Koulujen elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvistä ongelmista
vuoden 2010 aikana et-opetus.fi -sivustolle tulleet yhteydenotot on kirjattu raportiksi.
Raportti luovutettiin tiistaina 15.2.2011 Opetushallitukselle, kun
et-opetus.fi -työryhmän ja Vapaa-ajattelijain liiton ET-
ja katsomusainetyöryhmän edustajat tapasivat ylijohtaja Petri
Pohjosen ja johtaja Jorma Kauppisen.
Eräät huoltajien ja oppilaiden yhteenotot ovat johtaneet myös
kanteluihin vastuussa olevien kuntien toiminnasta. Kantelujen
vähentämiseksi edustajat toivoivat opetusviranomaisten ja
koulujen omaehtoista toimintaa ongelmien korjaamiseksi.
Opetusjärjestelyjen lisäksi monissa kunnissa jo uusien oppilaiden
kouluunilmoittamislomakkeissa ilmenee ongelmia, jotka osaltaan johtavat
kirkkoon kuulumattomille oppilaille tarkoitetun elämänkatsomustiedon
vajaakäyttöön.
Elämänkatsomustietoa voivat nyt opiskella ainoastaan uskontokuntiin
kuulumattomat sekä ne vähemmistöuskontoihin kuuluvat, joiden omaa
uskontoa ei opeteta. Opetukseen oikeutettuja on ainakin noin 15 % maamme
kaikista peruskoulun oppilaista, mutta siitä huolimatta
valtakunnallisesti vain noin 3% opiskelee elämänkatsomustietoa. Määrä
vaihtelee eri alueilla, suhteellisesti eniten oppilaita on Helsingissä.
Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvaneet oppiaineen koko
olemassaolon ajan. Lähivuosina oppilasmäärien kasvun arvioidaan
kiihtyvän kasvaneen kirkostaeroamisen sekä kastettujen määrän
vähenemisen myötä.
Syitä valtakunnallisesti varsin pieneen oppilasmäärään on useita:
kirkkoon kuuluvien ja siihen kuulumattomien välillä oleva epäsymmetrinen
lainsäädäntö opiskeluoikeuden suhteen, kuntien väärintulkinnat
perusopetuslaista ja opetushallituksen ohjeista sekä virheellisesti
laaditut kouluunilmoittautumislomakkeet. Lisäksi osa kunnista ja
rehtoreista vaikuttaa välttelevän elämänkatsomustiedon opetuksen
aloittamista jakamalla virheellistä tietoa kouluun tulevien oppilaiden
vanhemmille tai oppilaille itselleen.
Liitteenä olevan raportin myötä saa kattavan kuvan elämänkatsomustiedon
opetukseen liittyvistä ongelmista. Samalla ilmenee koulutyöhön liitetyn
uskonnon harjoittamisen aiheuttavan monin paikoin uskonnottomille
oppilaille sekä opettajille ongelmia uskonnon ja omantunnon vapauden
toteutumisessa.
Lisätietoja:
Tiedotteeseen liittyvät liitteet ovat saatavilla osoitteesta:
http://www.et-opetus.fi/index.php/tiedotteet/73-raportti-elaemaenkatsomustiedon-opetuksen-ongelmista-opetushallitukselle-1522011
vuoden 2010 aikana et-opetus.fi -sivustolle tulleet yhteydenotot on kirjattu raportiksi.
Raportti luovutettiin tiistaina 15.2.2011 Opetushallitukselle, kun
et-opetus.fi -työryhmän ja Vapaa-ajattelijain liiton ET-
ja katsomusainetyöryhmän edustajat tapasivat ylijohtaja Petri
Pohjosen ja johtaja Jorma Kauppisen.
Eräät huoltajien ja oppilaiden yhteenotot ovat johtaneet myös
kanteluihin vastuussa olevien kuntien toiminnasta. Kantelujen
vähentämiseksi edustajat toivoivat opetusviranomaisten ja
koulujen omaehtoista toimintaa ongelmien korjaamiseksi.
