Teemalta tuli eilen dokumentti Taimi ja Kalle Miettisestä ja oli onni että hoksasin sen ja tallensin ja katsoin tänään. Kannattaa katsoa areenalta jos jäi näkemättä, suosittelen lämpimästi.
Jotenkin tuli mieleen nykyajan maahanmuuttajat, jotka tulevat köyhistä ja alkeellisista oloista. Miettisen perheen koti ei ollut hääppöinen, ei mitään mukavuuksia ja seitsemän lasta, ahdasta vielä. Sitten muuttivat Ruotsiin ja mikä elintason muutos! Elämä ei ole kohdellut hyvin. Lapsia menehtyi onnettomuuksissa jne...surullista:( Mutta heräsi uteliaisuus. Mitä kuuluu perheelle nykyään? Ovatko vanhemmat elossa vielä. Taimilla oli suolistosyöpäkin. Mitä heidän lapsille kuuluu jne...
Jotenkin tuli mieleen nykyajan maahanmuuttajat, jotka tulevat köyhistä ja alkeellisista oloista. Miettisen perheen koti ei ollut hääppöinen, ei mitään mukavuuksia ja seitsemän lasta, ahdasta vielä. Sitten muuttivat Ruotsiin ja mikä elintason muutos! Elämä ei ole kohdellut hyvin. Lapsia menehtyi onnettomuuksissa jne...surullista:( Mutta heräsi uteliaisuus. Mitä kuuluu perheelle nykyään? Ovatko vanhemmat elossa vielä. Taimilla oli suolistosyöpäkin. Mitä heidän lapsille kuuluu jne...
Vastaukset 106
Vanhimmat
unohtui Areenan linkki:
http://areena.yle.fi/video/1298410603998
perjantaisin klo 21 ja ohjelmassa on kahdeksan jaksoa, eli nyt seisemän vielä jälellä, tosi mielenkiintoinen dokumentti kokonaisuus - luulen.
aloittajahan kertoikin jo että se tulee Teemalta, - luinpa mie huolimattomasti, sorry.
etteivät alkuvuisina Suomessa käyneet, kun täällä oli niin köyhää. No kyllähän täälläkin elettiin, eikä nälkään kuoltu. Tuo köyhyys on ollut meillä enemmän harmaata epätoivoa. Näköalattomuutta. Olemme toisiamme masentava kansa. Melankolia on Suomessa henkistä sairautta.
Sinä jaksat olla positiivinen ja annat toivoa ja piristystä meille muille, jotka vastavuoroisesti toinen toistamme masennamme. Köyhyys on aina harmaata, epätoivoista ja näköalatonta - ei se muuten köyhyyttä olisikaan. Se, ettei nälkään kuoltu, on hyvin ilahduttava ja mielialaa kohottava tieto: mikäs tässä meillä sitten!
Köyhän koululaisen piti yrittää.
Kyllä me Suomalaiset diivailtiin kun tultiin velka-Volvolla Suomessa käymään.
Syöpää ei ole vielä todettu mutta eiköhän sekin tule aikanaan.
H.
Miten joraa nyt soskun rahoilla?
http://www.youtube.com/watch?v=okPL6aFxVTQ
=DW=
tavallistakin kalpeampi naama vastaa:
Tilillä on, ja vuosikymmenten jäsenmaksujen ansiosta tulee vähän lisääkin.
Jos KELA on sanojensa mittainen, alkaa osittain ansaittu eläkekin juosta.
Osittain, tarkoittaa sitä että kukaanhan ei ole eläkettään kokonaan "säästänyt", työssäolevat maksavat siitä ison osan. Sellaiseksi kun on järjestelmä aikanaan luotu.
Mutta aikojen alusta 1974, muistaakseni olen osuuteni maksanut, sitä aikaisemminkin 1964 jotain, mutta niitä ei muistaakseni lasketa mukaan.
H.
..joka meni jotenkin näin; "lähtee Silja Lina, kotimaa nyt taakse jää"..Se on surullinen ja tunnetun musiikin sävel.
Itse en koskaan päätynyt Ruotsiin ja Volvoon, mutta minulle sopii kipale; "Mä näin unta..", vaikka enää ei olekkaan sitä Datsunia, eikä velkoja, mutta se sama akka makaa vierelläin..j.n.e
Milloin teit töitä Ruotsissa? Minä olin siellä kesästä 1966 - syksyyn 1969 ja saan tuolta ajata eläkettä Ruotsista.
Pistähän hakemus vetämään saat muutaman kympin lisää eläkettä ; )
ja töitä tietysti.
1966-1971
H.
nuori, jotta sinulle olisi kertynyt eläkettä, nuorukainen, Korppikseen verraten.
Täällähän ainakin silloin eläkekertymä alkoi vasta 23-vuotiaana.
Josko laki oli sana Kustaan maalla?
Kuten sanoin KELA laskekoon ja kyselköön.
Ja mitä Korppikseen tulee, niin en usko että liian nuori voi olla.
:)
H.
Ruotsissa kertyi eläke jo tuolloin joten se siitä iästä, sillä ei ikäeromme suuren suuri ole ; ) Suomesta alkoi kertymäni kun opiskelun jälkeen menin työhön vuonna 1972.
Tulet saamaan jotain vajaa sata ekua per kuukausi. Sinun pitää vielä todistaa asuneesi Ruotsissa. Onneksi äitini oli kerännyt kirjeenvaihtoamme. Skannasin äidin lähettämiä postikortteja ja lähetin Ruotsiin. No, problem joka kuukausi läsähtää pientä nannaa tililleni ja se on sidottu kurssi muutoksiin ; ) Onneksi eläke on kohonnut paremmassa suhteessa kuin Suomessa koko ajan.
Ota vielä huomioon eräs jutska. Kun saat joskus tuon eläkkeen, muista se alkaa kertymään täytettyäsi kuusikymmentä vuotta. Saat kertymän jälkikäteen tilillesi kerta suorituksena.
Jos olet saanut esim. asumistukea sinä vuonna kun tuon summan tilillesi saat, Kela alkaa perimään takaisin etuuksia, joita olet nostanut siis esim. asuntotukea. Muista valittaa, niin perinnät kumotaan ; )
Tuo puhe on täyttä roskaa!
Ruotsi nosti juuri vuodelle 2011 samalle tasolle kun se oli vuonna 2009. Eli vuonna 2010 eläkkeitä laskettiin Ruotsissa.
hunkszille.
