toisinaan
tunnen itseni
kiviseksi sillaksi
sammalta kyljissä
kovuutta äänessä
onneksi allani
virtaa sumeana
tuoksuva vesi
minne palasiani
luovutan
kesää odotellessa
ja sinua
tunnen itseni
kiviseksi sillaksi
sammalta kyljissä
kovuutta äänessä
onneksi allani
virtaa sumeana
tuoksuva vesi
minne palasiani
luovutan
kesää odotellessa
ja sinua
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen väsynyt tähän
talveen
sen
kylmiin tuuliin,
jäätyneisiin penkkeihin
joilla kukaan
ei istu.
Olen väsynyt
tyhjiin sanoihin,
vanhoihin fraaseihin
jotka
soljuvat huultesi läpi.
Sano kerrankin jotain
jämäkkää
joka
läpäisee panssarini.
Ja
saa
jään sulamaan.
Silloin
tulen istumaan
siltasi kaiteelle
Ja silitän sitä
hellästi.
pelko saa
minut fraaseja
laukomaan
itseni alastomana
ilman naamiota
näkeminen
saisi sinut
keväinen pilkahdukseni
karkuun juoksemaan
mielelläni pitäisin
kädelläni
lämpöäni jakaisin
mut sisimpäni
hulluuteen mustaan
painaisi sinutkin
en sitä
harteilleni enää
jaksa ottaa
vain suudelmin kevyin
voin valheellista
rakkauttani
juottaa
muista
ei minuun voi
luottaa
Sen huomannut olen.
Mutta karkuun en juokse
olet kuinka alaston vain
aina
parempi.
Naamioita vihaan
ne kun eivät
päivänvaloa kestä.
Mutta kätesi
lämpö
polttaa..
Ja sanasi..
Hetken niihin
uskon
Ja sitten
palaan
entiseen.
sais laulun
jo tästä
tuskast repivästä
mut eiks niit
jo tarpeeks
tehty oo
siks jääköön
tää unholoon
sun sanoja
herkkiä
en mielestäni
hävitä
tahdon niillä
aikani leikkiä
vaan vakavaa
alkaa olla
sanailumme tää
mut niin lempeää
et sydän
melkein halkeaa
kauniita unia
toivotan
vaik rakkaus
on
koira helvetistä
Nähnyt runoasi
illalla en..
Tunteet syvät
nuo
on aihe loputon.
Mut sitä
elämä tää on.
Ja hyvä niin
jos
sydän tunne
mitään ei ?
Kai kuollut oisin jo.
Ja
hautapaaden sinne
raahaisit.
Elä, rakasta
kun voit.
Mut
älä leiki.
Niin harvoin
tosirakkauden saa,
mut kisssan kultaa
sitä tarjotaan.
Mut huoli
sitä en.
ei kai kukaan
tunteilla
tarkoituksella leiki
vaan himo toisen
tai minkä vaan
saa meidät
asioita tekemään
katumaan
vain rakkaus
selvästi näkemään
on häilyvät nuo
rajat
jokaisella omat
heikko mieli
lipevä kieli
yhdistelmä
kaiken pahan
viel jos mukaan
sotkee rahan
mielellään eläisin
elämää
seesteistä läpinäkyvää
suoraan silmiin
katsoisin
luonnon kauniin
huomaisin
vaan avoimin
aistein
näkee myös
asioita
mitkä mielellään
sisäänsä sulkisi
mut miksi muiden
hihnassa kulkisi
kokematta mitään
lyhyt on aikamme
tää
siis eletään
itketään ja nauretaan
rakastutaan juovutaan
sammutaan
Kulkea kannata.
Mut joskus
sydämen voi
avata.
En pantaa
kaulaasi ripusta.
En narusta vedä,
en pakota.
Luonnon kauniin mä nään
sitä katsomaan jään
ja
mietin
mitä ihminen toiselle
antaa vois
jos
lähellä sellainen
rehti ois.
Mut
lipeväkieliset
kaukaa kierrän.
Heihin haksahda
en,
saa vain pahan mielen.
Niin parempi
sanat harvat nuo,
jos totta ne on
ilon mulle se tuo.
Mut
elämä jatkuu
kuin runo tää..
sun kanssasi
runoilu tää
antaa nostetta
aivan uutta
mun elämään
jaksan paremmin
muut huomioon
ottaa
tylsät päivät
muuttuvat
väreiksi uusiksi
saa sieluni ruokaa
kaipaamaansa
maa jalkojeni alla
ei polta
on rauhallisempaa
kulkuni
kiitos siitä
kuuluu
sinulle
sun kanssasi
runoilu tää
antaa nostetta
aivan uutta
mun elämään
jaksan paremmin
muut huomioon
ottaa
tylsät päivät
muuttuvat
väreiksi uusiksi
saa sieluni ruokaa
kaipaamaansa
maa jalkojeni alla
ei polta
on rauhallisempaa
kulkuni
kiitos siitä
kuuluu
sinulle
kauniita ovat
sanasi nuo.
Ne ihan punan poskille tuo..
Mut kiva jos
näin
kuljet
eteenpäin
pystyssäpäin.
On runoja kiva
rustata.
Ammentaa niistä
elämää
ei
mustata.
Yötä
kaunista
toivotan
unen pian
jo uskon tulevan.