Poikani sai isältään arvokkaan lahjan josta joutuu maksamaan lahjaveroa. Hän on iältään 17 v ja tuloja on vain kesätyöt. Asumme erossa ja meillä on yhteishuoltajuus, itse olen lähihuoltaja. Pojan tulot eivät riitä ko veron maksuun joten voinko velvoittaa isänsä maksamaan ko lahjan lahjaverot?
lapsen perintövero
suvvi71
18722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lahjaverovelvollinen on lahjan saaja. Tosin, näissä tilanteissa usein lahjan antanut vanhempi maksaa ko. verot, eli antaa tavallaan lahjaksi vielä enemmän.
Vaadin elareitten lisäksi paria tonnia rahaa noiden verojen maksuun ja tuli vähän rähjättyä exälle ja nyt on sukset ristissä, hän kieltäytyy maksamasta käteen mitään eikä ko lahja ole realisoitavissa, ainakaan helposti. Eli poika makselee verorästejä pari vuotta???
Kaikki asiat oisi varmaan kunnossa ja ym verot ja lahjat menisi ns: terveesti" Ainut ongelma taitaa olla tuo rähjääminen sillä se aiheuttaa niitä veroja jota kaikki maksaa useimmiten!!
mutta mikään pakko ei ole silti maksaa. Pojan olisi pitänyt kieltäytyä tälläisestä lahjasta, jos ei kerran veroihin ole varaa. Mitä muuten omaisuus on? Miksei sitä voi realisoida? Viimekädessä ulosottomies sen realisoi verojen maksua varten.
Poika sai 14999 euroa rahaa joka käytettiin yhteen matkaan ja musiikilaitteisiin. Vehkeet myymällä saisi ehkä tonnin mutta sitten ei lahjasta ole jäljellä enää mitään.
Olisiko poika voinut siitä kieltäytyä kun on alaikäinen ja toinen huoltajista päätti että lahja otetaan vastaan?? Ei minullakaan alkuun ollut mitään sitä vastaan, olisi saanut antaa enemmänkin. On se sen verran sika.
1200 euroa tuosta vain menee. Jos lahja oli rahana, niin ei sitten vähääkään raksuttanut verojen maksu etukäteen? Kannattaisiko hiukan hoitaa talousasioota huolellisemmin?
Toisaalta, jos jättää lahjaveroilmoitulsen tekemättä, niin tuollaisesta summasta joka on käytetty noin "kiinnijääminen" on käytännössä ihan täysin mahdotonta.
Lisätään vielä, että jos raha on spesifisti ollut noihin tarkoituksiin tarkoitettu, niin lahjan voi tulkita elinkustannuksien maksamiseen. Jos raha ei ollut tiettyyn tarkoitukseen, niin silloin tosiaan kyseessä olisi lahjaveron alainen lahja. Mutta siinä tapaukseessa muutenkin olette idiootteja. Niin persaukisia että tuollainen pienehkö summa veroja on katastrofi, mutta kun rahaa tulee niin kaikki heti humputteluun, vaikka on opiskelemaan lähtevä poika? Vai onko elämäntavoitteena sossutukien nauttija, kuten ilm itsekin olet?
>>Lisätään vielä, että jos raha on spesifisti ollut noihin tarkoituksiin tarkoitettu, niin lahjan voi tulkita elinkustannuksien maksamiseen.
Olisitte laitanut verorahat sivuun ennen törsäämistä. Nyt vaan rojut myyntiin ja ainakin osa veroista niillä maksuun, loput sitten ulosoton kautta kun tilejä alkaa joskus tulemaan.
Missä menee raja, kuinka paljon etävanhempi saa osallistua lapsensa elatukseen ja millaisen elintason tarjota lapselleen ennenkuin verottaja puuttuu asiaan?
Ydinperheissä maksetaan vaihto-oppilasvuosia ja ostetaan kalliita harrastusvälineitä yms. ja ei alaikäiset lapset noista käsittääkseni veroja maksa -->katsotaan vanhemman elatusvastuun piiriin.
Etävanhempi maksaa käytännössä lähes aina elatuksen rahana ja ei sitä muuten ole merkitty kuin siten, että pitää mennä lapsen hyväksi. Voi maksaa lapsen tilillekin (ainakin ulosottomiehen mukaan). Vaikka olisikin joku elatusapusopimus olemassa, niin kyllä etävanhempi halutessaan voi osallistua lapsen suurempiin hankintoihin suuremmallakin summalla kuin, mitä sopimuksessa on määritelty ilman lahjaveroriskiä.