Et kyllä 16-21 vuotiaana saa mitään työeläkettä Ruotsista, vaikka olisit yötä päivää painanut töitä.
ne selvittävät viran puolesta onko oikeutta eläkkeeseen ja millaiseen. Oli Ruotsissa töissä vähän aikaa 70-luvun alussa ja muutimme takaisin suomeen. Jouduin sitten työkyvyttömyyseläkkeelle n 50v täällä. En hakenut heti eläkettä ruotsista kun arvelin, etten ole oikeutettu siihen, koska työsuhde oli todella lyhyt.
Oli ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuosia, kun menin kelaan kysymään, että kannattaako hakea ruotsista, kun en tarkkaan muista kauanko olin ollut työssä? Olin ensin nähnyt jostain jutun, jossa rohkaistiin hakemaan ruotsin eläkettä vaikka olisi lyhytkin työhistoria. Kelassa rohkaisivat hakemaan ja hain. Täytin lomakkeen ja ne kohdat mitä muistin. Osoitteesta muistin kadun, mutta en tarkkaa numeroa... Mitään dokumenttia ei ollut mistään ja oma nimikin oli muuttunut.
Kului yli kaksi vuotta kun kun tuli postia ruotsista. Olin yllättynyt. Olivat selvittäneet asian ja aloin saamaan pientä eläkettä ja maksoivat vielä takautuvasti pitkältä ajalta taaksepäin jota Kelassakin ihmettelivät, että harvoin näin. Takautuvasta eläkkeestä vähensivät ensin vuoden, joka ei vastaa suomen lainsäädäntöä ko eläkkeessä, mutta sain silti takautuvasti n 2400e kerralla ja siitä alkaen pieni summa kuukausittain. Nykyään n 40-45e/kk. ( riippuen kurssista)
Oman muistini mukaan olin työssä vain noin 6 kk ja jouduin sitten sairauslomalle kun tuli paha anemia, enkä enää palannut työhön enää. Kelo eläkesumma noin lyhyestä työstä ja kun sen kertoo tekee vuodessa n 500e. Nyt sisällä on vanhuuseläke ja odotan päätöstä. Kai eläke pysyy ennallaan, suurin piirtein? Kannattaa siis hakea vaikka työsuhde olisi lyhytkin.
Kurssivaihtelujen vuoksi se summa on noussut viime vuodelta. ; ) Ruotsilla on kruunut ja meillä eurot ja eläkesumma sahaa sen mukaan mikä on kuukauden 18 päivän kurssi.
Hunksi tulee jos on tehnyt säännöllistä työtä saamaan eläkettä samoin kuin minäkin saan eläkettä. Tein työtä Maraboun suklaatehtaalla kesästä 1966 - syksyyn 1969. Olin juuri täyttänyt 17-vuotta kun menin Ruotsiin.
hä? Ai jaa muuttuks sun syntymävuos taas? Jos -47 oot syntyny, oot kyl sillon vanhempi ollu ku 17v???
Kyllä elintaso kohosi, perheenäidin haave oli suomessa päästä töihin että saisi lapsille paremman elämän. Se oli lähes mahdotonta siihen aikaan maaseudulla.
Mutta kalliin hinnan he kaikesta joutuivat maksamaan, menettivät kaksi lastaan onnettomuudessa, joutuivat jättämään kotimaansa ja muuttamaan ummikkona vieraaseen ympäristöön.
Sisukkuudellaan saavuttivat unelmansa, oma asunto ruotsissa, on kotimökki suomessa jonka ovat saaneet nykyaikaiseksi, siellä on mukava viettää lomaa.
Voi kun heillä olisi pitkään terveyttä että voisivat nauttia huolettomista eläkepäivistä.
Taimilla kotimaahan, hän oisi halunnut tulla viettämään eläkepäiviään Suomeen, mutta se ristiriita siinä kun lapset ja lapsenlapset olisi sitten jätettävä ruotsiin oli hänen sanojensa mukaan liian suuri, sinne jää kielitaidottomana loppuiäkseen...
Veljen haaveili varmaan 20 vuotta että tulee Suomeen takaisin mutta siihen se perheeseen kilpistyi hänenkin tulonsa..lapset oli melkein ummikkoja, kuinka heitä oisi tänne tuonut..
että eläkemaksut on maksettu Ruotsiin.
Suomi ottaa sitten vähän lisää veroa.
Mikä onkin oikein. Tuskin hänestä superterve vainaja tulee.
ihanaa olisi varmaan Suomen kirjastotkin, mutta nekin on maksanut Suomalainen veroillaan. jne.
H.
saat Ruotsineläkettä jaettuna 40, kertaa esim. 23 olovuodet , elikkä jää pieneksi, eikä siitä Suomi mitään verota. Mutta ehkäpä olit 40 v., niin on eri juttu.
tuli oltua, KELA tuossa laskeskelee ja käy kirjeenvaihtoa josko jokunen Kruunu tulisi.
Mutta en minä sure vaikka ei tulisikaan.
Suomessa olen aikuiselämäni asunut ja ollut vuodesta 1971.
1966 lähdin sinne Hipiksi.
Sen verran yrittivät tangolavoilla antaa turpiin.
Viisaana tulin ajoissa pois, ei tarvitse telkkarissa valittaa.
H.
ei pystynyt heitä elättämään, niin ne kirjastot se on velkaa näille meijjän nälkäpakolaisille.
ketään, se antaa vain mahdollisuudet.
Raukkikset menevät merten taa.
Ja palaavat vanhana valittamaan verotusta ja Suomen tylyyttä.
H.
, käyvät vain...raukat jäi ruikuttamaan tänne Suomeen, ja ihan raukimmat tuotiin kruunun kyyvvillä Ruotsista takaisin, mutta niinhän se on, ei kaikki ihmiset ole yhtä vahvoja, jotkut sortuu elon tielle.
sitten TV:stä tuli dokumentti samantapaisesta perheestä, Keski-Suomesta lähtivät. Jäi mieleeni, kun naapurimaassa pystyi työllä kohentamaan perheen elintasoa, jos vain oli yritteliäs. Elämä on arvoitus, missä vain voi sattua mitä vain. Onnettomuus ei tule kello kaulassa.
Kohensihan se elintaso täälläkin, työnteolla ja joillakin jollain muulla konstilla.
tämä tapahtui aikaisemmin. Täältä Etelä-Suomesta ei niin monen tarvinnut lähteä.
Melko toivotonta jos oli siihen aikaan pienen mökin vaimo, seitsemän lasta ja työtön mies.
Ei koulutusta eikä työkokemusta kummallakaan.
Et tiedä mitään jos väität että täällä olisi heidän kaltaisilleen ollut mahdollisuuksia hyvään toimeentuloon, ehkä nykyisin, mutta ei silloin.
