Useita ystäviäni on eronnut viime vuosina ja jokaisella tietenkin on ongelmia lasten kasvatuksessa pienempiä tai isompia. Eniten kuitenkin ihmettelen, miksi useat naiset kostavat miehilleen siten, etteivät anna isien nähdä lapsiaan?
Yksikin hyvä perhetuttumme erosi ja isä on lähes puolen vuoden aikana tavannut kaksi kolmesta pojastaan vain kerran. Siitäkin tapaamisesta äiti soitti poliisit paikalle yrittääkseen estää tulevat tapaamiset. Tässä tapauksessa isä ei ole päihde- tai muu ongelmainen, kaikkea muuta. Lapsiaan rakastava ja huolehtiva, mutta nyt äidin manipuloimat lapset kuulemma pelkäävät häntä? Näin äiti sanoo. Sosiaalitoimisto ei saa mitään aikaiseksi isän hyväksi vaikka avioero ei ole voimassa ja lapset on yhteisiä.
On törkeää, että lapsia käytetään koston välikappaleena, hävetkää naiset jotka sitä harrastatte! Lapsi tarvitsee isää kuten tämä tosi tarina osoittaa, jonka juuri luin Uuden Suomen sivuilta. http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62372-onnellinen-poika
Yksikin hyvä perhetuttumme erosi ja isä on lähes puolen vuoden aikana tavannut kaksi kolmesta pojastaan vain kerran. Siitäkin tapaamisesta äiti soitti poliisit paikalle yrittääkseen estää tulevat tapaamiset. Tässä tapauksessa isä ei ole päihde- tai muu ongelmainen, kaikkea muuta. Lapsiaan rakastava ja huolehtiva, mutta nyt äidin manipuloimat lapset kuulemma pelkäävät häntä? Näin äiti sanoo. Sosiaalitoimisto ei saa mitään aikaiseksi isän hyväksi vaikka avioero ei ole voimassa ja lapset on yhteisiä.
On törkeää, että lapsia käytetään koston välikappaleena, hävetkää naiset jotka sitä harrastatte! Lapsi tarvitsee isää kuten tämä tosi tarina osoittaa, jonka juuri luin Uuden Suomen sivuilta. http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62372-onnellinen-poika
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jokainen lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan. Orvon osa on kova.
Tuntuukin kammottavalta, että "elävänorpoja" on hyvinvointivaltiossamme suuret määrät.
Hyvät lastenne äidistä eronneet isät ja lastenne isästä eronneet äidit: Älkää maksattako omaa epäonnistumistanne lapsillanne. Antakaa heille mahdollisimman hyvät elämän eväät, niin taloudelliset kuin aineettomatkin.
Isä: Kuinka monta kertaa olet tänä hienona lumi- ja pakkastalvena vienyt äitinsä luona asuvan lapsesi hiihtämään tai luistelemaan? Oletko hankkinut hänelle asialliset välineet? Äiti: Oletko rohkaissut lapsesi isää sellaiseen toimintaan?
Isä: Maltatko hellittää pullosta edes siksi aikaa, kun tapaat lapsesi? Äiti: Maltatko hellittää pullosta mieluiten kokonaan?
Isä ja äiti: Oletteko keskustelleet yhdessä sivistyneiden ihmisten tavoin yhteisen lapsenne parhaasta?
Ellette ole, niin tehkää se nyt. Ette joudu katumaan.
Oletteko keskustelleet sivistyneiden ihmisten tapaan siitä, mikä on yhteiselle lapsellenne parasta?
mutta syy siihen on juuri miesten uudet suhteet, jotka estää miestä tapaamasta lapsiaan ja toinen seikka se että jos lapset tulevat isää katsomaan, tämä uusi nainen tekee lasten elämästä isän kotona niin hankalaa, että lapset eivät enää halua tulla isälleen.
Syy on lähempänä kuin arvaakaan. En väitä että sun uusi nainen niin tekeisi, mutta liian monta tunnen minä, joiden uudet suhteet estäämiestä ja mustamaalaa hänen ex vaimoaan ja lapsiaan miestä vastaan.
On kurjaa kun ulkopuolinen ihminen puuttuu toisten perhe asioihin niin kaikki menee alamäkeen sen jälkeen. Yleensä ex puolisot ja lapset tulevat toimeen niin kauan kunnes uusi suhde alkaa kiusaamaan heitä.
Syy on katkerat ämmät jotka tietää etteivät voi tehdä kiusaa exlleen millään muulla keinoin kun lasten kautta. Niinpä noi katkerat ämmät pitää lapsiaan pelinappuloina kostaakseen sen että ex USKALSI etsiä onneaan ja otti eron.
Lissu oot tästä loistava esimerkki!
penskoilla on jo UUSIOISUKKI.....Miks ETÄISUKKI enään sinne uusperheeseen änkee.Kyllä YHÄRIRUIKUTTAJAÄITYLI kait ne penskat sit hoitaa uuden ukkelinsa kans.Tämä etäisukki on ottanut hatkat jo ajat sitten.
ei kukaan isä/mies ole niin munaton ,että antaa uuden vaimonsa kiusata tai olla tapaamatta lapsiaan, sellainen suhde on pian entinen suhde, jos näin toimitaan.
miehen naiset estivät miestä tapaamasta lapsia, koska oli syypää siihen että hajoitti perheemme!
