Karyl McBride.n kirja

yxex

”Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?”

Teemana siis, kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä.

Mietteitäni kirjasta: Kirjoittaja on perheterapeutti jolla itsellään on narsistinen äiti, joten omakohtaista kokemusta ja oivalluksia löytyy. Kirja sopii myös miesten luettavaksi, lapsuuden tunnevammat eivät ole tyttärien 'etuoikeus' :)

”Kutsun sinut mukaan oppimaan itsestäsi ja äidistäsi. Matkanteko ei tule olemaan helppoa ja mukavaa. Joudut päästämään irti kieltämisestä, kokemaan vaikeita tunteita, olemaan haavoittuvainen ja löytämään itsestäsi piirteitä, joista et pidä”

McBride ohjaa ihmistä sisäiselle tutkimusmatkalle (kuten Sheldon B. Kopp kirjassaan 'Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!: psykoterapeuttinen pyhiinvaellus' )

Geeniperintö vs tunneperintö? McBride: ”Tunneperintö toimii geeniperimän tavoin. Se siirtyy sukupolvelta toiselle ilman että kukaan kiinnittää siihen suurta huomiota. Jotkin näistä 'perintökaluista' ovat herttaisia ja rakastettavia ja olemme niistä kiitollisia ja ylpeitä, mutta toiset ovat tuhoisia, ja niiden siirtyminen eteenpäin täytyy pysäyttää”

Kirja etenee sujuvasti ilman kapulakieltä ongelman tunnistamisesta sen seikan ymmärtämiseen kuinka narsistinen äiti vaikuttaa tyttären koko elämään; miksi 'minusta' on tullut ylisuorittaja tai alisuorittaja...narsistiperinnöstä kieltäytymiseen ja, t o i p u m i s e e n

Kirjan 9 luku: ”Apua! Minusta on tulossa samanlainen kuin äitini: Tyttäret äiteinä” (olisin itse lisännyt tuohon vielä; 'ja vaimoina') on erityisen kiinnostava. Sopii luettavaksi miehille joilla on tai on ollut 'hankala' vaimo.

82

1460

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yxex

      ”Jos olet riippuvainen, tunnet kumppaniasi kohtaan näin: Aion nojata sinuun ja olla sinusta riippuvainen. Olet ihminen, joka voi tehdä paljon hyväkseni. Voit pitää minusta huolta. Sinulla on rahaa, arvovaltaa, hyvä suku ja työ, olet komea, paperilla näytät hyvältä – täytät listani kriteerit”

      Hmm...riippuvainen kalskahtaa oudosti narsistiltakin...

      ”Jos olet läheisriippuvainen, tunnet kumppaniasi kohtaan näin: Minä aion pitää huolta sinusta, vaikka se tarkoittaisi, etten kykene huolehtimaan itsestäni. Olet ihminen, joka voi tarvita minua. Tarvitset minua hoivaamaan itseäsi, pitämään sinusta huolta, olemaan sinulle äiti.Tarvitset rakkautta ja ohjausta, koska et saanut sitä lapsena. Tarvitset minua, ja minulle tulee siitä hyvä olo.”

      Hmm...toisen eteen uhrautuva on myös narsistisesti häiriöinen. Sekä riippuvainen että laheisriippuvainen ”valitsee usein puolison joka ei pysty täyttämään hänen tunne-elämänsä tarpeita”, ja molemmat uhriutuvat yhtä helposti. Ei taida olla väliä, onko ihminen narsisti-uhri vai uhrautuja-uhri, uhri on loppupelissä itsensä uhri eikä kumppanin, ja se taas johtuu meidän kaikkien tavalla tai toisella puutteellisesta emotionaalisesta kehityksestä.

      Tarkoitan: Kun minä en ole jotain, on helppoa syyttää sinua, ja alkaa uhriksi. Omat puutteeni ovat kuitenkin se todellinen syy ja olen itseni uhri :)

    • yxex

      ”Perustuvat keskinäiseen riippuvuuteen, jossa kumppanit vuorollaan hoivaavat toisiaan mutta enimmäkseen toimivat itsenäisinä aikuisina. Silloin kumpikaan ei ole riippuvainen tai läheisriippuvainen. Kun riippuvainen ja läheisriippuvainen ovat suhteessa keskenään, kumpikaan ei rakasta toista sellaisena kuin tämä on – molemmat esittävät rooleja ja toteuttavat vääristynyttä mallia rakkaudesta. Narsistisen äidin aikuinen tytär tekee valintoja, joita hänen vaille vastakaikua jääneet tarpeensa johtavat harhaan. Riippuvuuteen perustuvat ihmissuhteet ovat epätyydyttäviä, koska kukaan ei voi tyydyttää kaikkia aikuisen täyttämättä jääneitä lapsuudentarpeita. Mutta niin kauan kuin tytär ei itse kohtaa tätä tyhjyyttä, hän odottaa, että joku toinen voi saada hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi, hyväksi ja rakastetuksi.”

      Komppaan kirjailijan ajatuksia, ja se vahvistaa omaa käsitystäni että olemme kaikki jonkin sortin narsistisesti vammautuneita, joka tulee korostetusti esiin oikeassa seurassa...siinä väärässä :)

      • määbää

        "Komppaan kirjailijan ajatuksia, ja se vahvistaa omaa käsitystäni että olemme kaikki jonkin sortin narsistisesti vammautuneita, joka tulee korostetusti esiin oikeassa seurassa...siinä väärässä :)"

        Ehkä ei ole olemassa väärää seuraa? Jos ihmisestä kumpuaa jotakin, joka etsii sitä vastakappaletta, niin silloinhan se on ikäänkuin tiedostamattomalla tasolla tarkkoituksellista se hakeutuminen väärään seuraan, erityisesti silloin kun siitä seuraa jonkin asteista kasvua..

        Tulee mieleen kasvit, joita pitää pimeässä ja lähes ilman vettä, että alkavat kukkia. Ehkä ihmiset tarvitsevat samankaltaisia "sielullisia potkuja" jalostuakseen, emme vain ole niistä kovin kiitollisia, koska ne aiheuttavat kärsimystä sen tiedottomuuden ja taidottomuuden edessä, jota ihminen sellaisen kummutessa kokee..

        Edelleen narsismista puhuttaessa, minusta se narsistisempi tapaus on edelleen se, joka pakottaa toisen, oli se pakottaminen mitä vaan, etenkin jos siihen toisen pakottamiseen yhdistyy raivoamista, vähättelyä, mitätöintiä, haukkumista ja mykkäkoulua sekä asioiden vääntelyä --> syytetään toisen tekevän asioita pääkseen puhuttaessa menetelmistä, jotka itse ensin otti käyttöön..

        Oikeassa oikeassa seurassa, en tiedä. Tykkään ihmisten rosoisuudesta. Omassa ehjässä erinomaisuudessaan hymisevät tyypit ovat turhan monesti ympäripyöreitä ja anteeksi etukäteen, tylsiä. :)

      • yxex
        määbää kirjoitti:

        "Komppaan kirjailijan ajatuksia, ja se vahvistaa omaa käsitystäni että olemme kaikki jonkin sortin narsistisesti vammautuneita, joka tulee korostetusti esiin oikeassa seurassa...siinä väärässä :)"

        Ehkä ei ole olemassa väärää seuraa? Jos ihmisestä kumpuaa jotakin, joka etsii sitä vastakappaletta, niin silloinhan se on ikäänkuin tiedostamattomalla tasolla tarkkoituksellista se hakeutuminen väärään seuraan, erityisesti silloin kun siitä seuraa jonkin asteista kasvua..

        Tulee mieleen kasvit, joita pitää pimeässä ja lähes ilman vettä, että alkavat kukkia. Ehkä ihmiset tarvitsevat samankaltaisia "sielullisia potkuja" jalostuakseen, emme vain ole niistä kovin kiitollisia, koska ne aiheuttavat kärsimystä sen tiedottomuuden ja taidottomuuden edessä, jota ihminen sellaisen kummutessa kokee..

        Edelleen narsismista puhuttaessa, minusta se narsistisempi tapaus on edelleen se, joka pakottaa toisen, oli se pakottaminen mitä vaan, etenkin jos siihen toisen pakottamiseen yhdistyy raivoamista, vähättelyä, mitätöintiä, haukkumista ja mykkäkoulua sekä asioiden vääntelyä --> syytetään toisen tekevän asioita pääkseen puhuttaessa menetelmistä, jotka itse ensin otti käyttöön..

        Oikeassa oikeassa seurassa, en tiedä. Tykkään ihmisten rosoisuudesta. Omassa ehjässä erinomaisuudessaan hymisevät tyypit ovat turhan monesti ympäripyöreitä ja anteeksi etukäteen, tylsiä. :)

        Olen samaa mieltä että sielullinen potku tekee kipeää. Ehkä ihmisen psyykessä jokin liikahtaa liian nopeasti, kun taas rauhallisempi oppiminen(liike) muuttaa ihmistä turvallisesti.

        Jälkeenpäin ajateltuna; saamani shokkihoito totisesti pisti minut tutkimusmatkalle, joten näen hankalan suhteeni ykskaks positiivisessa valossa.

        Alan ehkä olla valmistumassa anteeksiantamiseen sen suhteen.

        Kuulostaa siltä että kovan koulun kasvatteja olet itsekin. :)

      • määbää
        yxex kirjoitti:

        Olen samaa mieltä että sielullinen potku tekee kipeää. Ehkä ihmisen psyykessä jokin liikahtaa liian nopeasti, kun taas rauhallisempi oppiminen(liike) muuttaa ihmistä turvallisesti.

        Jälkeenpäin ajateltuna; saamani shokkihoito totisesti pisti minut tutkimusmatkalle, joten näen hankalan suhteeni ykskaks positiivisessa valossa.

        Alan ehkä olla valmistumassa anteeksiantamiseen sen suhteen.

        Kuulostaa siltä että kovan koulun kasvatteja olet itsekin. :)

        Kovimman koulun lienee aiheuttanut oma temperamenttini.. Tietyllä tasolla elämä ja muiden käytös on helppokin hyväksyä ja jopa ymmärtää. En aina vaan ole nähnyt oman reaktionopeuteni aiheuttavan lopunviimeksi sitä suurinta tuhoa itseni kannalta. :DD

        Toisaalta nykyajan ihanne tuntuu olevan hyvinkin pitkälle sellainen, että mikään ei hetkauttaisi, eikä mihinkään saisi suhtautua intohimoisesti. Ilon pitää olla hiljaista sisäistä hyminää, ruuan terveellistä, vuorokausirytmin säännöllinen, kesä ei saisi olla kuuma, ja talvella on huono tuo pakkanen.. Eteenpäin pitää pyrkiä, tavoitteita pitää olla, sosiaalisuus on pakko, jopa niin että kaiken itsestään on voitava luovuttaa toisten käsiin toisten vaatimuksesta.. huoh.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.

        Ja kuitenkin. Elämän tarkoitus lienee elämä itse. Ja se pitää sisällään kipukohtia, suurta surua ja menetyksiä ynnä valintoja. Mutta henkilökohtaisesti minua järkyttää ihmisen ehdottomuus toista ihmistä kohtaan.. Se on jotakin niin tuhoavaa.

        Vaikka syyllistyn siihen itsekin :DD Ja narsisti lisäisi tähän vastuuta pois itseltään siirtävän kommentin: erityisesti ärsytettynä :)

      • yxex
        määbää kirjoitti:

        Kovimman koulun lienee aiheuttanut oma temperamenttini.. Tietyllä tasolla elämä ja muiden käytös on helppokin hyväksyä ja jopa ymmärtää. En aina vaan ole nähnyt oman reaktionopeuteni aiheuttavan lopunviimeksi sitä suurinta tuhoa itseni kannalta. :DD

        Toisaalta nykyajan ihanne tuntuu olevan hyvinkin pitkälle sellainen, että mikään ei hetkauttaisi, eikä mihinkään saisi suhtautua intohimoisesti. Ilon pitää olla hiljaista sisäistä hyminää, ruuan terveellistä, vuorokausirytmin säännöllinen, kesä ei saisi olla kuuma, ja talvella on huono tuo pakkanen.. Eteenpäin pitää pyrkiä, tavoitteita pitää olla, sosiaalisuus on pakko, jopa niin että kaiken itsestään on voitava luovuttaa toisten käsiin toisten vaatimuksesta.. huoh.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.

        Ja kuitenkin. Elämän tarkoitus lienee elämä itse. Ja se pitää sisällään kipukohtia, suurta surua ja menetyksiä ynnä valintoja. Mutta henkilökohtaisesti minua järkyttää ihmisen ehdottomuus toista ihmistä kohtaan.. Se on jotakin niin tuhoavaa.

