Ei maailma läpeensä mätä olekaan. Pitkien ja tuskallisen uuvuttavien palavereiden ym. jälkeen sain viimein edes toisen lapseni luokseni asumaan.
Voitte olla varmoja etten kitise kertaakaan yksinhuoltajana olemisen haastavuudesta, en kertaakaan kinua lisää rahaa x-ltä.
Nyt minä olen se joka saa nauttia lapsen läsnäolosta ja saan olla se joka kykenee antamaan turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön kaikkein kalleimmalle aarteelle.
Nyt edes toisella lapsista on asiat suunnilleen kohdallaan, toisen kanssa ei taida olla mitään tehtävissä.
Voitte olla varmoja etten kitise kertaakaan yksinhuoltajana olemisen haastavuudesta, en kertaakaan kinua lisää rahaa x-ltä.
Nyt minä olen se joka saa nauttia lapsen läsnäolosta ja saan olla se joka kykenee antamaan turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön kaikkein kalleimmalle aarteelle.
Nyt edes toisella lapsista on asiat suunnilleen kohdallaan, toisen kanssa ei taida olla mitään tehtävissä.
Vastaukset 72
Vanhimmat
onneksi olkoon! en tiedä jos olet mies henkilö mut arvailen että näin on. totta on että pitäs olla onnellinen kun saa pitää lapset luonaan vaikka raha oisin niukassa... parempi näin kun maksella elatusta eikä tiedä mihin raha loppujen lopuksi menee.
Jos tuota isänä lähivanhemmuuden sain, niin enköhän isä silloin myös ole :)
No huvittavaa on myös se, että kouluikäinen lapsi sai entiseltä lähiäidiltään mukaan vain ja ainoastaan päällään olevat vaatteet, ei mitään muuta.
Itse sain osaksi vain v****n etten ole osallistunut edes ulkoiluvälinenden hankintaan, en vaikka elarit maksoin, ja vähintään kohtuulliset sellaiset.
Mutta edelleenkään en aio liittyä lähien elatusvinkumiseen. Nyt olen se joka saa seurata lapsen kasvua ja vaikuttaa siihen. En valita arjen raskautta en vähää omaa aikaa, nyt minulla on lapseni. Sitä ei mikään raha voi korvata.
"Lähien elatusvinkuminen."
Sinustako siis toisen vanhemman ei tarvitse osallistua yhteisen lapsen elatukseen millään muotoa, koska lähivanhempi saa seurata lapsen kasvua?
Sehän on kaiken takana ei ne miehet lapsiaan oikeesti halua, vaan ne haluaa luistaa elatusmaksuista. Lapset kun niiden mielestä elää pyhällähengellä....
Miksi etän pitäisi maksaa suhteettoman suuria summia kun pystyn itsekin maksamaan.
Nykyinen laskukaava kun on mätä eikä lainkaan suhteessa todellisiin kuluihin, ei ainakaan täällä.
Kyllä se vain kuule niin on, ettei mikään raha tai sen olemattomuus voi korvata vanhempana olemista.
Ettei isollakaan rahalla voi luoda lapselle turvallista ja vakaata pohjaa elämälle, se luodaan jollain ihan muulla kuin euroilla.
Ei vaatimaton elämä tarkoita pyhällä hengellä elämistä ja kaikesta kieltäytymistä.
Eikö se elatusmaksun suuruus päätetä lastenvalvojalla ja tulojen mukaan, miten joku maksaa silloin kohtuuttoman suuria maksuja. Minä ainakin sain eteeni lapun jonka exä oli hyväsynyt kohtuullisksi hänen tuloistaan ja sen allekirjoitin. No hän ei kuulukkaan noihin ruikuttajaetäreppanoihin.
Siinähän se ongelma nykyisessä järjestelmässä juuri onkin. Se laskee ekatuksen vanhempien tulojen mukaan.
Eikös sinusta elatus pitäisi laskea lapsen todellisten menojen mukaan?
Nykykaavat olettavat että jokainen lapsi kuluttaa x euroa ja sillä hyvä. Onko se muka niin. Jos samassa sisarusparvessa on 3 samaa sukupuolta olevaa lasta, he kuluttavat jokainen saman määrän euroja kasvaessaan?
Jokaiselle ostetaan kaikki uutta? Ihan oikeasti?
Kyllä elatus pitää suhteuttaa todellisiin kohtuullisiin kuluihin, siihen vain harva lähi on valmis.
elastus ei ole oikeudenmukainen ja ei ole kai tarkoituskaan helppo isältä (useimmiten ) ottaa se raha kuin kaikilta veronmaksajilta. mielestäni lapset on heti kalliimpia kun vanhemmat eroaa.ja miksi hyväksytään että äiti esim. ottaa lainaa ja maksaa asuntovelkaa ja on työtön? mut ei oo vara elättää lapsiaan. muka lapsen parastako tää on? sit sitäkin enemmän peritään isältä. isä taas ei saa lainaa ollenkaan ,hänhän on liian pienituloinen pystyäkseen maksaan velkaa. eikö se kerro jo miten kohtuuton ja epäoikeudenmukainen systeemi on?
saatuani oman ainoan lapsen huomasin tämän vielä paremmin. yksi lapsi on kallein. kaks tulee jo halvemmaksi jne. mut lapslisä riittää hyvin ja kun pitää sen erillään omista laskuista ja laittaa vaan lapsen tarpeisiin niin ei oo valittamista.rahaa jää jopa yli tulevaisuutta varten.jos on pieni tuloinen niin mistä sitä rahaa on yli jos lapsilisän laittaa lompakkoon ja kuluttaa? sit kun ykskaks onkin suuremmat ostot tehtävä niin oma palkka ei ehkä riitä.minä olen lapsilisillä tehnyt kaikki suurimmat ostokset lapsellemme.
tietenkin vastuu lapsista on kummankin vanhemman mut siinä pitäs myös katsoo silloin se tapaamisoikeuskin. eikä vain joka toinen viikonloppu. vuoroviikot automaattisesti jokaiselle joka sen haluaa. sillon on vanhemmuus tasattu.
on varmaan vanhempia jotka tekevät kaiken lastensa eteen erotessakin. mut ne on harvassa.
hyvähän se on jos isä maksaa mutisematta mut oletan että hänellä on silloin varaa siihen. mut monella ei ole.ensin elatus sit muija vaatii pyörä rahaa jne. ja auta armias jos muistuttaa että mut "maksan elatusta" sillon on oksat pois. ja oma elämä ei saa maksaa mitään ja uutta elämää ei saa hankkia. sen saa vain ex. tehdä.