Laitoimme alusta asti vastaiskun, että mies ei tuo naisiaan meille, eikä lapset koskaan saa niitä naisia nähdä. Näin toimittiin me, ja se oli elämämme paras ratkaisu, ei ole tarvinnut kahvia keitellä eikä ottaa selvää naisten taustoista.
Lapsetkin ovat saaneet elää ja olla rauhassa ilman että kukaan ulkopuolinen ihminen heitä kiusaisi tai haukkuisi.
Tämä on meidän käytäntö ja sopi meille erinomaisesti.
Vanhin lapsemmekin sanoi, että hänestä olisi järkyttävää jos olisi pakotettu näkemään perheenrikkojaa, tai muuten nähkä isänsä naisia. Että lasten suusta kuulee totuuden.
rakkauselämäsi eron jälkeen? Oletko saanut kokea miehen käsivarret ympärilläsi, tuntea miehen tuoksun sieraimissasi? Tuntea sen ihanan tunteen kun saaa painautua toisen kainaloon? Oletko unohtanut naiseutesi lasten takia? Siksikö olet noin sekaisin?
vaihtoehtoina on miehen tuoksu ja lasten hyvinvointi, on valinta hyvin helppo.
Et kai vain ole unohtanut äitiyttäsi miehen takia? Jos niin on, olet todella seonnut.
pitäisi valita kun voi saada molemmat.
Oot sä lissu onneton tapaus !
Minusta rakastuminen on aika laaja käsite. Jos on lapsia, voi kyllä rakastua ja tehdä kaikkea mitä luettelit, mutta vastuuntuntoinen äiti ajattelee yläpäällä ensisijaisesti. Hän ei altista lasta eron jälkeen heti uudelle suhteelle,niin, että lapset katsovat vieressä äidin/isän uutta onnea ja jäävät vaille oman vanhemman läheisyyttä. He joutuvat siirtämään omat tunteensa sivuun jännittäessä uutta ihmistä vanhemman ja heidän välillä. Sitten ihmetellään, miksi lapset on sekoja...Eron jälkeen lapset tarvitsevat ehdottoman rakkauden ja läheisyyden molemmilta vanhemmilta. Sitä et voi antaa,jos siinä on isoin viemässä oikeuksia lapsilta. Ei ihme että luottamus kärsii.
Sitä en sano, ettäkö uutta perhettä ei voisi rakentaa, mutta kyllä se tehdään yläpäällä, ei holtittomasti alapäällä.
Uuden onnen löytänyt ihminen osaa kyllä rakastaa lapsiaan koska rakkaus on uudistava luonnonvara. Onnettomalta katkeralta ei riitä rakkautta ja läheisyyttä tarpeeksi edes lapsilleen.
unohdetaan lapsen onni. Aikuisten onni on tärkeempää kuin lasten.
On julmaa pakottaa lapset rakastamaan kaikkia ihmisiä joita isä tuo kotiinsa. Huh huh... sellainen ei ole isä.
ihmettelen aivan samaa, eli miksi valinta pitää tehdä.
Vastasin kommenttiin, jossa tällainen vastakkainasettelu oli tehty.
En muuten ole lissu. Oletko sinä, vai onko sinulla vain häntä koskeva pakkomielle?
Tasapainoiseksi, yhteiskuntakelpoiseksi kasvaakseen lapsi tarvitsee molempia vanhempia, siksi ero ei ole ollut paras ratkaisu monessakaan avioerossa.
On turha puhua, että lapsen etua ajatellen on parempi erota kuin riidellä. Parempi ja paras ratkaisu on lopettaa riitely.Tämän kun saisi ihmiset ymmärtämään, ei meillä olisi päivähoidot ja koulut täynnä epäsosiaalisia narsistilapsia.
Eron jälkeenhän vanhemmat tekevät heti perään toisen virheen: alkavat hyvittää lapselle omaa virhettään ja antavat lapselle siten asioissa periksi, jottei lapsen tarvitsisi kokea pettymyksiä enempää. Juuri erotilanteissa rajojen tulisi olla lapsella entistä selkeämmät, johdonmukaiset ja vanhempien sanelemat.
Äidit eivät usein luota miehen kasvatuskykyyn, yrittävät keksiä kaikenlaisia syitä joilla voi evätä isän tapaamiset tai yhtäläisen oikeuden kasvattaa lasta, niissäkin tapauksissa joissa isä on täysin yhteiskuntakelpoinen, perillä lasten kasvatuksesta, ei ole alkoholisti ei käy vieraissa ...
Lapsi tarvitsee molempia vanhempia! Poika tarvitsee kuukausi kuukaudelta aina enemmän isää kuin äitiä kasvaakseen terveeksi mieheksi!
Nainen kasvattaa enemmän tunteella, mies tavoitteellisesti järjellä. Molempia tarvitaan tasapainoiseen kasvuun.
Uskallan naisena, ikäni lasten parissa työskennelleenä sanoa, että jos vain jompi kumpi kasvattaa lapsen, usein enemmän on mennyt kasvatus pieleen silloin, kun vain äiti vanhemmista on kasvattajana. Pelkällä tunteella kasvattaminen kun pilaa täysin lapsen turvallisuuden. Turvallisuus on tärkeä asia kasvupohjaksi. Lapset joille ei haluta tuottaa pettymyksiä, saavat periksi asioita, joissa tulisi olla selkeät rajat. Lapsista kasvaa itsensä hallitsijoita, mutta myös muiden hallitsijoita, narsisteja, joita nykypäivänä on pilvin pimein.
