Kuinka moni lausuu nämä kuuluisat sanat, varsinkin naisista? Ja enemmistö on varattuja, jotka haluavat vain jutella ilman sen kummempia sitoumuksia. Uusia ystäviä on kiva saada ja ennestään tuttujen kanssa vaihdetaan päivän kuulumiset. Mutta hiljalleen jutut etenevät privakeskusteluissa suhteisiin ja omaan elämään.
Yhtäkkiä tajuaakin oman elämänsä tylsäksi ja kumppanin välinpitämättömäksi. Kun toinen kuvailee omaa elämäänsä samalla tavalla, siinä vaiheessa on jo tunne, että nyt on löytynyt se oikea ihminen, joka on elämästä kaikki nämä vuodet puuttunut. Jutut etenevät intimimpiin keskusteluihin, kohta jo pussaillaan, halataan, tunnustetaan rakastavamme toista.
Jotkut tapaavat lopulta livenä ja suhde jatkuu, toiset tyytyvät pelkkään chattailuun ja mailailuun. Jossain vaiheessa salainen suhde vaimenee ja pian molemmat löytävät uudet. Kierre jatkuu, jatkuu ja jatkuu....
Yhtäkkiä tajuaakin oman elämänsä tylsäksi ja kumppanin välinpitämättömäksi. Kun toinen kuvailee omaa elämäänsä samalla tavalla, siinä vaiheessa on jo tunne, että nyt on löytynyt se oikea ihminen, joka on elämästä kaikki nämä vuodet puuttunut. Jutut etenevät intimimpiin keskusteluihin, kohta jo pussaillaan, halataan, tunnustetaan rakastavamme toista.
Jotkut tapaavat lopulta livenä ja suhde jatkuu, toiset tyytyvät pelkkään chattailuun ja mailailuun. Jossain vaiheessa salainen suhde vaimenee ja pian molemmat löytävät uudet. Kierre jatkuu, jatkuu ja jatkuu....
Vastaukset 60
Vanhimmat
Eiköhän tuo liene melko tuttu kuvio niille jotka chatissa yleensä pyörivät. Sanoisinpa että useimmat livetapaamiset päättyvät kuitenkin pettymykseen, virtuaalisesti on niin helppo esittää mitä vain mutta face to face faktat tulevat esiin...
Monella voi olla jopa montakin tällaista salaista suhdetta yhtäaikaa. Jokaiselle vuorollaan hehkuttaa rakkauttaan ja sitä, että juuri hän on ainoa kulta. Samat lirkutukset vuoronperään. Ja jos joku hylkää, sitä itketään hetken aikaa ja jatketaan sitten niiden muiden kanssa.
MIES, joka nämä kuuluisat sanat lausui ja tunnustan, että *kirvelee* vieläkin, vaikka tuosta on jo kauan aikaa.
se oli mies, jonkun toisen kohdalla nainen. Joillekin se "kirvely" jää pitkäksi aikaa, jotkut siitä pääsevät yli hetkessä. :(
Itse kuuluin juuri tuohon kastiin jo heti alussa, kun sättäyksen aloitin. Siis mieleeni ei edes tullutkaan ajatus, että alkaisin sätistä ihmisiä tapailemaan. Ensinnäkin olen naimisissa ja toisekseen, olen ollut aina miehelleni uskollinen.
Mutta sen vain olen huomannut tämän sättiuran aikana, että miehien on periaatettani todella vaikea käsittää. Osa väittää, että minä vain näyttelen vaikeasti tavoiteltavaa, että mielenkiinto pysyisi näin yllä... osasta minulla on surkea elämä ja huono liitto, kun sätistä juttuseuraa haen.
No jokainen saanee olla sätissä kuten parhaaksi näkee. Mutta itse olen vain päättänyt, että mihinkään feikkiin en ryhdy.