Luuletko että köyhällä yh:lla jää yli rahaa. Kyllä kuule joka euro menee vaikka etä maksaakin elatuksen lapsestaan. Lapsilisä on tarkoitettu äidille lapsen elatusta varten samoin elatusmaksu, ei niitä pysty tavllinen pienituloinen erittelemään erikseen, kyllä ne elämiseen menee niin lapsen kun minunkin. Mihinkään tulevaisuudeen rahankeruuseen ne ei todellakaan riitä.
en todellakaan luule. kyse on enemmän kuinka suuri osa on noin köyhiä? varmaan se on vaikeaa monella ja moni myös nauttii hyviä päiviä korvausten varassa. kerroin vain meidän kokemuksen ja mitä mä sivusta seurasin. tää samoinen nainen on ollut noin 25 v työtön ja elänyt avustuksilla.kaks vuotta teki töitä eronsa jälkeen. uskomatonta että se on mahdollista .
lapsilisä on avustus lasta varten. miten sen jokainen käyttää on jokaisen oma asia. en ole isotuloinen mutta kun lapsilisän piti erillään niin ties että lapsi saa mitä tarvii.itse sai pärjätä vähemällä.
niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut niin elatusapu ei ole oikeudenmukainen.ehkä sinä olet se jolla pitäs olla oikeus saada enemmän yhteiskunnan tukea ? jos äiti ei pysty rahoittaan lasten menoja tarpeeksi miksi vain isää sakoitetaan? silloin pitäs yhteiskunnan auttaa.vastuuhan on kuitenkin kummankin.ja äitihän saa useimmiten pitää laspet. niitä ei mikään raha korvaa. ajatuskin vain että oisin viikonloppu vanhempi tuntuu tosi kauhealta.
On hieno huomata jonkun muunkin olevan oikeasti sitä mieltä, että nykykäytäntö on epäoikeudenmukainen. Itse entisenä etävanhempana ja nykyisin lähinä voin sen allekirjoittaa täysin. Nykyjärjestelmä on täynnä porsaanreikiä jotka pitäisi tukkia.
Mieleen on tullut yksi monia koskettava kysymys...
Miksi elareissa lasketaan asuntolainan lyhennykset asumiskuluihin?
Nyt joku nousee takajaloilleen toki..mutta perustelen vähän, ehkä sen vääristymän ymmärtää.. Jos toinen vanhempi asuu vuokralla ja maksaa vuokraa 500e ja toinen asuu omassa ja maksaa lyhennystä ja korkoa 800e..onko se sama asia?
Väitän ettei ole. Omassa asuva maksaa itselleen lainan lyhennystä arvatenkin n.500e kuukaudessa josta etä maksaa elatusta. Miksi etä maksaa elatusta lähin omaan asuntoon sijoittamisesta?????????
elatus asia on arka juttu josta ei varmaan moni uskalla puhua ääneen. jos mies rupeis nais ja mies porukassa valittaan elatuksen kalliudesta niin mikä elämä siitä syntys? itselleni nuo yli kymmenen vuoden kokemukset jätti niin suuret arvet ja herätyksen miten väärin koko systeemi on. systeemi on naisen puolella useimmiten. miehen oikeudet on vähissä. nainen saa oikeusavustuksenkin mies ei mitään tai hänelle ei ainakaan anneta tietoja mitä oikeuksia hänellä on. se on kokemukseni. ja jos ei ole varaa oikeuden kautta yrittää pienentää elatusta niin sossu määrää .ja hehän ei ole velvollisia näyttämään naisen taloudellista tilannetta. muija taas saa kaiken tiedon ilmaisen asianajajan kautta. on myös ihme että laki sallii huoltajan yli velallisuuden ja sit isää siitä sakotetaan vaatimalle korkeampaa elatusta ( se oli meidän tapauksessa ) eikö se ole aika vastuutonta huoltajalta ? mun avomiehen ex. sai asunnon maksettua kaikkien tukien avulla. sillä miten on mahdollista olla työtön vuositolkulla,yksinhuoltaja ja asua omitus asunnossa? voiko joku sanoa että pullat ois ollut huonosti uunissa? ja harminta kaikessa on että nää aikuiset lapset vielä tänäkin päivänä elävät uskossa että äiti oli köyhä yksinhuoltaja. äiti sai pankkilainan yksinhuoltajana mut ei kaverini sillä tulot ei riittänyt. ja me ei saatu edes lainaa yhdessä ilman takaajia.
oishan se kiva kun suomalaisillakin oisi sama temperamentti kuin esim. egyptiläisllä ja siitä vain protestoimaan helsingin herroille. tuliskohan muutosta?
"Eikös sinusta elatus pitäisi laskea lapsen todellisten menojen mukaan? "
Itseasiassa se taitaa mennä niin että lapsella on oikeus vanhempiensa elintasoon. Lapsen elatukseen osallistuvat molemmat tulojensa mukaan. Ideana lienee se, että kun se lapsi on yhdessä tehty, yhdessä alusta alkaen elätetty niin sen tulee jatkua vaikka ero tulisikin. Vai laskeeko joku ydinperheessä asuva miten monta senttiä se lapsi oikeasti kuluttaa ja ettei siihen nyt vaan laita yhtään enempää kuin on tarve. Onhan sille palkalle parempaakin käyttöä kuin se lapsi. Vai mitÄ?a
"Ideana lienee se, että kun se lapsi on yhdessä tehty, yhdessä alusta alkaen elätetty niin sen tulee jatkua vaikka ero tulisikin" (siis kyse lapsen elintasosta)
Olin lapsieni äidin kanssa työttömiä ennen eroa monta vuotta joten elintaso oli sossuluukun perustoimeentulon mukainen.
Nyt eron jälkeen kun olen ollut töissä ja aika hyväpalkkaisessakin niin ihmeellistä onkin että tuo yhteiselon aikainen elintaso ei enää riitäkkään exälle! (periaatteessa lapselle mutta käytännössähän tuo peruselarin ylimenevä osa menee exän omaan käyttöön)
Lapset pärjää pirun hyvin peruselarilla, äidin vastaavalla elarilla, lapsilisillä yhärikorotuksineen mutta sepä ei lähille riitä! Mani mani mani..... sitä kupataan lapsia verukkeena käyttäen ja itse rellestetään niillä niillä rahoilla!
Jos äiti on vähävarainen ja saa asumistukea kelalta. Haluaa kela tietää isän maksukyvyn ei ole äitien keksimää kiusausta etille, vaan kelan vaatimus. Meillä tarkastettiin etän (isän) maksukyky kun oli asumistuen tarkastus ja joutui maksamaan enemmän, kun tienasi enemmän kun silloin kun erosimme. Minä en asialle mitään mahtanut, mutten sanonut myöskään että älä maksa, koska lapsi on hänen lapsensa, eikä muutekaan mitään osta lapselle. Nämä maksuasiat päätetään ihan muualla kun lähien päässä.
"olen ollut töissä ja aika hyväpalkkaisessakin" "Lapset pärjää pirun hyvin peruselarilla"
Niin. Miksi lapsen pitäisi sinun palkastasi hyötyä.