Nykyisin suuri osa isistä ei ole enää tunteettomia kuten sanotaan joskus olleeen, siksi uskallan olla sitä mieltä, että lapsen kasvatus ( ja erityisesti pojan) on parempi antaa mieluummin isälle kuin äidille. Lapsi saa silloin selkeän, jämptimmän kasvatuksen tunteen kera kuin äidin kasvattamana. Kaiken lisäksi miehiä kiinnostaa vähemmän mennä naistasolle haukkumaan muita kuten ex-vaimoaan tai hänen kasvatustapaansa.
Monia avioerolapsia kasvattaneena ja kouluttaneena, monien avioerovanhempien kanssa keskustelleena naisena olen tullut em. päätelmiin.
Lapsi tarvii isää se on totta, mutta jos isä ei tarvi lapsia?
Ja monesti kun se uus naikkonen löytyy, niin siinä tämä naikkonen hankaloittaa ja tekee kiusaa niin paljon, että lapset eivät halua tulla enää kiusattavaksi. Siihen loppuu kuin seinään se isyys.
Molempiahan se lapsi tarvitsee. Siksi luonto luonutkin kaiken niin, ettei yksin pysty lasta tekemään.
Perheessä äidin tehtävä on antaa lapselle mahdollisimman hyvä kuva lapsen isästä ja isän tehtävä antaa lapselle mahdollisimman hyvä kuva lapsen äidistä, samoin molempien niin isän kuin myös äidin tehtävä on antaa lapselle mahdollisimman hyvä kuva lapsen isä- tai äitipuolesta. Hehän tulevat olemaan lapsen läheisiä vuosia.
Usein äiti saattaa kuitenkin tuntea katkeruutta, kateutta, ylimielisyyttä, pettymystä ym, kun ex-mies on löytänyt uuden vaimon. Lapsi vaistoaa ilman puheitakin, miten äiti suhtautuu lapsen isän uuteen vaimoon.
Äärettömän paljon lapsen, isän ja isän uuden vaimon suhteisiin vaikuttaa lapsen äidin suhtautuminen ex-miehensä uuteen vaimoon.
Itse olen aikanaan tullut perheeseen, jossa isä hoiti lapset ja äiti asui erillään. Lapset olivat haluneet jäädä isän hoitoon.
Tulin kaukaa toiselta paikkakunnalta, emme olleet koskaan tavanneet lasten äidin kanssa, mutta äiti yritti jo heti alkuun kertoa lapsille minusta omia arvailujaan, jotka todistetusti olivat täyttä palturia ja jotka mieheni selvitti lapsilleen. Kyllä siinäkin tapauksessa äiti yritti itse mustamaalata minua. Onneksi yritykset olivat heikonlaisia ja onneksi lapset olivat jo vuosia tottuneet äidin oikkuihin ja puheisiin ja onneksi lapset olivat jo sen verran vanhempia, että ymmärsivät äidin mustasukkaisuuden.
Pelkästään vanhempien sanavalinnat paljastavat heidän suhtautumisensa toiseen aikuiseen. Vaikka äiti yrittäisi kuinka puhua "hyvää" lapsen äitipuolesta, mutta sanavalinnat ovat ristiriidassa puheen kanssa, lapsi ymmärtää äidin oikean suhtautumisen. Jos äitipuolta kutsutaan naikkoseksi on se halventavaa ja silloin on turha sanoa, että on yrittänyt itse kaikkensa, jotta asiat isän puolella sujuisivat hyvin.
Jos isän naikkosta mies kutusuu äitipuoleksi, se antaa lapsille erittäin väärän kuvan perheestä, nimitystä kun ei ole olemassa.
Ei kukaan meistä ole tuhkimo tai lumikki, kaikkea voi kuvitella, mutta meillä kaikilla on oikea nimi.
Eihän viers ulkopuolinen ihminen katkera kun on, voi käyttää nimeä äiti... koska sitä ei ole, eikä tämä vieras akka ole millään lailla lasten elämässä pidä olla.
Jokaisella LAPSELLA, ÄIDILLÄ ja ISÄLLÄ on olemassa myös etunimi ja kuitenkin käytämme puheissamme päivittäin näitä perusnimityksiä, jotka kuvaavat ihmisten suhteita toisiinsa.
ÄITIPUOLI-sana on olemassa ja jokainen ymmärtää sen merkityksen, siksi sen käyttö on kirjoituksissa selvempää kun on kysymys yleistyksistä eikä yksittäistapauksista.
Sehän on sitten jokaisen perheen oma asia, mitä nimityksiä haluavat käyttää toisistaan, kunhan eivät valitse halveeraavia nimityksiä toisistaan.
Kohteliasta on kyseisten henkilöiden itsensä kanssa, miten he haluavat itseään kutsuttavan. Näin minultakin on aikanaan kysytty, enkä ole mieheni lapsille äitipuoli.
