Onko kellään kokemuksia selkäleikkauksista, siis useammasta?
Itsellä jo 4.kertaa leikattu, kaksi pullistumaa ja kaksi ns. korjaavaa leikkauksta.Viimisin sitten kaatoi mut sänkyyn,sinne laitettiin 4.titaani ruuvia 7.v. sitten.Sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt, työ kyky meni.
Kivut ekan vuoden kaameat, mutta sitten useampi vuosi ettei tarvinnut syödä särkyyn lääkkeitä, nyt taas eräs aamu heräsin enkä pässyt jaloilleni, ambulanssilla päivystykseen ja tutkittiin ja röntgenkuvat otettiin titaanit paikallaan ja ei kun lääkettä ja kotia.nyt jo viikko joka pvä. lääkkeittä ja odotan vaan toivunko enään vai meneekö loputkin tunnot jaloista ja pyörätuoliko odottaa..jos ei ois lapsia tahtoisin eroon kivuista ehkä ..
elämä ei ole kivaa lapsillekkaan kun en voi mihkään lähteä heidän kanssa, lääkkeitä ja väsyttää.. kotona vain pakolliset voin tehdä ja odotan et tulisi ilta ja pääsis nukkumaan.hetkeksi voimakkaat lääkkeet vie uneen ja pois kivuista.stabiili selkä..eli onko viellä toivoa että kivut joskus hellittää ja normaali elämä olisi mahdollista??? akupunktioon oon menossa seuraavaksi kokeilemaan jos se auttaisi,lasten tähden tahdon normaalia elämää..en voi aina nukkua lääketokkurassa. kertokaas kokemuksianne!!!
Itsellä jo 4.kertaa leikattu, kaksi pullistumaa ja kaksi ns. korjaavaa leikkauksta.Viimisin sitten kaatoi mut sänkyyn,sinne laitettiin 4.titaani ruuvia 7.v. sitten.Sen jälkeen en ole tervettä päivää nähnyt, työ kyky meni.
Kivut ekan vuoden kaameat, mutta sitten useampi vuosi ettei tarvinnut syödä särkyyn lääkkeitä, nyt taas eräs aamu heräsin enkä pässyt jaloilleni, ambulanssilla päivystykseen ja tutkittiin ja röntgenkuvat otettiin titaanit paikallaan ja ei kun lääkettä ja kotia.nyt jo viikko joka pvä. lääkkeittä ja odotan vaan toivunko enään vai meneekö loputkin tunnot jaloista ja pyörätuoliko odottaa..jos ei ois lapsia tahtoisin eroon kivuista ehkä ..
elämä ei ole kivaa lapsillekkaan kun en voi mihkään lähteä heidän kanssa, lääkkeitä ja väsyttää.. kotona vain pakolliset voin tehdä ja odotan et tulisi ilta ja pääsis nukkumaan.hetkeksi voimakkaat lääkkeet vie uneen ja pois kivuista.stabiili selkä..eli onko viellä toivoa että kivut joskus hellittää ja normaali elämä olisi mahdollista??? akupunktioon oon menossa seuraavaksi kokeilemaan jos se auttaisi,lasten tähden tahdon normaalia elämää..en voi aina nukkua lääketokkurassa. kertokaas kokemuksianne!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoituksesi teki minut uteliaaksi. mitä tarkoitat korjaavilla leikkauksilla ? multa on leikattu kaks välilevänpullistusta ja sit jäykistysleikkaus ristiselkä jäykkä samat titaanit ja ruuvit selässä. etkö ole saanut selostusta kivuillesi ? jotain on tapahtunut jos olit väliin oireeton. minä olin kans kaks vuotta suhtkoht terve. sit kivut muuttu leikkaushaavasta ylöspäin. istuessa jalat ja alapää menee tunnottomaksi ja on outoja kiputiloja. mut pärjään kun saan itse määrätä tahdin. makuulla ollessa lonkat särkee. toinen jalka menee ykskaks veltoks ja olen meinannut kaatua monta kertaa. siis aina on jossain jotain.
voihan arpikudos aiheuttaa hermosärkyä ja jos kauan menit kipujesi kanssa jäi vaurioita jotka ei koskaan häviä. näin minulle sanottin. ei koskaan luvattu 100% paranemista.
kun ett päässyt laloillesi johtuko se jaloista vai selkäkivusta? mitä röntgen näytti ? mistä kohin sut leikattiin ?