Nämä ihmiset olivat sisukkaita ja ahkeria mahdollisuuden saatuaan. Kannattaa katsoa ohjelma ennenkuin puhuu mitään.
Jotkut muut konstit olisivat lainvastaisia, nämä ihmiset olivat kunnollisia ja varmasti työtä pelkäämättömiä.
kunhan pysyvät siellä.
H.
Suomi ei pystynyt tarjoamaan yritteliäälle ja työteliäälle perheelle edes minimi toimeentuloa.
Heillä on suomessa oma mökki, ovat laittaneet sen hyvään kuntoon.
Ei ole pelkoa että he enää tulisivat kokonaan suomalaisten vaivoiksi, mutta saavatko hunksi edes lomalla käydä?
Siihen aikaan oli vielä monessa perheessä paljon lapsia,näki että lapset olivat heille kaikki kaikessa, äiti olisi pärjännyt missä vain jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, hänessä oli sisua ja periksiantamattomuutta.
valitettavasti ruotsiin muutti myös toisenlaista väkeä, he ovat tehneet hallaa suomalaisten maineelle.
mitään oikeutta palata Suomeen.
He ovat elämänsä ja lapsensa antaneet vihollismaahan.
Kylässä voivat käydä, mutta mökistä Suomessa pitää maksaa raskaimman päälle.
H.
mitä sylyki suuhun tuopi.
voi.
Sylki on viisaiden aivojen käskystä erittyvää.
Olen asiassa ihan tosissani.
H.
Millä oikeudella haukut näitä ihmisiä, jotka tuossa kys.olevassa dokumentissa olivat, rupusakiksi? Et voi olla tosissasi!!!
täältä taitaa olla paras häipyä, saa pari hyvää jäädä keskenään.
ei ajattele loppuun. Eiköhän tässä moni kertonut syitä miksi oikeesti joutuivat lähtemään ja myöskin lähtivät? Ymmärrän jopa minä. Itsellä kun aina täällä oli töitä nuorena sentään tarjolla EI tarvinut lähteä..Kuitenkin taisin olla jotain 18v...olin sellaisessa kuvanvalmistamotehtaassa minäkin jonkun aikaa duunissa...no, moni lähti sieltäkin pyysivät mukaansa minullekin olisi järjestetty töitä jossain dynamiittitehtaassa jossa palkka olisi ollut huikea..asuntoa myöten..en kuitenkaan lähtenyt.. ja tätini joka oli muuttanut jo 40-luvulla Ruotsiin pyysi hänkin tulemaan sinne olisi järjestänyt pankista töitä ja asunnon Tukholmasta...itse kun oli siellä Tuhkolmassa myöskin naimisissa ja samassa pankissa olisin sitten tätini kanssa ollut..
En kuitenkaan lähtenyt...vähän kaduttaa...nyt.
En tuota Hunzkia nyt ymmärrä. Aivan kun olisi jotenkin katkera? Eikö se Dorka ymmärrä että, ihmiset lähtivät monet pakon sanelemina. Tervetuloa takaisin.Sanoo Friidu. Monen muun tavoin...
Tsau:Friidu
Olisipa todellakin kiva kuulla mitä Taimille ja Kallelle kuuluu vuonna 2011? Oli todella hyvä sarja heidän elämästään alkaen vuodesta 1968. Kallea ei näkynyt eikä kuulunut tiistain 22.2.11 Teeman lähetyksessä ? Kertokaa ketkä tiedätte!
Katsomassani ohjelmassa kuvaukset alkoivat 60-luvulta.
Silloin köyhyys oikein tuli silmille.
Äiti sanoi jo silloin että hän tahtoo lapsilleen paremman elämän, tarkoitti sitä myös ja oli valmis tekemään kaikkensa asian eteen.
Hän oli onnellinen raskaasta tehtaan vuorotyöstä ruotsissa. Olisi ollut vielä onnellisempi jos tilaisuus olisi tullut suomessa. Myös isä pääsi tehtaaseen töihin, vaikka työ näytti raskaalta ja ei ollut vaihtelevaa isä kehui kuinka hyvä työpaikka hänellä on.
Oli ihanaa katsoa kuinka perheen olot kohentuivat. Varsinkin se ilahdutti kuinka he olivat ylpeitä ja onnellisia kaikesta hyvästä minkä olivat työllään saavuttaneet.
Moni heidän saavuttamansa asia on ihmisille itsestään selvyys, kaikki on tullut niin helposti, valitetaan vain turhasta.
Minäkin haluaisin kuulla mitä perheelle nykyisin kuuluu.
Olen itsekin joutunut kokemaan puutetta, siksi ymmärrän heitä ja osaan samaistua heidän asemaansa.
Nykyiset ulkomaanmatkat, autot ja kaikki mitä keksii haluta eivät vedä vertaa ilolle jota tunsin saatuamme ensimmäisen jääkaappimme, ei tarvinnut enää kulkea kellarin väliä ja olihan se niin kaunis siellä keittiön nurkassa.
myös ja sama mielessä, että mitä heille nykyään kuuluu? Perheen olosuhteet olivat järkyttävät suomessa. Ei ihme, että muuttivat paremmat elämän toivossa ja saivat sen, mutta kovalla työllä. Onko samaa enää nykyaikana, kun ihmiset jäävät odottamaan yhteiskunnalta apua? perustoimeentuloturvan ansiosta ei tarvitse mennä edes työhön ja kun vanhemmat näyttävät "mallia" on syntynyt peritty huono-osaisuus jälkikasvulle. Sitä näkee ympärillään paljon - valitettavasti.
Mieltä oikein lämmitti kun näki Miettisten kauniita koteja ruotsissa. Mikä ero lähtökohtaan..Taimi vaikutti hyvin tunnolliselta perheenäidiltä ja hänellä on ollut silmää kauneudelle. Aloittivat elämän uudessa maassa täysin tyhjästä. Sinne viety "omaisuus" oli muutamassa paperipussissa. Ihailen heidänlaisiaan puurtajia. Kunpa näkisi ja kuulisi lisää mitä kuuluu nykyään.
näitä kodin koneita ostettiin vähitellen. Rahaa säästettiin. Nyt tehdään kaikki yhdellä kertaa valmiiksi, otetaan suuri laina. Tyyli on muuttunut. Jääkaappi minun piti ostaa, kun 1970 muutin asuntoon, jossa asuin 37 vuotta. Se ei kuulunut sisustukseen ja muutaman kerran vaihdoin.