NO EI OLE!!! Heh... puolikkaita ihmisiä ei ole olemassa. Äläppä yleistä, että kaikki kalspet tietää.. meillä ei ainakaan kukaan tiedä, koska ei ole semmoista olemssa kuin saduissa. Olisi järkyttävää jos miellä olisi kotona joku puolikas ihminen joka sanoisi olevansa meillä äitipuoli??????????? heh... pientä rajaa kuule lasten elämään...
Ja se olisi loukkaus lapsia ja exääkin kohtaan, jos joku tumpelo tulisi meille leikkimään äitipuolta... millasen kuvan annat omille lapsille elämästä???? Hei haloo... onko sulla koirapuoli, talopuoli, autopuoli...mitä mitä?????
"Hyi kauhea ajatuskin"- nimimerkki taitaa olla syvästi katkera, kateellinen, mustasukkainen, pettynyt......
Kirjoituksesi pursuaa vihaa ja katkeruutta.
Otat puheeksi vielä täysin tyhjänpäiväisen asian. Oikeastaan puhut itsesi pussiinkin.
Juuri tällaisia on nykyäideissä. Karmeaa roolimallia lapsilleen!
Muistakaa omena ei puusta kauas putoa. Mutta kyllä se on tavoissakin, että jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia.
Lisäksi perhe, joka on eronnut, ei ole enää perhe siinä merkityksessä kuin se yleensä ymmärretään. Minunkin mielestäni äitipuoli- tai isäpuoli-sanat kuvaavat jokaiselle lukijalle hyvin, keitä niillä tarkoitetaan.
Sinä olet mielipuoli, oletko lesbo, kun teille olisit tuomassa toista naista?Eikö exäsi tykkää sinun lesboilustasi, kun sanot että hän loukkaantuisi jos teillä kaksi naista hääräisi.....Miksi häpeet tule kaapista ulos vaan...
"Kokonainen ihminen" ei taida olla kuitenkaan ihan ehjä. Ainakin tuntuu olevan särkynyt sydän.
Viimisessä kappaleessahan se totuus sitten tuleekin esille. Pelko on suuri, että ÄITIPUOLI vie äidin osan. PELOSTA EI KOSKAAN SEURAA MITÄÄN HYVÄÄ! Ihminen, joka pelkää, luo vääriä mielikuvia jo etukäteen omassa risaisessa olemuksessaan. Hyvä jos lapsilla on silloin edes ehjä äitipuoli.
Äitipuoli-sanan voi löytää muidenkin kielien sanakirjoista. Se on hyvä sana, joka kuvaa kahden ihmisen suhdetta toisiinsa. Äidin on turha pelätä, että äitipuoli veisi äidin roolin. Sanoilla äiti ja äitipuoli on vissi ero, mutta myös vissi yhtäläisyys. molemmat ovat olleet tai ovat isän vaimoja.
Äiti
Toivottavasti "kokonaisella ihmisellä" ei ole lapsia.
Todella katkera ihminen. Tuollaisen seurassa ei terveitä, hyvin käyttäytyviä lapsia voi kasvaa! Jos hänellä on lapsia, toivon hänen muuttavansa käytöstään ennekuin on myöhäistä.
Kiitos omalle äitipuolelleni, että hän osasi olla minulle hyvä kasvattaja ja esikuva. Siihen ei jokainen äiti valitettavasti pysty.
Äitipuoleni piti tiukkaa kuria, josta olen todella tyytyväinen, vaikka joskus napisinkin. Hän oli hyvä käytöksinen, huomaavainen, toiset huomioon ottava, hyvä kuuntelija ja tukija, innoittaja, ymmärtäväinen.
Miksi ylipäätään naiset eroavat, jos sitten myöhemmin ovat mustasukkaisia ex-miehen uudesta naisystävästä?
Eikö eroa ymmärretä?Jos lopettaa avioliiton, siinä antaa samalla toiselle mahdollisuuden uuteen onneen. Asia pitää hyväksyä, eikä pitää toista kahleissa vielä eronkin jälkeen.
MIksi lapset kärsivät vanhempiensa lapsellisuudesta?
Erotilanteessa usein äidit katsovat omaavansa isiä enemmän oikeutta lapsiinsa. MIksi? Ei löydy yhtään perusteltua syytä, millä tätä voisi perustella.
Vaikka äiti olisi hoitanut lapsiaan 10v kotona, ei se voi antaa äidille ymmärrettävää yksinoikeutta saada pitää lapsi jatkossakin. Todennäköisesti äidin kotiin jääminen on ollut vanhempien yhteinen päätös ja isä ansiotyö on mahdollistanut tämän.
Kaiken lisäksi, jos äiti on jo saanut olla lastensa rinnalla jo pitkään, miksi isä pitäisi sillä verukkeella eristää lapsista..
Jos isä on ollut perheessä nuo 10v, onhan hänkin ollut lastensa parissa pääsääntöisesti päivittäin!
Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että isän ja lapsen suhdetta ei katkaista! Näinhän moni äiti yrittää tehdä ja myöhemmin sitten isän on vaikea alkaa luoda uutta kontaktia lapsensa, josta vielä ilkeä äiti riemuitsee "Matti ei halua mennä isänsä luo".
