Juolahti mieleeni tällainen kysymys. Ovatko vaihdevuosioireet helpommat synnyttäneillä tai päinvastoin? Ihan uteliaisuuttani kyselen. Itselläni on kolme lasta ja vaikeat oireet. Miten teillä muilla?
Montako synnytystä, millaiset vv. oireet
Uteliasvain
16655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei
Tätä kerran pohdimme naisporukalla, mutta emme löytäneet yhtäläisyyksiä. Oli naisia , joilla ei ollut lapsia eikä vv-oireita ja taas naisia, jotka kärsivät kovasti vv-oireista. Lasten lukumäärä ei näyttänyt vaikuttavan vv-oireisiin. Enempi näytti vaikuttavan liikunnallisuus; kovimmat liikkujat kärsivät vähimmistä oireista. Liikuntaa piti kyllä olla paljon, vähintää tunti tai puolitoista päivässä
Ne naiset eivät kärsineet niinkään vv-oireista. Eikä paino kovin paljon näkynyt vaikuttavan. Tosi laihatkin kärsivät vv-oireista ja taas oli lihavia, jotka eivät kärsineet. Tää oli sellaisen 10 hengen naisporukan kokemukset ja tuttavien kokemuksista koottu tarina. Yhdessä saunaillassa pohdiskelimme. Kait näistä on tehty virallistakin tutkimusta.
Minulla ei ole lapsia, ja oireet olivat alussa sen verran vaikeat, että otin korvaushoidon käyttöön. Olen ylipainoinen, mikä joidenkin tietojen mukaan voi myöhentää vaihdevuosia. Minulla alkoivat 54-vuotiaana, joten omalta kohdaltani ainakin pitää paikkansa. Liikun noin tunnin joka päivä.
Kolme vuotta kuukautisten loppumisen jälkeen lopetin korvaushoidon käyttämisen ja olen ollut kahdeksan kuukautta ilman, koska ainoa oire ovat lievät kuumat aallot.
Minä olen yhden lapsen äiti. Täytän ensikuussa 56 ja viime vuonna on ollut 4menkat ja tänä tammikuulla yhdet. Menkkojen heittelyä on ollut kolmisen vuotta. Pahin vv-vaivani on ollut virtsavaivat ja niiden takia käytän Ovestin paikallishoitoa. Koko kropan käsittävää hoitoa en ole aloittanut, koska hikoiluni on aika pientä. Olen ikäni ollut paleltuja tyyppi ja nyt tuntuu siltä, että voin pukeutua, niin kuin muutkin:)
..niin ja olen normipainoinen
Olen 3 lapsen äiti, nyt 53 v. Vaihdevuodet alkoivat ehkä jo 45-vuotiaana psyykkisillä oireilla: mielialanvaihtelua, 'hulluksitulemisen tunnetta', tunne-elämän epävakautta. Mielestäni nämä ovat olleet vaikeimmin kestettäviä oireita!!!
49-vuotiaana alkoi tulla hikoilupuuskia, jotka jatkuivat epäsäännöllisesti abt 3 vuotta. Nukkumishäiriöitä ja yöllistä nivelkipua (polvissa varsikin) on ollut 1-2 vuotta sitten. Tällä hetkellä koen itseni melko oireettomaksi.
Viimeiset kk:t olleet tammikuussa, viime vuonna taisi olla 3 kk:t.
En ole käyttänyt hormonikorvausta, enkä juuri muutakaan kuin kokeiluluonteisesti. Ei paikallishoitoakaan, sillä limakalvot ovat ok.
Olen aina ollut hoikka, liikun paljon (min 2 h/pv aktiiviliikuntaa), olen _melkein_ kasvissyöjä eli juon maitoa, syön maitotuotteita (juusto, jugurtti..). Olen paljon ulkona.
Olipa hauska lukea viestisi. Mulla on lähes samanlainen tarina: olen 52 v, lapsia on 3, ensimmäiset mielialaoireet 45-vuotiaana. Ehkä ei ihan noin pahat kuin sulla, mutta lievänä kuitenkin. Samana vuonna, jolloin täytin 50 alkoivat mielialan heittelyt ja kuumat aallot (en hikoile, mutta kuuma on, johtunee siitä, että kaikki aineenvaihduntani on hidasta). Limakalvot ovat kunnossa ja myös alaosaston lihakset.
Illat töiden jälkeen on rankimmat. Välillä tuntuu, että tulee ahdistunut olo ihan tyhjästä. Väsyttää aika lailla. Tosin olen joka kevättalvi tällainen, vihaan tätä vuodenaikaa :). Särkyjä on myös.
Viime vuonna taisi olla 3 menkat. Viimeiset joulukuun alussa. Syön terveellisesti ja liikun paljon. Ainakaan vielä en ole tarvinnut hormoneja, tosin viime vuonna oli 1 Primolut-kuuri kohdun paksuun limakalvoon.
Äidillä loppui kk:t 52 vuotiaana ja hänellä on 3 lasta. Muistan kyllä, että hän oli pirun kiukkuinen tuohon aikaan.
Tsemppiä kaikille! Aurikoinen aika on tulossa, se nostaa estrogeeniarvoja - olkaa paljon ulkona!
