More than Words

jos muijat täällä ihannoi tätä lipevää runoilijaa, ja sitten tosielämässä "se oikea" paineleekin karkuun just tästä syystä, kun kaveri on jonkin sortin pelimies . Ja joteski nää runot ei oo rakkautta nähneetkään ehkä jotain halpaa himoa. väärä palsta

että olis ironista kirjoitti:

jos muijat täällä ihannoi tätä lipevää runoilijaa, ja sitten tosielämässä "se oikea" paineleekin karkuun just tästä syystä, kun kaveri on jonkin sortin pelimies . Ja joteski nää runot ei oo rakkautta nähneetkään ehkä jotain halpaa himoa. väärä palsta

sinäkin enempi sitä "lipevää" tyyliä kuin ironiaa ;))

Luulin että täällä annetaan palautetta tuotoksista eikä tuottajasta?
Ainiin, mihinkähän mäkin nyt syyllistyin tuossa ekassa lauseessa....

luulen, että huolimatta siitä aiemmin tänne kirjoittamastani luonnehdinnasta liittyen itseeni, et tunne minua, tapojani, sielun elämääni, tekemisiäni yhtään enempää kuin mitä teksteissäni ja kommenteissani kerron tai jätän kertomatta. Ja jos ihminen antaa sielunsa kyllyydestä sanojen tulla ja mennä, muodostaa lauseita, vaikka ne olisivat miten yksinkertaisia tai väritettyjä, erilaisia, rakkaudesta tai himosta tai niiden vierestä niin miksi niiden pitäisi näyttää joltain muulta? Mä oon aina ollu vähän harmissani, kun ihmisiä rajataan, kategorisoidaan, kastitetaan ja yleensä takerrutaan kaikkeen negatiiviseen ja jonnin joutavaan saivarteluun. Toivon syömestäin sulle ja kaikille muillekin avarakatseisuutta, myötäelämistä elämän erilaisuuksien edessä ja mahdollisuutta elää ja antaa elää.

Kiitos kommentista.

että olis ironista kirjoitti:

jos muijat täällä ihannoi tätä lipevää runoilijaa, ja sitten tosielämässä "se oikea" paineleekin karkuun just tästä syystä, kun kaveri on jonkin sortin pelimies . Ja joteski nää runot ei oo rakkautta nähneetkään ehkä jotain halpaa himoa. väärä palsta

se mun "lipevyys" ei ole sinulta missään mielessä pois? Mä toivoisin kuulevani sun kirjoittamana, mitä rakkaus sinulle on ja mitä se merkitsee määritelmänä, se mitä tekstini ei ole nähnytkään?

Mä en niinkään koskaan ole niin pahoillani, jos kritiikki tekemiseen on asiallista, vaikkakin negatiivista siis, mutta melko apeaksi aina mielen vetää, kun rutataan ja vielä henkilökohtaisella tasolla tuntematta edes toista. No sä olet mielipiteesi sanonut ja olosi on varmaan helpottunut, kun pääsit vähän tölväsemään.
Mulla ois aika paljonkin tähän jatkoa, mutta antaa olla... elämä jatkuu... Sitä rakkautta kannattaisi kuitenkin vaalia ja synnyttää, ei hävittää, kiitos.

joten täällä istun ja luen.

Ja kirjoitan. Se kuuluu jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin, että koetaan haukkumisen suoraksi sanomiseksi, rohkeaksi teoksi. Kun taas kehuminen on lipomista. Paradoxaalista, koska usein myös itketään sitä että tulee vaan turpiin, kukaan ei sano mitään kaunista :)) Eihän sitä kohta kehtaa.

Onnea löytyy kahdenlaista, se arkionni, ja tuo runoilijan onni :) Ne ei mene mitenkään käsi kädessä, lähinnä kumoavat toinen toisiaan. Arkionnen perusta on mielenrauha, joka lentää ikkunasta ulos kun tuo hullujen onni astuu sisään. Tosin siinä on varmasti muita mielihyvämekanismeja :))

Oikeastaan kirjoitan koska pelottaa että taas lähdet. Niin kuin niin monella naisella täällä, mulla olis sulle käyttöä ;D mutta tajuan että olet kuin tähti taivaalla, niitä ei voi poimia, ihailla kaukaa voi. Huokailla sitä, haikailla kauneutta.. rakastaa sen loistoa, kaivata sitä pilvisenä päivänä, pitää sen sori mulla jäi levy päälle :P

Hetkinen, täältä puuttuu taustamusiikki. Noin: http://www.youtube.com/watch?v=up_xfDGIyiY

Tuolla ulkona tähtien seassa on edelleen kylmä, -24 näyttää mittari. Sais tulla nyt se viides vuodenaika :) olisin niin valmis.

http://www.youtube.com/watch?v=jfAldMzlgZU

Putkivalo kirjoitti:

joten täällä istun ja luen.

Ja kirjoitan. Se kuuluu jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin, että koetaan haukkumisen suoraksi sanomiseksi, rohkeaksi teoksi. Kun taas kehuminen on lipomista. Paradoxaalista, koska usein myös itketään sitä että tulee vaan turpiin, kukaan ei sano mitään kaunista :)) Eihän sitä kohta kehtaa.

Onnea löytyy kahdenlaista, se arkionni, ja tuo runoilijan onni :) Ne ei mene mitenkään käsi kädessä, lähinnä kumoavat toinen toisiaan. Arkionnen perusta on mielenrauha, joka lentää ikkunasta ulos kun tuo hullujen onni astuu sisään. Tosin siinä on varmasti muita mielihyvämekanismeja :))

Oikeastaan kirjoitan koska pelottaa että taas lähdet. Niin kuin niin monella naisella täällä, mulla olis sulle käyttöä ;D mutta tajuan että olet kuin tähti taivaalla, niitä ei voi poimia, ihailla kaukaa voi. Huokailla sitä, haikailla kauneutta.. rakastaa sen loistoa, kaivata sitä pilvisenä päivänä, pitää sen sori mulla jäi levy päälle :P

Hetkinen, täältä puuttuu taustamusiikki. Noin: http://www.youtube.com/watch?v=up_xfDGIyiY

Tuolla ulkona tähtien seassa on edelleen kylmä, -24 näyttää mittari. Sais tulla nyt se viides vuodenaika :) olisin niin valmis.

http://www.youtube.com/watch?v=jfAldMzlgZU

Kiitos Putkivalo, kauniista ajatuksestasi. Mun on hyvä olla täällä kauempana ja tuikkia tähtenä taivaalla kuten sanoit ja jos sanani tuovat iloa ja kauneutta elämääsi olen iloinen puolestasi. Täydyt kuitenkin muistaa, että sanotut sanat ja hyväolo on ja pysyy, vaikka mitä sattuisi , ei niitä voi kukaan viedä meiltä pois ja muusta taas ei kannata olla surullinen.

Pistän tässä erään ”elämäntaidon professorin” ajatuksia onnesta ja onnellisuudesta kaikille miettiäväksi ;)

”Elämä on peili tai heijastus. Jos asenne, vire tai energiataso huokuu positiivisuutta, on siitä helppo muidenkin lumipalloefektinä saada positiivisia impulsseja itselleen. Ei ole yhtä isoa positiivista olotilaa tai ajatusta, yksittäisistä pienistä ajatuksista tulee kokonaisuus, joka kantaa päivittäisessä elämässä.

Jos joku ele, into, ilo, nauru toisessa ärsyttää aiheuttaen kosketuspintaa niin se saattaa olla oire menestyksen puutteesta. Iloisuus, mukavuus, onnellisuus ja vapaus saattaa tuottaa ärsytystä juuri sen takia, että ne ovat puutteita omassa lähestymisessämme ja näin ollen emme halua suoda muillekaan näitä etuoikeuksia. Näin ollen olisi hyvä kuunnella itseään ja oppia ymmärtämään näiden puutteiden todellinen tila sisimmässämme ja itseymmärtämisen kautta mahdollisesti hakea muutosta siihen olotilaan, mikäli haluamme muutosta. Kasvu on itsetuntemusta juuri kaikkea enemmän kuin mitään muuta, voidaksemme kehittää itseämme niillä alueilla joissa tunnemme muutostarpeen suurimmat paineet.

Vauraus, terveys, onnellisuus, hyvä olo ovat monen ihmisen toivomuslistoilla kovin korkealla ja ne tulevat monesti ennalta arvaamattomien asioiden oheistuotteina. Juuri se asia jonka luulemme tulevan epätoivoisesti vääntämällä ja kääntämällä tai puurtamisella niin yleensä viekin meitä kauemmaksi siitä mihin alun perin pyrimme. Kaikessa pitää olla aie, syvällinen syy miksi haluamme tehdä tiettyjä asioita. Esimerkiksi hyvä olo ei tule pelkästään lisäämällä hyvää oloa, sillä eihän se pohjimmissamme oleva hyvä olo ole koskaan meistä mihinkään lähtenyt vaan se on vaan peittynyt pahan olon alle. Pahan olon läsnä olo on se ongelma eikä hyvän olon puute.

Elämällä omaa totuutta ja haavettamme rohkeasti on kaikkein tervehdyttävintä ja tuo meille kaiken sen mitä me haluamme. Jos saamme tehdä sitä mitä haluamme ja saamme vielä jopa elannon siitä eli joku tulee juuri toimeen ja jollekin se tarkoittaa miljoonia, mutta ei sillä rahalla ole loppukädessä mitään merkitystä, vaan sillä hyvällä ololla, perustyytyväisyydellä ja onnellisuudella.

Miksi sitten emme laske elämäniloa, menestystä iloa sisällemme? Kuinka monessa säpissä pidämme sydäntämme? Mitä tuntemamme ahdistus ja pahaolo antaa meille? Miksi on tärkeämpi olla pahalla päällä kuin hyvällä tuulella? Jos murjotamme siis ”kostamme” ja yritämme pilata toisen ihmisen ilon vaikka vähäpätöisistäkin asioista niin se on aina positiivista asioista pois. Iloa hyvää oloa ja tyytyväisyyttä ei voi tällöin laske sisään, siinä se paradoksi juuri piilee.

Kannattaa kysyä mitä joutuisimme tekemään, jos lopetamme sen pahan olon virtaamisen ja vaihtoehtoisesti saisimme jotakin tilalle, mitä se merkitsisi?
Sitä todella kannattaa kysyä joka päivä?”

Kaikki on hyvä päättää runoon, josta voi taas saada lisää ”pähkäilyn aiheita” tai sitten ei ;)


Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

Miksi murtaisin lumouksen?

Vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

Yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

Sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

Nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

En katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut


http://www.youtube.com/watch?v=tu9NPb2G_pM


Hyvää viikonloppua!