        Vaikka syyllistyn siihen itsekin :DD Ja narsisti lisäisi tähän vastuuta pois itseltään siirtävän kommentin: erityisesti ärsytettynä :)

        :-D
        Jos ärsyttäisin sinua, lentäisikö silloin purkit ja purnukat kahden minuutin ajan kuin ohjukset? ;)

      • määbää
        yxex kirjoitti:

        :-D
        Jos ärsyttäisin sinua, lentäisikö silloin purkit ja purnukat kahden minuutin ajan kuin ohjukset? ;)

        Myönnän tavaran leijuilevan luonteen läheisyydessäni :DD Se vaatii sinulta täydellistä ehdottomuuden tunteen minua kohtaan siirtämistä, jossa romahdan omaan turhautumiseeni siksi, kun et tuntuisi tajuavan hyvälläkään tahdolla vapaaehtoisesti oikein sitä, mitä yritän sanoa, ja minua uhkaa itseäni siinä sinun "totaalisessa seinässäsi" katapleksinen voimattomuustila. Oliko tarpeeksi narsistisesti selitetty omaksi edukseni ;)

      • yxex
        määbää kirjoitti:

        Myönnän tavaran leijuilevan luonteen läheisyydessäni :DD Se vaatii sinulta täydellistä ehdottomuuden tunteen minua kohtaan siirtämistä, jossa romahdan omaan turhautumiseeni siksi, kun et tuntuisi tajuavan hyvälläkään tahdolla vapaaehtoisesti oikein sitä, mitä yritän sanoa, ja minua uhkaa itseäni siinä sinun "totaalisessa seinässäsi" katapleksinen voimattomuustila. Oliko tarpeeksi narsistisesti selitetty omaksi edukseni ;)

        =)
        Söpösti sanottu! Olen itse sitä mieltä että kaikissa liitoissa satavarmasti jossain vaiheessa eteen tulevat riidat kannattaa purkaa vaikka 'pari lautasta lattiaan' tempperamentilla mieluummin kuin kyräillä päivien mykkäkoulussa ja viikkojen kostoajatuksissa.

        *sieppaa purkit rapylään, ja pyytää anteeksi* :)

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        =)
        Söpösti sanottu! Olen itse sitä mieltä että kaikissa liitoissa satavarmasti jossain vaiheessa eteen tulevat riidat kannattaa purkaa vaikka 'pari lautasta lattiaan' tempperamentilla mieluummin kuin kyräillä päivien mykkäkoulussa ja viikkojen kostoajatuksissa.

        *sieppaa purkit rapylään, ja pyytää anteeksi* :)

        Notta Ohhoh!

        *ihmettelee suu auki, että mites ny tolleen*

        :DD

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Notta Ohhoh!

        *ihmettelee suu auki, että mites ny tolleen*

        :DD

        Jos ärsyttäisin sua, omatuntoni ei päästäisi mua pälkähästä. Anteeksi olisi pyydettävä :)
        Toisaalta, jos leijuttaisit purkit mun kupoliin ilman syytä, ärsyyntyisin tuossa tuokiossa.. :-P

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Jos ärsyttäisin sua, omatuntoni ei päästäisi mua pälkähästä. Anteeksi olisi pyydettävä :)
        Toisaalta, jos leijuttaisit purkit mun kupoliin ilman syytä, ärsyyntyisin tuossa tuokiossa.. :-P

        Niin. Mutta tosielämässä se menisi luultavasti niin, että et myöntäisi ärsyttäneesi vaikka arat paikkani olisivatkin tiedossa, ja käyttäisit niitä huomaamatta hyväksesi, ja kun yrittäisin kertoa, mikä ärsytti, puhuisit päälle ja leikkisit tymhää ja väittäisit minun keksivän tekosyitä :/

        Niinhän ne, perhisriidat, jotka mitättömästä alkaa, saavat alkunsa ja käyttövoimansa.. :DD

        Tähtään aina ohi, ja jos kohde liikkuu, ei ole minun vikani jos osuu.. tähtään hyvin 8'}

        Mutta noin muuten omatunto on hieno asia.. :)

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Niin. Mutta tosielämässä se menisi luultavasti niin, että et myöntäisi ärsyttäneesi vaikka arat paikkani olisivatkin tiedossa, ja käyttäisit niitä huomaamatta hyväksesi, ja kun yrittäisin kertoa, mikä ärsytti, puhuisit päälle ja leikkisit tymhää ja väittäisit minun keksivän tekosyitä :/

        Niinhän ne, perhisriidat, jotka mitättömästä alkaa, saavat alkunsa ja käyttövoimansa.. :DD

        Tähtään aina ohi, ja jos kohde liikkuu, ei ole minun vikani jos osuu.. tähtään hyvin 8'}

        Mutta noin muuten omatunto on hieno asia.. :)

        Toisen 'lukeminen' ja pahastumisen tunteen huomaaminen pitäisi aiheuttaa rakastavassa ihmisessä hellyyden ja hoivaamisen tunteen..pidän sinusta huolta.

        Halloo narskupalstalaiset..puhunko mielestänne kiinaa? ;-DDD

        *seisoo paikoillaan ja luottaa tähtääjään*

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Toisen 'lukeminen' ja pahastumisen tunteen huomaaminen pitäisi aiheuttaa rakastavassa ihmisessä hellyyden ja hoivaamisen tunteen..pidän sinusta huolta.

        Halloo narskupalstalaiset..puhunko mielestänne kiinaa? ;-DDD

        *seisoo paikoillaan ja luottaa tähtääjään*

        Periaatteessa tuo "puhua kiinaa" - juttu on aika hyvä. Oikeastihan ihminen vierasta kieltä kuullessaan ja kohdatessaan toisen, usein yrittää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi kuitenkin. Mutta jos tietty empatiataitupumus uupuu, ehkä sellainen yrittäminen jää pois. Niinpä, jos suhtautuu narsistisia menetelmiä käyttävään kuin tämä puhuisi kiinaa... no ohho..

        Ok. Ehkä "taustamusiikki" olisi kuvaavanpi sana kuin kiinankieli. Mikäli se meni niin, että narsistin solvauksiin voi suhtautua kuten kiinankieliseen runouteen :D Eli kuunnella kuurona, mutta ei välinpitämättömänä, yrittäen ymmärtää..

      • M.B.
        M.B. kirjoitti:

        Periaatteessa tuo "puhua kiinaa" - juttu on aika hyvä. Oikeastihan ihminen vierasta kieltä kuullessaan ja kohdatessaan toisen, usein yrittää ymmärtää ja tulla ymmärretyksi kuitenkin. Mutta jos tietty empatiataitupumus uupuu, ehkä sellainen yrittäminen jää pois. Niinpä, jos suhtautuu narsistisia menetelmiä käyttävään kuin tämä puhuisi kiinaa... no ohho..

        Ok. Ehkä "taustamusiikki" olisi kuvaavanpi sana kuin kiinankieli. Mikäli se meni niin, että narsistin solvauksiin voi suhtautua kuten kiinankieliseen runouteen :D Eli kuunnella kuurona, mutta ei välinpitämättömänä, yrittäen ymmärtää..

        A on niin paljon kirjoittanut tuosta.. Suhtautumistavasta.. Hyväksyvä katse.. huoltaa ja hoivata.. ei olla lapsi suhteessa lapseen joka on.. ja parhaana: rauha on tie :)

        Mutta tuo kiinankieli meni tuossa ylhäällä siis jo solmuun:DD

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        A on niin paljon kirjoittanut tuosta.. Suhtautumistavasta.. Hyväksyvä katse.. huoltaa ja hoivata.. ei olla lapsi suhteessa lapseen joka on.. ja parhaana: rauha on tie :)

        Mutta tuo kiinankieli meni tuossa ylhäällä siis jo solmuun:DD

        Kun meet nukkumaan, nuku hyvin =)

    • yxex

      ”Ihmissuhteessa riippuvainen tytär etsii kumppania, joka täyttäisi sen tunteiden tyhjyyden, jonka narsistinen äiti on jättänyt jälkeensä. Kumppanista tulee tyttärelle äidin korvike, ja hänen osansa suhteessa on kysyä, 'mitä hän voisi tehdä tyttären hyväksi'

      Ihmissuhteet siirtyvät vaiheesta toiseen. Ensimmäistä vaihetta luonnehtii pilvissä leijumisen tunteeseen liittyvä epätodellinen lumous. Kutsun sitä haavemaailmaksi, jossa riippuvainen tytär on onnesta sykkyrällä. Hän on löytänyt miehen joka pitää hänestä huolta ja antaa hänelle kaiken mistä hän jäi lapsuudessa paitsi. Hänen unelmansa ovat käyneet toteen! Aluksi suhde tuntuu täydelliseltä, koska kaikki ristiriidat on pantu hyllylle ja kontrolli on annettu kumppanille. Mikä voisi olla parempaa? Tytär ei ole saanut tarvitsemaansa rakkautta lapsuudessa, mutta nyt herra Oikea toteuttaa kaikki hänen unelmansa.

      Lopulta herra Oikea paljastuu kuitenkin herra Virheeksi. Riippuvainen tytär on tiedostamattaan valinnut huolehtijaksi miehen, josta tulee läheisriippuvainen. Tytär tukahduttaa miehen loputtomiin vaatimuksiinsa, mustasukkaisuuteensa ja epävarmuuteensa. Tytär haluaa miehen seuraa koko ajan, ja hän odottaa tämän täyttävän hänen kaikki tarpeensa, varsinkin tunne-elämään liittyvät. Kun mies ei tähän kykene, tytär suuttuu, kuten hänen äitinsä oli suuttunut, mikä hämmästyttää ja turhauttaa miestä.

      Myös tytär tuntee tuskaa lavastaessaan uudelleen suhdetta narsistiseen äitiin, mutta kääntäessään roolit nyt päälaelleen. Hän kokee samaa pettymystä ja tyhjyyttä kuin lapsena ja syyttää puolisoaan siitä, ettei tämä ole riittävän hyvä hänelle. Tytär kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja hän muistuttaa äitiään moittiessaan: 'Jos rakastat minua, teet hyväkseni nämä asiat. Ansaitsen ja odotan tätä {erikoiskohtelua}'”

      Semmoista tällä kertaa. Olen miettinyt monta kertaa, että kun olin suhteen alussa toiselle se herra Oikea...mitä tapahtui kun minusta sitten tuli herra Virhe. No, se asia valottui mulle hiukan. Naisia en ala syyttelemään, tytär-kolikolla on kääntöpuolensa...mies.

      Lainasin kirjan tekstiä noin sivun verran. Kirjassa on 272 sivua.

      • lottamari<3

        Jestas miten ihailen mielenkiintoasi ja kykyäsi paneutua tähän aiheeseen ;) Heti alussa minua ihmetytti tuo "tunne perimä", joka jollain ihme tavalla oli eriytetty geeniperimästä, vai mitä tuolla mahdettiinkaan tarkoittaa? Tunneälyhän on periytyvä ominaisuus myösikin ja tyttäristä tulee joka tapauksessa jossain määrin äitinsä tunneälyn kopioita.

        Minä en usko asioiden menevän ihan noin. Minusta narsistisen äidin tyttärellä, jos hän on perinyt vallitsevana ominaisuuten tuon "narsistisuusgeeni-piirteen",niin häntä ei tee onnelliseksi kukaan, eikä mikään, koskaan. Hän ei etsi kumppanista äidiltä saamatta jäänyttä rakkautta vaan hän ei kykene aitoihin tunteisiin, kuten ei äitinsäkään. Eli hän toteuttaa saatua perimäkaavaa. Jos taas tytär on saanut vain vähän perintönä narsistista perimää hänellä ei tule olemaan ongelmaa löytää tasapainoista rakastavaa ihmissuhdetta ja kumppania rinnalleen. Kyse on mielestäni paljolti siitä, kuinka vallitsevasti narsistinen ominaisuus on periytynyt.

        Kun puhutaan ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsisteista, niin ajattelen sellaisten vanhempien lapsia, jolle toiselle narsismi on periytynyt enemmän vallitsevana kuin toiselle ja mitä voimakkaammin tuo narsismi luonteenpiirrettä hallitsee sen vaikeampaa tunteiden käsittäminen on ja sen vaikeampaa tuollaisen ihmisen kanssa on elää tasapainoista vastavuoroista elämää.

        jotensakin näin..?

