Kaikki sanovat kuinka ihana on seurustella, näen jatkuvasti kaupungilla onnellisia pareja... Ennen yritin taistella saadakseni itsestäni sosiaalisen mutta en enää, minä luovutan! Ei kukaan minua halua vaikka miten yrittäisin, olen täysi paska ja epäonnistunut ihmisenä! Haluan vain ennen kaikkea elää elämäni jossakin rauhallisessa paikassa jossa ei tarvitse olla kontaktissa ihmisiin. Ehkä muutan lapin erämaahan asumaan. Miksi enää taistelen saadakseni naisen, koska en saa ketään, en edes sellaista joka minulle ei muutenkaan kelpaisi... Lopetan tämän nyt.
En jaksa enää
89qv4wty8+na3eyt+8å
11350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ittellä samoja fiiliksiä!
Se ois ihanaa kun ois joku tyttö tässä vierel, mut se turhauttaa, kun frendit ympärillä alkaa seurusteleen.
Semmonenki tapaus täs joku aika sitten, ku kysyin et "onko sul mitään juttuu nyt menos"(tytön kanssa). Kaveri sanoi itseivallisesti naurahtaen: "Minäkö? luuletko et mä joskus saan ees hymyä naiselta?" joku aika sen jälkee ei pariin viikkoon näkynyt ja sit tuli vastaan kaupungilla ja kysyin sit et mistä oot tulos. Vastaus: "Käytiin tyttökaverin kans tos kaupungil ja nyt kotia menos". Kysyin sit et kauanko ootte ollet yhdes? Tuli vastaus et "pari viikkoo". Sillon kyl pisti miettiin et se tais olla siinä nämä mun haaveet!
Kyllä toisillekkin tapahtuu! Se sama laulu: Et oo ainoa!!
yrittäkää saada selvää tosta mun kirjotuksesta.
Oon sit 19 vuotias jätkä, et ei muilla hätää!
Olen tuntenut samoin usein, halunnut vain luovuttaa ja ruveta erakoksi. Se on rankkaa ja välillä tuntuu ettei jaksa enää. Mutta asiat voi muuttua ihan yllättäen, saatat ihan sattumalta tavata jonkun joka haluaa todella olla kanssasi. Niin kävi minulle jokunen vuosi sitten, tunsin itseni täydeksi häviäjäksi enkä uskonut kenenkään haluavan edes katsoa minua, mutta yhtäkkiä huomasin seurustelevani ihanan tytön kanssa. Elämä voi muuttua hetkessä, sitä ei voi tietää etukäteen. Joten älä luovuta!
No näin voi käydä niille jotka ovat kuitenkin käyvät sosiaalisissa tilanteissa, minulla ei se onnistu joten tuskin kukaan tyttö tulee minun ovikelloani soittamaan ''Hei sain tuolta tiedustelusta osoitteesi ja haluaisin ruveta seurustelemaan kanssasi'' xD Minä toivoisin tällaista muutosta elämääni, mutta en pysty itse tekemään mitään sen eteen...
no...sinuna, vaikka kuulostaa joidenkin mielestä säälittävältä, ehkä perustaisin profiilin jollekin treffisivustolle..sieltä voi tuurilla löytää itselleen hyvänkin kumppanin
Kokeiltu on, ei tulosta kahden vuoden aikana. Kaikki juttelusuhteetkin menivät menojaa...
Yleensä tapaa jonkun juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
"rakkaus ei etsi omaansa"
: )
Onko tähän joku varma kaavakin olemassa? :D
Olen itse tyttö ja minusta tuntuu joskus aika orpolta, kun kaverikin löysi poikaystävän. On muuten ihan hirveää hengailla kolmistaan. Tuntuu ihan kolmannelta pyörältä. Itse olen ''hikke'', niin tuntuu, että pojat eivät arvosta älykkyyttä vaan juoksevat niiden pissiksien perään.
ite en ainakaan juokse pissiksien perään, ne on ihan kauheita. Ei se oo huono juttu et on "hikke" :) mut ite en oo kovin viisas et ei siin
alottakaa wow ni ei tartte huolehtia enää
Melkein olisin itse voinut tuon tekstin kirjoittaa. :p Mieliala itselläkin ollut jo pitkään todella maassa yksinolon seurauksena, tuntuu kuin olisi jo usean vuoden elänyt sivustakatsojana ja seurannut kuinka muut aloittavat parisuhteita jne. iItselle se tuntuu kuitenkin olevan sula mahdottomuus. Yläasteella kiusattuna oleminen ei varsinaisesti sytyttänyt vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta toivoa en vielä tässä vaiheessa menettänyt, sillä lukio uusine mahdollisuuksineen siinsi horisontissa. Lukion alettua ja tutustuttuani ihmisiin tunsin oloni ohikiitävän hetken itsevarmaksi ja yritin parhaani mukaan tutustua tyttöihin ja sain kuin saikin muutaman naispuolisen ystävän. Lukion toisella luokalla olin sitten erääseen neitokaiseen ihastunut (tai no en nyt varsinaisesti ihastunut vaan epätoivoissani jonkun yritin saada ja tyttö vaikutti olevan ihan ok xp) ja kuvittelin tyhmyyksissäni, että hänkin olisi tuntenut jotain minua kohtaan. Paskanmarjat : D. Pian huomansinkin kuuntelevani tämän miesshuolia, miesseikkailuja, tarinoita komeista ja lihaksikkaista bruenteista yms. -.-. Minun asiani tyttöä eivät sitten kuitenkaan kiinnostaneet vaan toimin vain tarpeen tullen hänen olkapäänään....Ja taas ollaan lähtöpisteessä, yksinäisyyden syvässä suossa, enkä usko täältä "aivan lähiaikoina" nousevani...