D'Artagnan kirjoitti:

Kiitos Putkivalo, kauniista ajatuksestasi. Mun on hyvä olla täällä kauempana ja tuikkia tähtenä taivaalla kuten sanoit ja jos sanani tuovat iloa ja kauneutta elämääsi olen iloinen puolestasi. Täydyt kuitenkin muistaa, että sanotut sanat ja hyväolo on ja pysyy, vaikka mitä sattuisi , ei niitä voi kukaan viedä meiltä pois ja muusta taas ei kannata olla surullinen.

Pistän tässä erään ”elämäntaidon professorin” ajatuksia onnesta ja onnellisuudesta kaikille miettiäväksi ;)

”Elämä on peili tai heijastus. Jos asenne, vire tai energiataso huokuu positiivisuutta, on siitä helppo muidenkin lumipalloefektinä saada positiivisia impulsseja itselleen. Ei ole yhtä isoa positiivista olotilaa tai ajatusta, yksittäisistä pienistä ajatuksista tulee kokonaisuus, joka kantaa päivittäisessä elämässä.

Jos joku ele, into, ilo, nauru toisessa ärsyttää aiheuttaen kosketuspintaa niin se saattaa olla oire menestyksen puutteesta. Iloisuus, mukavuus, onnellisuus ja vapaus saattaa tuottaa ärsytystä juuri sen takia, että ne ovat puutteita omassa lähestymisessämme ja näin ollen emme halua suoda muillekaan näitä etuoikeuksia. Näin ollen olisi hyvä kuunnella itseään ja oppia ymmärtämään näiden puutteiden todellinen tila sisimmässämme ja itseymmärtämisen kautta mahdollisesti hakea muutosta siihen olotilaan, mikäli haluamme muutosta. Kasvu on itsetuntemusta juuri kaikkea enemmän kuin mitään muuta, voidaksemme kehittää itseämme niillä alueilla joissa tunnemme muutostarpeen suurimmat paineet.

Vauraus, terveys, onnellisuus, hyvä olo ovat monen ihmisen toivomuslistoilla kovin korkealla ja ne tulevat monesti ennalta arvaamattomien asioiden oheistuotteina. Juuri se asia jonka luulemme tulevan epätoivoisesti vääntämällä ja kääntämällä tai puurtamisella niin yleensä viekin meitä kauemmaksi siitä mihin alun perin pyrimme. Kaikessa pitää olla aie, syvällinen syy miksi haluamme tehdä tiettyjä asioita. Esimerkiksi hyvä olo ei tule pelkästään lisäämällä hyvää oloa, sillä eihän se pohjimmissamme oleva hyvä olo ole koskaan meistä mihinkään lähtenyt vaan se on vaan peittynyt pahan olon alle. Pahan olon läsnä olo on se ongelma eikä hyvän olon puute.

Elämällä omaa totuutta ja haavettamme rohkeasti on kaikkein tervehdyttävintä ja tuo meille kaiken sen mitä me haluamme. Jos saamme tehdä sitä mitä haluamme ja saamme vielä jopa elannon siitä eli joku tulee juuri toimeen ja jollekin se tarkoittaa miljoonia, mutta ei sillä rahalla ole loppukädessä mitään merkitystä, vaan sillä hyvällä ololla, perustyytyväisyydellä ja onnellisuudella.

Miksi sitten emme laske elämäniloa, menestystä iloa sisällemme? Kuinka monessa säpissä pidämme sydäntämme? Mitä tuntemamme ahdistus ja pahaolo antaa meille? Miksi on tärkeämpi olla pahalla päällä kuin hyvällä tuulella? Jos murjotamme siis ”kostamme” ja yritämme pilata toisen ihmisen ilon vaikka vähäpätöisistäkin asioista niin se on aina positiivista asioista pois. Iloa hyvää oloa ja tyytyväisyyttä ei voi tällöin laske sisään, siinä se paradoksi juuri piilee.

Kannattaa kysyä mitä joutuisimme tekemään, jos lopetamme sen pahan olon virtaamisen ja vaihtoehtoisesti saisimme jotakin tilalle, mitä se merkitsisi?
Sitä todella kannattaa kysyä joka päivä?”

Kaikki on hyvä päättää runoon, josta voi taas saada lisää ”pähkäilyn aiheita” tai sitten ei ;)


Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

Miksi murtaisin lumouksen?

Vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

Yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

Sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

Nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

En katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut


http://www.youtube.com/watch?v=tu9NPb2G_pM


Hyvää viikonloppua!

Muistin sentään ottaa embo-rullan tähän viereen kun luin, mutta ootas pieni hetki, mun täytyy...






Noniin. Alkoi tehdä mieli halata, joten... koira-parka ;)

Ihana runo. Ja se Laleh myös. Meinaa sormet jäädä paikallaan ja mieli vajoaa tuohon tunnetilaan minkä loit. Miten sä pystyt siihen. Killing me softly jälleen kerran. Vai ollaanko niin samanlaiset.. Mä en nyt tällä kertaa mieti, käytän vaan sun sanat hyväkseen :))

Reilu vuosi sitten en ollut varma onko minusta yhtään mihinkään. Tiedätkö, kun on ihmisiä jotka eivät vaan pärjää ilman toista ihmistä, ne kuihtuu pois, ja sitten on se toinen ääripää. Kun monta vuotta kaipaa pois suhteesta, miettii että onko se missä se vika on, instituutiossa, toisessa vai minussa. Eikun siis missä. Eihän minussa voi vikaa olla ;D Ai voi vai. Hiljaa siellä :)))

Säälittää heitä kaikkia jotka ei osaa olla yksin.

Hiivatti tää kestää kun pitää palata sun runoon koko ajan :)

Kyllä tosiaan kannattaa miettiä osuuttaan omaan vireeseen. Tulee mieleen se joku hymy-mainos missä tyttö saa jopa talot hymyilemään. Se on just noin, kannattaa jakaa iloa ympärilleen, se tarttuu. Tuo oli uusi suhtautuminen mulle, että ihminen on perusolemukseltaan onnellinen, se tunne on vain peitossa välillä. Hyvä tapa saada ihmisiä oivaltamaan sen Onnen, kaivamaan se sisuksistaan.

Nojaatko mun kanssa illan viimeisen...

http://www.youtube.com/watch?v=8BnSfdk6Cd4

Hyvää viikonloppua sullekin :)

Putkivalo kirjoitti:

Muistin sentään ottaa embo-rullan tähän viereen kun luin, mutta ootas pieni hetki, mun täytyy...






Noniin. Alkoi tehdä mieli halata, joten... koira-parka ;)

Ihana runo. Ja se Laleh myös. Meinaa sormet jäädä paikallaan ja mieli vajoaa tuohon tunnetilaan minkä loit. Miten sä pystyt siihen. Killing me softly jälleen kerran. Vai ollaanko niin samanlaiset.. Mä en nyt tällä kertaa mieti, käytän vaan sun sanat hyväkseen :))

Reilu vuosi sitten en ollut varma onko minusta yhtään mihinkään. Tiedätkö, kun on ihmisiä jotka eivät vaan pärjää ilman toista ihmistä, ne kuihtuu pois, ja sitten on se toinen ääripää. Kun monta vuotta kaipaa pois suhteesta, miettii että onko se missä se vika on, instituutiossa, toisessa vai minussa. Eikun siis missä. Eihän minussa voi vikaa olla ;D Ai voi vai. Hiljaa siellä :)))

Säälittää heitä kaikkia jotka ei osaa olla yksin.

Hiivatti tää kestää kun pitää palata sun runoon koko ajan :)

Kyllä tosiaan kannattaa miettiä osuuttaan omaan vireeseen. Tulee mieleen se joku hymy-mainos missä tyttö saa jopa talot hymyilemään. Se on just noin, kannattaa jakaa iloa ympärilleen, se tarttuu. Tuo oli uusi suhtautuminen mulle, että ihminen on perusolemukseltaan onnellinen, se tunne on vain peitossa välillä. Hyvä tapa saada ihmisiä oivaltamaan sen Onnen, kaivamaan se sisuksistaan.

Nojaatko mun kanssa illan viimeisen...

http://www.youtube.com/watch?v=8BnSfdk6Cd4

Hyvää viikonloppua sullekin :)

Mä tykkään ihan hirveästi lukea erilaisia filosofioita, kuunnella ihmisiä, jotka puhuvat ja auttavat ihmistä löytämään sen oman itsensä, tuoda uusia näkökulmia, antamalla jokaisen itse valita oma tiensä ja kombinaatio, joka vie lähemmäs sitä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Mä joudun työkseni painimaan teknisten asioiden kanssa lähes päivittäin ja saan siitä hyvänolon tunteita ratkaistessani ongelmia ja huomatessani systemaattisen periksiantamattomuuden ja kokonaisuuksien hallinnan tuovan tuloksia tapauksesta toiseen. Se mikä tuo taas sitä pahaa oloa ja ahdistusta on kiire, välinpitämättömyys, ”tuulimyllyjä vastaan taisteleminen”, väsyminen ja niiden tuoma turhautuminen projektityöskentelyn sivutuotteena. Näitä minä olen yrittänyt työstää vuosia itselleni sopivaksi kokonaisuudeksi, nauttiakseni enemmän siitä mikä sitä virtaa vie eteenpäin.

Sama pätee yksityiselämääni, aina pitäisi keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja asioihin joista saa ”hyviä viboja”, eikä jäädä liikaa makaamaan turhien asioiden vatvomiseen. Kokonaisuus ei koskaan kirkastu pilkkua liikaa viilaamalla. Jotenkin mulle tulee kaukaa haettuna mieleen mietiskelystä, haaveista, onnesta ja ”missiosta” ; Mooses ja palava pensas vertaus.

”Kuinka moneen kertaan Mooses oli joutunut käymään ajatuksissaan läpi oman elämänsä ja omat tekonsa. Kuinka monet suuret unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat häneltä oli särkynyt ja kuinka monet suuret kyyneleet hänen poskipäilleen olivat tämän vuoksi vierineet. Erämaissa lampaitaan paimentavan lammaspaimenen ainut seuralainen on se lammaslauma, jota hän paimentaa ja ympärillä on vain suuri erämaa ja ääretön hiljaisuus. Näissä oloissa Mooseksella oli aikaa olla kahden kesken oman itsensä kanssa ja tutkistella omia sisimpiä tuntojaan.

"Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Se tie, joka ihmisiä kuljettaa, ei koskaan ole helppoa lihalle ja verelle. Ja tällä tiellä ihmisen on kuunneltava vain sitä ääntä, joka hänen sisimmässään puhuu.

Tässä maailmassa vallitsee tämän maailman ruhtinaan henki, joka kuljettaa ihmisiä oman tahtonsa mukaan. Yleensä on niin, että Jumala ei pääse niiden ihmisten sydämissä vaikuttamaan tahtonsa tuntemista, jotka kulkevat tämän maailman menon mukaan, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja ja vaeltaen ihmisten mielisuosion mukaan. Jumalan palvelijan on herkistyttävä kuulemaan Jumalan ääni omassa sydämessään. Ja tätä herkistymistä ei voi tapahtua tämän maailman hyörinässä tai synnin karkeloissa. Tähän tarvitaan erämaan korkeakoulua. Tarvitaan hiljaisuutta ja harmonista rauhaa, jossa kaikki maiset hälyt ja kiireet ovat vaienneet. Ja tätä erämaan korkeakoulua Mooses oli joutunut vuosikymmeniä käymään.