Lapsuudesta tuttu ystävä oli kylässä ja katsoimme ohjelman kun oli tallessa. Kysyimme yhtä aikaa samaa? Mitä perheelle kuuluu nykyään? Eikö ole ketään Rautalammilta tai sieltä päin joka tietäisi. Koskettava tarina aikakauden ihmisistä. Hyvin koskettava.
näkyy tulevan uusintana telkusta ensi sunnuntaina.
http://yle.fi/ohjelmat/tv/teema/2011-2-27
perjantaina teemalla iltapäivällä klo 15.40. Sen jälkeen vielä sunnuntain uusinta.
nyt täytyy tuo katsoa. Ehkä muistuu uusia ruotsin ajan muistoja mieleen.
Luin ketjun läpi, en ole katsonut kyseistä ohjelmaa, mutta pisti silmään se syvä kunnioitus, joka perheelle jaettiin, menettivät jopa kaksi lastakin.
Tuli mieleen nykyajan maahanmuuttajat (Suomeen) kuten aloituksenkin tekijällä. Eipä taida olla heillä valittamista, kämppä valmiina lapsiluvun mukaan mitoitettuna ja toimeentulo kelalta elämä etenee ilman ponnisteluja. Terveydenhoito pelaa moitteettomasti ja ennakoivasti, joten sairaudetkin seulotaan etukäteen.
Tosin seuraukset maahanmuuttaja lapsilla ovat samat. He vieraatuvat omistaan, käyvät kahden kulttuurin väliset ristiriidat. Kokevat syrjintää jne. Jos kotikasvatus poikkeaa uuden kotimaan kasvatustavoitteista niin irrallisuus ja ongelmat lisääntyy.
Suomalaisilla mamuilla oli kuitenkin onnea siirtyessään naapurimaahan jonka kulttuuri oli lähes samanlainen kuin omamme.
Nuoriso sopeutuu jos vanhemmat antavat heidän sopeutua uuden maan muottiin, eivätkä he enää palaa juurilleen. He ovat täysin sopeutuneet omaan uuteen maahansa. Jos vanhemmat tulevat erilaisesta kulttuurista ja haluavat oman kulttuurinsa jatkua lapsissaan sopeutuminen ei onnistu. Esim. uskonnolliset taustat rajoittavat nuoria uuden kotimaan nuorten tavoille, lapset eivät tule menestymään siinä määrin kuin suomalaisten jälkeläiset Ruotsissa.
Olin Ruotsissa kuuskytluvun lopulla. En mennyt pakoon nälkää enkä puutetta, menin itsenäistymään ja etsimään seikkailuaj ; )
Samat olivat minunkin vaikuttimeni kun Tukholmaan lähdin töihin vanhainkotiin 1970-luvun alussa. Olin siellä n.1,5 vuotta ja palasin koti-Suomeen opiskelemaan ammattiini. Hyvä kokemus kaikinpuolin tuo Tukholman pesti.
oisi ollut pakko jäädä sinne, mitä mieltä olisitte vieraaseen maahan muuttamisen ihanuudesta?
Kävimme Peterin kanssa Tukholmassa etsimässä muistoja. Hän oli työskennellyt siellä kuuskyt luvun alussa ja minä lopussa. Emme löytäneet sitä ihanaa hullua nuoruuttamme ; )
Maraboun sulklaa tehdas oli muuttanut muualle, mutta sen kaunis puisto oli vielä jäljellä samoin talot joissa asuin. Minäkin palasin Suomeen kun tajusin, että en voi tänne jäädä sinne tehtaalle loppuelämäskeni vaan pitää palata opiskelemaan itselle ammatti. Hyvin siellä toki tienasi.
No, minä ajattelin jo, lue tuo edellinen kommenttini kuinka siellä olisi voinut minullekin käydä. Olisin avioitunut joko ruotsalaisen tai suomalaispojan kanssa. Lapseni olisivat nyt ruotsalaisia. Itse asuisin jossain omakotitalossa kaupungin lähiössä. Makusteisin papan kanssa ulkomailla ehkä omistaisin kolmion Thaimaassa ja matkustaisin sinne pari pitenpää jaksoa vuodessa ja silleen.
olisiko ollut helppoa jäädä, jos olisi ollut pakko..siis taloudellinen pakko.
No sitten tilanne ei olisi ollut juurikaan tuon kummenpi, rakastuin näet silmittömästi ja olisin ollut valmis jäämään sinne. Mutta nuoruus tuo ihana nuoruus. Olin myöhemmin Kirunassa tarjoilijana ja sielläkin rakastuin ja olisin silloinkin jäänyt, mutta tulin suorittamaan ylioppistutkintoa siis viiemistä lukio vuottani. Sen vuoden aikana sekin rakkaus taas kuihtui ; ))
Olisihan minulla reippaan parin vuoden päästä mahdollisuus muuttaa Hollantiinkin pysyvästi, katsotaan. Toivottavasti rakkaus ei kuihdu taas kerran. Minulla sitä riittää, mutta mutta...
Joten en osaa kuvitella pakkoa, sillä kenenkään ei ole pakko muuttaa minnee...
"Joten en osaa kuvitella pakkoa, sillä kenenkään ei ole pakko muuttaa minnee... "
Kunhan katsot ohjelman, jos ehdit, niin mitä tekisit tuon perheen-äidin asemassa. Ei heidän olisi pakko ollut muuttaa, kuten sanoit, mutta olosuhteet joissa he elivät eivät suoneet vaihtoehtoja. Suomi ei pystynyt antamaan inhimillistä toimeentuloa, heille olis riittänyt huonosti palkattu, raskas tehdastyökin, olisi ollut suorastaan taivaan lahja.
Tässä tapauksessa ei ole kyse laiskuudesta eikä saamattomuudesta. Sen osoitti jo sekin kuinka he saivat tyhjästä nostettua elämäsä elämisen arvoiseksi, sitkeydellään.
On hänkin ollut nuori ja rakastunut, aivan samoin kuin sinä ja moni muu.
Jos sinulla elämä on sujunut mallikkaasti ei se oikeuta arvostelemaan muita ja heidän ratkaisujaan.
Älä sotke asioita hyvä ihminen. Lue tämä haara, jonka jälkeen tajuat mitä me tässä keskustelimme, minä pirre ja hulda.
Sinä olet ulkona tästä osiosta kuin lumiukko, joten take it easy ; (
Kenenkää ei ollut pakko lahteä, monet lähtivät paremman toimeentulon perään kuten nykyisinkin monet lähtevät Afrikan viidakoista ja saapuvat suomeen. Heillä vain on parempi säkä he saavat huomattavasti helpomman alun kuin kuvailemanne perhe, joka työllään teki elämästään paremman.
