entisaikaa (nuoruus) nykyaikaan , niin löytyykö mitään entisajasta parempaa kuin nykyajasta, mietin tätä mielessäin, ja tulin tulokseen että voi löytyäkin, vaikka elämä silloin oli puutteita täys.
Mitä oli siihen aikaan paremmin kuin nykyään?
Vai oliko mikään.
Mitä oli siihen aikaan paremmin kuin nykyään?
Vai oliko mikään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yleinen välittäminen toisistaan, toisten lapsista sai pitää huolta ja peräänkatsoa.
Ihmiset tunsivat yhteisöllisyyttä.
Toive paremmasta tulevaisuudesta.
Tavaroilla oli arvoa, ei ostettu ostamisen ilosta, ja heti unohdettu tavara jonnekin kaapin perälle. Ostettiin tarpeeseen.
Ennen saatiin hyötyliikunnan ja fyysisen työn avulla lisättyä kuntoa ja kestävyyttä.
Nykymukavuudet ja tekniikan kehittyminen, niin paljon hyvää ja ihmistä helpottavaa kun ne mukanaan tuovatkin, vähentävät rutkasti luonnollista liikuntaa, sitä hyötyliikuntaa.
Erityisesti istuminen on lisääntynyt.
Ennenvanhaan talvella kun oli lunta, emme lapset ja nuoret sisällä viihtyneet. Ulkoliikuntaa ja touhuilua oli paljon, posket punaisina tultiin nälkäisinä kotiin.
Kysyn vaan missä nuoret, näettekö yleensä niitä ulkona, Syntyykö latuja pelloille ja metsiin. Ainakin täällä joku kaupunkilainen äsken ruikutti yleisönosastolla kun kaupunki ei tee tarpeeksi latuja ihmisten hiihtää. Siis uusavuttomuuskin on yksi huono seuraus.
Liikunnan ja ruumiillisen rasituksen väheneminen rapauttaa terveyden.
Yhdyn kyllä siihen kun sanoit et ruumiillisen työn puute rapauttaa ihmiset, ja se on jo nähtävillä alokkaissa, mite huonokuntosia ne ovat, nuoret miehet, kun kouluukin on menty taksilla oven eteen,nii mistä sitä kuntoa olis saanu.
Ei taida montaa asiaa löytyy mikä oli envanhaaan paremmin, toisenkautta, kun elämä on melkolailla helpolla päästävä,,,, niin tulee mieleen että kun ihmisen elin kaari on pidentynyt, niin mikä sen on aikaan saanut, helpompi elämäkö?
Kuluttiko työ ihmisiä niin paljon että elämä oli paljon lyhyempi, kuin tänäpäivänä.
Siihen kai on monta eri tekijää vaikuttamassa. Lääketiede on huimasti kehittynyt ja sairauksia ehkäistään ja hoidetaan paremmin. Elinikää laski lapsikuolleisuus ja tuberkuloosi. Kai 30-40 vaihteen sodat veivät paljon nuoria miehiä. Keskimääräistä elinikää hekin laskiva osaltaan.
Kohta alkavat alkoholikuolemat lisääntyä niin, että eliniänodote saattaakin laskea, vaikka eläkkeisiin on ovelasti lisätty pidentyneen eliniän lisä.
En vaihtaisi edes nuoruuteen. Arvostan kypsymistäni ja elämänkokemustani. Silti on ihanteeni tallella)
Arvostan ravinnon monipuolisuutta, tietoa siihen liittyvistä asioista. ja totean eliniän nousseen jo oman aikani aikana huomattavasti.
Toki oli nuoruus sädehtivääkin, unelmia, tiedon ahmimista---ihmisiä, joista pidin ja opin:) Kiitollinen saan olla.
Nuoruudessa oli unelmia. Elämän meri avautui edessä suurine mahdollisuuksineen niin onneen kuin myös haaksirikkoihin. Syntyi pilvilinnoja, jotka useimmiten romahtivat. Ne eivät onneksi olleet oikeita linnoja. Ehkä joskus tuntui, kuin koko elämä olisi romahtanut. Jälleenrakentaminen sujui kuitenkin nopeasti.
En päivääkään vaihtaisi pois, lauloi Veikko Lavi. Samaa laulau on usein esitetty vanhemman väen tilaisuuksissa, mm. syntymäpäivillä muka suurena totuuden sanana.
Vaikka nuoruuteen mahtuu monta mukavaa asiaa, vaihtaisin siitä pois varsin monta päivää. Toisaalta mistäpä tietää, olisivatko ne tilalle tulevat päivät yhtään parempia kuin vaihdettavat.
