Vapaamuurarit

Mikä juttu toi nyt muka on? Ei se nyt mikään rikollinen järjestö ole.

...ihan aivottomia kaikki. Jauhatte tuollaista pa...kaa siitä mitä joku toinen on kirjoittanut ja kelle jne. Tuo antaa juuri sellaisen kuvan "alan virkamiehistä" millä tasolla keskenäiset jutut pyörii....Ei siis päätä eikä häntää. Vapaamuurarit ovat siis joukko henkilöitä ihan niin kuin Leijonat tai Rotarit, mutta heidän "ovet " ovat tiukemmin kiinni ja niiden ovien sisällä tehdään ns. salonkisopimuksia ja sitoutumisia keskinäisiin sopimuksiin. Ihan niinkuin puolueissa ja eduskunnassa. Ainoa ero on, että vapaamuurarit ei jää niistä kiinni, koska siellä on huomattavan tiukka kurinalaisuus, teityistä syistä. Siellä sovitaan kaikenlaisista asioista "veljien" kesken ihan maallisista asioista sitten hieman epämääräisempiinkin. En ole varma miten siellä mennään lain rajamailla, mutta "huhuja" on
t.K

12.8.2002 2709/2/00
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen
Esittelijä: Esittelijäneuvos Jorma Kuopus

TUOMARIN TULISI ILMOITTAA KUULUMISESTAAN
VAPAAMUURARIJÄRJESTÖÖN TAI MUUHUN VASTAAVAAN
AATTEELLISEEN YHDISTYKSEEN

1
ASIAN VIREILLETULO

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja käsitteli tuomareiden
vapaamuurarijäsenyyksiä mm. vuonna 1996 antamassaan
päätöksessä (Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus toiminnastaan
vuonna 1996, s. 80 - 87). Oikeusasiamies totesi, että
vapaamuuraritoiminta on Suomessa yksityistä yhdistystoimintaa.
Perustuslain mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus, johon sisältyy
muun muassa oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin ja osallistua
niiden toimintaan. Tämä oikeus kuuluu myös tuomareille.

Toisaalta tuomarinviran asianmukaisen hoidon kannalta ei suinkaan
ole merkityksetöntä, minkälaisia sidonnaisuuksia tuomarilla
yhdistymisvapauden puitteissa on. Viimeaikaista kehitystä heijastaa
se, että 1.3.2000 voimaan tulleen tuomareiden nimittämistä koskevan
lain (205/2000) mukaan tuomarin on ilmoitettava, paitsi laissa
nimenomaisesti mainituista seikoista, myös muista sellaisista
sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen
edellytyksiään hoitaa viran tehtäviä.

Oikeusasiamies Lehtimajan mielestä oli oikeudellisesti
tulkinnanvaraista, voiko jäsenyys esimerkiksi vapaamuurarijärjestössä
tai jossakin muussa vastaavassa aatteellisessa yhdistyksessä olla
sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin virkaan nimitettäväksi
esitettävän tai virkaan nimitetyn olisi lain mukaan syytä ilmoittaa.
Lehtimaja otti 30.11.2000 asian käsiteltäväksi omana aloitteena.

2
SELVITYS

Oikeusasiamies pyysi 14.12.2000 oikeusministeriöltä, jolle
tuomareiden sidonnaisuusselvitykset annetaan, selvitystä siitä, ovatko
tuomarit antamissaan sidonnaisuusselvityksissä ilmoittaneet myös
jäsenyyksiään ja luottamustehtäviään edellä tarkoitetuissa "ristiriitaista
keskustelua herättävissä" aatteellisissa yhdistyksissä.

Oikeusministeriön oikeushallinto-osasto antoi 27.2.2001 tänne
selvityksen ja lausunnon. Sen mukaan oikeusministeriö ei ole antanut
tuomareille muita ohjeita sidonnaisuuksien ilmoittamisesta kuin mitä on
todettu valtiovarainministeriössä laaditussa lomakkeessa (valtion
ylimpiä virkamiehiä koskeva ilmoitus sidonnaisuuksista) ja siihen
liittyvässä muistiossa.

Ministeriön selvityksen mukaan tuomareilla on varsin runsaasti
luottamustehtäviä erilaisissa yhdistyksissä ja urheiluseuroissa, mutta
vain yksi tuomari on ilmoittanut toimivansa vapaamuurareissa.