Kirjoitettuani tuon jutun siitä Tukholmassaolostani, ajattelin jälkeenpäin, että olisi pitänyt mainita, että kaikella kunnioituksella tätä Miettisen perhettä kohtaan. Minä olin yksin ja nuori, joten ei ollut tarvetta jäädä sinne kuin siksi aikaa kun huvitti. Oli mielessäni opinnot Suomessa. Satuin vain lähtemään sinne tuolloin ja oli ajatus vielä siellä ollessa, että lähdenkö erään toisen suomalaistytön kanssa Saksaan samoihin hommiin. Vähän olen nyt katunut, kun en silloin nuorena lähtenyt Saksanmaalle. Miten olisi elämäni sitten mennyt.
Missäpäin Tukholmaa sijaitsi silloin tuo Maraboun suklaatehdas? Minun työpaikkani, se vanhainkoti, oli ja on edelleen Söderissä. Tosin paljon on sitä laajennettu noista vuosista, mutta onhan aikaakin jo kulunut rapiat 40 vuotta, kun siellä olin. Laskinko nyt oikein, taisin laskea.
Ok. Anteeksi että häiritsin:)
Maraboun tehdas oli Sundbyberg`ssa. Se on kauan sitten muuttanut muualle, en nyt muista paikka. Tiedon sain naiselta joka työskenteli entisen tehtaan tiloissa olevassa toimistossa.
Tarkoititko Södermalmia?
Meitä lähti viisi tyttöä korvesta samaan aikaan. Yksi jatkoi Saksaan, meni naimisiin ja asuu siellä vieläkin. Näin hänet joku vuosi sitten ja hän kertoi tarinansa. Pariskunnalla on kaksi lasta ja elämä hyvin. Ei kaipuuta takaisin Suomeen.
Kyllä tarkoitin. Tunnelbanalla muutama asema Slussenilta. Nyt en muista sitä aseman nimeä, missä jäätiin pois, edellisen kyllä muistan, se on Medborgarplatsen. Sitten Ringvägeniä pitkin ja siellä se työpaikka ja asunto oli siihen maailmanaikaan. Silloin oli hyvin tavallinen kaupunginosa, nyt on vissiin aika trendikäs, mitä olen lukenut lehdistä ja kuullut. Pitääkin tehdä risteily ja käydä katsomassa pitkästä aikaa paikkoja siellä. Kenties voi olla joku tuttu vielä siellä, en tiedä. Ai nytpä tuli mieleeni pienellä viiveellä se lähin tunnelbana-asema; Skanstull, niin se oli.
kyllästyi tehdastyöhön, ja läksi savottaan Tanskan rajalle, - siellä oli ollut myrsky joka kaatoi metsää, kai aika paljon, - ikää veljellä oli silloin 17 vuotta.
Hän ei tykännyt työstään täällä Suomessa, oli vaneritehtaassa, kuulemma liian yksitoikkoinen työ hänen luonteelleen, - ja niin varmasti olikin, siksi vilkas poika hän oli ja on vieläkin, vaikka ikää jo ukoksi asti :), oikea ikiliikkuja.
Hän kai oli töissä siellä Volollakin, kunnes läksi jostain syystä pohjoista kohti, olisiko levottomat jalat taas olleet asialla..siellä hän kävi ammattikoulutuksen dieselasentajaksi ja nyt on ollut viime vuosiin asti terästehtaan dieselkoneitten huoltajana, tosin nykyään työnjohtajana ja -ohjaajana.
Sieltä löytyi toisenpolven ruotsalainen tyttö vaimoksi ja sitäkautta perhe on pitänyt veljen "vieraalla" maalla, eli ihan onnellinen loppu hänelläkin. :)
P.s. eihän Peter Sinua pois päästä :)
No, ei Peteri minua päästäkään vaan veisi mukanaan ; )) ei silti olemme päättäneet, että kun Peterin poika valmistuu ja aloittaa oman elämänsä olemme osan vuodesta Hollannissa ja osan Suomessa. Olen jonkin asteen maailman kansalainen mikä tarkoittaa sitä, että missä milloinkin olen se on kotini. Kaikilla on kai koti ikävä ainakin joskus ja niin on Peterilläkin, mutta Suomi on hänelle hyvin rakas maa eikä hän tule tätä maata jättämään lopullisesti.
Kun visiteerasimme siellä vuonna 2008 Hotellimme jossa majotuimme sijaitsi niillä samoilla seutuvilla. Tosi vilkasta seutua, rafloja ja putiikeja, tori aukea jossa oli terasseja. Tykkäsin paikasta sieltä oli myös hyvät yhteydet keskustaan.
Kävitkö silloin kuuskytluvulla tanssimassa Balpalais (tai jotain sinnepäin) nimisessä suomalaisten tanssipaikkassa. Sain nostalgisia fiilinkejä ja skannasin ja laitoin tuonne galleriaani kuvan noilta ajoilta taitaa olla vuodelta 1968 kun olen lähdössä sinne tanssimaan ; )
En muista enää tarkkaan niitä nimiä. Oli joku suomalainen tanssipaikka, jossa kai kerran kävin silloin 70-luvun alussa, kun olin vasta mennyt Tukholmaan. Sitten oli joku kiva ruotsalainen paikka, jossa kävimme. Se sijaitsi muistaakseni Medborgarplatsenilla. Senkään nimeä en muista tai kyllä se tuolla pyörii, vaan tulee varmaan pienellä viiveellä muistiin. Nyt ihan tuli mullekin nostalgisia muistoja noilta ajoilta. Yhden mukavan saksalaistyylisen oluttuvan muistan, se oli Santa Klara, aika lähellä T-Centralia eli ihan keskustaa.
Varmaan ovat nuokin paikat muuttaneet nimeään 40-vuodessa ja häipyneetkin unhon yöhön. Kiva on muistella kaikkea nyt kun tulivat esille vähän kylläkin eri yhteydessä aloitukseen.
Sinähän et asiassa pysynyt. Haukkumasi henkilö kylläkin.
Pitääkö sinun saada huomio kohdistumaan itseesi joka ketjussa. Tässä puhuttiin Miettisen perheestä eikä sinun ruotsin seikkailusitasi ja rakastumisistasi.
Olisit avannut ketjun Seikkailuni ja rakkauteni ruotsinmaalla.
Pyykki päivä ; )
Jotkut asiat säilyvät jotkut unohtaa.