Saahan se etäkin rahaa kelalta lapsesta vaikkei jotkut edes halua nähdä koko lasta! Meillä ainakin etä saa 70 euroa kuussa lapsesta, maksaa 136 euroa elareita kuussa, eli hänelle jää 66 itse maksettavaksi joka kuukausi! Kyllä minun mielestä tuon verran kuuluu maksaa lapsesta jota ei itse kasvata, ei auta kun lapsi on kipeänä, ei auta kun lapsi on pahimmassa uhmassa, ei koskaan anna äidille edes vähän omaa aikaa ja täällä valittaa että yh:t on rahan persoja jotka tekevät lapsia vain rahasta!! Hyvät isät jotka ymmärtävät lapsiensa parasta eivät täällä valita että joutuu maksamaan tuonkin vähän että lapsella on kaikki mitä lapsi tarvitsee!!!
höh?? minkä takia etä saa kelalta rahaa? voi olla että käytäntö elatusasioissa ja asumistuessa ei ole samanlainen ympäri maata.siltä vaikuttaa . vastuu on aina kummankin vanhemman. enemmän vain oikeudenmukaisuutta. jos lapsia hankkii pitäs ottaa huomioon puolin ja toisin että on myöskin oma vastuu... ei lapsia ole tarkoitus muilla elättää niin kuin jotkut odottavat. elämä ei myöskään helpotu lapsen syntymän jälkeen , päin vastoin, ei voi tietää mitä on edessä. nainen valitsee jos lapsia syntyy, nainen valitsee myös useimmiten kelle lapsi jää erossa. jos hän tykkää että taakka on raskas voi hän antaa huoltajuuden isälle. siis mikä on ongelma??? vastuu on raskas ei sitä voi rahalla korvata. elatus on lapsen tarpeita varten ei sillä henkistä taakka makseta. ja oma aika on vähissä kun on lapsen hankkinut. turha siitä on valittaa. jos elatus menis todella lapsella vain ei sillä olis mitään hätää. en ikinä suostuisi maksaan ja tapaamaan lastani vain joka toinen viikonloppu ja sit vielä riiteleen toisen vanhemman kans jatkuvasti. siks on helppo ymmärtää monta elatuksen maksajaa ja sitä että he lopulta eivät vain jaksa riidellä sillä kärsiihän siitä lapsetkin. on helpompi antaa periksi oman henkisen hyvin voinnin vuoksi.
Täytyy myöntää, että nyt uteliaisuus todella heräsi. Miten ihmeessä etä voi saada kelalta sellaista tukea että maksettavaa jää vain 60e.
Tulee mieleen toinenkin erikoinen asia tukijärjestelmässä.
Mihin perustuu yksinhuoltajakorotus? Miksi sitä maksetaan vaikka elatuksesta vastaa molemmat vanhemmat edelleen, erosta huolimatta. Miksi siihen kohtaan kela lykkää lisää rahaa?
harmi vain että "tätä mieltä minä" nimimerkki ei vastaa asiaan etan oikeudesta rahaan kelalta.
luin kelan säännöistä tukirahaan. käyppäs sinäkin lukemassa. miten asian ymmärrät. mulle ei oikein selvinnyt. joo yksinhuoltaja korotus minkä takia? voihan kelalta kysellä perusteita. ei mikään pieni summa.huvittavaa on myös että luonapidon määrä ensimmäiset seitsemän vuorokautta o NOLLA euroa ! jo on halpaa pitää lapsia ykskaks. ei maksa mitään ha,ha. itse muistan että aina yritettiin antaa niin paljon kun mahdollista. lasten toiveruokia ja huveja niin kyll se makso enemmän kun tavallinen arkielämä(teimme kaikkemme että lapset viihtyisivät) vaikka selvis ettei toiveruokia ollutkaan. vain vastaus syödään niin harvoin kotona, miten sen sit ois pitänyt ymmärtää ? nälissään aina tulivat ,viimeksi olivat sanojensa mukaan koulussa syöneet. tuorekurkkua eivät edes tunteneet. ja se on kuitenkin jokaisen lapsen herkkua. ja johan elatustuki kertoo sen oikean totuuden mitä lapsi maksaa kun on kyse perustarpeista. sit on juttu erikseen jos haluaa että pitää maksaa enemmän. ei ole vaikea laittaa rahaa rullaan. näinhän se on meillä kaikilla että on elettävä lompakon mukaan eikä toivomuksien mukaan.
kaiken mukaan asumustuki,elatus, lapsilisä ja äidin osuus elatukseen kertoo totuuden että lapsen tarpeet on taattu. miten yksinhuoltaja itsensä elättää ei tähän asiaan kuulu.
ja eikö yksinhuoltaja saa verovähennyksiäkin ? niin lapsista kuin itsestäänkin niin oli ainakin ennen.
sitähän sanotaan että kun pirulle antaa pikkusormen se vie koko käden.
Tuo erikoisuus pääsikin jo hieman unohtumaan.
Kaiken järjen ja loogisuuden mukaan luonapitovähennys olisi 1-30vrk:lta x:euroa/vrk.
Se olisi kaiketi liian yksinkertainen kaava käytettäväksi.
Nykymatematiikan mukaan lapsi on ensimmäiset 7yötä syömättä ja sitten 8.päivänä syö viikon edestä.
Ja sinänsä vielä metka yksityiskohta on, että vain yöpymiset lasketaan luonapitoon. Ei sitä vaikka lapsi olisi kuinka monta iltaa viikossa etän luona syömässä ja "kuluttamassa",sitä ei silti katsota luonapidoksi.
Mitähän kaikkia "pikku" epäkohtia moinen järjestelmä sisältääkään.
aivan ei siis ole ihme että vanhemmat riitelee rahasta. ja ei siinä huoltaja vaikuta useinkaan sopivan elatuksesta ja niistä todellisista menoista joita etä vanhemalla myös on.
kyll uskon että useammat etä vanhemmat haluaa antaa lapsilleen muutakin kuin elatuksen. mut raha ei riitä jos aikoo itsekkin elää. ja jos ei järki sano että lapsi syö myös ensimmäisen viikon etän luona niin missä se järki oikein sit on? ihan älytöntä että se on mahdollista.
nykyisin isät ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin naiset. jos ei jopa parempiakin ja kuitankin tässä asiassa he ovat alakynnessä...
sääli vain kaikkia lapsia jotka joutuvat riita kapulaksi.
Eipä "tätä mieltä minä" palannut selittämään miten myös etä saa Kelalta tukea.
Olisin mieluusti kuullut enemmän.
Mutta mikä on totta, on elatusjärjestelmä niin täynnä aukkoja että pitänee kirjoittaa pitkä kysymysluettelo niin sosiaalitoimeen, kelaan kuin ministeriöön saakka.
Joku järki pitäisi tuohonkin saada ja porsaanreiät umpeen.
Järjestelmässä on varmasti vikaa, mutta onko se yh-äitien vika? Tätä palstaa seuraamalla saa ainakin sellaisen kuvan että yh-äidit ovat silkkaa ahneuttaan keksineet koko elatusmaksujärjestelmän.
Olisin omaisuuden velkaa isovanhemmille, jos joutuisin heille maksamaan jokaisesta lapsen iltapalasta vaikka iltapala maksaisi vain 50 senttiä..
jos äiti ei pysty rahoittaan lasten menoja tarpeeksi miksi vain isää sakoitetaan? silloin pitäs yhteiskunnan auttaa.vastuuhan on kuitenkin kummankin.
joo-o. mites tää homma menis ydinperheessä?
käytännössähän tuo peruselarin ylimenevä osa menee exän omaan käyttöön
Todista väitteesi.
Lapset pärjää pirun hyvin peruselarilla
Niinpä, ja sulle jäisi paljon enemmän, kun ei tarvitsisi antaa lapsille kuin välttämätön minimi, joo-o.
Kohta kuuluu liirumlaarumia, kuinka ostaisit kakaroilles elareiden ohi kuut ja taivaat, vitut sä mitään ostais
Kaksi ahnetta siinä ihmettelee.
