yössä lensit
muistatko sen sinen
hipaisit levotonta untani
toit valon aamuun
jätit naiseen levottoman sykkeen
annoit minun tulla vielä hieman lähemmäs
koskettamaan sitä kohtaa sydämessäsi
siihen
johon kohtalo minut oli ohjannut
siinä hetkessä minuun syttyi valo
se on yösametinsininen
ja
vain Sinulle
muistatko sen sinen
hipaisit levotonta untani
toit valon aamuun
jätit naiseen levottoman sykkeen
annoit minun tulla vielä hieman lähemmäs
koskettamaan sitä kohtaa sydämessäsi
siihen
johon kohtalo minut oli ohjannut
siinä hetkessä minuun syttyi valo
se on yösametinsininen
ja
vain Sinulle
Vastaukset 10
Vanhimmat
herkullinen, naisellinen, koskettava, kuin aito hipaisu olisi käväissyt
Pidit selvästi runostani, minä pidin vastauksestasi.
Iloisena kiitän=)
Muistan yhä kosketuksen,
sen tuoman sähköisen värähtelyn
rajattoman ilon, joka syntyy vain
hehkussa kahden rakastuneen
Sydämeeni silloin eloa sait,
katoamaan suruhunnun takaisin
syvyyksiin pimeän
Lähelläs sun, luonasi...koskettaa hetken
taivasta, sen valoa, sain
Olla yhtä kanssa sun, sylissäsi nimeäsi
toistaen, sinulle, sinulle vain kaiken antaen...
Nyt jäljellä on vain muisto rakkauden,
kuiskaus tuulen, se nimeäsi toistaa,
ei sydämesi katoa luotani, ei milloinkaan...
Olet muistoni rakkain, elämäni tarkoitus
vaikka rakkaus meidät toisaalle vei,
uudelle tielle ihanalle....
silti sinua ei viedä se voi, ei koskaan...
Hiljaisena luen koskettavaa (vastaus)runoasi.
Kokemasi välittyy runon kautta myös lukijalle.
Kaunis kiitos J-71
milloin runo sun omalle ukolle?(RAKKAALLE)
Runo tulee, kun sitä huvittaa, en voi sitä määrätä, eikä sitä voi käskeä.
Ja aiheetkin ovat milloin mitäkin.
Tämä runo on rakkaalle ukolle. Sikäli nyt sattui hyvä tuuri, että sait sitä mitä vastauksessasi toivoitkin.
Hieno ja aistikas runo. Pidin paljon.
Kiitän Sinua Liona32. Vastauksesi lämmitti näin kylmänä aamuna.
Kaunis ja herkkä...jollakin tavoin myös mystinen.
Runosi kertomus on lämmin muistelo jostakin tapahtuneesta, joka on jättänyt valon , jonka yönsamettinen sinisyys on hyvin merkityksellinen.
Siihen sisältyvän henkilökohtaisuuden vuoksi.
Runon sanoma tuntuu piilottavan rivien väliin jotakin salaista, mystistä, jonka avaamiseen tarvitsisin paljon enemmän aikaa, kuin nyt on käytettävissäni ja silti se saattaisi jäädä avaamatta.
Henkilökohtaisesti pidän runoistasi juuri niiden selkeän kerronnan ja niiden monipuolisen sanoman vuoksi, minulle se kertoo älystä.
Tapasi kertoa runojen sanoma, eli niiden tarina selkeänä, antaa mahdollisuuden piilottaa sanomaan myös ulottuvuuksia, joiden etsiminen ja löytäminen antaa lukijalle mahdollisuuden nautiskella runojesi moninaisuudesta.
Tuolla aiemmin arvelit uskaltavasi sanoa minua ystäväksesi.
Kiitos siitä. Tunnen voimakasta mielihyvää tuon lausumasi johdosta..
Niin upeasti olet sanasi tähän kirjoittanut, että taisin lakata hetkeksi jopa hengittämisen.
Sen voin kuitenkin sanoa, että sanasi hivelevät ja otan ne kyllä vastaan joka ainoan ilolla.
Ihanaa ystäväni, että olet ystäväni ja olemassa. Tänään se on erityisen tärkeää.
Kiitollisena jatkan tätä päivää.