Katsoin äsken ton 4D-dokumentin vanhoista äideistä ja taas itkettää. Haluaisin niin paljon jo lapsen..itse olen vasta 20, mutta vauvakuume on ollut jo kaksi vuotta. Mieheni on 23, ja hän haluaisi myös vauvan. Hän on vakituisessa työssä, mutta minä aloitin vasta viime syksyllä opinnot yliopistossa...olen oikea haataisen painajainen, jos meinaan pyöräytellä mukulaakin tässä välissä!
Mistä sitä lopulta tietää mikä on aitoa vauvakuumetta, ja mikä jotain muuta? Toki tiedän mikä vastuu lapsesta kuitenkin on. Elämä muuttuu kertaheitolla. Minua pelottaa etten voi tulla raskaaksi..itken jo nyt lapsettomuuttani, vaikka sellaista ei ole edes todettu. Ihmeellistä...
Ennen oli tavallaan helpompaa, kun naisen ja miehen roolijaot olivat selvät. Naisella ei ollut ura ja koulutus"velvoitteita" niin kuin nykyään. Tavallaan haluaisin olla onnellinen niin kuin eräs tuttavani. Sai esikoisensa minun ikäisenä, ja toisen parin vuoden päästä. Lukion jälkeen ei ole ollut koulussa. Nyt hän työskentelee valmentajana hevostalleilla..sai harratsuksestaan ammatin. Ehkä joskus myöhemmin menee johonkin aikuiskoulutukseen. Mutta minä valitsin pitkän ja kivikkoisen tien yliopistossa, joudun painimaan tenttien ja kirjojen keskellä, ajatukset koko ajan kuitenkin perheessä, rikkaruohon nyppimisessä, kauppalistassa ja vauvoissa. En ole yhtään niin kuin muut opiskelukaverini, jotka haalareissa kännäilevät ja aikovat perustaa perheen sitten joskus jos..Kyllä minäkin tykkään mennä, mutta olisin siitä kaikesta valmis luopumaan lapsen takia.
Kiva jos joku jaksoi lukea. Enpä tiedä mitä tähän voisi edes vastata..mutta jos jollain on samoja tuntemuksia tai jotain muuta, niin kirjoittakaa. Hyvää yötä..
Mistä sitä lopulta tietää mikä on aitoa vauvakuumetta, ja mikä jotain muuta? Toki tiedän mikä vastuu lapsesta kuitenkin on. Elämä muuttuu kertaheitolla. Minua pelottaa etten voi tulla raskaaksi..itken jo nyt lapsettomuuttani, vaikka sellaista ei ole edes todettu. Ihmeellistä...
Ennen oli tavallaan helpompaa, kun naisen ja miehen roolijaot olivat selvät. Naisella ei ollut ura ja koulutus"velvoitteita" niin kuin nykyään. Tavallaan haluaisin olla onnellinen niin kuin eräs tuttavani. Sai esikoisensa minun ikäisenä, ja toisen parin vuoden päästä. Lukion jälkeen ei ole ollut koulussa. Nyt hän työskentelee valmentajana hevostalleilla..sai harratsuksestaan ammatin. Ehkä joskus myöhemmin menee johonkin aikuiskoulutukseen. Mutta minä valitsin pitkän ja kivikkoisen tien yliopistossa, joudun painimaan tenttien ja kirjojen keskellä, ajatukset koko ajan kuitenkin perheessä, rikkaruohon nyppimisessä, kauppalistassa ja vauvoissa. En ole yhtään niin kuin muut opiskelukaverini, jotka haalareissa kännäilevät ja aikovat perustaa perheen sitten joskus jos..Kyllä minäkin tykkään mennä, mutta olisin siitä kaikesta valmis luopumaan lapsen takia.
Kiva jos joku jaksoi lukea. Enpä tiedä mitä tähän voisi edes vastata..mutta jos jollain on samoja tuntemuksia tai jotain muuta, niin kirjoittakaa. Hyvää yötä..