Oikeusministeriön mukaan tuomarit eivät ole yleensä ilmoittaneet
jäsenyyksistään yhdistyksissä, ellei jäsenyyteen liity toimimista
yhdistyksen hallintoelimissä. Tämänhetkisen käytännön mukaan
asianomaisen itsensä harkinnan varaan jää, ilmoittaako hän
kuulumisestaan esimerkiksi "ristiriitaista keskustelua herättäviin"
aatteellisiin yhdistyksiin.

Suomen suurloosi ja Suomen suurloosi ry on antanut tänne 3.5.2002 ja
14.5.2002 tietoja yhdistyksen säännöistä. Yhdistyksen tarkoituksena on
tukea ja edistää aatteellisesti suomalaista vapaamuuraritoimintaa.
Suurloosin suurkirjuri on lisäksi puhelimitse toukokuussa 2002
ilmoittanut tämän asian esittelijälle käsityksenään, ettei tuomarin
harkinnan mukaan vapaamuurariuden ilmoittamiselle
sidonnaisuusselvityksessä olisi estettä.

3
KANNANOTTO

Oikeusasiamiehen kanslian nykyisen asiajaon mukaan puheena oleva,
tuomioistuimia koskeva asia kuuluu allekirjoittaneen
apulaisoikeusasiamiehen käsiteltäväksi.

3.1
Sidonnaisuusselvityksiä koskevista normeista ja niiden tavoitteista

Perustuslaki

Sidonnaisuusselvityksestä säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran
valtioneuvoston jäseniä koskevassa hallitusmuodon 36 c §:ään vuonna
1995 otetussa säännöksessä (270/1995), joka sisälsi myös tiettyjä
tehtäviä koskevan sidonnaisuuskiellon. Vastaava säännös on nykyisin
perustuslain 63 §:ssä.

Esitöiden mukaan (HE 284/1994 ja PeVM 13/1994) pyrkimyksenä oli
varmistaa kansalaisten poliittista järjestelmää kohtaan tunteman
luottamuksen säilyminen ja samalla vahvistaa poliittisen järjestelmän
yleistä hyväksyttävyyttä. Tavoitteen toteuttamisessa oli merkittävä
osuus julkisuuden lisäämisellä. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluivat
mm. ministerin taloudellinen tilanne sekä luottamus- ja hallintotehtävät
yrityksissä ja yhteisöissä. Käytännölle oli määrä jäädä sijaa sen
määrittämisessä, mitkä sidonnaisuudet kunakin aikana ovat niin
merkittäviä, että ne tulee sisällyttää ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Valtion virkamieslaki

Valtion virkamieslakiin (750/1994) lisättiin vuonna 1997 uusi 8 a §
(19.6.1997/604), jonka mukaan eräisiin valtionhallinnon korkeimpiin
virkoihin nimitettäväksi esitettävän henkilön on ennen nimittämistä
annettava selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja
muusta varallisuudestaan sekä kyseiseen virkaan kuulumattomista
tehtävistään, 18 §:ssä tarkoitetuista sivutoimistaan ja muista
sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen
edellytyksiään hoitaa täytettävänä olevan viran tehtäviä.
Ilmoitusvelvollisuus koskee myös mainituissa tiedoissa tapahtuneita
muutoksia ja niissä havaittuja puutteita. Viranomaiselle annetut
henkilön taloudellista asemaa koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä.

Lakiuudistuksen tavoitteena oli valtionhallinnon avoimuuden lisääminen
sekä kansalaisten luottamuksen turvaaminen hallinnon
riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen (HE 236/1996).
Sidonnaisuuksien ilmoittamisen katsottiin kuuluvan myös niihin hyvän
hallinnon takeisiin, joista säädettiin tuolloin hallitusmuodon 16 §:ssä
(HaVM 8/1997).

Esitöiden mukaan laissa tarkoitettuihin ylimpiin virkoihin nimitettävien
ilmoittamisvelvollisuuden laajuus voi määräytyä asianomaisen viran
tehtävien kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tärkeää on
hallituksen esityksen mukaan, että ilmoitusvelvollisuuden piirissä ovat
ne seikat, jotka objektiivisesti arvioiden voivat aiheuttaa ulkopuolisessa
epäilyn puolueettomuuden vaarantumisesta virkatehtäviä ajatellen.

