Ollaan seurusteltu poikakamun kanssa kohta vuosi. Nyt ollaa ajateltu kihlausta, mä oon 13 ja poika ens elokuussa 14.
Mitä mieltä ootte tästä?
Sanotte varmaa et ollaa liian nuorii, mut me välitetää toisistamme..
No kommentoikaa kummiski!!
Mitä mieltä ootte tästä?
Sanotte varmaa et ollaa liian nuorii, mut me välitetää toisistamme..
No kommentoikaa kummiski!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
=D ei voi muutaku nauraa
Menkää ihmeessä kihloihin!! olen itsekin kihloissa ja olen 15w. kihlauksen voi aina purkaa sitten ku eroaa joten ei oo mitään miksette menisi! menkää ihmeessä ja nauttikaa toisistanne!
Ootte...Kasilla?
Haloo. Seurustelkaa vaan, mutta älkää menkö kihloihin. Tajuatko, että se on lupaus siitä, että elää toisen kanssa koko ikänsä.
veikkaan kuitenkin että jos tuossa iässä menette kihloihin (siis lupaudutte tosillenne loppuiäksi menemällä naimisiin), voidaan olla 99,999% varmoja että näin ei tule käymään. Yksi suuri poikkeus on tuttavapariskuntamme, jotka meni 15-vuotiaana kihloihin, ja kesällä häät. Nyt on 24.
Miksette mieluummin vaikka osta tosillenne kaulakorut tai vaikka ihan sormukset, ikäänkuin välittämisen ja yhdessä olon merkiksi? Ei sitä kihloihin tarvitse sitä varten mennä.
Kaulakoru voisi tosiaan olla kannatettava idea. Siis esim. sellainen 2-osainen, josta poika saa toisen osan ja tyttö toisen. Meillä on kihlasormusten sijaan ollut jo kolmen vuoden ajan pelkät delfiinisydämet avomieheni kanssa, vaikka ikää onkin jo 23-v. Ajatushan on tärkein.
Aika hauska provo.
Elkää kiirehtikö sanoo 5 vuotta teitä vanhempi...
Teillä on edessä/menneillään murrosikä jolloin kumpikin vielä muuttuu paljon, tulee uusia ajatuksia ja tilanne on aivan toinen usein mitä se on ennen kun on käynyt tämän kehitysvaiheen läpi. Mihin teillä on kiire, kihlaus on lupaus avioliitosta ja lain mukaan avioliittoon saa menna vasta 18 vuotiaana ja aikaisemmin vain luvan kanssa.
Tutustukaa toisiinne rauhassa, antakaa toisillenne aikaa elää nuoruutta, teillä on vielä niin paljon aikaa, että kihlaus ei tässä välttämättä ole oikea ratkaisu. Voittehan te olla yhdessä ja tutustua ja oppia rakastamaan toisianne enemmän ja enemmän, vuosi on kuitenkin lyhyt aika, ja ns. "pahin kehitysvaihe" on vielä edessä. Älkää kiirehtikö kyllä te vielä kihloihin kerkeätte kunhan olette kasvaneet. Voittehan te olla "leikisti kihloissa", ei ne sormukset tee teidän suhteestanne se parempaa. Muistakaa että kihlaus on lupaus avioliitosta. Rakkaat nuoret nuoruus on elämistä varten, elkää vielä sitoko toisianne.
Itse olen 18-v. ja nyt tuntuu, että seurustelu voisi olla ajankohtainen, mutta en hätiköi koska se oikea ei ole vielä sattunut kohdalle.
Rakastaa voi ilman sormuksiakin!
Onnea teille ja muillekkin pareille!
Tämä ei ole kohdistettu mitenkään erityisesti edelliselle kirjoittajalle, vaan lähinnä yleistä pohdintaa.
Ehkä tämä menee taas hieman aiheen vierestä, mutta jostain pitää aloittaa. Haluaisin kitkeä ihmisistä sen hullun ajatuksen että nuorena seurustelu jotenkin rajoittaa henkilön omaa kasvua ja nuoruus jää elämättä.
Kuka on päättänyt että nuoruus on jotain, mitä ei voi tehdä seurustellessa (vain yhden ihmisen kanssa)? Mitä nuoruus on? Minä juhlin, tutustun ihmisiin, kouluttaudun, käyn festareilla, mietin mitä haluan elämältäni, matkustan, saan uusia ystäviä, asun omillani ja itsenäistyn, opettelen elämää... sitä kai se nuoruus on? Samalla seurustelen ja teen tuota kaikkea joskus ukkelini kanssa, joskus yksin. Pois on jäänyt vain muut miehet ja tämä sängystä sänkyyn hyppiminen, mutta enpä ole kaivannut =)
Huomaanko joku päivä että minulta on jäänyt nuoruus elämättä? Mitä silloin ikävöin?
