Oon ihan silmittömän Ihastunut yhteen nuoreen naiseen. Ihastus on jatkunut lähes yhtä kauan kun on tunnettu eli lähes pari vuotta. Kaikesta päätellen, hymyistä, "vahingossa" koskemisesta, pitkistä katseista, lähelle hakeutumisesta, yhteisiin hetkiin pyytämisestä jne. Päätellen ihastuminen taitaa olla molemmin puoleista. Mutta mutta...kumpikaan ei saa sitä katkaistua ulos. Minun on sitä tosi vaikea tehdä. Olen häntä 23 vuotta vanhempi ja entäpä jos olen käsittänyt väärin? Apua...mitä voisin tehdä. Tapaamme lähes joka päivä, enkä halua menettää häntä.
Tää on ihanan kuluttavaa
@-»--
461978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
se ei pelaa joka pelkää. ikinä ei voi tietää. aina kannattaa yrittää. jos et tee aloitetta, et varmaan ikinä saa tietää ja sekös sitte vasta kyrsiiki.
joo, kannustan tekemään edes pieeenen askelen.. jotta hän ymmärtäisi.
Meillä naiseni kanssa oli melkein sama tilanne.. paaaljon ikäeroa ja hän vielä umpihetero..
Tehtiin "askeleita" toisiemme päin jonkun verran.. ja nyt mennään viidettä vuotta yhessä.
Kannattaa ottaa asiasta selvää!
miten pääsitte alkuun. Hyvät neuvot olis nyt tarpeen. Meillä olis viikon päästä pienet juhlat, jossa todennäköisesti saatetaan hieman nauttia alkoholia. Hieman jännittää, ettei tuu tehtyä tyhmyyksiä, mutta täysin selvin päin en kuitenkaan uskalla sanoa mitään, siitä olen varma.
Meilläkin oli kyllä alkoholia hieman pelissä, nyt jälkeenpäin ollaan mietitty, että ei olisi kyllä niin rohkeana oltu selvinpäin:)
Mutta vinkeistä..
luulen, että ne tilanteet tulevat kuin itsestään..
mitä enemmän yhdessä olisitte, sitä enemmän mahiksia jonkinlaisiin askeliin.
Nauttikaa toinentoisensa seurasta (siellä juhlissa) ja..
"tyttökaverithan" voi aina olla muutenkin läheisiä..
.. siellä välissä kulkee ohut raja..
.. jota on melko helppo ylittää..
Toivottavasti tunteet ovat molemmanpuolisia, mä niin jotenkin toivon:)
jos vain uskaltaisi. Uskon, että hän ainakin jollain tasolla ymmärtää tunteeni häntä kohtaan. Olemme usein jutellee, olemme siis paljon yhdessä, kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Tiedän myös, että hän suhtautuu lesbouteen myönteisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi lesbo. Hän ei kuitenkaan tuomitse puheidensa mukaan samaa sukupuolta rakastavia ihmisiä, se on tullut täysin selväksi. Hän tietää, että myös minä ajattelen niin, vaikkei suoraan tiedäkkään että olen häneen ihastunut, tai sitten on huomannut. Onpa mutkikasta ;)
Emme ole koskaan kuitenkaan "naukkailleet" yhdessä, mutta olemme molemmat nähneet toisemme hieman ottaneina. Silloinkin on juteltu mukavia.
Olen sanonut myös hänelle suoraan, että tykkään hänestä tosi paljon ja niin hänkin on sanonut minulle, mutta niinhän ystävätkin voivat toisilleen sanoa. HUH.
Saa nähdä...tuleeko tästä koskaan mitään ???
Tiedän vain, että rakastan häntä tosi paljon.
Mitä ihmettä sä odotat? tai hän?
Pyydä ulos syömään.
Sillä se selkiää.
