Siis ihmettelen kun hyvin useat hankkivat nykyään seurustelusuhteita jo lapsina tai nuorina, miten ihmeessä teette sen? Riittääkö kun liikutte ihmisten ilmoilla kaupungilla, harrastuksissa, kouluissa, töissä, vai saatteko näitä suhteita kaveriporukoista? Itse en ainakaan tule ketään löytämään kaupungilla kävellessäni, siitä olen melko varma. Kavereita minulla taas ei ole, eikä tällä menolla tule :/ Onko suhteeseen pääseminen mielestänne helppoa, vai vaatiiko se älyttömiä ponnistuksia ja vaivannäköä? Voisiko käydä niin hyvin, että vaikkapa jossain ruokakaupassa tai lenkillä joku tyttö tulisi jututtamaan ja sitä kautta sitten alkaisimme tapailla? Onko mitään merkitystä sillä, onko tyttö tai poika, vai onko jommallekummalle vaikeampi luoda näitä suhteita? Tällasia mieltäpainavia kysymyksiä tänään, kiitän jos joku jaksaisi vastailla ;)
Miten hankitte suhteita?
Nuorimies_''
521661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
No yleensä siihen samaa sukupuolta olevaan on helpompi tutustua, ainakin mun kaveripiiris oon huomannut asian :) Mutta etkai nyt ihan kaveriton ole? Itse ensimmäistä kertaa seurustelin pojan kanssa vakavasti ollessani jo 12 vuotta, varmaan ajattelet että miten niin nuorena olen ymmärtänyt seurustelusta mitään, mutta kyl me aina välkil nuoleskeltii toisiamme niin kiivaasee tahtii, et siitä sai jo mahat kipeeks :D Itse siis olen nainen, ja minulla on useita kavereita, joita tulee jatkuvasti lisää, esim. harrastuksista. Mutta olen parhaan ja ainoan ystäväni kanssa, tottunut viime aikoina olemaan vain poikien seurassa, koska pojat/miehet ovat huomattavasti rennompia, ja ehkä luotettavampia kuin tyttö/nais kaverit. Ja varsinkin nyt näin hetken sinkkuna ollessani, voin huoletta liikkua muitten jätkien seurassa! Tämä paras ystäväni, joka myös on nainen, on asiasta samaa mieltä, pojat/miehet ovat mukavampaa seuraa kuin tytöt/naiset. Ainakin minusta tuntuu, että lörpötän kaikki asiani helpommin pojille, kuin tytöille paitsi tälle ystävälleni. Mielummin lähden shoppailemaan pari jätkää mukana, kuin likkaseurueen kanssa. en tiedä mistä johtuu, mutta se on vain mukavampaa. Ja ainakin meistä ystäväni kanssa tuntuui, että kyl noi pojatkin viihtyy yhtä hyvin ostarilla alusvaate osastolla, kuin me likatkin ;D ;D Mutta miksi et ottaisi harrastusta, mistä saisit niitä ystävyys/kaveri suhteita?
Luit oikein, olen täysin kaveriton jos ei netissä olevia tuttavuuksia lasketa :/ Itselläni nämä naispuoliset nettitutut ovat niitä parhaita kavereita täällä, uskomatonta mutta totta :D He todella ymmärtävät minua ja minä heitä, meillä on ollut aina loistavia keskusteluja hyvinkin syvällisistä asioista :) Osaisin varmasti tulla toimeen useimpien ihmisten kanssa myös tosielämässä, mutta olen täysin kokematon sosiaalisissa tilanteissa ja kaiken lisäksi minulla on kammo niitä kohtaan. Joku harrastus kai sitä pitäisi keksiä, kaikkeahan minä toki omaksi ilokseni puuhailen yksikseen.
Kun olet valmis kohtaamaan kiiman ja himon: etsi profiili, anna palaa ja kirjoita samantien ensimmäinen maksuton tekstiviestisi valitullesi!
KLIKKAA NYT:
http://www.fi.sex-sms-contacts.com/landing?conv_id=493830
Joo, ei voi käydä niin että tyttö tulee jututtamaan - ainakaan sen varaan ei kannata laskea mitään. Sulla on ongelma. Tarkemmin sitä on tämän perusteella vaikea analysoida, mutta jotenkin se liittyy kontaktin ottamiseen muihin ihmisiin. Älä yritä ottaa kontaktia vaan hakeudu tilanteisiin joissa kontaktin ottaminen tulee luonnostaan ja on suht' välttämätöntäkin jos aiot tehdä sen mitä olet tekemässä. Esim. kuntosalithan on vähän tuollaisia mestoja. Jos yrität tehdä laitteita jossain tietyssä järjestyksessä - ensin suuret ja sitten pienet lihakset tms. - niin ainahan siinä on joku munapää varaamassa sitä laitetta mille olet menossa. Jos et aio koko iltaa viettää siellä salilla niin melkein pakkohan siinä on kysyä, että voinks mä tehdä välissä. Mut ylipäätään kaikki tollaset jutut mihin ihmiset menee norkoilemaan mut silti niinkuin ovat tekevinään jotain. Ainahan niissä on resurssit sen verran alimitoitettuja et joutuu ottaan kontaktia. Ellet sitten oo hirmu rikas ja käy rikkaiden salilla. Silloin voi kyllä käydä toi a)-kohtakin.