Meistä ehkä tuntuu, että maailma on nyt jo niin valmis, ettei nuori sukupolvi enää rakentele pilvilinnojakaan. Jokaisella sukupolvella lienee kuitenkin maailmassaan tilaa unelmille.
Onkohan sitä meillä enää?
Se oli kyllä Tapio Rautavaara joka sitä laulua lauloi, ei Veikko Lavi.
Tilaa unelmilleko :) Ilman niitä olisi kovin realistista elämä. Unelmoida voi yhteisymmärryksestä ihmisten välillä, näillä saiteillakin, sekin jo olisi paljon arvoista. Omasta kasvustakin, oppimisesta elää niin, ettei saisi suotta * turpiinsa*, jos se ylipäätään on mahdollista:D
Osata sivuuttaa arvottomuudet,---- paljon on parannettavaa.
Ehkä viimeiseksi nähdä kaikessa oma tarkoituksensa!
En yleensäkään mietiskele mennyttä elämää, sehän on mennyt niin kuin on pitänytkin. Minusta tuntuu, ettemme kovinkaan paljon voi vaikuttaa asioihin, tapahtumiin, jotka kohdallemme sattuvat. Mehän teemme niinkuin sillä hetkellä tuntuu...kuten nytkin tätä kirjoittaessani. Voin hapuilla sanoja, joilla saisin itseni ymmärretyksi "oikein", ja monestihan se on mahdotonta, näin virtuaalisesti, kun ajatuksia pitää typistää.
Jos jotain sanoisin vaikkapa lapsuudesta ja nuoruudesta, niin se olisi perheen vankempi yhteenkuuluvuus, tehtiin enemmän yhdessä, oli tavat ja tottumukset. Kurinpitokin tuntuu näin jälkeenpäin olleen tarpeellista, vaikka ihan samanlainen pullikoija olen kuin nuorenakin, teen oman pääni mukaan. Lempeydellä ajattelen kuitenkin vanhempiani, voi olla, että avuttomia olivat monen ongelman edessä, vaikeaa oli varmasti sodanjälkeisessä murroksessa, he alkoivat olla "uuden ajan ihmisiä."
No, nyt katkesi tämä ajatuksenjuoksu, kun Ramadan, se Kosovon nalbaanipoika taas koulun jälkeen pisäytyi kuulumisiani kysymään, ja liekkö hänelläkään jälki-istunnot istuttu loppuun...myöhästymisistä tulee aina tunti lisää. jatkann myöhemmin, kun tuntui olevan vielä jotakin sanomista.
Perhekeskeisyys, vastuun ottaminen omasta ja läheistensä hyvinvoinnista, naapuriapu ja arvojen selkeys ovat nyt ensinnä mieleen tulevia nuoruuden ajan hyviä asioita, joita tarvittaisiin enemmän nykypäivänäkin. Koko ajan kuljettiin kohti taloudellisesti vauraampia aikoja, lapsilla oli odotettavissa parempi elämä kuin vanhemmillaan, oli vankka tulevaisuususko. Pienestäkin osasi iloita, joulupukinkontin värikynistä ja uudesta kevätjuhlamekosta. Jälkeenpäin ajatellen omat vanhempani olivat hyvin avarakatseisia, vaikka murrosiässä tuntui ihan toiselta.
Elämäntieni on ollut melko sovinnainen ja tasainen, mutta se on sopinut minulle. Nyt olen iloinen siitä, että olen antanut elämänmyönteisen ja työteliään naisen mallin tyttärille, ei ole suurempia laiminlyöntejäkään kaduttavana.
Nyt voi relatakin, on kaikkea mitä tarvitsen ja ylikin - lastenlapsiakin kahdeksan. Unelmissa tietenkin on, että terveyttä riittäisi . Pitäähän maailmanparannustakin välillä harrastaa, vaikka näin palstaillen, koskapa meitä "viisaita vanhoja" on täällä paljon koolla. Kädet on täälläkin milloin taikinassa, milloin neulepuikoissa , mullassa tai näädänkarvasiveltimessä ( Sinisirkulla ainakin:) )
Teen oman osani, että näillä mummin kullanmuruilla on muuta ajateltavaa kuin huolestuttava maailmantilanne. Kunpa voisin jättää perinnöksi tulevaisuudenuskon ja elämänilon.
ei tässä suurellisempia ajatuksia. Lihapullia tuli 48 kappaletta, just mahtuivat uunipellille.