Opetusjärjestelyjen lisäksi monissa kunnissa jo uusien oppilaiden
kouluunilmoittamislomakkeissa ilmenee ongelmia, jotka osaltaan johtavat
kirkkoon kuulumattomille oppilaille tarkoitetun elämänkatsomustiedon
vajaakäyttöön.
Elämänkatsomustietoa voivat nyt opiskella ainoastaan uskontokuntiin
kuulumattomat sekä ne vähemmistöuskontoihin kuuluvat, joiden omaa
uskontoa ei opeteta. Opetukseen oikeutettuja on ainakin noin 15 % maamme
kaikista peruskoulun oppilaista, mutta siitä huolimatta
valtakunnallisesti vain noin 3% opiskelee elämänkatsomustietoa. Määrä
vaihtelee eri alueilla, suhteellisesti eniten oppilaita on Helsingissä.
Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat kasvaneet oppiaineen koko
olemassaolon ajan. Lähivuosina oppilasmäärien kasvun arvioidaan
kiihtyvän kasvaneen kirkostaeroamisen sekä kastettujen määrän
vähenemisen myötä.
Syitä valtakunnallisesti varsin pieneen oppilasmäärään on useita:
kirkkoon kuuluvien ja siihen kuulumattomien välillä oleva epäsymmetrinen
lainsäädäntö opiskeluoikeuden suhteen, kuntien väärintulkinnat
perusopetuslaista ja opetushallituksen ohjeista sekä virheellisesti
laaditut kouluunilmoittautumislomakkeet. Lisäksi osa kunnista ja
rehtoreista vaikuttaa välttelevän elämänkatsomustiedon opetuksen
aloittamista jakamalla virheellistä tietoa kouluun tulevien oppilaiden
vanhemmille tai oppilaille itselleen.
Liitteenä olevan raportin myötä saa kattavan kuvan elämänkatsomustiedon
opetukseen liittyvistä ongelmista. Samalla ilmenee koulutyöhön liitetyn
uskonnon harjoittamisen aiheuttavan monin paikoin uskonnottomille
oppilaille sekä opettajille ongelmia uskonnon ja omantunnon vapauden
toteutumisessa.
Lisätietoja:
Tiedotteeseen liittyvät liitteet ovat saatavilla osoitteesta:
http://www.et-opetus.fi/index.php/tiedotteet/73-raportti-elaemaenkatsomustiedon-opetuksen-ongelmista-opetushallitukselle-1522011
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koulun seurakunnalta tilaama oma koululaisjumalanpalvelus ei ole pedagogisesti perusteltua. Vuodesta toiseen jatkuva, jopa 2-3 kertaa vuodessa toistuva ”perehtymisessä” jumalanpalvelukseen on tosiasiassa kysymyksessä uskonnon harjoittaminen, joka ei ole koulun tehtävä.
Seurakunnan edustajan usein toistuvat, hartauteen päättyvät aamunavaukset ovat tosiasiassa uskonnon harjoittamista eikä uskonnon harjoittamiseen "perehtymistä".
Kaikkien vähiten pedagogisesti perusteltua olisivat päivittäiset ruokarukoukset, joita niitäkin yhä joissakin kouluissa alaluokilla käytetään.
Mitä tulee suomalaiseen kulttuuriin, niin yleensä työpaikoilla ei ole tapana, että työnantajan johdolla vedetään ääneen lausuttuja joukkorukoiluja tai käytäisiin jumalanpalveluksissa työporukalla. Pikkujoulujuhlissa ei yleensä esitetä seimikuvaelmaa eikä hoilata hoosiannaa (- mahdollisesti seimen aika voi olla vasta kesän jälkeen).
Eikä suomalaisten perheiden tavanomaiseen kulttuuriin tutkimustiedon pohjalta yleisesti kuulu jatkuva kirkossa romppaaminen eikä edes seurakuntavaaleissa äänestäminen (kovasta mediakohkauksesta ja -mainonnasta huolimatta).
Näin ollen lasten ja nuorten ja varusmiesten suhteen valtion ja kunnan toisintoimiminen on jotain muuta kuin suomalaiseen kulttuuriin tutustuttamista. Kyse on oikeastaan lyhyesti sanottuna uskonnollisesta sisälähetystyöstä.