Ja sitten siitä riskistä - tietysti on olemassa mahdollisuus, että täälläkin sattuisi törmäämään sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa vain kemiat natsaa - vaikkakin vain tekstin välityksellä. Ja siitä ei tietysti ole sitten enää ehkä kovin pitkä matka meilaamisen jälkeen siihenkään tapaamiseen.
Mutta jos joku väittäisi sätissä rakastavansa minua, niin sellaista juttua en todellakaan uskoisi... ehkä tykätä voi - mutta sitäkin vain ja ainostaan juttujen perusteella.
Mitä pettymyksiin tulee tapaamisten suhteen, niin jos sätissä ollaan rehellisiä ja kerrotaan avoimesti itsestään, niin sellaista ei pitäis tulla. Mutta jos johdetaan toista harhaan tahallaan, niin väärä kuva syntyy, mutta toisaalta sehän paljastuu heti välittömästi tapaamisen yhteydessä - joten mitä järkeä ??
Itselle sätti on ajankulua ja toki myös tullu mukavia tuttuja, joiden kanssa on mielekästä jutella asiasta ja asian vierestäkin joskus :)
Sakolle aurinkoista kevättä ja sätti-iloa :)
auringonpaistetta Kristiinalle! Hyvä fiilis lähtee itsestä ja sinulta se onnistuu. :)
Minä kyllä tapasin rakkaan siippani chatissa viisi vuotta sitten,mutta sen jälkeen en ole ollut kiinnostunut tapaamaan yhtään miestä, chatista tai muualta "siinä mielessä".
Asun pienellä paikkakunnalla ja olen erittäin ulospäinsuuntaunut persoona. Nautin nokkelasta sanailusta ja olen ihan aidosti kiinnostunut ihmisenä olemisesta...en vain omasta elämästäni vaan kaikesta mitä ihmiselämään voi kuulua. Siksi harrastan edelleen chattailyä..."en etsi seuraa" periaatteella.
Samoin kuin sinä Kristiina törmään usein ihmisiin joiden on vaikea uskoa että olen täydellisen tyytyväinen avioliittooni, rakkauselämääni ja en leiki vaikeasti "iskettävää", kun kieltäydyn edes leikin varjolla suostumaan "intiimeihin" juttutuokioihin.
Kevyt flirttailu on sitten asia erikseen, sen tarkoitus kun on tuottaa hyvää mieltä sen "kohteelle"...eikä siinä edes ole mitään seksiin viittaavaa. Itse miellän uskottomuuden paljon laajemmaksi asiaksi kuin seksisuhteeksi ...minun moraalini ei salli minun harrastaa edes henkistä uskottomuutta, eli leikkiä toisen/omilla tunteilla solmimalla minkäänlaisia muuhun kuin ystävyyteen perustuvia suhteita muihin kuin omaan puolisooni.
Seuraa etsivät saavat minun puolestani etsiä seuraa, mutta pitäisi myös suvaita ja ymmärtää että ei jokainen chattailija ole täällä samasta syystä.
Pettymykset kuuluvat elämään, mutta tunteilla leikkiminen on julmuutta.
Hyvää kesän odotusta! *hymy*
Aika hyvän keskustelun avasit kyllä - siis oikeesti on ollu mielenkiintoista lukea ihmisten ajatuksia asiasta :
Vaikka tänään ei paistakaan aurinko, niin silti fiilis on hyvä. Mitä ihmettä sitä ees sätissä kävis, jos siitä ei jäis hyvä olo ?
Ja huonolla tuulella sinne on ihan turha mennä, pilaa vain muidenkin päivän :)
Mutta viikonloppuja sätäten tai ilman ;)
Olen tästä itsekin kiinnostunut ja haluaisin 'kuulla' lisää ihmisten kokemuksista tähän aiheeseen liittyen - olivatpa ne sitten iloisia tai surullisia tarinoita.