En muista miksi tehtiin korjaavat leikkaukset, kivut oli kovat ja kirurgi sano et uusinta leikkaus pitää tehdä.Silloin laitettiin ne titaanit!En ole saanut selostusta kivuilleni!Sanoivat ettei voi mitään!!
En tiedä kummasta johtui ettei jalat kantaneet, niin käynyt jo kolmesti 10.v. sisällä.Mun jalat tuntuu aina raskailta ja ovat kylmät,villasukat kesät talvet, aina sen tuntuiset kuin oisin pyöräillyt kymmenii km. ja jalat maitohapoilla.Siksi en jaksasi olla liikkeellä kauan enkä seisoa pitkään, ja väkisin vaan kävelen joka pvä. lenkillä.
Röntgen näytti et titaanit samas paikas ku vuosi sitten on kuvattu, eihän siinä näy pullistumat eikä arpikudos.!! vli on toi 4-5- ristiseläs.Nyt sain ajan kirurgille ens kuun lopussa, pitkästä aikaa ehkä joku tutkii mitä vois kivuille tehdä ja san ehkä neuvoja mitä voin/saan tehdä, liikunta, jumppa jne.enhän tietty enään muista mitä kuntojumpparit neuvoi leikkauksen jälkeen kun lääketokkurassa olin koko ajan.
Pöntöllä kun istun alkaa jalat vapista ja se ei lopu kuin otan niistä kii, joskus sama kun istun pitkään esm. teatterissa.Nyt päätin mennä "selkäpiiriin" haluisin kertoo tuskani jollekkin joka OIKEESTI ymmärtää ne, ja saada tukee, mieheni ei ymmärrä kun ei koskaan OIKEESTI kovia kipuja ole ollut eikä kukaan mun kaverini ole sen väärti että voisin/haluisin "rassata" itkemällä ja kertomalla jokapäiväisistä tuskistani!!
Akupunktionkin jouduin peruu kun en jaksanut mennä kun aika oli, edellinen yö meni etten nukkunut kuin 3.h. kun en uskaltanut ottaa särkylääkettä kun pelkäsin etten voi ajaa hoitoon, sain onneksi uuden ajan!!
nuo sun jalka oireet tunnen itsessäni kanssa. ykskaks on vain voimat poissa ja jalat ihan letkut. vapinaa mulla on kanssa alkoi ensin jaloista sit on nykyisin koko kehossa. ilmenee eri syistä, stressi m.m laukaisee tärinän sen olen huomannut, tai jos teen jotain mihin tarvitaan tarkkaavaisuutta esim. kirjoittaa käsin jne.
viimmeiset kuukaudet jalkani ovat olleet kylmät ennen aina kuumat. käytän kans villasukkia olen ajatellut vain jos on verenkierto huonontunut. minun on vaikeinta seistä paikallaan ja istua. kauppajonot saa kivut aikaan joutuin. mutta tunnen eniten särkyä rintakehässä. ristiselkä aika ok jäykistyksen jälkeen. polvet ja jalat sitäkin enemmän tuo vaivoja. viimmeviikolla todettiin polvissa nivelrikko. ensimmäinen ortopedi joka tunnusti että selän leikkaus voi olla syy. alkoihan nuo vaivat kohta leikkauksen jälkeen kun rupesin liikkumaan.