YH-lisä on korvaus lakimuutoksesta kun tuloveron yh-vähennys poistettiin
Ainiin, kaikista niistä eduista joita isille ja miehille on annettu, niistä pidetään kiinni, mutta kun saajana on nainen, EX-vaimo, ne on ahneutta ja pitäisi poistaa.
Kyllä on sairaita etäisiä, voi jumalauta!
Tottakai haluat lapsellesi parhaan mahdollisen elintason? Eihän ero lapsen vika ollut. Vai oliko? Kai lapsi on kuitenkin se, jonka vuoksi työssä käyt. Haluat antaa hänelle osan siitä hyvästä, mitä olet osaksesi elämässä saanut.
ehkä yh.äiteillä on vähän huono maine kerta he ovat iät ja ajat saaneet huoltajuuden ja laki on tukenut heitä. nyt on ajat muuttuneet ja äidit ei aina oo parhaimpia huoltajia. ja moni isäkin alkaa pitään puoliaan. jos ajattelee teoreettisesti niin miksi ei se jolla on parhaimmat tulot saa huoltajuutta ensin ? näinhän säästettäs paljon tukirahoja joita vähätuloisempi yh.äiti tarvii.
monessa tapauksessa tämä ois varmaan mahdollista.
tai automaattisesti lapset vuoroviikoin kummallekkin vanhemalle. silloin kun se on mahdollista.
tietääkseni vanhemmat voi sopia elatuksesta ym itse. ei tarvi sotkee viranomaisia asiaan. miksi näin ei sit tehdä lasten takia ? siksi kerta ei voida sopia rahasta.
Miehen euro on naisen 80 senttiä.
Uskoisin, että äitien elatusvinkuminen loppuisi jos tulotaso olisi edes hiukan samansuuntainen kuin miehillä. Pistetään tulot yhteen ja jaetaan kahtia ja lähdetään siitä.. ;)
Elatusmaksut päätetään kyllä lastenvalvojalla, jollei mennä käräjille asian tiimoilta. Voivat nuo elatusmaksut silti olla kohtuuttomat alunperinkin, ei se sitä mitenkään poissulje.
Moni etäisä (kuten minä) on joutunut oikeasti todella hankalaan saumaan, kun tulot ovat laskeneet huomattavasti sopimushetkestä, mutta eivät niin paljoa että se riittäisi oikeudessa elatusmaksujen alennusperusteeksi. Lähivanhempaa ei tietenkään tilanne kiinnosta, sillä pitäähän hänellä riittää rahaa asuntosäästämiseen, rakennekynsiin, risteilyihin, punttikseen ja muuhun tärkeään, mikä on toki lasten etu.
Itse yritän kärvistellä parilla sadalla kuukaudessa, mikä jää palkastani vuokran ja pakollisten menojen jälkeen. Sossusta saisin käsittääkseni huomattavan paljon enemmän elämiseen ja elarit tipahtaisivat minimiin, jos jäisin vaikkapa masennuseläkkeelle (mikä alkaa olla kohta varteenotettava vaihtoehto); bruttotuloni kun tuskin nousevat koskaan neljään tonniin, jolla alkaisin pärjäämään nykyisillä elareilla.
Kynnys lähteä hakemaan oikeutta oman käden kautta on aika matala, sillä en usko tämän maan oikeusjärjestelmään tässä asiassa, eikä oma oikeustajuni millään ymmärrä tätä.
"Miksi elareissa lasketaan asuntolainan lyhennykset asumiskuluihin?"
Jotta lähivanhempi voisi "lasten edun" nimissä maksatuttaa asuntolainansa etävanhemmalla?
"oishan se kiva kun suomalaisillakin oisi sama temperamentti kuin esim. egyptiläisllä ja siitä vain protestoimaan helsingin herroille. tuliskohan muutosta? "
Norjan tapaus osoittaa, ettei tarvita kuin yksi sekopää muutamasta miljoonasta ja jälki voi olla hirvittävää. Valitettavasti niitä kaikkia ei voi koskaan seuloa, sillä siihen ei mitkään resurssit riitä, mutta syrjäytymisen ehkäisy on hyvä keino.
Nykyinen elatustukijärjestelmä on vähätuloisen etävanhemman syrjäytymisautomaatti. Homma toimii niin kauan, jos elatusvelvollinen työskentelee hyväpalkkaisessa työsuhteessa; esimerkiksi yrittäjyys ja etävanhemmuus on omasta mielestäni todella riskialtis yhdistelmä, jos yrityksellä alkaa mennä huonosti ja palkkaa ei pysty nostamaan. Yhteiskunnalta ei juuri tällöin tukea heru, ennen kuin yritys on lopetettu.
Omasta mielestäni koko laki lasten elatuksesta etävanhemman kannalta on sellainen epäkohta, että se on hoidettava kuntoon pikimmiten, sillä ennen pitkää jotain ikävää varmasti tapahtuu, kun aikaa kuluu ja eronneita tulee enemmän ja enemmän (joka tuntuu olevan trendi). Jos jotain tapahtuu, niin päättäjät tietenkin sanoutuvat irti vastuusta vaikka heidän pitäisi tehdä ongelmalle jotain...
Entä jos se onkin etä, jolla on asuntolainaa? Sitä jos ei asumiskuluksi lasketa, niin elarit kohoaa pilviin ja siltikin se lyhennys vain menee tilipäivänä mitään kyselemättä.
Eihän nykyisessä laskennassa oteta muutenkaan huomioon kaikkia menoja. Koko homma pitäisi muuttaa tapauskohtaiseksi ja ottaa kokonaiskuva ja -menot huomioon.
Ainakin mun exä sai vuosia sitten lapsikorotuksen päivärahaan Kelasta vaikka mulla yksinhuoltajuus ja Kela maksaa elatustuen. En tiä miten on nykyään.
Taitaa liittyä lapsen oikeuksiin. Esim. jäädä sille vanhemmalle, joka häntä on siihen astikin kotona hoitanut (pienet tulot) sekä lapsen oikeuteen pysyvään ja jatkuvaan arkeen. Haluaisitko itse asua ja olla töissä viikon yhdessä paikass ayksillä säännöillä ja aina toisen toisaalla toisilla säännöillä? Voisi olla aika raskasta...
jokainen lapsi on indiviidi ja samoja sääntöjä ei voida soveltaa kaikkiin. lapsen oikeus on saada pitää yhteys kumpaankin vanhempaan. lapsilla tuskin on useinkaan oikeutta sanoa mitä he haluaa.
en haluaisi, eikä lapsikaan voi valita... en vain usko enään että äiti on aina se paras huoltaja, olen tarpeeksi nähnyt päinvastaista. jatkuva rahan puute vaikuttaa arkielämään senhän kaikki tietää. miten se silloin vaikuttaa lapsen arkeen ? ehkä silloin voisi olla parempi kun lapsi on sen vanhemman luona jolla on isoimmat tulot. en halua yleistää mutta kutienkin...
oi unohdin kirjautua sisään...
heh mistä lie johtuu ? oisin minäkin ollut kiinnostunut... laitahan toimeksi ! jonkuhan on oltava ensimmäinen. ja nykyisin kaikki käy kätevästi tietokoneella. jos muutoksia parempaan joskus tulee niin liekö meidän elinaikana.
