Pakkanen puree nenää,
silmät viimasta valuu.
Tuulikin tekee tenää,
mielessä kotiinpaluu.
Kaipaan sinistä vettä,
kevätlaulua lintujen.
Kaikki niin kaukana että
tuskin muistan sen.
Silloin kuulen sen tiu´un:
tiaisen oksalla koivun,
pienen hentoisen riu´un.
Siitä lääkkeestä toivun!
silmät viimasta valuu.
Tuulikin tekee tenää,
mielessä kotiinpaluu.
Kaipaan sinistä vettä,
kevätlaulua lintujen.
Kaikki niin kaukana että
tuskin muistan sen.
Silloin kuulen sen tiu´un:
tiaisen oksalla koivun,
pienen hentoisen riu´un.
Siitä lääkkeestä toivun!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan ihana runo - minäkin aloin toipumaan juuri =)
Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla sinusta vähään aikaan ja aina parempi, jos toivuit, oli tauti mikä tahansa.
Tämän pikku runon synty on sellainen, että näin vinttivaraston käytävässä sinne jätetyn yksinäisen kyynärsauvan; potilas oli ilmeisesti toipunut. Ajattelin. että siinä olisi hyvä runon aihe ja pyörittelin sitä mielessäni, mutta mitään ei tuntunut syntyvän.
Kun sitten lähdin ulos pakkaseen ja kuulin tiaisen laulavan, siinä se oli, ihmeparannus.