itse elän kehoni mukaan. aamusta olen aktiivisin kun voin paremmin. sit vain pari tuntia kerrallaan hoitelen asioita ja sit lepäilen. käveleen ulkona en pysty.
nyt käytän semmost konetta jolla kävelen ja voin pitää tangosta kiinni.toinen jalka kun voi pettää milloin hyvänsä. nivelrikon myötä joudun tekeen jotain lihaksia kuntouttuttavaa että pitäisin sairauden kurissa.
näinhän se on ei niitä kipuja viitsi valitella... ja jos kavereita tapaan en edes jaksa puhua sairauksista vaan haluan pitää hauskaa ja unohtaa. yritän hoitaa ja huolitella itseäni oman hyvinvoinnin vuoksi. ja täten ulospäin ei näy miten voin. mut lekurin tottunut silmä näkee heti liikkumisestani että jotain on väärin.
ei munkaan kaveri ymmärrä. vastikään oli puhetta miks en voi esim. laittaa ruokaa myöhemmin. yritin selostaa että selkä ei jaksa vaan särkee!! siks teen ruuan sillon kun tiedän että voin mitä parhaiten.mitä pitemälle päivä kuluu sitä huonompi ennuste. illasta voi syödä keveämmin ja mitä on jäänyt jäljelle. siihen on tyytyminen. ja siinä voi muut perheen jäsenet auttaa kun eivät osaa ruokaa laittaa. ruoka on laitettava ja onhan se kivempaa kun voi suhtkoht hyvin silloin. eikä tarvi kipujen takai hermoilla.
lykkyä sulle sinne lääkäriin ja kirjoittele miten asiat edistyy. ja muista ettet ole yksin meitä on varmaan monta.miten vanha olet ?
Hei, kiva kun vastasit ja kerroit oman tarinasi.Mä olen 45.v. ja jo 8.v. tuosta viimisestä leikkauksesta.
Nyt näiden kipujen lisäksi alkaa kait "mummo" tauti kun joka kuukausi tulee noita yö hikoiluja ja menee sit niiden tähen yöunet...harmittaa...olen koittanut paikkakunnallani löytää vertaistukea mutta ei millään yhdistyksellä mikä vähääkään oireisiini liittyy ole sitä.Nyt semmoista aikaa että oikeesti haluisin jollekkin itkeä ja puhua "kivut pois"! en ole meinaan moneen vuoteen itkenyt"surkeuttani" kun ole todennut sen kun ei ajattele vaivoja niin se jo helpottaa, mutta vois olla kaikille hyväksi aina joskus kun saa purkaa ne paineet ja aina parempi kun sellaiselle joka todella ymmärtää, eikä vaan ole empattinen!
Tuossa kaveri jutussa teen samoin, näen sen verran harvoin heitä et silloin pidetään hauskaa ja unohdetaan murheet ja kivut! ikävää ettet voi liikkua normaalisti ja ulkona, se kun antaa paljon jos luonnosta tykkää! kokeile vaikka näin kevätauringossa, kun lämmin päivä otat baden badenin ja meet aurinkoon,vilttiä päälle ja tyynyjä jne. et mukava olla, aurinkolasit silmille ja naama aurinkoon, kuuntelet lintuja ja olet vaan, siinä hetkessä. silloin kivutkin unohtuu! mä viellä kävelen ulkonakin mut hitaasti ja sattuu ja känny aina mukana ja pelko jos jalat pettää.... muistetaan on vain yksi tie ja se on ylöspäin. muuten ei jaksa! voimia sulle!!
ei meillä sit kovin suuri ikäero ole. onneks ei ole mummotautia käytänhän hormooni laastaria niin kauan kun saan. sairaussyistä kohtuni ja munasarjat on poistettu ennen aikaisesti. yritin leikkauksen jälkeen ensin ilman mutta oli tosi kamalaa!
toivottavasti löydät / saat apua.
en ole kuullut että vertaistukea on olemassa, täysin uutta. katsele netiltä täältähän kaikki löytyy.