Aina on niin, että kun ihminen joutuu kasvotusten Jumalan pyhyyden ja hänen valtasuuruutensa kanssa, ihmisestä tulee pieni ja vähäpätöinen ihminen, joka oman vajavaisuutensa ja syntisyytensä tuntien joutuu riisumaan kengät jaloistaan ja kätkemään kasvonsa. Niin monilla meistä on joskus hyvinkin suuria luuloja itsestään ja unelmia suurista maineteoista, joiden avulla ihminen omaa kunniaansa toisten silmissä voisi korottaa. Näiden suurien luulojen ja unelmien ajamina ihminen monesti kuluttaa koko elämänsä ja terveytensä ja kaiken, mitä hänellä on. Näitä unelmia koskaan saavuttamatta. On kuin kangastuksen perässä juokseminen. Se haavekuvana silmiin siintää, mutta aina kun yrität sitä tavoittaa, se siirtyy tuonnemmas ja tuonnemmas. Koskaan et sitä lähemmäksi pääse.”

Niin, jokaisen pitäisi löytää se omannäköisensä ”palava pensas”.

http://www.youtube.com/watch?v=ieu6zu0pcJs

Hyvää päivän jatkoa!

D'Artagnan kirjoitti:

Mä tykkään ihan hirveästi lukea erilaisia filosofioita, kuunnella ihmisiä, jotka puhuvat ja auttavat ihmistä löytämään sen oman itsensä, tuoda uusia näkökulmia, antamalla jokaisen itse valita oma tiensä ja kombinaatio, joka vie lähemmäs sitä hyvää oloa ja onnellisuutta.

Mä joudun työkseni painimaan teknisten asioiden kanssa lähes päivittäin ja saan siitä hyvänolon tunteita ratkaistessani ongelmia ja huomatessani systemaattisen periksiantamattomuuden ja kokonaisuuksien hallinnan tuovan tuloksia tapauksesta toiseen. Se mikä tuo taas sitä pahaa oloa ja ahdistusta on kiire, välinpitämättömyys, ”tuulimyllyjä vastaan taisteleminen”, väsyminen ja niiden tuoma turhautuminen projektityöskentelyn sivutuotteena. Näitä minä olen yrittänyt työstää vuosia itselleni sopivaksi kokonaisuudeksi, nauttiakseni enemmän siitä mikä sitä virtaa vie eteenpäin.

Sama pätee yksityiselämääni, aina pitäisi keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja asioihin joista saa ”hyviä viboja”, eikä jäädä liikaa makaamaan turhien asioiden vatvomiseen. Kokonaisuus ei koskaan kirkastu pilkkua liikaa viilaamalla. Jotenkin mulle tulee kaukaa haettuna mieleen mietiskelystä, haaveista, onnesta ja ”missiosta” ; Mooses ja palava pensas vertaus.

”Kuinka moneen kertaan Mooses oli joutunut käymään ajatuksissaan läpi oman elämänsä ja omat tekonsa. Kuinka monet suuret unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat häneltä oli särkynyt ja kuinka monet suuret kyyneleet hänen poskipäilleen olivat tämän vuoksi vierineet. Erämaissa lampaitaan paimentavan lammaspaimenen ainut seuralainen on se lammaslauma, jota hän paimentaa ja ympärillä on vain suuri erämaa ja ääretön hiljaisuus. Näissä oloissa Mooseksella oli aikaa olla kahden kesken oman itsensä kanssa ja tutkistella omia sisimpiä tuntojaan.

"Tuuli puhaltaa missä tahtoo ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Se tie, joka ihmisiä kuljettaa, ei koskaan ole helppoa lihalle ja verelle. Ja tällä tiellä ihmisen on kuunneltava vain sitä ääntä, joka hänen sisimmässään puhuu.

Tässä maailmassa vallitsee tämän maailman ruhtinaan henki, joka kuljettaa ihmisiä oman tahtonsa mukaan. Yleensä on niin, että Jumala ei pääse niiden ihmisten sydämissä vaikuttamaan tahtonsa tuntemista, jotka kulkevat tämän maailman menon mukaan, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja ja vaeltaen ihmisten mielisuosion mukaan. Jumalan palvelijan on herkistyttävä kuulemaan Jumalan ääni omassa sydämessään. Ja tätä herkistymistä ei voi tapahtua tämän maailman hyörinässä tai synnin karkeloissa. Tähän tarvitaan erämaan korkeakoulua. Tarvitaan hiljaisuutta ja harmonista rauhaa, jossa kaikki maiset hälyt ja kiireet ovat vaienneet. Ja tätä erämaan korkeakoulua Mooses oli joutunut vuosikymmeniä käymään.

Aina on niin, että kun ihminen joutuu kasvotusten Jumalan pyhyyden ja hänen valtasuuruutensa kanssa, ihmisestä tulee pieni ja vähäpätöinen ihminen, joka oman vajavaisuutensa ja syntisyytensä tuntien joutuu riisumaan kengät jaloistaan ja kätkemään kasvonsa. Niin monilla meistä on joskus hyvinkin suuria luuloja itsestään ja unelmia suurista maineteoista, joiden avulla ihminen omaa kunniaansa toisten silmissä voisi korottaa. Näiden suurien luulojen ja unelmien ajamina ihminen monesti kuluttaa koko elämänsä ja terveytensä ja kaiken, mitä hänellä on. Näitä unelmia koskaan saavuttamatta. On kuin kangastuksen perässä juokseminen. Se haavekuvana silmiin siintää, mutta aina kun yrität sitä tavoittaa, se siirtyy tuonnemmas ja tuonnemmas. Koskaan et sitä lähemmäksi pääse.”

Niin, jokaisen pitäisi löytää se omannäköisensä ”palava pensas”.

http://www.youtube.com/watch?v=ieu6zu0pcJs

Hyvää päivän jatkoa!

Olen ajatellut kanssa, että kun minusta ei oikein mitään jalanjälkeä jää kun aikani täällä jättää, niin voin ainakin vaikuttaa siihen minkä jäljen jätän ihmisiin. Onko se hyvä vai paha jälki.

Tykkään kaivella myös niitä yllättäviä kulmia esiin, yrittää nähdä muuta kuin sen peilipinnan ja ajatella asioita ilman rajoja. Siinä on haastetta, varsinkin mitä itseeni tulee, sokeita pisteitä riittää. Sulta olen saanut paloja peliini, tarjoat jotain yllättävää ja taas pääsen eteenpäin.

Usein olen ihmetellyt uskovaisten ihmisten tietty nöyryys, joka minusta on niin kaunis piirre ihmisessä. No ei kaikilla ole sitä :) Mutta johtuisko se tuosta mitä kirjoitit, että ihminen joka tuntee Jumalan, tajuaa kuinka pieni on kokoinaisuutta ajatellen. Ihmisellä on tapana suurentaa asioita, laittaa liikaa arvoa kriiseihin ja vastoinkäymisiin. Kun muistaa että ne ovat vain pieni osa elämästä kuitenkin, se helpottaa. Ja se, millä asioilla oikeesti on elämässä väliä. Voi tapahtua todella pahoja asioita, mutta kuoleman edessä niilläkään ei ole väliä. Pitää oppia suhteuttamaan asioita, niin onnellisuus säilyy tasaisempana.

Oisko lisääntyvät börnautit oheistuote sille että nykyisin työt ovat niin pilkotut, että harvemmin näkee mitään oman käden työtä valmistuvan. Ajattelen sitä ongelmaratkaisua mistä saat mielihyvää. Tahti on liian kovaa duuneissa, ei ehditä nauttimaan siitä mitä saa aikaiseksi. Tai joku muu ottaa kunnian :))

Coldplay on lemppari :)
Tein viikolla cd-löydön lähikaupasta, tupla cd Gary Moorea alle 6 euroa, voitko kuvitella, taas nousi serotoniini :))) Levyn nimi on Have som Moore :D Tyylinäyte
http://www.youtube.com/watch?v=pKILtIiTMW4d

Ja aamulla kuulin suomalaista energiaa parhaimmillaan
http://www.youtube.com/watch?v=i2M4tf2iI5s
Siinäs sulle ;D aika putkivaloinen biisi :))) paitsi mä en ymmärrä mitä tuo "meet liian lujaa" tarkoittaa :))

Putkivalo kirjoitti:

Olen ajatellut kanssa, että kun minusta ei oikein mitään jalanjälkeä jää kun aikani täällä jättää, niin voin ainakin vaikuttaa siihen minkä jäljen jätän ihmisiin. Onko se hyvä vai paha jälki.

Tykkään kaivella myös niitä yllättäviä kulmia esiin, yrittää nähdä muuta kuin sen peilipinnan ja ajatella asioita ilman rajoja. Siinä on haastetta, varsinkin mitä itseeni tulee, sokeita pisteitä riittää. Sulta olen saanut paloja peliini, tarjoat jotain yllättävää ja taas pääsen eteenpäin.

Usein olen ihmetellyt uskovaisten ihmisten tietty nöyryys, joka minusta on niin kaunis piirre ihmisessä. No ei kaikilla ole sitä :) Mutta johtuisko se tuosta mitä kirjoitit, että ihminen joka tuntee Jumalan, tajuaa kuinka pieni on kokoinaisuutta ajatellen. Ihmisellä on tapana suurentaa asioita, laittaa liikaa arvoa kriiseihin ja vastoinkäymisiin. Kun muistaa että ne ovat vain pieni osa elämästä kuitenkin, se helpottaa. Ja se, millä asioilla oikeesti on elämässä väliä. Voi tapahtua todella pahoja asioita, mutta kuoleman edessä niilläkään ei ole väliä. Pitää oppia suhteuttamaan asioita, niin onnellisuus säilyy tasaisempana.

Oisko lisääntyvät börnautit oheistuote sille että nykyisin työt ovat niin pilkotut, että harvemmin näkee mitään oman käden työtä valmistuvan. Ajattelen sitä ongelmaratkaisua mistä saat mielihyvää. Tahti on liian kovaa duuneissa, ei ehditä nauttimaan siitä mitä saa aikaiseksi. Tai joku muu ottaa kunnian :))

Coldplay on lemppari :)
Tein viikolla cd-löydön lähikaupasta, tupla cd Gary Moorea alle 6 euroa, voitko kuvitella, taas nousi serotoniini :))) Levyn nimi on Have som Moore :D Tyylinäyte
http://www.youtube.com/watch?v=pKILtIiTMW4d

Ja aamulla kuulin suomalaista energiaa parhaimmillaan
http://www.youtube.com/watch?v=i2M4tf2iI5s
Siinäs sulle ;D aika putkivaloinen biisi :))) paitsi mä en ymmärrä mitä tuo "meet liian lujaa" tarkoittaa :))

Eiköhän se toimi molempiin suuntiin, se terapia ;)

Voihan se niinkin olla, meitä kristittyjä ainakin on silitetty nöyriksi jo lapsesta asti ja eikös mankeloidessa aina joku paikka siliä. Uskonnot, aatteet ja monet traditiot ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat myös sokeutta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu näkemään mitään muuta vaihtoehtoa kuin omansa ja mitä heille ainoana oikeana tuputetaan. Moniin asioihin ajaudutaan, kun ollaan onnettomia, sairaita tai pelätään. Ja jos voisimme avoimesti puhua kaikista ongelmistamme, todennäköisesti meillä ei olisi ongelmia läheskään niin paljon ja olisimme lähempänä sitä onnellisuutta ja mielenrauhaa ajutumatta välttämättä mihinkään.