Olen aina laskenut sen varaan että jonain päivänä se unelmieni tyttö tulee vielä jututtamaan tätä yksinäisennäköistä nuorta miestä jolla ei koskaan näytä olevan ketään mukana missään... No, näin kai ei voi sitten käydä vaikka kuinka toivois. Onneks olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että panostan itseeni ja käyttäytymiseeni ulkomaailmassa niin että jonain päivänä tämäkin asia olisi mahdollinen, netistä kun on kokemukseni mukaan turha etsiä mitään seuraa. Itseasiassa tämänkin jutun suunnitteleminen on mielenkiintoista hommaa ja todellakin saa käyttää mielikuvitusta. Sen tilanteen täytyy todellakin olla sellainen jossa en joudu pelkäämään itseni nolaamista siinä tapauksessa että kontaktin ottaminen epäonnistuisikin. On todella vaikeaa mennä tekemään täysin kokemattomana mitään uutta ja eriskummallista koska heti ensimmäinen kokemus voi olla negatiivinen, joka taas ainakaan minun kohdallani ei anna lisää taistelutahtoa vaan latistaa sitten täysin jonka jälkeen kaikki tehty työ onkin ollut turhaa...
Ymmärrän sua täysin, se ei oo helppoo! Minkä ikäinen olet? Oletko kovinkin ujo? Se voi haitata suhteita, jos on liian ujo, pyri olemaan ihmisille mahdollisimman positiivinen, ja rohkene mennä juttelemaan, se tuntuu aluksi vaikealta, ehkä kisualliselta, mutta sillä se ujous lähtee! Itselläni ei ole minkään tason ujous ongelmia, käyn ihmisiin kiinni silloin kun siltä tuntuu, ja kun sattuu löytymään porukasta joku, johon toivois tutustuvan, ehk sitten loppuen lopuks paremminkin ;D Itse oon aina tottunu neuvomaan ihmisii ongelmissa, kokemusta onnn... Ja silti minusta tuntuu, että aina jään jotain kokematta. Tykkään tutustua toisiin ihmisiin, ihan oikeen kunnolla, mutta toisille se voi olla hankalaa, mutta jos vaik nyt mä pyytäisin sua treffeille ;) niin kyl mä sinuna lähtisin, jos todella haluat ujoudestasi pois, niin kannattaa ottaa joskus, ehkä isokin askel, mutta siitä voi olla hyötyä, voit itse yrittää aina pyytää ihmisiä kanssasi ulos, vaikka se tuntuisi vaikealta, mutta sun pitää vaan yrittää ja yrittää :D
Olen 18, tänä vuonna 19. Yritän tehdä parhaani tämän ujouden poistamiseksi itsestäni, pitkä prosessihan se on mutta kaikki on tietenkin mahdollista varsinkin jos itse haluaa ja tekee töitä asioiden eteen :) Itseasiassa haluaisin olla tuollainen mitä itsestäsi kuvailit :P Jokin asia kuitenkin estää minua olemasta oma itseni, onko se sitten kokemuksen puute sillä en lapsuudessani saanut samalla tavalla hyviä kokemuksia sosiaalisuudesta kuin ihmiset yleensä, vai onko tämä vika tullut matkan varrella jonkin muun asian vuoksi... Ja tosiaankin haluaisin jo päästä tästä ärsyttävästä ja elämää rajoittavasta pelosta eroon, aivan kuten pääsin vuonna 2003 koirapelostani käytyäni terapiassa ensin ja sitten itse päätettyäni mennä silittämään koiraa :D Muuten tämän tapauksen jälkeen minulle tuli pakkomielle silitellä koiria ja tein isoja listoja eri roduista joita olin silitellyt heh :P
No huhhuh noi sun pakkomieltees! :D :D Tuli mieleen, et ooks joskus joutunu kokemaan jotain sellast, mistä et pääse yli ja se saattaisi sitten ehk haitata olemustasi? Kyllä luulen, että pystyt vielä jatkamaan ihan normaalisti, jos oikeesti haluut tehdä sen. Yritä aluks vaik tavata niit vanhoi frendei, oot niitte porukois paljon, sit vaik pikkuhiljaa rupeet tutustuu uusii ihmisii, ja koht et huomaakaa et sul on kavereita tosi paljon! Alota vaik niist sun likoist, kenen kaa puhut netis, pyydä treffeille, tai vastaavaa, kyl sä uskallat! Sun pitää vaan oppia luottamaan ittees ja päätöksiis, niin kaikki onnistuu. Vaik aina ei menis iha putkee, ni sit ens kerral. Kyl sä onnistut viel joku päivä, ja löydät sen, kenen kans tuut ehk olee yhes? ;D Mun mielest et ainakaa oo yhtää hassumpi jätkä :D
No onhan sitä jouduttu tässä elämässä kokemaan paljon pahempaakin kuin ihmisten tapaamista tai esim. tytöille juttelua... Kyllä ne asiat olivat niin kauheita oikeesti ettei näitä ''pelkoja'' voi verrata samana päivänäkään keskenään. Hmm näistä kavereistani sen verran että suurin osa asuu eri puolilla maailmaa (lol) ja sitten muutama Suomessa, joista täällä kaupungissani vain ihan muutama. Tosin sattuupa heistä pari kolme oikein kivaa tyttöäkin täällä oleskelemaan, ehkä voisinkin heitä joskus tavata :P Ainakin he nauttivat kanssani keskustelemisesta ihan oikeasti, hyvä jos malttavat mennä nukkumaan ajoissa xD Tosiaan haluaisin tavata näitä nettituttujani, mutta välimatkatkin tekevät oman rasitteensa. Täytyy vain toivoa, että asiat järjestyvät ajallaan ja että minäkin saan oikeasta elämästä pikkuhiljaa kiinni ;) Ja kiitos todella paljon tästä kohteliaisuudesta, tekee hyvää välillä kuulla tällastakin ja ihan samat sanat sulle :D
Nonii, mitä mä sanoin! Kyl sunki pitää välil tehä alote, pyydät niit kavereitas ulos, äläkä turhaa odota, et joku tulis pyytää sua ulos, nimittäin sitä voit joutua odottamaa aika pitkään, koska jotkut ehkä ajattelevat, että toiset ovat niin kiireisiä tai muuta vastaavaa, etteivät sitten viitsi toista ulos pyytääkkään. Ja sit vaik lomallas hyppäät lentokoneesee ja lähet kattoo mitä niille frendeille kuuluu, mitkä asuu ulkomail?
No aika nopeaa toimintaa olis tietysti tällanen, en ehkä vielä pysty noin paljoa ylittämään itseäni :) Kuulostaa oikeesti hurjalta siihen nähden miten kokematon olen näiden asioiden kanssa, mutta kait se on joskus vain ylitettävä itsensä. Mutta tiedän myös että muutkin pojat ovat pyydelleet näitä tyttöjä ulos (he ovat itse sanoneet), enhän minä voi silloin väliin ängätä vaikka miten tekisi mieli. Ja siis kaikki nämä kaverini ovat netissä tavattuja, yhtään ei ole ulkomaailmasta eivätkä he varmaankaan haluasi tavata ihan parin kuukauden chatin jälkeen. Vai mitä mieltä olet?
Olen sitä mieltä, että jos olisin jostain ihmisestä oikeasti kiinnostunut, niin pyytäisin häntä tapaamaan. Toki ymmärrän, et se on hankalaa, jos ei oo muutakun vaan netin kautta keskustellu, mut jos oikeesti haluut jotain, niin välillä se vaatii sitä, et sun on ylitettävä ittes! Mä tiedän, et sä varmaan aattelet et "en mä pysty" mut jos haluut päästä tosta eroon, ja saada oikeesti oikeita, kunnollisii suhteita, niin sun on vaan tehtävä sen eteen jotain. Et sä saa niitä kunnollisii frendei, vaan miettimällä et mist helvetist mä saisin tyttöystävän tai muita kavereita, sun on vaan mentävä, ja tehtävä itse alote. Varsinkin naisii kohtaa.
Varmasti en olisi täällä valittamassa tätä oloani, jos minulla olisi ollut elämäni aikana edes pari kolme hyvää kaveria tosielämässä. Olisi varmasti paljon helpompi kohdata tilanteet porukassa, en nyt siis puhu tytöistä pelkästään, vaan ihan kaikki normaalitkin tilanteet kuten ravintolaan meneminen, vaatekaupassa käynti, jäkisotteluun meneminen... Nämä ovat minulle tällä hetkellä ylivoimaisia tavoitteita yksin tehtävänä, niin valitettavaa kuin se onkin. Minulla kun ei ole mitään, ei onnistumisen kokemuksia eikä myöskään huonoja kokemuksia näistä tilanteista, niin jostain syystä kuitenkin ajattelen ensimmäisen kokemuksen joka tapauksessa olevan negatiivinen enkä halua sen murentavan jo ennestään huonoa itsetuntoani enää yhtään :/ Tosin lyhyessä elämässäni on tapahtunut tosi paljon pahaa ja minulta on jäänyt suurin osa yleissivistykseenkin laskettavista asioista kokematta. Voisin tiivistää kaiken yhteen lauseeseen: minä en kestä enää epäonnistumisia, kaikkeen mihin tästä lähtien ryhdyn, on oltava varmasti onnistunut kokemus jo ennen kuin olen sen aloittanut. En tiedä onko täysin hullu ajatus, mutta tähän jotenkin turvaan ja suunnittelen kaiken etukäteen, otan huomioon kaikki riskit ja myös mahdolliset hyvät asiat jotka valitettavasti jäävät usein huonojen varjoon. Tämä ajatus olisi varmasti saatava käännettyä toisinpäin mutta koska se on jumittunut päähäni, on mentävä vain vähän kerrallaan eteenpäin ja hankittava jokaisesta pienestäkin asiasta onnistumisen kokemus. Nyt minulle olisi liikaa mennä juttelemaan jollekin tytölle tai edes pojalle livenä. Netissä tosin kaikki pitävät siitä miten puhun, kysyinkin joltain tytöltä tuossa vähän aikaa sitten, voisiko hän kuvitella minulla olevan reaalimaailmassa kavereita, jotka viihtyisivät seurassani? Hän vastasi ihmettelevänsä miksi olen yksin... Että joo :)
No kuules! Siinä tapaukses sä tarviit vähän paikkausta, meijän pitäis ehdottomasti tavata! :D Mis asut? Sulla on tosi pahat ennakkoluulot mistä sun pitää päästä pois, koska se tulee muuten taas esiin työelämässä, missä sun pitäis kyllä pystyy olemaan ihmisten seurassa. Jos sun on oikeesti noin paha olla, niin sä tarviit kyl oikeesti apua, ja pian! :/ Mul käy oikee sääliks, miten toi ujous ja ennakkoluulo rajottaa sun elämää.
No Kuopiossa asun :P Oletko nyt ihan varma että oikeasti haluisit tavata, on nimittäin hyvin pieni mahdollisuus siihen että oikeasti pystyisin tulemaan paikalle ja keskustelemaan livenä ilman että olen kauheessa paniikissa joka taas ei missään tapauksessa tee tapaamisesta mitenkään miellyttävää... Mutta jos olet valmis ottamaan tällasenkin riskin minun edestäni niin en voi muuta kuin nostaa hattua ja kunnioittaa suuresti sinun ajatusmaailmaasi ja olemustasi! :D
Mutta ihan tosissaan haluisin päästä tästäkin ongelmasta eroon, teki se sitten elinikäisiä traumoja tai vapautti minut lopullisesti ;P Jos saisin vaihtaa yhden asian elämässäni, niin vaihtaisin tämän tietokoneriippuvuuden sosiaalisuuteen, sillä silloin elämäni ei pyörisi tämän koneen ympärillä joka antaisi minulle paljon enemmän virkeyttä ja aikaa elämiseen ja saisin paljon muita, parempia kokemuksia ulkomaailmassa ja ihmisten kanssa... Mutta näin elämäni on tällä hetkellä ja nyt vain on yritettävä tehdä se mitä tehtävissä on ja uskonkin, että tehtävissä on vielä paljon! :D
Voi harmi! Asut aika kaukana, itse asun Hämeenlinnassa, harmi :/ Joo olisin khyl ihan valmis tapaamaan sut vaik jo tänää! :D No einy sentää tänää... Kuule, kyl mul keinot on millä jätkilt saa pelot ja paniikit pois, älä huoli kyl me jotain keksitää ;D Täytyy vaan miettii, haluun nimittäin oikeesti olla sun tukena ja auttaa sua, kesti se sitten niin kauan kun kesti, koska välitän ihan oikeesti susta tosi paljon. Kyl sust saa irti sen positiivisen, ja innokkaan olemuksen kunhan sen eteen tekee töitä. Voi olla että aattelet et se on hirvee homma, mut et oo ainut kuka saataa aatella niin, mut todellisuudessa se ei välttämättä vie kauaa, jos haluut oikeesti muutoksen elämääs. Mä oon aina valmis auttamaan! :D :D
Noo, katellaan ihan rauhassa tätä mahdollisuutta, olen kuitenkin pärjännyt kohta 20 vuotta tämän ongelman kanssa eli ei siinä nyt vuosikaan lisää ole enää mikään aika. Itse en varmasti olisi vielä tämän juttelun perusteella valmis tapaamaan, vaikka vaikutatkin todella mukavalta :) Ja olen kyllä todella yllättynyt näistä sanoistasi, en kyllä osannut kuvitella tällaista tukea kun laitoin tämän topicin tänne :D Todellakin sait hymyn kasvoilleni tämän keskustelun aikana monta kertaa, kiitos siitä! =)
Mutta hei kun juttua riittää niin haluaisitkos kirjotella vaikka sähköpostia mulle? :) Mietin vaan ettei varmaan kannata kauheen yksityiskohtasia tietoja kirjottaa yleiselle foorumille koko kansan nähtäväks, vai mitä mieltä olet? :) Joka tapauksessa tuossa on osoite jos haluat kirjotella sinne, vastailen sitten kun kerkeen :D [email protected]
Poika, tajuatko että tää mukuavan oloinen mimmi voi olla joku 45v äijä sun naapurista joka on katellu sua himokkaasti siitä ku oot ollu 8v? Kanttii varoo vähän ennen ku lähtee tapaamisiin, varsinkin kun toi on niin innokas tapaamaan sut.
Pedobear seal of approval
Parkkipaikalla törmäsin 14-vuotiaana ihanaan nuoreen herraan, ja siitä se sitten lähti. Yhdessä on oltu liki 11 vuotta.
Mikshän minulle ei ole sattunut tuollasta tarinaa... No, onneks kuitenkin on ihmisiä jotka ovat saaneet elämässään kokea näinkin ihania asioita :) Harmittaa todella jos itseltä jää tässä elämässä kokematta kaikki se mitä useimmat ovat saaneet kokea, mutta minkäs sille voi sitten :/ Ei auta kuin toivoa parasta!
No tietysti mä nyt noin mukavalle kundille haluun kirjotella! Joo, ei ehk kannata liian henkilökohtasii tänne kirjotella, mut jos jatketaa sähköpostil täst eteenpäi, jos sulle sopii? :)
Sopii hyvin, odottelen viestiä sitten :) Ei mitään kiirettä
Joo, no mä lähetin jo viestii :D
Kuule ootko kuullu aspergerin syndroomasta? Jos et niin kannattaa googlata.
ei sillä mitään autismia oo! -_-
Kyllähän niitä suhteita tulee jos joku kiinostuu sinusta, ja sen kiinostus ei paljoa nouse jes ei Valittusi" muista edes sinun nimeä :D vaan olet se hiljainen poika etupenkissä. Itse olin oikeastaan koneella kaiket päivät:D nutta mopon saatuani aloin liikkumaan ympäri kyliä ja lapsuuden ystävän kautta tutustuin siihen mummojen kauhuun : 30 päiseen teini laumaan joka sylkee ja huutaa ärrän kulmilla :D mutta kuten sanoin enen olin vain se hiljanen poika eturivissä, mutta kun alat vain pyörimään kylillä, aluksi se varmasti tuntuu hieman nololta tai "outsider" menolta, mutta etenkin jos on semmonen vähän pienempi ja kaikki istuu hiljaa koo kaupan aulassa niin siihen mukaan vaan, esim, kysymällä onko kellään tulta :D
hnin bpoitsuthh kaduilt mis huoraan aina
Miten pääsee yli luottamuspulasta? Itelläni on erittäin vahvat ennakkoluulot ja epäluottamus uusiin naispuolisiin tuttavuuksiin (itse olen myös nainen).
Mulle on ala-asteelta lähtien, kohtalon ivasta kai, sattunut kavereita jotka hylkäsivät, kiusasivat tai varastivat minulta. Viimeisin tapaus on 2 vuotta sitten, jolloin lainasin rahaa ihmiselle, jonka kanssa luulin olevani hyvä kaveri ja eipä niitä rahoja koskaan takasin tullut.
Miespuolisiin minulla on tietty ujous, mutta siitä pääsee yli puhumalla :P
Minulla siis on maksimissaan 3 naispuolista kaveria, joihin tiedän voivani luottaa 100% ja heistä pidän kiinni ja muihin tutustuminen tuntuu niin turhalta. Ujoudestani ja tietystä viileydestä, (jota useat ihmiset ovat sanoneet minulle, sen jälkeen kun ovat tutustuneet) johtuen vieläkin sinkkuna ja ylioppilaslakista on se pari vuotta jo hurahtanut.
Harrastuksia minulla on jonkin verran, mutta pääasiassa kieliä opiskeln ja juoksemisen merkeissä.
En viihdy baareissa, en polta eli näin yleisesti en ihmettele ettei minulla ole ketään. Tällä hetkellä olen opiskelemassa ja kesällä luonnollisesti duuniin menossa-- taitaa paniikki iskee siitäkin täs 1 kk sisällä.
ite oon 21v mies ja mulla on aika suppee kaveri piiri noin 2 aktiivista kaveria ja sitten 3 sellasta jotka soittelevat joskus 6kk päästä ja kysyy että miten menee
Lapsena oli helppo kyllä saada kavereita menit vaan puistoon ja jos juttua riitti kysyit "ollaanko kavereita?" itse alotin harrastuksen jonka kautta toivon saavani vähän lisää porukkaa ja jos opiskelun jälkeen sais töitä missä on jonkun verran mun ikä luokkaa niin sekin on mahdollisuus
ehkä surullisinta on se että Kaverit ---> bileitä---> naisia Bileissä---> voit päästä tutustumaan vähäsen ja jos ei ole kavereita niin se on aika vaikeata ( ainakin mun mielestäni)
Mmm mulla lähinnä kaverit/tutut-> koulun ryyppäjäiset-> kaikki aivan järjettömässä kunnossa-> kiinnostus 0%
Samaa mieltä oon sun kanssas mutta ehkä työn kautta tapais jonkun.. Joo paraskin esimerkki tässä olen, opiskelijana ja yleensä vaan kesäsin töissä.
Blahblah pitäisiköhän hakea toiselle paikkakunnalle kesätöihin, jos vaikka löytyis fiksumpaa porukaa :D
tapasin mun poikaystävän kaverin kautta ollaan oltu kohta 1½vuotta yhes
toivottavasti suhteenne kestää.ite seurustelin ja erosin vuojen alussa.oltii puolvuotta.jätkä reippaasti mua vanhempi.:).elämäni rakkaus mutta sika kun petti.tuntu aika pahalta kuulla se parhaan kaverin suusta.ei kaveri ollu pettämisen toinen osapuoli mut siltä kuulin,oli tienny asiasta noin yks ja puol kk ennen mua.siksi en enää hirveesti luota miehiin.muuttunu vähä käsitykset ja huomattu on minkä asian perässä juoksevat..mut elämä jatkuu ja jos rakkaus löytyy viel nii otan tilaisuuden kyllä vastaan.enää en halua pettyä.parasta aikaa etsin uutta kultaa koska läheisyyttä kaipaan niinkuin me kaikki aina silloin tällöin :).nuorena aloitettu suhde kestää vain 20-40% todennäköisesti läpielämän tai muutaman kymmene vuoden.toivottavasti te olette osa näitä.toivotaan että onni suosii joskus vielä minuakin :)
Paras "vaihtoehto" on mennä itse juttelemaan ihmisille, entuudestaan tuntemattomillekin, tuntuupa se sitten vaikka kuinka "kauhealta" tahansa ja on aivan turha miettiä etukäteen, että kuinka Sinuun suhtaudutaan, esim. että torjutaanko Sinut osittain tai kokonaan tai suhtaudutaanko Sinuun peräti vihamielisesti. Jos muitten suhtauminen on silloin tällöin enemmän tai vähemmän negatiivista niin siitä ei kannata lannistua vaan olla ja toimia itse aktiivisesti. Jos jäät odottamaan, että joku (esim. "unelmiesi prinsessa/prinssi) tulee ottamaan Sinuun yhteyttä, niin sitä saat kyllä odottaa vaikka ikuisuuksiin asti. Sitä paremmat mahdollisuudet on Sinulla onnistua mitä enemmän olet ihmisten "ilmoilla" ja kotoasi ei Sinua todellakaan tulee pyytämättä kukaan noutamaan.
Kontaktin luominen kannattaa tehdä hyvin vapaamuotoisesti aloittamalla tervehtimällä ja sitten etenemällä puhumalla "niitä näitä", esim. mikä siinä tilanteessa ja siinä ympäristössä juuri sillä hetkellä on ajankohtaista (mitä siinä tilanneympäristössä juuri sillä hetkellä parhaillaan tapahtuu ja kommentoida omaan vapaaseen tapaansa/tyyliinsä niitä asioita), sillä hetkellä vallitsevan säätilan kommentoiminen, voit kertoa jututtamallesi henkilölle, että miksi tulit jututtamaan häntä, voit esim. kehaista hänen ulkonäköään ja ulkoista olemustaan, pukeutumistaan (noista kehuista ei yleensä kukaan pahastu, päinvastoin! ) tai jotakin siitä, mikäli se herätti mielenkiintosi j.n.e. Nuo ovat vain muutama vaihtoehto periaatteessa lukemattomista vaihtoehdoista ja puheenaiheista sekä siitä että kuinka lähestyä toista ihmistä. Jokainen toimikoon tuollaisessa tilanteessa oman harkintansa ja luovuutensa mukaan omana itsenään. Käyttäydy omana itsenäsi, ei kannata "yrittää" vaan toimia luontevasti ja tilanne etenee omalla painollaan eikä sitä voi ennakoida ja aivan turha on ennakoida että miten tilanne tulee etenemään ja/tai onnistumaan omien odotustesi täyttymisen suhteen. Ei kannata odottaa mitään vaan toimia mahdollisimman useassa tilanteessa itse aktiivisesti, täten on mahdollisuus joskus onnistuakin enemmän tai vähemmän hyvin odotuksiisi nähden.
Huumoria on syytä olla aina sopivasti mukana. Tämä ei tarkoita sitä, että Sinun pitäisi osata kertoa (hyviä) vitsejä tai olla joku tarinankertoja vaan sitä, että Sinun ei kannata suhtautua haudanvakavasti tai edes ollenkaan millään tavoin vakavasti siihen, että menet juttelemaan mielenkiintoasi herättäneitä ihmisiä, vaan menet jututtamaan heitä aina tietty "pilke silmäkulmassasi" ja hymyssä suin, ikäänkuin joke'ina [dzoukkina] "kepillä jäätä koettaen" ja havainnoiden, että katsotaanpas mitä tapahtuu. Sittenhän sen näkee ja kuulee, että mitä tapahtuu. Sitä ei voi koskaan tietään etukäteen. Eikä noita tilanteita kannata millään tavoin suunnitella etukäteen, vaan kannattaa aina heti välittömästi (jos sen hetkinen tilanteesi vain suinkin sen sallii) tarttua havaitsemaasi mahdollisuuteen ja mennä heti välittömästi täysin vapaamuotoisesti jututtamaan mielenkiintosi herättänyttä ihmistä/herättäneitä ihmisiä.
"Joo, ei voi käydä niin että tyttö tulee jututtamaan - ainakaan sen varaan ei kannata laskea mitään. Sulla on ongelma. Tarkemmin sitä on tämän perusteella vaikea analysoida, mutta jotenkin se liittyy kontaktin ottamiseen muihin ihmisiin. Älä yritä ottaa kontaktia vaan hakeudu tilanteisiin joissa kontaktin ottaminen tulee luonnostaan ja on suht' välttämätöntäkin jos aiot tehdä sen mitä olet tekemässä. Esim. kuntosalithan on vähän tuollaisia mestoja. Jos yrität tehdä laitteita jossain tietyssä järjestyksessä - ensin suuret ja sitten pienet lihakset tms. - niin ainahan siinä on joku munapää varaamassa sitä laitetta mille olet menossa. Jos et aio koko iltaa viettää siellä salilla niin melkein pakkohan siinä on kysyä, että voinks mä tehdä välissä. Mut ylipäätään kaikki tollaset jutut mihin ihmiset menee norkoilemaan mut silti niinkuin ovat tekevinään jotain. Ainahan niissä on resurssit sen verran alimitoitettuja et joutuu ottaan kontaktia. Ellet sitten oo hirmu rikas ja käy rikkaiden salilla. Silloin voi kyllä käydä toi a)-kohtakin. "
Anteeksi nyt mutta miksi tyttö ei voi tulla jututtamaan?? Onko tytöt niin ylpeitä paskahousuja etteivät siihen kykene ja mikä vitun oikeus niillä on olla kykenemättä?
ja mitä tekemistä on hirmu rikkaudella tämän asian kanssa? Annat kuvan että te muijat olette huoria jotka levittää haaronsa heti kun jollakulla on rahaa? sillä lailla.. siksi te olettekin niin vitun kuvottavia.
Ennemmin itse ainakin tyytyisin käteeni, suosittelen myös ketjun aloittajalle. Ei kannata tuhlata aikaansa nykyajan pissiksille.
"Kyl sust saa irti sen positiivisen, ja innokkaan olemuksen kunhan sen eteen tekee töitä. Voi olla että aattelet et se on hirvee homma, mut et oo ainut kuka saataa aatella niin, mut todellisuudessa se ei välttämättä vie kauaa, jos haluut oikeesti muutoksen elämääs. Mä oon aina valmis auttamaan! :D :D "
Antaisitko pillua mullekin?
[email protected]
terveisin 33v äijä. olethan 18? muistathan että seurustelu on kielletty alle 18 vuotiailla, koskee myös sen ikäisiä.
menkää naimaan vaimojanne!
kyl heilt viel se taito löytyy, mihin prkl äijät rakastuitte nuorempina!
tai vetäkää iha käteenne...
ja pitäkää yksityisin henk. koht. viestit...
Itse en ole koskaan seurustellut, mutta olen kuullut juttuja tuttavilta, että he löytävät suhteita netistä helpommin kuin reaalimaailmassa.
"menkää naimaan vaimojanne!
kyl heilt viel se taito löytyy, mihin prkl äijät rakastuitte nuorempina!
tai vetäkää iha käteenne...
ja pitäkää yksityisin henk. koht. viestit... "
Me naidaan mitä meitä huvittaa ja sä vedät kätees.
Olen ihan 33v että tiiät joten ei siitä rakastumisesta kauan ole
teinihimpula. menehän nyt kynäniska vähän leikkimään
kouluun.
sulla on kuule pikkuinen hyvin vähän sanomista meille isommille
me pompotetaan teitä ja te kyykkäätte kun me käsketään.
tää 18v nappula ei oikein osaa lukea. puhuu taidosta 33v miehelle ja itse
on kokematon nappula.
vedänkö sua lättyyn hujoppi?
[email protected]
no eikö yleensä koulun kautta niitä seurustelukamuja hankita?
ainaki mä hankin :D ..ja mun kamut.. niin ja jotkut kyllä hankkii sillä huonolla tavalla, eli netin kautta.
Jos keskustelun aloittaja sattuu lukemaan vielä tätä niin...
Ymmärrän tuskan. Oon ite 19 vuotta, saan yo-lakin kesällä ja heinäkuussa alkaakin intti. Toivon, että sieltä armeijasta löytyis uusia kavereita ja varmasti tulee löytymäänkin. Oma asenne on tärkeä! Älä lannistu yksinäisyydelle, usko pois: kun luotat ittees ja teet miten teet niin kyllä niitä kavereita ja tyttöjä tulee vielä vastaan, varmasti nopeamminkin kuin kuvittelet. Ihmisillä on aina tapana piirrellä kauhuskenaarioita - todellisuudessa asiat usein kääntyvätkin loppuenlopuksi mukavammin! Olin ite ylä-asteelta asti yksinäinen, jäin porukoista ulkopuolelle ja haukkuminen alkoi. Sama jatkui lukiossa... Pitää uskoa itteensä ja siihen, että parempaa on tulossa. (nyt taidan mennä ohi aiheesta, naisistahan tässä prkl puhuttiin...) Ihmissuhteita on helpompi alkaa rakentaa puhtaasta miljööstä. Meinaan siis sitä, että mee johki harrastukseen tai seuraan tai mihin tahansa, missä et ole ennen käynnyt/joka on sulle tuntematon/minkä porukkaa et tunne. Ja älä pelkää, samoja ihmisiä ne muutkin on. Alotat tuoreelta pöydältä uusien ihmisten kanssa ja alat juttelemaan aloittaen perus moikkaamisella. (mitähän mä nytkin selitän...) Niin moni muukin todellisuudessa saattaa tuntea olonsa yksinäiseksi, se ei aina vaan näy ulkoa päin.
Sepitys oli sekava ja surkea. Ideana on kuitenkin olla avuksi, toivottavasti oli enemmän apua kuin haittaa. Tärkeintä on olla oma ittensä. Kun ne ekat virkkeet on vaihdettu sen kenen tahansa kanssa, onkin vaikein osuus jo ohi.
No liitytään nyt sitten vähän rehellisemmin itse aiheeseen mukaan:
- 17 vuotiaana taisin saada ekan tyttö-ystävän. Miten? Menin johonkin nuorten ryhmän tapaiseen juttuun mukaan ja jokaisen sinne menevän puhelinnumerot oli kaikkien mukanaolevien saatavilla. Se oli semmonen ihan normaalien nuorten ns. leiri, tarkotettu niille joilla ei ollut kesäksi oikein mitään tekemistä, ei duunia tms.
Päätin soittaa kolmellekin muijalle siitä listasta. Ensimmäisen kanssa ei oikein tärpännyt, mutta toisen kanssa juttu alkoi luistamaan. Sovittiin heti puhelimessa että jos nähtäisiin jossain muuallakin kuin ryhmässä.
Sen vaan tosta muistan että kyllähän mulla oli koko ajan tavoitteena saada siitä vakava suhde, että menis pidemmällekin you know... ja olihan meillä semmonen perus seurustelujuttu mutta taisin ite olla se joka oli enemmän
pihkassa, silti sain vastakaikuakin. Hommaa kesti lähes pari vuotta ja siinä välissä kun kävin yhtä koulua, sisäoppilaitosta itseasiassa, niin siellä oli yksi toinen muija joka oli ihan lääpällään meikäläiseen.
Ja vittu että on kaduttanut kun en antanu sille vastakaikua, olin kattokaas niin rehellinen sille toiselle joka ei kuitenkaan ollut ihan yhtä lujalla aaltopituudella meikään.... mutta mun mielestä jos olisin antanut tän toisen muijan lääppiä sun muuta niin olisin potenut huonoa omaatuntoa siitä että
mikä mies se on joka naistaan pettää.
Myöhemmin asia on kylläkin kaduttanut. KOSKA...
olin aina halunnut juuri sellaista suhdetta mitä se muija halus.. se tosiaan oli lääpällään ja vittu kun en silloin tiennyt miten se mun suhde sen toisen kanssa loppujen lopuksi oli.. No mulle merkitse silloin se niin paljon, ettei voinut tulla mieleenikään pettää.
Näitä on varmaan monia tällaisia kokemuksia... mutta mitä mieltä ite ootte? Mitä olisitte sijassani tehneet? Nuoren herkkä mieli piti minussa silloin otteensa, sellainen olin silloin.
Ja olenhan mä nytkin jo aviomies, eikä tulis mieleen pettää. Kukapa sitä naimisiin menee jos asiat ei synkkaa KUNNOLLA ja LUJAA :)
Mä annan nyt neuvon .... Mulle ainakin oli aina ihan vitun helppoa hankkia seuraa. Piti vaan avata suunsa, mokailtua välillä tuli mutta aina homma silti toimi.
Kun teillä on jumapliste tämä internetti niin... ei voi olla vaikeaa ? :)
Mulla ei ollut sillon 90 luvulla :)
Silloin oli jätkän itse kannettava vastuu että jääkö yksin vai miten menettelee.
Ja kun on oot menny naimisiin, niin sen jälkeen alat funtsia että mitä olis tehnyt toisin :)
No mitä olisin tehnyt?