kaiken kestää paremmin kevään ja kesän tullen. johan aurinko saa saa ihmeitä aikaan. mut kivut muistuttaa kuitenkin.
itselläni todettiin nivelrikko viikko sitten. ja joutuin on saanut pahaa aikaan. polven takia hain apua ja sitä odotellessa rupes toinenkin polvi reistaileen. särky ei oo pahinta vaan se että kumpikin polvi lukkiutuu yöllä vuorotellen! tosi tuskallista.
sit on kädet,lonkat ja isovarpaat jotka särkee. joten helpommaksi ei elämä muutu. mutta oli hyvä mieli kun ensimmäisen kerran ortopedi tunnusti että kaiken takana voi olla selän jäykistys leikkaus. sillä silloihan kroppa on pakotettu epänormaaliin asentoon. vaivatkin alko pari vuotta leikkauksen jälkeen. mut eiköhän se tästä valinnan varaa ei ole mutta elämän halut on jäljellä. kun vain sais selvitä ilman muiden apua se on tärkeintä!
koitahan jaksaa sinä kanssa. ja kirjoittele sit jos saat apua vaivoihisi.
Hei!
Oli pakko myös kirjoitta teille :) Selkä alkoi reistailemaan 2006,ja aika ajoin oli poissa ja tuli takaisin,kunnes 2010 se petti lopullisesti.
Itselläni on leikattu väli 4-5 välilevypullistuma. Viikko leikkauksesta oli ihanaa aikaa kun tunsin pitkästä aikaa kutituksen,yms mitä en ollut tuntenut jaloissani hui hai aikoihin..Kunnes selkää varovasti kylkeä kääntäessäni(silkkilakanoiden päällä) kuului pamahdus.Ja lamaannuin täysin,en pystynyt liikkumaan hetkeen.
Hetken luulin jo halvaantuvani,mutta onneksi sain vartalon väkisin liikkeelle,vaikka kipeää tekikin. Terkkarista sain kipupiikin joka auttoi hetken.
Samassa välissä kuitenkin todettiin uusi pullistuma, hermo puristuksissa ja laskeumaa nikamissa,rappeutumaa yms magneettikuvissa..Hermoratatutkimuskin tehtiin ja todettiin hermovaurio.
Uutta leikkausta ei kuulema tehdä,johtuen vaara tekijöistä. En enää usko että mikään muukaan tässä tilanteessa auttaa..Kuinka teillä aneerikkila ja mieskin jo kyllästyy saitte uudestaan leikkaukset??Se kiinnostaisi tietää,kun omalla kohdalla ollaan niin jyrkkiä tässä asiassa..
Olen ollut yli vuoden saikulla ja kokeillut entisellä työnantajallani työkokeilua.Se olikin taas viimeinen teko,jaksoin tehdä sitä 5 päivää,kunnes kipujeni vuoksi sen jouduin keskeyttämään :( Loppujen lopuksi työnantaja irtisanoi minut,koska kaikki mahdolliset oli jo käytetty.. Nyt sitten olen omillani.. Odotan aikaa Katja Noponen Oy:lle jotta saataisiin jokin ammatti minulle..Onko teillä siitä kokemusta,millainen on??yms..
Mietin kun luin teidän molempien kertomuksia,niin noista jaloista. Itselläni on aina varpaat jäässä, ja jalat puutuu,kun istuu,ja juuri maitohapoilla kokoajan.Varsinkin seisoessa pitkiä aikoja jos on joutunut,esim.kaupassa pakko ottaa tukea kauppakärrystä.Ja huilata hyllyjen välissä,muka etsien jotain alahyllyltä,kun ei muuten kehtaa siinä olla kyykyssä..Samoin jos istuu puolta tuntia kauempaa,jalat rupee yksinään tärisemään ja puutumaan ja elohiiriä on myös.