Minulla 4 lasta.Olen 49,normaali painoinen.Työkseni liikun paljon ja myös vapaa-ajalla.Oireeni alkoivat kolme vuotta sitten.Mielialat heitteli ja paljon,joskin vieläkin kyllä.Tuli ihan kamalat yö hikoilut,niitä en enään sitten jaksanut,kun yöunet melkein siinä meni.Kuopuksen sain 39 vuotiaana.Novofem on käytössä ollut yli vuoden,Siitä sain aika hyvän avun.
4 lasta, ikäni 50v. säänölliset kuukautiset loppuivat kertaheitolla 2009-2010 uudenvuodenvaihteeseen! Sitten kersällä 2010 alkoivat uudestaan, jonkin verran epäsäännöllisinä, loppuivat taas vuodenvaihteeseen!
Rajut hikoiluoireet olivat viime vuoden helmikuussa, kestivät tosiaan vain sen helmikuun. Nyt helmikuulla alkoivat kiihtyvässä tahdissa uudestaan.
Rasittava fyysinen työ, lisäksi harrastan urheilua ilmeisesti keskivertoa enempi: hölkkään, käyn säännöllisesti punttisalilla ja kävelen rivakoita 6-8 km lenkkejä. Liikuntaa teen joka ikinen päivä väh. 1 1/2 tuntia per pvä työpäivän lisäksi.
Olin 68 kg (170cm pitkä) ja vaatekoko M tai nroissa 40. Liikunnan lisäämisestä huolimatta paino kasvanut 80 kg, vaatekoko XL, nroissa 44. Keskivartaloon kertyy kuukausittain lisäsenttejä. Lämpimiä ruokia syön hyvin harvoin, yleensä popsin salaatteja, Olen VHH ruokavaliolla ollut kutakuinkin aina. Makeat ja epäterveellisiä rasvoja sis. ruuat oksettavat. Päihteetön, savuton. Lääkärintarkastuksia tehdään työn puolesta (olen merillä) kahden vuoden välein, terveydentila erinomainen.
Paisumiseni tekee minut hulluksi. Vihaan olemustani päivä päivältä enemmän ja enemmän. Vihaan vaateostoksia, joihin olen paisumiseni takia pakotettu. Vihaan ahtaita sovituskoppeja. Vihaan tilanteita, joissa pitää riisua muiden nähden.
Minusta ei ole kenellekään neuvomaan miten syödä, miten liikkua kun vaihdevuodet alkavat. Tällä menolla menetän järkeni tai henkeni.
Onpas mielenkiintoista. Täällä on nimittäin toinen samanmoinen. Kun minulla kuukautiset loppuivat 52 vuotiaana, painoin 70 kiloa, pituus 172 cm. Kahden vuoden kuluttua tulehtui polvi ja lääkäri neuvoi syömään enemmän ja säännöllisemmin laihtuakseni, olin nimittäin lihonut yli 10 kiloa kaikesta lenkkeilystä ja liikunnasta huolimatta (muistan kuinka en enää meinannut jaksaa hiihtää kotiin kun oli niin raskas olo päivittäisen lenkin jälkeen). Siihen asti olin liikkunut todella paljon ja tehnyt fyysistä runtotyötä kesäisin maalla. Yritin muuttaa ruokailutottumuksia ja lihoin lisää. Sitten tein stopin ja aloitin vhh dieetin. Tulos: Lihoin lisää edelleen. Sitten kokeilin vähentää kaloreita, ei mitään muutosta painossa kolmeen kuukauteen. Nyt yritän jälleen vhh ruokavaliolla, kuusi kuukautta on kulunut, eikä paino ole vielä laskenut. Nykyisin sitä on noin 25 kiloa liikaa. En pysty edes leikkaamaan varpaankynsiä kun vatsa on tiellä - suututtaa todella. Olen koko ikäni ollut kokoa 38 - 40 ja nyt tyttäreni osti minulle 54 numeron puseron äitienpäivälahjaksi. En ole koskaan pitänyt makeasta, en syö karkkeja, leivoksia tai muuta sellaista koskaan. Juon vettä janoon. Vaikeista pms oireista ja nivelkivuista olen kärsinyt ajoittain oikeastaan koko ikäni. Vaihdevuosien alkamisen jälkeen ne muuttuivat lähes joka päiväisiksi. Nyt olen rampa läski. Saldo on se, että ainoa asia jonka olen muuttanut tavoissani viidenkympin jälkeen, on tupakan polton lopettaminen. En voi ymmärtää tätä paisumista minäkään.
Mainittakoon, että minulla oli nuorena raskausmyrkytys ja silloin lihoin todella paljon, myöhemmissä raskauksissa sitä ei enää onneksi tullut. Jostakin luin, että sillä olisi yhteys vaihdevuosien laatuun ja mahdolliseen insuliiniresistenssiin.
Ehdotan että pyydät lähetteen lääkäriltä kilpirauhaskokeisiin. Kilpirauhasen vajaatoiminta on juuri sellainen mikä paisuttaa ja paisuttaa vaikka kuinka olisi ruokavaliolla ja liikkuisi. Jokin syy tuohon löytyy.