      • määbää
        lottamari<3 kirjoitti:

        Jestas miten ihailen mielenkiintoasi ja kykyäsi paneutua tähän aiheeseen ;) Heti alussa minua ihmetytti tuo "tunne perimä", joka jollain ihme tavalla oli eriytetty geeniperimästä, vai mitä tuolla mahdettiinkaan tarkoittaa? Tunneälyhän on periytyvä ominaisuus myösikin ja tyttäristä tulee joka tapauksessa jossain määrin äitinsä tunneälyn kopioita.

        Minä en usko asioiden menevän ihan noin. Minusta narsistisen äidin tyttärellä, jos hän on perinyt vallitsevana ominaisuuten tuon "narsistisuusgeeni-piirteen",niin häntä ei tee onnelliseksi kukaan, eikä mikään, koskaan. Hän ei etsi kumppanista äidiltä saamatta jäänyttä rakkautta vaan hän ei kykene aitoihin tunteisiin, kuten ei äitinsäkään. Eli hän toteuttaa saatua perimäkaavaa. Jos taas tytär on saanut vain vähän perintönä narsistista perimää hänellä ei tule olemaan ongelmaa löytää tasapainoista rakastavaa ihmissuhdetta ja kumppania rinnalleen. Kyse on mielestäni paljolti siitä, kuinka vallitsevasti narsistinen ominaisuus on periytynyt.

        Kun puhutaan ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsisteista, niin ajattelen sellaisten vanhempien lapsia, jolle toiselle narsismi on periytynyt enemmän vallitsevana kuin toiselle ja mitä voimakkaammin tuo narsismi luonteenpiirrettä hallitsee sen vaikeampaa tunteiden käsittäminen on ja sen vaikeampaa tuollaisen ihmisen kanssa on elää tasapainoista vastavuoroista elämää.

        jotensakin näin..?

        Tuosta tulee mieleen narsismi sellaisena, mitä amerikkalaiset liittävät psykopaattiin.. eli että se aivorakenne jo ehkäisee tiettyjen tunnereaktioiden "normaalin" kehittymisen/esiintymisen.. Kokemisen.. jonkun.

        Tunnereaktioissa on aidon periytyvyyden mukana myös sitä ympäristöstä mallintamisen kautta periytyvää.. Poisoppiminen on aina hankalmpaa kuin oppiminen.

      • lynett
        lottamari<3 kirjoitti:

        Jestas miten ihailen mielenkiintoasi ja kykyäsi paneutua tähän aiheeseen ;) Heti alussa minua ihmetytti tuo "tunne perimä", joka jollain ihme tavalla oli eriytetty geeniperimästä, vai mitä tuolla mahdettiinkaan tarkoittaa? Tunneälyhän on periytyvä ominaisuus myösikin ja tyttäristä tulee joka tapauksessa jossain määrin äitinsä tunneälyn kopioita.

        Minä en usko asioiden menevän ihan noin. Minusta narsistisen äidin tyttärellä, jos hän on perinyt vallitsevana ominaisuuten tuon "narsistisuusgeeni-piirteen",niin häntä ei tee onnelliseksi kukaan, eikä mikään, koskaan. Hän ei etsi kumppanista äidiltä saamatta jäänyttä rakkautta vaan hän ei kykene aitoihin tunteisiin, kuten ei äitinsäkään. Eli hän toteuttaa saatua perimäkaavaa. Jos taas tytär on saanut vain vähän perintönä narsistista perimää hänellä ei tule olemaan ongelmaa löytää tasapainoista rakastavaa ihmissuhdetta ja kumppania rinnalleen. Kyse on mielestäni paljolti siitä, kuinka vallitsevasti narsistinen ominaisuus on periytynyt.

        Kun puhutaan ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsisteista, niin ajattelen sellaisten vanhempien lapsia, jolle toiselle narsismi on periytynyt enemmän vallitsevana kuin toiselle ja mitä voimakkaammin tuo narsismi luonteenpiirrettä hallitsee sen vaikeampaa tunteiden käsittäminen on ja sen vaikeampaa tuollaisen ihmisen kanssa on elää tasapainoista vastavuoroista elämää.

        jotensakin näin..?

        "Kun puhutaan ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsisteista, niin ajattelen sellaisten vanhempien lapsia, jolle toiselle narsismi on periytynyt enemmän vallitsevana kuin toiselle ja mitä voimakkaammin tuo narsismi luonteenpiirrettä hallitsee sen vaikeampaa tunteiden käsittäminen on ja sen vaikeampaa tuollaisen ihmisen kanssa on elää tasapainoista vastavuoroista elämää."

        Huih... juuri näin meidän perheessä taitaa olla. Siskoni on se...en tiedä mitä, mutta ei tällä tavoin suojautunut kuin minä. Olen siis se "pahis". En nyt paksunahkaiseksi itseäni kyllä tuomitsisi, mutta ohutnahkaiseksi ainakin. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että kotona asuessani ja vuosia sen jälkeenkin, olin hyvinkin paksunahkainen. Ehkä siksi, että se oli hyvä suoja selviytyäkseni kotoa pois jotensakin edes terveenä, psyykkisesti ja fyysisestikin...mutta ikä, anteeksianto ja kokemus pyöristivät vähän kulmia, enkä ikään kuin jaksanut "leikkiä enää kovaa" - halusin aidompia ihmissuhteita. Onnekseni ympärilläni oli hienoja ystäviä silloin, mutten olisi voinut käydä huonomminkin...

      • lottamari<3
        määbää kirjoitti:

        Tuosta tulee mieleen narsismi sellaisena, mitä amerikkalaiset liittävät psykopaattiin.. eli että se aivorakenne jo ehkäisee tiettyjen tunnereaktioiden "normaalin" kehittymisen/esiintymisen.. Kokemisen.. jonkun.

        Tunnereaktioissa on aidon periytyvyyden mukana myös sitä ympäristöstä mallintamisen kautta periytyvää.. Poisoppiminen on aina hankalmpaa kuin oppiminen.

        Ja keneltäpä se malli muulta tulee kuin vanhemmilta. Peimäoppiminen on tässä suhteessa sama, mutta opitut muut tavat ovat asia erikseen. Muualta tulleet opitut tavat ja niistä poisoppiminen on huomatavasti helpompaa kuin perimäopitut.


        jotensakin...näin

      • yxex
        lottamari<3 kirjoitti:

        Jestas miten ihailen mielenkiintoasi ja kykyäsi paneutua tähän aiheeseen ;) Heti alussa minua ihmetytti tuo "tunne perimä", joka jollain ihme tavalla oli eriytetty geeniperimästä, vai mitä tuolla mahdettiinkaan tarkoittaa? Tunneälyhän on periytyvä ominaisuus myösikin ja tyttäristä tulee joka tapauksessa jossain määrin äitinsä tunneälyn kopioita.

        Minä en usko asioiden menevän ihan noin. Minusta narsistisen äidin tyttärellä, jos hän on perinyt vallitsevana ominaisuuten tuon "narsistisuusgeeni-piirteen",niin häntä ei tee onnelliseksi kukaan, eikä mikään, koskaan. Hän ei etsi kumppanista äidiltä saamatta jäänyttä rakkautta vaan hän ei kykene aitoihin tunteisiin, kuten ei äitinsäkään. Eli hän toteuttaa saatua perimäkaavaa. Jos taas tytär on saanut vain vähän perintönä narsistista perimää hänellä ei tule olemaan ongelmaa löytää tasapainoista rakastavaa ihmissuhdetta ja kumppania rinnalleen. Kyse on mielestäni paljolti siitä, kuinka vallitsevasti narsistinen ominaisuus on periytynyt.

        Kun puhutaan ohutnahkaisesta ja paksunahkaisesta narsisteista, niin ajattelen sellaisten vanhempien lapsia, jolle toiselle narsismi on periytynyt enemmän vallitsevana kuin toiselle ja mitä voimakkaammin tuo narsismi luonteenpiirrettä hallitsee sen vaikeampaa tunteiden käsittäminen on ja sen vaikeampaa tuollaisen ihmisen kanssa on elää tasapainoista vastavuoroista elämää.

        jotensakin näin..?

        (Viisaita naisia...uskaltaakohan tänne sekaan tullakaan :) )

        Genetiikka on asia mistä en ymmärrä mitään, siksi olen siinä heikoilla jäillä. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta tuomiolta ettei voi tuntea tunnetta koska on saanut narsisti-geenit.

        Siksi tuntuu tuo tunneperimä-vaihtoehto lohdullisemmalta --->äiti ei osoittanut minulle rakkautta, en siis osaa sitä käyttää, tai käyttää oikein. Mutta voin oppia, korjata, hyväksyä...lopulta saavuttaa sen oikean tavan tuntea. Eheytyä.

      • A
        yxex kirjoitti:

        (Viisaita naisia...uskaltaakohan tänne sekaan tullakaan :) )

        Genetiikka on asia mistä en ymmärrä mitään, siksi olen siinä heikoilla jäillä. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta tuomiolta ettei voi tuntea tunnetta koska on saanut narsisti-geenit.

        Siksi tuntuu tuo tunneperimä-vaihtoehto lohdullisemmalta --->äiti ei osoittanut minulle rakkautta, en siis osaa sitä käyttää, tai käyttää oikein. Mutta voin oppia, korjata, hyväksyä...lopulta saavuttaa sen oikean tavan tuntea. Eheytyä.

        Tunneperimä on Antti Pietiläisen kehittämä termi ja liittyy vyöhyketerapiaan, käytännössä siis hierontaan. Ylisukupolviset tunnelukot avataan kehon kautta. Nämä voivat olla ihan päteviä harjoituksia.

        Itse olen viehtynyt joogaan. Shaoliniin viimeksi. Eilen löin tuhat kertaa nyrkillä seinään. 993 lyönneistä oli puhtaita. Neljä jäi vajaiksi, kahdessa jalat horjahtivat, yksi meni liian pitkälle. Suosittelen hyvekasvatukseen niille, jotka tällaisista tykkää.

        Mieli, keho ja suku ovat yhteydessä toisiinsa. Niin mielen, kehon kuin suvunkin heikkouksia voi korjata, usein vieläpä yhdellä harjoituksella joka kattaa kaikki kolme kullekin yksilölle sopivassa suhteessa.

      • lynett
        yxex kirjoitti:

        (Viisaita naisia...uskaltaakohan tänne sekaan tullakaan :) )

        Genetiikka on asia mistä en ymmärrä mitään, siksi olen siinä heikoilla jäillä. Jotenkin vain tuntuu niin lopulliselta tuomiolta ettei voi tuntea tunnetta koska on saanut narsisti-geenit.

        Siksi tuntuu tuo tunneperimä-vaihtoehto lohdullisemmalta --->äiti ei osoittanut minulle rakkautta, en siis osaa sitä käyttää, tai käyttää oikein. Mutta voin oppia, korjata, hyväksyä...lopulta saavuttaa sen oikean tavan tuntea. Eheytyä.

        Genetiikasta tiä, mutta nk. sosiaalinen perimä lienee aika yleistä, voimakasta. Näin "periytyy" työttömyyttä, päihdeongelmia ja ns. luonnevikoja ;)

        Miten sellaisessa ympäristössä kasvanut lapsi osaisi aikuisena antaa tai ottaa vastaan rakkautta jos ei ole sitä koskaan kokenut kummassakaan muodossa ? Ehkä lisäksi on saanut vain kuulla ja kokea arvottomuutensa, huonommuutensa ja sen, kuinka ei ole rakastamisen arvoinen. Lisäksi väkivaltaa, eristämistä ja kaikkea muuta kivaa.

        Sanotaanhan, että lapsen kehityksen voi "pelastaa" yksi läsnäoleva/käytettävissä oleva turvallinen aikuinen - ei välttämättä omat vanhemmat.

        Itse tulen sellaisesta kodista, josta lähtiessäni pelkkä halaaminen jäykisti ja sai lähestulkoon itkemään. En uskaltanut puhutella ihimisiä esim. kutsumalla nimeltä jos eivät huomanneet. Pyytää mitään. Antaa mitään. Lähestyä ketään. Antaa kenenkään lähestyä. Siksi valitsin "emotionaalisesti turvallisen" kumppanin, eli tavoittamattoman sellaisen johon ei ns tarvinnutkaan satsata koska koko homma oli jo alusta asti tuomittu. Sellaiseen sopi asosiaalisia piirteitä omaava pahasti ongelmainen sekakäyttäjä-holisti ;)

        Mut kaikkee sellaista. Joutuu reenailee edelleen.

      • yxex
        A kirjoitti:

        Tunneperimä on Antti Pietiläisen kehittämä termi ja liittyy vyöhyketerapiaan, käytännössä siis hierontaan. Ylisukupolviset tunnelukot avataan kehon kautta. Nämä voivat olla ihan päteviä harjoituksia.