Yhdessä syömässä, kahvilla, lenkillä jne. Jne... kumpikin vihjailee selvästi mutta kumpikaan ei uskalla suoraan Sanoa. Ehkä katoaisimme pienet ja sitten vois juttu luistaa paremmin. Ehkäpä. ....
olisi teidän lähenemisesä mitä mieltä?
Niin kauan kun tiedät itse omien tunteittesi laadun, ei ole mitään ongelmaa. Toisen tunteisiin ei voi vaikuttaa. "Pelaa" sinä avoimesti ja anna ajan näyttää, mistä on kyse tai onko molemminpuolista. Tuskinpa sinä väärin olet käsittänyt, kyllä sen vain tuntee ja vaistoaa, mutta varmuuden saat vasta ajan kanssa ja puhumalla asioista. Rohkeutta nyt vaan!
Voi olla että hän nuorempana odottaa sun eli vanhemman osapuolen aloitetta tai reaktiota. Ehkäpä hän kokee olevansa liian nuori sulle tai kokematon.
Itselläni on ollut kauan samantapainen tilanne, olen se nuorempi osapuoli. Meillä ei tosin juttu ole edennyt just noita katseista, hakeutumisista yms pidemmälle, koska kumpikin tietää, että suhteesta ei oikeassa elämässä voisi tulla totta. Mutta eipä haittaa. Oikeastaan sähkö ja jännite pysyy yllä just sen takia, että tietää ettei toista voikaan saada. Emme siis tiedä, millaista oikeasti olisi olla lähellä toisiaan. Kiusoittelu riittää.
Tiedätkö onko hän kiinnostunut samasta sukupuolesta? Siitä tiedosta olisi varmaan paljon hyötyä ;)
Entä tietääkö hän, että olet kiinnostunut naisista? Näillä tiedoilla voisi päästä eteen päin, eikös?
Sen kun tietäisin niin viisaampi olisin. Kyllä hänen on ollut jossain mielessä pakko olla huomata kiinnostukseni. Hän on erittäin fiksu ja huomaa yleensäkin asioita hyvin herkästi, siis miksipä ei myös minun kiinnostustani. Hän kiusoittelee usein minua ja tuuppaisee hellästi samalla kylkeen ja päälle vielä hymyilee. Itse olen tosi huono peittämään mielenkiintoni. Voihan olla niinkin, että hän on huomannut ja kiusoittelee vain huvin vuoksi ja pitää minua ikään kuin pilkkanaan
Onkohan sellainen käytös kovin Yleistä?
mies sanoisi jos tää gimma susta kiinnostuis? Sekö sua jarruttaa?
Miks päättelet että mulla on Mies? jos olisin, niin ei se muutais asiaa mihinkään suuntaan.
onko sulla. Kuulostaa sille että on. Kuulostat bisselle joka arpoo siksi ku ei osaa lähestyä naista ja se mieski ku on nii vähä hermostuttaa.
tähän asiaan, mutta jos nyt välttämättä tahdot tietää, niin miestä ei ole ;)
naista? Susta huokuu varattu leima. 2 vuotta ilman mitää, en usko jos ei ole estettä niinku ett seurustelet.
Minkä ikäisiä olette, sinä ja hän? Kakskymppinen ja nelikymppinen? Kolmekymppinen ja viisikymppinen?
Sun pitää olla vain rohkeampi ja varmempi, osoita SÄ että oot kiinnostunu. Toisen tunteita kun voi loppupeleissä vain arvailla. Vastaa flirttiin, ota kontaktia katseella ja muutenkin, jos se tuntuu oikealta.