Uskoon tuleminenhan ei sinänsä ratkaise mitään ”ulkoista”, se vaan luo uuden elämäntyylin vanhan päälle, eikä anna mitään suoranaisa vastauksia mihinkään eli sinänsä ihmistä koskevaa ongelmaa ei uskon avulla suoranaisesti selvitetä. Totta kai elämällä nuhteettomasti, yhteisön sinua tukien, olet koko ajan paremmin ns. ”turvattu” ja saat sillä lailla helpommin rauhan itsellesi. Monesti vaan kirkon yleisesti luoma moraalisuus täysin raamatun lauseita noudattaen ja henkeä tulkiten saattaa jopa enemmän kuristaa kuin vapauttaa tai antaa meille sen vapauden tunteen, joka siihen onnellisuuteen olennaisesti liittyy. Useimmille meistä koko elämä on sarja tällaista pakoa tai pakkoa asiasta toiseen. Emme todellisuudessa koskaan elä siten kuin sielumme todella haluaisi elää.

Minusta työssä ollaan menty liian pitkälle tehokkuusajattelussa, rationaalisuudessa, voiton tavoittelussa ja sitäkautta sellainen oikeanlainen mielekkyys ja viihtyminen on kadonnut. Meistä yritetään tehdä koneita, robotteja, jotka uuvuttuaan tai "vian" ollessa vähänkin isompi laitetaan sivulle lataamoon tai "roskiin". Panoksesi työnantajlle on juuri sen mittainen mikä työkykysi on, ei muuta. Surullista asiassa on ne monetkymmenet vuodet kaikkensa työlleen antajien sairastuttua, siis kohtelu minkä "piiputtava kone" loppujenlopuksi saa.

Kiitos terapeutille ;)

Fasten the seatbelts, vaikka mä saatan olla joskus vähän liian harkitseva ja hidaskin, silti yleensä mun sisällä asuu tulivuori, like the one, you can see on E-type megamix video ;)

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg

D'Artagnan kirjoitti:

Eiköhän se toimi molempiin suuntiin, se terapia ;)

Voihan se niinkin olla, meitä kristittyjä ainakin on silitetty nöyriksi jo lapsesta asti ja eikös mankeloidessa aina joku paikka siliä. Uskonnot, aatteet ja monet traditiot ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat myös sokeutta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu näkemään mitään muuta vaihtoehtoa kuin omansa ja mitä heille ainoana oikeana tuputetaan. Moniin asioihin ajaudutaan, kun ollaan onnettomia, sairaita tai pelätään. Ja jos voisimme avoimesti puhua kaikista ongelmistamme, todennäköisesti meillä ei olisi ongelmia läheskään niin paljon ja olisimme lähempänä sitä onnellisuutta ja mielenrauhaa ajutumatta välttämättä mihinkään.

Uskoon tuleminenhan ei sinänsä ratkaise mitään ”ulkoista”, se vaan luo uuden elämäntyylin vanhan päälle, eikä anna mitään suoranaisa vastauksia mihinkään eli sinänsä ihmistä koskevaa ongelmaa ei uskon avulla suoranaisesti selvitetä. Totta kai elämällä nuhteettomasti, yhteisön sinua tukien, olet koko ajan paremmin ns. ”turvattu” ja saat sillä lailla helpommin rauhan itsellesi. Monesti vaan kirkon yleisesti luoma moraalisuus täysin raamatun lauseita noudattaen ja henkeä tulkiten saattaa jopa enemmän kuristaa kuin vapauttaa tai antaa meille sen vapauden tunteen, joka siihen onnellisuuteen olennaisesti liittyy. Useimmille meistä koko elämä on sarja tällaista pakoa tai pakkoa asiasta toiseen. Emme todellisuudessa koskaan elä siten kuin sielumme todella haluaisi elää.

Minusta työssä ollaan menty liian pitkälle tehokkuusajattelussa, rationaalisuudessa, voiton tavoittelussa ja sitäkautta sellainen oikeanlainen mielekkyys ja viihtyminen on kadonnut. Meistä yritetään tehdä koneita, robotteja, jotka uuvuttuaan tai "vian" ollessa vähänkin isompi laitetaan sivulle lataamoon tai "roskiin". Panoksesi työnantajlle on juuri sen mittainen mikä työkykysi on, ei muuta. Surullista asiassa on ne monetkymmenet vuodet kaikkensa työlleen antajien sairastuttua, siis kohtelu minkä "piiputtava kone" loppujenlopuksi saa.

Kiitos terapeutille ;)

Fasten the seatbelts, vaikka mä saatan olla joskus vähän liian harkitseva ja hidaskin, silti yleensä mun sisällä asuu tulivuori, like the one, you can see on E-type megamix video ;)

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg

"Uskoon tuleminenhan ei sinänsä ratkaise mitään ”ulkoista”, se vaan luo uuden elämäntyylin vanhan päälle, eikä anna mitään suoranaisa vastauksia mihinkään eli sinänsä ihmistä koskevaa ongelmaa ei uskon avulla suoranaisesti selvitetä."

Hmmm...

Matteus 9:16,17

" Ei kukaan pane vanumattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan,
sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta ja reikä tulee pahemmaksi.
Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat,
ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin
leileihin, ja niin molemmat säilyvät. "

......>
Joh 3:6-10

Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. . Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. . Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." . Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" . Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!"

D'Artagnan kirjoitti:

Eiköhän se toimi molempiin suuntiin, se terapia ;)

Voihan se niinkin olla, meitä kristittyjä ainakin on silitetty nöyriksi jo lapsesta asti ja eikös mankeloidessa aina joku paikka siliä. Uskonnot, aatteet ja monet traditiot ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat myös sokeutta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu näkemään mitään muuta vaihtoehtoa kuin omansa ja mitä heille ainoana oikeana tuputetaan. Moniin asioihin ajaudutaan, kun ollaan onnettomia, sairaita tai pelätään. Ja jos voisimme avoimesti puhua kaikista ongelmistamme, todennäköisesti meillä ei olisi ongelmia läheskään niin paljon ja olisimme lähempänä sitä onnellisuutta ja mielenrauhaa ajutumatta välttämättä mihinkään.

Uskoon tuleminenhan ei sinänsä ratkaise mitään ”ulkoista”, se vaan luo uuden elämäntyylin vanhan päälle, eikä anna mitään suoranaisa vastauksia mihinkään eli sinänsä ihmistä koskevaa ongelmaa ei uskon avulla suoranaisesti selvitetä. Totta kai elämällä nuhteettomasti, yhteisön sinua tukien, olet koko ajan paremmin ns. ”turvattu” ja saat sillä lailla helpommin rauhan itsellesi. Monesti vaan kirkon yleisesti luoma moraalisuus täysin raamatun lauseita noudattaen ja henkeä tulkiten saattaa jopa enemmän kuristaa kuin vapauttaa tai antaa meille sen vapauden tunteen, joka siihen onnellisuuteen olennaisesti liittyy. Useimmille meistä koko elämä on sarja tällaista pakoa tai pakkoa asiasta toiseen. Emme todellisuudessa koskaan elä siten kuin sielumme todella haluaisi elää.

Minusta työssä ollaan menty liian pitkälle tehokkuusajattelussa, rationaalisuudessa, voiton tavoittelussa ja sitäkautta sellainen oikeanlainen mielekkyys ja viihtyminen on kadonnut. Meistä yritetään tehdä koneita, robotteja, jotka uuvuttuaan tai "vian" ollessa vähänkin isompi laitetaan sivulle lataamoon tai "roskiin". Panoksesi työnantajlle on juuri sen mittainen mikä työkykysi on, ei muuta. Surullista asiassa on ne monetkymmenet vuodet kaikkensa työlleen antajien sairastuttua, siis kohtelu minkä "piiputtava kone" loppujenlopuksi saa.

Kiitos terapeutille ;)

Fasten the seatbelts, vaikka mä saatan olla joskus vähän liian harkitseva ja hidaskin, silti yleensä mun sisällä asuu tulivuori, like the one, you can see on E-type megamix video ;)

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg

se viikatemies. Muutaman kerran saanut ite herätyksen kun kuulee sen käynnistä, muistuu taas mieleen miten hyvin on kun sentään henki on tallella.

Niin, jokaisella uskovaisella on varmasti oman versionsa, riippuen siitä miten syvällä luotaa mitäkin. Ja varmasti riippuu myös persoonallisuudesta, näkeekö siitä sen positiivisen puolen vai ei. Nykyinen laki ja moraalikäsitteet perustuu hyvin pitkälle raamattuun, joten kukaan meistä ei pääse uskoa karkuun. Onneksi.

Tää on tällainen vaihtokauppa sitten :)) Mulla on mukava punainen sohva, mene siihen makaamaan, laita silmät kiinni ja kerro kaikki huolet... ei kun älä laita silmiä kiinni, kattele sitä punaista vaan ;D Josta tuli mieleen että joudun huomenna menemään kauppaan ja hommaamaan uutta maalia makkariin. Valitsin jotain vaaleanvihreää, ja nyt kun se on siinä, se on ihan väärä! Katto näyttää ihan punaiselta, ja kaapin ovet pinkeiltä :)) Pakko se on taipua ja mennä ostamaan purkin punaista. Kröhöm. Ettäs tiedät :)))

I've seen your fireworks, tai se on arvattavissa kyllä :)
http://www.youtube.com/watch?v=QGJuMBdaqIw

Siinä odotellessasi laitan sulle Eeva Kilpeä:

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Aika hieno, eikö?

Ehkä joskus vielä New Yorkiin...on matkalistalla ykköstoiveena, jos vielä jonnekin aion...