Olen seurustellut avomieheni kanssa 13 vuotiaasta lähtien,(ollaan tunnettu 7 vuotiaasta) ja vasta vuosi sitten mentiin kihloihin. Häät on tulossa kesällä 2005.
Suuniteltiin silloi teineinä että mentäis kihloihin mutta juteltuamme pidempään aiheesta, ja pohdittuamme kihlauksen tarkotusta jätimme ajatuksen kasvamaan, meidän mukana. Nyt aikuisiässä tehtiin yhteinen päätös jatkostamme.
Kyllä minäkin ehdottaisin odottamista. Olette tosiaankin niin nuoria, että mielipiteet voivat hyvinkin muuttua vuosien myötä.. Kannattaa odotella vielä ainakin muutama vuosi ja jos silloinkin kaikki sujuu hyvin, niin mikä ettei. Itsekin seurustelin teidän ikäisenä oikein ihastuneesti yhden pojan kanssa ja olin ihan varma että hän oli Se Oikea, mutta kuinkas kävikään, erottiin ja nyt olen löytänyt uuden kullan. Kihlaus on melko vakava asia, kannattaa miettiä tarkkaan...
heips! en aio sanoa jotta ei teidän juttunne tule kestämään, itse olen ollut avomieheni kanssa 12-vuotiaasta, eli jo kohta 9 vuotta, mutta kihloissa vasta vajaat kolme. Miksi hätäillä kihloihin, ei se rakkaus mihinkään katoa vaikkei sitä rengaistaisikaan, voisimpa väittää että paranee vanhetessaan ;) tuo kaulakoru idea oli kyllä kaunis, ostakaa toisillenne jotkut korut muistuttamaan toisistanne :)tässähän on koko elämä edessä, ei tässä mihinkään kiire ole, en minä ainakaan aio alttarille juosta ainakaan ennen kolmenkympin rajapyykkiä ;)
Jep, kannatan myöskin tuota kaulakoruideaa.
Mut haluaisin ihmetellä yhtä asiaa, ja toivon ettei kukaan loukkaannu.
Miksi "kaaso" et aio mennä naimisiin ennen kolmekymppisiäsi? Jos olet jo kihloissa, sinun täytyy tietää että tämä on mies jonka haluat? Miksi siis lykkäät sitä noin? Minusta se on hassua. En pidä turhasta kiirehtimisestä mutta en ymmärrä turhaa jahkailuakaan.
Minkä takia ihmiset menee naimisiin? He rakastavat toisiaan ja haluavat sopia elinikäisen liiton yhdessä. Sinä olet jo luvannut sen, joten miksi kummassa se pitäisi lykätä yhdeksän vuoden päähän?
Puhdasta uteliaisuutta, älä hermostu...
siis ei tokikaan ole kyse siitä että aikomus ei olisi juuri tätä ihanaa avomiestäni joskus vihille 'viedä' (toivottavasti se on hän joka vie) vaan ihan siitä että molemmat ollaan vielä hetkisen verran (3-5v, riipuen saako paperit joskus ulos) opiskelijoita ja raha on toki yksi iso syy miksi ei olla menty naimisiin, ei ole kyse isoista häistä joista haaveiltaisiin vaan häämatkasta jolle haluaisimme lähteä heti häitä seurraavina päivinä :) Ja kun ei minusta edes tunnu ettenkö jo olisi ihan yhtä lailla mieheni ikioma (ja hän minun) nyt, kuin sitten alttarilla 'käynnin' jälkeenkin :) Ehkä me vielä elättelemme mieheni kanssa toiveita ikuisesta nuoruudesta, ei ole kiire aikuistua, joskaan ei kai meistä aikuisia saa milläänkään :) En tiedä nyt oliko näistä mikään todella järkevä syy 'lykätä', ei vain tunnu siltä että olisi kiire vihille, rakkautta riittää ilman aamenta ja vielä sen jälkeenkin, ihan varmasti, onhan sitä riittänyt jo monen monituista vuotta :)
Voi sitä nuorta rakkautta! Vaihtakaa nyt mielummin ensiksi luokkasormuksia ja miettikää sitä kihloihinmenoa, kunhan olette aikusia..
Teillä on kuitenkin vielä elämä edessä ja luultavasti ehditte vielä kumppania vaihtaa monia kertoja, ennenkuin kunnolla vakiinnutte.
hei mä oon 6v ja mun poikaystävä on 7v. onkohan liian aikaista mennä naimisiin ja hankkia lapsia?
aivot käyttöön!!!!