Kyse onkin aivan muusta kuin perintöverosta tai pojan tukemisesta. Täällä on vartaistuen etsintä käynnissä "taas". Kun on pelko että menee helmet sioille.
tarkennusta tähän:
Sitäpaitsi tuollainen törsäys, mitä lahjan saaja tässä tapauksessa on harjoittanut saamallaan rahalla, ei edes ole mitään elinkustannusta.
Jos Pappa betalar lapsensa matkan suoraan matkatoimistoon niin millä perusteella sitä ei katsottaisi elinkustannukseksi.
... mutta vastaan.
Ap:
"Poika sai 14999 euroa rahaa joka käytettiin yhteen matkaan ja musiikilaitteisiin."
Ap:n viestistä ei käy ilmi, mikä oli matkan kustannus. Elinkustannukseksi ei tavallisella tallaajalla kelpuutettane mitä tahansa, kyllä kohtuuden rajoissa tulee pysyä. Ap:n oloissa nähdäkseni matkan hinnan yläraja olisi enintään 2.000 euroa. Varsin hyviä musiikkilaitteitakin saa alle 2.000 eurolla. Elinkustannusta ei ole se, että matkaan ja musiikkilaitteisiin sijoitetaan (ap:n oloissa, kaikki kun on suhteellista) kertarysäyksellä 15.000 euroa. Se on törsäämistä.
Mutta mikäs siinä, eihän törsääminen kiellettyä ole, kunhan yhteiskuntakin omansa saa. (Vaikka seuraavassa hetkessä ollaankin anomassa tukia, kun kaikki, mitä tuli, meni, eikä piisannutkaan.)
enkä halua inttää. Rupesi kuitenkin kiinnostamaan kun aina sanotaan että jos saaja ei saa rahaa vaan lasku maksetaan suoraan laskuttajalle niin kyse on elantokustannuksista joiden maksaminen ei ole lahja eikä lahjaveroa joudu maksamaan.
Onko kuitenkin vaara että jos jälkikasvulle maksaa maailmanympärimatkan tai vuoden oleskelun etelän lämmössä niin huonolla tuurilla verottaja lätkäiseekin lahjaveron perustellen sen sillä että kyse onkin törsäämisestä. Mikäli näin on niin missä menee raja? Onko raja absoluuttinen vai voiko miljonäärin kakara matkustella leveämmin kuin peruspäivärahalla kotimaassa kituuttava tavallinen teini?
Ei tuollaisia järkevä verottajalle ilmoittele, eikä verottaja tuollaisia kysele tai saa mistään selville.
Mutta esim. työelämässä kun annetaan lahjoja esim 50v täyttäneille niin määritelmä on n. viikon palkka.
Pienituloisella viikon palkka on euroissa tietty ja isotuloisella se on vastaavasti isompi.
Yritä nyt ymmärtää että se raja on suhteellinen ja sitä rajaa peilataan niin lahjan antajan ja lahjan saajan normaaliin tilanteeseen.
30 000€ jollekkin todella raharikkaalle ei tunnu missään mutta tavallisella duunarilla se on vuoden palkka.
Samaa voidaan sanoa esim. ylivelkaantuneen hautauskuluihin, ökyhautajaiset eivät ole normaaleja ylivelkaantuneelle mutta miljonäärinä kuolleelle ne olisivat varmasti ihan tavanomaiset.
Tätä on suhteellisuus.
Olen samaa mieltä, että kun on kyse elatusvelvollisen ja alaikäisen lapsen välisestä rahasta, niin kyse on vain elatusvelvollisuuden täyttämistä, eikä verollisesta lahjasta. Tässä tapauksessa rahat myös käytetty harrastusvälineisiin ja matkaan, niin ei verotettava lahja. Elatusavulla ei ole mitään kattoa ja elatusapu on verovapaa. Eri asia olisi, jos olisi lahjoitettu esim. asuntoon.
Yleensä riidellään siitä, että etävanhempi ei osallistu tarpeeksi lapsen kustannuksiin. Olisihan se kumma, jos verottaja puuttuisi siihen, että etä osallistuu avokätisesti lapsen kuluihin.