Kun kävin Tukholmassa vuonna 2008 muistoja etsimässä koin surullisia tunteitakin sillä se aika kun siellä oltiin oli niin elävää ja tapahtumarikasta, enkä löytänyt yhtään tuttua, en muistanut ovea, joka vei yksiööni, tuohon samaan asuntoon, jossa Korppiksen gallerian kuva otettiin. Yhden kahvila konditorian löysin en samasta liikepaikasta vaan toiselta puolen katua. Sieltä haimme ihania viinereitä kahvituokioihimme. Niin liekö ollut juuri se sama yrittäjä, mutta tuotteet olivat saman makuisia ; )
En koe tätä eri yhteydesta aloitukseen. Keskustelut eivät livenäkään pyöri yhden asian ympärillä ja sitä paitsi olemme muistelemassa noita aikoja juuri kun Miettisetkin sinne muuttivat, joten asiassa olemme vaikka se tietty joitakin ärsyttää. Ei varmaankaan muutoin kuin, että minä olen yksi keskustelun osapuoli ja se on jo liikaa. Omissa ketjuissani juttu rönsyilee. Hyvä esimerkki on Sofi ketju.
Tuohon aikaan kun Ruotsissa asuin, palkka meni vaatteisiin ja kaiken maailman hömpötyksiin, joten muutamaa päivää ennen tiliä syötiin kaurapuuroa ja kyytipoikan oli kylmää vettä ; )
Ihania muistoja ; )
Mitäpä Miettisille nyt kuuluu?
En nähnyt tarpeelliseksi avata uutta ketjua koska valmis oli jo menneillään. Jos sinua haittaa minun kommetit hyppää yli, vaan kun et pääse yli vaan kompastut niihin ; )
Nyt olen ollut koneella luvattoman paljon. Eilen vielä ruotsalaisen Beck-dekkarin jälkeen tulin tänne ja tänään jatkoin istuntoa tässä. Martin ja Gunvald, mikä ihana parivaljakko:))).
Joskus tuntuu, että ihmiset ovat liian kärkkäitä tarttumaan toistensa haiveniin täällä palstalla. Luulen, että se on vain semmosta ilkeyttä. Jokainen saa mielestäni kirjoittaa kaikkea mikä kiinnostaa, jos ei ketään tahallisesti mollaa.
Ihan kiva on muistella noitakin aikoja Ruottissa, vaikka en ollutkaan siellä kuin sen 1,5 v kutakuinkin. Olihan se jännää kun sai ensimmäisen palkan. Tuntui niin suurelta rahalta, vaikka pieni se varmaan oli verrattuna tavallisen Svenssonin palkkaan. Tulihan sitä ostettua vaatetta. Silloin siellä olivat Indiska ja Hennes & Mauritz ja Åhlens:in tavaratalo mm, joissa silmät selällään tuli vaellettua kaikkea ihanaa katsellen.
Kesä Tukholmassa oli niin kiva. Kävin uimassa jossain Tre Kanten, vai mikä se oli, pieni järvi ja siellä oli uimaranta. Sinne mentiin tunnelbanalla. Oli mukavia ulkoilmakahviloita niillä kallioilla Söderissä, missä istua lämpiminä kesäiltoina..voi voi. Nyt joku saa hepulin täällä, kun tämä on ihan sivussa itse aloituksesta. Sorry!
Nyt lähden ulos. Sataa lunta vaihteeksi, mutta sehän tietää lauhtuvaa keliä.
Minulla on määrätty viikko rytmi ja aina touhuilujen välissä istun turisemaan. Nytkin on toinen koneellinen pyörimässä pyykkiä ja vielä yksi vaatekasa odottaa pesua. En tunne syyllisyyttä, että kuulun tähän sosiaaliseen yhteisöön. Minusta on kiva löytää uusia samanhenkisiä kirjoittajia, vaikka voihan olla, että olemme aikaisemminkin jutustelleet ; )
Eilen sanoin Peterille, että pian pitää taas alkaa englannin kieliopin kertaus koska kirjoitan suomeksi niin kommunikoidessani englanniksi tuntuu, että sanat piiloutuvat aivojen kammioihin. Tiedän kumminkin kun menen Hollantiin, että siellä ne sanat palaavat arkeen ; )
Ruotsin kieli oli ennen vahvin vieras kieleni, nyt pitäisi olla ruotsalaisten seassa muutama viikko, jotta pääsisi rytmiin takaisin. Kun alan puhumaan ruotsia, englanti pukkaa dominoimaan.
Meilläkin on kelit lauhtuneet ja autonikin hyrrää taas. Se kun on Etelä Euroopplaista tekoa niin se alkaa kovilla pakkasilla temppuilla varsinkin pitemmillä pakkasjaksoilla.
Mutta kevättä kohti, Hollannin kevät odottaa ja se onkin kaunein aika siellä.
Mutta sitähän minun piti sanoa että hätistelit hys pois pois, erästä kirjoitajaa perustamastasi haarasta, vai oliko se haravasta.
Syyttelet muita, mutta voisi olla peiliin katsomisen paikka.
Eikö cattailupalsta ole ihan muualla.
Osaatko puhua ruotsia sehän on vallan ihmeellinen asia aivan ennen kuulumaton ihan uskomaton juttu.
Mutta menehän chattailemaan siellä saat olla rauhassa, sinne en tule vaikka pyytäisit.
Ainostaan sinulla on oikeus kehuskella, siksi kirjoitin ruotsinkielestäni härnätäkseni. Itsehän kerrot kuinka nopeasti kielitaito kohentuu, kuinka maailman kansalainen olet. Miksi en minä voi kertoa että faija oli hurri.
En minä cattaile, sinäkin cattailet vain keskustelupalstalla.
nyt lopetan tämän typeryyden tähän.
On kaksi mahdollisuutta.
1. Sinä kiusaat minua tahallasi, heittäytyen tyhmäksi
tai
2. olet tosi yksinkertainen eli tyhmä kuin saapas.
Valitse kumpi olet.
Ruotsista tulevaa eläkettä käytäntöä en tiedä, vanhoilla muuttajilla on siirtymis ajan vanha systeemi.
Katso Vero.fi - Skatteverket.se tuli voimaan 2008-(2009) Ruotsin valtio ottaa 25% Suomi loput.
Saan pientä ruotsinvaltion eläkettä 65 vuotiaana vähän nousee. Eläke ajalta 1970-2005 jolloin lopetin työt, otin eläkkeen 61v. olen 64v.
Eläke on melko suuri omilla eläkerahastoilla, joita hoidan aktiivisesti.