Laki tuomareiden nimittämisestä

Virkamieslain säännös ei koskenut tuomarinvirkoja. Tuomareille
sidonnaisuuksia koskeva ilmoitusvelvollisuus säädettiin tuomareiden
nimittämisestä annetussa laissa (205/2000), joka tuli voimaan
1.3.2000. Sidonnaisuuksien ilmoittamista pidettiin tuomioistuinten
korostetun puolueettomuusvaatimuksen vuoksi tärkeänä (HE 109/1999
ja LaVM 1/2000). Lain 14 §:n mukaan vakinaiseen tuomarin virkaan
nimitettäväksi esitettävän henkilön on ennen nimittämistä annettava
valtion virkamieslainsäädännössä tarkoitettu selvitys
sidonnaisuuksistaan. Velvollisuus koskee myös tiedoissa tapahtuneita
muutoksia ja niissä havaittuja puutteita. Lain 19 §:n mukaan vastaava
ilmoitusvelvollisuus koskee myös määräajaksi korkeimman oikeuden
tai korkeimman hallinto-oikeuden jäseneksi nimitettäviä ja muuhun
tuomarin virkasuhteeseen vähintään vuodeksi nimitettäviä.
Viranomaiselle annetut henkilön taloudellista asemaa koskevat tiedot
ovat salassa pidettäviä.

Tuomareiden nimittämislakia säädettäessä eduskunnan lakivaliokunta
katsoi (LaVM 1/2000 s. 8), että säännöksellä on ennen kaikkea
ennaltaehkäisevä merkitys. Se on myös omiaan muistuttamaan
tuomareita tuomarikunnan noudattamasta hyvästä tavasta luopua
tuomarin virkaan sopimattomista sidonnaisuuksista. Kun tuomari
nimitetään määräajaksi, on tilanteen mukaan harkittava, onko
tarpeellista, että tuomari luopuu esimerkiksi elinkeinotoimintaan
liittyvistä sidonnaisuuksistaan.

Lakivaliokunta lausui vielä seuraavasti:

"Erityisesti tuomareiden kohdalla on huomattava, että julkisuudessa on
noussut esiin tuomarin jäsenyys ristiriitaista keskustelua herättävissä
yhdistyksissä ja jäsenyyden mahdollisesti aiheuttamasta
puolueettomuuden vaarantumisesta ja esteellisyydestä.
Läpinäkyvyyden takaamiseksi valiokunta katsoo, että tuomareiden on
ilmoitettava myös tällaisten yhdistysten jäsenyyksistä".

Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä

Sidonnaisuuksille nykyisin annettavaa suurta merkitystä ilmentää sekin,
että 1.4.2002 voimaan tulleessa laissa eduskunnan
oikeusasiamiehestä (197/2002) olennaisin uudistus aiempaan
johtosääntöön verrattuna on sidonnaisuuksia koskevan
ilmoitusvelvollisuuden säätäminen myös oikeusasiamiehelle ja
apulaisoikeusasiamiehille.

3.2
Tuomarin esteellisyydestä

Sidonnaisuusselvityksellä on välitön yhteys esteellisyysperusteisiin.
Oikeudenkäymiskaaren 1.9.2001 voimaan tulleen 13 luvun (441/2001)
6 §:n 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on
palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde,
että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen,
antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Saman luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös,
jos jokin muu sanotussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava
seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta
asiassa.

Hallituksen esityksessä tuomarin esteellisyyttä koskevaksi
lainsäädännöksi (HE 78/2000 vp. s. 39) todetaan, että poliittinen tai
uskonnollinen katsomus tai muu vastaava ideologia ei yleensä aiheuta
esteellisyyttä. Mikäli tuomari on kuitenkin sitoutunut erityisen vahvasti
tai julkisesti johonkin ryhmään ja asianosainen kuuluu samaan ryhmään
tai edustaa yhtä vahvasti täysin vastakkaista ideologiaa, tuomarin
puolueettomuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Epäily tuomarin
puolueettomuudesta saattaa jossain tilanteessa syntyä myös silloin,
kun tuomari ja asianosainen osallistuvat saman järjestön tai muun
yhteisön toimintaan. Esityksen mukaan tuomarin puolueettomuus voi
ulkopuolisen tai vastapuolen silmissä vaarantua, jos hän kuuluu
asianosaisen kanssa yhteisöön, jolle on luonteenomaista yhteisön
päämäärien velvoittavuus ja jäsenten keskinäinen lojaalisuus.