Illalla on inhottavaa mennä nukkumaankin,kun en tunne vasemman jalan varpaita ollenkaan :/
Selkä on jumissa niin että en voi normaalisti sitä "pyöristää" vaan tulee kovaa kipua selkään ja säteilee sitten jalkoihin..
Työnantajani ihmetteli miksi en ole vielä masentunut,vaikka kipuja on 24/7 yli vuoden ajan..Olin siihen että jos asia on niin että tämä on minun elämää,niin sille en mitään voi,muuta kun toivoa että parantuisin..
Minä en tälle kivulle perkisi anna ja yritä antaa kontrolloida elämääni,mitä nyt kuntoilua on joutunut keventämään..
Hei, akupuktiota kävin kokeilee, ei tehonnut kipuihin mutta muuten olo oli virkeä ja paripäivää ettei lihaksia hartioissa särkenyt.
Mä pääsin uusinta selkäleikkaukseen kun todettiin yliliikkuvuutta, sen jälkeen sit tuli tuo hermovamma en tiiä enkä uskalla miettiäkkään olisiko vointini parempi jos en siihen olisi mennyt, kiitollinen olen etten halvaantunut joka erittäin helppo tulla selkäleikkauksen jälkeen!! siksi lääkärit ei helpolla niitä uusinta leikkauksia tee.
Mulla tulee jalkoihin myös tuo tärinä kun istun pitkään, joskus jo silloin kun 10.min. vessassa isolla asjalla...
Älä ihmeessä pyöristä selkääsi, sehän tarpeetonta, ja älä tee äkkinäisiä liikkeitä ja kiertoliikkeitä selkääsi.Muista oikeat nostoasennot ja neuvoisin käymään jollain jumpparilla saamassa ohjeita mitä saat/ et saa tehdä!!
Mulla nyt aika fysiterapiaan tulossa ja aion kysyy jumppaohjeita mitä voin kotona tehdä ja MITÄ EN SAA TEHDÄ!!
pahinta on pitkään makuu ja istuminen,parhainta kävely!Joka päivä myös nyt lepuutan välilevyjä ja olen lattialla ja pistä jalat rahin päälle, siinä noin vartti niin se tekee hyvää selälle ja jaloille.
Kävelyllä käyn joka päivä, joskus yksin ja kävelen lujaa, kädet heiluen ja lantiota keinuttaen!Joskus koiran kanssa ja silloin hitaammin ja pidemmän lenkin.B-VITAMIINISTA SAIN JOSKUS MYÖS APUA! nyt ei tehoo sekään.
Eilen oli kolmeen viikkoon eka päivä että kivut asteikolla 1-10 oli noin 4.
Yleensä iltaisin ne kovenee vaikken tee mitään erityistä ja silloin kivut jo 7-10. jolloin joudun ottaa vahvaa särkylääkettä jotta saan nukuttua, sitten seuraava aamu ihan tokkurassa...ei kiva juttu.
Nyt kävin lihashierojalla ja meen viellä noin 4-kertaa, viime vuonna se auttoi jopa puoleksivuodeksi, nyt peukut pystyyn et auttaisi taas.
Harmittaa nää kivut, lapsi pyyttää vaateostoksille, en voi lähtee kun paikat särkee,odotan vaan et tulis ilta ja sais ottaa lääkettä ja mennä nukkumaan.!!
Nyt myös odottelen et Poriin tulee selkäkipuisille vertaistuki ryhmä(tulossa on) sinne aion mennä, en jaksa enään yksin näiden kanssa, kaipaan myötätuntoo ihmiseltä joka itesekkin kipuilee ja sen kautta ymmärtää!!
Tsemppiä teille ja palataan taas uusien vinkkien kautta!!
Jakselkaa!! empatiani saatte!
Moi!