Ei ollut elintason muutos 1970, molemmilla oli huonompi palkka kuin Suomessa, mutta tänne jäin. Kyllä Suomessa olisi tänään hyvä elää, jotenkin on aina ollut koti-ikävä mutta ajalle ei voi mitään.
Omasta pienestä eläkekertymästäni ei Ruotsin valtio peri veroa. Suomen tuloihin se toki vaikuttaa, mutta ei sillä ole suurta merkitystä.
Katsoin juuri sama prosentti molemmissa maissa 31% siis 25+6 = 31%
Raha ei tuo onnea, mutta helpottaa elämistä.
Kirjoittaa "Korppis".
Ei varmaan ketään ammuttu olis, mutta vaikeaa se eläminen silloin oli kun suuret ikäluokat aikuistuivat ja pareja muodostivat.
Silloin ei kotona makaajille rahaa annettu niinkuin nykyään ja Suomessa ei töitä ollut, eikä asuntoja.
Esim. 1970 jolloin itse lähdin muutaman vuoden reissulle oli lähtiöitä 40000 henkeä.
Kyllä se monelle oli "pikkupakko" johonkin lähteä.
50 - ja 60 luvulla myös Pohjois-Amerikka ja Australia ottivat suomalaisia maahanmuuttajia.
Koskaan ei ole pakko lähteä, Lähtö Suomesta on aina "aikanani" ollut oma valinta ei pakko.
Pakkoavioliittoja toki muodostettiin ja sekin oli oma valinta tai vahinko.
Siis sinulla ei ollut pakkoa, mutta ei se tarkoita että kaikki saivat valita vapaasti. Työn perässä moni lähti kun kotimaa ei sitä oikeutta heille suonut.
on koko maailman viisaus? Sinäkö tiedät jok'ikisen pienen ihmisen tilanteen?
Ohhoh, ja vielä kerran höh. Eiköhän jätetä tiedon varaa pikkiriikkinen määrä muillekin?
Nyt on asia vähän väärin, eivät kaikki lähteneet työn perässä, monet seikkailun mielessä, eikä Suomesta tullut köyhiä moni osti talon melkein heti, minulla siihen meni neljä vuotta.
Enimmäkseen ihmiset lähtivät työn perässä.Tuskin sinne vaikkapa keski-ikäiset lähtivät seikkailemaan.
joo, niin minäkin, nimenomaan työn perässä.
Nyt on monilla nuorilla sama juttu, pakko lähteä, jos ei sossun elättinä taho olla. Mullaki kolme nuorinta maailmalla, ja ihan työn perässä menneet. Kaks vanhinta ehti aikoinaa päästä työhön. Onneks ees ne.
Nuorempien kavereistaki moni lähteny, en usko niitten palaavan. Perustaneet perheet ja hankkineet kämpät. Kyl ne vaa jää sioilleen sinne. Nuorten työtilanne tosi kurja, vaik ois koulutuski. No onneks kelpasivat sit muualle ees.
Keski-ikä onko vähän yli 20v. pääasiassa.
Täällä on monta hienoa kommenttia ja pienia paloja elämästä vieraalla maalla, saman suuntaisia kuin itselläni ja myös erilaisia mielenkiintoisia tarinoita.
Joku meni työn perässä, joku tahkoomaan rahaa opiskeluihin, joku muuten vain itsenäistymään ja työkokemusta hakemaan, moni tuli takaisin, moni jäi. Nuo vuodet ovat olleet kaikille antoisia näin uskon ja moni muistelee kaiholla niitä aikoja. Olimmehan nuoria 17 - 20 kesäsiä ja elämä edessä.
Olitko itse Ruotsissa töissä ja mitä kokemuksia sinulle kertyi?
Lukion lopetettuani jatkoin yliopistossa, ja sain mielenkiintoisen ja hyvinpalkatun viran.
Miksi olisin mennyt, oli kaikkea, täällä.
Käynyt olen katsomassa muutamaa sukulaistani, jotka myös menestyivät mitä mainioimmin länsinaapurissamme.
Enoni meni sinne jo 50-luvulla.
Eilen tuli toinen osa tuosta sarjasta "Kansankodin kuokkavieraat". On mielenkiintoinen ja hyvä dokumentti. Ihmiset raatoivat kuin orjat Volvon ja Algotsin liukuhihnoilla. Olipa tämä meidän taide - ja antiikkimieskin Wentzel Hagelstam, tulikohan nimi oikein, hitsaamassa jossain telakalla Ruotsissa aikoinaan.
Kiinnostaa tämä sarja, kun itselläkin on hieman tuntumaa tuohon "naapurissaoloon".
tarinaa että ei jaksa kiinnostaa.
Itsekin "raadoin" 1966-1971.
Kunpa joku teksisi jutun meistä, sen ajan "Kansankodin kuokkahipeistä".
Ihmettelen vähän ketä tuo kinnostaa, mehän olemme jo kuolemassa vanhuuteen.
H.
Otit kuitenkin tuolla aiemmin kantaa tähän ohjelmaan ja oloosi Ruotsissa silloin aikoinaan. Kenties on sinuakin pikkasen kiinnostanut kuitenkin, myönnä pois!
Ei tässä vielä olla kuolemassa vanhuuteen ja aika kultaa myös muistot näissä asioissa, mitä koimme, kun olimme Ruotsissa töissä silloin kauan sitten.....
Sinä kai olit semmoinen "kuokkahippi", olen sen näin ymmärtänyt. Malta, ehkä heitäkin mahtuu vielä muisteluksiin, onhan ohjelmaa vielä jäljellä monta osaa.
näkemättä arvaan ett kyse on iso pala Suomen historiaa. Siitä kai johtune kiinnostus?
Pörrää sinä autoilla ja näpsi kuvia ötököistä jos se sinua kiinnostaa, mutta muista ottaa kuvasi mukaan lähtiessäsi...nehän eivät ketään muuta kiinnosta. Vanhat kuvat.
puhuttiin valkoisista orjista, ja tosiaan kovaa oli maahanmuuttaneitten elämä, ja entä se aliarviointi ja syyllistäminen jota he saivat siellä ruotsalaisten taholta kokea, - enpä ihmettele miksi veli sanoi pitävänsä aina maahanmuuttajien puolta siellä työmaallaan.
Tosin on hän kertonut sinne muuttaneista työhaluttomistakin, eli ei kaikki ole kuin suomalaiset (poikkeuksia heissäkin) aikoinaan, että hyvin tehty työ oli kunniasia.
niinkin. Vaan ei ole minulla televisiota.
Joten keskustelen vaan niistä ajoista.
Mutta vaikka tulisi ohjelma "kuokkahipeistä", taitaisin tyytyä katselemenaan netistä.