No tottakai äidit pelkää että täysin ulkopuolinen ihmienen vie lapsetkin ja ja kääntää omaa äitiään vastaan, senhän he hyvin osaavakin, veiväthän he jo lapsilta isän ja käänsi isän lapsiaan ja ex vaimoa vastaan. Tottakai kaikki pelkää sitä, että ihanat lapset pakotetaan vieraaan ulkopuolisen ihmisen kynsiin ja alistettavaksi, kuka sellaista haluaa?
Onneksi meillä mies piti miedän puolta, eikä koskaan tuonut sutturoita meille eikä varsinkaan lasten eteen, tiesi että lapset ovat niin arvokkaita, ettei vieras suttura tule meille eikä lasten ole pakko niitä nähdä. Ei koskaan ole ollut ongelmia, onneksi!
En voisi lapsiani silmiin katsoa jos mies olisi tuonut pakolla sutturat meille haukkumaan, tai jos pakottanut olisi hänen luokse asumaan ja en olisi koskaan nähnyt enää lapsiani.. se olisi ollut anteeksiantamatonta. Mutta onneksi ei tuonut ksokaan meille, sanoikin että hänen sutturat on meille erittäin huonoa seuraa. Niinkuin varmasti olisi ollutkin, nyt olemme etrittäin onnellisia.
Puolikas sanaa äyttää hyvin epätoivoiset ja omissa ongelmissaan kieriskelevät ihmiset, joilla ei ole omaa elämää, ja rikkovat siksi perheitä, haluavat hallita miehen perhettä ja sukua, korostavat sillä itseään.. mutta tuhiosaa on onneksi me emme suostuneet siihen, lapsemme on liin arvokkaita tuommoiseen hölynpölyyn!!! Ihmetellä täytyy miehiä, ketä siihen suostuvat, meillä ei mies onneksi suostunut.
Juuri kuten sanoin, pelko ei luo koskaan mitään hyvää!
Ihminen ei pysty pelossa ajattelemaan eikä toimimaan järkevästi ja rakentavasti.
Miksi ei lapsella voisi olla tukena isän uusi vaimo, ei se ole äidiltä mitään pois viemässä. Päin vastoin äiti saa paluupostissa tyytyväisen ja tasapainoisen lapsen sen sijaan, että lapsi vain kiukuttelisi sitä pahaaoloa, jonka oman äidin ristiriitainen toiminta pelon ja harhaluulon voimin luo.
Pelokas ja jopa kostonhimoinen äiti ei ajattele lapsensa parasta vaikka niin muille väittää, vaan omaa katkeruutta ja kostonhalua, jonka lapsi joutuu sitten omalla pahallaolollaan maksamaan ja jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Opena olen kohdannut myös niitä tasapainoisia eroperheiden lapsia, joilla on hyvät suhteet isän uusiin naisystäviin.
Naapurissani asuu jätetty mies (ex-vaimo löysi uuden ja otti eron), joka on löytänyt uuden naisen ja miehen alakouluikäinen tytär käy mielellään isän ja hänen vaimonsa luona. Sen verran kerrostalossa toisiamme tapaamme, että lapsi tuntuu onnelliselta ja haluaa usein viettää isän ja ns. äitipuolen kanssa lomiaan.
Tunsinhan tuon ex-äidin, joka oli miehensä pettämisestä huolimatta fiksu siinä asiassa, että ei mustamaalannut ns. äitipuolta. Vai johtuiko se siitä, että se olikin helpompi ymmärtää, koska oli itse pettäjä ja eli itse parisuhteessa, joten ei tarvinnut olla mustasukkainen.
Jos biologisen isän oikeutta nähdä lapsiaan rikotaan, niin isän pitää ottaa yhteyttä ensisijassa siihen sosiaalipuolen ihmiseen, jonka kanssa on tehty huoltajuus- ja elatussopimukset. Jos äiti rikkoo sopimusta jatkuvasti, niin on mahdollista viedä asia oikeuteen. Harva mies vaan jaksaa ryhtyä tähän rumbaan.
Biologinen äiti ei aina tajua sitä, että hän tekee hallaa lapsilleen, jos hän estää lapsia näkemästä isäänsä (jos siis isä on ihan normaali ihminen eikä mikään rikollinen). Lapset nimittäin kaipaavat isäänsä, vaikka eivät hänestä puhuisikaan. Kun lapset kasvavat aikuiseksi, niin moni lapsi ottaa uudestaan yhteyttä isään. Silloin voikin olla, että katkera ja kaunainen äiti jää vähemmälle huomiolle kuin rakastava ikävöivä isä.
Jos olet eroamassa, pidä huoli, että huoltajuussopimukseen kirjoitetaan mahdollisimman tarkasti kellonajat jne, joita noudatetaan tapaamisissa. Jos sopimusta rikotaan, kirjaa rikkeet ylös.
Usein ne vieraat uudet suhteet ei myönnä sitä että hankaloittavat miehen ja hänen lastensa tapaamisia ja tekee lasten olon isän luona ikäväksi, syy on niin helppo sysätä muille. Minusta pitäisi paljon kiinnittää huomoita siihen, että uusi suhde pysyy poissa miehen ja exän välisistä asioita ja lasten asioista, näin pitäisi olla, sillä kenellekkään kolmannelle rikkojalle ei kuulu toisten ihmisten asiat, enmpi niistä ongelmia syntyy lisää kuin muuta.