Yleensä luulisi ihmisten menevänkin hyvällä fiiliksellä chattiin, on mukavaa jutella päivän tapahtumista ja muustakin. Mutta kyllähän sinne ilmestyy välillä niitäkin, jotka ovat pahalla tuulella ja murjottavat jokaiselle ja haastavat riitaa todella ilkeästi. Silloin taitaa olla kyseessä pelkkä säälinhaku ja pahanolon purkaminen - jos ei itsellä mene sillä hetkellä hyvin, niin ei saa mennä hyvin sitten muillakaan.
Viikonloppuja sinullekin! =)
Moni löytänee chatista, keskustelupalstoilta ja irqistä hyviä ystäviä ympäri maailmaa. Ystävien kesken voi vaihtaa ajatuksia, muutaman sanan, flirttailla pilke silmäkulmassa, kannustaa, kun siltä tuntuu. Virtuaaliystävää ei välttämättä tapaa koskaan, vaikka jutustelu onkin ollut antoisaa. Virtuaalimaailman paras anti lieneekin juuri ystävyys erilaisten ihmisten kanssa, kilometritkään eivät ole esteenä. Virtuaaliystävä voi olla aina seuranasi, olit itse missä tahansa. Tämä lienee chatin, keskustelupalstojen ja irqin parasta antia.
Minullakaan ei ole seuranhaku päällä. Olen kyllä huomannut, että toisen huumorintajuun, kirjoituksiin, ajatusmaailmaan, mielipiteisiin ja tyyliin voi ihastua. Chatissa ei kannata rakastua, koska kokonaiskuva ei voi olla täydellinen ilman live-tapaamisia. Aina on kuitenkin pienen pieni mahdollisuus, että tapaa ihmisen, jonka kanssa kemiat kohtaavaat.
Olen vasta aloittelemessa matkaani virtuaalimaailmassa. Alkutaival on ollut liukas ja kivikkoinen.
Aurinkoista kesää Sakolle ja Kristiinalle! :)
Mielestäni sätti on todellakin avoin foorumi mille vaan ;)
Eli jokaiselle jotakin, kuka etsii täältä sitä oikeea ihmistä lähellee, joku toinen vain hetkittäistä helpotusta yksinäisiin iltoihin, yksi taas liveseikkailua - ja sitten me, jotka kaipaamme sitä jutteluseuraa ilman muita vaateita :)
Ihastuminen on todellakin sätissä mahdollista, mutta olen kanssas täysin samaa mieltä siitä, että rakastumiseen vaaditaan jo se fyysinen läheisyys ehdottomasti :) Eli se sielu, henki ja ruumis...
Niin oli minunkin sättitaival varsin mutkainen, mutta kyllä tässäki kehittyy ja oppii aika äkkiä huomaamaan mitä se toinen on oikeasti vailla - vaikka kirjaimilla toisin ilmoittaisikin.
Mutta pääsääntöisesti sätti on yllättänyt minut positiivisesti. Täältä todellakin voi löytää mukavia ihmisiä, joiden kanssa juttu luistaa jopa enemmän kuin helposti :)
Onnea vain sullekin matkaan Mikael :)
kun chatissa toinen kysyy minulta, että mistäpäin olen ja kun kerron, niin minun vastauksellani on väliä. Jos olen liian kaukaa, toista ei kiinnosta enää jutella. Onko toisella sitten aina mielessä se, että tästä pitäisi kehkeytyä joku livetapaaminen, ja pitäisi näinollen asua lähekkäin. Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, missä hornantuutissa asti toinen asuu, koska en todellakaan ole tapaamassa toista livessä (tuohon voi tulla poikkeus monen kuukauden/vuoden kuluttua, mutta ei sillä tutustumishetkellä).
On kyssäri, mistä mulla yleensä alkaa paineet nousta. Ja kun kysyt todellakin, että onko väliä - niin ei muka oo. Jos et vastaa kovin tarkkaan, niin sitten se juttukamu häipyy.
No toisaalta hyvä niin, koska mitä turhaa sitä sättää semmosen kanssa, että ei ne motiivit kohtaa ollenkaan.