        Itse olen viehtynyt joogaan. Shaoliniin viimeksi. Eilen löin tuhat kertaa nyrkillä seinään. 993 lyönneistä oli puhtaita. Neljä jäi vajaiksi, kahdessa jalat horjahtivat, yksi meni liian pitkälle. Suosittelen hyvekasvatukseen niille, jotka tällaisista tykkää.

        Mieli, keho ja suku ovat yhteydessä toisiinsa. Niin mielen, kehon kuin suvunkin heikkouksia voi korjata, usein vieläpä yhdellä harjoituksella joka kattaa kaikki kolme kullekin yksilölle sopivassa suhteessa.

        Kokovartalohieronnan rentouttavan vaikutuksen kai kaikki tuntee, eli kehon ja sielun yhteys on ilmiselvä. Totta puhut.

        Mutta hei...tuhat kertaa nyrkillä seinään :-O
        Millaiset nyrkit sulla on..ja missä kunnossa seinät? :)

        Löin kerran vasaralla peukaloon, sattui.

      • määbää
        lottamari<3 kirjoitti:

        Ja keneltäpä se malli muulta tulee kuin vanhemmilta. Peimäoppiminen on tässä suhteessa sama, mutta opitut muut tavat ovat asia erikseen. Muualta tulleet opitut tavat ja niistä poisoppiminen on huomatavasti helpompaa kuin perimäopitut.


        jotensakin...näin

        Kyllä, samaa mieltä.. Ehkä lapsuudessa omitut vaikutteet menevät helposti sinne, mistä niitä on myöhemmin vaikeampi kaivaa esiin tietoiselle tasolle. Ja tiedostaminen valmistaa poisoppimiselle. Ellei ota oppiakseen toista, vahvempaa korvaavaa tapaa toimia, joka ajan kanssa sivuuttaa sen "juurillaan" olevan??

      • yxex
        lynett kirjoitti:

        Genetiikasta tiä, mutta nk. sosiaalinen perimä lienee aika yleistä, voimakasta. Näin "periytyy" työttömyyttä, päihdeongelmia ja ns. luonnevikoja ;)

        Miten sellaisessa ympäristössä kasvanut lapsi osaisi aikuisena antaa tai ottaa vastaan rakkautta jos ei ole sitä koskaan kokenut kummassakaan muodossa ? Ehkä lisäksi on saanut vain kuulla ja kokea arvottomuutensa, huonommuutensa ja sen, kuinka ei ole rakastamisen arvoinen. Lisäksi väkivaltaa, eristämistä ja kaikkea muuta kivaa.

        Sanotaanhan, että lapsen kehityksen voi "pelastaa" yksi läsnäoleva/käytettävissä oleva turvallinen aikuinen - ei välttämättä omat vanhemmat.

        Itse tulen sellaisesta kodista, josta lähtiessäni pelkkä halaaminen jäykisti ja sai lähestulkoon itkemään. En uskaltanut puhutella ihimisiä esim. kutsumalla nimeltä jos eivät huomanneet. Pyytää mitään. Antaa mitään. Lähestyä ketään. Antaa kenenkään lähestyä. Siksi valitsin "emotionaalisesti turvallisen" kumppanin, eli tavoittamattoman sellaisen johon ei ns tarvinnutkaan satsata koska koko homma oli jo alusta asti tuomittu. Sellaiseen sopi asosiaalisia piirteitä omaava pahasti ongelmainen sekakäyttäjä-holisti ;)

        Mut kaikkee sellaista. Joutuu reenailee edelleen.

        Niinhän se on että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Me ollaan kaikki kokonaispaketteja. Mitä enemmän sä opit itsestäsi, sen rennommaksi sä tulet. Tunnut olleen ujo ja sulkeutunut tyttö, mutta se ei tarkoita sitä että sä olisit sitä aina.

        Olet liikkunut lapsuuden tytöstä nykyiseen, moneen suuntaan ja monella tavalla :)

      • määbää
        lynett kirjoitti:

        Genetiikasta tiä, mutta nk. sosiaalinen perimä lienee aika yleistä, voimakasta. Näin "periytyy" työttömyyttä, päihdeongelmia ja ns. luonnevikoja ;)

        Miten sellaisessa ympäristössä kasvanut lapsi osaisi aikuisena antaa tai ottaa vastaan rakkautta jos ei ole sitä koskaan kokenut kummassakaan muodossa ? Ehkä lisäksi on saanut vain kuulla ja kokea arvottomuutensa, huonommuutensa ja sen, kuinka ei ole rakastamisen arvoinen. Lisäksi väkivaltaa, eristämistä ja kaikkea muuta kivaa.

        Sanotaanhan, että lapsen kehityksen voi "pelastaa" yksi läsnäoleva/käytettävissä oleva turvallinen aikuinen - ei välttämättä omat vanhemmat.

        Itse tulen sellaisesta kodista, josta lähtiessäni pelkkä halaaminen jäykisti ja sai lähestulkoon itkemään. En uskaltanut puhutella ihimisiä esim. kutsumalla nimeltä jos eivät huomanneet. Pyytää mitään. Antaa mitään. Lähestyä ketään. Antaa kenenkään lähestyä. Siksi valitsin "emotionaalisesti turvallisen" kumppanin, eli tavoittamattoman sellaisen johon ei ns tarvinnutkaan satsata koska koko homma oli jo alusta asti tuomittu. Sellaiseen sopi asosiaalisia piirteitä omaava pahasti ongelmainen sekakäyttäjä-holisti ;)

        Mut kaikkee sellaista. Joutuu reenailee edelleen.

        Tähän väliin voisi vetaista: koko kylä kasvattaa.. Se on sitä hyvän siemenen kylvämistä parhaimmillaan. Pahimmillaan koko kylä käyttää narsistisia menetelmiä, jolloin koko kylä kasvattaa - saa uuden merkityksen sekin :/

        Mutta kyllä sulla on ainakin hienosti kontakti itseesi, täytyy tunnustaa!! Reenaamalla ne lihakset kasvaa :)

      • lynett
        määbää kirjoitti:

        Tähän väliin voisi vetaista: koko kylä kasvattaa.. Se on sitä hyvän siemenen kylvämistä parhaimmillaan. Pahimmillaan koko kylä käyttää narsistisia menetelmiä, jolloin koko kylä kasvattaa - saa uuden merkityksen sekin :/

        Mutta kyllä sulla on ainakin hienosti kontakti itseesi, täytyy tunnustaa!! Reenaamalla ne lihakset kasvaa :)

        Olishan se tuollakin "pahan riskillä" kiva jos koko kylä kasvattaisi...ongelmia tulee todellakin, kun lapsi tai kumppani jää vain vanhempiensa/kumppaninsa tarjoaman peilin alle. Siinä kasvaa ihminen kuin ihminen kieroon.

        En tiä miten tulen eheytymään, mutta tuska on pakoittanut liikkeelle. En jaksa enää teeskennellä tai hävetä. Ei jaaaaksaaa.....

        Ps. tsiigatkaa vaikka, on tossa hauberin kohdilla jo pieni herne =)

      • lynett

        "Myös tytär tuntee tuskaa lavastaessaan uudelleen suhdetta narsistiseen äitiin, mutta kääntäessään roolit nyt päälaelleen. Hän kokee samaa pettymystä ja tyhjyyttä kuin lapsena ja syyttää puolisoaan siitä, ettei tämä ole riittävän hyvä hänelle. Tytär kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja hän muistuttaa äitiään moittiessaan: 'Jos rakastat minua, teet hyväkseni nämä asiat. Ansaitsen ja odotan tätä {erikoiskohtelua}'”

        Huh hah hei...tätä se elo on ollut viime vuodet. Täytyy kyllä kiittää luojaa tai jotakuta siitä, että kohdille osui "oikea vastapari", paskunahkaisempi kuin minä. Muuten olis poikaparka voinut vammojeni vuoksi saada kyytiä - olen niin tehnytkin ja olisin sitä kautta hänen silmissään todella ilkeä narsisti...
        Mutta, nyt kohtasin vahvempani, suojautuneemman. Onneksi. Sain sitä kyytiä mitä tarttin, kykenemättä itse kontrolloimaan ja mestaroimaan tilanteita, kykenemättä saamaan sitä mitä tällä kertaa koetin saada (!), ja sain toistaa menneitä ihan rauhassa. Aina kun kuvittelin, että tilanne rauhoittuu ja koin turvallisuutta, tulikin ylläripyllärikäänne ja taas tuli selkään. Kiitos siitä nyt asiaa tarkastellen.

        Ja mikä parasta, se ei edes kolahtanut häneen pahalla tavalla. Siellä se porskuttaa samaan malliin, saman jo elämänsä aikana kymmeniä kertoja kokeneena. Hän on kuin ilmainen kouluttaja minunlaisilleni sekopäille ;) Loistava kauppa! Toivottavasti mies vielä jaksaa painaa vanhoille päiville meidän tyttöjen seassa niin mahdollisimman moni saa tuskansa ohella myös mahdollisuuden parantua.

        Että sellaista hurskastelua tänään

      • määbää
        lynett kirjoitti:

        "Myös tytär tuntee tuskaa lavastaessaan uudelleen suhdetta narsistiseen äitiin, mutta kääntäessään roolit nyt päälaelleen. Hän kokee samaa pettymystä ja tyhjyyttä kuin lapsena ja syyttää puolisoaan siitä, ettei tämä ole riittävän hyvä hänelle. Tytär kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja hän muistuttaa äitiään moittiessaan: 'Jos rakastat minua, teet hyväkseni nämä asiat. Ansaitsen ja odotan tätä {erikoiskohtelua}'”

        Huh hah hei...tätä se elo on ollut viime vuodet. Täytyy kyllä kiittää luojaa tai jotakuta siitä, että kohdille osui "oikea vastapari", paskunahkaisempi kuin minä. Muuten olis poikaparka voinut vammojeni vuoksi saada kyytiä - olen niin tehnytkin ja olisin sitä kautta hänen silmissään todella ilkeä narsisti...
        Mutta, nyt kohtasin vahvempani, suojautuneemman. Onneksi. Sain sitä kyytiä mitä tarttin, kykenemättä itse kontrolloimaan ja mestaroimaan tilanteita, kykenemättä saamaan sitä mitä tällä kertaa koetin saada (!), ja sain toistaa menneitä ihan rauhassa. Aina kun kuvittelin, että tilanne rauhoittuu ja koin turvallisuutta, tulikin ylläripyllärikäänne ja taas tuli selkään. Kiitos siitä nyt asiaa tarkastellen.

        Ja mikä parasta, se ei edes kolahtanut häneen pahalla tavalla. Siellä se porskuttaa samaan malliin, saman jo elämänsä aikana kymmeniä kertoja kokeneena. Hän on kuin ilmainen kouluttaja minunlaisilleni sekopäille ;) Loistava kauppa! Toivottavasti mies vielä jaksaa painaa vanhoille päiville meidän tyttöjen seassa niin mahdollisimman moni saa tuskansa ohella myös mahdollisuuden parantua.

        Että sellaista hurskastelua tänään

        Olet kohdannut siis oikean enkelin ;)

      • A
        yxex kirjoitti:

        Kokovartalohieronnan rentouttavan vaikutuksen kai kaikki tuntee, eli kehon ja sielun yhteys on ilmiselvä. Totta puhut.

        Mutta hei...tuhat kertaa nyrkillä seinään :-O
        Millaiset nyrkit sulla on..ja missä kunnossa seinät? :)

        Löin kerran vasaralla peukaloon, sattui.

        Ideana on olla viemättä iskua loppuun toteuttamalla se niin että täyspitkässä lyönnissä rystyset pikkuisen napauttavat esimerkiksi ovenkarmia. Nyrkkiä ei myöskään puristeta aivan kokoon, mikä antaa pienen jouston, jos etäisyyden arviointi mahdollisesti epäonnistuisi.

        Hyvin monipuolinen. Pohkeet ja kyljet, tietysti rinnan ja hartioiden ja kyynärvarren lisäksi tekevät työn, kun lyödään täysvauhtisesti olkapään takaa saakka, siihen lisätään se pieni poispäin kaartuva väistöliike iskun osuttua kohteeseensa, samalla kuitenkin säilyttäen katsekontakti kohteeseen koko ajan silloinkin kun pää ja ylävartalo käännetään sivuun. Kaksi viidestä vyöhyketerapian pääradoista saavat erityiskäsittelyn, ne jotka kulkevat päästä kämmeneen, auttaa kiristyksiin.