Eduskunnan lakivaliokunta puolestaan totesi sekä syyttäjälaitoksen
uudistamista koskevassa mietinnössään (LaVM 20/1996) että
mietinnössä hallituksen esityksestä tuomareiden nimittämistä
koskevaksi lainsäädännöksi (LaVM 1/2000) käsitelleensä tilannetta,
jossa esteellisyys aiheutuu tuomarin kuulumisesta sellaiseen yhteisöön,
jolle on tyypillistä jäsenten välinen voimakas lojaalisuus. Valiokunta
katsoi, että tuomarin puolueettomuutta on näissä tilanteissa arvioitava
ehdotetun 2 kohdan mukaan.

3.3
Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivallasta tässä asiassa

Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät
riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuinten riippumattomuus luo
edellytykset perustuslain 21 §:n perusoikeutena turvaamalle
oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille. Oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu tuomioistuimen
puolueettomuus, jota tuomarin esteellisyyssäännökset ja tuomarin
sidonnaisuusselvitystä koskevat säännökset suojaavat.

Perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamiehen tulee
valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet,
julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan
noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä
hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja
ihmisoikeuksien toteutumista.

Näiden säännösten perusteella kannanotto tuomarin
sidonnaisuusselvityksen sisältöön kuuluu oikeusasiamiehen
toimivaltaan.

3.4
Arviointi ja johtopäätökset

Sidonnaisuusselvitysten yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin sellaisia
sidonnaisuuksia, jotka yksittäistapauksessa voivat muodostaa
esteellisyysperusteen. Tällaisten sidonnaisuuksien julkisuus on omiaan
etukäteen estämään esteellisyystilanteiden syntymistä ja lisäämään
luottamusta viranomais- ja tuomioistuintoiminnan puolueettomuuteen.

Toiseksi selvityksen avulla pyritään saamaan tieto sellaisista
sidonnaisuuksista, joista asianomaisen olisi kokonaan luovuttava viran
hoidon ajaksi. Kaikkien sidonnaisuuksien haitallisia vaikutuksia ei näet
voida riittävästi poistaa pelkästään esteellisyyssäännösten avulla tai
sidonnaisuus voi olla sellainen, että asianomainen olisi esteellinen
hoitamaan merkittävää osaa virkaan kuuluvista tehtävistä.
Valtioneuvoston jäsenille onkin nimenomaisesti säädetty tiettyjä
sidonnaisuuksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden lisäksi tiettyjä tehtäviä
koskeva sidonnaisuuskielto.

Kolmanneksi virkamiehillä voi olla sidonnaisuuksia, jotka eivät kuulu
kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, mutta joiden julkistamisella
voi olla merkitystä valtionhallinnon tai tuomioistuintoiminnan
avoimuuden ja niitä kohtaan tunnettavan yleisen luottamuksen
vahvistamisen kannalta.

Käsitykseni mukaan jäsenyys esimerkiksi vapaamuurarijärjestössä ei
ole sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin virkaan nimitettävän tai
nimitetyn olisi luovuttava, jollei asianomainen itse katso sitä
aiheelliseksi. Sen sijaan jäsenyyden voidaan perustellusti katsoa
kuuluvan edellä mainittuun potentiaalisen esteellisyysperusteen
muodostavien sidonnaisuuksien ryhmään.

Suomea sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja
ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön nojautuvassa meilläkin
omaksutussa esteellisyysajattelussa puolueettomuuden arvioinnin on
katsottu tarkoittavan subjektiivista ja objektiivista puolueettomuutta.
Subjektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys siitä, että tuomarilla
ei ole ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen
etua tai aiheuttaa toiselle osapuolelle haittaa. Objektiivisessa
puolueettomuudessa taas on kysymys siitä, onko ulkonaisten seikkojen
nojalla perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuuden
vaarantuvan, vaikka näyttöä subjektiivisesta puolueellisuudesta ei
olisikaan. Kysymys on siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, syntyykö
asianosaisille ja yleisölle vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta.

