Onko linjoilla muita jotka on aloittaneet kitaran soittamisen aikuisiällä? Itse aloitin 39v ikäisenä 2 vuotta sitten. Hauskaa on ollut ja kehittymistä on tullut koko ajan. Olen ollut oikeastaan erittäin tyytyväinen minkä verran olen oppinut, mutta tietysti oppimista riittää aika rajattomasti. Voi olla että sormet olisi ainakin totelleet vikkelämmin esim. 15 vuotiaana samoja juttuja harjoitellessa. En tiedä, nyt on toisaalta enemmän kärsivällisyyttä.Suurin ongelma on ajan puute harjoitteluun. Ainut treeniaika on sen jälkeen illalla myöhään kun lapset ja vaimo on vetäytynyt nukkumaan.
Toinen ongelma on että huvittaisi vähitellen kokeilla soitella muidenkin kanssa, mutta tuntuu hankalalta koska tämän ikäiset tyypit on perusteet ensi-bändinsä yleenä jo teininä ja osaaminen saattaa olla hieman toista luokkaa kun ensimmäisiä helppoja biisejä vääntävällä...
Kokemuksia kitaran soiton aloittamisesta aikusiällä
70
14445
Vastaukset
- mika2
Tosi hienoa, että aikuiset ihmiset uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Itse olen suunnilleen ikäisesi, mutta olen soittanut penskasta saakka joten en valitettavasti voi jakaa kanssasi tuota aloittamisen riemua, mutta olen hengessä mukana. Älä ole huolissasi osaamisestasi, koska musiikki on itsensä ilmaisemista eikä kilpailua. Muusikot ovat muutenkin varsin joviaalia porukkaa ja yleensä ne kaikkein kovimmat soittajat ovat myös niitä kaikkein nöyrimpiä. Sellainen puperteettinen pullistelu liittyy yleensä sinne nuoruusvuosien pippelin mittailuun eikä kuulu enää asiaan sitten kun tehdään ihan oikeasti musiikkia. Jos joku ei osaa soittaa kuin jonkun tietyn jutun, niin se soittaa sitten sen. Jokainen on oma itsensä siinä tekemisessään ja kun tekee sen pystypäin ja antaa arvon toisillekin, niin kyllä niitä soittokavereitakin sitten löytyy. Suomi on täynnänsä kaiken maailman tilupettereitä ja riffireiskoja. Bänditouhuissa se vain usein menee niin, että mukava kaveri mahtuu aina porukkaan mukaan, mutta mulkun kanssa ei viitsi kukaan soittaa vaikka se olisi kuinka taitava.
Mitä sormien vikkelyyteen tulee, niin kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja. Kitaran soitto ei lopultakaan ole mitään avaruustiedettä, vaan sen kyllä oppii. Angus Young totesi, että jos osaat taputtaa käsiäsi, niin opit soittamaan kitaraa. Jos et osaa soittaa nopeasti, niin soitat sitten hitaammin. Tärkeintä että sydämesi on mukana siinä mitä teet.- Kitarisa
Aikoinaan 60-luvulla höyläsin oman lankkuni, mutta sitten soitto jäi. Nyt eläkkeellä ostin uuden Kiinassa tehdyn lankun, ja olen uudestaan harjoitellut Apassit, Alppiruusut ja Emmat. Ostin myös Emman nuotit ja huomasin, että nykyään nuoteissakin on painovirheitä. No ei se mitään, tuttu styge. Tosin soolo osuus ei näillä sormilla vielä oikein suju, mutta harjoittelu jatkuu.
- Kitaristi80347927349
Ei tuohon voi paljoakaan lisätä, hieno kirjoitus ja sai hymynkin irtoamaan osassa kohtaa nauramaan (tuo pullistelu kohdan juttu penaalin mittailut ym. :-) )
Aloittajalle Mika jo vastailikin sen verran hyvin, ettei tuohon siis paljoa lisättävää ole.
Soita siis sydämmestäsi ja antaudu fiiliksellä ja kuten Mika totesi musiikki on itsensä ilmaisemista eikä kilpailua.
Oppiminen on ennenkaikkea omasta halusta ja jaksamisesta kiinni ja jos tykkäät hommasta ja nautit eikä mitään fysikaalisia esteitä ole oppimisen suhteen niin susta voi tulla ties vaikka kuinka hyvä soittaja, joskaan todennäköisuus maailman kuuluisaksi kitaristiksi ei ole kovinkaan suuri mutta mitäs väliä sillä on kun hommasta muuten tykkää.
Ja voin kertoa ettei tarvi olla maailman paras tai tunnetuin kitaristi ja silti voi olla aikas kova äijä soittamaan.
Aika kiva on ollut todeta mm. että Suomestakin löytyy suht paljon kitaransoittajia, jotka ihan harrastustasolla soittavat mutta taidot riittäisivät hyvinkin paljon isompaan juttuun eli hyväksi voi kitaristi tulla vaikka olis aloittanu 39v.
Jos soittokavereita kaipaat niin ehkäpä niitä saattaisi löyty muusikoiden.net ykköskitara.fi kotistudio.com sivuilta, jotenpa jos et vielä noissa ole rekisteröitynyt niin tee rekisteröityminen ja lue mitä tuolla kirjoitetaan ja pistä hakuun soittokaveri.
Alkuun ei tarvi olla edes pändiä vaan ihan toinen kitaristi kelpaa kaveriksi tai vaikka basisti, pääasia on pitää hauskaa ja kun homma etenee niin voi pistää rumpalin ja laulajaa jne. hakuun ja jos homma todella alkaa kuullostamaan sairaan hyvältä niin ei kynttilää vakan alle vaan keikalle ;-)
Tervetuloa tähän värikkääseen porukkaan toivotan sulle - Retu2
Nämä Mika2:n kirjoitukset ovat kyllä erinomaisia. Kannustavia, innostavia ja lohduttavia. Kiitos.
- thomanni7
Kitarisa kirjoitti:
Aikoinaan 60-luvulla höyläsin oman lankkuni, mutta sitten soitto jäi. Nyt eläkkeellä ostin uuden Kiinassa tehdyn lankun, ja olen uudestaan harjoitellut Apassit, Alppiruusut ja Emmat. Ostin myös Emman nuotit ja huomasin, että nykyään nuoteissakin on painovirheitä. No ei se mitään, tuttu styge. Tosin soolo osuus ei näillä sormilla vielä oikein suju, mutta harjoittelu jatkuu.
https://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_standard_honeyburst.htm?ref=search_prv_2
Tästä vanhalle sopiva kitara. - Anonyymi
Tää on vanha mutta erinomainen kirjotus. Oli pakko upata.
- Gibson Les Paul
Heitänpä minäkin korteni kekoon :)
Eli olen kohta 40v mies ja sain kyllä eka kitarani jo joskus 80-luvulla (akustinen Landola), mutta harjoittelu jäi kyllä olemattomaksi.
Joskus 90-luvulla hankin myös sähkökitaran ja vahvistimen jotka roudasin kotiin paikallisesta musaliikkeestä. Ajattelin että kyllä nyt irtoaa kun on säröt ja kaikki.
Ei irronnut kun en kertakaikkiaan osannut soittaa juurikaan mitään.
Jostakin syystä kitara soittimena on kuitenkin kiehtonut minua aina voimakkaasti ja ehkä siitä syystä motivaatio soittamiseen on säilynyt näihin päiviin saakka.
Olen aina treenaillut vain yksin ja jonkin verran ovat nuo taidotkin karttuneet. Kiitos siitä kuuluu mm. kavereille jotka jakavat tietotaitoaan ilmaiseksi internetissä.
Soitan varmasti kitaraa vielä pitkään ja haluan oppia paljon lisää, harrastus ei tästä paljoa parane :)- Gibson 4ever
Joo,aloittelin tässä kanssa par vuotta sitte 36:na.Kiva huomata että on meitä muitakin.Koitetaan vaan harjoitella ei tässä oikein muutakaan voi.Kitaransoitto on kyllä vaikeinta mitä olen koskaan harrastellut.En ymmärrä kun sanotaan että rokki on helppoa soittaa,kun se EI OLE!!!! Aloittelijalle tsemppiä,kun on vielä mukuloitakin.Täytyy olla jo olla kova into kitaran soittoon.Kiitokset myös Mika2:selle asiallisista kommenteista ja näkökannoista.Jatkakaamme siis makuukammari konsertteja.
- IndiePatu
Joo, kyllä täälläkin aloitettiin kitara kunnolla vasta puolikäpynä :-)
Tosin aloitin kitaran soiton ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana. Isä toi Suomi-Neuvostoliittoseuran matkalta Leningradista jonkun neukku-kitaran ja hommasi naapurin eläkkeellä olevan pelimannin (joka soitti viulua) opettajaksi. Kaksi kertaa kävin ja sen muistan, että pappa sähläsi virityspillin kanssa yli puoli tuntia että sai kitaran mielestään muka-vireeseen. Tai en tiedä oliko se kitara sen tasoinen että sitä edes sai vireeseen. Toisella opintokerralla tyyppi alkoi vinguttaa sitä viuluaan ja näytti muka jotenkin mallia säveliin (mitä hittoa!!??). Vannoin kotona samana iltana että en enää sinne mene... Hommasivat tilalle jonkun lukiolaistytön opettajaksi, joka oli selkeästi parempi koska osasi soittaa itse kitaraa. Mutta en sielläkään viihtynyt kuin muutaman kerran. (Olisivat hommanneet saman kun olin 15v niin oisin käynytkin innolla niin nätin tytön luona.)