Tuskin hän pitää sua pilkkanaan, jos tota juttua on jatkunu jo pitempään. Leikinlasku kun yleensä hyytyy aikas pian. Kyllä sähkön aistii kahden ihmisen välillä, sitä on vaikee teeskennellä. Enjoy, ei noita tilanteita tuu sun eteen enää montaa, että joku noin paljon sua nuorempi ois kiinnostunu :)
Ootteko työkavereita? Jos kyllä, niin antaahan tuo peli voimaa. Aamulla mukava lähteä, kun tietää että toisen kohtaa.... ;)
kannustaville. Kaikille kun en pysty erikseen vastaan.Olen todella yllättynyt tästä positiivisesta suhtautumisesta, toista kun odotin kun on tuota ikäeroakin melkoisesti. Leikinlasku ja kiusoittelu ei ole loppunut, tuntuu pikemminkin, että se on vain lisääntynyt ja lisääntyy aina vaan. Hän esim. kyselee usein kiusoittelevalla äänellä, että onkos ihastuksia, tarkoittaa kylläkin miehiä. Hän on alkanut myös ehdotella viihteelle lähtöä yhdessä. Saunomista ym. Kyllä se ikäero menee tuohon haarukkaan 30-50v.
Just hyvä ikäsuhde teillä! Toinen on nainen parhaassa iässä ja vedossa (50v) ja toinen löytänyt itsensä jo nuoruuden kuohujen laskettua (30v). Sä tuut saamaan valtavasti energiaa nuoremman läsnäolosta ja raikkaista ajatuksista, hän taas viehättyy sun varmuudesta, kypsyydestä ja otteesta.
Anna palaa - älä kurkottele vielä liian kauas. Tartu hetkeen ja anna aallon viedä omalla painollaan! :)
Antti Tuisku toteaa uudella levyllään mielestäni mahtavasti:
Mä olen odottanut sua
Juuri näin piti tapahtua
Sulje silmäsi, nyt se alkaa
Uskotko uniin, vai sattumaan
Tiesin sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto
Nyt se vyöryy rantaan
Joko tunnet jyrkänteen?
Älä pelkää, yhdessä mennään
Näin me syöksytään , on pakko huutaa
Kädet ilmaan, antaudutaan
Täsmälleen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!
Itse olen 30v ja harrastuksen parissa "teerenpeliä" n.45 vuotiaan naisen kanssa.Mä juuri viehätyn tässä vanhemmassa naisessa näistäkin piirteistä joita kuvasit:)
Meillä viipyileviä katseita, hymyjä jos toinen sattuu katsomaan, olkapäälle kevyitä kosketuksia, naurahdusten lomassa kevyitä tuuppauksia kylkeen:D
Kuljetaan usein yhdessä pois kuntokeskuksesta ja kahvillekkin olemme jo kerran pysähtyneet matkalla.Ihanaa piristystä viikkoon ja soisin sen jatkuvan.Itse en ole vielä valmis ottamaan askelta eteenpäin, mutta ihastuminen on todellista.
Eli et tiedä onko hän hetero, etkä uskalla kysyä, muutenhan ei olisi ongelmaa. Todennäköisesti sinäkään et ole kertonut, että pidät naisista koska jos olisit kertonut voisit avautua. Miksi ihmiset eivät pysty puhumaan, tai edes kirjoittamaan toisilleen.
Enkä usko, että toinen pitää pilkkanaan, eikö se olisi julmaa ystävältä. Mutta voihan hän haluta vain flirttailla, vähän piristääkseen itseään ja elämäänsä.
Juokaa yhdessä viiniä niin eiköhän se siitä selviä. Ryhdyt sitten puumanaiseksi ja yllätät meidät kaikki ;)
Entäs jos molemmat on absolutisteja? :)
absolut vodkakin tietty käy : DD
Oletko miettinyt mitä hänestä haluat?? Jos tahdot seksiä niin ei ainakaan iällä ole merkitystä.
Entä kannattaako ystävyyttä pilata seksin takia?? Eri asia on jos rakastaa ja tahtoo jotain enemmän, siinä ei ole mitään pahaa jos sitten tahtoo. Liian usein ei mietitä tarpeeksi pitkälle asioita, halutaan vain kokeilla. Millä oikeudella sinä sekoitat toisen elämää omien halujesi tähden, en tarkoita arvostella, mutta kantsisko miettiä mitä haluat. Ja loppupeleissä menetät hänet ennemmin tai myöhemmin, jos et saa selväksi sun päätäs, ihan totta.
