttaa sitä lasten hoidossa. Kysellään, kuinka pärjäätte, päivitellään isää kuinka se jaksaa ja on kyllä kunnollinen kun lapset hoitaa.. kun etä-äiti hakee lapset, niin katotaan, et jaa, viittii edes pariks yöks lapsiaan hakee ja hoitaa, kyllä on kylmä ihminen kun on tollee lapsensa hylännyt...
Voi olla että ilmaisin tässä tohkeissani itseäni hieman huonosti, mutta tuohon tyyliin arvostukset menevät!
Siitähän tuo linkkikin kertoo..
niiiin samaa mieltä ja myönnän että jopa minä ajattelen asioista näin vaikken siis eronnutkaan ole...
varsinkin siis tuoe simerkki siitä että isä onkin lähi..
Niinpä, ja voin myöntää, että ajattelen itsekin noin, ja olen siis lähiäiti, mutta kun kovasti puhutaan tasa-arvosta, niin yh-äiti ei tässä maassa saa arvostusta missään määrin, se on hyvin harvat tästä kansasta, jotka niitä arvostavat, senkin arvostuksen saa etäisät, he ovat menettäneet ja heitä tulee sääliä ja heilläkin on oikeuksia ja elarit on järjestäen liian suuret... Ja yllätyksenä tosiaan heillä ei ole mitään muita velvollisuuksia lapsia kohtaan ja niitä oikeuksia toteutetaan lasten kustannuksella... ja se nyt vähän pistää vituttaan, kun itse hoitaa kaiken, toinen vähät välittää lapsistaan ja tulee sitten oikeuksillaan terrorisoimaan ja sossun vastaus on vaan että elatustuomio on kohtuuton, muulla ei ole väliä...
Tapaamisten rajoittaminen on mielestäni tyhmää jos tapaamisista ei ole haittaa lapselle. Mutta myös kysymysten esittäminen lapselle on vähän siinä ja siinä. Lapsi kyllä kertoo asiat joista haluaa puhua. Ja varmaan etävanhempi saa asiat tietoonsa ilman kyselemistä kun kuuntelee lasta tarkasti. Muuttamisesta ei pidä puhua lapselle ennenkuin asia on aikuisten kesken keskusteltu ja asioista sovittu. Sen jälkeen asiasta vasta puhutaan lapselle. Nyt teillä vanhemmilla olisi keskustelun paikka joissa näistä asioista puhuisitte.
sinulla Wilma60! Olen tismalleen samaa mieltä. Kieltämättä sitä lasten kanssa keskustellessa usein esittää koko ajan kysymyksiä, mutta aikuisen pitäisi malttaa mielensä ja osata rajoittaa ja varsinkin olisi tosi tärkeää vetää rajat sille , mitkä asiat puidaan ensisijaisesti aikuisten välillä.
Ymmärrän kyllä Lähin reaktion siinä kohtaa, kun tuntuu että Etä on liian utelias ja tuntuu että etä tivaa lapselta asioita, joita ei pitäisi. Kaikesta inhottavuudestamme huolimatta meillä lähihuoltajilla on hemmetinmoiset paineet hoitaa lapset paremmin kuin ns. perusperheessä ja silloin olemme tosi herkillä kaiken sellaisen suhteen, minkä -ei järjellä mutta tunteella- tulkitsemme arvosteluksi. Ja silloin "et sitten näe lastasi" on yleinen seuraus, vaikka ei sen pitäisi olla. Mutta kunon kyse tunteista ja keinot on vähissä, on jopa lapsellisiin kommentteihin sortuminne lähellä.
Meillä onneksi Etä on eron jälkeen muuttunut paljon vähemmän kriittiseksi... taitaa pahus olla tyytyväinen , että pääsi musta eroon;)
luulenpa että tuo on aika tavallista että lapsen suu tukitaan. meillä aikonaan mun kaverin ex kuunteli jopa puhelin soitotkin mitä isä sano. siinä sai olla kieli keskellä suuta. kaikkina vuosina ei paljoa tiedetty miten heillä menee. vastaus oli aina sama kaikki hyvin. yritä vain kestää ja seurustele lapsen kans niin paljon kun pystyt. ehkä saat siitä palkan hänen tullessa aikuiseksi. jos häntä ei vuosien varrella ole täysin aivopesty...
on ihmisä joita ei koskaan edes pitäs kutsua äidiksi tai isäksi. pakostakinhan sun tulee tietää lähin elämästä niin kauan kun lapsesi asuu hänen kanssaan hänen elämän tavat koskee myös lasta.
Minusta on todella surullista että lapsen suu tukitaan. Vaikka vanhemmat eroavat niin sen ei pitiäisi vaikuttaa lapseen mitenkään. Etävanhempi on hänelle edelleen rakas ja tärkeä ja niin pitää ollakin. Vaikka ero ja ex:n naisystävä jo avioliiton aikana oli minulle todella vaikea asia niin olen tehnyt kaikkeni siinä että lasten suita en tukkisi eikä he koskaan kokisi että etävanhemman luona vietetty aika olisi poissa minulta tai jotain vastaavaa. Esikoinen on sen verran iso että huomasi miten ero koski minuun ja hän on eräällä tavalla varonut puheitaan siitä mitä isän luona tapahtuu. Onneksi pienemmät ovat vielä "luonnonlapsia" ja he kertovat kaiken minkä haluavat. Myös meidän elämästä saavat ihan vapaasti kertoa, sen olen heille sanonut. Etävanhemmalla on kaikki mahdollinen tieto lapsesta ja koululta saadut Wilma-tunnukset ovat myös etän käytössä ihan vapaasti. Ero on aikuisten välinen asia ja sen ei todellakaan pitäisi vaikuttaa lapsen elämään. Minä toivon meille kaikille lähivanhemmille viisautta toimia aina lapsen parhaaksi, olipa tilanne mikä hyvänsä.
tätä viestiketjua on niin hauska lukea :D :D oi voi sentään teijän kanssa.... :D