No musiikki kiehtoi edelleen. Äitee sai ylipuhuttua hakemaan musiikkiopistoon opiskelemaan kitaran soittoa. En kuitenkaan päässyt koska en selvinnyt musikaallisuuskokeesta riittävän hyvin ja toisaalta kun kitara ei ole orkesterisoitin niin sisään ei ees otettu kovin montaa. Pääsin kuitenkin lyömäsoittimiin koska siellä oli vapaita paikkoja ja kai katsoivat että lahjat sopisivat sinne paremmin. Mikä olikin kai tosi koska diggasin silloin rumpujen soitosta ja suoritin jopa koko musiikkiopiston siinä sivussa säveltapailuineen kaikkineen. Bändejäkin oli. Suurin vaikuttajani musikillisesti oli Muppetshown Animal. Kitaran soitto oli sen verran mukana että rakensin yläasteen ysillä puukäsitöissä sähkökitaran, joka tosin ei edes kestänyt vireessä. Kun viimeksi näin sen ullakolla sen kaula oli ainakin puoli senttiä kovera.
Soittot ja bändit jäi opiskelujen takia vuosikausiksi, mutta 37-vuotiaana kipinä soittaa kitaraa iski uudemman kerran. Oli pakko hommata kitara ja tehdä comeback musiikkin pariin verkostomarkkinoitujen vitamiinien voimalla. Kitarakaupassahan saa parasta palvelua jos on pitkätukka ja puolihipin näköinen, mutta kuvitelkaa nyt kaljua ja bodanneen näköistä 193cm körilästä kitaroita hiplaamassa. Ihme etteivät väkisin myyneet vieläkin niitä rumpuja.
Mutta nyt olen oppinut jo muutamassa vuodessa aika hyvin kitaran soiton. Suoritetusta musiikkiopistosta oli varmaan hyötyä kun kaikki rytmit ja musiikin teoriat oli ennestään jossain mielen kätköissä. Ja meinaan jatkaakin soittamista lopun ikää sellaisella innolla että nitrot ei kestä kielen alla kun ukkokodissa 30 vuoden päästä veivaan hurjana vibrakampea! - Puolijauho
Hauska kuulla on että on muitakin myöhemmin aloittaneita! Kitaran soitto on niin rikas ja antoisa taito, että sitä kannattaa harrastaa kaiken ikäisenä. Itselläni ainakin tavoite on ihan vaan kehittyä omalla tasolla ja pitää hauskaa. Toistaiseksi nuo taustanauhat on riittäneet soittokaveriksi, mutta olisihan se tietysti sosiaalisempaa soitella muiden kanssa. Yksi hyvä puoli on muuten ollut myös että vanhempi poika on alkanut kiinnostua kitaran soitosta ja haluaa opetella soittamaan.
Aikusena aloittamisen hyvä puoli on myös että hankita-budjetti on kunnossa ja on voinut hankki heti alusta kunnolliset välineet. - ww
olen 36 ja aloittelin tuossa 2 vuotta sitten. kehitystä on tapahtunut hitaasti mutta varmasti. pitäisi vain olla enemmän aikaa harjoitella. kai rämpytystäni voi jonain päivänä/vuotena kutsua musiikiksi. ainakin toivon niin. ihan mukavaa puuhaa, perheeni voi olla tista mieltä.
- 17 vuotta
Kertokaas,voinko oppia soittamaan kitaraa ilman mitään soittotunteja ja tietämystä nuoteista,kun kiinostaisi alkaa soittaa...
- mika2
Ei voi. Oppiaksesi soittamaan, sinun on soitettava tunteja ja taas tunteja. Nuoteista et tarvitse välttämättä tietämystä soittaaksesi kitaraa (ei siitä haittaakaan ole tosin). Nuottien luku ja kirjoitus ei kuitenkaan ole mikään ensimmäinen välttämättömyys, vaan nuotit voit opetella koska tahansa myöhemminkin, jos huomaat niitä kaipaavasi.
Se miten oppimisen järjestää, on yksilöllinen ratkaisu joka riippuu vähän sitten siitäkin mitä haet. Soiton oppiminen on sinun oma aktiosi riippumatta siitä palkkaatko yksityisen opettajan, opettaako kaverit ja sinua, menetkö opistoon vai harjoitteletko sängynlaidalla nettitutoriaalien tms. avulla.
Albert Järvinen sanoi osuvasti, että soittmaan oppii soittamalla ja treenaamalla oppii treenaamaan. Eli silloin kun operoit oikean musiikin parissa, olet aina oikeilla lähteillä. Netti on täynnä "asiantuntioita", jotka kertovat sinulle mitä kaikkea pitää opetella ja minkämoisiin tekniikoihin keskittyä etc. Kuitenkin kannattaa muistaa, että kaikki tekniikat ja teoriat on leivottu siihen musiikkiin sisälle luonnolliseen ympäristöönsä ja se musiikki jota soitat, kertoo sinulle mitä sinun pitää osata.
Ota kitara kouraan ja istahda sängynlaidalle tapailemaan siitä ääniä, kyllä se siitä lähtee. Jos päätät palkata opettajan, niin se saattaa säästää sinut joiltakin kompuroinneilta, mutta toisaalta ilman kompurointeja jotakin voi jäädä löytämättä ja oivaltamatta. En todellakaan osaa sanoa pitäisikö sinun palkata itsellesi opettaja, mutta tiedän ettei opettaja ole välttämättömyys kitaran soiton oppimiselle. Kitara on kuitenkin aika helppo soitin ja siksi se palkitsee sinut nopeasti. - ttg25
kyllä se on mahdollista ilman soitto tunteja, tosin reilusti vaikeampaa. nuotteja ei ole kyllä pakko opetella. itse opettelin vasta 3 vuoden jälkeen. mutta kannattaa mennä ainakin muutamalle soitto tunnille, että pääset hyvin alkuun
- Paprikaaa...........
Ite oon soittanu jostai 6 vuotiaasta asti, tosin nyt oon 14 mut whatever. Kaikki mitä tarviit on kitara ja Ultimate-Guitar. Sieltä löytyy tosi käteviä tabuloita. Tabula nuotit perustuu siihen että siinä on 6 viivaa ja niillä numeroita jotka osoittavat mistä välistä soitetaan, ja ne on paaljon helpompia ku tavalliset nuotit. Tosin se on vaan mun mielipide.
- Soittoa vuodesta -81
Kyllä voi, itse 19vuotiaana ostin lakkiaisrahoilla akustisen ja kannoin kilotolkulla kitaransoitto-oppaita kirjastosta ja opettelin jutun sieltä ja toisen täältä. Levyjen mukana rämpytin ja konserttivideoita katselin. Soittoa, soittoa ja soittoa. Hidasta se on mutta varmasti tulee "oma soundi"
- kasiykksösestä..
Soittoa vuodesta -81 kirjoitti:
Kyllä voi, itse 19vuotiaana ostin lakkiaisrahoilla akustisen ja kannoin kilotolkulla kitaransoitto-oppaita kirjastosta ja opettelin jutun sieltä ja toisen täältä. Levyjen mukana rämpytin ja konserttivideoita katselin. Soittoa, soittoa ja soittoa. Hidasta se on mutta varmasti tulee "oma soundi"
Unohtui mainita että edelleenkin opitaan uusia asioita, joitain soittojuttuja ei sitten opi millään vaikka alusta asti oon yrittänyt.
- Kipsoniitti
Kyllä. Itse opettelin 19 vuotiiaasta surkeella akkarilla ja kirjaston nuoteilla soinnut yksikseni, ei mennyt kuin 3 vuotta, sitten sähkäriä pari vuotta ja sen jälkeen kamat pikkuhiljaa parantuneet ja näin 55 vuotiaana oppimisen kipinä on edelleen voimissaan ja bändiharrastelukin on jatkunut
- Ei ole nopeuskisa
Enpä voi jakaa tuota kokemusta, kun aloitin kitaran soittamisen noin neljäkymmentä vuotta sitten... Yksi tärkeä asia soittamisessa on muistaa, että ei soittaminen ei tosiaan ole nopeuskilpailu. Ei ole tärkeää soitatko tilulilut sekunnin osissa, vaan että soitossa on sielua ja että soitat m u s i k a a l i s e s t i ! Paras arvostelu, mitä koskaan olen kitaransoitostani saanut, oli se kun alle nelivuotias tyttäreni aikoinaan sanoi, että isän kitara laulaa. Ei siinä ollut kyse tilulilun soittamisesta, vaan siitä että kitara tosiaan lauloi! Kuuntelepa huviksesi vaikka Pulliaista tai BB Kingiä, ei ole kyse nopeuskisasta kummankaan herran soitossa.
- slowhand II
Noin kolme vuotta takana ja kehitys on huimaa, parasta kehitystä on tullut soitella niin että joku hyvä levy soimaan, siihen soinnut netistä ja jammailla mukana ,rytmi tulee mukaan kuin itsestään, mikä on soiton a ja o.