Niin ei se takki kaipaa neulaa ei lankaa...vaan

Avuttomuus ihmisen
edessä täyttää
tyhjiön tavaroilla,
aurinko paistaa
ikkunaan
muttei ylety
juuriin
vain numerot
viivan alla
puhuvat omaa
kovaa kieltään

Niin se luonto
tasaa,
harvoin kireää
peppua saa
runsaalla ylävarustuksella,
samoin käy heikoille
ne sijoitetaan
kyvyttömien keskitysleiriin,
vain tehokkaat
tuovat ihmisyyttä ja
kasvua prosessiin

Ihminen,
rationaalisen elämänsä
looginen surmanajaja,
tuo sisäisten
tunteittensa tulkki
kaipaa penkin
päässä istuvaa
ajatusta, olemusta
ihoa, jolla on
kyky tuntea,
itkeä ja nauraa

Nuo pienet valonpisarat
tunkeutuvat väliimme,
täydellisyyden pakomme
ja pelkomme viereen
hymyilemään,
katsomaan ihmistä
avoimin sydämin
silmiin,
toivoen elämän meitä
puhuttelevan
raottavan ihmisyyttä
aivan kuin talossa,
jossa on lämmin ja
ovet aina avoimena

”Meille putoaa valonpisaroita
valonpisaroita vasten pimeää”

http://www.youtube.com/watch?v=khEjKL-ZTEo&feature=relmfu

Kiitos ja hyvää viikonlopun jatkoa ;)

Ich bin... kirjoitti:

Siinä odotellessasi laitan sulle Eeva Kilpeä:

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

Aika hieno, eikö?

Saa nähdä onnistunko nyt vastaamaan oikeeseen paikkaan :P

Hieno runo tosiaan :))) ja niin totta, noin pitäiskin tehdä. Jospa keittäisin tälle urhealle teetä, skoolaan sun kanssa :))

Kyllä mä luulen, että sä lightaat sen ihan ite ;)

Juu rinnassa on ja lämmöt tulee muilla menetelmillä. Mulle kevät on tullut ehkä kesääkin rakkaammaksi. Ainut paha on toi siitepölyallergia, monien ”lääkkeiden” kokeilujen jälkeen oon onnistunu löytämään itselleni sopivat (sellaiset jotka ei väsytä). Onko kauniimpaa näkyä, kun koivuihin alkaa tulla silmuja ja lehdet puhkeavat, ruoho alkaa vihertää….

Tähän sopii paremmin kuin linnunlaulu kauniiseen kevätiltaan, Tommyn runo;

”Kolmatta päivää minä juon.
Olen pakahtua, olen rakastunut,
taas, katkeran eron jälkeen,
erääseen aurinkoon.

Hän nousee aamuisin ennen minua,
hän huuhtoo keltaiset hiuksensa
suihkuissa räystäiden alla,
hän koristaa korvansa minua
varten silmuhelmin, ripustaa
rinnoilleen viserrystimantin.
Hän pystyttää kangaspuunsa
idästä länteen ja alkaa
louskutella kirjavaa, tuoksuvaa
mattoa meidän kulkea kaulakkain.

Kolmatta päivää minä rellestän.
Olen löytänyt rakastetun, taas,
katkeran eron jälkeen, hänet
oli karkotettu jääpuikkoon
maanpakoon, minut oli teljetty
väsymyksen ovettomaan tyrmään.
Keltaisella viinillä hän nyt
täyttää minulle heti aamulla
lasin, ojentaa sen ennen kohmeloa,
eikä hän anna sen tyhjetä
ennen kuin minä nukahdan.

Väliäkö sitten sillä
että tiedän hänen vähän
pettävän, juottavan pelkkää
keväistä valoa tulppaanista.”

http://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs&feature=related

Sylillinen lämpöä ja valoa kaikille ;)

D'Artagnan kirjoitti:

Kyllä mä luulen, että sä lightaat sen ihan ite ;)

Juu rinnassa on ja lämmöt tulee muilla menetelmillä. Mulle kevät on tullut ehkä kesääkin rakkaammaksi. Ainut paha on toi siitepölyallergia, monien ”lääkkeiden” kokeilujen jälkeen oon onnistunu löytämään itselleni sopivat (sellaiset jotka ei väsytä). Onko kauniimpaa näkyä, kun koivuihin alkaa tulla silmuja ja lehdet puhkeavat, ruoho alkaa vihertää….

Tähän sopii paremmin kuin linnunlaulu kauniiseen kevätiltaan, Tommyn runo;

”Kolmatta päivää minä juon.
Olen pakahtua, olen rakastunut,
taas, katkeran eron jälkeen,
erääseen aurinkoon.

Hän nousee aamuisin ennen minua,
hän huuhtoo keltaiset hiuksensa
suihkuissa räystäiden alla,
hän koristaa korvansa minua
varten silmuhelmin, ripustaa
rinnoilleen viserrystimantin.
Hän pystyttää kangaspuunsa
idästä länteen ja alkaa
louskutella kirjavaa, tuoksuvaa
mattoa meidän kulkea kaulakkain.

Kolmatta päivää minä rellestän.
Olen löytänyt rakastetun, taas,
katkeran eron jälkeen, hänet
oli karkotettu jääpuikkoon
maanpakoon, minut oli teljetty
väsymyksen ovettomaan tyrmään.
Keltaisella viinillä hän nyt
täyttää minulle heti aamulla
lasin, ojentaa sen ennen kohmeloa,
eikä hän anna sen tyhjetä
ennen kuin minä nukahdan.

Väliäkö sitten sillä
että tiedän hänen vähän
pettävän, juottavan pelkkää
keväistä valoa tulppaanista.”

http://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs&feature=related

Sylillinen lämpöä ja valoa kaikille ;)

Huomenta :)

Aina silloin tällöin valokin tarvii apulähdettä :))

Vai sua vaivaa allergiat. Harmi, se on oikea riesa. Täällä kävi jo maalarit ja hanslangarit, joten kevät on kai pitkälle edennyt meillä. Linnutkin on kevätpuuhissaan, ja en arvannutkaan miten törkeitä ne on. Kun toiset tekee vauva-tipuja, naapuri seisoo yläoksalla ja räksyttää niille pää kallellaan. Mitähän se mahtoi huutaa.. "muistakaa sitten että seuraksilla on nälkäiset suut!" tai "vähän vielä vasemmalle" vai haluanko edes tietää :)))

On se mukavaa kun tuuli taas tuivertaa hiuksia, kun lähtis vaan lumet katolta, sais kuunnella taas saden ropinaa peltikatolla :)

No huoks kun tuo Taaberman osaa. Voiko kevättä paremmin kuvailla :))

Lämpöä ja valoa sullekin :)

D'Artagnan kirjoitti:

Kyllä mä luulen, että sä lightaat sen ihan ite ;)

Juu rinnassa on ja lämmöt tulee muilla menetelmillä. Mulle kevät on tullut ehkä kesääkin rakkaammaksi. Ainut paha on toi siitepölyallergia, monien ”lääkkeiden” kokeilujen jälkeen oon onnistunu löytämään itselleni sopivat (sellaiset jotka ei väsytä). Onko kauniimpaa näkyä, kun koivuihin alkaa tulla silmuja ja lehdet puhkeavat, ruoho alkaa vihertää….

Tähän sopii paremmin kuin linnunlaulu kauniiseen kevätiltaan, Tommyn runo;

”Kolmatta päivää minä juon.
Olen pakahtua, olen rakastunut,
taas, katkeran eron jälkeen,
erääseen aurinkoon.

Hän nousee aamuisin ennen minua,
hän huuhtoo keltaiset hiuksensa
suihkuissa räystäiden alla,
hän koristaa korvansa minua
varten silmuhelmin, ripustaa
rinnoilleen viserrystimantin.
Hän pystyttää kangaspuunsa
idästä länteen ja alkaa
louskutella kirjavaa, tuoksuvaa
mattoa meidän kulkea kaulakkain.

Kolmatta päivää minä rellestän.
Olen löytänyt rakastetun, taas,
katkeran eron jälkeen, hänet
oli karkotettu jääpuikkoon
maanpakoon, minut oli teljetty
väsymyksen ovettomaan tyrmään.
Keltaisella viinillä hän nyt
täyttää minulle heti aamulla
lasin, ojentaa sen ennen kohmeloa,
eikä hän anna sen tyhjetä
ennen kuin minä nukahdan.

Väliäkö sitten sillä
että tiedän hänen vähän
pettävän, juottavan pelkkää
keväistä valoa tulppaanista.”

http://www.youtube.com/watch?v=Oyq7qwfmhVs&feature=related

Sylillinen lämpöä ja valoa kaikille ;)

"Yöt täytyi nukkua levottomasti kääntelehtien, äkkinäisesti heräillen, aivan kuin pitkän juomisen jälkeen. Istuen ja tuijottaen lahdelle. Ihmiset jotka kulkivat ohitseen, katselivat pitkään, katselematta takaisin ei kuitenkaan tarvinnut murtaa heidän katseitaan. Joskus askelten rahinan etäännyttyä kyllin kauas kääntäen varovasti silmänsä ja aina silloin näki äitejä työntämässä lastenvaunuja ja pareja kulkemassa käsi kädessä ja hän käänsi päänsä rajusti takaisin ja tuijotti liikkumattomana maisemakuvia.

Missä oli se valtava silmäluomi, joka sulkeutuisi ylleen, mutta sellaista ei koskaan tullut. Maisemaa on pakko katsoa. Viimeinen yö niin hän sen oli ajatellut. Kävellen huoneissa edestakaisin, kosketteli esineitä, tuolinselkiä, pöytäliinankulmaa, lampunvarjostinta aivan kuin olisi koskettanut niitä ensimmäisen ja viimeisen kerran, haikeana kuin merimies naista hyvästellessä. Niiden kosketus tuntui oudon hyvältä.

Jokin kirkas välähtää, nurkassa, lehtipinon takana. Pullo, tilkkanen kirkasta viljaviinaa. Viimeinen yö, viimeinen ehtoollinen. Kohottaa pullon huulilleen, huulet ovat halki, väkevä viina polttaa, yksinäinen kyynel etsii hänen poskellaan toista ja se tulee ja ne yhtyvät ja sekoittuvat väkevään viinaan. Lämpö leviää sormenpäihin saakka. Keinu hänen sisällään kieltäytyy asettumasta väräjöimättä paikoilleen vaikka vaakakupin pitäisi olla täynnä ja raskas.

Huntu on katkaistu, kouristunut ote toisen takinliepeestä on hellittänyt, aivan kuin olisi rimpuillut itsensä tiheästä verkosta vapaaksi. Rakkaudenkurkotuksen loputon, kiihkeä uupumus on muuttumassa rauhalliseksi selkeydeksi. Kouristunut ote on hellittänyt, jokin on jäänyt taakse ja jokin odottaa jossakin edessä. En kolmasti kiellä."


http://www.youtube.com/watch?v=rIHr2YUS3mE

siis tämä "Putkivalo"

on muitakin runoilij kirjoitti:

siis tämä "Putkivalo"

;D Naulan kantaan :)))

Olet ihan oikeassa, täällä on moni aivan upea runoilija. Tai mistä mä heidän upeudesta tiedän, mutta runot ovat huikeat :))

Katos näitä:
http://www.youtube.com/watch?v=d3ix-WmtbaA
Eiks ole ihmeellistä, miten ne ei törmää toisiinsa? Taitaa olla niin että sopu tilaa antaa, jos tahtoo :)

Pssst... jos saat tuon D'artsun kirjoittamaan mulle postiin, niin olen poissa täältä ja sulle kahvipullan velkaa, mä en siinä tehtävässä ole onnistunut. Että siihen saakka säilyn palstan D'esperadona ;))) olen pahoillani jo etukäteen :)

"Lopeta välillä uurastus ja työ,
lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla.
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
onnelliseen oloon rauhassa taivu.
Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,
oikeus itseäsi hoitaa on sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
joka hetkestä nauti ja itseäs helli."