        1000 lyöntiä päivässä ei vie kuin puoli tuntia. Kun sitä vertaa siihen, kuinka monta sataa tuhatta suomalaista käy päivittäin lenkillä juoksemassa tai kävelemässä, niin harjoitus on paitsi nautittava, helposti missä vain toteuttavissa, myös helpohko. Ajankäytölisesti tuo puoli tuntia tosin joutuu tekemään useissa erissä (alussa esim. 10x100:n sarjoina pitkin palautuksin pitkin päivää).

        Ja ne rystyset on siis ihan kunnossa. Suosittelen erityisesti impulssikontrollin kehittämiseen. Mutta kokonaisuudessaankin hyvin valoisa, iloa tuottava harjoite, voimauttava, ehkä sopisi myös masentuneille?

        Kannattaa yhdistää muihin hyvin eriluonteisiin harjoitteisiin! Itselleni ollut voimauttava varsinkin anteeksianto- ja lauluharjoitusten kanssa samaan ohjelmaan sovitettuna.

      • A
        lynett kirjoitti:

        Genetiikasta tiä, mutta nk. sosiaalinen perimä lienee aika yleistä, voimakasta. Näin "periytyy" työttömyyttä, päihdeongelmia ja ns. luonnevikoja ;)

        Miten sellaisessa ympäristössä kasvanut lapsi osaisi aikuisena antaa tai ottaa vastaan rakkautta jos ei ole sitä koskaan kokenut kummassakaan muodossa ? Ehkä lisäksi on saanut vain kuulla ja kokea arvottomuutensa, huonommuutensa ja sen, kuinka ei ole rakastamisen arvoinen. Lisäksi väkivaltaa, eristämistä ja kaikkea muuta kivaa.

        Sanotaanhan, että lapsen kehityksen voi "pelastaa" yksi läsnäoleva/käytettävissä oleva turvallinen aikuinen - ei välttämättä omat vanhemmat.

        Itse tulen sellaisesta kodista, josta lähtiessäni pelkkä halaaminen jäykisti ja sai lähestulkoon itkemään. En uskaltanut puhutella ihimisiä esim. kutsumalla nimeltä jos eivät huomanneet. Pyytää mitään. Antaa mitään. Lähestyä ketään. Antaa kenenkään lähestyä. Siksi valitsin "emotionaalisesti turvallisen" kumppanin, eli tavoittamattoman sellaisen johon ei ns tarvinnutkaan satsata koska koko homma oli jo alusta asti tuomittu. Sellaiseen sopi asosiaalisia piirteitä omaava pahasti ongelmainen sekakäyttäjä-holisti ;)

        Mut kaikkee sellaista. Joutuu reenailee edelleen.

        > Miten sellaisessa ympäristössä kasvanut lapsi osaisi aikuisena antaa tai ottaa vastaan rakkautta jos ei ole sitä koskaan kokenut kummassakaan muodossa ? Ehkä lisäksi on saanut vain kuulla ja kokea arvottomuutensa, huonommuutensa ja sen, kuinka ei ole rakastamisen arvoinen. Lisäksi väkivaltaa, eristämistä ja kaikkea muuta kivaa.

        Sanotaanhan, että lapsen kehityksen voi "pelastaa" yksi läsnäoleva/käytettävissä oleva turvallinen aikuinen - ei välttämättä omat vanhemmat.

        - Ensin on ymmärrettävä, että jokainen tarvitsee jonkun jota ei voi saada. Sen jälkeen on ymmärrettävä, että jokainen tarvitsee jonkun jolle voi antaa saamatta takaisin. Tämän jälkeen on tarpeeksi vahva, mihin tahansa. Tunteiden merkitys vähenee optimiin, tunnetilojen kesto kasvaa.

      • lynett
        määbää kirjoitti:

        Olet kohdannut siis oikean enkelin ;)

        Helvetin enkelin ;)

      • yxex
        A kirjoitti:

        Ideana on olla viemättä iskua loppuun toteuttamalla se niin että täyspitkässä lyönnissä rystyset pikkuisen napauttavat esimerkiksi ovenkarmia. Nyrkkiä ei myöskään puristeta aivan kokoon, mikä antaa pienen jouston, jos etäisyyden arviointi mahdollisesti epäonnistuisi.

        Hyvin monipuolinen. Pohkeet ja kyljet, tietysti rinnan ja hartioiden ja kyynärvarren lisäksi tekevät työn, kun lyödään täysvauhtisesti olkapään takaa saakka, siihen lisätään se pieni poispäin kaartuva väistöliike iskun osuttua kohteeseensa, samalla kuitenkin säilyttäen katsekontakti kohteeseen koko ajan silloinkin kun pää ja ylävartalo käännetään sivuun. Kaksi viidestä vyöhyketerapian pääradoista saavat erityiskäsittelyn, ne jotka kulkevat päästä kämmeneen, auttaa kiristyksiin.

        1000 lyöntiä päivässä ei vie kuin puoli tuntia. Kun sitä vertaa siihen, kuinka monta sataa tuhatta suomalaista käy päivittäin lenkillä juoksemassa tai kävelemässä, niin harjoitus on paitsi nautittava, helposti missä vain toteuttavissa, myös helpohko. Ajankäytölisesti tuo puoli tuntia tosin joutuu tekemään useissa erissä (alussa esim. 10x100:n sarjoina pitkin palautuksin pitkin päivää).

        Ja ne rystyset on siis ihan kunnossa. Suosittelen erityisesti impulssikontrollin kehittämiseen. Mutta kokonaisuudessaankin hyvin valoisa, iloa tuottava harjoite, voimauttava, ehkä sopisi myös masentuneille?

        Kannattaa yhdistää muihin hyvin eriluonteisiin harjoitteisiin! Itselleni ollut voimauttava varsinkin anteeksianto- ja lauluharjoitusten kanssa samaan ohjelmaan sovitettuna.

        Eräänlaista varjonyrkkeilyä siis, ja uskon sen olevan hikistä hommaa. Olet tosiaan vaihtoehto-hoitojen fani :)

    • määbää

      "Kirjan 9 luku: ”Apua! Minusta on tulossa samanlainen kuin äitini: Tyttäret äiteinä” (olisin itse lisännyt tuohon vielä; 'ja vaimoina') on erityisen kiinnostava. Sopii luettavaksi miehille joilla on tai on ollut 'hankala' vaimo."

      Tuo vaimoina on varmaan hyvä lisä sana tuohon mallin siirtymisen ideaan äidiltä tyttärille..
      Tuli mieleen sellainen, että kun mies pienenä kokee isänsä voimakkaasti ja siinä rinnalla on huono isän ja äidin välinen suhde, niin onko mahdollista, että mies vanhemmiten huomaa tämän "isänsä kaltaisuuden" tullessaan itse isäksi ja jopa niin hyvin, että pystyy tekemään tietoisen päätöksen käyttäytyä ja kohdella lapsiaan toisin, kuin mitä koki oman isänsä tehneen... Mutta onko mahdollista, että miehenä olemisen malli jää ikäänkuin "sokeaan pisteeseen" koska se ei ole lapsuudessa se omakohtainen kokemus, ja niin ollen se malli, miehenä olemisen tapa naista kohtaan, on siten epäselvempi ja siinä on enemmän epätietoista samankaltaisuutta.

      Omaan naiseen suhtaudutaan samoin kuin mitä isä suhtautui äitiin, mutta se ei ole yhtä helposti nähtävillä, koska isän suhde äitiin ei ole sellaisenaan omakohtainen?? Vaan omakohtaista on se lapsi-vanhempi -suhde lapsen näkökulmasta..

      Sikälikään ei todellakaan ole tytärten yksinoikeutta lapsuuden kokemukset, eikä niistä mahdollisesti johtuvat myöhemmät ongelmat :)

      • lynett

        "...että pystyy tekemään tietoisen päätöksen käyttäytyä ja kohdella lapsiaan toisin, kuin mitä koki oman isänsä tehneen..."

        Miksei tietenkin pystyisi, mutta ongelma tulee siinä vaiheessa vastaan kun joskus myöhemmin vasta tajuaa, kun lapset ovatkin jo kasvaneet aikansa, ettei olekaan huomannut suurinta osaa niistä käyttäytymismalleista jotka on kotoaan mukaansa ottanut. Vakaista varomisen päätöksistään huolimatta. En jumaliste ikinäkoskaanneverever tee noin! Mutta...

        Itse huomasin kiinnittäneeni huomioni vain isoihin asioihin ja ne olivat todella isoja, veivät hengitystilan ja vaativat jatkuvaa huomiota. Olin aivan varma, että ne olivat niitä asioita joita minun tulisi välttää ja käsitellä, koettaa tiedostaa lasten kanssa. Päätin, että kaikkien niiden asioiden suhteen sukupolvien ketju katkeaa tähän ja piste ! Tämän vuoksi jouduin rajoittamaan isovanhempien tapaamiset lopulta kokonaan pois.
        Mutta ei, vasta viimeaikoin olen huomannut, etten oikeastaan edes muista toisen vanhempani olemassaoloa sinä aikana. Muistelin äitiäni masentuneena uhrina eikä muuta mielikuvaa oikeastaan ollutkaan, sellaista harmaata, mutta nyt...oh hoh... järkytyksekseni mieli alkaa päästämään esiin monia asioita hänestä, liian monia. Niitä puolia en ole itsessäni/käytöksessäni tiedostanut, siis mukaan otettuina tai alitajuisesti minuun muuten vaikuttaneina (eli en ollut tietoinen), koska enhän ole koko tapahtumia edes muistanut. Nyt mieli katsoo ilmeisesti olevan sen ajan, että näitä voi alkaa ripotella esiin...

        On siis aika mahdotonta olla nuorena, parikymppisenä, täysin tietoinen kaikesta tapahtuneesta, niiden vaikutuksista ja sivuvaikutuksista vaikka kuinka vannoisi etteietteietteiIKINÄ. Sitä mitä ei tiedosta, ei voi muuttaa =)

      • lottamari<3

        Ei,.. tietoisesti et pysty koskaan niin paljon muuttumaan, etteikö perimä puskisi jossain tilanteessa pintaan. Kaikki yritykset olla jotakin muuta tai muuttaa käyttätymistään perimänsä vastaiseksi on erittäin hankalaa ja johtaa epätoivoon. Toki voi pyrkiä jollain tasolla kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, itsehillintää ja pitkämielisyyttä jne, mutta omaa itseään on vaikea perinpohjaisesti ja tietoisesti lähteä muuttamaan. Se onnistuu vain hetkellisesti ja lopulta se ajautuu teennäiseksi teeskentelyksi.

        Ehkä kohtalomme on sinetöity ja joudumme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme.

      • lynett
        lottamari<3 kirjoitti:

        Ei,.. tietoisesti et pysty koskaan niin paljon muuttumaan, etteikö perimä puskisi jossain tilanteessa pintaan. Kaikki yritykset olla jotakin muuta tai muuttaa käyttätymistään perimänsä vastaiseksi on erittäin hankalaa ja johtaa epätoivoon. Toki voi pyrkiä jollain tasolla kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, itsehillintää ja pitkämielisyyttä jne, mutta omaa itseään on vaikea perinpohjaisesti ja tietoisesti lähteä muuttamaan. Se onnistuu vain hetkellisesti ja lopulta se ajautuu teennäiseksi teeskentelyksi.

        Ehkä kohtalomme on sinetöity ja joudumme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme.

        Totta, ei pysty. Harjoitella voi ja tiedostaminen siinä auttaa.

        Rikkihän siinä menee kun yrittää jotain mitä ei edes oikein tajua, pelkällä älyllistämisellä. Huomattu on. On kuitenkin helpottavaa löytää niitä kanavia mitä kautta pimeys on laskeutunut...

        Ehkäpä se itsensä hyväksyminen on juuri siksi niin vaikeata...koska joudumme hyväksymään olevamme sitä mitä emme ikinä koskaan olisi halunneet tai mitä olemme halveksineet. Vie siksi aikansa, toisilta enemmän, toisiltä vähemmän =)

      • määbää
        lottamari<3 kirjoitti:

        Ei,.. tietoisesti et pysty koskaan niin paljon muuttumaan, etteikö perimä puskisi jossain tilanteessa pintaan. Kaikki yritykset olla jotakin muuta tai muuttaa käyttätymistään perimänsä vastaiseksi on erittäin hankalaa ja johtaa epätoivoon. Toki voi pyrkiä jollain tasolla kontrolloimaan omaa käyttäytymistään, itsehillintää ja pitkämielisyyttä jne, mutta omaa itseään on vaikea perinpohjaisesti ja tietoisesti lähteä muuttamaan. Se onnistuu vain hetkellisesti ja lopulta se ajautuu teennäiseksi teeskentelyksi.