- aloitin myös 38 vee
Itse aloitin harrastaa kitaransoittoa, samassa iässä. No pari k vuotta ehdin harrastaa sitä, Sitten menin bändiin ja minut siirrettiin laulajaksi, koska ei ollut laulajaa. En pystynyt soittamaan ja laulamaan yhtäaikaa sillä kokemuksella. Lisäksi oli pidempään harrastaneita kitaristejä porukassa. Heidän osaamisensa oli laajempaa. Olen kuitenkin hissukseen harrastanut edelleen kitaransoittoa. Nykyisin jo laulaminen ja soittokin sujuu yhtäaikaa. Omassa rytmissä mikäli saa vetää. Olen kuitenkin pakkautunut pariin projektiin jossa voi opetella laulamaan ja soittamaankin yhtäaikaa.
Tässäpä näytteitä touhuistani. Kai tuossa jtn kehitystä havaittavissa
Tämä eka oli noin vuoden soittelun jälkeen nauhoitettu.
http://www.city.fi/antitv/klippi/8319/
tämän nauhoitin joku aika sitten.
http://www.city.fi/antitv/klippi/26965/ - Ihaileva Arto
Hyvin olet kyllä edistynyt! Ainut mikä ihmetyttää, että kun tavallisesti kitaran soiton aloittavat muuttuvat ajan myötä hipin näköisiksi niin sinulla on käynyt tismalleen päinvastoin. Hipistä portsarin näköiseksi :-) Keep up the good work.
- takatukkaa pukkaa
heh, kiitos kommentista. Se alkoi tuo hiuslaatu olla sen verran ohutta tuolla päälaella, että piti siirtyä tuommoseen portsari outlook habitukseen. Olishan se Juice takatukkatyyli ollut vielä mahdollinen, mut tyttöystävä oli tietty eri mieltä. :D
- 40v. kitaristiko?
Mitä merkitystä sillä on milloin aloitit? hommanydinhän on se miltä se tuntuu eli mitkä fiilikset...ite oon 40v.en soita bändissä, vaan omaksi iloksi.lyödään tyhmätpäämme yhteen ja katotaan miltä kuullostaa?????
- Aloittelija1111
Kysymys seuraava: minkälaista kitaraa suosittelette lyhytsormiselle (naiselle) joka meinaa aloittaa kitaranopiskelut:) ?
- Tervetuloavaan
Suosittelen nylon-kielistä akustista kitaraa alkuun. Se on mukavin sormille ja helpompi hallita. Esim. Yamahan akustiset kitarat ovat olleet hyviä jo edullisissa malleissa.
Teräskielinen akustinen on tietysti toinen vaihtoehto ja itse ostin sen ensimmäiseksi kitarakseni koska tykkäsin sen äänestä ja tietystä rock-henkisyydestä enemmän. Sähkökitara on tullut hankittua myöhemmin ja siirtyminen tuosta teräskielisestä akkarista oli helppoa. Tietysti sähkökitarallakin voi opetella soittamaan ihan alusta asti ja moni nuori tekee niin, minusta se vain on vaikeampaa. Akustislla oppii ehkä kuuntelemaan enemmän (kun ei ole säröjä sun muita pelissä). - Retu2
Tervetuloavaan kirjoitti:
Suosittelen nylon-kielistä akustista kitaraa alkuun. Se on mukavin sormille ja helpompi hallita. Esim. Yamahan akustiset kitarat ovat olleet hyviä jo edullisissa malleissa.
Teräskielinen akustinen on tietysti toinen vaihtoehto ja itse ostin sen ensimmäiseksi kitarakseni koska tykkäsin sen äänestä ja tietystä rock-henkisyydestä enemmän. Sähkökitara on tullut hankittua myöhemmin ja siirtyminen tuosta teräskielisestä akkarista oli helppoa. Tietysti sähkökitarallakin voi opetella soittamaan ihan alusta asti ja moni nuori tekee niin, minusta se vain on vaikeampaa. Akustislla oppii ehkä kuuntelemaan enemmän (kun ei ole säröjä sun muita pelissä).Minä suosittelen ehdottomasti teräskielistä. Ja mieluummin vielä sähkökitaraa, jossa ohuet kielet, esim 9-42 sarja.
On huomattavasti helpompi soittaa kuin nylonkieliset. Ja sitten vielä sellainen kitara, jossa kielet suht matalalla, mutta ei kuitenkaan särisevän matalalla.
Säröt sun muut saa pois pelistä, joten ei se estä sähkökitaraa hankkimasta.
- Sepän oppipoika
Itselläni 39 vuotta mittarissa, ei aikaisempaa soittokokemusta. Hoksasin tuossa reilu kuukausi sitten rocksmith 2014 esittely videon netissä. Ei muuta kun heti kauppaan ja ostamaan. Ostin sellaisen version, jossa on mukana epiphone les paul jr kitara. Kyseessä on siis peli tai vissiin paremmin opetusohjelma jonka saa ps3, pc, mac ja xbox, itselläni tuo xbox versio.
On kyllä ollut hauskaa kun autenttiset kappaleet ja bändi mukana. Helkkarin hyvät säädöt esim. tempoa voi säätää hitaammalle vaikeassa biisin kohdassa ja junnata sitä kohtaa niin kauan että osaat.
Tähän asti olen soitellut vaan pelin opetusmetodeilla. Nyt on alkanut kiinnostaa teoria vähän enemmänkin ja olen lähinnä netistä opiskellut sointujen muodostamista, skaaloja jne. Pelissäkin on paljon opetusvideoita. Pääsee kyllä aika pitkälle, jos kaikki opettelee.
Suosittellen kyllä kokeilemaan. Kaikista hauskinta tuossa on juuri se, että voit heti soittaa bändin kanssa ja kun kehityt peli automaattisesti vaikeuttaa biisiä, kunnes soitat samalla lailla kuin alkuperäisessä teoksessa.- vm 41
On se kumma kun nuottien opettelua vähätellään ja pidetään vaikeana ?
Nehän ovat niin yksinkertaisia kuin olla voi. Helpompi on oppia nuotit, kuin lukemaan kirjoitusta.
Ehkä se onkin esteenä tuo lukutaidon puuttuminen tai vaikeus ?
Nuoteista selviää muutakin kuin sävelten pituus ja korkeus.
Liikennemerkitkin täytyy autokoulussa opetella ennen kuin pääset edes rattiin.
Nuottipaperista voi lukea helposti ns. "liikennemerkit" koska palataan alkuun, koska kerrataan, tempo, korostukset, vaimennukset, paisutukset ym.
Nuoteista voi itse opetella kappaleen omalla tahdillaan ja ajallaan ja oikein.
Sen oppii myös samalla saamaan muistiinsa, että voi sen sitten ulkoa soittaa.
Musiikin teorian voi kyllä oppia asteittain sitä mukaa kuin itsekin edistyy, se on jopa hauskaa, kun tietää mitä ja miksi näin tehdään.
Teoria ja käytäntö kulkevat aina käsikädessä.
Jos joku teorian opiskelua vähättelee, on hän totaalisesti väärässä.
Pelkän korvakuulon perusteella soittajia näkee ja kuulee usein juuri niissä, jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen soittelemalla vain niitä muutamia kappaleita jotka ovat jaksaneet opetella. - en tiedä tästä
vm 41 kirjoitti:
On se kumma kun nuottien opettelua vähätellään ja pidetään vaikeana ?
Nehän ovat niin yksinkertaisia kuin olla voi. Helpompi on oppia nuotit, kuin lukemaan kirjoitusta.
Ehkä se onkin esteenä tuo lukutaidon puuttuminen tai vaikeus ?
Nuoteista selviää muutakin kuin sävelten pituus ja korkeus.
Liikennemerkitkin täytyy autokoulussa opetella ennen kuin pääset edes rattiin.
Nuottipaperista voi lukea helposti ns. "liikennemerkit" koska palataan alkuun, koska kerrataan, tempo, korostukset, vaimennukset, paisutukset ym.
Nuoteista voi itse opetella kappaleen omalla tahdillaan ja ajallaan ja oikein.
Sen oppii myös samalla saamaan muistiinsa, että voi sen sitten ulkoa soittaa.
Musiikin teorian voi kyllä oppia asteittain sitä mukaa kuin itsekin edistyy, se on jopa hauskaa, kun tietää mitä ja miksi näin tehdään.
Teoria ja käytäntö kulkevat aina käsikädessä.
Jos joku teorian opiskelua vähättelee, on hän totaalisesti väärässä.
Pelkän korvakuulon perusteella soittajia näkee ja kuulee usein juuri niissä, jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen soittelemalla vain niitä muutamia kappaleita jotka ovat jaksaneet opetella.Olis varmaan hyvä jos opettelisi nuotit mutta näyttääkö nuotit mistä kohdasta otelautaa soinnut otetaan kun ne voi ottaa useammastakin eri kohdasta? Kuinka ne löytyy niin nopeasti?
- Kuuulla
vm 41 kirjoitti:
On se kumma kun nuottien opettelua vähätellään ja pidetään vaikeana ?
Nehän ovat niin yksinkertaisia kuin olla voi. Helpompi on oppia nuotit, kuin lukemaan kirjoitusta.