Viihteelle, saunaan, jatkoille, kyllä se siitä lähtee. Mutta kannattaako??
mikä fucking pessimisti tänne eksyi???
Kuule, jos asioita NIIIIIN MITETTTTII ja POHTTIII, ei ehkä uskalla ovesta ulos astua, koska meteoriittikin voi joka hetkellä tippua päähäs!!! Voi perrrkele mä sanon!!
Miten niin kannattaako????, TIETENKIN kannattaa!
Anna mennä vaan "@-»--"!
Kiitos optimisti. Vastauksista sitä haluaa aina luonnollisesti noukkia ne itseä miellyttävät kirjoitukset, eikö vain.
En ikimaailmassa haluaisi loukata tai satuttaa ystävääni. Olen monesti pohtinut tätä tilannetta ja kyllä täytyy myöntää, että hurjassa oravanpyörässä pyöritään. En itse ollut alkuun ihastunut häneen mitenkään erityisesti. Pidin hänestä kyllä, mutta jotenkin pikkuhiljaa hän sai käytöksellään ja noilla hymyillä ja katseilla tajuamaan, että olen häneen silmittömän ihastunut. Monet yöt olen valvonut, miettinyt ja välillä olen todellakin ajatellut heittää hanskat tiskiin, mutta niinkuin varmaan muut samassa tilanteessa olevat tietävät, ei se unohtaminen helppoa ole.
Tuota seksipuolta olen myös miettinyt. En kaipaa niinkään seksiä, en osaa sitä edes oikein ajatella , mutta kaipaan hänen läheisyyttään. Olisi mukava halailla, pitää hyvänä ja vaikka suudella.
Jos rohkaisisin mieleni ja kertoisin tunteisitani ja sen vuoksi hänet menettäisin, en antaisi sitä varmaan koskaan itselleni anteeksi. Mielummin pidän hänet sitten vaikka vain hyvänä ystävänä. Jos taas hän ilmoittaisi tunteistaan minua kohtaan olisin varmaan pilvissä. Saanko sitä koskaan selville, en voi tietää. Sen tiedän ja vaistoan, että aika alkaa olla melkoisen kypsä ja jotain johonkin suuntaan tapahtuu ennen kesää ;)
päin, että en itse ole siksi valmis ottamaan selvää mitä hän haluaa minusta, koska olisi pettymys jos' hän haluaisi vain seksiä tai on bicurious.Tai voi olla ettei hän tahdo yhtään mitään, vain flirttailla.No sekin olisi parempi, kuin se että hän haluaisi vain seksiä kanssani.
Miksei hän tietysti voisi pohtia aivan samoin tätä meidän juttua, kuin aloittaja tekee.Eli miettii leikinkö hänen kanssaan vain.Voihan hän olla lesbo tai bi ja miettiä mikä minä olen naisiaan...No jokatapauksessa, hänkin tuntuu nauttivan yhtä suuresti tästä "teerenpelistä" kuin minäkin.Oli meillä myös ihan oikeaa keskusteltavaakin silloin kahvitteluhetkenä, että kyllä me juttuun tunnutaan tulevan muutenkin.Ihana fiilis kun siinä samalla vähän säkenöi ja kutkuttaa vatsan pohjasta;)
(Anteeks että vastasin tähän, vaikka olikin tarkoitettu aloittajalle) :)
Kirjoitat ihastuksestasi aloittaja jotenkin kauniisti. Toivon että teidän juttu viel selviää ja tietty eduksesi ;) Kirjoitit että hän on saanut käytöksellään sinut ihastumaan, mutta millainen hän on muuten? Entä teettekö töitä samassa yhteisössä? Jos niin vaihtakaa vapaalle. Kevät ja kesä on aikaa jolloinka yleensä tapahtuu B))
Kiitos. Olen kyllä tuo aloittaja. Ruusuni muoto vain vaihtelee, kun olen eri koneella.
