Tervehdys! Meillä ihana 14 viikkoinen palveluskoiran pentu. Sisäsiisteyden kanssa tekee tiukkaa, ulkona pakkasta jatkuvasti reilut kaksikymmentä astetta. Kakat tulevat vain ja ainoastaan olohuoneesee, pisujen kanssa menee huomattavasti paremmin. Koira vaan jähmettyy ulos tai alkaa istumaan, sitä ei voi pitää siellä niin kauaa että jotain tulisi. Neule päällä mutta silti. Usein joudumme kantamaan sen sisään, kun "käpristyy" kylmästä. Mikäli juoksutetaan ja liikutetaan, silloin ei tietenkään ajatukset tarpeiden teossa. Mielellään kertokaa myös muita vinkkejä talvipennun kasvattamiseen! Kaikki aktiviteetit ja koulutukset pitää tehdä jatkuvasti vain sisätiloissa, eikä muiden koirien kohtaamisia hihnassa voida harjoitella ollenkaan!
Talvipennun sisäsiisteydestä ja koulutuksesta
Vuh!
84558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
päälle, jos silloin pärjäisi paremmin. Kyllä sen kanssa voi ulkona leikkiä, jos sää antaa myöten, kun hätä kasvaa leikin lomassa tarpeeksi suureksi, niin kyllä se tekee. Älkää ite tehkä tarpeiden teosta mitään "ohjelmanroa", pentua voi sellainen jännittää ja epäilyttää, eikä siksi tee. Olkaa vaan relax ja kun tekee niin kehutte, mutta kohtuudella.
Meillä kiinanharjakoira, joka myös oli talvipentu. Kyllä kakkasi ja pissasi ulos, mutta tietysti välillä sisäänkin. n. 5kk vanhana oli sisäsiisti, pari "vahinkoa" sen jälkeen tullut. Joko puet koiraasi enemmän tai sitten vaan annat nyt kylmillä kakata sisälle ja siivoat, eikai se niin kauheata ole. Kyllä pian tulee kevät ja varmaankin kakkaaminenkin ulos onnistuu!
meillä on nyt 5kk ikäinen pentu, nyt jo oikeastaan sisäsiisti (menee ovelle ja pyytää ulos kun hätä) mutta kyllä sitä siivoamistakin sai kestää... Tuntui välillä että eihän tästä mitään tule, hetken opettelun jälkeen tuntui että pentu tiesi tekevänsä väärin kun päästää sisälle (päästi, kun joku huomasi, korvat luimuun ja ovelle että "niin taas mennään tänne") mutta silti sitä vain tapahtui. Joskus se sitten vaan mystisesti loppui...
Tavattiin antaa pieni ruokapalkinto (kissanraksut oli hyviä! :D) tai jos ei muistunut mukaan niin kehuja kun päästi ulos. Sisälle pissaamisesta toruja ja äkkiä pihalle muutamaksi minuutiksi yksin että honaa ettei ollutkaan kivaa tämä. Ja sitten vain tunnin - puolentoista välein ulos ihan varooksi, ei se haittaa jos ei joka kerta tule pissa/kakka. Ruoan päälle puoli tuntia ja ulos käymään..
Mietimme myös, että pidätyskyky saattoi olla niin heikko että esim. sisällä leikkiessä tuli hätä eikä pentu ehtinyt ajatellakaan sitä kun oli jo pakko päästää... Nyt vanhempana osaa pidättää jo paremmin. Tuota sisälle kakkaamista esiintyi meilläkin kauemmin kuin sisälle pissaamista
Eli ihan kai perusjuttuja, kärsivällisyyttä vaan =)
Nyt onneksi sää alkaa olla jo lämpeämässä. Tosiaan tassuthan ne ensimmäisenä jäätyvät, joten sellaiset tossut kannattaa hankkia, jos pihalla olo ei pakkasella pennulle maita.
Itselläni nyt kymmenen viikkoinen tanskandogin pentu, jonka kanssa päädyin ratkaisuun, että en pue sitä. Pakkasella vain ei sitten olla pihalla niin kauaa. Toki ensi talveksi takin hankin. Mutta jos koiraa pukee kylmää varten, saa sitä aina olla pukemassa. Kannattaa kysyä kasvattajalta mielipidettä.