Vastaukset 17
Vanhimmat
mulla on kans ollut vauvakuume jo vaikka kuinka pitkään. mulla ja miehelläni on opinnot kesken joten emme ole edes yrittäneet saada lasta. olen myös vasta 20 joten iän puolesta ei olisi kiirettä. kuitenkin päivät kuluu netissä lukien vauvapalstaa ja miettien kuinka ihanaa se olisi. olemme kuitenkin päättäneet odottaa siihen kunnes olen valmis (2005 kesällä valmistun). silloin lapsella on paremmat mahdollisuudet saada ihana elämä kun isäkin voi mennä töihin ja minä olen ollut töissä niin kauan että saan suurempaa äitiysrahaa. Me siis odotamme mutta en pistäis pahakseni vaikka olisin jo raskaana. mäkin olen miettinyt että onko tämä sitä oikeaa "vauvakuumetta" ja päätynyt siihen tulokseen että on koska tää on jatkunut jo niin pitkään.
odottavan aika on pitkä :(
Puolisoni on 30 ja minä 20. Olemme puhuneet paljon perheen perustamisesta, mutta...
Minäkin aloitin opinnot vasta syksyllä ja tässä vierähtää vielä muutama vuosi. Haatainen saa siinä sitten miettiä että onko minulla hyvä olla kun pelkään että mahdollinen raskauteni sotkee kaiken...vaikka eihän se niin ole.
Kaikki opiskelijajuhlat olen viettänyt kultani kainalossa...Ollaan yhdessä touhuttu kaikenlaista.. Eikä tosiaan kännäilty ympäri kaupunkia.
Minäkin kaipaan omaa pikku tupaa ja sen mukanaan tuomia kotiaskareita..Lasten temmellystä ja kodin rauhaa.
Tahtoisitko kirjoitella?
[email protected] on osoitteeni..
..tilanne mulla mutta vastaan silti. Eli mulla tuli vauvakuume myöhemmin, kai joskus 25v. Nyt meillä onkin 9kk vanha poika ja mä olen 28v. Ajattelin vaan lohduttaa teitä sillä että ei välttämättä ole paha että lapsen saa vasta hiukka myöhemmin kuin 20v. Silloin on ainakin oikeasti ehtinyt touhuamaan niin paljon ettei uusi nuoruus iske lapsen saannin jälkeen. En siis tarkoita että nuoret olisi yhtään huonompia vanhempia kuin vanhemmatkaan vanhemmat. Mä olin aika kova menijä raskauteen saakka. Nyt en ole montaa kertaa missään käyny. Eli näin jälkikäteen ajateltuna meille ainakin oli ihan hyvä että saatiin lapsonen vasta nyt.
Vielä tuosta urasta. Me ollaan molemmat lähihoitajia, toinen vielä koulussa. Rahaa ei juurikaan ole, mutta ei ole turhia menojakaan. Vuokralla asutaan ja auto myydään veke kun ei olla sitä tarvittu. Pointti siis se että ei tarvi ainakaan rahan takia lykätä lastentoivomista. Me voidaan vuorotellen jäädä himaan hoitamaan pientämme kun ei velat eikä työura paina niskaan. No menipäs jo vähän ohi aiheen.. Mutta jaksamisia teille teittepä miten vain :)
Hei!
Vauvakuume taisi isketä minuun heti kun tavasin unelmieni miehen ja yhessä ollaan myös päätetty elää loppuun asti. Mies on siis 27 ja minä 19.
Minäkin olen suhteen aikana itsekseni itkeskellyt, et jos en lapsia saakkaan ja jään lapsettomaksi, mutta mikään ei todista,että jäisin lapsettomaksi, sillä en ole käynyt lääkärillä.