Ihanaa naistenpäivää meille kaikille suurenmoisille naisille!

ps. Tiedän, että toivoit jonkun muun vastausta. Sorry, jos/kun tuotin pettymyksen.

siis joo. ei minua miinukset haittaa, se oli naljailua sinulle Putkivalo, mutta myös tuolle D'artagnanille, että eikö tajua... ;) Sarkasmia siis, jota ei aina ymmärretä. . Hyvä että itse osasit ottaa oikein . Ja tartun pullakahvitarjoukseen, jos latuja olisin sattunut availemaan :D

Nämä palstat ei ole herkkänahkaisille, ja suomalaiset on tosi kovia kritisoimaan mutta se itsekritiikki puuttuu, kattoo vain tämänkin runoilijan keskusteluja.

no bad feelings kirjoitti:

siis joo. ei minua miinukset haittaa, se oli naljailua sinulle Putkivalo, mutta myös tuolle D'artagnanille, että eikö tajua... ;) Sarkasmia siis, jota ei aina ymmärretä. . Hyvä että itse osasit ottaa oikein . Ja tartun pullakahvitarjoukseen, jos latuja olisin sattunut availemaan :D

Nämä palstat ei ole herkkänahkaisille, ja suomalaiset on tosi kovia kritisoimaan mutta se itsekritiikki puuttuu, kattoo vain tämänkin runoilijan keskusteluja.

Tajua mitä?

Mistä haluat mua kritisoida ja mahdollisesti mitä opettaa?

Kerro vähän tarkemmin?

no bad feelings kirjoitti:

siis joo. ei minua miinukset haittaa, se oli naljailua sinulle Putkivalo, mutta myös tuolle D'artagnanille, että eikö tajua... ;) Sarkasmia siis, jota ei aina ymmärretä. . Hyvä että itse osasit ottaa oikein . Ja tartun pullakahvitarjoukseen, jos latuja olisin sattunut availemaan :D

Nämä palstat ei ole herkkänahkaisille, ja suomalaiset on tosi kovia kritisoimaan mutta se itsekritiikki puuttuu, kattoo vain tämänkin runoilijan keskusteluja.

ja ei ehkä ihan kivasti ilmaistu mutta en tuohon aikaan jaksanut illanvieton jälkeen enemää kirjoitella vaan ilmaista vaan asiani yhdellä sanalla

Mutta pointti on myös tämä, tänne pitäis saada taas enemmän runoja ja kommentoinita myös muihin runoihin, Dartsu on tuonut tänne tasoa ja toivottasti taso taas nousis

D'Artagnan kirjoitti:

Tajua mitä?

Mistä haluat mua kritisoida ja mahdollisesti mitä opettaa?

Kerro vähän tarkemmin?

Ai sulle, en sinua kritisoi, totesin että nämä suomi24 palstat on tosi kovia paikkoja, kun ihmiset sielunsa avaa niin tulee kovaa kritiikkiä, siihen saa varautua. Ks. esim tuo Ikävä-palsta, ihmetyttää ihmisten ilkeys.

Ja tuo kommentti, niin kuin Putkivalo tuossa totesi, viittasin tuohon että tuo nainen on sinusta hyvin hyvin kiinnostunut ja nostin kissan pöydälle eli teettekö asialle jotain. Nuo teidän keskustelut on ihan vaihtelua täällä, ja tämä putkivalo yrittää kovasti saada sinun kanssa juttua aikaiseksi. Itse en niitä nykään lue, koska ne tuntuvat jotenkin henkilökohtaisilta.

Enempää en viitsi kommentoida, koska olen yleensä tosi laiska kirjoittelija täällä. Sanon nyt kuitenkin, kun en yleensä viitsi kirjoitella, että hienoja runoja kirjoitat, elämää kokeneena ja elämää kokeneen sielua joskus jopa hipaiset, ja ei ihan moni siihen pysty. Riittääkö? :) Enempää en kommentoi, mutta palaan kerran viikossa lukemaan runoja tänne, myös sinun.

Hauskaa laskiaista :D Olisi parempi mennä minullakin jo kohta ulos ja pitää kone kiinni. Elämä on muualla kuin näillä palstoilla, kuitenkin, ja hyvä niin.

no bad feelings kirjoitti:

ja ei ehkä ihan kivasti ilmaistu mutta en tuohon aikaan jaksanut illanvieton jälkeen enemää kirjoitella vaan ilmaista vaan asiani yhdellä sanalla

Mutta pointti on myös tämä, tänne pitäis saada taas enemmän runoja ja kommentoinita myös muihin runoihin, Dartsu on tuonut tänne tasoa ja toivottasti taso taas nousis

Miksi sä sitten sanoit aluksi noin rumasti, vaikka ajattelit asiasta kauniisti?

Vaikka kuinka ihmiset aina sanoo, että antaa tulla vaan kyllä mä kestän tai ei tossa mitään niin minua se ainakin aina satuttaa? Tai jos ei nyt satuta niin tuo huonoja fiiliksiä aivan turhaan.Kyllä mä ymmärrän kritiikin ja sen, että kun tänne kirjoittelee olisi hyvä olla paksu nahka ja kaikkea ei kannata ottaa liian tosissaan kuten sanot....mutta miksi pahoittaa jonkun toisen mieli vain siksi, että se pahaolo onkin ehkä omassa olemuksessa.

Jokatapuksessa asiat voisi aina sanoa ilman sellaista ivan ja loukkauksen ilmapiiriä.

No, kiitos sinulle kommenteistasi, oli paljon mukavampi keskustella tämän uudesti syntyneeen minäsi kanssa.

Ei pidä ottaa itseen kirjoitti:

Ai sulle, en sinua kritisoi, totesin että nämä suomi24 palstat on tosi kovia paikkoja, kun ihmiset sielunsa avaa niin tulee kovaa kritiikkiä, siihen saa varautua. Ks. esim tuo Ikävä-palsta, ihmetyttää ihmisten ilkeys.

Ja tuo kommentti, niin kuin Putkivalo tuossa totesi, viittasin tuohon että tuo nainen on sinusta hyvin hyvin kiinnostunut ja nostin kissan pöydälle eli teettekö asialle jotain. Nuo teidän keskustelut on ihan vaihtelua täällä, ja tämä putkivalo yrittää kovasti saada sinun kanssa juttua aikaiseksi. Itse en niitä nykään lue, koska ne tuntuvat jotenkin henkilökohtaisilta.

Enempää en viitsi kommentoida, koska olen yleensä tosi laiska kirjoittelija täällä. Sanon nyt kuitenkin, kun en yleensä viitsi kirjoitella, että hienoja runoja kirjoitat, elämää kokeneena ja elämää kokeneen sielua joskus jopa hipaiset, ja ei ihan moni siihen pysty. Riittääkö? :) Enempää en kommentoi, mutta palaan kerran viikossa lukemaan runoja tänne, myös sinun.

Hauskaa laskiaista :D Olisi parempi mennä minullakin jo kohta ulos ja pitää kone kiinni. Elämä on muualla kuin näillä palstoilla, kuitenkin, ja hyvä niin.

En voi hillitä itseäni, pakko pistää tämä naljailu :D

Älä nyt ota Dumaksen musketööri itseesi tätä.

Ei ihme että suomalaiset naiset on sinkkuja, kun miehet eivät tajua mitään vaikka rautalangasta vääntää. ahhahhaa

Ja tämä ei kohdistu sinuun vaan yleinen huomio suomalaisesta miessukupolvesta "lempeä huokaus"

Nyt sain kaiken ulos ;) Ei enää mitään lisättävää. Nada

D'Artagnan kirjoitti:

Miksi sä sitten sanoit aluksi noin rumasti, vaikka ajattelit asiasta kauniisti?

Vaikka kuinka ihmiset aina sanoo, että antaa tulla vaan kyllä mä kestän tai ei tossa mitään niin minua se ainakin aina satuttaa? Tai jos ei nyt satuta niin tuo huonoja fiiliksiä aivan turhaan.Kyllä mä ymmärrän kritiikin ja sen, että kun tänne kirjoittelee olisi hyvä olla paksu nahka ja kaikkea ei kannata ottaa liian tosissaan kuten sanot....mutta miksi pahoittaa jonkun toisen mieli vain siksi, että se pahaolo onkin ehkä omassa olemuksessa.

Jokatapuksessa asiat voisi aina sanoa ilman sellaista ivan ja loukkauksen ilmapiiriä.

No, kiitos sinulle kommenteistasi, oli paljon mukavampi keskustella tämän uudesti syntyneeen minäsi kanssa.

Siis sori sori ja anteeksi pyydän todella. Tämä on paljon melua tyhjästä.

Olin oikeasti ottanut muutaman lasin viiniä, makailin sängyllä, oli paha kirjoittaa, ja tuo sana tuli tiivistetysti mieleen ekana. Muutaman lasin jälkeen, ja varsin sarkastisen ja hauskan illan jälkeen, minulla on aika terävä kieli, ja asioita lipsahtaa.

Huomaa myöhäinen ajankohta. Ei tämä ole uudestisyntynyt minä, en pyytele anteeksi itseäni. Aikuinen kun olen . Tilanne oli mikä oli, enkä oikeasti uskonut että ketään kiinnostaa, kunhan vain laitoin. Itse olen ilmeisesti huomattavasti kovanahkaisempi. Kuitenkin tuo sinun armas Putkivalosi vaikutti tajuavan, ainoana, eli aika hyvä tyyppi.

Ei hitsi pistän viel kirjoitti:

En voi hillitä itseäni, pakko pistää tämä naljailu :D

Älä nyt ota Dumaksen musketööri itseesi tätä.

Ei ihme että suomalaiset naiset on sinkkuja, kun miehet eivät tajua mitään vaikka rautalangasta vääntää. ahhahhaa

Ja tämä ei kohdistu sinuun vaan yleinen huomio suomalaisesta miessukupolvesta "lempeä huokaus"

Nyt sain kaiken ulos ;) Ei enää mitään lisättävää. Nada

Sä et nyt oo perillä ihan koko hommasta, ja siksi kommentoit ehkä pienemmällä tietomäärällä mitä luulet tietäväsi.

Mä ymmärrän kyllä kohtuullisen hyvin, mutta mun vastaus on edelleen, kuten on aina ollut, EI. En ole hakemassa seuraa, kahviseuraa, naisystävää, rakastajaa, panoseuraa, aviovaimoa, avovaimoa...tämänkö halusit kuulla?....ole hyvä!

