Runo

KAIKKENI YRITIN

Kiltti olin jo lapsena,
Kiltein sisaruksista.
Siksi jouduinkin kärsimään,
piiskattiin sijaiskärsijä.

Häväistiin armeijassakin,
ihmisluottamus tuhottiin.
Sisällä panssarimuurini,
elin elämää ehdoillani.

Terapiani tervehdytti,
valaisi sisimpänikin.
Tunnistin tuhoajani,
pahantahtoiset tajusin.

Hajotin palapelini,
elämässäni kasatun.
Rakensihan uusin mielin,
mieleisekseni kokosin.

Nytkö kaikki kaunista on,
poistunut paha oloni.
Harhauskoa kuvitelmaa,
uutta tupaani tulevi.

Mitä mietin pettyneenä,
kohtaloni kokeneena.
Sitä mietin, siihen päädyin,
piilopirttiini pakenen.