Hyvää yötä!
Ja ehdottomasti yhteen kuuluvuutta ja toisistaan huolta pitämisestä ,,,, oli aiemmin enemmän,,,, siitä oli melkein jokaisella mielipide sama.
Oskaaro vaihtais päiviä pois, mutta ei tullut selväksi mikä ennen oli huonommin ja mikä nykyään paremmin.
sinisirkku ei vaihtais edes nuoruuteen, se oli paljon sanottu jos vaan tarkoitti mitä sanoi. Niin on mieluista nykyelämä, ja ruoka oli mielessää, et sitä hää tykkää puputtaa ja tietoo tult tänäpäivänä enemmä, siint hää on tykänt.
Katleija suri kun ihmiset rapistuu, et enenvanhaan työ piti ihmisen kunnon parempana ja kaipas liikuntoa enemmän tänäpäivänä, kun enenvanhaan hän muistaa jo lapsena liikkuvansa kesät talvet enemmän kuin tämän päivän lapset.
Sus väänsi lihapullii ja siin lomas tykkäs kans et ihmisten läheisyys puuttuu, mut ei takerru liiaks menneisyyteen, vaa katsoo tulevaisuutee mieluusti.
ramoona kirjotti pitkän ja mukavan tuntuisen kirjeen jossa kertoi omasta nuoruuvestaa, ja nykyajan onnistumisestaan omille lapsilleen, olemalla hyvä esimerkki , ja se on tepsiny, näi mie ymmärsin.
Et kaikilla oli vähän samallaiset, mielipitteet, jos mie en nyt kaikista sanonu mittä, niin se johtu siint et miul ei olt sanomistakaa.
Siin taisi olla ne, mitä myö arvostettaa ennenvanhaa enemmä, ihmisläheisyys ja välitämine.
Ei tullu paljo mittää muuta, mie oikei ootin et sannooks kukkaa et ennevanhaa oli turvallisempaa, mut ei sanont.
Kyl tän passaa kirjotella vielkkii , ja sannoo jos on jottai mielessää.
Olin puoliorpo lapsi 50-ja 60-luvulla. Kyllä minusta sillä kylällä millä lapsuuteni vietin, ihmiset olivat julmia ja välinpitämättömiä. Näin tämän koen nyt vanhemmalla ja kokenemmalla järjellä varustettuna. Mietin usein, olivatko ihmiset jotenkin "tyhmempiä" noissa tunneasioissa ja empaattisuudessa tuohon aikaan. Tai olisko vain minun elinpiiriini ja naapurustooni sattunut tuonkaltaisia ihmisiä ja naapureita.
että mistä se johtui, kun olet joutunut olemaan sellaisessa ympäristössä kuten sanoit julmia ja välinpitämättömiä, se ympäristö on tähänpäivään verrattavissa, nykyaikana voi odottaa mitä vaan, vaikka kulkis kadulla rauhallisesti, niin joku voi hyökätä kimppuun.
Oletko keskustellut tästä asiasta muiden kanssa, mitä kokemuksia heillä on ollut ?
lapsuudessani ja nuoruudessani ilmennyt sellaista ilkivaltaa kuin nykyään tapaa aivan joka puolella. Elimme rauhallisessa, pienessä kaupungissa enkä muista, että kukaan olisi ilkeillyt kenellekään. Siellä kaikki tunsivat toisensa. Oli perheitä, joissa alkoholi näytteli melko näkyvää osaa. Niitä seurattiin ja heistä keskusteltiin, ehkä joku rohkea yritti auttaakin.
Nykyään jokaikinen julkinen bussi on sotkettu aivan hirveän näköiseksi. Bussinkuljettajat saavat pelätä henkensä puolesta. Mihin tämä maailma on menossa? Eikö tälle nuorisolle saada luettua lakia. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle korjata yhtenään heidän rötöksiään.
Jokaikinen rötöstelijä pitäisi saada vastaamaan teoistaan. Minkäänlainen lepsuilu ei saisi tulla kysymykseen. Näiden röstelijöiden ruotuun palauttaminen tulisi kyllä kalliiksi, mutta pitkällä aikavälillä saattaisi maksaa kulut takaisin.
Mitä omaan elämääni tulee, kaikenkaikkiaan en kaipaa mitään tämän kummempaa elämää. Unelmia ei enää hirveästi ole. Päivän tahdon kerrallaan. Vielä on touhua riittänyt eikä ikävä ole päässyt yllättämään.
Kuorosota odottaa, onneksi ei mikään muu sota.