Pahat sanat

Vaikea kymysys ??

No mun äiti sanoi, että oon ittepäinen, ku piru.
-Kuinkahan susta onki tullu noin kauhian omapäinen

Toinen asia, mitä hän monasti sanoi, että "Tärkeintä on oppia tulemaan alas vuorilta"
Tarkoitti sitä, että kun pompiskelin pilvilinnojen yläpuolella, suuuuurissa ihanissa haavemaailmoissa, niin kohta kopsahdan sielä ylläältä alas, että rytinä vaan käy. Kuulemma tartti Opetella alastuloa.
En ottanut kuuleviin korviini:) Taidan edelleen mojua tuolla jossakin yläilmoissa.

Mutta aloitukseesi, ettei se täs kiireessä unhoitu.

Kyllä se niin taitaa olla, että ainaskin tuplasti tarttetaan hyviä sanoja korvaamaan ne pahat sanomiset. Enemmänkin riippuen sanoista. Siksi kantsii hetkosen-putkosen vähän mietiskellä, mitä suustaan päästää.
Ihmisen kieli on kyllä semmonen heiluja, että paha ihminen saattaa pahoittaa toisen mielen toooooosi pahasti.

Kun pitäis miettiä mitä sitä suustaan päästää. Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, sitä ei enää takaisin saa.

Mitäpä hyvistä sanoista, jos teot tuntuvat pahoilta. Toisaalta taas jos joku loukkaantuu kuvittelemastaan loukkauksesta, niin mitäpä sitä väkisin tuhlaamaan hyviä sanojaan sellaiseen. On se elämä vaikeeta, jos pitää alkaa varomaan suusta ulos lipsahtavia sammakoitakin :)

Teräväkielisenä ihmisenä olen tätä asiaa funtsannut ikäni. Osaan sanoa rumasti, aivan varmasti pahoittaa toisen mielen ja maksanut sanoistani melkoisia hintoja. On pitänyt opetella elämään sen heikkouden kanssa kuin myös tottumaan siihen, että ihmisiä tulee ja menee.

Kannan vastuuni, pyydän kerran anteeksi ja tarvittaessa keskustelen asiasta enemmän, jos toinen osapuoli haluaa. Olen ajat sitten lopettanut korjaamasta tilannetta saati sössöttämään koottuja selityksiä, mitenkäs mä nyt silleen. On toki ihmisiä, jotka kestävät ja ymmärtävät ja on ihmisiä, jotka kohtaavat vastaavaa ekan kerran elämässään. Joskus taas on todella vaikea pyytää anteeksi, jos olen oikeasti mieltä ja toinen kokee sen hirvittävänä loukkauksena.

Tiedän omalta kohdaltani, että sen mitä itse rumasti sanoo, tulee ihan samalla mitalla takaisin muuta kautta. Tämä asia unohtuu joskus niiltä, jotka vuosikausia hautovat haavoittumistaan toisen sanoista. Siksi anteeksi antaminen on taito, jolla saa ainakin itselleen rauhan. Ei jää kiinni menneeseen, joka sitoo voimaa tältä päivältä.

Ilkeys on sitten toinen juttu. Siihen en alennu, mutta joka sellaista harrastaa, voi itse vielä huonommin. Sen koetan muistaa kun katselen häijyyttä silmiin.