Takaisin elatuksesta alkuperäiseen viestin...Miten sait lähihuoltajuuden eli mitkä asiat painoi ja ketä vakuutit?...itsellä sama mielessä..
Aika moni asia painoi. Itse prosessi vei hyvin pitkän ajan.
Tuo pitkä aika meni siihen, ettei sosiaalitoimi osannut nähdä asioita niiden oikeassa valossa.
Tarpeeksi kauan kun lapsen tilanne paheni ja jopa koulunkäynti alkoi kärsiä oli pakko kokeilla jotain perustavaa laatua olevaa muutosta.
Lasten äidin osalta on ikävä todeta että huolenpitovelvoite oli pariin otteeseen päässyt vähän 'unohtumaan'. Mutta siltikin kaikki vaati äidin suostumusta tähän muutokseen.
Isoin syy miksi pystyin ottamaan vastuun ja lähihuoltajuus siirtyi minulle oli se, että itse kykenin tarjoamaan lapselle vakaamman ja rauhallisemman ympäristön sekä kykenen antamaan lapselle aikaa enemmän kuin äiti olisi kyennyt.
Tuossa lyhykäisyydessään suuntaviivoja. Kaikkia yksityiskohtia ei toki netissä lauleta.
minun tapaukseni on ollut se että kaverini tappeli 13 vuotta entisen muijansa kanssa. ja avovaimona se on vaikuttanut myös minuun niin kuin hänen lapsiinsa joiden kanssa ei ollut ongelmia. me ei saatu apua mistään. joka asiasta tapeltiin. lopulta itse uhkasimme että mennään oikeuteen niin jopa rupes ääni kellossa muuttumaan.
tää kaikki on opettanut paljon missä mennään ja minun kantani on että koko systeemi on täysin epäoikeudenmukainen. äiti saa tehä mitä tykkää. jopa sossu sanoi kun vaadimme että tarkistavat koti olot ettei oo hyväksi... lapset ois kärsineet. ja olivat varmaan tavallaan oikeassakin.
vuodet menivät saimme yhteisen lapsen. elatusta emme vaatineet että vähennettäs vaikka ois ollut oikeus. mutta ajattelimme lapsia etteivät voi tulla syytteleen myöhemmin että hankimme lapsen vaikkei varat riittäneet. minä maksoin vain yhteisistä kuluista enemmän selvitäksemme.
mutta sitten kaverini sairastui vakavasti ja tulot pieneni.hän sai silloin täyden avun sossusta! elatus pieneni. mutta lapset sai saman määrän joka kuukausi kuitenkin. ensin makso sossu ja sit hän sen välirahan joten muijakin oli sit hiljaa.
että kokemusta on pahimmasta päästä.se positiivinen asia tässä kaikessa on että opin miten en lastani kasvata.
Siis jos turvallinen kasvuympäristö ei toteudu siellä toisessa päässä ja sait tämän perusteella lapsen huoltajuuden, niin miksi toiselle nyt vain olkien kohautus ja tokaisu "mitään ei tehtävissä"? En ylipäätänsä tajua, että jos toisella vanhemmista huonot olot lapsille, niin yksi sitten jotenkin ansaitsee parempaa ja toinen ei. Ja lisäksi sisarukset erotetaan toisistaan.
Onnittelut toki voitosta, mutta jäi aika ikävä tunne toisen lapsen puolesta, joka ohitettiin olankohautuksella. Toivottavasti nyt oikeasti ajatuksesi ovat riippumattomia eli eivät vain roiku siellä omassa navassasi ja siitä, että sinä saat olla lähi-isä ja nauttia lapsen läsnäolosta. Sillä sinä olet isä myös sille toiselle lapselle, joka ansaitsee myös turvallisen kasvuympäristön. Mitä jos olisit aikoinaan päättänyt, että turha sitä yrittää ekankaan lapsen kohdalla, kun olet mies? Miksi toinen lapsi (jolla on sama isä ja sama huono/hyvä kasvuympäristö) olisi muka jotenkin toivoton? Kaiken tämän päälle hän menetti sisaruksensa. :( Ihan oikeasti, jos tässä aidosti lapsi on huonossa ja turvattomassa kasvuympäristössä eikä kyse vain vanhempien tappelusta kun kummatkin voivat taata hyvän kasvuympäristön, niin vetoan lapsesi puolesta muistamaan myös sen toisenkin lapsen. Mitä jos se maailma ei oikeasti ole läpeensä mätä vaan oikeasti jos huonot olot on, niin toinenkin lapsi on pelastettavissa?
Epäilys kyllä on suuri, että kukaan tuomari kokisi, että toisessa päässä turvatonta ja yksi ansaitsi turvaa ja toinen ei.... Onnea kuitenkin, toivon vain että vähän mietit tuota. Oikeustaistelut ovat aina uuvuttavia, mutta jotta ei sitten toiselle lapselle tarvitsisi aikanaan vastata kiperiin kysymyksiin ja vastata silmästä silmään. Nyt laitatte sen arjen rullaamaan ja totuttelette, mutta harkitse vielä uudelleen sitten sitä toista lasta että onko se nyt niin lost case.
Toinen lapsista ei tainnut haluta luoksesi, koska kirjoitat lakonisesti " toisen kanssa ei taida olla mitään tehtävissä" joten luoksesi muutettu on alle 12v. eikä hänen mielipidettään kuultu ;)
Kuten jo mainitsin, kaikkiin yksityiskohtiin en mene, vaikka näemmä joillekin tuntuu olevan piikkinä lihassa että äiti ei ole aina se paras huoltaja.
Ei, ei olisi tälle toisellekaan lapselle, mutta omaa erilaisen luonteen jolla pärjää myös 'kaoottisemmissa' oloissa.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan, olisi lapsi itse halunnut vuoroviikkoina isälle ja vuoroviikoin äidille, mutta eihän tämä äidille käynyt, siinä häviää...tiedätte kyllä mitä.
"Ja jos ihan tarkkoja ollaan, olisi lapsi itse halunnut vuoroviikkoina isälle ja vuoroviikoin äidille, mutta eihän tämä äidille käynyt, siinä häviää...tiedätte kyllä mitä."
Tarkoitat rahaa. Minusta on melko jumalattoman törkeää väittää omien lastensa äidistä tuollaista, että hän haluaa elaa lastensa kanssa vain rahan takia. Ja tällaisia väitteitä tämä palsta on pullollaan. Yh-äidit noin yleensäkin, ovat tämän palstan paskiaisten mielestä vain ja ainoastaan rahan perään. Ei sitten ole ikinä tullut mieleen että melko hävytöntä väittää että henkilö ei rakasta omaa lastaan, vaan pelkän rahan vuoksi tahtoo tämän kanssa elää.