Aina ei käy niin, että isän uusi vaimo olisi ollut perheen rikkoja.
Kyllä minulla on esimerkkejä siitä kuinka äiti lähtee perheestä ja vasta myöhemmin isä löytää uuden vaimon.
Itsekin olen tullut perheeseen, jossa isä eleli useamman vuoden yksin, kun vaimo oli lähtenyt ovet paukkuen talosta. Odotti ilmeisesti, että mies ja lapset olisivat itkeneet perään, mutta sitä ei äidin harmiksi tapahtunut.
Kun itse ilmestyin kuvioihin, alkoi ex-vaimo puhumaan minusta kateudessaan pahaa lapsilleen, silloin kun heitä tapasi. Onneksi tapasi harvoin ja onneksi lapset asuivat isänsä luona, niin oppivat käytännössä tuntemaan minut ja huomasivat äidin puheet valheeksi. Lapsiressuille se oli kuitenkin rankkaa. Oma äiti valehteli ja yritti saada lapset sillä pois isän luota ja lapset kokivat viihtyvänsä isänsä luona oikein kovasti.
Ex pelkäsi varmaan, että lapset oisivat tykästyneet minuun. Miksi ei ajatellut lähtiessään tai silloin kun aina kotona huusi ja kiljui. Lapset eivät piitanneet äidistään lainkaan. Itse katsoin tehtäväkseni herättää lapsissa halun nähdä äidissään myös hyviä puolia ja halun rakentaa suhdetta äitiin uudestaan.
On aika, jolloin jokainen lapsi tarvitsee molempia vanhempia ja on aika, jolloin vanhemmat tarvitsevat lapsiaan. Uudet puolisot eivät voi ottaa lapsen omien vanhempien paikkaa, mutta heidän pitää olla luomassa yhteenkuuluvuutta molempiin suuntiin ja luoda kaikista päivistä mahdollisimman tasapainoisia.
Sille ei sitten mitään voi, jos ex-vaimo yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Mutta ei hän sillä myöskään mitään voita.
Ja eihän sillekkään mitään voi jos se kolmas tulee ja rikkoo perheen, kyllä siinä lapset ovat aika heikoilla. Kauniita puhieta lupauksia ym on mihelle parempi kuin omat lapset joita pitäisi vileää vahtia ja ostella kaikenlaita... helpommalla pääsee kun vaihtaa akkaa, ei tarvi hoitaa lapsia ja maksaa heidän elämää, 150 e tilille vaan ja se on siinä, ostakoot ex vaimo mitä saa.. kaikkea ei enää yh äiti saa mitä sai silloin kun oli kaksi tienaajaa, nyt miehet makselee uuden eukon elämisen ennemmin kuino mien lasten.
Kylä lapset varmasti isää kaipaa, mutta perempi ei isää kun isä joka ei välitä ja vaihtaa omat lapset, sellaisella ei tee mitään.
Meillä mies jätti lapset samantien kun perheenrikkoja ilmestyi, siinä ei auttanut lasten kyyneleet eikä iävä, hylätty mitkä hylätty, nytpä on lapset hylänneet isän, sitä saa mitä tilaa, onneksi.
Emme voisi kuvitellakkaan että meille tulisi joku perheenrikkoja suttura!! Hiiteen moset kuvitelmat sutturoilta, miksi tulla meille rikkomaan lisää ja haukkumaan, sai sen minkä halusi, miehen ja perheen rikki, mutta eniten mies krsii kuin me. Ei ole mihellä enää mitään, kuin kiero suttura.
Totta, ei sille voi mitään, jos tulee se kolmas ja rikkoo perheen. Vähän niinkuin kävi mieheni ex-vaimolle, joka jätti mieheni aikanaan uuden mieheni vuoksi. Voi sitä kavalaa miekkosta, joka pakotti mieheni ex-vaimon harrastamaan kanssaan haureutta "työmatkoilla" ja jättämään mieheni.
Tosi, kun vieraat miekkoset tuli ja vei lapsilta äidin, kyllä on katalia ja katkeria nuo pukit kun tulee ja rikkoo perheen.
Emme voi kuvitellakaan että meille tulis joku perheenrikkoja pukki lapsia katsoon hyi kauheeta turpiin antaisin, meille ei pukkiset tule rähjäämään ja hajottaan paikkoja, eniten se nainen kärsii, ei ole naisella enään mitään muuta kun se huo-ri-pukki.;D ;D :D :D
Ehkä... et oikein pääse irti joistakin menneistä tapahtumista...
Se on huono juttu.
No kyllä pukit on ehdottomasti pidettävä lapsista kaukana, etenkin teini-ikäsistä tyttäristä.
Kyllä naisesta tulee rivo, kun on katkera.
Tai ovat varmasti olleet sitä jo avioliiton aikanakin.
En yhtään ihmettele, jos miehet ovat jättäneet vaimonsa ja hakeneet uutta seuraa.
Tuollaisella tekstillä ei ainakaan myötätuntoa saa.
Vasta näitä palstoja lukien olen havainnut, mien kamalia naiset saattavat olla. Kielen käyttö joksenkin karmeaa, ei vähäisintäkään sivistystä.
Kuljen itse käytökseltä tasokkaammassa seurassa. Ei ole moista kielenkäyttöä kohdalleni onneksi sattunut.