Ehkä se onkin esteenä tuo lukutaidon puuttuminen tai vaikeus ?
Nuoteista selviää muutakin kuin sävelten pituus ja korkeus.
Liikennemerkitkin täytyy autokoulussa opetella ennen kuin pääset edes rattiin.
Nuottipaperista voi lukea helposti ns. "liikennemerkit" koska palataan alkuun, koska kerrataan, tempo, korostukset, vaimennukset, paisutukset ym.
Nuoteista voi itse opetella kappaleen omalla tahdillaan ja ajallaan ja oikein.
Sen oppii myös samalla saamaan muistiinsa, että voi sen sitten ulkoa soittaa.
Musiikin teorian voi kyllä oppia asteittain sitä mukaa kuin itsekin edistyy, se on jopa hauskaa, kun tietää mitä ja miksi näin tehdään.
Teoria ja käytäntö kulkevat aina käsikädessä.
Jos joku teorian opiskelua vähättelee, on hän totaalisesti väärässä.
Pelkän korvakuulon perusteella soittajia näkee ja kuulee usein juuri niissä, jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen soittelemalla vain niitä muutamia kappaleita jotka ovat jaksaneet opetella.Nuoteista soittaa ne, jotka ei muuten opi!
- NoJust...
vm 41 kirjoitti:
On se kumma kun nuottien opettelua vähätellään ja pidetään vaikeana ?
Nehän ovat niin yksinkertaisia kuin olla voi. Helpompi on oppia nuotit, kuin lukemaan kirjoitusta.
Ehkä se onkin esteenä tuo lukutaidon puuttuminen tai vaikeus ?
Nuoteista selviää muutakin kuin sävelten pituus ja korkeus.
Liikennemerkitkin täytyy autokoulussa opetella ennen kuin pääset edes rattiin.
Nuottipaperista voi lukea helposti ns. "liikennemerkit" koska palataan alkuun, koska kerrataan, tempo, korostukset, vaimennukset, paisutukset ym.
Nuoteista voi itse opetella kappaleen omalla tahdillaan ja ajallaan ja oikein.
Sen oppii myös samalla saamaan muistiinsa, että voi sen sitten ulkoa soittaa.
Musiikin teorian voi kyllä oppia asteittain sitä mukaa kuin itsekin edistyy, se on jopa hauskaa, kun tietää mitä ja miksi näin tehdään.
Teoria ja käytäntö kulkevat aina käsikädessä.
Jos joku teorian opiskelua vähättelee, on hän totaalisesti väärässä.
Pelkän korvakuulon perusteella soittajia näkee ja kuulee usein juuri niissä, jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen soittelemalla vain niitä muutamia kappaleita jotka ovat jaksaneet opetella.Paras tuntemani kitaristi, enkä itseasiassa en ole kuullu koskaan noin hyvää soittajaa suomen maassa...tuossa genressä, ei ymmärrä teoriasta, eikä nuoteista mitään. Sille ainakin on ihan turha mennä sanomaan, että nyt olet ollut totaalisen väärässä!
Minä ymmärrän teoriaa, mutta siitä huolimatta en pääse tässä elämässä tuollaiselle tulkinnan tasolle, eikä kyse ole edes pelkästään tekniikasta.
Jos on halua oppia nuotteja, niin ilman muuta kannattaa opiskella. Ei nuoteissa mitään vikaa ole jos vaan ymmärtää, ettei tule niistä riippvaiseksi. On vaan tyhmää, ettei voi ymmärtää sitä, että ihmiset on erillaisia ja kaikki ei vaan koe sitä mielekkääksi tavaksi opetella soittamaan...ja kaikki ei edes kykene. Lukihäiriö on yleistä suomen maassa ja tällaset vastaavat oppimista rajoittavat jutut. Jos on oikeasti palo soittaa, niin kyllä sitä vaan keinot keksii.
Näistä sinun paikoilleen jääneistä korvakuulolla opettelleista soittajista voi vaan todeta, tuskinpa tuollaiset oppis sen enempää nuotteja, jos ei kerran opi kun muutaman kappaleen korvallakaan:D - Torilla
vm 41 kirjoitti:
On se kumma kun nuottien opettelua vähätellään ja pidetään vaikeana ?
Nehän ovat niin yksinkertaisia kuin olla voi. Helpompi on oppia nuotit, kuin lukemaan kirjoitusta.
Ehkä se onkin esteenä tuo lukutaidon puuttuminen tai vaikeus ?
Nuoteista selviää muutakin kuin sävelten pituus ja korkeus.
Liikennemerkitkin täytyy autokoulussa opetella ennen kuin pääset edes rattiin.
Nuottipaperista voi lukea helposti ns. "liikennemerkit" koska palataan alkuun, koska kerrataan, tempo, korostukset, vaimennukset, paisutukset ym.
Nuoteista voi itse opetella kappaleen omalla tahdillaan ja ajallaan ja oikein.
Sen oppii myös samalla saamaan muistiinsa, että voi sen sitten ulkoa soittaa.
Musiikin teorian voi kyllä oppia asteittain sitä mukaa kuin itsekin edistyy, se on jopa hauskaa, kun tietää mitä ja miksi näin tehdään.
Teoria ja käytäntö kulkevat aina käsikädessä.
Jos joku teorian opiskelua vähättelee, on hän totaalisesti väärässä.
Pelkän korvakuulon perusteella soittajia näkee ja kuulee usein juuri niissä, jotka ovat jääneet polkemaan paikoilleen soittelemalla vain niitä muutamia kappaleita jotka ovat jaksaneet opetella.Otetaan kisa. Tule kuopion torille kesällä soittaa. Vedä sinä hertsilleen tarkkaa näppäilyä, minä vedän tunteella. Katotaan kolmen biiisin jälkeen kumman luona on enempi muijia. Voittaja on se kenen luona enempi muijia.
- Torilla
Torilla kirjoitti:
Otetaan kisa. Tule kuopion torille kesällä soittaa. Vedä sinä hertsilleen tarkkaa näppäilyä, minä vedän tunteella. Katotaan kolmen biiisin jälkeen kumman luona on enempi muijia. Voittaja on se kenen luona enempi muijia.
Haaste tarkoitettu tuolle vm 41:lle. Muutkin saa tulla.
- Sepän oppipoika
Ei kait täällä kukaan nuottien/teorian opettelua vähättele?
Itse haen tästä kitaran soitosta nautintoa. Minulle nautinto tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että osaan soittaa jotain hyvää biisiä ja siitä tulee hyvä fiilis.
Rocksmithin avulla tuohon fiilikseen pääsen kohtuu helposti. Itselleni on ainakin kohtuu helppo omaksua kitaran soittoa ohjelman mukasilla metodeilla.
Eli siis biisin aikana ruudussa näkyy kitaran kaula ja siinä sointu/sävel mikä pitää soittaa ja vaihtuu sitä mukaa kun biisi etenee.
Ei kait ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa metodia opetella mitään asiaa. Tämä tapa kuitenkin sopii itselleni ja on hauskaa. - Telecaster
43.
Syksyllä - hetken mielijohteesta - ostin käytetyn Squiren. Ajattelin, että katsotaas nyt... ja se oli menoa kerrasta. Kevääksi aiottu laatusoittimen hankinta aikaistui. Mutta se on eri asia; ja vaikka onkin totta, että laatupelistä lähtee komeammat soundit, ei siihen pidä takertua.
Harjoittelen arkisin 2-4 tuntia ja viikonloppuisin 6-8. Elämäntilanne mahdollistaa tämän, ei ole oikeastaan muutakaan tekemistä. Nautin suunnattomasti oppimisesta. Nähdäkseni keski-ikä on tässä kohdin etu, ainakin omalla kohdallani. Nuorempana olin aina niin malttamaton.
Olen havainnut, että oikeastaan vain "brute force" - menetelmä tuottaa tulosta. Hitaasti mutta varmasti mysteerit aukeavat. Joskus pitää jättää jokin asia syrjään, unohtaa se: ja kun sen joskus muistaa, se sujuukin. Maagista. Vangitsevaa.
En tiedä missä olen vuoden tai kahden kuluttua, takana on nyt neljä kuukautta give or take. Sen tiedän, että musiikki liittyy kuvioihin vastakin. Tänään soitin faijalle Folsom Prison Bluesin ja pari muuta (mennessäni sinne vaihdoin Squiren 12-kieliseen akustiseen). Tiedän että faija tiesi että tää on merkittävä juttu mulle. Kumpikin tiesi ettei tästä koskaan sen kummempaa tule, kunhan on vaan tuntitolkulla uppoutuneena johonkin, mistä tulee hyvä fiilis.
Lähes kokonaan harjoittelen itse ja tietysti juttelen aika ajoin kokeneempien kanssa. Youtubesta tsiikaan harjoitusvideoita, luen kitarakirjaa, googletan. Tuijotan seinälle ripustettua sointutaulukkoa. Kokeilen juttuja. Ihmettelen, kun hyvä soundi kimmeltää ilmassa.
Kolme kuukautta meni sormenpäiden kanssa. Nyt ne kestävät. Kipu oli välillä aika kova, kuin kirurgin veitsellä olisi viilletty. Kehottivat kevyempiin kielisarjoihin. En noudattanut kehoitusta. Luotan vain brute forceen.
