Minkä ikäisestä joutuu helvettiin?

"Erityisarmahdus on tarjolla kaikille."

Paitsi niille, jotka eivät usko.

Jos tuo on totta, kenenkään ei tarvi olla kristitty tai uskoa mihinkään. Armo voi napsahtaa kohdalle kaikesta riippumatta - tai sitten ei. Mihin tässä enää tarvitaan kristinuskoa?

Mihin sitä Jeesusta tarvitaan, jos noin opetat,. Totta kai on totta, että armahdus on kaikille tarjolla, jos suostuu /ottaa vastaan Jeesuksen pelastustyön(Room.10:8-11) Jos minä tuon sulle paketin eli lahjan, mutta et ota vastaan,,niin silloin olet torjunut minut,,samoin on pelastuksen lahja, ja kun Ihminen ottaa todella pelastuksen vastaan, niin kyllä se näkyy, ryypäri ei juo, varas ei varasta. Todellinen Kristitty on uudestisyntynyt ihminen, ja niitä on Luterilaisesakin kirkossa,,ikävää että monet jotka ovat pappeja, ovat kaikkea muuta kuin uudestisyntyneitä.

A10097 kirjoitti:

"Erityisarmahdus on tarjolla kaikille."

Paitsi niille, jotka eivät usko.

Millä uskoa voi mitata? Milloin "vastaus pitää lukita", kysytäänkö sitä uskoa vielä kuoleman rajan ylitettyä?
Pystyykö kukaan lopulta uskomaan Jumalaan täysin ja aina ja riittävällä varmuudella, vai olisiko kuitenkin kysymys enemmänkin kaipauksesta? Kun otamme nämäkin kysymykset vakavasti, emme todellakaan voi kukaan ihminen sanoa, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei. Voimme vaan luottaa Jumalaan, jonka rakkaus on niin suurta, ettei hän tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan.

Sanna H. pastori

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Millä uskoa voi mitata? Milloin "vastaus pitää lukita", kysytäänkö sitä uskoa vielä kuoleman rajan ylitettyä?
Pystyykö kukaan lopulta uskomaan Jumalaan täysin ja aina ja riittävällä varmuudella, vai olisiko kuitenkin kysymys enemmänkin kaipauksesta? Kun otamme nämäkin kysymykset vakavasti, emme todellakaan voi kukaan ihminen sanoa, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei. Voimme vaan luottaa Jumalaan, jonka rakkaus on niin suurta, ettei hän tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan.

Sanna H. pastori

Lue lisää

Ikuista elämääkö?

Mitä kaipuita sinä pyrit täyttämään jumalalla?

Mistä olet saanut päähäsi, että jos jumala on olemassa, niin hän edustaa suurta rakkautta? Yksikään fakta ei puhu minkään jumalan puolesta, ei myöskään rakastavan jumalan puolesta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Millä uskoa voi mitata? Milloin "vastaus pitää lukita", kysytäänkö sitä uskoa vielä kuoleman rajan ylitettyä?
Pystyykö kukaan lopulta uskomaan Jumalaan täysin ja aina ja riittävällä varmuudella, vai olisiko kuitenkin kysymys enemmänkin kaipauksesta? Kun otamme nämäkin kysymykset vakavasti, emme todellakaan voi kukaan ihminen sanoa, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei. Voimme vaan luottaa Jumalaan, jonka rakkaus on niin suurta, ettei hän tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan.

Sanna H. pastori

Lue lisää

"Millä uskoa voi mitata?"

Subjektiivinen varmuus kertonee useimmille uskon asteen sopivalla tavalla. Uskosaan varma ja vahva voi pitää uskomuksiaan aivan tosina. Toinen ei ole niin mahdottoman varma, vaan epäilee oman uskonsa mielekkyyttä. Kolmas ei usko pätkääkään. Kukin tietää oman tilanteensa.

Toisten uskoa on vaikeampi mitata, jos ei kysy tai jos ei luota toisen sanaan asiassa. Mutta monelleko toisen uskon olemassaolo tai lujuus on tärkeä?