Juu kuntoutusta olen saanut selkään jo hyvän tovin,ei vaan kestä niitäkään tehdä,kun heti on hirmu kivut päällä.. Fyssareissa käynyt säännöllisesti,joskus ollaan jumpattu,yms,mutta aika ajoin se menee juttelemiseen,koska olen kipeä etten pysty niitä liikkeitä tekemään..
Itse kävin hierojalla,mutta ei uskaltanut koskeakaan selkään,kun on leikkauskohta sen verta arka vieläkin(leikkausksesta 5.5.2011 vuosi kulunut) Joten hieroi auki jalan hermoja?Olihan se mukava kun hieroi jalat "auki",oli kevyt kävellä hieronnan jälkeen..
Joulukuussa olin myös 17 vrk kestävällä kuntoutusjaksolla,josta ei vastaavaa hyötyä ollut..Joten kyllä kaikkea on kokeiltu,akupunktiosta-rentouttamiseen,ettei siitä kiinni ole..
Hankin jopa kotiin kuntopyörän että sais selkä liikkuvuutta yms,mutta nyt alkanut kuulumaan selästä sellaista rutinaa,kun kävelee tai jos on istunut reilun puoli tuntia ja lähtee liikkeelle.Samoin kun kuntopyörällä yrittää poljeskella,vaikka polkee hitaasti...On hyvin häiritsevää se.. Huomenna lääkäri asiasta..Mietityttää vaan mikä siellä voisi olla vialla??!!
Oliko sinulla kun todettiin yliliikkuvuutta selässä,niin tuollaista rutinaa??
Kotona on myös Wii pelikonsoli,joka on auttanut löytämään ne uudet lihakset,eli lantionpohjan lihakset :) Mutta sitäkään en pysty 10 minsaa kauemmin,mutta parempi vähän kun ei ollenkaan..On jumppapalloa,ja kuminauhaa,yms.laitteita, joten voisin perustaa kohta oman kuntosalin;)
Juu tää vertaistuki olis hyvä asia.. Itse saanut paljon tietoa täältä netistä,ja sen huomannut että yksin ei vaivan kanssa ole. On monia muitakin jotka ovat kokeneet samaa,tai samantapaista..
Samoin TSEMPPIÄ!!! Eteenpäin sano mummo lumessa!!!!!!
Periksi EI anneta!! LÄPI vaikka harmaan kiven ;)
Hei, ei mulla kuulunut selsätä mitään rutinoita, kun oli tuo yliliikkuvuus ongelma.
Nyt sain postia että 3-4- kkden. päästä pääsen fysioterapiaan....itku tuli!
Kesä lähestyy ja vois lasten kanssa tehdä jotain, matkustaa jne. mutta mutta...mulla selkä kipee ja ei kun kotona vaan!! Onneksi pääsevät sitten yhden sukulaisen kanssa edes huvipuistoon ja uimareissuille.
Nyt sitten mihen kanssa asjat siinä pisteessä että pornooon se kuluttaa aikaa, ja mä ja lapset etsitään uutta kotia!!!:(
No, ei tämä terveys yksin syytä eroon, mutta vaikuttaa kovin kun mies ei ymmärrä sairautta ja sen tuomia kipuja, joiden tähden en kaikkea voi tehdä ja sex.halut huonot(2-krt.viikossa)ei riitä miehelle.
Hirveen vaikeeta löytää vuokra-asuntoakin kun ei ole töissä, vaikka on näyttää eläketod. josta selviää tulot.Kaupungin asunnot melkein ainut vaihtoehto,hirveetä vaan kun pitäs asunto löytyy läheltä jotta lapset sais jatkaa samaa koulua!! olis ehdoton juttu! voi kun joku vois auttaa...jos ei olis nuo lapset voisin ottaa minkä asunnon vaan....jos sit ylipäätään jaksaisin edes elää enää...lapset pitää mut hengissä!nyt meen nukkumaan..en jaksa mitään, asuntoja ei ole tällä seudulla..tulee taas vkl. kun lapset ei kotona ,mies ryyppää ja mä itken vaan!