miten tyttö saadaan käännytettyä ,että ei sovi.Olen tutkinut ,niiden pitää olla koti äitinä.he eivät voi il sitä naama suojainta ilman voi kulkea.miehen poissa ollessa ei saa ottaa vieraita vastaan. nyt hyvät neuvot tarpeen ,joita voin tyttärelleni kertoa.hän selvittäisi ,sitten tytölleen. kiitos.
tyttäreni tyttö menossa muslimin kanssa apua!
67v
20652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tyttäresihän on menossa naimisiin. Ihmiset tekevät ovat valintansa, jos se tuntuu sinusta pahalta, eipä sille mitään voi.
Taitaa tyttäresi tietää muslimitavat sinua paremmin, jotka suuresti vaihtelevat toisistaan.
Toivon hänelle onnea, valitsemallaan polulla.
Toivottavasti sinäkin saat vielä hyvän mielen, ja mahdolliset väärinkäsitykset oikeavat.
tyttäresi, mutta se ei muuta asiaa.
Minun poikani menee naimisiin ruotsalaismiehen kanssa.
Nyt harjoitellaan häävalssia,juhannuksena häät.
kun varastella pitää
http://www.suomi24.fi/?utm_source=topicstripe&utm_medium=topicstripe&utm_campaign=topicstripe#topic0
Oletko sen äiti joka tota samaa kyselee ja ihmettelee suhteet ja tunteet sivulla?
Siellähän on pitkä aloitus aiheesta. Luulis jotain vastauksiakin olevan.
Menet vihki tilaisuuteen, kun pappi kysyy onko jollaki avioliittoa vastaan, niin sanot äänekkäästi että on, avioliitosta ei tule mitään, voit jopa etukäteen puhua papille asiasta, on todella kauheeta menettää tytär vieraaseen kultuuriin, hän on jopa hengen vaarassa siellä !
on kyse. Mikä pappi muslimit vihkii?
Juttua lukiessa tuli mieleen, että juttu on tekemällä tehty, suomalaistyttöjen havahduttamiseksi.
Serkkuni meni nuoruuden hölmöyksissään iranilaisen muslimin kanssa naimisiin. Eihän siitä mitään tullut. Heillä ei ole sellaista rehellisyyttä, kuin meidän kulttuurimme omaa. Tämäkin mies oli kiero, ja sitten naimissa ollessa paljastui vähän suurempia juttuja.
Kunpa nämä suomalaistyttöraasut ymmärtäisivät, että rakkaus on sokea. Ja tuollaisesta muslimikulttuurista olevaa ihmistä on syytä kiertää kaukaa vaikka he ovatkin lipeviä, sydämellisiä ja ihastuttavia. Mutta se on meidän kulttuuriin nähden tosi lipevää, eikä totuudenmukaista.
.
Oma siskoni on ollut yli 34 vuotta muslimimiehen kanssa, ja heillä on kaksi lasta (poikia), alussa tuolla miehellä oli "kotoa saatuja oppeja"...mutta kyllä elämä tasoittaa, ja käsitykset muuttuvat ajanmyötä.
Niin, he ovat asuneet Ruotsissa, nykyään ovat noin puolet vuodesta miehen lähtömaassa/synnyinmaassa. Tämä mies tuli Ruotsiin 70-luvulla TÖIHIN, ei siis pakolaisena.
Yleensä muuttavat aviomiehen lähtömaahan.
Islamiuskoisia on maailmassa yli 1,3 miljardia, ja se taitaa olla maailman toiseksi suurin uskonto. Palstalla olen minäkin eri uskonnoista puhunut, mutta mikä on se oikea, sitä en tiedä etkä tiedä sinäkään. Tunnen muslimejä ja myös heidän vaimonsa ja siksi tähän ketjuun otan lyhyesti osaa.
Naiselle islaminusko tuo mukanaan suuria elämänmuutoksia, mutta kai hän on siihen on varautunut kun ratkaisunsa on tehnyt. Esim. jos mies ei ole kotona, ei vaimo voi vastaanottaa edes remonttimiestä. Jos mies on kotona, hän voi näyttäytyä riittävästi pukeutuneena, heidän normiensa mukaan.
Jos tyttärentyttösi on valintanasa tehnyt, toivotan heille onnea.
sain rauhaisan olon .Teille jotka annoitte uskoa tulevaan. muutamiin en paneudu.
kärähdit....:D :D
uudelleen ja syntyi tarve vielä sitä kommentoida, kun eilinen viestini jäi lyhyeksi. Myös kaikki kielteiset kannanotot suututtivat.
Ensiksi ei mielestäni aikuisen valintoihin pidä liiaksi puuttua, varsinkaan kun kumppanin valinnasta ja lapsenlapsesta on kyse. Liiallisella sotkeutumisella heidän asioihin suljetaan vain itsensä pois heidän suosiostaan.