Kyllä on onni että meillä ei koskaan ole nähty noita ex isän ex miehen naisia!! Voi luojan kiitos että olemme selvinneet heidän katkeruudesta, ilkeydestä, haukkumissita ja sotkmeisista ja tunkeilustaan kokonaan. Ikinä ei ole meillä käyneet emmekä me käyneet sitä katsomassa, eikä lasten ole koskaan tarvinnut pelätä haukkuja ja huonoa kohtelua.
En kehtaisi lapsilleni edes näyttäytyä, joa olisin pakottanut heidät näkemään isän sutturat!!! Olemme niin etuoikeutettuja ihmisiä.
Lapset ovat onnellisia ja ihania, kun ei olet rvnnut pelätä haukkuja ja huonoa kohtelua, sanovatkin että olen maailman paras äiti kun en ole pakottanut heitä näkemään perheenrikkojia.
Olisi kauheeta ellen tuntisi omia lapsia kun vastaan tulisivat tai voisi antaa synttäri joulu lahjoja osallistua heidän juhliin... jos olisvat pakotettu muuttmaan isän luokse ja elämään sutturuoiden kansas.
Onneksi aavistin aikoinani, että minun lapset eivät ikinä saa joutua tuommoisiin olosuhteisiin, missä heitä kiusataan haukutaan ja ihminen joka rikkoi heidän perhensä, se olisi ollut erittäin suuri loukkaus meitä kohtaaan.
Onneksi mies piti naikkoset poissa meidän silmistä ja elämästä!!
Nytpä itse katuu ja kärsii, mutta sitä saa mitä itlaa.
Niimpä, on onni että en antanut lapsia naiseni miekkosille, kauheita pukkeja,katkeria ja juoppoja, lapset on onnessaan kun ei heidän tarvii katsella äitin pukkeja.
Olen maailman paras isä niin lapset sanoo ja se pitää paikkaansa, ja olen ylpee, kun en päästäny lapsia huoripukkeja tapaan.
Onnex nainen piti pukkisensa poissa silmistämme nyt kyl katuu ja kärvistelee, mutta on osas valinnut.
Otaksun, että "isän paras poppoo" kirjoitti vastineensa "onnen ydin perheelle".
Tällä oletuksella annoin hänelle peukun pystyyn.
"onnen ydin perhe" oli taas joku katkera nainen, joka näkee aina vian miehissä.
Se, miksi hänestä tuli ex-vaimo, ei ihmetytä minua lainkaan.
Isät ovat äärettömän usein hyviä isiä, yrittävät parhaansa, joutuvat vaan turhan usein elämään koko ajan varpaillaan, kun vaimo tietää muka kaikki asiat paremmin.
Sääliksi käy miehiä ja lapsia!
Heikolla itsetunnolla varustetut näyttelevät aina vahvaa, yrittävät peittää sillä heikkoutensa.
Vahvan itsetunnon omaavan ei tarvitse hallita toisia!
Samalla kun haukkuu exän uutta valintaa, haukkuu myös exää.
Älkää hyvät vanhemmat haukkuko lapselle heidän toista vanhempaa, vaikka ette olisikaan keskenänne hyvissä väleissä.
Kasvaakseen tasapainoiseksi lapsella tulee olla hyvä kuva molemmista vahemmista.
Tiedän tapauksen jossa aikuinen kertoi, että hänellä oli hyvä isä. Aikuinen kertoi lapsena ihmetelleen, kun naapuri oli joskus maininnut: "Voi lapsi parat, kun heillä on sellainen isä." Isä oli kuulemma juoppo, mutta viisas äiti osasi laittaa lapset nukkumaan ennen kuin isä tuli juovuksissa kotiin, jotta lapset eivät nähneet isäänsä juopuneena.
Suurperheen kaikki lapset kasvoivat tasapainoisiksi, yhteiskuntaan hyvin sopeutuviksi.
Vanhempien keskinäiset erimielisyydet, riidat katkeruudet eivät kuulu lapsille!
Molempien vanhempien tehtävä on antaa lapselle toisesta vanhemmasta mahdollisimman hyvä kuva!!!!!!
Exien uusien puolisoiden haukkumisella, väheksymisellä, heidät juhlista poissulkemalla heikennetään molemman biologisen vanhemman kuvaa!
Lapsia ei voi hyvin kasvattaa katkeralla miellellä.
ja sinun mielestä isien uudet naikkoset saa haukkua ketä vaan, mustamaalata lasten rkasta äitiään, haukkua päin naamaa lapsia ja hankaloittaa heidän oloaan isän luona???
Niin, naikkosillehan kaikki on sallittua...
äidit ja isit ne ovat vaan kauheita ja lapset kans... heheee...
Niminerkillä "katkeruus on naikkos" on ilmeisesti vaikeutta ei vain ihmissuhteissa ja oman mielen hallinnassa vaan myös lukemisen ymmärtämisessä.
Missään kohtaa ei ole kirjoitettu, että isien uudet naikkoset saa(vat) haukkua ketä vaan.
niin ja äitien uudet miekkoset saa ja kuuluukin haukkua, mustamaalata ei saa rakasta isää miekkoset haukkuu päin naamaa lapsia ja isää.ja ongelmoi heidän olemistaan äitin luona.