        Ehkä kohtalomme on sinetöity ja joudumme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme.

        "Ehkä kohtalomme on sinetöity ja joudumme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme."
        Aukeaisiko sinetti, jos hyväksyisimme toinen toisemme sellaisenaan, piikkeineen ja höyhenineen, emmekä jäykistäisi rakenteita pysyviksi leireiksi..emme itseämme, emmekä toisiamme vastaan..

        Ja mikäli lapset ovat jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, aina kannattaa keskustella ja kysyä, että hei mun lapsirakas, miltäs se sun lapsuutes tuntui...

      • lottamari<3
        määbää kirjoitti:

        "Ehkä kohtalomme on sinetöity ja joudumme hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme."
        Aukeaisiko sinetti, jos hyväksyisimme toinen toisemme sellaisenaan, piikkeineen ja höyhenineen, emmekä jäykistäisi rakenteita pysyviksi leireiksi..emme itseämme, emmekä toisiamme vastaan..

        Ja mikäli lapset ovat jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, aina kannattaa keskustella ja kysyä, että hei mun lapsirakas, miltäs se sun lapsuutes tuntui...

        Kyllä ne piikit ja höyhenet vaan lopulta tulee meidän hyväksyä ja siinä jokaiselle on laitettu se kasvamisen paikka. Voit oppia hyväksymään erilaisuutta ja voit oppia näkemään, että mikään ei opeta sinua paremmin kuin erilaisuus. Se miksi me olemme erilaisia ja miksi meidän pitää se hyväksyä on varmastikin se, että elämä olisi "rikkaampaa" ja toiselta voi oppia jotain sellaista, mitä itsellä ei ole tai ne ovat piilossa.

        jotensakin nuinnäin ;)

      • lynett
        lottamari<3 kirjoitti:

        Kyllä ne piikit ja höyhenet vaan lopulta tulee meidän hyväksyä ja siinä jokaiselle on laitettu se kasvamisen paikka. Voit oppia hyväksymään erilaisuutta ja voit oppia näkemään, että mikään ei opeta sinua paremmin kuin erilaisuus. Se miksi me olemme erilaisia ja miksi meidän pitää se hyväksyä on varmastikin se, että elämä olisi "rikkaampaa" ja toiselta voi oppia jotain sellaista, mitä itsellä ei ole tai ne ovat piilossa.

        jotensakin nuinnäin ;)

        Khylli. Ja on hyväkin saada niiltä "erilaisilta" vähän kyhnyytystä niihin arkoihin paikkoihin jotta saa edes mahdollisuuden tiedostaa niiden olemassaolon. Tegee gutaa =)
        Siitä voi sitten alkaa itseitsensäopiskelu ja sitä kautta hyväksyminen/tai tietää edes mitä on hyväksymässä ;)

      • lottamari<3
        lynett kirjoitti:

        Khylli. Ja on hyväkin saada niiltä "erilaisilta" vähän kyhnyytystä niihin arkoihin paikkoihin jotta saa edes mahdollisuuden tiedostaa niiden olemassaolon. Tegee gutaa =)
        Siitä voi sitten alkaa itseitsensäopiskelu ja sitä kautta hyväksyminen/tai tietää edes mitä on hyväksymässä ;)

        Sanotaan, että sielu joka riitaantuu itsensä kanssa kokee henkisen kuoleman. Siksi on hyvä olla sinut itsensä kanssa ja oppia arvostamaan itseään, sitä kautta oppii hyväksymään myöskin muut. Olisi osattava oppia elämään niin, että voi katsoa itseään peilistä rehellisesti ja se sama rehellisyys olisi oltava toistenkin edessä. Yritän sanoa, että itsensä tunteminen on tie toisen ihmisen tuntemiseen, mutta tie itsensä tuntemiseen ja pääsy sinne kulkee toisen ihmisen kautta. Toiset ihmiset ovat opettajiamme ja siksi jokainen ihminen on tärkeä.

        jotensakin näinnuinnoin

      • yxex

        "Tuli mieleen sellainen, että kun mies pienenä kokee isänsä voimakkaasti ja siinä rinnalla on huono isän ja äidin välinen suhde, niin onko mahdollista, että mies vanhemmiten huomaa tämän "isänsä kaltaisuuden" tullessaan itse isäksi ja jopa niin hyvin, että pystyy tekemään tietoisen päätöksen käyttäytyä ja kohdella lapsiaan toisin, kuin mitä koki oman isänsä tehneen."

        Juuri näin! Itse asiassa kirjassa mainittiin tyttärien (pätee pojasta isäksi asiaan) usein ylireagoivan toiseen äärilaitaan siten että äiti ei huomioinut minua --> minä huomioin (tukahdutan) oman tyttäreni joka hetki, etten olisi kuin oma vanhempani.

        Eli kulloisessakin tilanteessa tulisi punnita se reagoimisalueen kultainen keskitie. Silleen saadaan tasapainoa aikaan.

        "Mutta onko mahdollista, että miehenä olemisen malli jää ikäänkuin "sokeaan pisteeseen" koska se ei ole lapsuudessa se omakohtainen kokemus, ja niin ollen se malli, miehenä olemisen tapa naista kohtaan, on siten epäselvempi ja siinä on enemmän epätietoista samankaltaisuutta."

        Ehkäpä syntyy sokea piste, tai tietotaito puuttuu, kun lähtee riiaamaan sitä naapurin tyttöä, siis jos pojan saama malli miehen roolista on narsistiäidin tossun alla oleva isä.

      • yxex
        lynett kirjoitti:

        Khylli. Ja on hyväkin saada niiltä "erilaisilta" vähän kyhnyytystä niihin arkoihin paikkoihin jotta saa edes mahdollisuuden tiedostaa niiden olemassaolon. Tegee gutaa =)
        Siitä voi sitten alkaa itseitsensäopiskelu ja sitä kautta hyväksyminen/tai tietää edes mitä on hyväksymässä ;)

        "Siitä voi sitten alkaa itseitsensäopiskelu ja sitä kautta hyväksyminen/tai tietää edes mitä on hyväksymässä ;) "

        Oivallisesti sanottu! Ensin pitää paikallistaa se jokin negatiivinen asia itsessä...suutunko helposti, miksi suutun, tarvitseeko minun suuttua, hyväksynkö oman taipumukseni suuttua...no tietysti hyväksyn, kätsy tunne. Hyväksymisen jälkeen sitä kummasti suuttuu vähemmän, uskokee tahi elkee ;)

      • määbää
        yxex kirjoitti:

        "Tuli mieleen sellainen, että kun mies pienenä kokee isänsä voimakkaasti ja siinä rinnalla on huono isän ja äidin välinen suhde, niin onko mahdollista, että mies vanhemmiten huomaa tämän "isänsä kaltaisuuden" tullessaan itse isäksi ja jopa niin hyvin, että pystyy tekemään tietoisen päätöksen käyttäytyä ja kohdella lapsiaan toisin, kuin mitä koki oman isänsä tehneen."

        Juuri näin! Itse asiassa kirjassa mainittiin tyttärien (pätee pojasta isäksi asiaan) usein ylireagoivan toiseen äärilaitaan siten että äiti ei huomioinut minua --> minä huomioin (tukahdutan) oman tyttäreni joka hetki, etten olisi kuin oma vanhempani.

        Eli kulloisessakin tilanteessa tulisi punnita se reagoimisalueen kultainen keskitie. Silleen saadaan tasapainoa aikaan.

        "Mutta onko mahdollista, että miehenä olemisen malli jää ikäänkuin "sokeaan pisteeseen" koska se ei ole lapsuudessa se omakohtainen kokemus, ja niin ollen se malli, miehenä olemisen tapa naista kohtaan, on siten epäselvempi ja siinä on enemmän epätietoista samankaltaisuutta."

        Ehkäpä syntyy sokea piste, tai tietotaito puuttuu, kun lähtee riiaamaan sitä naapurin tyttöä, siis jos pojan saama malli miehen roolista on narsistiäidin tossun alla oleva isä.

        Perheitten tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja ihmissuhteet momimutkaisia... Mitä jos isä on kova lastaan kohtaan ja äitin käytös on narsistista sen perheen isän tulikitsemana. Ja kykenemättä kohtaamaan omaa henkistä kaltoinkohteluaan sitä perheen äitiä kohtaan, siirtää sen miehenä olon ja käsityksen naisista edelleen poikansa tiedostamattomalle tasolle?? Poika isoksi kasvettuaan päättää olla parempi isä omille lapsilleen, mutta näkeekö hän naisensa omin silmin, vai isänsä silmin vai näkeekö hän naisessaan äitinsä??

      • yxex
        määbää kirjoitti:

        Perheitten tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja ihmissuhteet momimutkaisia... Mitä jos isä on kova lastaan kohtaan ja äitin käytös on narsistista sen perheen isän tulikitsemana. Ja kykenemättä kohtaamaan omaa henkistä kaltoinkohteluaan sitä perheen äitiä kohtaan, siirtää sen miehenä olon ja käsityksen naisista edelleen poikansa tiedostamattomalle tasolle?? Poika isoksi kasvettuaan päättää olla parempi isä omille lapsilleen, mutta näkeekö hän naisensa omin silmin, vai isänsä silmin vai näkeekö hän naisessaan äitinsä??

        Isä ei voi varsinaisesti siirtää poikaansa mitään, vaan poikaan rakentuu ympäristön vaikutuksesta tajuisuus sekä piilotajunta. Miehelle kehittyy piilotajuinen naisellinen puoli, tytölle taas piilotajuinen miehinen puoli.

        Miehen 'elämäni nainen' löytyy siis hänen itsensä sisältä, ja sitä kuvaa hän sovittaa siihen naapurin tyttöön. Jos se täsmää, mies rakastuu.

        Ja sama sillä naapurin tytöllä...jos ovikelloa rimpauttava mies sopii tytön sisäiseen miehiseen puoleen...lopun voitkin arvata :)

        Eli, "näkeekö hän naisensa omin silmin, vai isänsä silmin vai näkeekö hän naisessaan äitinsä?? "

        Hän näkee naisensa luomansa naisihanteen, arkkityypin läpi. Arkkityypissä voi olla äitiä, siskoa, opettajaa, kurvikasta kaunotarta. Jokaisella se arkkityyppi on erilainen.

    • 10

      Enpä tiedä, vois olla juurikin sopiva kirja mulle mutta joku siinä ajatuksessa tökkii että lukisin sen. Ehkä en halua enää niitä juttuja itsessäni penkoa kun sille ei ole mitään todellista tarvetta. Ehkä se tarve vielä tulee joskus. Miksi muuten itse luet sitä???

      • yxex

        Lukemista tai muutakaan ei kannata tehdä jos tökkii.
        Itse luin siksi että olen kiinnostunut narsismista ja tämä nimenomainen kirja valoitti sellaista näkökulmaa mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta; narsistiäidin-tyttären näkökulmasta.

      • 31
        yxex kirjoitti:

        Lukemista tai muutakaan ei kannata tehdä jos tökkii.
        Itse luin siksi että olen kiinnostunut narsismista ja tämä nimenomainen kirja valoitti sellaista näkökulmaa mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta; narsistiäidin-tyttären näkökulmasta.

        Ok, kiitos silti vinkistä, itsekin bongasin ton kirjan joskus aiemmin jostain.

        Tyttäreni muuten sanoi että ne mun vanhempani kouluttivat musta tällaisen kun nyt oon, onko se sit hyvä vai huono asia, siihen en ota kantaa :)

      • yxex
        31 kirjoitti:

        Ok, kiitos silti vinkistä, itsekin bongasin ton kirjan joskus aiemmin jostain.

        Tyttäreni muuten sanoi että ne mun vanhempani kouluttivat musta tällaisen kun nyt oon, onko se sit hyvä vai huono asia, siihen en ota kantaa :)

        Kiitos itsellesi :)
        Nuorina marssittiin vanhempien ja yhteiskunnan ohjauksessa. Nyt aikuisina meillä vihdoinkin on mahdollisuus käyttää omaa valintaa, ja kyseenalaistaa ja oivaltaa..

    • Ilkikurimus

      Vihdoin joku uskalsi kirjoittaa oikean kirjan aiheesta naisen narsismi (Mäkelän teos oli avuton floppi). Tosin tämäkin oli pakko lavastaa oppaaksi narsistisen äidin auttamiin ongelmiin.

      Joka tapauksessa fiksu veto naamioida narsismi äidin syyksi - toisaalta; oliko sittenkään.

      • yxex

        Kirjan paras anti on toivo! Narsistisista vammoista voi parantua!

        Olet oikeassa. Kirja pistää lukijan miettimään toisenlaista lähestymiskulmaa.. 'entä jos minä..'