Mitäs jos sanottaisiin että sinä -ahne itsekäs mulkku- olet hinkunut sitä lähihuoltajuutta vain ja ainoastaan lapsilisät ja elarit silmissä kiiluen? Sinä olet laskeskellut katkerana miten paljon lapsilla "tienaa" ja hullun raivolla vaatinut lähihuoltajuutta -ja rahallisia etuuksia- itsellesi. Sinä mollaat lapsen äitiä pää punaisena, kritisoit hänen luonaan vallitsevia "kaoottisia oloja", koska et halua maksaa enää yhtäkään elatusmaksuerää, vaan tahdot siirtää oman nimesi saajan kohdalle. Eivät ne lapset mitään kuluta, sinä ajattelet, niillä lapsilisillä saan vaikka mitä kivaa ja elareilla makselen auton osamaksueriä. Sinä olet ahne.
Ei tuntunut mukavalta?
Hyvä kirjoitus!
Kyllä yh-äidit laskee joka ainoan euron omaan pussiin.
Vai väitätkö tosiaan että jokainen euro mikä lasten kulutukseen on laskettu, myös menee lasten kulutukseen?
Mitä itse olen maailmaa seurannut, ovat monet yh äidit vallan hyvin tietoisia millaisia etuuksia lasten nimissä voi nyhtää ja käyttää omaan "hehkeyteen", tai sen pönkitykseen.
Tuohon "avautumiseesi" ei oikeastaan kannata muuta kommentoida, kuin että kovin tarkkaan olet asioita mielessäsi laskenut ja tiedät mihin raha riittää. Syytä voi vain arvailla ;)
Hmm.
Sun kirjoitukset tuntuu asiallisilta. Ja kiva, ettet hauku exääsi, vaikka varmasti olis paljon sanottavaa :)
Kiinnostaa silti tietää kuinka painavia syitä, tai kontrastia olosuhteisiin tarvitaan, ennekuin isälle myönnetään lähivanhemmuus.
Riittääkö se, että äiti ei jaksa viedä alle kouluikäisiä lapsia ulos lainkaan, vai pitääkö olla pahempi päihdeongelma?
Jos nyt ottais vaikka tällaisen esimerkin:
Isä päihteetön, työssäkäyvä, terve, hyvät asuinolosuhteen lapsille.
Äiti fyysisesti ja psyykkisesti (pikkuisen) sairas, lääkitystä kummallakin saralla, työtön, lapset eivät ulkoile, koska äiti ei pysty/jaksa viedä ulos, ainoa ajanviete katsoa Nalle-Puhia youtubesta. Lisäksi äidillä pieni, tupakanhajuinen asunto, jossa silloin tällöin vierailee päihtyneitä ihmisiä.
Lähipiirissäni tällainen tapaus.
Ovat vielä naimisissa, asuvat erillään. Ovat hakemassa onneksi taas yhteistä asuntoa.
Jos pahin sattuisi,
olisko isällä mitään mahdollisuuksia saada lapsia?
Äiti ei ainakaan vapaaehtoisesti luovuta, vaikka onkin täysin loppu, ja kirjoittelee siitä facebookissakin melkein päivittäin...
Säälittää nyt lasten puolesta. Muut lapset käyvät päivällä leikipuistossa. Nämä istuvat sisällä, paitsi silloin kun isä tulee hakemaan ulos / kylään tms.
Ja plz, älkää naiset suuttuko tästä :D
Aihetta moittimiseen olisi kyllä vaikka kuinka, mutta Suomi24.n foorumeille yksityiskohtien purkaminen ei pahemmin auta, semminkin kun toinen mitään kuitenkaan ymmärtäisi :)
No tuo esimerkkisi, niin tuskin olen oikea henkilö arvioimaan onko tuossa mahdollista, mutta parantamisen varaa ainakin.
Humalaiset vieraat ja lapset on tietysti huono yhdistelmä, mutta mihin vetää rajan, kuinka humalassa saa olla. Hankala sitä on ulkopuolisen arvioida. On perheitä joissa noudatetaan nollalinjaa ja perheitä joissa ollaan perseet olalla lasten läsnäollessa. Molempia versioita löytyy niin uusperheistä kuin niistä ydinperheistä ja yksinhuoltajista.
Omilla epäilyksillä ja johtopäätöksillä ei pitkälle pääse. Aina kun epäilee lasten olosuhteita on paras ottaa lastenvalvojaan yhteys. Sen voi tehdä täysin nimettömänä. Lastenvalvojan tehtävä on sitten arvioida tilanne.
Tietysti asianomaisen on helppo esittää hyvää vanhempaa sossun väelle kun kertovat koska kylään tulevat.
Mutta ainoastaan sosiaalitoimen avulla voi oikeastaan päästä eteenpäin.
Tämä tarina on mietittynät kovasti.
Onko siis oleellinen tekijä ollut hyvä dialogi äidin kanssa
ja harvinaiset sossut ovat sen ymmärtäneet ja yhdessä
lepyttäneet äitiä?
Oma historiaa ajatellen onko kaikenlaisilta sossuilta, tarkistajilta,
asiamiehiltä tai varsinkin lakimiehiltä koskaan ollut hyötyä.
Ei, useimmiten päin vastoin, edistymistä on ollut vain silloin
kun olemme onnistuneet lepyttämään äitiä.
Olisi saatu enemmän tuloksia jos olisi säästänyt kaiken vaivan
viranomaisten kanssa?
Koska yksinhuoltajan kannattajien (kannattaja ei
ole ihan = yh-äiti aina) mielestä hän on ainoa
jolla on oikea kasvatus ja pitäisi jotenkin saada tilanne
niin että hän tuntee omaksi jonkun toisen ehdotuksen.
Haastavaa mutta auttaako mikään muu? Äidin toisia
lapsia voi käyttää hyväksi taitavasti se nyt olisi ideaa?
Toisaalta on tietenkin ollut hyödyllistä saada kokea
miten vanhigollisesti viranomaiset (ja varsinkin
naistuomarit) voivat toimia lasten kannalta.
virhe edellisessä, ei yksinhuoltajan kannattajien vaan
yksinhuoltajuuden kannattajien siis
Sanotaan nyt niin, ettei hyvällä dialogilla äidin kanssa ollut oikeastaan mitään osaa, koska keskusteluyhteyttä ei ollut. Sensijaan merkitystä oli sillä, että viranomaiset viimein avasivat silmänsä siitä, mikä on oikeasti parasta lapselle. Ja mikä kanssa tärkeää, keskustelut käytiin viranomaisten läsnäollessa ja kaikesta on mustaa valkoisella.
Itse saan siis kiittää nykyisestä tilanteesta osin onnekkaitakin sattumia ja eritoten paria, eritoten yhtä sosiaalitoimen työntekijää, jotka osasivat nähdä asiat oikeassa valossa ja ottaa etäisyyttä eri tapahtumiin nähdäkseen sen paljon puhutun lapsen edun.
Olin siis väärässä, tosimasentavaa. Tuntuu mahdottomalta
saada apua sossuilta.
Aikoinaan minuun otettiin yhteyttä sairaalalta, kysyttiin
mielipidettä koska yh-äiti ei jaksa lapsen kanssa, pitäisikö
sijoittaa muualle. Kerroin että kannustan vuoroasumista
ja uskon sen auttavan, mutta tietenkin mielelläni pitäisin
itse lastani. Pyydettiin olemaan yhteydessä sossuihin
ja muuttamaan lähemmäksi lasta. Sanoin itseni irti töistä
ja osa muuttokuormasta olikin valmis.