Meillä ei ole nyt mahollisuus tehä lapsia vaikka puhunkin miehen kanssa, kuinka ihanaa olisikaan jos meíllä olisi mukuloita. Totuus tulee vain esille: en ole vielä hankkinut koulutusta eli käyn vielä lukiota ja ei ole niin paljon "varallisuutta" lapsen tekoon. Mies on töissä ja hankkinut ammattikorkea tasoisen ammatin.
Tämä (taloudellisuus) ei oikeastaan saisi olla esteenä kellekkään, niin kuin edellinen kirjoittaja (lähihoitaja) kertoi.He tulevat hyvin toimeen taloudellisesti ja perhekin voi hyvin.
Plussana on vielä se, ettei me olla naimisissa, mikä taas estää lapsen tekoa. Ehkä menee muutama vuosi,että sekin asia on hoitettu.
Vaikka me emme voi vielä perustaa perhettä, ni se ei estä minua valmistautumista siihen.
Olen esmes, päättänyt ostaa lapsitarvikkeita, kirjoitella vauva-asioista vihkooni (esmes. pilttipurkkeja ei tartte ostaa aina, vaan voi itsekin tehdä hedelmä/porkkana sosetta tehosekoittimen avulla.Siinä säästyy rahaa,aikaa ja saa niin paljon sosetta kuin tarvitsee.Eikä kaapit pullota purkeista. Vaippojakin voi ostaa etukäteen paljon, ettei tarvitsisi ravata kaupan välillä koko ajan)... minusta on vain mukava valmistautua jotenkin etukäteen. Toivon kylläkin harttaasti,että minä ja mieheni ollaan ok, et me siis voitaan saada lapsia...
Mut juu. Lässytin liian kauan eikä ehkä tästä ollut apua. Mut saipahan puhuttua :)
...kerätä etukäteen mitään vauvatavaroita yms, varsinkaan jos ei ole edes raskaana. Silloin ihan varmasti kostautuu jollain tapaa, ei saa lapsia tai saa keskenmenon yms..eräälle tuttavalleni kävi näin. Heti saatuaan tietää olevansa raskaana alkoivat he rempata lastenhuonetta, osti sängyt yms..kolmannella kuulla sai keskenmenon ja nyt ei ole vuoteen onnistunut tulemaan raskaaksi. Olihan toi yleistystä, mutta silti...
sitä minäkin pelkään, mut keskenmeno on sitä ettei se vauva ollut terve maailmaan.Ja uskon että keskenmenoa voi tulla kelle tahansa. Tutullani oli kaksi ensimmäistä keskenmenoa, ja sen jälkeen lapsia syntyi peräti 7 kpl. Ei saa luovuttaa eikä ottaa yhestä keskenmenosta kovasti tunteelleen.
Minäpä ainakin pysyn omassa taktiikassani, koska se hieman huojentaa mieltäni. Ja tykkään tehtä asiat etukäteen ettei sit tule sterssi yms. Samalla näkee millainen rumba tulee kun vauvan saan. Ja siitä vihkosesta jää kiva muisto jälkipolville...
.. mielestäni voit todellakin odottaa vielä viisikin vuotta.. siinä ajassa olet varmaan saanut jo opiskelusi hyvälle pohjalle..
itse olen tällä hetkellä 25 vuotta ja nyt alkaa todella tuntua että vauvan hankkiminen on pian edessä..
itselläni oli myös kaameita vauvakuumeita jo 18 vuotiaasta lähtien, mutta onneksi odotin.. nyt on koulut käyty tai ainakin hyvällä mallilla ja voin huoletta alkaa perustamaan perhettä!
maltti on valttia!
=)
aina vaan mutta :)
Jos sitä lapsen hankintaa rupeaa suunnittelemaan, että sitten kun on se ja se tehty, entä jos sitten ei enää onnistakaan...olen kai oikea pessimisti. Kyllä silti haluaisin lapsen ennen valmistumistani, ettei tarvitse heti valmistumisen jälkeen jäädä kotiin ja sitten ehkä toinenkin mukula...ainakin viimeistään graduntekovaiheessa monet istuvat kotona masu pystyssä..en vaan millään malttaisi odottaa...