..nyt tu edellinen vastaus hupsahtikin tänne. Ei kai haittaa ???
Kirjoitan hänestä kauniisti, koska muuta en voi. hän on niin tavattoman suloinen. Niinkuin jo kerroin, en alkuun ollt lainkaan kiinnostunut siinä mielessä. Minusta hän oli kyllä aina hyvin herttainen, mutta silti. Kesti varmaan lähes vuoden, kunnes huomasin itsessäni kummallisia tunteita. Aloin odottaa puheluita, huomasin ajattelevani häntä yhä useammin, keskittyminen työhön oli vaikeaa jne. Olin ihmeissäni itseni kanssa ja yritin kiihkeästi kieltää asian mielestäni siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ensimmäisen kerran kun hän soitti ja pyysi kahville en edes osannut ajatella mitään tuon suuntaista. Muistan vain ajatelleeni, että miksiköhän hän minua kahville pyytää. Pyynnöt alkoivat toistu ja pyyntöjä muihinkin menoihin alkoi tulla aina vain lisää. Tässä sitä nyt ollaan taivaallisessa oravanpyörässä !! Olen täysin selvillä omista vaan en hänen tunteistaan.
Osaisiko joku muu tulkita ?
En vastannut kysymykseesi millainen hän on muuten, mutta ehkä kirjoituksestani jotain selviää. Hän on vain kaikin tavoin ihastuttava jahuomioon ottava herkkä nuori nainen.
No kyllä tuon perusteella mitä kerrot hän on varmasti kiinnostunut susta sillä tavalla, usko vaan itteesi, kyllä sen aistii, me naiset ainakin, olet turhan epävarma itsestäs . Tee jotain pikkuisen toisin vaikka siellä juhlissa, kyllä toinen siihen sitten vastaa. Onko hän ulospäin suuntautuva muuten? Ehdotteleeko herkästi menoja, ottaako yhteyksiä, kosketteleeko, siis muita kuin sinua? Jos ei niin anna palaa ;)
ruusu!
Mä katoin että se esittää korkkiruuvia, kun tuolla yhdessäkin mietit juomista sen ystäväs kanssa.Joka sikäli on huono ajatus.Jos ei rohkeus riitä selvinpäin, niin unohda koko juttu.
Ei susta sitten ole muuhunkaan sen naisen kanssa tai meinaatko olla koko ajan kännissä, että uskallat siitä eteenpäin tehdä nämä kun olet kertonut tunteesi:Koskea siihen naiseen.Suudella sitä.Hyväillä sitä ja sitten ehkä kaikista rohkeutta vaativin, rakastella sen kanssa!
Kyllä tuon ikäisen jo pitäis ymmärtää, mitkä riskit on rohkaisuryypyillä on!Kun minäkin 20vee sen tajuan, enkä juoneena koskaan menis ihastumisiani avautumaan, edes vähän ottaneena.
olen vähän samaa mieltä että kyllä se rohkeus pitäisi löytyä ihan selvinpäin, muutenhan se ei kehity kun haetaan vauhtia aina alkoholista.
Jotenkin tuntuu että jos tuollainen ap:n sanojen mukainen teerenpeli on jatkunut 2 vuotta niin jos olisi ihastumista ilmassa molempien mielestä niin kummallisen saamattomia on sitten sattunut kaksi vastakkain.
Mitä jos hän on heteronainen joka haluaa vain vedettää sinua koska heteronaisilla on jokin taipumus haluta testata oma viehätysvoimansa lesboihin. Voihan se olla että olette kaksi aikuista jotka ette osaa ottaa askelta eteen vaan menette kuin ravut sivuttain, ja jos olette molemmat sinkkuja niin ehkäpä siinä on se syykin miksi.