Just miekkosille kaikki sallitaan.
isät ja äitit ne vasta ovat kamalia, lapsista puhumattakaan.
Nimimerkin "katkerat miekkoset" kirjoituksessa ei ollut päätä ei häntää!
Useat naiset ovat järkyttäviä nalkuttajia niin miehilleen kuin lapsilleen.
He katsovat olevansa kaikkitietäviä, kaiken osaavia. Mies ei heidän mielestään osaa kasvattaa lasta oikein, ei osaa siivota, ei pue lapselle oikeita vaatteita, mies ei saa viedä lasta leikkipuistoon, ettei lapselle vaan käy jotakin pahaa, miehen pitää vaimon sanelemana tuoda päivähoitoon mieletön määrä kaiken maailman varatavaroita, miehen pitää toimia lasta viedessään vaimon ohjeiden mukaisesti, vaikka todellisuudessa isät osaavat usein hoitaa hommat vaimojaan paremmin.
Useamman kymmenen vuotta lasten parissa työtä tehneenä olen nähnyt näitä todellisuudessa heikon itsetunnon omaavia naisia, jotka näyttelevät ulospäin vahvaa kaikki osaavaa, kaikki tietävää. Sellaisissa perheissä nainen on alistanut miehensä täysin. Mies ei saisi tehdä mitään oman ajattelunsa mukaisesti. Jos mies jää perheeseen, hän joutuu elämään loppuelämänsä täysin toisen sanelemana.
Avioerotapauksissa nämä naiset riistävät lapsen itselleen, mies saa nähdä lasta vain pari kertaa kuukaudessa. Samalla ex-vaimot eristävät lapsen myös muista lapsen isän puoleisista sukulaisista; isän vanhemmista, tädeistään, sedistään, serkuistaan ja samalla äiti tiivistää lapsen yhteyksiä äidin puoleisiin sukulaisiinsa. Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä on epäoikeudenmukaista ei vain lapsen isää kohtaan, vaan ennen kaikkea lasta kohtaan ja myös isän puoleisia sukulaisia kohtaa.
Miten aikuisten yhteensopimattomuuden takia lapsi joutuu kärsimään näin kohtuuttomasti. Myöhemmin näitä sukulaissuhteita ei enää luoda siinä määrin kuin lapsena. Lapselta otetaan näin pois iso osa elämää, häneltä vedetään osa juurista pois, joita hän tarvitsisi kasvaakseen tasapainoiseksi, hyvän minäkuvan omaavaksi nuoreksi ja aikuiseksi.
On itsestään selvää, että jokainen lapsi tarvitsee isää yhtälailla kuin äitiään. Erityisesti pojat tarvitsevat isää rinnalleen saadakseen miehen mallia.
Vaikkei isä olisi äidin mielestä paras malli, se ei tarkoita, ettei isä olisi lapselle paras malli!
Jos ex-vaimon nalkuttaminen on saanut eron aikaan, ei todellinen vika ole ollut isässä.
Naiset työntävät usein miehensä pois nalkutuksellaan, riidan haastamisella, harhaluuloillaan ja sairaalloisella mustasukkaisuudellaan.
Juuri näin!
Mutta tiedän kyllä tapauksen, jossa äiti oli juuri tuollainen kaikkitietävä ja jonka mielestä mies ei tehnyt mitään oikein.
Itse tunsin miehen erittäin hyvin. Olimme paljon perheen kanssa tekemisissä ja siinä sain nähdä tuon perheen äidin järkyttävän ja aiheettoman nalkuttamisen ja miehen nolaamisen muiden nähden. Nainen oli aina tyytymätön ja kova riidanhaastaja.
Erohan siitä sitten tuli. Nainen halusi pitää erotapauksessa lapsen itsellään vedoten olevansa lapselle läheisempi.
Ilmeisesti lapsen äiti osasi ajatella vain huomista, muttei ylihuomista. Hän näki vain ihanan pienen lapsen vierellään, mutta ei ymmärtänyt, että lapsesta tulee jossakin vaiheessa nuori.
Kun sitten koitti lapsen murrosikä, nuori oli katkera äidilleen siitä, että äiti oli ominut hänet itselleen ja oli vieroittanut hänet isästään. Nuori etsi lohtua muiden nuorten parista, äiti ei pystynyt mitenkään hallitsemaan enää murrosikäisen nuoren tapoja ja toimintaa. Nuori juopotteli, tuli räyhäävänä kotiin ja äiti oli peloissaan.
Siinä tapauksessa äiti sai itse nähdä kasvatuksensa ja toimintansa tuloksen karmealla tavalla. Oli toivotonta nähdä oman lapsensa joutuvan hunningolle.
No miksi se isä ei halunnut sitä lasta silloin?
Miehet tykkää nykyään ns. määrätietoisista ja kunnianhimoisista naisista. Se on nykypäivää se. Minkä me aikuisten valinnoille voimme. Lapsia kuitenkin toivoisi suojeltavan tuommoisilta vanhemmilta.
Höps. Suomalainen mies on aina halunnut ja tarvinnut nimenomaan määrätietoisen naisen, vrt. Niskavuoren Heta. Eihän ne reppanat pärjää, jos ei joku sano mitä seuraavaksi tehdään.