Että sätissä se on vaan kaikki mahdollista :)
Kyllähän näistä chatin vakiokysymyksistä saisi vaikka kirjan aikaiseksi. Myös yksi huvittavimmista vakiokysymyksistä on se, kun kysytään, että "millaiset vaatteet sulla on nyt päällä". Jos tuohon vastaamisen on tarkoitus saada toinen kiihoittumaan, niin todellisuudessahan minä voin istua tässä nyt vaikka verkkarit jalassa ja isän vanha virttynyt jussipaita päällä, hiukset likaiset ja pesullakäymisestä muutama päivä. =)
Sille vois oikeesti löytyy markkinarakoa ;) Ehkä olis itekkin säästyny monelta mielipahalta, kun olis ollu kirja, josta lukea muutama fakta sättimaailmasta...
Joo, niitä kysymyksiä on monenlaisia ja veikkaan kyllä, että naiset niitä saa ehkä enemmässä määrin kuin miehet. Mutta jotenkin sitä on vaan jo niin paatunu niihin puh.seksi yms. juttuihin, ettei niitä enää edes noteeraa. Alkuun ne kyllä vähän herätti, että huh huh tämmöstäkö täällä onkin.
Mutta kuten jo todettu, sättiin mahtuu monenlaista näpyttäjää. Ja eikä sillä oo oikeesti väliä, vaikka sulla olis mitä päällä ja mitä alla - jos juttu luistaa, niin se kai lienee kuitenkin se pääasia sätissä... tai ainakin minulle on ;)
Tällaiset keskustelupalstat eivät kyllä vaikuta kovinkaan toimivilta. Kysymyksiin ei tunnu saavan asiallisia vastauksia. Mielikuvitus kyllä laukkaa hurjaa vauhtia.
Voisi varmaan laittaa ohjeisiin, että tämä on tarkoitettu vain ns. sisäpiirin ja tiettyjen työkaverien väliseen rupatteluun ja kirjoitteluun.
Mitähän mahdoit tarkoittaa ?? Siis ite oon eksyny vasta tänne ihan vastottain - tarkoitan keskustelupalstoille.
Ja vaikuttaa myös hyvin sillisalaatilta. Osa juttelee keskenään ikään kuin ja toisaalla käydään hyvinkin kiivaita mielipiteenvaihtoja aiheista jos toisistakin.
Mutta en tiiä onko täällä myös joku sisäpiiri ? Ei kai sentään...
Ite en ainakaan semmoseen kuulu, enkä halua liityäkään ;) Mieluummin aina vapaa ja sitoutumaton mihinkään erityiseen liittoumaan :)
sanotaan, että jokaisessa huoneessa on oma sisäpiirinsä. Joissakin he hymistelevät vain keskenään, kun taas muualla saattavat olla avoimempia ja ottaa uudetkin tuttavuudet lämpimästi vastaan.
No se sisäpiiri on vaan oikeesti olemassa, johtuen siitä, että osa porukasta on ihan livessä tavannu toisiaan. Eli siis noissa miiteissä jne. Siks he sitten niin paljon keskenään juttelee, mikä toisaalta tuntuu joskus vähän omituiselle, että tutut puhuu ylellä omista asioistaan :)
Mutta tyyli on vapaa - myös sätissä. Ja varmasti jokainen löytää haluamaansa juttuseuraa, kun vaan sitkeesti yrittää ;)
Onhan niillä tosiaankin niitä miittejä muutaman kerran vuodessa. Voi olla, että jos itse olisin rohkeampi, niin saattaisin sellaiseen osallistua.
Minä viihtyisin ihan mainiosti tällaisilla palstoilla, jos vain juttuseuraa olisi. Onko tämä sitten niin erikoista, ettei ketään kiinnosta vai haluaako kaikki jutella mielummin chatissa. Ehkä me pystyisimme siihen vaikuttamaan siten, että jatkettaisiin juttelua, jolloin muutkin hiljalleen uskaltaisivat osallistua näihin enemmän.