Jotenkin kornille kalskahtaa korviin että firman piikkiin laitetaan tässäkin aloitusta, että firman ryyppäjäisissä sitten pikkusievässä koitetaan jotain, ehkä se on itsensä ja toisensa aliarvioimista.
Mitäs jos ihan aikuismaisesti menette kahville tai syömään ja kerrot että pidät hänestä paljon ja ehkä jopa enemmän kuin pelkkästään ystävänä. Ei se satu eikä salama lyö sinua kuolleeksi. Jos et uskalla ottaa riksiä niin sun on syytä miettiä sitä asiaa, koska se luultavammin vaikuttaa elämässäsi muuhunkin kuin pelkästään ihmissuhdeasioissa.
Tietysti jos sinulla on jokin este miksi et halua aloitetta tehdä varsinkin kun jo melkein kaksi vuotta olette toisianne katselleet niin sitten ymmärrän.
(tämä siis ap ruusulle)
tuolla ettei se uskalla kertoa sille nuorelle naiselle, siks koska pelkää menttävänsä sen.Mua nyppii tässä se, että se kuitenkin sitten suunnittelee yhteistä iltaa sen naisen kanssa alkoholin merkeissä ja sitte kertoisi.No eihän ottaneena tietty tule menettämisen pelon tunnetta, alkoholilla turrutettu pää ei muista pelätä sitä.Mutta entäpä morkkis sen jälkeen?Vaikka aapee ei sais pakkeja ja ilta voisikin päättyä kahdenkeskiseen hellään hetkeen.Tuntuisiko se seuraavana aamuna enää hyvälle?Yhtä hyvälle kun se olisi tapahtunut selvinpäin?
Veikkaan että ei.
Eräs neito tuli juoneena mulle tunnustamaan ihastumisensa muhun.Mäkin olin kattellut sitä sillä silmällä pitkään, joten tunne oli silloin molemminpuolinen.MUTTA, mua ei pätkänvertaa ihastuttanut sen tapa tulla se kertomaan mulle alkoa nauttineena.Ei se kännissä ollut, vain hieman nousuhiprakassa, mutta kuitenkin.Olisin arvostanut vähän enemmän selvinpäin sen sanomista.
Ilmeisesti neitokaiselle syntyi kuitenkin siitä tunnustuksesta morkkis, vaikken häntä skipannutkaan, emmekä juttelun lisäksi tehneetkään muuta.Koska hän ei sen jälkeen ole käyttäytynyt niinkuin ennen.Harmi.
Kaikki "ruusut" ovat siis minun kirjoituksiani. Mielenkiintoista kuinka muutama vastaja on tarttunut erittäin tiukasti siihen, että mainitsin pienien ottamisesta. Heti oletetaan, että aiotaan ryypätä ! Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole ryyppääjä sorttia, eikä tietääkseni hänkään. Tarkoitus olisi siis juhlissa (eikä edes firman ;)) syödä ja juoda vaikka lasi punaviiniä. Ei se kyllä mielestäni ole ryyppäämistä, vai mitä olette rehellisesti mieltä. Mukavassa seurassa syöminen ja lasillisen punaviiniä ääressä voisi olla helpompi puhua asiasta rauhassa. Jokainen saa tietenkin ajatella ihan rauhassa mitä haluaa ja tehdä omat johtopäätöksensä, mutta minä tiedän tarkalleen mitä sydämessäni tunnen. Sitä ei voi kukaan minulta viedä pois.
Siis vielä kerran emme aio ryypätä, jos se lohduttaa ;)
Ja jos olette lukeneet aiemmat viestini, käy niistä ilmi, että olemme jo jollain tasolla jutelleet asiasta ja sanoneet pitävämme toisistamme.
Miksi juhlissa mukavassa seurassa?Eikö ihan kahdestaan, ilman mitään hälinää ja tuttuja, olisi molemmille mukavempi?