      • Ilkikurimus
        yxex kirjoitti:

        Kirjan paras anti on toivo! Narsistisista vammoista voi parantua!

        Olet oikeassa. Kirja pistää lukijan miettimään toisenlaista lähestymiskulmaa.. 'entä jos minä..'

        Ei noiden kirjojen avulla. Ei todellinen narsisti.

        Mutta kissa on nostettu pöydälle....Nainenkin on narsisti. Tähän asti on pidetty tiukka huoli siitä, että narsisti on mies.

    • yxex

      Eriytymis-irtaantumisprosessi by Murray Bowen:

      Aikuiseksi lapsuuden perheestä. Sen pidemmälle pääsee..

      1. mitä vähemmän reagoi tunteella perheensä dynamiikkaan.

      2. mitä objektiivisemmin hän kykenee havannoimaan perhedynamiikan.

      3. mitä tietoisempi hän on niistä myyteistä, kuvista, vääristymistä ja kolmiodraamoista joille hän on ollut lapsuudessa sokea.

      Irtaantuminen on sisäinen tapahtuma, ei poismuutto.

      • M.B.

        True..

        Poismuutettuani kotoa, lapsuuteni jatkui suhteena äitiini ja isoäitiini. Nimenomaan sinä lapsena, joka olin ollut. Asiassa tapahtui muutos, kun tajusin, että olen erityisesti isoäidilleni se lapsi, joka olin lapsena. Tajusin, että hän ei ollut huomannut minun tulleen aikuiseksi.

        Samaa logiikkaa käytin tonkiessani lapsuuteni perhettä. Olin aikuisena suhtautunut lapsuuteni perheeseen ikään kuin ollen yhä lapsi. Siirtymällä tasaveroiseksi aikuiseksi äitini kanssa (mielessäni) tajusin asioita ihan eri tavalla ja osasin "löytää" suhteen äitiini ja isoäitiini uudella tavalla. Sen asian tajuaminen, että äitini on isoäitini tytär, vei asiaa eteenpäin ja vielä siihen se, että isoäitini oli oman äitinsä tytär, ja tämä äiti vuorostaan minun äitini isoäiti..

        Irrallisista lausahduksista alkoi muodostua aikuisen mielessäni kertomuksen kaltainen jatkumo, jota pystyin tarkastelemaan ja suhteuttamaan omaan olemiseeni aikuisena naisena.

        Tosin kovin aikuiseksi en tunne itseäni vieläkään...

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        True..

        Poismuutettuani kotoa, lapsuuteni jatkui suhteena äitiini ja isoäitiini. Nimenomaan sinä lapsena, joka olin ollut. Asiassa tapahtui muutos, kun tajusin, että olen erityisesti isoäidilleni se lapsi, joka olin lapsena. Tajusin, että hän ei ollut huomannut minun tulleen aikuiseksi.

        Samaa logiikkaa käytin tonkiessani lapsuuteni perhettä. Olin aikuisena suhtautunut lapsuuteni perheeseen ikään kuin ollen yhä lapsi. Siirtymällä tasaveroiseksi aikuiseksi äitini kanssa (mielessäni) tajusin asioita ihan eri tavalla ja osasin "löytää" suhteen äitiini ja isoäitiini uudella tavalla. Sen asian tajuaminen, että äitini on isoäitini tytär, vei asiaa eteenpäin ja vielä siihen se, että isoäitini oli oman äitinsä tytär, ja tämä äiti vuorostaan minun äitini isoäiti..

        Irrallisista lausahduksista alkoi muodostua aikuisen mielessäni kertomuksen kaltainen jatkumo, jota pystyin tarkastelemaan ja suhteuttamaan omaan olemiseeni aikuisena naisena.

        Tosin kovin aikuiseksi en tunne itseäni vieläkään...

        En tunne minäkään itseäni aikuiseksi...ja luoja paratkoon, toivon etten koskaan tunnekaan. :)
        Huomaan sun jo oivaltaneen mitä tarkoitan; moni syyttää narsisti-äitiä, ollessaan jo itse aikuinen (pysytellen näin aina vain äidin vallan alla..kyllä äiti).

        Meistä kukaan ei voi valita mihin olosuhteisiin syntyy. Paras asia minkä voimme aikuisina tehdä on; kiittää elämänlahjasta vanhempiamme, hyväksyä mitä negatiivista tapahtui, olla kiitollisia hyvistä asioista, antaa elämälle anteeksi ja alkaa olla itse se vastuullinen vanhempi, jonka hellyyttä olisi lapsena kaivannut!

        "Irrallisista lausahduksista alkoi muodostua aikuisen mielessäni kertomuksen kaltainen jatkumo, jota pystyin tarkastelemaan ja suhteuttamaan omaan olemiseeni aikuisena naisena."

        Kovasti tulee mieleen tarina heavy metal taarna.sta :)

    • M.B.

      Enpäs oo kuullutkaan :) Google tuotti kyllä muutaman kuvan poikineen.. Kanadalainen animaatio?

      • yxex

        Klassikko. Katso joskus ajan kanssa..jos siis haluat. Tällä palstalla ei parane tuputtaa mitään kellekään.. ;)

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Klassikko. Katso joskus ajan kanssa..jos siis haluat. Tällä palstalla ei parane tuputtaa mitään kellekään.. ;)

        No mää tykkään animaatioista ja hyvistä elokuvista, ja tuputanpa takaisin..

        http://www.leffatykki.com/elokuva/reflecting-skin-the-lapsuuden-loppu

        Tolla elokuvalla on hyvä testata omaa ja muiden reaktioita. Asiat menee niin hienovireisesti tajuntaan, että karvat vaan yksinkertaisesti nousee pystyyn tai sitten ei.. Vaikka ei sinänsä olekaan kauhuelokuva, niin aivan kauhea..

        Mikäli et ole jo nähnyt :)

      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        No mää tykkään animaatioista ja hyvistä elokuvista, ja tuputanpa takaisin..

        http://www.leffatykki.com/elokuva/reflecting-skin-the-lapsuuden-loppu

        Tolla elokuvalla on hyvä testata omaa ja muiden reaktioita. Asiat menee niin hienovireisesti tajuntaan, että karvat vaan yksinkertaisesti nousee pystyyn tai sitten ei.. Vaikka ei sinänsä olekaan kauhuelokuva, niin aivan kauhea..

        Mikäli et ole jo nähnyt :)

        En ollut nähnyt. Kiitos määbää vinkistä! :)
        Katsoin sen tänään youtubesta, oli kymmenenä 10min pätkänä. Säväyttävä leffa, ja oli helppo samaistua siihen poikaan.

        Jos miettii miten ihminen voi joutua psykoosiin, niin tuossa se kävi ilmi. :"(

        Ajattele sitä poikaa aikuisena luomassa suhdetta tyttöön ja elää sen kanssa, kun pohjana on hänen saama roolimalli isästä ja läpsivästä narsistiäidistä, siitä mitä isä teki, miten musta limusiini tarkoittaa kuolemaa..ja siitä 'jutusta' sängyn alla mihin hän ulkoisti mielikuvituskaverin..

    • elisakettu

      Mielenkiintoinen tämä sinun aiheesi, täytyy yrittää perehtyä jossakin vaiheessa. Saatan olla taas ihan väärillä jäljillä, mutta laitan tämän tänne. Hmm.. Tuli siitä ylisuorittajasta mieleen. Linkkiä en uskalla laittaa, etsikää itse...

      Ellin perjantai-ilta:

      Elli laahustaa ovesta sisään ja lysähtää väsyneenä nurkkatuoliinsa. Käpertyy kippuraan huovan alle ja antaa itkun tulla. Vihdoinkin...Kyyneltensä lomassa hän näkee viimeisten sadan tai kahdensadan tunnit; valvottuja päiviä ja öitä, kuljettuja askelia ja kilometrejä, kohdattuja kasvoja, äänten; puhelinten, tietokoneiden, koneiden ja laitteiden, liikenteen sekä ihmisten melua. "Tee se, tuo tämä, hae ne, tule tänne, anna tuo eikun nuo, ota nämä"...loputon määrä ojentuvia käsiä, aukiolevia suita, korkeita tai hiljaisia ääniä; jotka anovat jotain, haluavat jotain, käskevät tai määräävät.

      Virran pyörteiden mennessä menojaan ja ajatustulvan hidastuessa alkaa ellin keho ja mieli lopulta rauhoittua. Rentoutuen, alkaen varpaista hiljakseen ylöspäin, kohti jo puumaiseksi muuttunutta päätä. Antaa tietoisuudelle aikaa hiljentyä, vähitellen lähes pysähtyen. Olla ajattelematta, näkemättä tai kuulematta. Painottomassa olotilassaan ellin tietoisuuteen hiipii ajatus, että jokin selittämätön paha, jokin, on todella vialla. Hän on aina väsynyt. Syvältä sisältään hän tajuaa sen, että tuo oravanpyörässä kulkeminen alkaa olla hänen lopun alkunsa. Hän tiedostaa, että myötä-, velvollisuuden-, syyllisyyden- ja suoritustunnossaan on jo niin uupunut, ettei jaksa enää välittää, ei välittää siitä mihin tarkoitukseen hänet on tähän maailmaan saatettu.

      Väsynein katsein hän tuijottaa kaukaisuuteen, pakottaen itseään olemaan näkemättä avaamatonta postiaan, maksamattomia laskujaan, loputtomiin odottavia tekemättömiä kotitöitään, sähköpostissa ja puhelimessa vilkkuvia viestejään, läheisiään; jotka odottavat tai toivovat häneltä jotain. Suunnaten katseensa ylös kattoon hän muistaa, että on aika nauttia parista vapaapäivästä. Vapaista, niin....mennäkö vastentahtoisesti veljen luo lapsenvahdiksi, kyläillä alkoholisoituneen äitinsä luona joka loputtomiin kaataa katkeruuttaan ellin niskaan, vai rohkaista mielensä ja lähteä Villapakkaan kavereiden kanssa; juoda pää tajuttomaksi ja olla aamulla muistamatta edellisillasta mitään; niistä kasvottomista, nimettömistä hetken kohdatuista.

      Epätoivon alkaessa taas käydä lähes kestämättömäksi elli rutistaa taas silmänsä kiinni. Hän aloittaa jälleen tuon itsensä pakotetun vaipumisen tunteen, vaipumalla hiljaa; antaa mielensä levähtää. Hengähdystauon saatuaan alkaa tajuntaan hitaasti nousta yksi hyvin pieni hiljainen sana, hyvin hiljainen; e i; sitten kuuluvammin: ei; vielä kovemmin: eI; ja lopulta se sana jo huutaa sisältään ja ellikin huutaa: EI !

      Hän heittää huovan lattialle, potkaisee korkokenkänsä jalastaan, vetää varsitennarit jalkaan, loikkaa pöydälle alkaen tanssia ja laulaa:

      Sössölandian kultakurkut - Pohjois-Karjala

      ...antaen lopulta itselleen aikaa levähtää...lepää ja antaa mielikuvitukselle siivet...

      • yxex

        Villapakka rules.
        *vippasee kiiruusti lantin jukeen*

        http://www.youtube.com/watch?v=wcUC9J1DYGA

        (ei kai sua haittaa sellainen pikkujuttu että sateenkaari päättyy nakkikioskille?)

        Tsemppaas nyt tai sit mä tulen halimaan, halusit tai et. ;-P

      • yxex
      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        Villapakka rules.
        *vippasee kiiruusti lantin jukeen*

        http://www.youtube.com/watch?v=wcUC9J1DYGA

        (ei kai sua haittaa sellainen pikkujuttu että sateenkaari päättyy nakkikioskille?)

        Tsemppaas nyt tai sit mä tulen halimaan, halusit tai et. ;-P

        :) :D Hemmetti sun kanssa yxex: valintasi (olet shakkikerholainen)

        Nakkikioskillekin voi kävellä vaikka käsikädessä, vierekkäin...

        Saat tulla halimaan, sitähän täällä ootellaan :)

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=XCaYPuWE30Y&feature=related

        Yksi yli- tai alisuorittajan ominaisuuksista voi olla kuuntelun puute. On lakannut kuulemasta kehonsa tai mielensä ääniä, eikä enää kuule ympäriltään tulevia viestejä; ääniä, sanoja tai niiden merkitystä. Kuulemisen taito edellyttää ensin lepoa. Sitten saattaa kuulla ne äänet sellaisena kuin ne alunperinkin on annettu.

        Hyvää yötä; halauksin :)

      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        :) :D Hemmetti sun kanssa yxex: valintasi (olet shakkikerholainen)

        Nakkikioskillekin voi kävellä vaikka käsikädessä, vierekkäin...