Miksi odottaa jos itse kokee olevansa valmis vanhemmaksi? Itse olen toivonut lasta jo yli vuoden ajan, pillerit ollu pois jo yli 6kk, mut mitään ei ole tapahtunut, siis vielä. Nyt on menkat hiukan myöhässä, testi näyttää negaa mut menkkoja ei tule, vatsaa kipristelee oudosti ja hiukan on ehkä rinnat arat. Toivo on korkealla minulla ja miehelläni, itse olen 22v ja mieheni 24v, ei ole liikaa rahaa, valmistutaan ehkä molemmat 2v sisään, mutta vauva olisi enemmän kuin tervetullut!! Lapsia on tarkoitus biologosesti tehdä 19v ei 39v. Tosin jokaisella ei ole mahdollisuutta päätää siitä koska lapsia haluaa. Aina on varoiteltu siitä kuinka hedelmällisiä nuoret ovat, no nyt 6kk ilman ehkäisyä ja ei se niin helppoa ole. Lapsia pidetään itsestäänselvyyksinä, kun tosiasiaasa lapsia saadaan eikä tehdä silloin kun itselle ehkä sopisi. Nuorena jaksaa paljon paremmin laikkea, ja jos ajattelee että valmistuu pari vuotta myöhemmin niin kyllä niitä työvuosia riittä vielä vaikka muille jakaa!!!!!
Kukaan muu ei voi sanoa koska on valmis vanhemmaksi, itse olen omasta mielestäni ollut valmis jo kauan kun taas joku 35v ei koe olevansa valmis vieläkään. Ikä on pelkkä numero. Kamalinta mitä voisin kuvitella tapahtuvan olisi se että tietäisin jo halunneeni lapsia pitkään ja sitten kun olisin valmis tekemään lapsia, en niitä saisikaan jostain syystä.
Jos tietää haluvansa lapsia mutta ei ole vielä tavannut unelmien puolisoa, niin kannattaa muistaa aina ehkäisy, siis ehkäistä sukupuolitauteja, mm.klamydia aiheuttaa lapsettomuutta.
Kaikille hyvää jatkoa ja rohkeutta tehdä omat valintansa, mitä järkeä on elää seuraavat vuodet toivoen lapsia, jos elämä on muuten kunnossa ja tietää haluavansa lapsia kuitenkin ja laskee vain aikka koska voisi alkaa yrittämään.
Itse jään toivomaan plussaa......
vaikka me ollaan jo vanhempia, eli 28v molemmat niin vielä on täsmennettävä että ei mekään odotettu että on "oikea hetki", ei sitä olekaan :) Eli siis vallan ollaan vähissä rahoissa eikä kummallakaan ole vakkariduunia, keikkaa riittää sitäkin enemmän. Eli ei minunkaan mielestäni tarvi lykätä lapsen yrittämistä jos tuntuu että on valmis hänet vastaanottamaan juuri nyt.
Mutta se on sit peruuttamatonta, ihanaa mutta niin sitovaa. Ihan joka päätöksen joudun ainakin minä tekemään lasta ensin ajatellen. On se vaan niin tärkeä pieni tyyppi. Hoidossa poika on ollut 9kk aikana 2h äidilläni, silloin käytiin miehen kanssa kaksin leffassa. Ei vaan pysty antamaan kenellekään vaan halutaan hoitaa itse jompi kumpi. Meniköhän taas hiukka kauas aiheesta...
Jep, miettikää tarkkaan ja jos hyvältä tuntuu niin toimeks vaan. Ei sitä tosiaan kukaan voi puolestanne päättää, jokaisella on ihan omanlaisensa elämät ja tilanteet kuitenkin.