Pyydä hänet kotiisi illalliselle!
lasillinen punaviiniä ruoan kanssa ei ole dokaamista ja ehkä tässä sinun kirjoituksessa "Meillä olis viikon päästä pienet juhlat, jossa todennäköisesti saatetaan hieman nauttia alkoholia" ei ollut lasillinen punaviiniä ruoan kanssa-fiilistä, ei toki kaatokänniä ajatellutkaan että vedät.
Joka tapauksessa ei muuta kuin odotat taas että hän lähestyy sinua, jotenkin olen ymmärtänyt että hän enempi on aloitteentekijä, ja sitten kun hän tekee jotain vastaat siihen rohkeasti ja tarkoituksellisesti. Silläpä se selviää ja vähän rohkeampi flirtti menee pari kertaa läpi vaikka hän ei olisi kiinnostunutkaan sillä tavalla, ilman että hermostuu, ja jos hän on myös kiinnostunut niin pari rohkeampaa flirrtiä sytyttää liekin kunnolla.
Täällä oli bi -palstalla vuosi sitten samanlainen tapaus. Tässä linkki, jos haluat lukea sen keskustelun: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8753265
Tuo juttu jäi sitten selvittämättä, toivottavasti sinulle ei käy samoin, vaan kaikki selviää!
Olipa pitkä tarina, en ihan kaikkea edes jaksanut lukea, mutta mukava huomata, että en ole ainoa, joka painii tällaisten tunteiden kanssa. Täytyy myöntää, että aika samanlainen tilanne hänellä kuin minullakin. Olis oikeesti mukava tietää miten on käynyt. Ehkäpä siitä saisi itsekin pontta tai sitten ei.
Tää nyt on mun mielipide, eli siis vaan mun mielipide, mutta mä en pidä pahana sitä että otatte muutaman ja sen jälkeen "tunnustat" tai teet siirtosi.
Se nyt vaan on niin että suurimmalle osalle meistä suomalaisista oli sitten lesbo, hetero tai mikä lie, niin on huomattavasti helpompaa tällaisessa tilanteessa jos on vähän rohkaisua. Ja mä nyt sitten tarkoitan 2-3 lasia sitä punaviiniä tai jotain muuta alkoholiannosta. Olet rennompi, sanat tai teot tulee jotenkin luontevammin ja kenenkään muisti ei mene parista kolmesta lasista ja tuskin kumpikaan sellaisen määrän jälkeen mitään morkkista saa.
Jos olette ennenkin iltaa istuneet alkoholin merkeissä, niin ei toi nyt mitenkään erityisesti poikkea aiemmista hetkistänne. Eri asia jos ette ole koskaan yhdessä ollut alkoholin kanssa tekemisissä, mutta go for it!!
Kävi niin tai näin, niin maailma ei siihen kaadu! Voi olla että saat jotain uskomattoman upeeta elämääsi tai sitten et, mutta uskon että ystävyys säilyy. Ja jos ei, niin ei se sen arvoista loppuviimeksi ollutkaan.
Tää on mun mielipiteeni!!
Rakastuin aikoinaan itseäni vanhempaan naiseen, ikäeroa meillä oli toistakymmentä vuotta. Olin tuohon aikaan 32-vuotias ja hän reilusti päälle nelikymppinen. Tapasimme samassa työpaikassa. Oli toukokuu. Hän asteli minua kohti, ja vieläkin aistin sen; hän loisti valoa, hymyä ja halasi minua. Elämääni astui rakkaus. Ensimmäistä kertaa.
Olin uusi työpaikassa ja lähdimme työporukan kanssa illanviettoon. Hän tuli mukaan, vaikkei se ollut hänellä tapana. Sen illan ajan näimme oikeastaan vain toisemme, sen tajusi jo silloin, mutta en ehtinyt vielä ymmärtää mitä se merkitsi ja mihin se johtaisi.