"Milloin "vastaus pitää lukita", kysytäänkö sitä uskoa vielä kuoleman rajan ylitettyä?"

Mielenkiintoinen kysymys ja ajatus. Minusta ihan yhtä absurdeja kuin koko juttu siitä, että Jumala todella vaatisi uskoa ihmiseltä.


"Pystyykö kukaan lopulta uskomaan Jumalaan täysin ja aina ja riittävällä varmuudella, vai olisiko kuitenkin kysymys enemmänkin kaipauksesta?"

Kaipauksesta varmaan on monella tavalla kyse, kun kaivataan rakkautta, turvaa ja kuolemattomuutta. Ja monilla vaikuttaa olevan myös kyse varalta uskomisesta. Vakuutellaan itsellekin, että "Uskon, uskon", ettei vain jääsi palkinnotta.


"Kun otamme nämäkin kysymykset vakavasti, emme todellakaan voi kukaan ihminen sanoa, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei."

Mutta moni uskoo tietävänsä.


"Voimme vaan luottaa Jumalaan, jonka rakkaus on niin suurta, ettei hän tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan."

Voimme myös olla vailla tuota luottamusta. Kaikki eivät sitä kaipaa.

A10097 kirjoitti:

"Millä uskoa voi mitata?"

Subjektiivinen varmuus kertonee useimmille uskon asteen sopivalla tavalla. Uskosaan varma ja vahva voi pitää uskomuksiaan aivan tosina. Toinen ei ole niin mahdottoman varma, vaan epäilee oman uskonsa mielekkyyttä. Kolmas ei usko pätkääkään. Kukin tietää oman tilanteensa.

Toisten uskoa on vaikeampi mitata, jos ei kysy tai jos ei luota toisen sanaan asiassa. Mutta monelleko toisen uskon olemassaolo tai lujuus on tärkeä?


"Milloin "vastaus pitää lukita", kysytäänkö sitä uskoa vielä kuoleman rajan ylitettyä?"

Mielenkiintoinen kysymys ja ajatus. Minusta ihan yhtä absurdeja kuin koko juttu siitä, että Jumala todella vaatisi uskoa ihmiseltä.


"Pystyykö kukaan lopulta uskomaan Jumalaan täysin ja aina ja riittävällä varmuudella, vai olisiko kuitenkin kysymys enemmänkin kaipauksesta?"

Kaipauksesta varmaan on monella tavalla kyse, kun kaivataan rakkautta, turvaa ja kuolemattomuutta. Ja monilla vaikuttaa olevan myös kyse varalta uskomisesta. Vakuutellaan itsellekin, että "Uskon, uskon", ettei vain jääsi palkinnotta.


"Kun otamme nämäkin kysymykset vakavasti, emme todellakaan voi kukaan ihminen sanoa, kuka lopulta pelastuu ja kuka ei."

Mutta moni uskoo tietävänsä.


"Voimme vaan luottaa Jumalaan, jonka rakkaus on niin suurta, ettei hän tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan."

Voimme myös olla vailla tuota luottamusta. Kaikki eivät sitä kaipaa.

Lue lisää

eiköhän se ratkaise, että onko kuollessaan ollut osallinen armosta, eli uskonut jeesuksen sovitustyöhön.

ilkka... kirjoitti:

eiköhän se ratkaise, että onko kuollessaan ollut osallinen armosta, eli uskonut jeesuksen sovitustyöhön.

Keljumpi homma, jos sattuu olemaan silloin vaikka taju kankaalla, niin ettei juuri silloin pysty uskomaan mitään.

Me ihmiset haluaisimme selvät sävelet ja vastaukset siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Raamattu opettaa, että kuoleman jälkeen tulee tuomio. Erityisarmahdus on tarjolla kaikille.
…Minusta tuntuu, että Jumala on myös yllätyksellinen.

Voi voi, etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä mitä luet?
Kuollut on kuollut eikä häntä ole enää olemassa missään muodossa. Ei tunne mitään, ei tiedä mitään eikä ajattele.
Ihmisellä ei ole mitään erillistä osaa, joka jää eloon tai siirtyy johonkin.
Opetus helvetistä on täysin keksitty juttu.