En halua kasvattaa liiallisia toiveita, mutta tulipa mieleen... Kaverilla raskaustestit näytti vuoron perään negatiisvista ja positiivista, jopa terveyskeskuksessa näytti negatiivista, mutta lapsihan sieltä kuitenkin tuli:)
enkä ole vielä uskaltanut tehdä uutta testiä ja pettyä taas. Mieheni nauroi että ei ole hyvä juttu pissiä kaikkia rahoja tikun päälle ja pytystä alas, varsinkin jos aina tulee paha mieli yhdestä viivasta... Odottelen vielä maanantaihin ja jos ei ala niin sitten teen taas testin. Tosin uskon osakseen myös siihen että pelkällä tahon voimalla pystyn pitämään kuukautiset poissa.
Kiitos sinulle piristävästä viestistä, ja onnea omalle yritykselle jos sellaista on....
ei ole vielä yritystä, mutta kuumetta kyllä -ja PALJON:)
Onnea lapsen teossa!
menkkoja kuulu, tosi tänään on kyl alavatsaa jo jomttanut siihen malliin et eiköhän ne huomenna taas ala. Toisaalta olen kuullut myös että raskauden alussa voi tuntea pms oireita melko vahvoinakin... Nyt on jo iso pettymys jos menkat alkaa... Eipä auta muu kuin odotella...
Haluan vielä kertoa yhden oman syyni minkä takia en vielä edes yritä lasta. Olen ylipainoinen ja haluan olla normaalipainoinen raskaaksi tullessani. Kuvittelisin, että näin voin paremmin odotusaikana ja lapsikin saattaa olla terveempi, kun äidillä ei ole monen kymmenen kilon ylipainoa. Olen päättänyt jättää pillerit pois joulun jälkeen ja sitten kondomin kanssa kesään asti. Sitten ehkäisyt pois ja hommiin. Sitten vain toivotaan kovasti. Hieman pelottaa tämä etukäteissuunnittelu, että mitäs jos en sitten lapsia saakkaan vaikka kaikki on suunniteltu niin hyvin. Se on sitten se ajan ongelma, mutta nyt elän niin että saan nuo kilot pois. Tahdon vain parasta lapselleni.
Jos joku haluaa vaikka kirjoitella niin laittakaa mailiosotetta viesteihinne!
:)
minusta ei nyt painoaan tarvitse miettiä kun lasta tekee. Äitini oli oikein sievä ja ihan suhtkoht normaalipainoinen, mutta synnytti lapsen joka hirmu iso. Kaulaakin sai etsiä, sillä iho oli kertynyt kaulan päälle.. Tämä ei ole niin kamalaa kuin äsken kertoi :) Oli vain hauskaa silloisen pikkusiskoni kanssa kun ei kaulaa näkynyt selvästi ja muutenkin pikkuinen pulskan puoleinen :) Hän oli hirmu söpö.
Mut tuommoinen tila ei kestänyt kauaankaan,ehkä vuosi syntymän jälkeen. Nyt hän on mallinmitoissa ja ehkä sen allekin, sekä eksta kaunis blondi.
Olen itsekin ajatellut hieman laihtuttaa, että näyttäisin hieman hyvältä... Kuulemma synnytyksen jälkeen tulee lisäkiloja, joten ajattelisin treenata kun olen raskaana ja mahollisesti synnytyksen jälkeenkin,että turhat painot häviäisivät.Mut tämä on sit tulevaisuudessa... Ja tsemee tavoitteeseesi :) minäkin aion tehä niin
sinulla on kaksi vaihtoehtoa. joko teet lapsen opiskelun lomassa tai sitten odotat, että valmistut ammattiin. nykyään monet tekevät lapsia myös opiskellessaan ja se onnistuu kyllä jos haluat. vaikeampaa on opiskella kun on lapsi. lapsi voi kuitenkin myös motivoida opiskelussa. itsestäni on tuntunut, että on oikeastaan aivan sama käykö töissä vai opiskeleeko. kummassakin on hyvät ja huonot puolet. ota selvää lapsiperheen tuista ja voitko pitää välivuoden.