Koen, että soundi on antanut valon elämään. Ei ollut liian myöhäistä, pikemminkin juuri oikea aika aloittaa. Mutta joka tähän lähtee, tietäköön: aina välillä tulee seiniä vastaan. Niistä kävellään läpi.- The sky is crying
Mukava tarina. Ei muuta kun lempibiisejä listaamaan ja soittamaan. Fiiliksen ja ilon kautta mysteerit aukeavat.
- Telecaster
Teorian opiskeluun muutamia loistokuponkeja. Kun Internet on mikä on, ja pysyväkin katoavaista, on ehkä paikallaan kopioida talteen nämä PDF-tiedostot:
http://www.jdarks.com/GuitarDocsfromtheWeb.html- juupa,
Kiitos linkistä. Toi Yellow Guitar Books-sarja vaikuttaa erittäin selkeältä. (Google Booksissa voi esikatsella Vol. ykkösenkin 23 ekaa sivua):
http://books.google.fi/books?id=auqHEi-93twC&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false
Harmi ettei kirjaston tietokanta tunne koko sarjaa.
- kissankiusaaja
Guthrie Govan oli kuulemma pop jazz konservatorion kitaraklinikalla sanonut ettei ole ikinä opetellut mitään skaaloja tai muuta teoriaa, mutta silti vetää aivan käsittämätöntä settiä. Jos soittaa tarpeeksi kauan ja oppii tuntemaan kaulan niin voit vedellä hyvin vaikka minkälaista sooloa kuulien päässä nuotin jonka haluat soittaa. Eikös skaalojen idea ole se että niillä opetellaan minkälaisia ääniä voi soittaa mihinkin ja miltä ne kuulostaa ja minkälaisen tunnelman ne tuo. Skaalat on kuin apupyörät, sitten kun ajamaan on opeteltu ja ajaminen sujuu ilman apupyöriä ne voi poistaa.
- Amkitaristi
"Guthrie Govan oli kuulemma pop jazz konservatorion kitaraklinikalla sanonut ettei ole ikinä opetellut mitään skaaloja tai muuta teoriaa"
Ei tuo nyt ihan noin mene ;D
Kyllä Guthrie on teoriaa opiskellu, vaikkakin on jo 3 vuotiaana aloittanut musiikilliset soittojutut skitalla ja oppinut valtavan määrän juttuja pelkästään korvakuulolta. Tuo korvakuulolta oppiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö hän ei olisi opiskellut teoriaa tai skaaloja, tämän tajuaa erittäin hyvin kun ja jos katsoo esim. Govanin Youtuben oppitunteja jossa hän kertoo mm. "fitht of sevent" ja muuta juttua vaikkakin skaaloista, jotta hän sen opettamisen pystyy tekemään niin siinä jo pitää tietää näistä asioista eikä niitä pysty opettamaan jos ei osaa kertoa mikä on vaikkapa "dorian mode" jne.
Eli lyhyesti, kyllä hän on opetellut skaalat ja teoriaa aivan varmasti :D - NoJust...
Amkitaristi kirjoitti:
"Guthrie Govan oli kuulemma pop jazz konservatorion kitaraklinikalla sanonut ettei ole ikinä opetellut mitään skaaloja tai muuta teoriaa"
Ei tuo nyt ihan noin mene ;D
Kyllä Guthrie on teoriaa opiskellu, vaikkakin on jo 3 vuotiaana aloittanut musiikilliset soittojutut skitalla ja oppinut valtavan määrän juttuja pelkästään korvakuulolta. Tuo korvakuulolta oppiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö hän ei olisi opiskellut teoriaa tai skaaloja, tämän tajuaa erittäin hyvin kun ja jos katsoo esim. Govanin Youtuben oppitunteja jossa hän kertoo mm. "fitht of sevent" ja muuta juttua vaikkakin skaaloista, jotta hän sen opettamisen pystyy tekemään niin siinä jo pitää tietää näistä asioista eikä niitä pysty opettamaan jos ei osaa kertoa mikä on vaikkapa "dorian mode" jne.
Eli lyhyesti, kyllä hän on opetellut skaalat ja teoriaa aivan varmasti :DEn tiedä Govanin tilanteesta, mutta ainakin Marty Friedman opetusvideollaan tapaansa, jossa hän vaan etsii hyvältä kuulostavat nuotit, tietämättä yhtään niistä muodostuvan asteikon nimeä.
Jotkut on vaan lähteneet lähestymään soolosoittoa ja improvisointia siten kuulostelemalla, mitkä "ylimääräiset" äänet kuulostais hyvälle soinnun päälle. Siitähän sitten tietysti muodostuu pikkuhiljaa asteikoita...mutta se koska he on lähestyneet tuota asiaa korvan avulla, että mikä kuulostaa hyvälle, niin ainakin oman kokemukseni mukaan tällaisten soittajien soolot kuulostaa monesti toimivammilta/paremmilta, kun ns. skaalan kelaajien, jotka ovat lukeneet, millainen asteikko on ja missä tilaneteessa sitä voi käyttää. Jos ei opettele skaalan "soundia", niin siitä tahtoo tulla turhanpäiväistä kelailua.
Minä olen itse opetellut juuri tällä huonommalla tavalla ja sitt vaan ihmetelly, että miks noitten ensinmainittujen jutut kuulostaa niin paljon paremmalle, vaikka osaan soittaa oikean asteikon miten nopeasti. - Amkitaristi
NoJust... kirjoitti:
En tiedä Govanin tilanteesta, mutta ainakin Marty Friedman opetusvideollaan tapaansa, jossa hän vaan etsii hyvältä kuulostavat nuotit, tietämättä yhtään niistä muodostuvan asteikon nimeä.
Jotkut on vaan lähteneet lähestymään soolosoittoa ja improvisointia siten kuulostelemalla, mitkä "ylimääräiset" äänet kuulostais hyvälle soinnun päälle. Siitähän sitten tietysti muodostuu pikkuhiljaa asteikoita...mutta se koska he on lähestyneet tuota asiaa korvan avulla, että mikä kuulostaa hyvälle, niin ainakin oman kokemukseni mukaan tällaisten soittajien soolot kuulostaa monesti toimivammilta/paremmilta, kun ns. skaalan kelaajien, jotka ovat lukeneet, millainen asteikko on ja missä tilaneteessa sitä voi käyttää. Jos ei opettele skaalan "soundia", niin siitä tahtoo tulla turhanpäiväistä kelailua.
Minä olen itse opetellut juuri tällä huonommalla tavalla ja sitt vaan ihmetelly, että miks noitten ensinmainittujen jutut kuulostaa niin paljon paremmalle, vaikka osaan soittaa oikean asteikon miten nopeasti.Juuh, ei siitä olekaan kyse, etteikö Guthrie olisi lähestynyt asiaa pelkällä korvakuulo- ja ilman skaala-ajattelua vaan siitä onko hän "ikinä opiskellu teoriaa ja skaaloja" ja tähän kohtaan puutuin koska se ei ollut ja ole totta. Guthrie kuten jo totesin ylempänä on todellakin erittäin paljon lähestynyt soittoa ilman mitään teoriaa ja pelkällä korvakuulon varaisesti tapahtuvalla etsimisellä mutta on hän myös ne teoriat ja skaalta opetellu :D Jo Guthrienin opetusvideoita seuraamalla pystyy tämän toteamaan.
Alleviivaan tuon käsityksesi muuten siitä, että ne kitaristit jotka opettelevat kitaran soittoa korvakuulokta ja ajattelematta skaaloja ja teoriaa kuullostavat paremmalta.
Tämä johtuu juurikin siitä, että näin löytää asioita soittamiseen mitkä ylittää ne tavanomaiset rajat missä pysytellään opituissa skaaloissa ym.
Toinen merkittävä kitaristi tässä asissa on mm. Steve Lukather, hän tähdentää sitä, että pitäisi soittaa ajattelmatta skaaloja ja vaan etsimällä täysin uusia juttuja tavalla joka ei kannistu skaaloihin ja niiden kuvioihin.
Soittaa voi ja pitääkin hyvin myös skaalan ulkopuolelta, näin myös löytyy uutta musiikkiin :D
Sulla kun tuntuu olevan skitta hallussa niin unohda ne skaalat ja teoriat, anna palaa ilman ajatusta ja sormien viedä johonkin, soita mitä siinä hetkessä tapahtuu, kyllä uskoisin, että sullekin tämä tapa soittaa voi ihan hyvin sopia ja osaisit hommat ilman teorioitakin ;D - NoJust...
Amkitaristi kirjoitti:
Juuh, ei siitä olekaan kyse, etteikö Guthrie olisi lähestynyt asiaa pelkällä korvakuulo- ja ilman skaala-ajattelua vaan siitä onko hän "ikinä opiskellu teoriaa ja skaaloja" ja tähän kohtaan puutuin koska se ei ollut ja ole totta. Guthrie kuten jo totesin ylempänä on todellakin erittäin paljon lähestynyt soittoa ilman mitään teoriaa ja pelkällä korvakuulon varaisesti tapahtuvalla etsimisellä mutta on hän myös ne teoriat ja skaalta opetellu :D Jo Guthrienin opetusvideoita seuraamalla pystyy tämän toteamaan.
