Haluaisimme antaa hyvän kodin kissalle, joka pääsisi halutessaan ulos vapaana liikkumaan. Ajatuksena olisi antaa koti hylätylle kissalle joita saa eläinhoitolasta leikattuina ja madotettuina pientä korvausta vastaan.
Asumme omakotitalossa maalla 3 kanakoiran kanssa. Meillä on myös 2v poika.
kysynkin nyt:
- jos kissa on leikattu kiinnostaako sitä enää metsästää hiiriä?
- onko eroa uros/narttukissoilla metsästys innokkuuteen?
- onko eroa jos kissa on leikattu että kumpi silti metsästää mielummin uros vai narttu?
- Onko kokemusta hylätystä kissasta, onko kiukkuinen ja pelokas?
-montakokertaa vuodessa hiiriä pyytävä kissa pitää madottaa?
kiitos asiallisista vastauksista.
Asumme omakotitalossa maalla 3 kanakoiran kanssa. Meillä on myös 2v poika.
kysynkin nyt:
- jos kissa on leikattu kiinnostaako sitä enää metsästää hiiriä?
- onko eroa uros/narttukissoilla metsästys innokkuuteen?
- onko eroa jos kissa on leikattu että kumpi silti metsästää mielummin uros vai narttu?
- Onko kokemusta hylätystä kissasta, onko kiukkuinen ja pelokas?
-montakokertaa vuodessa hiiriä pyytävä kissa pitää madottaa?
kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on leikattu uros, joka on loistava hiirikissa, oli sitä ennen leikkausta eikä leikkaus vaikuttanut metsästystaitoihin mitenkään, aikoinaan ollut myös naaraskissa, joka oli hyvä metsästämään, silloinen uros taas ei ollut. Se on yksilöstä kiinni, miten voimakas se metsästysvietti on, ei sukupuolesta eikä kastroimisisista. Alkuun ai kannata kyllä päästää kissaa ulos, ennenkuin on ottanut teidät omakseen ja kotinne omaksi reviirikseen. Muuten lähtee omille teilleen. Eläinsuojeluyhdistykset eivät oikein tahdo antaa kissoja ulkokissoiksi muutenkaan, että sitä ei kannata ainakaan mainita....
Hylkääminen itsessään ei tee kissasta pelokasta, vaan se, minkälaista kohtelua se on ihmisiltä saanut, kuinka nuorena se on vieroitettu emostaan ja sisaruksistaan sekä sen oma geeniperimä, millaisen luonteen on sattunut saamaan, toiset on ujompia kun toiset. Se vaikuttaa myös, kuinka pitkään kissa on ollut oman onnensa nojassa vailla ihmiskontakteja. Eläinsuojissa kissat ovat kuitenkin sen verran pitkään, että hoitajilla on jonkinlainen tuntuma kissan luonteeseen ja sosiaalisuuteen. Heillä on (usein) myös näkemystä, minkälainen kissa minkäkinlaiseen perheeseen sopisi. Oma intuitio on kuitenkin se, johon kannattaa eniten luottaa. Tsemppiä oikean kissan löytämiseen!
niin, ja itse madotan kissani pari kertaa vuodessa, myös sisäkissan.
oli löytökissa 19 vuotta. Kovin oli arka koko elinaikansa muita kohtaan vaan ei minua. Ei oppinut millään luottamaan muihin ihmisiin. Leikattu tyttökissa oli ja kova metsästäjä. Ja tietysti suloinen. Viime kesänä lähti eikä enää tullut. Oli jo sairaallloinen ja laihtui niin että meni kuolemaan. Ikävä on sitä, mutta näin elämä on.
Nyt minulla on ollut toinen löytökissa melkein 3, 5 vuotta, loukutettiin pakkasesta yhdestä kylästä. Uros ja leikattu. Asun yksin ja olen hyvin kärsivällinen ollut hänen kanssaan, mutta vasta vuosi sitten antoi vapaaehtoisesti koskettaa itseään. Ensin hännnänpäästä ja nyt saan silittää selästä ja hän nauttii siitä ja kehrää. Syliin en voi ottaa enkä koskea muuhun kuin selkään.
Löytökissat ovat usein arkoja ja sen sanon, että jos ei ole uudella omistajalla kärsivällisyyttä ja sellaiset olot, että kissa tuntisi itsensä turvalliseksi ja uskaltaisi alkaa luottaa ihmiseen, edes siihen yhteen, niin ei kannata ottaa asrkaa kissaa. Se on kärsimys kissalle ja tietysti ihmisillekin. Kokemuksesta tiedän, että nämäkin arat kissat tarvitsevat ihmistä ja turvallista oloa, mutta hevin ne eivät enää luota kehenkään. Nämäkin kissat ansaitsevat hyvän elämän ja varmaan useimmat oppivatkin kesymmiksi, mutta kärsivällisyyttä ja suurta rakkautta se vaatii. Uskon ja olen kokenutkin, että aikaa myöten ne uskaltavat luottaa ihmiseen ja antavat saamansa rakkauden tuhatkertaisesti takaisin. Voi kuinka olenkaan kokenut tämänkin kissan kanssa kiitollisuutta ja iloa, kun huomaan sen vähitellen pääsevän peloistaan ja jännityksestään! Ja voi kuinka olenkaan vihainen ihmiselle, joka on sitä kohdellut julmasti!
>Nyt olen iloinen kun hän vaapaaehtoisesti tulee nukkumaan makuuhuoneeseeni omalle pedilleen ja aamuyöstä alkaa odottaa heräämistäni. Sitten kovin ilahtuu kun "herään". Ei sitä iloa voi maksaa kuin rakkaudella!
kiitos vastauksista ja vinkeistä. sen verran haluaisin selventää, että emme ole ottamassa kissaa pelkäksi ulkokissaksi vaan sillä olisi paikka myös leivinuunin päällä kehräämässä :)
pitää alkaa lukemaan ja ottamaan tietoa kissoista. Minulla on kotona ollut lapsena kymmenkuntakissaa, mutta on unohtunut tuo kissahomma kun olemme keskittyneet kanakoiriin viimevuodet.
aikuinen kissa, varsinkin hylkyteillä ollut ja ehkä huonoja kokemuksia koirista saanut ei niin vain koiriin suostu vaan painelee häntä suorana puskiin tilaisuuden saadessaan. Eikä 2 vuotias lapsikaan säikkyä kissaa rauhalliseksi tee. Itselläni olisi kovaluontoinen leikattu kolli joka menee rohkeasti koiria päin. Elää nyt sisäkissana ja tarhakissana ja hajottaa taloa tekemisen puutteessa. On mennyt täyutin vieraitakin koiria kohti ja tarttunut eka kertaa nähdessään pyreneitteninkoiran häntään, kun koira ei huomionut kissaa. Kynttä ja hammasta tulee, jos vähänkin härnää.( Leikitetään rukkanen kourassa), armoton metsästäjä. -20 vielä kyttäsi tintteja tarhassaan ja tappoi yhden. kesäälä listi kaiken koppakuoriasesta myyriin, mitä tarhaan osui. Joten etsikää sellaista tai harkitkaa vaikka jussia. Ja kun menette hakemaan kissaa, ottakaa se, joka tulee vastaan ja sanoo kurr, eikä kipitä matalana karkuun. Vaativa paikka vaatii lujapäisen kissan joka ei vähästä hötky