Oikeusasiamies Lehtimaja on alussa mainitussa päätöksessään
(EOA:n kertomus 1996 s. 84-85) katsonut, että vapaamuurarijärjestön
toimintaan ja rituaaleihin liittyvä salaperäisyys sekä jäseniltä vaadittavat
keskinäiset avunantovakuutukset ovat omiaan antamaan ulkopuoliselle
sellaisen kuvan, että järjestön jäsenillä on poikkeuksellisen sitova
velvollisuus pitää kaikessa vapaamuurariveljien puolta. Vaikka nämä
piirteet ilmeisesti johtuvatkin vapaamuurarijärjestön syntytaustasta
eivätkä vaadittavat avunantovakuutukset velvoita eivätkä ilmeisesti
edes oikeuta suosimaan toista jäsentä lainvastaisesti, järjestöön
kuulumaton ulkopuolinen voi oikeusasiamiehen mielestä
ymmärrettävästi epäillä vapaamuurarien asettavan keskinäiset
sitoumuksensa jopa lain edelle. Tähän vaikuttaa vapaamuurarijärjestöä
kohtaan tunnettujen epäluulojen levinneisyys.

Jos oikeudenkäynnin asianosainen saa kuulla sekä vastapuolensa että
tuomarin kuuluvan samaan vapaamuurarijärjestöön, hänellä voi
oikeusasiamiehen mielestä olla perusteltu aihe epäillä
oikeudenkäynnin puolueettomuutta. Tämä ei ole kannanotto siihen,
onko tuomarin ja oikeudenkäynnin osapuolen vapaamuurariveljeys
omiaan tosiasiallisesti vaikuttamaan oikeudenkäynnin
puolueettomuuteen. Kysymys on tämän puolueettomuuden
uskottavuudesta ja viime kädessä tuomioistuinlaitoksen nauttimasta
luottamuksesta demokraattisessa yhteiskunnassa.

Vapaamuurari Reijo Ahtokarin väitöstutkimuksen "Salat ja valat.
Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756-
1996" (Helsinki 2000) mukaan monet vapaamuurariutta koskevat
epäluulot ovat perusteettomia. Tutkimuksen valossa epäilylle tuomarin
subjektiivisen, tosiasiallisen puolueettomuuden vaarantumisesta edellä
mainitussa tilanteessa ei ainakaan yleisesti näyttäisi olevan aihetta.

Sen sijaan tuomarin objektiivisen puolueettomuuden arvioinnin kannalta
oikeusasiamiehen esittämät näkökohdat ovat mielestäni keskeisiä ja
myös uusien tuomarin esteellisyyttä koskevien säännösten valossa voin
yhtyä siihen oikeusasiamiehen jo tuolloin esittämään käsitykseen, että
tuomari on ainakin lähtökohtaisesti esteellinen käsittelemään asiaa,
jossa hän ja jompikumpi oikeudenkäynnin vastapuolista kuuluu
vapaamuurarijärjestöön. Viime kädessä esteellisyyden ratkaisee
tuomioistuin kussakin yksittäistapauksessa ottaen esimerkiksi
oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 2 kohdan mukaisesti huomioon
mm. käsiteltävänä olevan asian laadun.

Käsitykseni mukaan jäsenyys vapaamuurarijärjestössä tai muussa
vastaavassa aatteellisessa yhdistyksessä on joka tapauksessa
sellainen potentiaalinen esteellisyysperuste, jollaisen ilmi tulemiseen
sidonnaisuuksia koskevalla ilmoitusvelvollisuudella juuri pyritään.

Sanotunlaisen sidonnaisuuden ilmoittaminen on omiaan hälventämään
epäluuloja esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa asianosaisen
vastapuoli on hänen tietensä vapaamuurari. Jos tuomarin mahdollinen
jäsenyys on tällöin tarkistettavissa, tieto joko poistaa epäluulon tai
mahdollistaa väitteen tuomarin esteellisyydestä ja sen avoimen
käsittelyn heti oikeudenkäynnin alussa. Vaikka esteellisyyskysymys ei
sanotuin tavoin konkretisoituisikaan, ilmoitusvelvollisuus lisää yleistä
luottamusta tuomitsemistoiminnan puolueettomuuteen tai, kuten
lakivaliokunta on todennut, takaa "läpinäkyvyyden" tässä suhteessa.