Helpottiko sua nyt?

D'Artagnan kirjoitti:

Sä et nyt oo perillä ihan koko hommasta, ja siksi kommentoit ehkä pienemmällä tietomäärällä mitä luulet tietäväsi.

Mä ymmärrän kyllä kohtuullisen hyvin, mutta mun vastaus on edelleen, kuten on aina ollut, EI. En ole hakemassa seuraa, kahviseuraa, naisystävää, rakastajaa, panoseuraa, aviovaimoa, avovaimoa...tämänkö halusit kuulla?....ole hyvä!

Helpottiko sua nyt?

En halunnut. Eipä alennuta minun tasolle, molemmat.

Vilpittömästi anteeksi, kun näemmä loukkasin tunteitasi.

Annetaan nyt olla tämän tässä.

No niin no niin kirjoitti:

En halunnut. Eipä alennuta minun tasolle, molemmat.

Vilpittömästi anteeksi, kun näemmä loukkasin tunteitasi.

Annetaan nyt olla tämän tässä.

Sä hämmensit asiassa, mistä et tiennyt kokonaisuutta ja sun motiiveja asian tiimoilla en muutenkaan ymmärrä, mutta hauskaa se varmaan aina on läikyttää ja heitellä kaikenlaista.

Tottahan toki saat anteeksi ja jätetään vaan tähän, sekin sopii. No bad feelings.

Sen sanon vielä, että Putkivalo on ollut ja tulee jatkossakin toivottavasti olemaan ystäväni. Olen nettikeskusteluissa viihtynyt hänen seurassaan, meillä on vaan jutut synkannu alusta lähtien yhteen kuten monen muunkin kanssa täällä, kiitos siitä.

Ich bin... kirjoitti:

"Lopeta välillä uurastus ja työ,
lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla.
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
onnelliseen oloon rauhassa taivu.
Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,
oikeus itseäsi hoitaa on sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
joka hetkestä nauti ja itseäs helli."

Ihanaa naistenpäivää meille kaikille suurenmoisille naisille!

ps. Tiedän, että toivoit jonkun muun vastausta. Sorry, jos/kun tuotin pettymyksen.

Ihana runo tuokin, just sopiva naisten päivälle! Tuolla tavalla se pitäisikin juhlistaa, hellimällä itsensä ja tuntemaan oman arvonsa, eikä niin että muuta palvoo.

En mä nyt näillä palstoilla pyöri vain yhtä ihmistä varten, on täällä muitakin Ichkuja :)) Itse asiassa en tänään odottanut yhtään vastausta. Halusin vaan näyttää jollain tapaa etten mä pitänyt noita mulle osoitettuja viestejä pahoina, ne lähinnä nauratti. Jonkun mieltä nuo peukalotkin on saattanut pahoittaa, enkä halua olla osallisena sellaiseen.

voi vitsi sentään kirjoitti:

Siis sori sori ja anteeksi pyydän todella. Tämä on paljon melua tyhjästä.

Olin oikeasti ottanut muutaman lasin viiniä, makailin sängyllä, oli paha kirjoittaa, ja tuo sana tuli tiivistetysti mieleen ekana. Muutaman lasin jälkeen, ja varsin sarkastisen ja hauskan illan jälkeen, minulla on aika terävä kieli, ja asioita lipsahtaa.

Huomaa myöhäinen ajankohta. Ei tämä ole uudestisyntynyt minä, en pyytele anteeksi itseäni. Aikuinen kun olen . Tilanne oli mikä oli, enkä oikeasti uskonut että ketään kiinnostaa, kunhan vain laitoin. Itse olen ilmeisesti huomattavasti kovanahkaisempi. Kuitenkin tuo sinun armas Putkivalosi vaikutti tajuavan, ainoana, eli aika hyvä tyyppi.

Ja sulle määrätään alkolukko ja heti! ;))) No ei vais. Et vaan tiennyt koko storya, ja oikeastaan tämä todistaa vain sen minkä jo aiemmin kirjoitin, että kehumista niin usein ymmärretään väärin. Ja netissä on ihan liikaa rivienvälejä :))) Tähän kenttään mahtuu 5000 merkkiä, jos käytät vain siitä yhden rivin, jääkö loput rivienväleiksi?

Niinhän mä tykkäänkin tuosta D'artagnanista, upea mies henkisesti. Mutta olen jo päätäni hakannut seinään sen kanssa, eikä tässä nyt "armahdella" puolin tai toisin muuten kuin täältäpäin tämä platooninen ihailu ;D Täällä on muitakin rakkaita, mutta niitä olen onnistunut narraamaan postiin leikkimään mun kaa, tuota en todellakaan voi kun täällä kaikkien riesana huhuilla :)

Mukavaa kevään jatkoa sulle!

D'Artagnan kirjoitti:

Sä hämmensit asiassa, mistä et tiennyt kokonaisuutta ja sun motiiveja asian tiimoilla en muutenkaan ymmärrä, mutta hauskaa se varmaan aina on läikyttää ja heitellä kaikenlaista.

Tottahan toki saat anteeksi ja jätetään vaan tähän, sekin sopii. No bad feelings.

Sen sanon vielä, että Putkivalo on ollut ja tulee jatkossakin toivottavasti olemaan ystäväni. Olen nettikeskusteluissa viihtynyt hänen seurassaan, meillä on vaan jutut synkannu alusta lähtien yhteen kuten monen muunkin kanssa täällä, kiitos siitä.

On se :) mikäs sen ystävyyden nyt muuttais. Paitsi jos kerrot ettei joulupukkia olekaan :)))

Mulla iskee nyt väkisinkin pieni kirjoittelubreikki, ja halusin tulla sanomaan ettei se johdu tästä keskustelusta. Olin rempan aikana liian pitkään toimettomana, kerkesin suunnitella vaikka mitä kalustekierrätystä ;)) ei oikein tahdo olla aikaa. Vaaralliset nuo hetket jolloin aivot pääsee valloilleen :)))

Mukavaa ja duhatonta kevättä sulle ♥
äläkä lopeta sitä runoilua...

Putkivalo kirjoitti:

Ihana runo tuokin, just sopiva naisten päivälle! Tuolla tavalla se pitäisikin juhlistaa, hellimällä itsensä ja tuntemaan oman arvonsa, eikä niin että muuta palvoo.

En mä nyt näillä palstoilla pyöri vain yhtä ihmistä varten, on täällä muitakin Ichkuja :)) Itse asiassa en tänään odottanut yhtään vastausta. Halusin vaan näyttää jollain tapaa etten mä pitänyt noita mulle osoitettuja viestejä pahoina, ne lähinnä nauratti. Jonkun mieltä nuo peukalotkin on saattanut pahoittaa, enkä halua olla osallisena sellaiseen.

Juuri noin, kun arvostaa itseään, on helpompi arvostaa myös muita.

Voi vide, olet mahtava! ...niin ja onneksi sulla on sana hallussa...

Ja onneksemme runoilijakaan ei painunut tulistuneena pöpelikköön... Huh, kaikenlaisia episodeja sitä "joutuukin" sivusta seuraamaan.

Hyvää yötä!

Saakeli. Ethän sä tietenkään totellut. Olisi pitänyt muistaa ettei tää kukko käskien laula :)) Kiltti, tule takaisin jo, mulla on armoton ikävä enkä välitä mitä muut on siitä mieltä. Senkun paheksuvat, niin mäkin teen :)))

Löysin addiktoivaa musaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=2ziH7PfCmOY&feature=related

Jos tästä paistinpannu heiluu, niin anna tulla, mutta hellästi...

Putkivalo kirjoitti:

Saakeli. Ethän sä tietenkään totellut. Olisi pitänyt muistaa ettei tää kukko käskien laula :)) Kiltti, tule takaisin jo, mulla on armoton ikävä enkä välitä mitä muut on siitä mieltä. Senkun paheksuvat, niin mäkin teen :)))

Löysin addiktoivaa musaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=2ziH7PfCmOY&feature=related

Jos tästä paistinpannu heiluu, niin anna tulla, mutta hellästi...

Odottelijalle voimaruno:

"Tärkeää elämässä
on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin,
tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin
kahdella kierteellä,
koska vain siten
lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu
niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen
ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan."

- Aino Suhola -

Jospa runoilija on hukannut muusansa...

Putkivalo kirjoitti:

Saakeli. Ethän sä tietenkään totellut. Olisi pitänyt muistaa ettei tää kukko käskien laula :)) Kiltti, tule takaisin jo, mulla on armoton ikävä enkä välitä mitä muut on siitä mieltä. Senkun paheksuvat, niin mäkin teen :)))

Löysin addiktoivaa musaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=2ziH7PfCmOY&feature=related

Jos tästä paistinpannu heiluu, niin anna tulla, mutta hellästi...

Moro

Mä oon ja tunnen itseni hirveän väsyneeksi, runosuoni on ehtynyt. Painanu tukka putkella...liika on liikaa.. ja sitte toi Japanin tsunami iski vielä viime perjantaina. Mulla on ollu vähä debeä niitten japanilaisten kohtalon suhteen. Hirveä ihmishukka ja pahinta odotetaan sydän syrjällään voimaloiden pelastusyrityksissä. Mä kirjoitin niitten voimalatyöntekijöiden innoittamana seuraavan pläjäyksen, urheita miehiä siellä Japanissa. Kiitos kaipauksesta, mä tarttin sitä ihan kybällä. Jos saisin levättyä paremmin viikonloppuna, yritän rustata jotain, ei ehkä hempeää, mutta ehkä jotain säteilevän haurasta...

ja niin ich bin kiitos sullekin, A.Suhola on loistava, mä taidan osata hänen ja Tommyn runot ulkoa ;)

Seisoen yhä kalliolla
ja odottaen,
kivettynyt hahmo
kuunnellen,
elämän kyljessä
seuraten vaunun
pysähdystä toivoen
kanssa matkustan leiriytyvän
epämukavuusalueelle

Mitä vain,
aivan mitä vain
kysyisi, katsoisi
päivää toivottaisi
eikä kurjana, surkeana
kääntyisi pois
kelpaamattoman elämää
teflonin liukkaudella
välinpitämättömänä hylkisi

Miten terapeuttista
olisi tuntea edes
päiväksi itsensä
kuninkaaksi,
kaiken huomion
keskipisteeksi,
kuningattarensa
piirittämäksi
tuntien mitä todella olen
ja ei sitä mitä minulla on

Olessani kivun
silmässä,
nähdessäni kaikki
mustan värit
pelon tuskasta
ilon solisevaan
hengen voittoon
toivoisin voivani sanoa
älä enää pelkää,
voimme olla päivän
edes yhden ainoan
päivän sankareina

http://www.youtube.com/watch?v=JwFCHJWBAsA

D'Artagnan kirjoitti:

