lapsistaan vasta sitten, kun ovat rippikouluiässä, tai elarit ja lapsilisät päättyy???
Pyytelin useasti pieneinä että mies ottaisi lapsensa jotta saisin huilata tai edes sairastaa... mutta ei! Ei ehdo. Kuumeessakin tein kotitöitä tai vein lapsia harrastuksiin jalaitoin ruokaa ja kävin kaupassa.
Nyt kun lapset ovat nuoria eikä tarvi peräänkatsojaa, nyt mies tunkee heidän elämäänsä kuin "paraskin isä"!!!! Mutta ei kelpaa lasten seura silloin, kun he isää tarvii tai ihmistä, joka veisi heidät ulos, tai huvipuistoon.
Miehiltä puuttuu tunteet omia lapsiaan kohtaan. He ovat kylmiä ja katkeria siitä, etteivät osanneet olla perheessä isä ja siksi luistivat. Heitä hävettää.
Nyt kyllä leikitään isää, kun lapset eivät enää isää tarvi.
Pyytelin useasti pieneinä että mies ottaisi lapsensa jotta saisin huilata tai edes sairastaa... mutta ei! Ei ehdo. Kuumeessakin tein kotitöitä tai vein lapsia harrastuksiin jalaitoin ruokaa ja kävin kaupassa.
Nyt kun lapset ovat nuoria eikä tarvi peräänkatsojaa, nyt mies tunkee heidän elämäänsä kuin "paraskin isä"!!!! Mutta ei kelpaa lasten seura silloin, kun he isää tarvii tai ihmistä, joka veisi heidät ulos, tai huvipuistoon.
Miehiltä puuttuu tunteet omia lapsiaan kohtaan. He ovat kylmiä ja katkeria siitä, etteivät osanneet olla perheessä isä ja siksi luistivat. Heitä hävettää.
Nyt kyllä leikitään isää, kun lapset eivät enää isää tarvi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vanhemmuus lopu siihen kun lapsi tulee rippikouluikään tai täysi-ikäiseksi. Kyllä hän on vanhempiensa lapsi vielä 50 vuotiaana kuten minäkin olen omille vanhemmilleni. Huoli ja murhe on aina lapsesta vaikka meillä ollaan jo siinä vaiheessa että minä pidän huolta vanhemmistani.
Joillekin miehille isänä oleminen on vaikeaa ja varsinkin eron jälkeen menee varmaan oma aikansa ennenkuin he osaavat olla isiä. Toki jos he ovat olleet lapsen elämässä olevia isiä jo ennen eroa niin ei se isyys eron myötä katoa mihinkään. Mutta mies jolle aina on ollut oma työ ja harrastukset etusijalla elämässään ei osaa olla isä heti eron jälkeen. Eikä välttämättä muutaman vuodenkaan jälkeen. Minun ex on löytänyt isyytensä sillä tavalla että tapaa lapsia muutaman kerran vuodessa. Esikoista vähän useammin kuin muita sillä esikoinen on vanhin ja kaikista "helpoin" lapsi. Hänen kanssaan on helppo viettää aikaa eikä tarvitse hoitoa ja perään katsomista samalla tavalla kuin toiset. Mutta tämä on hänen isyyttään ja minä en voi sitä muuksi muuttaa. Lapsille hän on isä juuri tällaisena.
lapset ovat ns. ihmisiä vasta kun kasvavat siihen ikään, että heidän kanssaan voi keskustella. Kaikki eivät vain kykene pitämään lasta olentona jonka kanssa voi keskustella ja viettää aikaan. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää mutta omien lasteni isä kuuluu juuri tähän katekoriaan. Kyllä hän lasten pieniä ollessa heitä näki totta kai ja vietti aikaa kun yhdessä asutaan edelleen, mutta kyllä sen näkee, että se oikea yhteys on muodostunut vasta siinä 15-16vuoden hujakoilla. Ihmiset ovat erilaisia. Hulluahan se on monien äitien mielestä verrata, mutta jotkut tykkää kissoista ja jotkut kilpikonnista. Moni pitää lasten kanssa ajan viettämistä pelottavana ja hankalana eikä kaikilla edes riitä hermot siihen ainaiseen kyselyikään tms. ymmärtämättömyyteen jota taas me lapsi rakkaat pidämme suloisena lasten omnais piirteenä.
Eikö ole hienoa, että lapsesi ovat vihdoin saaneet jonkun yhteyden isäänsä? Ymmärrän kyllä tuntemuksesi. Olet ns. tehnyt kaikn työn ja mies vie nyt rusinat pullasta, mutta ei ne lapset tyhmiä ole, kyllä ne tajuavat kuka heihin on eniten panostanut, jos ei vielä niin myöhemmin. Huonoin ratkaisu mitä voit tehdä on siirtää tuo viestisi tunnelma lapsiisi. Ajattele, että sinullahan on nyt sitä kauan kaivattua omaa aikaa. Nyt on hyvä hetki alkaa totuttelemaan siihen, että ne lapset lentävät seuraavan viiden vuoden aikana ulos pesästä. :)
Maailmasta löytyy monta monta isää jotka pitävät lapsistaan huolta, olivat ne parikuisia tai 40-vuotiaita. Ei kaikki miehet, kuin ei kaikki naisetkaan ole samanlaisia. ;)
Eikä meidänkään nyt jo pappa mikään huono isä ole, ei vain ehkä yhtä lämmin. Ensimmäisen lapsen lapsen kanssa hän sensijaan tulee toimeen mitä mainioimmin. Kaikilla se ei vain heti kolmekymppisenä luonnistu.