Olisin pannut vielä enemmän ja ryypännyt perkele! Vielä lisää olisi voinut seikkailla ennen sitoutumista.
Nyt panen vaimoani ja ryyppään :) Tämmöstä tää elämä on. Paikoillaan hissuttelemalla ei pojat pillua saa ja kusipäisiä muijia tulee välttää helvettiin asti ja semmoisiakin ON tullut vastaan joihin aika on mennyt vain hukkaan, mutta en tarkoita tällä heitä keistä olen tässä viestissä puhunut. Niissä muijissa näkyi siisteys ja kunnollisuus! Asia tyyppejä olivat!
Ja sori noi aiemmat lässytykset.... vituttaa välillä niin pakko avautua.
Mutta tossa ekassa viestissä oli yksi pointti.
Elikkä... Edelleen sitä mieltä, että jos teillä on suhde eli seurustelette, niin älkää pettäkö. Älkää edes selän takana. Mulla oli selkärankaa olla se tekemättä, vaikka olin siihen aikaa kovis natsipelle olevinani ainakin ( tiennyt vittuakaan koko aatteesta ) niin mä pidin luottamuksen tähän muijaan.
Ja ehkä vähän turhaan aliarvioin tota suhdetta... Suhdehan se oli vaikkei siinä neitsyyttä menetettykään.
Minun mielestä jätkä tai muija joka toistaan pettää on paskahousu, raukkis, luuseri. Jos olisin tuohon aikaan ryypiskellyt, niin viinapäissään sitä olis varmasti tehnyt mitä tahansa, eihän ihminen silloin käyttäydy järjen mukaan.
Nykyään kun ryyppään omaksi huvikseni ( aloitin harrastuksen kiljun teon kautta vuosi sitten ) niin helvetin hyvin pidän maltin silloinkin. Asiahan menee oikeastaan niin että jos joku asia vituttaa oikein paljon just ennen kun alat aukomaan korkkia, niin sen korkin aukaisun jälkeen se asia vasta vituttaakin.
Elämä on nussimista ja hässimistä niin pitkään kunnes muna sanoo out. Pitäs vähän vähennellä tota omaa "roinaamista" ettei vielä lerpahda liian aikaisin, heh heh :) mutta kun pitää pysyä vahvana ja isona niin ei viitsi :)
eikös lihasten pitäis vaan voimistua treenauksesta? vai onko mulkku jotenkin eri tapaus...
Ööö no... mulkku voi todellakin olla eri tapaus. Ota selvää miten steroidit vaikuttaa sen toimintaan. Se on niiden haittapuoli, tosin kaikilla ei näitä sivuvaikutuksia ilmene tai ne voidaan ainakin ehkäistä toimimalla järkevästi.
Kuitenkin ajan kanssa toiminta palautuu yleensä ennalleen :)
J33 haluisitko mun kans villin homosuhteen? ;) Oon rehti ja kunnollinen suomalainen homo! Voisin tehdä sulle sellasia anaaliporauksia että sä ulvoisit kun mun meisseli työntyy sun piukeaan peräsuoleen. Grauh! Herranen aika kun alkaa panettaa kun kuvittelee kaltaisesi machomiehen sänkyhommissa kanssani.
t. raineri33
(; Ei se niin hankalaa ole.. Ystäväpiiristä löytyy, Harrastuksista ja suurimmaksi osaksi omalta luokalta... (; Kyl me nuoret osataamn
IHAN KUULE KAVERIPORUKOISTA
Kaveriporukka on se tyypillisin mistä kaverin voi löytää. Yleensä suhteet aloitetaan aikuisiällä, koska näkeehän sen selvästi että monet esittävät kyllä aikuista joka johtaa siihen että "hiekkalaatikkoseurustelu" hyvin harvalla kestää edes paria kuukautta.
Parhaiten löydät seuraa kun kasvat tuosta vielä 10 vuotta tai enemmän. Baarit ovat täynnä aikuisia kuten tiedät, samoin ravintolat.
Silloin naisetkin ovat herkullisimmillaan.
Itse en koskaan viihtynyt kaveriporukoissa. PIkkupoikana tuli ajeltua mopolla kyllä ja paikallisia nuoria oli kokoontunut aina iltaisin koulun edustalle, mutta ihmettelin jo silloin että mitä he siellä jumittavat.
Annan sinulle vinkin jos et ole paskahousu. Kävin 15 vuotiaana mopollani juttelemassa seiskaluokan tytöille. kampaat vähän tukkaa taakse ja menet rohkeasti juttelemaan. Taisin 10 tytön kanssa luoda suhteita, suurin osa pötki pakoon kun ujosteli 2 vuotta vanhempaansa, heh heh :)
Myöhemmin amiksen aikoihin kysyin eräältä tytöltä hänen päästyään koulusta että alkaisiko hän seurustelemaan kanssani.
Näin helposti voit sinäkin saada seuraa jos sinulla jokin pakottava tarve jostain syystä sellaiseen on.
Kysymystesi perusteella et oikein kehtaa, vaikka sinulla on nettikin käytössäsi. tosimies menee aina suoraan asiaan, jakorasiaan :)
Ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä raisummin käy sika lihaan kiinni :)
Muista aina tämä.
Kossupäissäsi voit iskeä vääriä naisia, joten pidä huoli että aina... selvinpäin! koska kännipäät on paskahousuja. Ne on sitä siksi, koska ne ei uskalla samoja asioita selvinpäin. Hiljaisin on aina vaarallisin.
Nyt avioliitossa kun olen, niin pillua saa joka päivä tai sitten omaa kättä.