Työsuhteeni alkoi vasta elokuussa ja tapasin hänet tuon illan jälkeen uudelleen vasta silloin. Jo ensimmäisen työpäivän jälkeen lähdimme yhdessä iltaa istumaan. Näin tapahtui pari kertaa viikossa, kunnes sitten sairastuin. Hän tuli luokseni, hänellä oli ikävä, näin hän kertoi.
Syksy saapui ja niin hiipi sieluuni polttava, kiihkeä, raastava hallitsematon kaipuu. Kerran vein hänet eräissä juhlissa tanssiin. Hän, hetken unohtaen läsnäolijat, painoi kasvonsa lähelleni. Oli lokakuu, ihmeellinen lokakuu. Seuraavaan hetkeen ei mennyt kauaa, jokunen päivä vain. Hän tuli jälleen luokseni. Katsoin häntä silmiin, näin niissä intohimon liekin, sen saman, mikä sisuksissani paloi. Valtaisa myllerrys kohisi päässäni ja yritin hallita sitä. Lopulta otin hänen kasvonsa hellästi käsieni väliin, en enää taistellut, katsoin häntä herkeämättä silmiin ja kerroin: "rakastan sinua äärettömästi". Käsittämätön rauha laskeutui sisimpääni juuri ennen sanojani. En pelännyt totuutta.
Luojan kiitos hän kokeneempana johdatti meidät rakkauden satamaan.
Olin hänen ensimmäinen nainen ja hän minun.
tällaisia tarinoita lisää, kiitos!
Lämmin tunne iski minuun, kun luin näitä rivejä..
Mulle ja mun puolisolle tapahtui melkein samalla tavalla..
Silmät liekeissä ja.. polttavan tulinen rakastuminen.. toinentoisiin.
Minä olen hänelle ensimmäinen nainen.
Mutta miten teille sitten kävi?
Oletteko nyt yhdessä?
Toivottavasti jatkuu onnellisesti tarinanne, ihanaa:)
Olen itse kohta kolmekymmentä täyttävä ja rakkauteni kohde hieman yli nelikymppinen.Tunteet meillä on toisiamme kohtaan molemminpuoliset.Hänkin sanoo rakastavansa minua.
Meidän ensinäkeminen oli mieleenpainuva ja kohtaamiset työnmerkeissä siitä eteenpäin jännittäviä.Minä ensimmäisenä tunnustin tunteeni ja hän vastasi niihin.Mutta tarinamme ei pääty onnellisesti.Hän on naimisissa miehen kanssa, eikä sanojensa mukaan pysty irrottautumaan miehestään.Minun mielestäni häneltä puuttuu myös uskallus.
Lopetimme minun tahdostani suhteemme ja hain muualta töitä.Vaihdoin kokonaan paikkakuntaa.Mutta sydän kuuluu edelleen tälle naiselle, ajattelen häntä edelleeen kaipaauksella;(
melkein sanoa että hän ei rakasta sinua niin kuin sinä häntä, jos hän oikeasti olisi sinuun rakastunut ja rakastaisi sinua eniten kuin ketään niin hän ei olisi miehensä kanssa jatkanut. Älä pidä itseäsi kiinni hänessä koska sillä tuhoat vain elämääsi. Hän maksoi sinulle rakkaudentunnustuksestasi samalla rahalla mutta hänen rahansa oli väärennetty. Sinä kerroit hänelle tunteesi hän kertoi sinulle sen mitä oletti että haluat kuulla.
Tosi rakkaus on myös aina tekoja ei vain sanoja, sanat ovat halpoja mutta teot pistävät niihin sanojansa arvon. Se ei ole sen kummempaa, juuri niin helppoa ja niin vaikeaa.
Koita päästä eteenpäin ja älä kultaa hänen tunnustustaan koska sellaiseen se on aivan liian tyhjä.