Pyrin vielä arvioimaan, liittyykö asiaan sellaisia näkökohtia, jotka
voisivat johtaa toisen suuntaiseen lopputulokseen tai jotka muutoin olisi
otettava huomioon.

Perustuslain 13 §:n mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus.
Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys,
kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen
toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja
vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tarkempia
säännöksiä yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Yhdistymisvapaus kuuluu myös tuomareille. Yhdistymisvapauden piiriin
kuuluvan sidonnaisuuden lakiin perustuva pelkkä ilmoitusvelvollisuus ei
kuitenkaan mielestäni loukkaa sanottua perusoikeutta. Totean myös,
että yhdistymisvapaus ei ole ainoa perusoikeus, jonka piiriin
ilmoitusvelvollisuuden alainen sidonnaisuus voi kuulua. Esimerkiksi
perusoikeutena olevan elinkeinovapauden piiriin kuuluvat
sidonnaisuudet voivat olla paitsi ilmoitettavia, lisäksi sellaisia, että
virkamiehen on niistä kokonaan luovuttava. Ministereillä ne voivat olla
suoraan sidonnaisuuskiellon alaisia.

Henkilötietolain (523/1999) 11 §:n 2 kohdan mukaan henkilön
yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai
ammattiliittoon kuulumista pidetään arkaluonteisina tietoina. Lain 12
§:n 5 kohdan mukaan tällaisia tietoja voidaan kuitenkin käsitellä muun
ohella silloin, kun tietojen käsittelystä säädetään laissa. Jos puheena
olevan kaltainen sidonnaisuus kuuluisi ensin mainitun lainkohdan
alaisuuteen, tiedon käsittely olisi sidonnaisuusselvitystä koskevan
lainsäännöksen nojalla siis luvallista.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n
1 momentin 32 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat, jollei erikseen
toisin säädetä, muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön
poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä
esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista,
osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista,
perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista.

Käsitykseni mukaan sidonnaisuusselvityksiä koskevat lainkohdat ovat
sellaisia poikkeussäännöksiä, joiden nojalla muutoin salassa pidettävät
tiedot ovat julkisia. Esimerkiksi henkilön taloudellista asemaa koskevat
tiedot ovat julkisuuslain mainitun pykälän 23 kohdan mukaan salassa
pidettäviä, mutta ministereiden, oikeusasiamiehen ja
apulaisoikeusasiamiesten sidonnaisuusselvityksiin sisältyvät mainitut
tiedot ovat julkisia. Oikeusministeriön selvityksen mukaan tuomareilla
on varsin runsaasti luottamustehtäviä erilaisissa yhdistyksissä.
Sidonnaisuusselvityksissä nämä tiedot ovat julkisia.

Kun sidonnaisuusselvityksen yhtenä tarkoituksena on potentiaalisten
esteellisyysperusteiden esiin tuleminen, tietojen ilmoittamisella ei
olisikaan tältä osin merkitystä, jos ne pidettäisiin salassa. Käsitykseni
mukaan tuomareiden sidonnaisuusselvitykseen kuuluvista tiedoista
ovat salassa pidettäviä ainoastaan taloudellista asemaa koskevat
tiedot, jotka sidonnaisuuksien ilmoittamista koskevassa tuomareiden
nimittämisestä annetun lain 14 §:ssä on erikseen säädetty salassa
pidettäviksi.

3.5
Lopputulos

Edellä lausutun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon eduskunnan
lakivaliokunnan varsin selkeän kannanoton, jäsenyys
vapaamuurarijärjestössä tai muussa vastaavassa aatteellisessa
yhdistyksessä on mielestäni sellainen sidonnaisuus, josta tuomarin
virkaan nimitettäväksi esitettävän tai virkaan nimitetyn olisi tehtävä lain
mukainen ilmoitus ja joka on sidonnaisuusselvityksessä julkinen tieto.

Saatan käsitykseni ja sen edellä esitetyt perusteet oikeusministeriön
tietoon. Oikeusministeriö ottanee ne huomioon oikeushallinnossa ja
tiedotuksessaan tuomareille.

Lähetän jäljennöksen tästä kannanotostani tiedoksi myös Suomen V. ja
O.M. Suurloosi -vapaamuurarijärjestölle.

Asia ei ainakaan tässä vaiheessa anna puoleltani aihetta muihin
toimenpiteisiin.