Anemia ja B 12, alzheimer

Pernisiöösissä anemiassa ensisijaisesti veren punasolujen määrä on vähentynyt, mikä johtaa vähitellen myös hemoglobiinin voimakkaaseen laskuun. Punasolujen joukossa on normaalia suurempia tumallisia punasoluja sekä muodoltaan ja kooltaan poikkeavia punasoluja. Valkoisten verisolujen määrä on vähentynyt, ja niissä on runsaasti suuria ja runsaslohkoisia tumia sisältäviä muotoja, samoin verihiutaleiden määrä on vähentynyt. Mahalaukun haponeritys on lakannut, eikä sitä erity myöskään histamiiniärsytyksen avulla. Mahalaukun tähystyksessä voidaan havaita limakalvon surkastumista (atrofiaa). Tällä oli suuri merkitys taudin määrittämisessä ennen kemiallisten ja radiokemiallisten tutkimusten riittävää kehittymistä. Suomalaisista Max(im) Siurala (1913–2004) oli kansainvälisesti tunnettu atrofisen gastriitin tutkija.

B 12 -vitamiinin imeytymisen häiriö voidaan todeta vitamiinin tai sen radioaktiivisen muodon mittauksilla. Varsinaisen eli "oikean" pernisiöösin anemian syynä on, että ravinnossa oleva B 12 -vitamiini ei imeydy ruoansulatuskanavasta elimistöön, koska mahalaukun limakalvo ei eritä siihen tarvittavaa sisäistä tekijää (intrinsic factor, IF). Kyseessä ei siis ole ensisijaisesti B 12 -vitamiinin saannin puute vaan mahalaukun limakalvon sairaus. Se taas johtuu ns. autoimmuunihäiriöstä, jossa elimistössä itsessään kehittyvät vasta-aineet aiheuttavat mahan limakalvon tiettyjen solujen tuhoutumisen. Taipumus pernisiöösin anemian kehittymiseen on perinnöllinen, minkä vuoksi sitä esiintyy eräissä suvuissa suhteellisesti enemmän kuin toisissa. B 12 -vitamiinin vaikutus voi vähentyä tai estyä myös musta syistä kuin edellä selostetulla tavalla. Näitä syitä ja B 12 -vitamiinin eli kobalamiinin puutteen vaikutusta elimistön aineenvaihduntaan kuvataan tarkemmin jäljempänä kohdassa Mihin ja miten kobalamiini vaikuttaa?