Alleviivaan tuon käsityksesi muuten siitä, että ne kitaristit jotka opettelevat kitaran soittoa korvakuulokta ja ajattelematta skaaloja ja teoriaa kuullostavat paremmalta.
Tämä johtuu juurikin siitä, että näin löytää asioita soittamiseen mitkä ylittää ne tavanomaiset rajat missä pysytellään opituissa skaaloissa ym.
Toinen merkittävä kitaristi tässä asissa on mm. Steve Lukather, hän tähdentää sitä, että pitäisi soittaa ajattelmatta skaaloja ja vaan etsimällä täysin uusia juttuja tavalla joka ei kannistu skaaloihin ja niiden kuvioihin.
Soittaa voi ja pitääkin hyvin myös skaalan ulkopuolelta, näin myös löytyy uutta musiikkiin :D
Sulla kun tuntuu olevan skitta hallussa niin unohda ne skaalat ja teoriat, anna palaa ilman ajatusta ja sormien viedä johonkin, soita mitä siinä hetkessä tapahtuu, kyllä uskoisin, että sullekin tämä tapa soittaa voi ihan hyvin sopia ja osaisit hommat ilman teorioitakin ;DNiin jos tuo oli mulle, niin kyllähän mä oon nyt jälkiviisaana yrittäny "järkeistää" ajatustapaa ja homma on mennyt parempaan suuntaan...ja tietysti tuollatavalla etsimällähän sitä tuli hommaan perehdyttyä sillon ennenkun sotkeuduin skaaloihin.
En minä sano, että skaaloja ei kannassais opetella, mutta siitä skaalamaisesta soittotavasta kannattaa yrittää päästä eroon ja sitähän nuo kitaransoiton opettajatkin kyllä taitaa korostaa...vaikka nyt en oo tunneilla ikinä tullu käytyäkään.
- Telecaster
Muuan Salvador Dali tähdensi, että on absoluuttisen tärkeää osata "klassinen" kuvataiteellinen ilmaisu - vasta tämän hallitessaan voi poiketa siitä, kuten hän aikanaan teki.
En näe teorian tai esimerkiksi perusteiden ja niiden oppirakenteiden harjoittelun ja toisaalta "luovan", vapaamuotoisemman työskentelyn välillä minkäänlaista ristiriitaa. Itse asiassa ne komplementoivat toisiaan. Ja mitä tulee teoriaan; se on selitys sille, miksi jotkut asiat toimivat niin kuin ne toimivat, se on kuin Enigman murtumisen hetki, parhaimmillaan zenistinen oivallus.
Molempi parempi, sanoisi osuuskauppaväki proosallisesti. - JäinKoukuunnheti
Täällä toinen 39vuotias mies joka juuri aloitti uudelleen kitaran soiton opettelun. Taukoa oli vain reilut 20 vuotta välissä.
Nuorena poikana tuli kitara hommattua mutta en ehtinyt pitkään sitä soittelemaan / opettelemaan ku sairastuin pahaan nivelreumaan joka teki kitaran soittamisesta mahdotonta. Nyt sormet toimivat taas ja pystyy treenaamaan useamman tunnin päivässä.
Kitara ja muutkin musiikin instrumentit ovat mielestäni sellaisia että niiden "opettelu" kestää koko elämän. Kukaan ei voi sanoa että nyt olen täydelinen soittaja eikä ole enää mitään opeteltavaa.
Omaksi iloksi soittelu tosiaan tuo sitä iloa.
Oma naama oli varmaan kuin naantalin aurinko kun sain soitettua ensimmäisen kerran 12bar blues riffit parilla lickillä ilman säröääniä. Löysin siihen netistä hyvän tutoriaalin.
Koska jäin poikamieheksi taanoin ja lapsia ei ole ehdin soittelemaan 3-6 tuntia päivässä joka on melko paljon, sen verran paljon että sormet ovat iltaisin herkillä :D
Tsemppiä kaikille aikuisille ukoille jotka uskaltavat ottaa uuden asian elämäänsä josta oikeasti nauttivat!- korvakuulomies
Täällä mies mallia 1951. Tässä ajattelin vielä opetella tosissani soittamaan kitaraa.
Mulla on nuoruuden ajoilta pari sähkökitaraa ja akustinen Ibanez. Nyt hankin Martinin edullisen (siis Meksikossa valmistetun) kitaran, joka on mikitetty ja siihen pienen vahvistimen. Olen katsellut you tubesta mallia opetusvideoilta ja täytyy sanoa, että jotakin uutta on tullut opittua.
Ei ole asiasta tarkoitus ottaa mitään stressiä, vaan omaksi iloksi ja omalla tyylillä soittaa.
Nykyään löytyy apuja joka paikasta mm. netistä.
Tarkoitus on oppia hallitsemaan kitaran otelauta mahdollisimman hyvin. Kyllä se tästä pikkuhiljaa, mutta tämä on hieno harrastus. Kyllä tuo Meksikon Martinkin on minusta laatupeli ja ihana soittaa. Nuotteja en osaa, mutta ei haittaa.
terv. korvakuulomies
- Nakkisormi
Mies jolla ikää nyt 45. Kaksi vuotta sitten ostin Telecasterin oheistarvikkeineen. Ja ihan itse olen opiskellut netin avulla, ja korvakuulolta musiikkia kuunnellen.
Hitaasti mutta epävarmasti olen edennyt. Nyt soittelen yksinkertaisia biisejä, joita äiti ja sukulaiset ovat kehuneet... :)
Kannattaa tsekata www.justinguitar.com Sieltä minä olen perusteet opetellut. - Spasmikäsi
Itsellä ollut myös aina ollut sellainen kutina, että jotain olis kivaa osata soittaa ja kitarahan on eniten rock. Ikää on ens kuusta 38 ja kitaran olen omistanut 2 päivää. Ja sormiin sattuu kuin olis hellan levyllä polttanut.
Itse olen aloittanut nyt noilla applelta iPadiin saatavilla sovelluksilla ja tuo suomalainen sivusto Rockway näyttäis oikein hyvältä, joskin maksullinen. Mutta nuo ilmaisetkin videot ovat varsin perusteellisia. Saatanpa ehkä tilauksenkin laittaa jossain vaiheessa, kun saa noita perussointuja edes vähän haltuun. Ei vielä paljon järkeä edetä, kun ei kahta helppoa sointuakaan saa peräkkäin soitettua puhtaasti rytmissä. Mutta kyllä se tästä. - somekindofguitarist
Katos vaan, kerrankin suomi24 ssa. Ihan hyvä ja asiallinen ketju. Oma tausta on sellainen että aloin soittaa kitaraa about 15 vuotiaana ja kävin musiikkiopiston soittotunneilla kerran viikossa monta vuotta, mutta se oli enemmän sellaista ajan vietettä ja sitä, että oli siis duunin jälkeen jotain tekemistä ym... oma palo hommaan oli sammunut mutta kerran viikossa vaan käytiin soittamassa... Mitään en oikeastaan opetellut kunnolla alusta loppuun, jotain silti tietty... mutta hommasta meni jotenkin mielenkiinto ja vähän päälle parikymppisenä en omistanut edes enää kitaraa ja sitä kestikin sitten, siis soittamattomuutta se 10 vuotta about kunnes... sain uuden kipinä , en tiedä mistä ja nyt reilu 30 vuotiaana soittelen aika paljon ja harjoittelen biisit kunnolla alusta loppuun, okei no sooloja en mutta kompit ja riffit niin hyvin kun vaan kykenen...ja jaksan ☺mutta reenaan ja katson asioita ihan uudella tavalla kun sillon teininä ja juu olin teini vielä 20 vuotiaanakin. Mutta niuhottaa en jaksa harjoittelussa vieläkin eli en ota ressiä jos joku pikku juttu jää soittamatta tai jokin yks hiton ääni jää pois jne... mutta tarkka yritän olla... tatsi on tärkeää. Pitää osata myös pistää se kitara syrjään sit ku ei enää nappaa, siis vaikka viikoksi. Tai kahdeksi. Ei sitä tartte kokoajan renkuttaa silti... ja tyylejä kannattaa vaihtaa, välillä vaikka vain ottaa sointuja ja laulaa päälle. Kyl se siitä. Ihan nollasta itseni ei periaatteessa tarvinnut uudelleen aloittaa koska perusjutut tuli vielä selkärzngasta about kuten avoimet soinnut....
- borninthesixties
Ikä ei ole este, vaan enemmänkin hidaste. Nuorenahan se olis vitsa väännettävä. Muistaakseni Glenn Tipton (jos joku tietää Judas Priestin) aloitti soittamisen 16-vuotiaana eli suhteellisen "myöhään".
Treeniä vaan niin perkuleesti, se kai on kuitenkin kaiken taidon takana. Vanhempana se motivointi, mutta myös ajankäyttö on toki haastavampaa kuin nuorempana. Ei vaan ole aikaa treenata 8 tuntia päivässä ja turhautuminenkin iskee helpommin päälle.
Itseopiskeluhan on nykyään helpompaa kuin koskaan aiemmin. Netti on täynnä opetusvideoita, tabulatuureja, taustanauhoja, soitinesittelyjä jne. jne. Mainittakoon vaikka Songsterr ja Andertons musicin videot. Jos haluaa maksaa, niin soittotunteja antavia kitaristeja löytyy vaikka huru mykke. Pahimmat virheet kannattaa karsia jo heti alussa soitonopettajan avulla.