No mulla se miitteihin osallistuminen ei oo rohkeudesta kiinni, vaan juuri siitä, että haluan sätistä vaan sitä mielekästä juttuseuraa - en liveseuraa. Ja siitähän tämä juttu taisi alunperin saadakin alkunsa ;)
Mutta tietysti ne miitit palvelee tiettyjä ihmisiä. Osa etsii ystävää ja osa jotakin vielä enemmän ;)
Eli niissäkin taas se vapaa valinta ja jokaiselle jotakin.
Mutta minun juttuni ne eivät ole :)
Onkohan näillä cafe-palstoilla paljonkin satunnaisia ja vakituisia kirjoittajia? 50? 200? 1000? Kuka tietänee.
Keskustelupalstoilla on ainakin se hyvä puoli, että voi jatkaa juttua milloin vain ja omien aikataulujen mukaan eikä ole niin sidottu johonkin tiettyyn hetkeen.
että ehkä tuo 50-200 olisi lähempänä totuutta. Tosin lukijoita varmasti on paljon enemmän. Kaikki eivät vain halua vastata tai sitten heillä on palomuuri esteenä, mikä minullakin aikaisemmin rajoitti tätä.
viihdyn tässä kirjoittelemassa. =)
Mikä on viihtyessä, vaikka jutustelu eteneekin hitaammassa tahdissa kuin sätissä :)
Mutta toisaalta tänne voi kirjoitella silloin, kun on aikaa ja fiilistä ;)
Viikko alussa ja arki alullaan... että eikun töihin vaan takas...
Zättäilyssä piilee oma viehätyksensä ja osa siitä on tuo anonyymeys. Joka katoaa, kun miittien kautta tutustutaan "vastapeluriin". Tottahan tavata voi, varsinkin silloin kun ollaan jo pitempiä aikoja zättäilty, niin on mukava nähdä kuka se istuskelee tuolin ja näppäimistön välissä.
Jokaisella on vähän eri tavoitteet, joillakin ei oo niitä tavoitteita ollenkaan. Vaikka itsekin tyydyn vain kirjoittamiseen, kieltämättä sitä joskus alkaa miettimään, että minkäsnäköinen tyyppi siellä toisessa päässä oikein on.
Niinhän sitä keskustellaan jutellaan kirjotellaan
se on se chattaileminen sellaista
Jokainen omalla tavallaan .
Keskustelee kun huvittaa hakee seuraa jos haluaa tai sitte ei . Tapaa ihmisiä tai ei kaikki ihan mielensä mukaan.
Jos se loppuu mitä sitte .???
On tuolla keskustelijoita ja jotkut roikkuvaisia ja mustiksia että pitäs olla jonkun yhden kanssa vain , ei kiitos . haluan ihan jutella silloin kun tykkään ja kenenkanssa vain jos ei passaa niin ei sitte .
En ole sidottuna keneenkään chatissa enkä haluakkaan ,sehn vain ahdistaa jos pitää olla aina vain yhden kanssa juttelemassa.
Onneksi on niitä reiluja ihmisiä jotka samaa mieltä pystyvät juttelemaan haluamatta omistaa heti sen juttukaverin .
jos koet asian tuolla tavalla, niin se ei ole sinulle silloin mikään ongelma.
Ensimmäisen kerran kun astuin chatin maailmaan istuin ½ tuntia silmät ihmetellen mitä tämä oikein on ?
Siitä muuten taitaa olla jo peräti 3 tai 4 vuotta...
Ensimmäiseksi tuli mieleen ettenhän mä osaa tuolla lailla jutella ja sitten vaan parin päivän kuluttua päätin kokeilla rohkeana, mutta tein sen virheen etten miettinyt nimimerkkiäni tarkemmin joten siitä tuli heti sitten " meille vai teille tyyliin " punaisille ja sekös minua ihmetytti että tämä on varsinainen lihakauppa!
Lähin nopsaa pois ja huokailin hetken ettei tuo ole minun touhua ja luulin että chattailun pitäisi olla kivaa.