Toiseksi, vaikka kristinusko maailmanlaajuisesti on suurin, eivät kaikki tosiuskovaisia ole. Eivät myöskään kaikki islaminuskoiset. Moni meistä haluaa kuitenkin uskoa johonkin suurempaan, johonkin Jumalaan joka on luonut taivaan ja maan. Mutta mitä Jumala on nimeltään, on mielestäni samantekevää. Onko Jahve, Jehova tai Allah, sitä emme voi tietää.
Kulttuurieroja toki on, mutta nuori on sopeutuva. Maassa maan tavalla sanotaan, ja kumpi ko. tapauksessa joutuu sopeutumaan, riippuu aivan siitä, mihin nuoripari asettuu asumaan.
Sanoin edellisessä, että tunnen islaminuskoisia ja varsinkin yhtä (turkki) suuresti ihailen. Erittäin rehellinen, empaattinen ja aina iloinen. Myös hyvin sivistynyt ja kielitaitoinen. Oman maan kielten lisäksi puhuu hyvin ainakin suomea, englantia ja ranskaa.
Jos viestisi oli provo, se oli mauton. Jos oli aito, voit mielestäni nukkua yösi rauhassa.
Laita hanttiin, tuosta ei tule kesää eikä pääskyä. Kun pykästää muutaman mukulan, sitten alkavat vasta vaikeudet.
Ja sitten ollaan etsimässä kissojen ja koirien kanssa, kun muslimiukko vie lapset piiloon kotimaahansa. Näillä etsimisreisuilla on moni suomalaisäiti velkaantunut ikiajoiksi, eikä lapsiaan ole silti tavannut ja nähnty.
En usko alkuunkaan moiseen liittoon. Täytyy olla tosi itseensä tyytymätön, jos lähtee sitomaan itsensä tuollaisen kulttuurikurjimuksen vankeuteen.
Mystiikka taitaa kiehtoa, mutta kun jonkin aikaa mystiikkaa on elänyt, sitten alkaa itkut ja kaipaus takaisin kotimaan helmoihin. Ja mielipuolinen taistelu siitä kotimaan vapaudesta.
Mut ainahan näitä mystiikan perässä juokisjoita on ollut, ja tulee olemaan. Musitetaan varmaan nekin, jotka meni sinne venäjälle aikoinaan, ihanne maahan, ja sinne päästyään pääsivätkin "vakoojan" tittelillä siperian vankiloihin. Mystiikka ja romantiikka selvisi aika pian´.
ottanut tätä aloitusta vakavasti?
Nyt häpeemään siitä...
H.
Kyllähän tuo onnistumisen mahdollisuus on pienempi kun kotoperäisillä... Tuleehan noita eroja pilvin pimein kotoperäisilläkin... Kulttuuriero on monasti ylitsepääsemätön ja kyse siitä kuinka kumpikin pitää kiinni perinteistään... Onhan muslimeissakin vapaammin ajattelevia eivätkä vaadi perheeltään kuten itseltäkään tiukkaa kiihkouskovaisten elintapaa, vaan kunnioittavat myös kumppaninsa kulttuuria...
Se vaan tuo rakkaus on niin vahva voima kun se iskee sokeuttaen ettei siihen ulkopuolinen voi vaikuttaa... Kyllä kai me aikanamme itse kukin olemme moisen kokeneet... Suhteisiimme oli turha ulkopuolisten antaa neuvoja, ja joka puuttui, sai vihamme kohdalleen... Varmaan tyttäresi tyttären tekemään päätökseen puttumalla katkaiset vain yhteydet häneen... Päätös tulee kuitenkin olemaan hänen omansa, muut eivät siihen voi vaikuttaa...
Juu, tuossa iässä ei ymmärrä vielä muuta, kuin ne ruskeat suklaasilmät on niin ihania, ja kun niillä on niin lipevä käytös, niin voi voi, että se sydän pomppailee. Mut sitten kun tosi on kyseessä, pamppailee taas sydän mutta toisesta syystä. Kyllä naiset on hömöjä.
"Tummat silmät ruskea jne."... Tätähän se on... En minä ainakaan valintojaan arvostele... Kukin on elämänsä seppä!!!
No olihan tyttärellänikin näitä väinämöisen jälkeläisiä... Ero tuli kauan sitten... Minustahan tuli se "isä" pienille lapasenlapsilleni... Vaimostani pienelle tytölleen... Elämä hymyilee heillä kaikilla ja mukava yhdessä tavatessamme muistella tätäkin aikaa...
Sukulaistytölleni kävi toisin. Lapsi vietiin Iraniin, ja äiti ei tiennyt, missä se siellä on, vaikka isä oli Suomessa, mutta eronnut äidistään. Vasta sitten, kun lapsi oli toisella kymmenellä, lapsi pääsi Suomeen ätinsä ja mummunsa luo, mutta eniten hän oli mummun ja papan luona.
Liian läheltä pääsi seuraamaan näitä kulttuurierojen ongelmia. Niin että aina kun yritetään sinisilmäisesti kehua suhteita noihin onglemakulttuureihin, sydäntä melkein särkee.