Eikä pidä antaa periksi jos se Steve Vain soolo ei mene putkeen vielä sadannellakaan yrityksellä. Soittotaito kehittyy vähitellen ankaralla toistolla. Ainakin meikäläisen kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=2uCSZPil704
Tääkin mummo alotti soiton vasta 60-vuotiaana.
Nykyään vehkeet on jo niin makeita, että ne oikein houkuttelee räpläämään niitä vähän väkisinkin. Lapsen mieli kannattais pyrkiä säilyttämään. Leluja nää kaikki vehkeet vaan kuitenkin on.
Ehdottomasti kannattaa aloittaa soittoharrastus vähän vanhempanakin. Musiikin on todettu tekevän todella hyvää aivoille. Jo pelkkä kuunteleminen on niille hyväksi, mutta soittaminen on vieläkin parempaa. - korjausedelliseen
borninthesixties kirjoitti:
Ikä ei ole este, vaan enemmänkin hidaste. Nuorenahan se olis vitsa väännettävä. Muistaakseni Glenn Tipton (jos joku tietää Judas Priestin) aloitti soittamisen 16-vuotiaana eli suhteellisen "myöhään".
Treeniä vaan niin perkuleesti, se kai on kuitenkin kaiken taidon takana. Vanhempana se motivointi, mutta myös ajankäyttö on toki haastavampaa kuin nuorempana. Ei vaan ole aikaa treenata 8 tuntia päivässä ja turhautuminenkin iskee helpommin päälle.
Itseopiskeluhan on nykyään helpompaa kuin koskaan aiemmin. Netti on täynnä opetusvideoita, tabulatuureja, taustanauhoja, soitinesittelyjä jne. jne. Mainittakoon vaikka Songsterr ja Andertons musicin videot. Jos haluaa maksaa, niin soittotunteja antavia kitaristeja löytyy vaikka huru mykke. Pahimmat virheet kannattaa karsia jo heti alussa soitonopettajan avulla.
Eikä pidä antaa periksi jos se Steve Vain soolo ei mene putkeen vielä sadannellakaan yrityksellä. Soittotaito kehittyy vähitellen ankaralla toistolla. Ainakin meikäläisen kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=2uCSZPil704
Tääkin mummo alotti soiton vasta 60-vuotiaana.
Nykyään vehkeet on jo niin makeita, että ne oikein houkuttelee räpläämään niitä vähän väkisinkin. Lapsen mieli kannattais pyrkiä säilyttämään. Leluja nää kaikki vehkeet vaan kuitenkin on.
Ehdottomasti kannattaa aloittaa soittoharrastus vähän vanhempanakin. Musiikin on todettu tekevän todella hyvää aivoille. Jo pelkkä kuunteleminen on niille hyväksi, mutta soittaminen on vieläkin parempaa.Tarkistettuani tiedon, Tipton aloittikin kitaransoiton 21-vuotiaana. Hän opetteli tosin jo lapsena pianon soiton, mistä oli tietenkin hyötyä kitaraan siirtymisessä.
- humppamies2
Taustanauhoista ja vastaavista harjoittelussa. Mua on auttanut eniten looper-pedaalit, missä tausta soitetaan itse ja sen päälle voi soittaa välittömästi lisää. Kerralla vaan, ja seuraavalla kerralla paremmin, ei niitä tarvitse tallettaa. Ne ovat helppokäyttöisiä. (Demoäänitykset on sitten erikseen.) Se tuntuu oikealta musiikin tekemiseltä ja on kehittävämpää. Toisaalta levyyiltä juttujen opetteleminen ja tarkka kuuntelu on myös avuksi. Taustanauhoja en sulje kokonaan pois, mutta jotenkin niistä tulee feikkifiilis.
- Blues2
Juu, eihän 39 v ole ikä eikä mikään. Hyvin voi aloittaa/palata kitaransoiton pariin myöhemminkin. Ja kannattaa, ei tiedä koskaan mitä kivaa siitä seuraa. Tässä omaa tarinaani:
https://kitaransoitto.wordpress.com/ - kivaatosi
En tiedä aloittamisesta, mutta lopettamisesta voin kertoa. Tosi kivaa.
- Takkahuonekitaristi
Mukavaa luettavaa. Taidan olla kaikista vanhin alottaja? Kerronpa myös oman tarinani. Ostin noin 15 vuotiaana huonon ja halvan kitaran veljeni kanssa kimpassa ja yritin opetella soitttamaan, mutta ei siitä mitään tullut. Kitaravanhus kulkeutui monen mutkan jälkeen noin kaksi vuotta sitten takkahuoneeni seinälle koristeeksi. Aikuiset lapseni olivat ymmällään, ja ihmettelivät, että onko papalla ollut joskus kitara? Yksi lapsistani on ammattimuusikko ja kai hänen johdollaan ostivat 60 vuotislahjaksi vajaa vuosi sitten elektroakistisen Fenderin. Siitäpä aloin opetella netistä ja kirjastosta löytyvien oppien avulla ja oppimisen riemu on valtavaa. Syksyllä menin kansalaisopiston aikuisryhmään. Aluksi hieman mietitytti, kuinka pärjään, kun jotkut porukasta olivat kulkennet siellä vuosia? Osasin kuitenkin sointuja jo melkoisen määrän valmiiksi ja meitä on mukava porukka siellä. Pysyn kuitenkin hyvin mukana. Teoriaa opiskelen pikkuhiljaa ja näin työelämän jättäneenä huomaan, että eihän tämä nyt avaruustiedettä ole, vaan kaikki perustuu johonkin. En edes luule olevani vielä kummoinenkaan kitaristi, mutta soittelen lähes päivittäin ja joskus tuntuu, että taas olen oppinut paljon uutta. Tavoitteita ei ole muuta kun saada onnistumisen riemuja.
- Kitarapena
Yksin onnistuminen on hauskaa, mutta kimpassa se on vielä hauskempaa! Meillä Raisiossa on työväenopisto järjestänyt kivoja harrastebändejä aikuisille ja siellä on ollut mukava mokailla ja oppia musiikista muiden suht samantasoisten kanssa. Suosittelen tarkistamaan oman opiston tarjontaa!
- klasssssssjazz
Kivun sietokyky ratkaiseva. Näpit rutisee jos aikoo esim. klasarii vetää.
- ekiki
Uudelleen tuli alettua soitteleen, tuli hankittua strato Usa malli, nyt haluaisin löytää taustoja minkä päälle vois soitella, ja harjoitella, tiedosta kiitollinen.
- enolerobottien
No luonnollisestikin Youtubesta ,,laitat vaan hakuun guitar backing,,sieltähän niitä löytyy taustoja kai jo miljoonittain.
- viimeisethetket
Löytyi tällainen viestiketju, itse olen nyt 55 ja en ole koskaan soittanut kitaraa mutta nyt aion opetella kitaran soiton, ajattelin et jos elän 75 vuotiaaksi niin ehdin soittaa 20 vuotta!!
- noei
Olipa mielenkiintoinen ketju, tosiaan kerrankin asiallinen suomi24. luin tässä pyhä päivän ratoksi , koska koskettaa itseänikin läheltä.
Noh aihe tietysti on sellainen jossa suuria riidanaiheita synny , eikä ne jotka mitään tämmöisestä asiasta ymmärrä eikä ole kiinnostunut karsiutuu pois.
Olen nyt 55 vuotias ja tässä oma tarinani musiikin parissa.
Olen aika köyhistä oloista ja syrjäkyliltä lähtenyt jolloin lapsuudessa ja varhaisemmassa nuoruudessa ei tullut mieleenkään joskin mahdollisuuksiakaan ei juuri ollut harrastaa musiikkia , eikä kodissa ja lähipiirissä soinut kuin radio.
Mutta minä olen tavattomasti pitänyt musiikista. Koulussa musiikkitunnit joissa silloin laulettiin lauloin aina innolla mukana.
Mutta mulla olihyvin huono itsetunto, ja pidin itseäni täysin kykenemättömäksi soittamaan mitään. Ihailin niitä ihmisiä jotka osasivat , pidin heitä jotenkin erityisen lahjakkaina ja ajattelin että se on joku luonnonlahja jotta ne osaa tosta vaan kun niillä on se lahja. Myöhemmin aikuistuessa ymmärsin , kun vielä tutustuin soittamista harrastaviin , ettei se ihan niin ollut , vaan että ihan jokainen taitava soittajan on täytynyt opetella ,harjoitella ja tosi kovaa päästäkseen hyviin tuloksiin.
Niinpä sitten n 22 vuotiaana eräs kaveri, joka osasi soittaa kitaralla, sitten innosti minutkin, ja näytti ensimmäiset soinnut miten ne otetaan . Silloisella tyttöystävälläni , ja nykyisellä vaimollani oli nailonkielinen kitara , jolla aloin pikkuhiljaa harjoitella . Sitten sen vaihdoin teräskieliseen Landolaan.