Mutta eikun utelias olen luonteeltani ja menin toisella nimimerkillä ( neutraalisempi ) ja kas vaan tulihan sitä eri tavalla keskusteltua asioista ja nautin jopa siitä että sain olla anonyymi ja ei ollut sitä " meille tai teille " juttuja...
Olen joitakin meiliystäviä saanut chatin kautta mutta en tiedä tulenko koskaan heitä tapaamaan ja onko se tarpeellista mutta tämä on hyvä tapa keskustella tukka pystyssä aamutakki päällä eikä tarvitse mennä paikalliseen bubiin tuhlailemaan rahojaan ja saa nauttia kodin lämmöstä samalla kun hyvästä seurasta.
Ai että olenko vapaa vai varattu ?
Kun aloitin tämän niin silloin olin varattu ja nyt sinkkuna ja edelleen aion olla sinkkuna ja mihinkös mulla kiire vasta 40 :)
Kyllä chatilla on monta puolta ja kiva se niin ja jokaiselle jotakin!
Todellakin on ihan erilainen vastaanotto, jos nimimerkki on eroottinen tai "paljonlupaava" kuin se, että nikki olisikin "tavallinen" nimi tai sellainen, josta ei oikein saisi mitään selkoa. Esimerkiksi nyt tässä keskustelussa käyttämäni nikki ei paljon kerro minusta, sukupuoltani, ikääni, ammattiani, perhesuhteitani. =)
Chatissa nimimerkin sukupuolella tuntuu olevan paljonkin merkitystä. Persoonallinen nimimerkki on tietenkin muiden kiinnostusta herättävä ja hyvä vetonaula. Tosin mihinkäänhän ei voi luottaa, nimimerkki saattaa olla harhaanjohtava.
Omasta nimimerkistänikään ei pysty kaikkea päättelemään. :)
ensimmäisenä mieleen poikamainen veijari, jolla on pilke silmäkulmassa. Menikö pahasti harhaan? =)
Ei ollut aivan täysosuma, mutta jotain osui kyllä oikeaankin! :)
Oma chat-kokemukseni on peräti 2 kk:n ikäinen, ja vaikkei nikkini ole koskaan ollut eroottisluonteinen tms., niin jotenkin haaviin on tarttunut aika usein "puutteessa oleva mies". Itsestäni tietty riippuu kuinka pitkälle on valmis menemään, mutta uteliasta kokematonta on helppo johdatella. Hah, no ne kerrat oli kyllä hauskoja ja saipahan lennättää sanoja.
että edes joku osui kohdalleen. Nyt sitten mietin jännittyneenä, että mikä osui ja mikä arvaus meni väärin. =)
Sako- nimimerkistä onkin vaikea päätellä mitään!! Voi olla jotain hurjan omaperäistä ja hauskaa tai vaikkapa etunimi/sukunimi-väännös.
Mietin...mietin ja veikkaan, että oletkohan huumorintajuinen nainen?? :))
Yes, Yes, Yes!!!! Sä veikkasit tosi hyvin. =)
Ainiin, ei liity millään tavalla etu, eikä sukunimeeni.
Sako ampuu yli tavoitemaalin, Riihimäellä
valmistetaan kahta kiväärisarjaa, Sako yksi niistä.
Sako tulee kyseisestä 'firman nimestä'. Nainen olen silti. =)
Naisena minäkin noita "rynkkyjä" käännellyt.
Etkai sinäkin ole samassa paikassa töissä? *nauraa* Ajattele, jos me ollaankin työkavereita, huhhuh. =)
Heh... en oo työkaverisi, mutta muuten vain noita "rynkkyjä" ja noita "poikien juttuja" tässä pyörittelin työasioissa.
:)
...pilke silmäkulmassa meni nappiin! :)
Muu osuus hieman metsikköön :(
Ootkos sä sitten tyttömäinen tyllerö, kun et kerran ole poikamainen veijari? *kiusaa* =)
Kiinnostus on käsinkosketeltava..Aistii Sakon ja Mikaelin välillä alkavaa sättisuhdetta..hmm..ottakaa vaan härkää sarvista. Sättisuhde voi olla ihanaa ja antoisaa. Se voi olla paljon enemmän kuin livenä alkanut. Onnea jos uskallatte:)
loukkaannuit mun vitsailusta eilen? :(
...huumorista loukkaantunut! Olemme ilmeisesti koko porukka nauravaisia ja hilpeitä tytöntylleröitä! :))
Huvittavaa virtuaalimaailmassa ja chatissa onkin juuri tuo, ettei mihinkään mm. nimimerkkeihin, valokuviin ja tarinoihin, voi oikeastaan luottaa. Enkä tarkoita tällä ollenkaan Sinua. Itse mieluummin luotan kuin olen luottamatta. Anonyymien mielipiteiden vaihdossa sillä ei pitäisi olla merkitystä...ainakaan alussa.
Missä vaiheessa se alku loppuu? Tuosta tytöntylleröstä tuli mieleen, kun pienenä lauloin päiväkodissa varsinkin lempilauluani, joka oli "pieni tytöntylleröinen". =)
Kaipa anonyymien alkutaival loppuu, kun huomaa, että toisen(toisten) virtuaalijutut alkavatkin kiinnostaa ja kumpikin tuntee luottamusta ja mielenkiintoa kertoa jotain myös itsestään ystävinä.
No, onneksi en ole ollut päiväkodissa, niin ei ole tarvinnut hoilata moista laulua ***naurahdus** :D
milloinkahan päiväkodit on perustettu, jos ne onkin olleet vasta minun aikanani, niin paljastuu tässäkin pienoinen sukupolvien ero? Täytyykin katsoa googlesta. Hetkinen. =)
Onhan sentapaisia ollut jo 1800 -luvulla. *pyyhkii edellisen viestinsä pois ja toivoo, ettei kukaan lue sitä* =)
Varatut hakee ihan sikana seikkailu- (lue: live-) seuraa. Ällöttäviä moiset vaimonpettäjät. Ellei oma tyydytä, niin sitten pitää elämässä tehdä ratkaisuja. Jokaisen oma asia tehdä elämästään paras mahdollinen, eikä odottaa, että toinen tekee ratkaisut hänen puolestaan.
Kyllä saisi perustaa heillekin (varatuille) oman chatin, kun kerran sinkuillakin on. Tiedä sitten, kuinka moni niitä suostuisi käyttämään, mutta olisipahan ainakin rehellistä (?) seikkailuseuran etsimistä varattuna. Taitaisi olla sekin chatti aika miesvoittoista? Mutta hyvä ideahan tuo olisi, vaikken itse sitä käyttäisikään. En kyllä tiedä, suostuisiko ylläpito tuollaista 'pettämiseen yllyttävää' chattia tekemään.
...miettinyt sitä, kuinka paljon toisen ulkonäkö merkitsee jutellessa? ...eli jos joku henkilö vaikuttaa mukavalta, mutta kun olet saanut hänen kuvansa, eikä hän ole yhtään hyvännäköinen, kiinnostus lakkaa täysin. ...pinnallista...
se ulkonäkö nyt sentään NOIN kovasti muuta suhtautumista toiseen. Jos toinen vaikuttaa mukavalta, niin onhan se aika koomista olla pitämättä toisesta ihan vaan sen vuoksi, ettei hän olekaan hyvännäköinen.
älä ole myöskään tekopyhä ulkonäön suhteen, vaikka muuten oletkin fiksu...Et sinäkään ihan ketä vaan hutsun/huolimattoman näköistä sulata!
Nuuksioonko nukkumaan nuotiota sytyttämään
vai Tapiolaan tanssimaan. Kilossa on kiva kisa.
on hutsun näköinen, niin en varmasti sulata. Siinä olet oikeassa. =)