Sisäsiisteyttä ollaan opeteltu myös sanomalehtien avulla. Aluksi koko olohuone oli niitä täynnä, nyt niitä on vain eteisessä. Koko ajan ovelle päin mennään. Ja pentu tietää minne suunnata. Joskus ehditään ulos ja joskus se vahinko sattuu siihen paperille. Niinhän sitä sanotaan, että luonto hoitaa asian loppujenlopuksi. Minä en toru jos vahinko sattuu sisälle.
Eihän tuon ikäistä pentua edes lenkitetä tai aktivoida viellä! Koira kannetaan ulos ja se tekee hädät ja viedään takas sisälle. Monen monta kertaa päivässä. Torua ei saa koskaan kun sisälle tulee hätä, ja ulkona kehutaan.
Miten opetetaan sisäsiistiksi pentua, joka seuraa omistajaansa taukoamatta.
Tarkoitan siis, ettei ole selviä -herättyä, -ruokailtua, -leikittyä jälkeen, vaan pentu on koko ajan hereillä ja tarkkailee omistajan liikkumista ja kun omistaja menee metrin päähän, pentu liikkuu mukana.
Ollaan jo käyty tunnin lenkillä koiran kanssa päivisin, että pentu ottaisi rytmiä päivään, ja nukkuisi välillä, mutta ei!!! Pentu on ottanut elämäntyökseen juosta perässä. (huoneen toisesta päästä toiseen päähän)
Pitäisikö omistajankin mukautua pennun rytmiin, eli olla liikkumatta silloin kun pentu nukkuu?
Meillä on täysin toivotonta opettaa tuota sisäsiisteyttä, kun on aktiivinen äippä kotona ja koko systeemi kaatuu, jos aina kun äippä liikkuu paikasta A paikkaan B pentu pitää kiikuttaa ulos pissille. Ja ulkonakin pentu istuu äipän jaloissa :-(
Vähän huolestuttaa tuo sinun pentusi tilanne. Vaikuttaisi eroahdistukselta. Entä jos koiran jättää yksin kotiin edes vähäksi aikaa? Alkaako välitön vinkuminen tai tavaroiden hajottaminen?
Heippa vaan, teillähän on koiranpentuja ei lapsia? Koira on tapaeläin.
Ja yleensä palveluskoirarotuiset? eivät tarvitse takkia pihailussa.
Talvipentukin tarvitsee saman säännöllisen rytmin sekä syönnissä kuin ulkoilussakin kuin kesäpentukin. Itse olen kasvattajana aloittanut pentujen ulkoilut neljän viikon iässä (myös talvella). Ensin vain käynneillä pihalla jolloin koko perhe on ollut avustamassa ja pentujen kasvaessa ja kehittyessä olemme ulkoilleet päivittäin kykyjen mukaan yhdestä neljään kertaan. Kuusiviikkonen pentu kykenee jo seuraamaan pihalle tuttua reittiä ja myös oppimaan pissan ja kakan tekemisen ulos.
Pennun pissa/kakkatouhut rytmittyvät ruokailun tahdissa. Jatkuvan ulosjuoksutuksen seurauksena pentu ei kehitä mitään rytmiä. Aina kannattaa muistaa että koira on tapaeläin ja sinulle jää vastuu sen opettamisesta määrättyyn rytmiin. Periaatteessa pentu uuteen kotiin tullessaan voi osata myös pyytää ulos, hankaluutena on kuitenkin että mitä kautta. Oman kasvattini omistaja kertoi viimein oivaltaneensa että pennulla oli hätä kun se toistuvasti istuin parvekkeen oven edessä. Ei muuten ilmaissut itseään.
Ilmaisut eroahdistus ja leimautuminen?? Kumpaahan se on jos pentu seuraa omistajaansa. Ehkä kannattaa hyödyntää pennun käytöstä ja vahvistaa sitä ulkoilun yhteydessä palkitsemalla luoksetulosta. Loppupeleissä ehkä aikuinen koira joka tulee luokse iloisesti häntää heiluttaen kutsusta. Tosin tänne-käsky kannattaa unohtaa siihen asti kun luoksetulo on varmaa.
Tutkailkaa pentujanne ja hyödyntäkää niiden luonnolliset ominaisuudet. Jos jotain niin kysykää kasvattajalta vinkkejä. Koiranpentu ei ole lapsi eikä siitä kasva ihmistä joten yksinkertaiset, lyhytsanaiset , rauhalliset sanalliset ja muut ohjaukset riittävät sille. Vaikka kuinka sitä rakastammekin.