Näin se Raamattu opettaa:
Saarn. 9:5, 6, 10: Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.
Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.
Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
(Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät ilmeisestikään tunne tuskaa.)
Hes. 18:4: Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu-ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
Minkä Raamattu sanoo olevan synnin rangaistus?
Room. 6:23: ”Synnin palkka on kuolema.” Sillä synnin palkka on kuolema”
Rangaistaanko ihmistä vielä kuoleman jälkeen hänen synneistään?
Room. 6:7: ”sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.”
Ota kirja käteen ja ala lukea ja mieti vähän omilla aivoillasi mitä luet!

...Tuomiossaan Jumala on sekä oikeudenmukainen että armollinen. Minusta tuntuu, että Jumala on myös yllätyksellinen.
Yllätys Päiville:
Jumalan tuomion täytäntöönpano toteutuu varmasti, se merkitsee tuhoa kristikunnalle (Ilmestys 18:2).
Ei ole epäilystäkään siitä, että kristikunta ansaitsee Jumalan epäsuotuisan tuomion. Sen surkea uskonnollinen ja moraalinen tila puhuu puolestaan. Jumalan tuomio kristikuntaa ja Saatanan maailman muita osia vastaan koittaa ansaitusti. Se on myös väistämätön, sillä kun on aika panna tuomio täytäntöön, Aamoksen 9. luvun jakeen 1 sanat täyttyvät: ” Ei yksikään heistä pääse pakoon, ei yksikään heistä pelastu..” Piiloutuvatpa jumalattomat minne tahansa, Jumala löytää heidät.
Jumalan tuomiot ovat aina ansaittuja, väistämättömiä ja valikoivia.

Mites se luterilaisten kaste menikään ja mitäs siinä "kuitattiin"`?

mave kirjoitti:

Mites se luterilaisten kaste menikään ja mitäs siinä "kuitattiin"`?

huomannut kysymystäsi aiemmin....

Minulle kaste on vauvan kaunis ensimmäinen juhla , jossa hänestä tulee varsinainen persoona , kun hän saa oman nimen virallisesti. Koska uskon Jeesukseen , niin uskon Hänen myös olevan läsnä ja saan kiittää Häntä siinä tilanteessa , että taas yksi Jumalan lupaus , viaton ihmistaimi, on lähetetty rakastettavaksemme .

Kyllä uskonnottomien nimenantojuhlakin on kaunis lapsen ensimmäinen juhla , en sitäkään väheksy . Molemmissa keskipisteenä on synnitön, viaton pieni enkeli. Vauva on viaton mihinkään pahuuteen , ja toivon jokaiselle syntyvälle vauvalle parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet ja onnellista elämää,tulipa hänestä sitten kristitty,uskonnoton tai mihin tahansa muuhun uskontoon kuuluva.

Esim. itselleni ei ole vielä avautunut se, että milloin ihminen saa sielun. Saako hän syntymän yhteydessä vai ennen syntymää aidin kohdussa?

Hyvin on kirkon valheelliset opetukset sielusta menneet ihmisille läpi. Ei osata lukea selvää tekstiä.
1.Moos. 2:7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (ei saanut sielua)
Kuten huomaat, ihmisestä ”tuli elävä sielu”, joten ihminen oli sielu, hänellä ei ollut sisällään sielua, joka olisi ollut aineeton ja näkymätön. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa osoitetaan, että elävä sielu on tulos maan tomusta tehdyn ruumiin ja elämän hengityksen yhdistymisestä. Ilmauksesta ”elämän voiman hengitys [kirjm. ”elämän hengen eli vaikuttavan voiman (ru′aḥ) hengitys”]” (1Mo 7:22) käy ilmi, että elämänvoimaa eli ”henkeä” pidetään kaikissa luomuksissa, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, yllä nimenomaan hengittämällä ilmaa (jossa on happea). Tätä elämänvoimaa on luomuksen elimistön jokaisessa solussa.