        Saat tulla halimaan, sitähän täällä ootellaan :)

        *puskee kuonolla kettua kun luvan sai* :)

        (en osaa pelata pelejä)

        http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

      • elisakettu
        yxex kirjoitti:

        *puskee kuonolla kettua kun luvan sai* :)

        (en osaa pelata pelejä)

        http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

        Seurapelit voivat olla mukavia pelata monikultturisessa ympäristössä. Joskus sitä vain hämmentyy näiden lukuisten kaksois- ja monimerkitysten kielien keskellä ja saa ajattelemaan että kun voisimme kommunikoida perinteisellä suoralla puheella ja toiminnalla. Ollaksemme varmoja tulkinnastamme. Olimmepa valveilla tai hereillä (nimenomaan).

        "aa aatsshiiii ..." ..kyllä sinä sen tiedät

      • 21

        Ei on hyvä sana kunpa nämä "lehtimyyjätkin" ymmärtäisivät mitä se tarkoittaa.

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        Seurapelit voivat olla mukavia pelata monikultturisessa ympäristössä. Joskus sitä vain hämmentyy näiden lukuisten kaksois- ja monimerkitysten kielien keskellä ja saa ajattelemaan että kun voisimme kommunikoida perinteisellä suoralla puheella ja toiminnalla. Ollaksemme varmoja tulkinnastamme. Olimmepa valveilla tai hereillä (nimenomaan).

        "aa aatsshiiii ..." ..kyllä sinä sen tiedät

        Hiljaisuus on kommunikointitavoista suorin. Ja äärimmäisen suositeltava ja kokeilemisen arvoinen asia :)

      • A
        M.B. kirjoitti:

        Hiljaisuus on kommunikointitavoista suorin. Ja äärimmäisen suositeltava ja kokeilemisen arvoinen asia :)

        > Hiljaisuus on kommunikointitavoista suorin. Ja äärimmäisen suositeltava ja kokeilemisen arvoinen asia :)

        Niin ... Olen vanhalla iällä minäkin oppinut vihdoin sen, että asia voi olla juuri niin. (Mutta hiljaisuudessa on osattava uida, muuten voi hukkua. Hiljaisuudessa uimaan oppiminen taas edellyttää luottamusta heittäytyä veden kannettavaksi.)

      • elisakettu
        A kirjoitti:

        > Hiljaisuus on kommunikointitavoista suorin. Ja äärimmäisen suositeltava ja kokeilemisen arvoinen asia :)

        Niin ... Olen vanhalla iällä minäkin oppinut vihdoin sen, että asia voi olla juuri niin. (Mutta hiljaisuudessa on osattava uida, muuten voi hukkua. Hiljaisuudessa uimaan oppiminen taas edellyttää luottamusta heittäytyä veden kannettavaksi.)

        Onneksi on teitä viisaampia neuvomassa meitä untamoita. Ei tässä muuten selviäisi. :) ....*räpiköi lammessa ja opettelee kettua uimaan*...

      • M.B.
        A kirjoitti:

        > Hiljaisuus on kommunikointitavoista suorin. Ja äärimmäisen suositeltava ja kokeilemisen arvoinen asia :)

        Niin ... Olen vanhalla iällä minäkin oppinut vihdoin sen, että asia voi olla juuri niin. (Mutta hiljaisuudessa on osattava uida, muuten voi hukkua. Hiljaisuudessa uimaan oppiminen taas edellyttää luottamusta heittäytyä veden kannettavaksi.)

        Niin. Hiljaisuuden herkistäessä sille toiselle niin kuin hän on, on monesti oikeasti enemmän kuin pelkästään se, mitä toinen sanoo. Moni vaivaantuu hiljaisuudessa, tulee levottomaksi.

        Olipas hassusti rakennettu sanottava :D

        *jääkaappi huristaa*

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Niin. Hiljaisuuden herkistäessä sille toiselle niin kuin hän on, on monesti oikeasti enemmän kuin pelkästään se, mitä toinen sanoo. Moni vaivaantuu hiljaisuudessa, tulee levottomaksi.

        Olipas hassusti rakennettu sanottava :D

        *jääkaappi huristaa*

        No jotenkin ymmärsin... minä kun kuitenkin kaipaan sanoja, nyt, kun olen viimein oppinut itse puhumaan. Viimeinkin. Mutta annan välillä tilaa hiljaisuudellekin. Usko pois, sitä olen todella elämäni aikani opetellut...Näiden yhteensovittaminen vain on hankalaa välillä.. :DD

      • M.B.
        elisakettu kirjoitti:

        No jotenkin ymmärsin... minä kun kuitenkin kaipaan sanoja, nyt, kun olen viimein oppinut itse puhumaan. Viimeinkin. Mutta annan välillä tilaa hiljaisuudellekin. Usko pois, sitä olen todella elämäni aikani opetellut...Näiden yhteensovittaminen vain on hankalaa välillä.. :DD

        :DD Äärimmäisen hankalaa, ettenkö sanoisi.. Hiljaisuuksia on monenlaisia, niitäkin, mutta jos on tarvetta sanoille, silloin vain sanat tyydyttävät sen tarpeen!!

        Eli siitä vaan sanailemaan parahin elisakettu, sanoissa on voimaa.. :)

      • M.B.
        21 kirjoitti:

        Ei on hyvä sana kunpa nämä "lehtimyyjätkin" ymmärtäisivät mitä se tarkoittaa.

        Joskus kun on aikaa, lehtimyyjän ulkoaopetellun, kiireessä läpi lätistyn myyntipuheen sekaan voi yrittää ujuttaa oikeaa keskustelua.. Ihminen sielläkin on, joka aivan varmasti muutaman puheen pidettyään on jo osaltaan tympääntynyt niihin lehtimyyjiin nihkeästi suhtautuviin asiakkaisiin..

        Yhden kerran löytyi yhteinen huumorintaju yhden lehdenmyyjän kanssa ja hauskaa oli :D

      • elisakettu
        M.B. kirjoitti:

        Joskus kun on aikaa, lehtimyyjän ulkoaopetellun, kiireessä läpi lätistyn myyntipuheen sekaan voi yrittää ujuttaa oikeaa keskustelua.. Ihminen sielläkin on, joka aivan varmasti muutaman puheen pidettyään on jo osaltaan tympääntynyt niihin lehtimyyjiin nihkeästi suhtautuviin asiakkaisiin..

        Yhden kerran löytyi yhteinen huumorintaju yhden lehdenmyyjän kanssa ja hauskaa oli :D

        Joo, minäkin muistan yhden jutun. Jotenkin se homma karkasi täysin lapasista; lehtimyyjä kertoi koko elämän tarinansa kaikkineen karvoineen päivineen. Ja soitteli sitten noin puolivuosittain; sama myyntipuhe ensin ja sitten juttu taas luiskahti mitä hänelle kuuluu. Taisi siinä pari kolme vuotta mennä sitä tarinaa kuullessa. No, ei siinä mitään, hän kertoi ja tärkeintä oli vain se että joku kuunteli, en minä lähtenyt mihinkään kommentoimaan.

    • yxex

      Nostin tämän lukuvinkiksi "Uhri = käänteisnarsisti"- aloituksen ap.lle ja siihen keskusteluun osallistujille.

      Samalla kiitän tähän ketjuun osallistuneita pohtijoita, elisakettu, määbää, 21, A, ilkikurimus, 31, 10, lottamari

    • elisakettu

      "Ihminen voi myös olla sopivassa suhteessa sekä riippuvainen että läheisriippuva, jolloin voimat ovat balanssissa, ja voidaan puhua suht terveestä ihmisestä -yxex- ;) "

      Tuli Yxex mieleen tämä ketju tuossa läheisriippuvuus-teemassa. Asia mitä ajattelin kulminoituu juuri tuossa lauseessasi. Tätä kiinnekohtaa etsin, en löytänyt vain sanoja tunteelle. Mutta sinähän olit jo ne kirjoittanut. Kiitos

      • yxex

        Kiitos itsellesi! =)

        Kun ihminen on 'vain' uhri, tai 'vain' itsekäs kuspää, hänellä on henkinen löytöretki kesken. Kun uskaltaa ajatella tai oivaltaa voivansa olla sekä kärsimyksen kokija, että sen tuottaja, alkaa olla hyvin pullat uunissa. Ääripäiden löytämisen jälkeen, voi valita kultaisen keskitien, joka on ääripäitä harmonisempi vaihtoehto suhtautua sosiaalisiin vuorovaikutuksiin.

      • 14+3=17
        yxex kirjoitti:

        Kiitos itsellesi! =)

        Kun ihminen on 'vain' uhri, tai 'vain' itsekäs kuspää, hänellä on henkinen löytöretki kesken. Kun uskaltaa ajatella tai oivaltaa voivansa olla sekä kärsimyksen kokija, että sen tuottaja, alkaa olla hyvin pullat uunissa. Ääripäiden löytämisen jälkeen, voi valita kultaisen keskitien, joka on ääripäitä harmonisempi vaihtoehto suhtautua sosiaalisiin vuorovaikutuksiin.

        ”Jos olet läheisriippuvainen, tunnet kumppaniasi kohtaan näin: Minä aion pitää huolta sinusta, vaikka se tarkoittaisi, etten kykene huolehtimaan itsestäni."

        Niin, en tiedä mitä tuosta ajattelisin, kuten toisaalla olen jo monesti sanonut...minun läksyni voisi kuulua jotenkin näin...

        Yritän pitää huolta, vaikka en itsekään ole ookoo siitä, että elämäsi on muuten kunnossa vaikka ...sinulla on tuo päihderiippuvuus ...en puhu siitä mitään, enkä siitäkään että kohtelet minua huonosti...kestän kyllä mitä vaan...

        Odottaessani että jonain päivänä huomaisit kuinka "hyvä ja kiltti" ihminen minä olen...ja siitä syystä rakastaisit minua ja lopettaisit juomisen, koska se aiheuttaa niin paljon tuskaa minulle ja lapsille...

        uhri?...läheisriippuvainen?...käänteisnarsisti?

      • yxex
        14+3=17 kirjoitti:

        ”Jos olet läheisriippuvainen, tunnet kumppaniasi kohtaan näin: Minä aion pitää huolta sinusta, vaikka se tarkoittaisi, etten kykene huolehtimaan itsestäni."

        Niin, en tiedä mitä tuosta ajattelisin, kuten toisaalla olen jo monesti sanonut...minun läksyni voisi kuulua jotenkin näin...

        Yritän pitää huolta, vaikka en itsekään ole ookoo siitä, että elämäsi on muuten kunnossa vaikka ...sinulla on tuo päihderiippuvuus ...en puhu siitä mitään, enkä siitäkään että kohtelet minua huonosti...kestän kyllä mitä vaan...

        Odottaessani että jonain päivänä huomaisit kuinka "hyvä ja kiltti" ihminen minä olen...ja siitä syystä rakastaisit minua ja lopettaisit juomisen, koska se aiheuttaa niin paljon tuskaa minulle ja lapsille...

        uhri?...läheisriippuvainen?...käänteisnarsisti?

        On hyvä piirre uskoa hyvyyteen. Rakkaus kestää kaiken, antaa anteeksi jne sanoo raamattukin. Mutta mitta täyttyy, jos toinen ei kanna vastuuta itsestään ja yhteisvastuuta liitosta. Se voi viedä useita vuosia kiltillä ihmisellä, ja eron jälkeen tuska on taattu.

      • 16+2=18
        yxex kirjoitti:

        On hyvä piirre uskoa hyvyyteen. Rakkaus kestää kaiken, antaa anteeksi jne sanoo raamattukin. Mutta mitta täyttyy, jos toinen ei kanna vastuuta itsestään ja yhteisvastuuta liitosta. Se voi viedä useita vuosia kiltillä ihmisellä, ja eron jälkeen tuska on taattu.

        Minä unohdin...kyllä yhden hyvin oleellisen asian...jota käsittelin...jo tuossa hiljaa vai ei...tai jotain sinnepäin...ketjussakin päivällä...

        Minä unohdin rakastaa ja arvostaa itseäni...
        millään muulla en voi selittää...miksi annoin kohdella itseäni niin kauan huonosti...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      21
      2297

    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      70
      1166

    3. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      49
      1065

    4. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      115
      1056

    5. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      72
      1009

    6. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      57
      967

    7. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      16
      959

    8. Luotathan?

      Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na
      Ikävä
      31
      920

    9. Minun on niin vaikeaa uskoa, että

      todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.
      Ikävä
      55
      908

    10. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      53
      896
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt