Jotka eivät imetä??

Älä tee lasta, jos et aio häntä ruokkia. Kaikkien nisäkkäiden jälkeläiset juovat äidinmaitoa synnyttyään.

...vaan imetä niin se on siinä. Ei sinun tarvitse tehdä mitään erityistoimenpiteitä. Ei sitä maitoa rupea rinnoista "tulvimaan" jos et imetä. Imettäminen saa aikaan sen että maitoa alkaa tulemaan ja saa kyllä imettää ihan jonkin aikaa. Ei sitä pidä kenellekään sen kummemmin käydä perustelemaan, kun et imetä niin et imetä. Itse "imetin" sairaalassa (jos sitä siinä vaiheessa voi vielä varsinaiseksi imetykseksi sanoa kun maitoa ei niin kauheasti tule vielä) ja annoin myös korviketta lisäksi että nälkä lähti, kun päästiin kotiin annoin pääasiassa korviketta, jonkin verran lypsin aluksi noin pari kuukautta ja sitten vaan lopetin. Ei siinä sen ihmeempää

vaikka itse arvostan imetystä ja imetän omia lapsiani, niin mielestäni imetyksestä päättäminen on jokaisen naisen oma valinta, ei ole hyvä sekään että äiti imettää vastentahtoisesti! On hyvä, että Suomessa kannustetaan imettämiseen, mutta mielestäni ollaan menty jo liian imetyshysteeriseksi kun on pakko imettää...ainakin LPR:ssä oli nuivia hoitajia muutenkin, joten jos en olisi imettänyt, olisin varmaan saanut kuulla kunniani sairaalassa! Eli kannattaa varautua siihen, että joudut selittelemään asiaa sairaalassa! Toisekseen, vauvasi saattaa imeä ekat viikot tosi tiheasti jopa tunnin välein ja olisi todella työlästä ruveta lämmittelemään pulloja yms. ja monesti pullovauvoilla on koliikkia (meillä esikoinen sai lisämaitoa pullosta ja huusi ekat 2kk ja huuto loppui heti kun siirryttiin lisämaidosta pois). Sinuna imettäisin ekat pari viikkoa ja lopettaisin sitten, jos vielä tuntuu siltä, mutta voin kokemuksesta sanoa, että pulloruokinta ei tee elämää helpommaksi jos vauva on alle 4kk ikäinen! Lisäksi ekat 3 viikkoa on vauvan kannalta tärkeintä, koska saa kaikki vastustusaineet tauteja vastaan äidinmaidosta, joten miksi et edes sitä aikaa imettäisi kun eihän se ole paljon?

asiaa myös siltä kannalta kumpi on sinulle helpompaa..?

itse jouduin alussa muutaman viikon pumppaamaan maitoa ja juottamaan pullosta, halusin kuitenkin oman maidonnousun pysyvän jotta voisin opettaa lapsen vahvistuttua häntä ottamaan suoraan maito minulta. korvikkeet lapsi muutenkin syöki pihalle jo sairaalassa.

mietin jo raskausaikana että tahdon imettää, koska näin ei tarvitse miettiä missä on, löytyykö jostain mikro tai muuta jossa saisin lämmitettyä maidon.

nykyään poika syö sekä suoraan että välillä pullosta, olen pumpannut maitoa pakkaseen josta otan muutaman pussin mukaan tai vaihtoehtoisesti otan suoraan juuri pumppaamani maidon mukaan, jos tiedän ettei imettäminen onnistu välttämättä juuri silloin kun toisella on taas nälkä.

jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta on hyvä kerätä tietoa molemmista puolista ennen lopullista päätöstä.

ps. toivottavasti onni suosii ja olet pian raskaana :)

Siis mun kaveriki juuri synnytti, eikä imettäny ollenkaan. Sai sairaalasta jonku pillerin, ettei maitoa edes tule.
Kyllä ne taaperot korvikkeillakin kasvaa :) Mä en ainakaan lähde tuomitsemaan ketään imetyksen perusteella, koska siihen on monia eri vaihtoehtojakin :) Mä en vielä tiedä tosta, mutta ainakin aijon kokeilla. Ja sitten jos ei oikein nappaa, niin ajattelin, että ainaki pumppaan sit sitä maitoo, niin paljo ku löytyy!
Ja just tossa imettämisessä on haaveena seki, että kilot karisee sitä mukaa! :P
Muttajoo. Pointtini oli se, että imettää ei ole pakko, hyviä vaihtoehtoja löytyy! :D
Ja muut saa valittaa niin paljon kuin haluaa, ei se huonompaa äippää kenestäkään tee jos ei imetä.

minulla kolme lasta , olen imettänyt kaikkia. kahta ensimmäistä 7-8kk ja tätä viimeistä nyt 1v 6kk. itse olen sitä mieltä et imetys on hyvä lapselle ja olen tosi onnellinen et olen voinut/saanut imettää kaikkia lapsiani.
mutta ymmärrän myös ne ketkä ei halua tai voi imettää. ei se kuulu kenellekkään muulle miten sen asian kanssa haluaa tehdä :).
siis .... sanot heti synnärilä ettet halua imettää, ei ne voi sua pakottaa ja antavat sulle semmoisen tapletin mikä vaikuttaa siihen ettei maito ala herumaan rintoihin. kyllä se maito meinaan alkaa vähän tuleen rintoihin vaikka ei heti imetäkkään ku auva syntynyt. toivottavsti harkitset vielä asiaa :)

Eräs kokemus..

Täysimetin ensimmäistä lastani 6kk (lopetin siihen) ja toista 4kk (10% korvikketta lisäksi) eli imetyskiihkoilijoiden mielestä liian vähän. No, miksi lopetin - koska en enää yksinkertaisesti jaksanut imettää ja imettää. Ensimmäinen lapseni oli tunnin välein tississä kiinni vielä puolivuotiaanakin ja tämän toisen tahti alkoi mennä siihen 4kk:sena. Tein kaikkeni, jotta jaksoin tuon ajan imettää. Minä en kokenut sitä vain "napin aukaisuksi". Olin miettinyt molempien raskausaikana, miten aion vuoden imettää, mutta päin mäntyähän tuo nyt siihen nähden meni.

Ja pakko tämä on ääneen sanoa. Minulla on ollut nyt helpompaa, kun tiedän koska kuopus syö ja kuinka paljon. Ei haittaa pullon lämmitys ja sen peseminen. Ehdinhän myös lähteä esikoisen kanssa ulos pelkäämättä, että vauvalla on nälkä heti syömisen jälkeen. Toisaalta, en missään nimessä ole imetysvastainen - olisin kovasti halunnut, että homma toimii sujuvasti itselläni. Minkäs teet, kun ei toiminut. No, kannustaisin kuitenkin kaikkia siihen, että saisi ensimmäiset kuukaudet rintaruokittua vauvaa edes jonkin verran. Vasta-aineiden kannaltahan tuo aika on merkityksellistä. Mutta ymmärrän hyvin myös niitä, jotka eivät koe imettämistä ihanaksi, helpoksi yms. Lisäksi itselläni näiden kahden imetyskokemuksen jälkeen on jotenkin tullut ajatus imettämisestä vastenmieliseksi - ei tietenkään muiden imettämisestä, vaan omalla kohdallani. En tiedä miksi näin, no eipä sillä nyt niin väliäkään, kun luulen että meidän perhe on kyllä nyt kokonaisuudessaan kasassa ;-).

Ja ne, jotka tuomitsevat äitiä imettämisen perusteella; eikös se äitiys oo nyt vähän muutakin kuin imettämistä? :D. Ei se imettäminen tee kenestäkään hyvää äitiä tai pulloruokinta huonoa äitiä. Täällä helposti huutelevat imetyskiihkoilijat ja vielä sellaiset joilla on vain yksi lapsi hoidettavanaan. Niin ja sitten vielä se, että heillä nyt on vaan imetys tapahtunut hienosti, luonnollisesti ja maitoa riittänyt vaikka naapuriin asti.

Eiköhän se imetyksen valinta ole jokaisen henkilökohtainen valinta. Toki komppaan siinä, että kantsii yrittää edes muutamat ekat viikot/kuukaudet, jotta vasta-aineet ehtisivät muodostua kunnolla. Se on lyhyt hetki elämästä, vaikkei niin kivaa hommaa kaikkien mielestä olekkaan ;-).

Aivan varmasti tullaan kysymään sekä neuvolassa että sairaalassa että miksi et imetä, ja aivan varmasti yrittävät kannustaa sinua toisenlaiseen ratkaisuun ja haluaisivat kovasti puhua sinulle asiasta. Siihen voit varautua. Mutta toki lopullisen ratkaisun teet sinä itse. Ymmärrän, että jos olet kannassasi vakaa, voi toisen ajatuksen "tuputus" tuntua ärsyttävältä, mutta yhteistyönne sujumisen nimissä muista myös se, että ne ihmiset tekevät vain työtään ja pyrkivät käytössään olevin keinoin saada olemassa olevat suositukset toteutumaan - painostaminen tai syyllistäminen ovat toki sitten asia erikseen, ja niistä kuuluukin ärsyyntyä! Kysymällä perusteluja ratkaisullesi tai kyseenalaistamalla ajatusmallejasi ammatti-ihminen yrittää ehkä (toivottavasti) vain varmistaa, että olet tehnyt ratkaisusi harkiten ja faktat tuntien.

Olen itse imetysmyönteinen työntekijä äitiyshuollossa, enkä usko että imettämättömyys tekee äidistä huonoa äitiä tai imettäminen hyvää äitiä, mutta yhtään äitiä en päästä käsistäni keskustelematta asiasta, jos tapaamme tilanteessa jossa asia on jollain tapaa ajankohtainen :)

onpahan noi muksut kasvaneet ilman imetystäkin.Åidinmaito kuulemma suojais taudeilta.Olisin minå imettänytkin mut kun ei maitoa herunut ei vaikka kuinka yritin lämmitin lampulla rintaa ja pumppasin pidin taukoa ja taas koitin ei pisaran sain aikaan kovasta uurastuksesta.Minun äitini ei imettänyt minua samasta syystä ja ajattelin olisko sukuvika kun suksi ei luista.

Itse en keksi yhtään syytä miksi ei imettäisi lastaan. Sairaalassa lapsi saa tarvittaessa toiselta äidiltä otettua maitoa korvikkeeksi, mutta se on hyvin arvokasta ja tärkeää niille vastasyntyneille, joilla ei ole mahdollisuutta saada oman äidin maitoa oikeasta syystä. En tiedä onnistuisiko edes selitys, ettei HALUA imettää lastaan, koska se on sama ko ei haluisi lasta hoitaa: luonnollista. Kyllä lapsi korvikkeillakin kasvaa, mutten ymmärrä miksei voisi imettää ees sairaalas, koska äidinmaito on kaikista terveellisintä lapselle, luonnollisinta ja sairaalan korvikkeita käyttämällä se on pois sitten mm.pikkukeskosilta, jotka on oikeasti vaarassa ja äidit tekis mitä vaan et lapset selviäisi.. Vaikka sitten -huikamala- imettäisi..

En imettänyt. Lapsi on nyt 1.7v ja täysin terve, ei ole sairastellut kuin normin nuhan.
Halusin imettää, en vain henkisesti kyennyt siihen. Äitini kyllä imetti minua joten syy ei ole siellä päässä :9
Maitoa voi myös pumpata, niin minä sitten tein ja annoin tuttipullosta ekat kolme kuukautta.
Maidon tulo loppuikin sitten koska en imettänyt eli rauhaset eivät saaneet käskyä imettää.
Käytin Nan korviketta ohjeiden mukaan.
Kukaan ei teilannut minua neuvolassa tai ystäväpiirissä joten alun itsesyyttelyt jäivät nopeasti.
Huomasimme plussana että mieheni pystyi hoitamaan näin osan syöttämisestä ja pääsi lastamme paljon lähemmäksi. Nyt hän sanookin (vaikka halusin minun todella yrittävän imettää mikä aiheutti minulle stressiä) että ei olisi vaihtanut kokemusta mihinkään.

Odotus aikana neuvola käynneillä ei puhuttu mitään imetyksestä. Vasta synnärillä kyseistä toimintaa alettiin "treenaamaan". Maito nousi vasta 3vrk:n kuluttua vaikka usein imetinkin. Jos en olisi halunnut imettää, olisin varmaan ottanut asian puheeksi neuvolassa ja synnytys salissa todennut etten halua imettää. Kovaa kritisointia saat osaksesi, teet miten tahansa, päätös on kuitenkin sinun =)

Meillä ei neuvolassa puhuttu imettämisestä yhtään mitään. Sen verran vain että sijainen kysyi kerran että aiotko imettää, sanoin aikovani jos se vain onnistuu, ja sijainen sanoi että kyllä se onnistuu. That's it! Olisihan siitä kai voinut kysellä, mutta helpompi oli lukea äitiyspakkauksen esitteestä ja netistä.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla sairaalassa, ne ensi tipat on just niitä kaikkein tärkeimpiä vauvalle. Ja hormonitoiminta on kuitenkin sellainen, että aiemmin vahva epäily voikin muuttua sellaiseksi että tottakai minä imetän. Imetys on todella paljon helpompaakin kuin pullojen kanssa puljaaminen, ruokaa on lapselle aina valmiina eikä edes maksa mitään. Imetyksen hyvistä puolista löytyy paljon tietoa, joten en enempää ala paasaamaan. Ymmärrän kyllä että se imetys voi olla jollekin (harvoille) niin vahvasti vastentahtoinen asia, että kaikkien kannalta on parempi ettei imetä, mutta jos suinkin miettii että voisi edes sairaalassa vähän kokeilla, niin siihen kannustan.

En oo yhtään lukenu noitten muitten vastauksia, mutta mua aina ihmetyttää tämmösseet ihmiset, jotka päättää jo jopa ennen raskauden alkamista tai ennen vauvan syntymistä etteivät aio imettää vauvaansa. Miksi ihmeessä?
Mutta tietääkseni on lääkkeitä, joilla maidon eritys lakkaa rinnoista.

Minäkin kuvittelin, että imetys olisi jotenkin helppoa ja luonnollista. Parin kuukauden kipujen, huonon painonnousun, väkisin herättelyn, tuttina olemisen jne. jälkeen inhoan koko p**kaa. Imuote- ja paino-ongelmiin on haettu apua vaikka mistä ammattilaisilta ja tukipuhelimista, huonoin tuloksin. Imetys on vähitellen alkanut herättää inhoa ja vihamielisyyttä niin imetystapahtumaa kuin lastakin kohtaan. Jäi niin huonot kokemukset tästä hommasta että seuraavan lapsen kohdalla harkitsen vakavasti korvikkeen aloittamista suoraan sairaalassa. Kannattaa ajatella itseäänkin eikä kuunnella ihan mitä tahansa pelottelua ja kiihkoilua.

Itse en voi imettää lääkitykseni takia, ei ole kukaan syyllistänyt. Sain sairaalassa tabletin, jonka olisi pitänyt stä maidonnousua estää, mutta eipä estänyt. 3 pv synnytyksestä pukkas rinnat maitoa täyteen, ihan yhtä laila kuin ilman lääkettä (imetin esikoiseni, kun ei ollut lääkitystä). Pikkuhiljaa se on siitä laskenut, mutta ainakin pari viikkoa se maito oikein pakkasi. Nyt 6 viikkoa synnytyksestä edelleen ajoittain valuu, puristamalla tulee suihkuina. Sydäntä särkee, kun on vauva ja on rinnat ja maito jota ei voi estää tulemasta, ja silti pullo ruokkii. Onkohan mitään keinoa lopettaa tämä maidontulo?

Minä sain ainokaiseni 40 ikäisenä. En ollut eses ajatellut sen kummemmin imetystä. Mutta lapsi aikoinaan syntyi hätäsektiolla en tiedä vaikuttiko se vai mikä että maitoa ei kokaan tullut kun toisesta rinnasta vähän. Sairaalassa hirveesti syyllistettiin ei opastettu mitenkään kun kävin sähkölypsämässä noin 4 kertaa päivässä useamman päivän. Sitten sanottiin että ei hyvänen aika siellä pitäisi käydä 2 tunnin välein!!!! Mistä minä ensikeralainen sen olisin voinut tietää.Eräs kätilö sanoi että äiti nyt voi imettää vaikka päällään seisten, oli puhe imetysasennoista, mullakun oli kipeä sektio haava ja en taipunut kaikkin heidän ehdottamiin asentoihin. Ei vaan tullut maitoa niin ei tullut ja vielä sain haavainfektion ja 2 viikon imetyskiellon joten se siitä. Syyllistää kyllä osattiin muttei opastaa. Olisi tärkeää opastaa ja tulkea myös niitä äitejä joilla se imetys ei onnistu, jäi paha maku sairaalasta, eli epäpätevää henkilökuntaa. Naapuriviuoteella kyllä käytiin istumassa ja juoruamssa, naisen kanssa jolta maito suihkusi itsetään ja kehuskeltiin hyvästä synnytyksestä ja osaavasta imetyksestä. Ihankun ne joilla kaikki ei mene käliön käsikirjan mukaan olisimme huonoja äitejä. Jos olisin ollut nuori tyttö olisin varmaan itkenyt koko ajan, mutta elämä oli jo opettanut senverran kovaksi että että ei muutakun suoraansanoen vitutti. Kotona kaikki meni hyvin, korvikeella kasvoi terve ihana tyttöni. Joskus palaa mieleen se huono alku...

No voin kertoa että mikäli joskus saat lapsen (sitähän ei voi etukäteen päättää). Laitoksella sinuun suhtaudutaan todella ynseästi. Itse olen imettänyt kaikkia lapsiani pitkään. Mutta maitohan ei välttämätttä nouse heti synnytyksen jälkeen, olen tuolloin joutunut suorastaan kerjäämään lisäruokaa vauvalle (ovat luulleet etten aio imettää). Sen voin sanoa, että et voi päättää tuollaista asiaa etukäteen. Raskaus muuttaa naisen halusi sitä tai ei.

Ekan lapseni synnyttyä kätilö puristi nännejäni, totesi maitoa tulevan ja täytti lapseni masun jonkun toisen maidolla. Osastolla kätilö opasti sähköisen hierontalaitteen käyttöä, mutta vauvan sain rinnalleni oikeasti vasta kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen. Minua kehotettiin imettämään rintakumin kanssa mutta kukaan ei kertonut että sen vois jättää kotona pois kunhan maito nousee. Imettäminen kumin kanssa oli todella hankalaa, osittaisimetin noin 3kk.
Toista imetin noin 4kk ilman kumia. Maitoa riitti kyllä myyntiinkin lypsettäväksi.
Kolmatta imetin n5kk, maito tuli niin vauhdilla etten voinut imettää muutenkuin pitkälläni. Kuitenkin korviketta oli annettava, oma maito ei riittänyt.
Sitten menin synnyttämään neljättä. Ihmettelin miksi osastolla oli niin hiljaista. Yleensä siellä oli yöt kymmenkunta vauvaa öisin parkumassa käytävällä ja pari hoitajaa yritti niitä pullolla syöttää ja juosta välillä huoneissa. Ilmapiiri oli muuttunut. Synnyttäneitä kannustettiin imettämään itse (ei painostettu). Hoitajat hakivat tarvittaessa korviketta ja passasivat äidit sänkyihin. Meidän ei tarvinnut edes lämmittää maitoja. Imetin neljättä 6kk ja lypsin vielä vähän aikaa. Maito riitti lopultakin, mutta sanonpahan vain omalta kohdaltani OLI HELVETIN RANKKAA TYÖTÄ. Nousta kahen tunnin välein imettämään ja yrittää ite pysyä hereillä ettei pudota vauvaa, vuorokauden ympäri puoli vuotta. Ei ollut mahdollisuutta vetää tirsoja päivällä niinkuin kahden ensimmäisen kanssa. Joten olen todella ylpeä että jaksoin ja onnistuin niinkin pitkään. Samalla oli hoidettava kolme muuta alle kouluikäistä, miehellä ihan tarpeeksi tekemistä navetalla jotta oisin häntä joka yö vaatinut hoitamaan toisia.
Kukaan ei painostanut imettämään, ainoastaan appi kahen ekan vauvan aikaan puhui vieraille etten minä halua rintoja pilata. Samaan aikaan imetin vauvoja huoneessa, olis varmaan pitäny tulla imettämään hänen nenänsä alle. Vanhat mummot ihmettelivät aina "vieläkö imetät" vaikka imetin vain pari kuukautta. Joten eipä ole ennenkään kaikki paljon imettäneet, se on vain myytti. Lapset kasvaa korvikkeellakin. Kaikilla ei riitä maito, eikä varsinkaan jos ympäristö painostaa ja äidille tulee stressi imettämisestä. Lehmäkin voi lypsää 10 000litraa vuodessa ja seuraavan kerran poikiessa maitoa ei heru yhtään. Kukaan ei tiedä miksi.
Viides lapsi syntyy parin viikon sisällä. Imetän jos jaksan, kerta kerralta. Niin tein edellisenkin kanssa. Ja kun imettäminen loppuu, mies saa ruokkia pullosta ja minä painelen navetalle. Niin itsekäs äiti minä olen.

miksi murehtia sitä etukäteen? imetyksen, ainakin yrittäminen nyt vaan kuuluu siihen lapsen hankinta hommaan. Ei sitä muutenkaan voi asioita valita..että mä en sitten synnytä, enkä valvo yöllä , enkä sitä enkä tätä...

imetys jakaa mielipiteet mutta on totta että se nyt vaan on luonnon suunnittelema homma miten vauva pidetään parhaiten hengissä. Yritä ihmeessä imetystä ja päätä vasta sitte. Ja yritä siis 2-3kk, vasta silloin on ehkä kunnolla lähtenyt käyntiin. Moni luovuttaa liian herkästi. Itse en taas jaksaisi pullorallia, pesemistä, keittämistä, vastikkeiden ostamista,varastointia jne....hommaa siinäkin!

Minullakin oli raskauden aikana ajatus, että en tahdo imettää. Syytä en osaa sanoa, että miksi näin. Se vain tuntui jotenkin ahdistavalta. Poikani synnyttyä imettäminen tuntui oikeastaan aika mukavalta aluksi, mutta pian kotia päästyä ei imettäminen enään onnistunutkaan. Tissit olivat todella kipeät, itkin monta kertaa kovasta kivusta. Nänneistä valui vertakin. Yritin rintakumilla imettää, mutta sekään ei onnistunut. Olin tuskastunut. Yritin monta kertaa tarjota tissiä, mutta reilu puolen tunnin huutamisen jälkeen tarjosin pulloa ja siitähän ruoka maistui oikein hyvin. Halusin kuitenkin antaa lapselleni omaa maitoa, joten pumppasin maitoa. Ja sitähän riitti, ihan pakkaseen asti. Tämä vaihtoehto tuntui minulle kaikista parhailta. Tosin näin jälkeenpäin harmittaa, että ehkä luovutin liian helpolla imetyksen suhteen. Toivon, että mahdollisten seuravien lasten kohdalla imetys onnistuisi. Lypsämiselläkin/imettämällä jättämisessä on toisaalta omat hyvät puolensa, ei ole 24/7 sidottu lapseensa. Ja tämä ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi olla koko ajan lähellä lastani. Täyslypsin 3.5 kk ja osittain 5,5 kk saakka. Ja sen jälkeen riitti pakkasessa olevt maidot vielä melkein 2 kk. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen, että vauvani on saanut äidinmaitoa, tosin kiertotietä.

Se on jokaisen oma asia, imettääkö vai ei. Vaihtoehtoja on aina olemassa :)

No ei siitä mitään haittaa ole jos synnärillä imettää ja kotona siirtyy sitten pullolle kotona.

Meillä se imetys nyt ei vaan ottanut onnistuakseen edes sairaalassa. Lapsi sai paniikin joka kerta eikä hoitajatkaan osanneet mitään auttaa - tai no auttoivathan he ja kaikkia konsteja kokeiltiin.

Vielä kotonakin yritettiin ja pari kuukautta väen vängällä väkisin ruokittiin lasta, mutta ei oppinut tissille vaan parkui ja huusi pää punaisena. Pakkohan sitä sitten oli ruokkia kuitenkin ettei nälkään raukka kuollut, joten pullo oli ainut vaihtoehto.

Aluksi pullotettiin tietenkin rintamaitoa ja annettiin välillä korviketta, mutta maidontulo väheni ja lopulta tyrehtyi kokonaan.

Kaikki pelkän pulloruokinnan tai pelkän rintaruokinnan puolestapuhujat ovat joko ilkeitä tai ymmärtämättömiä tai molempia.

Tälläin isän näkökulmasta se on paljon parempi, että pulloruokitaan edes osittain, oli äidinmaitoa tai korviketta, koska äiti saa hengähtää ja isä lähenee lapsen kanssa.

Toivottavasti sulla ei tärppää. Eihän tohon muuta voi toivoa. Tai ehkä sen, että kasvaisit aikuiseksi.

Itse suhdautuin imettämiseen raskauden aikana sillee että imetän kyllä, en edes asiaa sen kummemmin pohtinut. Kuitenkin kun oli aika imettää, se oli jotain kamalaa.. se onnistui hyvin, ei siinä mitään, mutta MINUA alkoi ahdistaa ihan kamalasti. Ei tuntunut yhtään luontevalta antaa aina tissiä. Inhotti koko touhu, joten pumppasin maitoa sitten pulloon ja annoin välillä myös korviketta. Eipä näy vikoja meijän 2-vuotiaassa.. nyt odotan toista ja luultavasti yritän tämänkin kohdalla eka imetystä mutta jos sekin tuntuu pahalta niin miksi rääkkäisin itseäni? Annan mieluummin pullosta äidinmaitoa. Eihän se imetys tuo läheisyyttä jos se tuntuu pahalta.

Olisin halunnut imettää..Raskauden ajan mietin miten raskaus menee varmaan yliajalle ja synnytys olisi helppo ja lapsi helppo ja imettäisin pitkään..Nyt kadun että kuvittelin mitään.Synnytin ennenaikaisen vauvan kiireellisellä sektiolla,kävin lähellä kuolemaa kun myrkytys ei poistunut vaikka vauva lähti.Lapsi sai luovutettua äidinmaitoa letkusta,muutaman päivän päästä pullosta.Ei jaksanut imeä rintaa,pumppasin ja vein ne pienetkin tipat lapselle teholle.Kun sain lapsen vierihoitoon,ei jaksanut edelleenkään imeä,itkin kun hoitajat pakottivat roikottamaan lasta yö ja päiväkausia tissillä vaikkei se saanut sieltä mitään koska nukkui koko ajan.Sain lisämaitoa lapselle pitkin hampain.Kun päästiin kotiin,yritin imettää,ei suostunut syömään rintaa,nukahti vaan.Annoin korviketta.Jouduin takaisin sairaalaan ja söi sillä välin pullosta korviketta.Eipä tullut enää maitoa kuivumisen.tulehduksen ja antibioottien takia.Eikä se koskaan noussutkaan kunnolla koska en saanut olla lapseni lähellä syntymästä asti,vaan makasin sängyssä toisten autettavana kysellen hoitajilta ja lääkäriltä kuolenko ja tulenko näkemään lastani enää.Kaiken tämän jälkeen on aivan sama mitä ihmiset raivoavat siitä että lapseni elää korvikkeella eikä rintamaidolla.Itse olen ollut/olen allerginen monille asioille vaikka minua imetettiin pitkään.

Jos et halua imettää,ilmoita se hoitajille.Korviketta kyllä saat,olet maksava asiakas.Sinun toiveita tulee kuunnella.Voithan yrittää imettää sairaalassa ja jatkaa korvikkeella kotona,oma päätös.Itse en vaan tykännyt siitä että tissit eivät ole omaa omaisuutta vaan kuka tahansa voi tulla siihen puristelemaan ja työntämään tissiä vauvan suuhun.

Mulla melkein sama tarina kuin edellisellä. Lapsi syntyi raskausmyrkytyksen vuoksi ennenaikaisena ja oli kuukauden hoidossa sairaalassa. Koko ajan pumppasin maitoa, jota tulikin alussa hyvin. Imettää en juuri saanut edes kokeilla (varmaan kaksi kertaa sairaalassa) kun sanottiin, että lapsi rasittuu, mikä oli tottakin, ei jaksanut rinnasta imeä.. Ruoka meni aluksi nenämahaletkusta ja osa pullosta. Pullosta syöminenkin oli lapselle raskasta ja se kesti todella pitkään. Omaa rintamaitoani hän kuitenkin sai.

Nyt lapsi on jo kohta 4 kk ja olen edelleen pumpannut maitoa. Minkäänlaista kunnon imetysohjausta en saanut missään vaiheessa, sillä jos lapsi ei jaksa, se ei jaksa.. siinä ei paljon asennot ja hyvä maidontulokaan auta. Vituttaa se, että silti ihmiset kokevat silti asiakseen arvostella imua KOSKA KYLLÄHÄN NYT KAIKKI OPPII TISSIÄ SYÖMÄÄN, se on vain viitsimisestä kiinni. Joo-o. Ehkä nyt lapsi voisi jo oppiakin tissiä syömään kun on kasvanut ja vahvistunut ja pullosta syöminen vihdoin sujuu hyvin, mutta nyt en enää kertakaikkiaan vain JAKSA alkaa taistelemaan. Olen välillä yrittänyt, mutta eihän siitä tule muutakuin huutoa kunnei tissin päälle mitään ymmärrä eikä avaa edes suutaan, maitohan on tullut jo pian sen 4 kk pullosta. Nyt maitokin alkanut vähenemään niin, että pakastimesta olen joutunut loput maidot ottamaan kun ei oma maidontuotanto ole enää pysynyt perässä.

Kyllä mä ajattelen niinkin, että lapselle on tärkeää myös jaksava äiti. Ei sellainen hermoheikko ihmisraunio, joka yrittää ja yrittää eikä onnistu. Kai se pitää itsekin luovuttaa vaan ja todeta, ettei onnistunut vaikka kaikkeni tein (rintakumit ja kikkakolmoset.. tietoa kyllä oli.. imetystukilistan sivutkin tutut jne.)..

Sitä jää tämän pumppaamisrumban loputtua PALJON aikaa sille vauvalle, joka muuten meni pumppaamiseen, pullojen pesuun, sterilointiin.. aina ja yhä uudelleen, yötäpäivää, kuukausia! Vaikka annan korviketta jatkossa, ei mun sitä tartte sentään pumpata yötäpäivää ja stressata riittääkö se.

Joten, olisin kyllä imettänyt mikäli se ois onnistunut, olis ollu varmaan aika paljon helpompaa onnistuessaan. Mä ymmärrän oikein hyvin, että aina ei onnistu vaikka fanaatikot ovatkin ihan toista mieltä! Joskus sitä ilkeästi toivoo, että hekin kokisivat tämmöisen ongelman omalla kohdallaan..

Imetys on arka aihe mulle. Nostaa niskakarvat pystyyn kun joku tulee jakelemaan ohjeitaan!

En usko että täällä KUKAAN arvostelee äitejä, joilla on lapsi joutunut teholle ja nenämahaletkuun tai syntynyt keskosena ja sen takia imetys ei ole onnistunut, vaikka ovat kaikkensa yrittäneet. Tässä patistetaan niitä äitejä, jotka päättävät itsekkäästi tai lapsellisesti jo ennen synnytystä etteivät aio imettää koska se "äklöttää", "pilaa rinnat", "on niin rasittavaa" tai jotain tällaista.