Mutta kun äiti huomasi että lapsihan on siirtymässä isälle
ja lapsi jopa itse kiinnostunut tulivat toiset laulut.
Sossut väittivät etteivät ole sairaalan epikriisiä nähneetkään,
kävin sitten paikallissairaalassa, joo se on sulle salainen
mutta se on hyvin selvä tässä on sosiaaliongelma.
Sossut edelleen vain toisin.....
Pelkkäävät Rovaniemen naistuomareita jotka viimeistään
komoavat kaiken? Tekivät näin puoliveljen kohdalta.
Miksi sosiaalitoimen työntekijä osasi nähdä asiat oikeassa valossa ja ottaa etäisyyttä eri tapahtumiin nähdäkseen sen paljon puhutun lapsen edun vain yhden lapsen kohdalla?
Eikä ole. Jos ei ole graavia, niin ei sieltä kautta apua tule. Kirjoittaja voi itse ruveta kaveriksi tälle äidille ja läheteä yhdessä ulos, laittaa suokaa yhdessä ja tuoda sitäkautta sitä normaaliutta lasten arkeen. Hoitoapukin voisi olla tarpeen. Siis ole ihminen ihmiselle, niin autat eniten!
Riittänee kertoa, että ihmisiä, niin myös lapsia on hyvinkin erilaisia.
Myös on huomattava, että me kaikki olemme syntyneet hieman eri aikoihin, jolloin jokaiselle muodostuu oma ikänsä jonka puitteissa on kykenevä käsittelemään asioita hieman erilailla.
Oliko tarpeeksi ympäripyöreä vastaus, koska kerroin jo aiemmin etten kaikkia yksityiskohtia täällä huutele.
Toveri Gunnar... Ei kannata luopua toivosta, jos kerran on mustaa valkoisella ja jopa sairaalasta käsin on oltu huolissaan lähin jaksamisesta.
Lapsen hyvinvointiin voi vaikuttaa monin eri valinnoin ja työn lopettaminen lapsen takia on varmasti suuri valinta.
Mutta jos teillä on yhteishuoltajuus, voit saada ko paperin ja toimittaa sen itse lastensuojeluun, se on askel. Niitä joutuu tehdä monta ennenkuin asiat oikeasti muuttuu ja siltikin tarvitaan se lähivanhemman hyväksyntä lapsen asumista koskien.
Mutta jos olet varma asiasta, ettei lähi jaksa ja sinulla on itsellä puhtaat jauhot pussissa ja mahdollisuus antaa "vakaammat" olot, pystyt sen kyllä osoittamaan.
Aikaa se vie ja vaatii kyllä niitä nykyaikaisemmin ajattelevia sossun tätejä avuksi.
Ongelma onkin ettei ole yhteishuoltajuus, enkä monesti tiedä onko lapsi sairaalassa tai missä.
Tämä tarina on vain lyhyt ote eikä kaikki ilmene.
Toivosta pitää todella loupua kunnes lapsi muuttaa itse kotoa pois, silti kädet eivät ole ristissä, lähetän otteen päiväkirjasta joka viikko lapselle, joskus saan tietää että on lukenut ja haluaisi tavata muttei vai osaa sanoa koska ja se siirtyy ja siirtyy. Tuli sentään jouluksi vasten äidin tahtoa ja ilo oli suuri ja
sitten suru kun taas häipyi.
Ongelma on vain itse pysyä terveenä kun on jatkuvasti on niin huolissaan, jos saisin edes luotettavaa tietoa olisi helpompaa.
Eikä varmaan ollut järkeä lähteä tälle palstalle jossa vain haukutaan isiä, ei kukaan täällä ajattele lapsia? Kukaan ei halua todellista ratkaisua vain syitä haukkua miehiä.
Isäkerhotkin Suomessa ovat pelkkiä valituskerhoja ei siellä mitään konkreettista saada aikaan?
En tiedä muiden vinkumisista, mutta usein kyllä mietin, mihin ihmisillä se raha sitten menee. Minulla on kaksi lasta, opiskelen työmarkkinatuella. Toisesta saan 7 vuoden takaisen minimin mukaan 118 e/kk, toisesta vasta tehtiin sopimus, että saan haettua toimeentulotukea. Meillä jää tulot kuulemma reilu 180 e minimitulorajan alle. Ihan on silti ruokaa pöytään saatu ja lapsille vaatteita, jopa "parempia" kuin useimmilla muilla. Molemmista lapsista minun kuulemma kuuluisi saada "ihan vähintään" 142 e/kk. Lapset ovat exällä suunnilleen vuoroviikoin, minulla myös iltapäivät isän viikoilla joten esim. suurimmalta osin ruokakustannukset jäävät minulle. Joskus pyydän exänkin syömään, kun on hakemassa lapsia. Minä ostan kaikki lasten vaatteet ja harrastusvälineet pääosin. Vanhemmasta saan elastusavun siis biologiselta isältään, jota ei juuri nähdä, tämä isä on käytännössä molempien isä. Elatussopimus nyt tehtiin nuoremmasta, mutta en ole vaatinut maksamista. Exällä ei ole kovin suuret tulot, joten voi olla, että itselläni jää käteen suunnilleen ainakin samanverran, kun kuitenkin saan asumistukea, niin en maksa asumisesta niin paljon.
Tärkeämpää näitä asioita määrittäessä minulle on omatunto, ei laki. Se, että tunnen toimivani oikein. Ei ole mitään tarvetta alkaa nyt vetää exää tiukoille sen takia, että jotakin "kuuluisi" saada. Sitä kauttahan vaikuttaisin lastenkin hyvinvointiin ja ehkäpä joutuisivat luopumaan vielä kodistaan, siitä jota oltiin yhdessä perustamassa.
Jos teillä on vuoroviikkohuoltajuus, sinun ei mielestäni kuuluisi ottaa vastaan latiakaan elatusmaksuja lapsesta jonka isä pitää lasta vuoroviikoin. Toisen lapsen biologiselta isältä sinun kuuluukin saada elatusta ja siitä sinun kuuluisi maksaa elatusta HÄNELLE niistä viikoista kun hän huoltaa toisen miehn lasta. ja
Älä tee itsestäsi marttyyriä. Mun omatunto ei antaisi myöten pyytää exältä elatusapuja, jos meillä olisi vuoroviikkohuoltajuus.
Tottakai sä ostat lasten vaatteet ja harrastusvälineet koska sä saat lapsilisät.
Mä en nyt oikein ymmärtänyt sun pointtejasi. Oliko sulla tarve tehdä itsestäsi muita parempi lähi vai mikä tuon kitinän aiheutti?
JOS SÄ OLISIT FIKSU, sä antaisit lapsen isälle kirjoille, niin hänkin saisi ehkä asumistukea omaan asuntoonsa, koska silloin teillä molemmilla olisi yksi lapsi nimissänne.......
Öö. Kitinä? Esimerkki vain, miten meillä menee. Missä vaiheessa tein itsestäni marttyyrin?
