Kylläpäs olin hölmö. Tapasin erään ihmisen, joka vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Menin sitten rakastumaan, koska vaan kolahti toden teolla. Opin kyllä tuntemaan hänet aika hyvin ja seurasin aikani vierestä, kun yksi toisensa perään hänen ihastui. Hän keräsi sydämiä. Jotenkin tulin vain sokeaksi, vaikka samalla vaistosin, että pitäisi pysytellä hänestä mahdollisimman kaukana. Olen myös itse sortunut keräämään joskus sydämiä, mutta huono omatunto siitä on tullut. Joten tunnistin melko hyvin hänen käyttäytymisensä piirteitä.
Mutta itelleni tuli huono omatunto siitä, että loukkaisin häntä, koska hänen käyttäytymisensä vaikutti siltä, että hän tykkäisi minusta. Joten tunnustin hänelle ihastukseni. No sain pakit. Jäin tässä vain miettimään, että mikä saa ihmisen lietsomaan toisen ihmisen ihastusta, jos ei itsellä kuulemma kuitenkaan ole tunteita. Annoin siis hyvinkin paljon vihiä tunteistani ennen varsinaista tunnustusta. Eli siis kysymys kuuluu, miksi haluaa, että samaa sukupuolta oleva ihastuu itseensä, jos kuitenkin omien sanojen mukaan on hetero? Ja nyt tämä sama ihminen tuntuu haluavan, että olisin katkera tai että vihaisin häntä. Sen verran outoja letkautuksia tulee häneltä keskustelujen yhteydessä. Taitaa joku erittäin oleellinen osa moraalista puuttua. Ja välillä tuntuu, että häntä jännittää puhua kanssani, koska olemus on oudon epävarma. Aivan kuin olisi joku taistelu meneillään siitä, kumpi saa lytättyä toisen itsetunnon maan tasalle. Hohhoijaa, en vain jaksaisi tällaista enää tässä iässä.
Mutta itelleni tuli huono omatunto siitä, että loukkaisin häntä, koska hänen käyttäytymisensä vaikutti siltä, että hän tykkäisi minusta. Joten tunnustin hänelle ihastukseni. No sain pakit. Jäin tässä vain miettimään, että mikä saa ihmisen lietsomaan toisen ihmisen ihastusta, jos ei itsellä kuulemma kuitenkaan ole tunteita. Annoin siis hyvinkin paljon vihiä tunteistani ennen varsinaista tunnustusta. Eli siis kysymys kuuluu, miksi haluaa, että samaa sukupuolta oleva ihastuu itseensä, jos kuitenkin omien sanojen mukaan on hetero? Ja nyt tämä sama ihminen tuntuu haluavan, että olisin katkera tai että vihaisin häntä. Sen verran outoja letkautuksia tulee häneltä keskustelujen yhteydessä. Taitaa joku erittäin oleellinen osa moraalista puuttua. Ja välillä tuntuu, että häntä jännittää puhua kanssani, koska olemus on oudon epävarma. Aivan kuin olisi joku taistelu meneillään siitä, kumpi saa lytättyä toisen itsetunnon maan tasalle. Hohhoijaa, en vain jaksaisi tällaista enää tässä iässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän tuollainen käyttäytyminen huonosta itsetunnosta ja itsensä tuntemisesta kielii. Kivasti pönkittää egoa, kun joku ihailee. Vielä kun ei oikein pysty edes itselleen tekemään selkoa omista tunteistaan, niin siinähän sitten onkin kunnon keitos kasassa. Siihen vähän alemmuuskompleksia ja syyllisyydentunnetta, niin mikäpä helpottaisi oloa enemmän kuin toisen viha ja katkeruus. Omaa vastuuta on helppo paeta ja todeta mielessään tai ehkä jollekin ulkopuoliselle, että "voi kun se reppana meni minuun rakastumaan ja kun en minä heterona voinut vastata tunteisiin, niin nyt se sitten vihaa mua ja on niin katkera kaikesta..." Näitä ihmisiä valitettavasti löytyy ja hitto, että ketään pitää rangaista niin, että vielä mennä rakastuu sellaiseen oikein kunnolla.
Jotain samanlaista olen itsekin hänestä päätellyt ja hän on myös myöntänyt, että ommaa huonon itsetunnon. Mutta se moraalin puuttuminen. Luulisi nyt jonkinlaisen ahdistuksen kehittyvän siitä, että toisesta näkee kilometrin päähän missä mennään. Vaikka toisaalta annoin kauan myös hyvin ristiriitaisia viestejä, koska teki myös mieli satuttaa häntä, koska hän paljastui sydänten kerääjäksi melko aikaisessa vaiheessa. Hän oli minulle aikamoinen haaste, mistä toisaalta myös pidin. Jos hän olisi ollut yhtään inhimillisempi tapaus, en hänestä olisi missään vaiheessa kiinnostunut ollukkaan. Olisimme silloin varmaan ihan normaaleissa väleissä olevia kavereita. Nyt ärsyttää eniten se, että välit ovat niin kieroutuneet, että mistään ystävyydestä ei voi puhua. Harmittaa lähinnä se, että olin niin heikko ja uskoin valloittavani hänet, vaikka asiahan on niin, että hän hakee sellaista haastetta, mistä ei voi koitua hänelle muuta kuin harmia.
Mun veikkaus on, että se ihminen on itse ihan sekaisin tunteittensa kanssa ja yrittää saada sut vihaamaan sitä, jotta sen olisi helpompi päästä eroon niistä tunteista, joita sillä on sua kohtaan. Ehkä tilanne on sille niin uusi ja hämmentävä, ettei se oikein osaa toimia sua kohtaan asiallisesti... Mun neuvo on, että pidä sinä kiinni tunteistasi, jos niitä on vielä ja anna toiselle aikaa. Älä lähde pelaamaan sen toisen peliä vaan ole ystävällinen, jos susta tuntuu siltä. Ehkä asia vielä korjaantuu hyväksi, kun se huomaa, ettet käännä sille selkääsi, vaikkei se heti pysty (uskalla) vastata sun tunteisiin.
Olen yrittänyt olla ystävällinen hänelle ja on hän periaatteessa ollut ystävällinen takaisin. Oma-aloitteisesti hän ei puhu enää minulle ollenkaan, mikä ottaa kyllä päähän. Harmittaa aika paljon. Tuntuu niin järjettömältä, että small-talkkikin on niin väkinäistä, vaikka toisen tuntee paremmin kuin omat taskunsa. Ehkä se pitää vaan hyväksyä, että hän ei halua olla enää tekemisissä. Mutta huonoks ihmiseks tässä ittensä tuntee ja varmasti ihan syyttä suotta. Vihan tunteiden lietsominen on vaihtunut välttelyks, parempi kyllä niin. Voin paremmin, kun en hänen vaikutuspiirissään.