Turhaan nostatte niskakarvoja pystyyn jos tiedätte ettette edellä mainittuun ryhmään kuulu. Teille menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

No en ottanut tätä itseeni.Kerroin vain oman tilanteeni ja mielipiteeni aloittajalle.
Mutta olen kuullut kommenttia siitäkin kuinka ennenaikaisen vauvan imetys kyllä onnistuu jos vain jaksaa yrittää ja kyllä moni tulee sitä arvostelemaan.Mutta eiköhän tuo imetys ole jokaisen oma asia.Joku imettää,joku ei,jollain se ei tietyistä syistä onnistu.Itse olen imettämisen kannalla,mutta jos siitä ei nauti ja se oikeasti ällöttää niin ei sitä ole pakko imettää.Lapsikin vaistoaa sen ettet pidä tilanteesta ja voi alkaa saada jopa raivareita rinnalla

Aloittaja ilmeisesti pelkää että tissit rupsahtaa jos imettää?

On olemassa maidontuloa estävää lääkettä, mutta sitä ei todellakaan anneta ihan kevein perustein. Siihen pitää olla suuri psyykkinen syy, miksei maidontuloa voida päättää luonnollisesti. Eli tarkoittaen että jos vauva syntyy kuolleena tai kuolee heti syntymän jälkeen tai annat lapsen adoptioon, voit saada halutessasi lääkettä maidontulon estämiseksi. Jos syy on että "mua ällöttää imetys" tai "en haluu et mun tisulit rupsahtaa" niin voit olla varma ettei lääkettä anneta.

Minä itse en imetä omaani 5kk ikäistä poikaa. on sairastanut muutaman flunssan koska ei ole saanut rintamaitoa eikä omiani vastustuskykyjä. muutta sairastamalla ne tulee. en imetä koska minulla on lääkitys mistä voisi olla vauvalle haittaa. sairaalassa sain yhden pillerin ja se on siinä. se on jokaisen oma valinta, kukaan ei voi sanoa onko hyvä vai huono äiti imetyksen perusteelle. semmoset jotka tuommosia väittää ei tiedä mistään mitään ei ainakaan vauvoista. ihan yhtä hyvin ne lapset kasvaa korvikkeilla, nykypäivinä ne ovat niinlaadukkaita ja tarkkaan tehtyjä. eikä asiasta tarvi sanoa kuin että et aio imettää ja lääkärit tuo sinulle pillerin mikä estää maidon nousemisen. eikä se mikron etsiminen tai pullon lämmittäminen ole mitenkään työliästä, mieti nyt, melkein joka kaupasta löytyy mikro ja jos ei niin annat maidon huoneenlämpöisenä. koliikkipulloja kannattaa käyttää tutti on nännin muotoinen ja siittä ei tule ylimääräistä ilmaa. tee niinkuin siltä tuntuu, ei imettäjä ei ole itsekäs eikä huono äiti todellakaan, se ei määrittele onko hyvä vai ei. eiköhän ne ole aivan toisenlaisia asioita jotka sen määrittelee. pääasia että lapsi saa ruokaa.

Voi luoja sentään näitä imetyksen aiheuttamia kohuja! :D

Mikähän hitto siinä on että muiden persettä jaksaa kutittaa,jos joku ei imetä lastaan?

Mä imetin n2kk ja kyl meijän juttu oli korvikkeet. Yösyötöt pysty isäkin tekemään ja itse sain välillä levätäkkin,viimenen yöimetys olikin se "viimenen tippa" ,nukahdin nimittäin lapseni päälle imettäessäni!!!! Luojan kiitos lapsen isä oli hereillä ja herätti mut,niin väsynyt mä olin etten edes huomannut kun nukahdin keskenkaiken. Tästä syystä aijon tämän toisenkin kohdalla tarttua korvikkeisiin jos/kun ylitse pääsemätön väsymus iskee...en todellakaan ota riskiä vaan sen takua että "täys imetyksen puoltajat" on tyytyväisiä.

Ihan terve esikoisestakin tuli korvikkeilla.sairastellu vähämmän ku muut tuttuvan lapset,neuvolassa tulee kehuja kun on ollu niin nopea oppimaan kaikenlaista...että ei meidän kohdalla ollut haittaa imetyksen lopettamisesta. Btw rs viruksen tyttö kyllä sairasti sillon kun täys imetin,että se siitä suojaavasta vailutuksesta!