Isä on ollut pienestä saakka esikoisen elämässä, ja pitää tätä omanaan. Suuttui, kun lähtiessäni kysyin, miten tapaamiset tämän kohdalla menevät. On siis aivan kuin biologinen lapsi. No, tällaista sisarustenerottamistahan ei tulla tekemään sen perusteella, että jotain ei huvita maksaa? Haloo. Juurikin nimenomaan siitä syystä, että b.isä maksaa esikoisesta, en ole vaatimassa nuoremmasta mitään. Saisi toki osallistua joihinkin kustannuksiin, ja johonkin osallistuukin. Mieluiten hoidan kuitenkin itse, kuin olen mitään pyytämässä, siihenhän olen sitoutunut lapsia saadessani.
Sanoin kai "vuoroviikkohuoltajuudestamme", että kustanukset jäävät pääosin minulle. Esim. ruokakustannuksia isä-viikoilla tulee korkeintaan iltapalat. Ja ne kaksi viikonloppua kuukaudessa.
Eläpä sinä niin kuin elät, niin me muutkin teemme. Kiitos neuvoista :-D
Nuorempi biologiselle isälleen kirjoille niin hän saa pienituloisena asumistukea ja lapsilisän yh-korotuksen lapsestaan itselleen.
Sinä saat esikoisesta elatuksen ja lapsilisän yh-korotuksin ja asumistuen. Kumpikin kustantaa luonaan kirjoilla olevalla vaatteet ja harrastukset.
Kukaan ei maininnut sisarusten erottamista mutta sinä olet laskenut että sinulle jää mahdollisimman paljon, eli elät nuoremman lapsesi isän rahoilla. Turha on nostattaa itseään jollain satunnaisilla ruoantarjoamisilla, kun paljon oikeudenmukaisempaa olisi antaa miehen itse päättää hänelle kuuluvista lapsilisistä.
Ihmetele sä rauhassa mihin kuluvat muiden ihmisten rahat sillä aikaa kun kelätät itseäsi nuoremman lapsesi isän kukkarolla.
Nuoremman lapsen isä ei vain maksa yhtään mitään meille, että enpä paljon elä hänen rahoillaan :-) Omiin menoihini riittää vallan mainiosti omat tuloni, ylimääräistä laitan lasten tileille.
Kukaan ei kai ole nostattanut itseään yhtään mihinkään.
Voi voi.
Totesinpahan vain miten meillä menee, jos se sua niin harmittaa niin - harmi.
Meillä asiat menee siten että lapsi on hiukan vajaa puolet kuukaudesta isällä, isä maksaa elatusmaksua äidille, äidille menee tietysti lapsilisä. Näiden kustannusten lisäksi isä joutuu hankkimaan lapselle kotiinsa kaikki samat asiat (vaatteet, urheiluvälineet jne.) kuin äitikin, koska äiti ei luotansa mukaan tapaamisille anna mitään. Eli äiti saa kuukaudessa lastaan varten elatusmaksun n.160 eur lapsilisän n.140 eur = n.300eur. Kun vanhemmat ostavat suurinpiirtein samoja asioita lapselleen, on äidin käytettyä SAAMANSA 300 euroa isällä kulunut TIENAAMANSA 460 eur. (elatusmaksu 160 eur. 300 eur. elöämiskuluihin). Eli isä on käyttänyt siinä vaiheessa lähes 500 euroa kun äidillä ei ole vielä kulunut penniäkään itse tienaamaansa rahaa. Ja kaiken päälle vielä se että vaikka lapsi viettää koko kuukauden kesällä isällään on tältäkin kuukaudelta maksettava elarit. Näinkö vanhemmuuden kulut jaetaan tasan. Ja olen siis pienituloinen, ilman kertynyttä varallisuutta, ja asia on ratkaistu oikeudessa.
Samat fiilikset täälläkin. Harrastusvälineet joudun ostamaan itse ja olen hankkinut myös osan vaatteista. Käräjille en ole vielä lähtenyt, mutta takkiin silläkin luultavasti tulisi. Maksan 240 elareita lapsesta (x 2) 1700 nettotuloista, joista jää pari sataa käteen vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen elämiseen lasten kanssa, jotka ovat kanssani joka toinen viikonloppu; revi siitä sitten huumoria. Nimellisesti olen kai parempituloinen kuin tuo exäni, mutta totuus on aivan jotain muuta elatusmaksujen ja yhteiskunnan tukien jälkeen.
Vuoroviikko-järjestelystä haaveilen, mutta tuskin lähivanhempi siihen ikinä suostuu.
Koko järjestelmä on aivan hanurista ja suosii törkeästi lähivanhempia "lasten edun" nimissä. Ruotsissa lapsilisät ja asumistuet jaetaan jo nykyään puoliksi, mutta täällä koko jätjestelmä on vielä kivikaudella heihin verrattuna. Pakko tuohon on tulla pian muutos, sillä tämä koskettaa yhä suurempaa joukkoa ihmisten erotessa useammin.
Herääkin kysymys, miksi täällä Suomessa sitten erotaan niin usein? Olemmeko kykenemättömämpiä parisuhteeseen, kuin muut Eurooppalaiset vai olisiko systeemi niin houkutteleva, että ero on taloudellisesti kannattava vaihtoehto joissain tapauksissa? Avioerot ovat lisääntyneet viime vuosikymmenen lopulta ja vuonna 2007 tuli oikeusministeriöltä ohjeellinen suositus lapsen elatuksesta (OMJU2007:2); sattumaako? Voi olla, mutta epäilen suuresti...
Kyllä tuo asia on varmasti monien päättäjienkin tiedossa, mutta lienee poliittinen itsemurha lähteä ajamaan nykyisessä (feministisossu) ilmapiirissä etävanhempien asiaa.
Etävanhemman osuus ei ole todellakaan kovin ruusuinen:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/12/jarjesto_elatusavun_raju_nousu_ajaa_isia_b-luokan_kansalaisiksi_2217957.html
Näinhän se on että eronneet isät pakotetaan valitsemaan joko työnteko köyhänä tai vaihtoehtoisesti kotona kattoon syljeskely köyhänä jolloin yhteiskunta maksaa kaikki viulut.
Voin hyvin ymmärtää että ei voida puhua työmotivaatiosta kun työnteon "palkkana" on pitkä miinus tilillä ja sossun luukulle ruinaamaan tt-tukea.
Eroavan äidin kohdallahan lähtökohta on suorastaan ruusun terälehdillä somistettu kultainen tie jota on hyvä jatkaa eteenpäin kun tukea ja turvaa tulee heti kun vain vähänkin viitsii täytellä tukihakemuksia.
On aivan eri asia olla köyhä vanhempi ilman lastaan/lapsiaan kuin hyvin toimeentuleva vanhempi lapsen/lapsien kanssa eläen!!!!
Herää myös kysymys kuinka suuri osa eronneista on sitä oikeasti? Eroamalla "paperilla" saa huijattua monta sataa kuukaudessa. Ei muuta kun siirretään isukki kirjoille jonnekin kaverinsa luo, haetaan yh-korotus lapsilisään, asumistuki nousee toki myös ja elatustukeakin saa jos se isukki on työtön ja siten ei pysty elareita maksamaan. Yhteiselo kuitenkin jatkuu ennallaan. Näitä on oikeasti yllättävän paljon.
Sitä voi jokainen miettiä mielessään ennenkuin alkaa solvata ja kitistä rahanahneista yhäreistä. Ketkä sitä yhteiskuntaa oikeasti kuppaavat?