"Lämpimiä ruokia syön hyvin harvoin, yleensä popsin salaatteja, Olen VHH ruokavaliolla ...."
Oletkohan käsittänyt tuon VHH ruokavalion ihan oikein?
Ja laittaisin vaikka minkä pantiksi että ei vaihdevuosien syyksi lihomista voi täysin laittaa,outo elimistö tosiaan jos liikut noinpaljon ja syöt salaattia ja paino vaan nousee.en jaksa tässä alkaa juurta jaksain selittämään mutta nimenomaan pitäisi syödä NORMAALIA lämmintä kotiruokaa,kun alat pelkän salaatin kanssa pelleilemään ja takuulla syöt muutakin jos keskivartaloon lihaa tulee.Olen esim töissä nähnyt keski ikäisiä naisia jotka "ei syö mitään" mutta tosiasia on tämä:Kun ruoka aika on,tutkitaan ettei syödä rasvaa ja ollaan niin kevytlinjalla mutta kohta mennään pullakahville.Jos olet VHH dietillä niin kunnon rasvaa pitäisi olla oliiviöljy,voi kookosöljy koska rasvansyönnillä se rasva vähenee,ja sokerinsyönnillä johon kuuluu myös ruisleipä rasvasolut vaan paisuu.
Salaateissa ei ole hiilareita nimeksikään. Paitsi tietysti jos luulet salaateiksi ainoastaan valmistettuja salaatteja kuten perunasalaatit. Minun salaattini ovat tuoresalaatteja.
Protskut voi syödä kylmistäkin tuotteista, ei siinä kokattuja ruokia tarvita. Mikä kenenkin mielestä sitten normaalia on, niin siinä on eroja. Joku syö viljatuotteensa leipänä ja keitettyinä hiutalepuuroina, minä turvotan tattarinjyvät yön yli vedessä ja syön ne aamulla liotusvedessään sellaisenaan. Keittämättä. Marjoja heittelen kyytipojaksi. Lihaa syön leikkeleinä ja ostan myös kuivalihaa. Kalaa syön ihan joka päivä. Graavina, savustettuna. Olen siis käsittänyt VHH:n aivan oikein. Rasvaa ei saa syödä liikaakaan tai seuraa rasvaripuli, jonka olen myös kokenut kun opettelin Atkinsin dieettiä. Ketoosin olen saavuttanut aika ajoin VHH:lla. Verensokerit viime joulukuussa 5,5, kok.kolestroli 3,98.
On vain pakko hyväksyä että jos sinulla toimii jokin ruokavalio, se ei toimi muilla. On hyväksyttävä sekin, että tälläkin palstalla voi joku kirjoittaa elintavoistaan rehellisesti totta eikä siis syö pullaa. En juo edes kahvia.
"...kun alat pelkän salaatin kanssa pelleilemään ja takuulla syöt muutakin jos keskivartaloon lihaa tulee,"
Eiköhän alkup. kirjoittaja nimenomaan valittanut lihomista joka on läskiä, eikä lihaa jonka vahvistuminen ja kasvaminen yleensä on toivottavaa kestävyyslajeissa.
Muutoinkin aika ilkeää noteerata jonkun tuskaisaa oloa "pelleiyksi."
Toisaalta, ilkeilynhän sanotaan kuuluvan keski-ikäisten naisten ongelmaksi, liekö se sinulla sitten sitä? Vaihtarit ikävästi muuttavat naisen myös henkisesti.
Ihan samaa mieltä. On todella ikävää kun hoikat, paljon enemmän syövät ihmiset arvostelevat kilojensa kanssa kamppailevaa ja usein ylimielisesti. Itse olen tämän kokenut. Lääkärillekään ei huvita mennä kun joku juoksee mittanauhan ja vaaan kanssa vastaan ja päivittelee, että voi voi ei ihme kun ovat polvet hajalla. Siinä tilanteessa ei tahdo saada suun vuoroa kun yrittää selittää, että ensin menivät polvet ja vasta sitten tuli läski. Onneksi on todistajia, jotka ovat asian nähneet. Puhumattakaan kaiken maailman peloitteluista diabeteksellä, munuaistaudilla tai sepelvaltimotaudilla tai aivohalvauksella.
Jos kilot lähtisivät pelkällä tahdonvoimalla, niin olisin jo höyhenenkevyt. Epäilen suuresti, että raskauksilla on tekemistä tämänkin ongelman kanssa.
Täällä 48-vuotias lapseton nainen. Pari vuotta sitten alkoi vaihtarit. Kuukautiset loppui kuin seinään 2009, eikä ole kuulunut. Hikoilua ja kuumia aaltoja jonkin verran, lievää ärtymystä aika ajoin, mut ei täs muuten ole mitään, ei mun äidilläkään ollut ton kummempaa. Oisko sit perintötekijöilläkin osansa pelissä.
kyllä vaihdevuosien aikana tulee tuota"hulluksi tulemisen"tai kontrollin menettämisen pelkoa.
Minulla alkaa jo helpottaa, mutta aikaa otti kun oireet väheni.