Sittemmin kun mentiin naimisiin ja saatiin lapsia ja oli yhtä ja toista siihen liittyvää tekemistä. Soittaminen jäi vähälle , mutta koko ajan kuitenkin itseopiskelemalla harjoittelin ja soitin lähinnä omaksi- ilokseni , enkä minä kuvitellut pääseväni siinä kovinkaan pitkälle .
Harmittelin sitä kun mitään kehitystä ei sitten ruvennut tapahtumaan . Se vaan junnasi pitkiä aikoja paikoillaan. Johtui siitä, että aikaa siihen ei ollut paneutua. Mutta aina silloin tällöin, kun olin jo heittämässä koko vehkeen menemään jokin uusi oivallus tuli ja toivo heräsi ettei sittenkään vielä kannata luovuttaa.
Oikea läpimurto , josta nykyinen soittajan ura (näin voisin sanoa) alkoi tuossa n 13vuotta sitten, kun nuo lapsiperheen ruuhkavuodet alkoi jäädä taa.
Perus-soinnut osasin ja kukenin niillä säestämään laulua. Niinpä rohkaistuin ilmoittautumaan kuoroon säestämään erään toisen kitaristin kaveriksi.
Ja siitä lähti toden teolla minun kehittyminen kitaristina. Parasta oppia on ollut toisten soittajien kanssa yhteis-soittaminen . Ja sainhan minä eräältä taitavalta muusikolta myös jonkin verran opetusta ja neuvoja,
Nykyään kitara kulkee parhaimmillaan useita kertoja viikossa monissa eri tilaisuuksissa, eri kokoonpanoissa ja niihin harjoituksissa. Soittoni ei ole enää pelkkää rämpyttämistä, vaan paljolti näppäilyä. Ja vielä huuliharppukin välistä soi mukana Ja nautin tavattomasti soittamisesta. Lähteminen ei ole ollenkaan vaikeaa kun on kysymys soittamisesta.
Vieläkin on aina varaa tulla vaan paremmaksi. Tiedän ja tunnen paljon muita parempiakin soittajia joita ihailen. Itse olen aika tyytyväinen kuitenkin että olen päässyt tähänkin tasoon , ja olen siitäkin itse yllättynyt. En olisi silloin 13vuotta sitten kuvitellut .
Nyt on myös ensiluokkainen elektroakustinen kitara. Sähkökitara ei ole minun juttu. Pidän melodisesta akustisesta kitarasta enemmän.
Lisäksi minua on myös kiehtonut haitarin soitto. Niinpä sitten samoihin aikoihin hommasin halvan haitarin jota ihan kokeillakseni rupesin opettelemaan sen soittotekniikkaa.
Ja yllätyin siinäkin , että ei sekään mitään avaruustiedettä ole vaikka helposti siltä näyttää . Nykyään vetelen silläkin kappaleita monenlaisia. Jonkin verran toreillakin ihmisille, ja ihmiset tykkää. Se on mukavaa ja se on myös auttanut minua kitaran soiton oppimisessa myös. Sen kautta musiikin teorian monet salat on auenneet , sävelkorva tarkentunut yms. Silti vaikka minua nykyään hanuristiksikin kutsutaan. Niin kyllä minä koen kuitenkin enemmän kitaristi .- FeelingsViaWood
Täällä myös yksi kitaransoiton aikuisiällä aloittanut.
Tärkein juttu on varmaan oma ehtymätön halu oppia aina vaan joku uusi ihana kappale. Musaopistoon menin v.2014 ja siellä minulla oli opettaja n. 1 1/2v. Mutta hän sitten eläköityi ja minun täytyi jatkaa ”itsekseni” . Aloitin aikalailla nollasta. Olen kyllä käynyt musiikkiluokat 3-9lk , joten jtn musiikillista käsitystä oli entuudestaan mutta kitara instrumenttina oli minulle aivan uusi. Muistan isäni soitelleen minulle näppäilemällä muutamia ”folk” tyyppisiä lauluja ja ne ovat piirtyneet muistini iäksi. Muistan vain ajatelleeni miten upealta ja pehmeältä voi nylon-kielinen kitara kuulostaa :)
Soittamista minulla on takana vajaa 4 1/2 vuotta nyt...eikä loppua näy...
Jos kiinnostaa , soitteluani voi käydä kuuntelemassa :
https://www.youtube.com/channel/UC-FMFWBOJQv-icG07OQd2Fw
Hyvää ja soitontäyteistä vuotta 2019 kaikille! :)
- FeelingsViaWood
Täällä myös yksi kitaransoiton aikuisiällä aloittanut.
Tärkein juttu on varmaan oma ehtymätön halu oppia aina vaan joku uusi ihana kappale. Musaopistoon menin v.2014 ja siellä minulla oli opettaja n. 1 1/2v. Mutta hän sitten eläköityi ja minun täytyi jatkaa ”itsekseni” . Aloitin aikalailla nollasta. Olen kyllä käynyt musiikkiluokat 3-9lk , joten jtn musiikillista käsitystä oli entuudestaan mutta kitara instrumenttina oli minulle aivan uusi. Muistan isäni soitelleen minulle näppäilemällä muutamia ”folk” tyyppisiä lauluja ja ne ovat piirtyneet muistini iäksi. Muistan vain ajatelleeni miten upealta ja pehmeältä voi nylon-kielinen kitara kuulostaa :)
Soittamista minulla on takana vajaa 4 1/2 vuotta nyt...eikä loppua näy...
Jos kiinnostaa , soitteluani voi käydä kuuntelemassa :
https://www.youtube.com/channel/UC-FMFWBOJQv-icG07OQd2Fw
Hyvää ja soitontäyteistä vuotta 2019 kaikille! :) - Anonyymi
Onko suosituksia aloittelijan kitaroista jos 300-400 euroa pystyy sijoittamaan?
- Anonyymi
Hei,
Ostin ekaksi kitaraksi tämän teräskielisen:
https://www.thomann.de/fi/fender_malibu_player_arg.htm
Soittamisesta innostuttuani päätin edellämainitun ohella soittamaan myös sähkökitaraa ja hankin tämänkin:
https://www.thomann.de/fi/fender_sq_cv_50s_tele_mn_whb.htm
Molempiin olen ollut aloittelijana oikein tyytyväinen. Näyttävät ja kuullostavat ainakin omasta mielestäni oikeasti hienolta tuossa hintaluokassa.
Olen 42 v. nainen ja aloitin kitaransoiton tänä vuonna. Terveisiä vaan "kohtalotovereille" :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei,
Ostin ekaksi kitaraksi tämän teräskielisen:
https://www.thomann.de/fi/fender_malibu_player_arg.htm
Soittamisesta innostuttuani päätin edellämainitun ohella soittamaan myös sähkökitaraa ja hankin tämänkin:
https://www.thomann.de/fi/fender_sq_cv_50s_tele_mn_whb.htm
Molempiin olen ollut aloittelijana oikein tyytyväinen. Näyttävät ja kuullostavat ainakin omasta mielestäni oikeasti hienolta tuossa hintaluokassa.
Olen 42 v. nainen ja aloitin kitaransoiton tänä vuonna. Terveisiä vaan "kohtalotovereille" :)https://www.youtube.com/watch?v=2uCSZPil704
Ikä ja sukupuoli eivät ole este. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=2uCSZPil704
Ikä ja sukupuoli eivät ole este.Tää oli ihan loistava, kiitos videosta.. Jos ei kuole 27-vuotiaana, niin ehtiihän sitä näköjään puuhailla elämän ehtoopuolellakin kaikenlaista.
Ihan kiva kitarakokoelmakin muorilla muuten. Tele tietysti mukana myös.
t. Edellinen - Anonyymi
Tilasin mielenkiinnosta Harley Benton sähkökitaran Thomann.de kaupasta. Yllätyin sen laadusta. Vähän piti tehdä säätöjä ja temppuja ennen kuin se lähti toimimaan (joten ei sovi kenties ihan aloittelijalle). Jos vähänkään osaa säätää, niin saa kyllä toimimaan.
Satulan säätöä, että kielet luistavat hyvin sekä kielten korkeuden säätöä. Lisäksi tallassa intonaation säätöä vaati. Myös kaularautaa piti vähän kiristää. Sen jälkeen soittoa, soittoa ja lisää soittoa. Sitten lähti peli toimimaan. Ei siis ole mitään moittimista kyseisestä kitarasta. Hinta oli vain 79 € joten hinta-laatu kohdallaan. Ei kalpene useamman sadan maksaviin verrattuna ollenkaan.
Tässä on yksi video aiheesta halvan kitaran säätäminen: https://youtu.be/k8ZpTWPnJ20
Nykyään on siis myös ”halpatuotannossa” kunnon laitteet tehtaissa, joilla kitarat valmistetaan. Se on halpatuotannossa lähinnä kiire ja huolimaton työn jälki, joka niissä näkyy (itse joutuu jälkikäteen tekemään asioita).
Harley Benton joka siis on Thomann kaupan oma merkki, valmistaa myös akustisia kitaroita, mikäli sellaiset kiinnostavat. Toki jos halvalla saa Suomesta, niin kannattaa suosia kivijalkaliikettä.
- Anonyymi
tärkeämpää on fiilis ja kimpassa, soittaminen missä kehittyy nopeammin kuin yksin veivatessa ei se millainen virtuoosi olet tai et ole
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442161- 271938
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231888Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851690Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621498Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381180- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157