Muistatko Esa Pakarisen? Jossain haastattelussa hän sai kyyneleet silmiinsä kun kertoi nälästä?
Kyynelsilmin menin minäkin takaisin töihin kun "musiikkini" ei elättänyt. Sieluun sattui enemmän kuin mahaan.
H.
on poltettu kuvia.
Ja monta tulee vielä poltettua.
Tyttäreni nauroivat kuvani lyhyellä kaavalla ja alkoivat sitten tivata toisestakin asiasta jota en muista, mummoista ja papoista.
60-luku oli mahtavaa, harmi vaan että "kulttuuri" ei suosinut muistamista.
16v. kun muutti, unohtui myöskin mummot ja papat ja Kaarle XII, esi-isäni, muistaakseni.
:)
H.
ja minulle valkeni vasta nyt, että suomalaiset tosiaan olivat niitä valkoisia orjia - pahimmillaan. Mutta ohjelmasta ilmeni kyllä syykin: kielitaidottomuus. Minulla oli mennessäni kouluruotsi tukena ja
sen (ja nuoruuteni) vuoksi en kokenut edes tehdastyötä pakkotahtisena. Olin myös ravintolassa
tiskaajana (se vihoviimeinen työ) lisätienestiä hankkimassa silloinkin kun tein jo siistiä sisätyötä
(pankissa, naistenlehden tilaajaosastolla). Veljenikään - heitä oli siellä parhaimmillaan kolme - eivät koskaan valittaneet työn paljoudesta, mutta eivät he kyllä Ruotsissa viihtyneetkään. Minäkään en
sinne kaipaa. Jotekin hengetön on Ruotsinmaa minulle.
Olen aivan toista mieltä nyt 41 vuotta asunut, tämä koskee erityisesti erilaisia työpaikkoja ja niitä on ollut monta. Joka paikassa olen sanonut miten olen tuntenut (tykännyt), suomalaisia on kaikkialla kuinnioitettu ja pidetty, tarkoitan siis normaaleja ihmisiä.
Töitä-- autotehtaassa pyytivät jäämään pomoksi, en jäänyt, laivatelakalla hitsaajana, kromitehtaalla hitsaajana, lentokoneen moottorien osien hitsaus. Töihin pääsisin vieläkin jos haluaisin sillä uusien opettaminen ottaa pitkän ajan---tehdä osia mm. hornet jne.
Tietenkin en ole missään seura elämässä mukana kai olen se juntti....
on vanhimmalla veljelläni, joka jäi Ruotsiin. Hän teki koko työuransa ABB:n, ent. ASEA, tiedätkin,
hissi-insinöörinä ja kulki niissä merkeissä maailmallakin. Hän oli myös hyvin pidetty ja vielä eläkkeeltä häntä kutsuttiin ulkomaankeikoille. Vaimo kouluttautui Ruotsissa olleessaan uuteen ammattiin, molemmat viihtyivät, eikä kumpikaan puhunut koskaan syrjinnästä. Heillä tietysti olikin tuo ohjelmassa painotettu kielitaito. Molemmat lapset ovat Ruotisin kansalaisia, joten suvun kannalta heidät on menetetty, kielimuuri eristää. Se surettaa joskus.
Kiva kuulla, että olet viihtynyt ja menestynyt hyvin. Luonteesta ja asenteesta viihtyminen tietysti
onkin kiinni. Hyvin Svea-mamma meitä hoiti ja hoitaa varmasti vieläkin. Hyvää jatkoa sinulle.
Kiitos, mutta suomen kansallislaulun kuullessa tulee kyyneleet. Lapsillani on akateeminen koulutus talot autot jne. Pitäisi asua lähempänä lapsen lapsia niin opettaisin heille suomenkieltä.
Suomessa näkyy kansalla olevan hyvin, heillä joilla on ollut vahva ammattiliitto.
taitaa olla monellakin siellä ja hyvä niin. Minua on aina koskettanut, kun veljeni kertoi, että
kun hän katsoo poikansa kanssa urheilukilpailuja, poika on aina suomalaisten puolella, vaikka
on Ruotsissa syntynyt, Ruotsin kansalainen ja siellä menestynyt.
Suomen kielen opettaminen lapsenlapsille voisi olla ihan sijoitus tulevaisuuteen. Suomenkielisistä on kuulemma esim. vanhainkodeissa pula. Vaikka ruotsinkieli olisi opittu, oma äidinkieli nousee
uudelleen käyttökieleksi, jos dementoituu, esimerkiksi.
harmi kun nähtävissä vain rajoitetun ajan Areenassa.
harmillista.
H.
korostettiin kovasti ammattiyhdistysliikkeen merkitystä. Muistan kyllä jonkun veljeni puhuneen, että häntä suorastaan painostettiin liittymään ammattiliittoon, mutta eihän me juntit sen päälle ymmärretty ja kun oli aina tottuttu hoitamaan omat asiamme niin mentiin niillä eväillä. Itse vaihdoin ammattejakin niin
tiuhaan tahtiin, ettei mua ehditty värvätä senkään vuoksi.
Nythän meidänkin mamut ovat oppimassa saman, joukkovoiman merkityksen ja omien etujen turvaamisen sitä kautta.
kaunisaivoni taas tupsahti!
Stadikin on pyrkinyt tuohon joukkovoimaan, pyrkivät asuttamaan heidät samaan slummiin. Sauri hoitaa siellä kolmosten lastenvaunuille sileät kadut.
Persuilla on kiva ajatus, laittaa heidät oppimaan Suomalaista joukkovoimaa hevonveenkuuseen, Kemijärvelle tms.
:)
H.
ennen nimitelty- kaunisaivo - jotain kaunista sentään vanhassakin vielä. Mutta kun luulo ei ole tiedon väärti... En jaksanut Persujen ohjelmaa lukea, mutta tolkullinen ajatushan tuossa on takana. Katsos
kun ihmiset ja rotat ovat vähän samaa lajia: jos ne asuvat liian ahtaasti, niiden luontaisia reviirejä
loukataan ja käytös muuttuu aggressiiviseksi. Tämän olen kuullut varmalta taholta, joiltakin asumispäiviltä... Ja näkeehän tuon, olet itsekin siitä puhunut.
Olipa tosi hyvä ohjelmakokonaisuus Miettisen perheen elämästä. Kiitos heille. Mutta tosiaankin mitä kuuluu Miettisen perheelle tänä armonvuonna 2011? Rautalampeleiset kertokaa, Te varmaan tiedättä tämän perheen tämänhetkiset kuulumiset.
Lämpimin ajatuksin!