Moro

Mä oon ja tunnen itseni hirveän väsyneeksi, runosuoni on ehtynyt. Painanu tukka putkella...liika on liikaa.. ja sitte toi Japanin tsunami iski vielä viime perjantaina. Mulla on ollu vähä debeä niitten japanilaisten kohtalon suhteen. Hirveä ihmishukka ja pahinta odotetaan sydän syrjällään voimaloiden pelastusyrityksissä. Mä kirjoitin niitten voimalatyöntekijöiden innoittamana seuraavan pläjäyksen, urheita miehiä siellä Japanissa. Kiitos kaipauksesta, mä tarttin sitä ihan kybällä. Jos saisin levättyä paremmin viikonloppuna, yritän rustata jotain, ei ehkä hempeää, mutta ehkä jotain säteilevän haurasta...

ja niin ich bin kiitos sullekin, A.Suhola on loistava, mä taidan osata hänen ja Tommyn runot ulkoa ;)

Seisoen yhä kalliolla
ja odottaen,
kivettynyt hahmo
kuunnellen,
elämän kyljessä
seuraten vaunun
pysähdystä toivoen
kanssa matkustan leiriytyvän
epämukavuusalueelle

Mitä vain,
aivan mitä vain
kysyisi, katsoisi
päivää toivottaisi
eikä kurjana, surkeana
kääntyisi pois
kelpaamattoman elämää
teflonin liukkaudella
välinpitämättömänä hylkisi

Miten terapeuttista
olisi tuntea edes
päiväksi itsensä
kuninkaaksi,
kaiken huomion
keskipisteeksi,
kuningattarensa
piirittämäksi
tuntien mitä todella olen
ja ei sitä mitä minulla on

Olessani kivun
silmässä,
nähdessäni kaikki
mustan värit
pelon tuskasta
ilon solisevaan
hengen voittoon
toivoisin voivani sanoa
älä enää pelkää,
voimme olla päivän
edes yhden ainoan
päivän sankareina

http://www.youtube.com/watch?v=JwFCHJWBAsA

Ihan ensiksi mä ruttaan sua. Sut. Kuinkas tuo nyt meneekään, mutta ihan kaikin mahdollisin tavoin.

Putkeen ei kannata päästää muuta kuin valoa, että tukka pois sieltä ja heti :))

Sun runo on ihana. Kuten aina.
Enpä ole ajatellutkaan japanilaisten voimalaitosmiesten uhrausta. Mutta kun sä sen nyt sanot, niin totta kai se on niin.... kiitos sulle herätyksestä. Varmasti vaikuttaa jokaisen arkeen tuo katastroofi, näinkin kaukana kuin Suomessa. Jotenkin itse kokenut heitä sukulaiskansa jollain tavalla. Pelkistetyn ihannointi, sisu, muumit, hankala naapuri ;)

Silti, kun joskus kävin ihan pohjalla, opin jotain tärkeätä. Silloin nääs kävi niin, että jonkun tuttavan lapset menehtyivät, ja toisen tuttavan tuttavan isä. Se sai heräämään, miten hyvin mulla asiat olikaan niin kauan kuin me kaikki oltiin hengissä.

Kaikessa on siis se toinen puoli. se joka saa näkemään kaiken kauniin. Jos hädän hetkellä emme osaa varjella just tätä hetkeä, meneekö silloin tärkeä osa siitä hukkaan...

Sun linkkikin on ihana. Jos mun pitää saada vain yksi päivä onnea, pliis anna se huominen.

Ihanaa nähdä sua :)

Ich bin... kirjoitti:

Odottelijalle voimaruno:

"Tärkeää elämässä
on nöyryys ja intohimo.
Minkä teetkin,
tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin
kahdella kierteellä,
koska vain siten
lunastat itsekunnioituksesi.
Ja jos kaadut, nouse ylös,
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu
niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen
ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan."

- Aino Suhola -

Jospa runoilija on hukannut muusansa...

:D Aivan loistava. Siis todella! Kun noin osaisi elää, onko millään muulla väliä :))) Minä kiitän tuosta ihan kybällä :)))

Tässä on vaan vaarana se, että jään sun taukorunoihin nalkkiin yhtään vahvasti kuin tuon Soturin...

Putkivalo kirjoitti:

Ihan ensiksi mä ruttaan sua. Sut. Kuinkas tuo nyt meneekään, mutta ihan kaikin mahdollisin tavoin.

Putkeen ei kannata päästää muuta kuin valoa, että tukka pois sieltä ja heti :))

Sun runo on ihana. Kuten aina.
Enpä ole ajatellutkaan japanilaisten voimalaitosmiesten uhrausta. Mutta kun sä sen nyt sanot, niin totta kai se on niin.... kiitos sulle herätyksestä. Varmasti vaikuttaa jokaisen arkeen tuo katastroofi, näinkin kaukana kuin Suomessa. Jotenkin itse kokenut heitä sukulaiskansa jollain tavalla. Pelkistetyn ihannointi, sisu, muumit, hankala naapuri ;)

Silti, kun joskus kävin ihan pohjalla, opin jotain tärkeätä. Silloin nääs kävi niin, että jonkun tuttavan lapset menehtyivät, ja toisen tuttavan tuttavan isä. Se sai heräämään, miten hyvin mulla asiat olikaan niin kauan kuin me kaikki oltiin hengissä.

Kaikessa on siis se toinen puoli. se joka saa näkemään kaiken kauniin. Jos hädän hetkellä emme osaa varjella just tätä hetkeä, meneekö silloin tärkeä osa siitä hukkaan...

Sun linkkikin on ihana. Jos mun pitää saada vain yksi päivä onnea, pliis anna se huominen.

Ihanaa nähdä sua :)

Olet oikeassa, mäkin puhun paljon elämän laadusta ja valinnoista ja kuitenkin omalla kohdalla monta kertaa huomaa itsenä ahdistettuna nurkassa. Valittavan olisi kieltäytyä tai "venyä" ns. yhteisen hyvän nimessä ja niinhän siinä yleensä käy, että sitä vaan yrittää ja yrittää...periksi ei anneta mentaliteetilla....ja huomaa viikonlopun kuluvan toipumiseen...kun pitäisi yrittäää enemmän vaan nostaa virettä ja psyykettä kaikella muulla mikä ei liity työhön, jotta jaksaa taas....

Niistä tunteista ja tunnoista kuitenkin vielä, että mä olen kuitenkin iloinen voidessani tuntea niitä ilon ja surun hetkiä niin omassa kuin muidenkin kohtaloissa. Minusta, jos pystyy sulkemaan asioita liikaa taka-alalle tai sivuuttamaan kaikki hetkessä olevat olennaiset tunteet, saattaa kyseinen henkilö olla jollain asteella "henkisesti vajavainen" ja elämä jää väkisin "puolinaiseksi".

Tänään kuitenkin pärähtää varsinaiset pleijarit käyntiin ja sä tiedät, että mulla on pata valttia eli ÄSSÄT 4ever. Kaukana mun rangissä tulee lisää punapaitoja eli kohta pärähtävän tunnarin omineet joukkueet. Vaikka patasydän sykkii vahvasti niin minusta tämä biisi on kaikkien aikojen parhaita hockey biisejä!

http://www.youtube.com/watch?v=sGcW926SfO0

Hyvää viikonloppua

D'Artagnan kirjoitti:

Olet oikeassa, mäkin puhun paljon elämän laadusta ja valinnoista ja kuitenkin omalla kohdalla monta kertaa huomaa itsenä ahdistettuna nurkassa. Valittavan olisi kieltäytyä tai "venyä" ns. yhteisen hyvän nimessä ja niinhän siinä yleensä käy, että sitä vaan yrittää ja yrittää...periksi ei anneta mentaliteetilla....ja huomaa viikonlopun kuluvan toipumiseen...kun pitäisi yrittäää enemmän vaan nostaa virettä ja psyykettä kaikella muulla mikä ei liity työhön, jotta jaksaa taas....

Niistä tunteista ja tunnoista kuitenkin vielä, että mä olen kuitenkin iloinen voidessani tuntea niitä ilon ja surun hetkiä niin omassa kuin muidenkin kohtaloissa. Minusta, jos pystyy sulkemaan asioita liikaa taka-alalle tai sivuuttamaan kaikki hetkessä olevat olennaiset tunteet, saattaa kyseinen henkilö olla jollain asteella "henkisesti vajavainen" ja elämä jää väkisin "puolinaiseksi".

Tänään kuitenkin pärähtää varsinaiset pleijarit käyntiin ja sä tiedät, että mulla on pata valttia eli ÄSSÄT 4ever. Kaukana mun rangissä tulee lisää punapaitoja eli kohta pärähtävän tunnarin omineet joukkueet. Vaikka patasydän sykkii vahvasti niin minusta tämä biisi on kaikkien aikojen parhaita hockey biisejä!

http://www.youtube.com/watch?v=sGcW926SfO0

Hyvää viikonloppua

Valitettavan usein se menee juuri niin, ettei näe omassa elämässä mitä pitäisi tehdä toisin. Tuollainen hektinen työ on pahasta. Kun vapaa-aika koittaa, onkin niin loppu ettei jaksa muuta kuin olla, ja se taas lataa akkuja huonosti. Ajatukset jää usein silti pyörimään duunissa.

Olin minäkin iloinen kun huomasin että sä surit Japanin kohtaloa :))) Niin kuin joskus olen kertonut, olen tyypillinen esimerkki neitsyeestä, horroskoopissa lukee "saattaa vaistota asioita syvyydellä, joka hätkähdyttää häntä itseäänkin" ja se on just näin kaikissa kriiseissä ja tragedioissa. Muistan kun muutama vuosi sitten hölmönä menin lukemaan sen miehen blogin joka tappoi vaimonsa (kunnanvaltuuston jäsen) useilla puukoniskuilla kun oma lapsi katsoi vierestä. Olin kipeä viikon. Vaikka se ei vielä ole mitään siihen verrattuna mitä se perhe ja sukulaiset joutuivat kohtaamaan, mutta on se myös aivan turhaa altistaa itseään jos ei sitä kestä. Sitten muutama lisävuosi ja kehitin tuon, että sitä enemmän meidän muiden pitäisi iloita kaikesta mikä meillä on, jotta se ei mene hukkaan. Näinä päivinä tulisin muuten hulluksi.

Kehuinksmä nyt itteeni kauheesti ;)) Se ei ollut tarkoitus, lähinnä halusin selittää miksi ehkä kaikki ihmiset ei anna tunteilleen vallan.

Vois tietenkin toivoa että ihminen joka osaa niin syvästi tuntea, osaisi myös löytää ne oikeat lohduttavat sanat, mutta näin ei ole. Mun lohtu on aina yhtä mykkä.

Meinaatko taklaamaan lähteä viikonloppuna :) Sehän olisi oivaa tukan putkestakiskomistapaa :)) Jos siitä tulee jatkokertomus, niin muista, tanssi lattialla, ei pöydällä.

http://www.youtube.com/watch?v=t4H_Zoh7G5A&feature=related