Olen saanut hieman negatiivisen kuvan tutkijan työstä. Kilpailu ja kontrolli on kovaa, ihmisiltä vaaditaan paljon ja suorittaminen palkitsee, jos palkitsee.
Olisi mielenkiintoista kuunnella mielipiteitä ja kokemuksia. Pitääkö olla jonkinlainen masokisti, jos haluaa tutkijaksi?
Olisi mielenkiintoista kuunnella mielipiteitä ja kokemuksia. Pitääkö olla jonkinlainen masokisti, jos haluaa tutkijaksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä on tutkija? Onko professori tutkija? Onko tutkija tutkija? Jos on joku professorin virka niin mikäs siinä. Mutta projektitutkijana ei ole siinä. Rahat pitää kerjätä joltain instanssilta - täytyy olla enemmän myyntimies kuin tutkija. Molemmissa tapauksissa tee jotain muuta. Myyntimies pääsee paljon paremmille palkoille muualla ja tutkijalla ei ole paljon edellytyksiä rahan kerjäämiseen.
Tohtorin (ja lisensiaatin) tutkinnot ovat ns "tutkijan tutkintoja".
Alemmallakin tutkinnolla voi olla mukana tutkimuksissa, vaan, ainakin ulkomailla,
vain pieni osa tutkijoista; Tohtoreista, on koulutustaan vastaavassa työssä.
Esimerkki omaa alaani sivuten: Geologian tohtoreita on ns "tavallisissa" geologin töissä.
Joitakin harvoja yliopistoilla/korkeakouluilla.
Professorit vastaavat tutkijoiden työstä ja koulutuksesta.
Kiitos :)
>>Kertokaa omia kokemuksia
Tutkijan työ on pätkätyötä. Projektin rahoituksen jatkuminen ei riipu suinkaan siitä kuinka hyvin tutkija on edellisen projektikautensa saanut suoritetuksi, vaan usein rahoituspäätökseen vaikuttavat eniten painopistealueet, jotka taas muuttuvat poliittisten päättäjien ja EU-virtausten mukaan. Usein käy niin ettei tutkija saakaan enää rahoitusta projektilleen, koska tutkimusaihe ei enää kuulukaan rahoitettavaan painopistealueeseen. Silloin tutkija joutuu työttömäksi ja jos hyvin käy, laitos voi säälistä palkata tutkijan työllistämistuella kirjastoapulaiseksi tai tutkimusapulaiseksi muiden projekteihin.
Tutkijoiden eläkkeisiin vaikuttaa myös paljon se, mitä kautta projektin rahoitus on hankittu. Käytännössä suurin osa tutkijoista tekee työtä apurahoilla, jotka eivät kartuta eläkettä. Moni myös lopettaa tutkijan työt jos saa vakituisen työn.
En suosittele tutkijan työtä: hyvin epätodennäköistä saada mitään kunnollista työpaikkaa tutkijana ja muuten tarjolla vain pätkätöitä huonoilla palkoilla. Tosin jonkin verran riippuu alasta, joillakin aloilla ns. hyviin yliopistovirkoihin on vähän hakijoita, joten on ihan realististakin saada kunnon työpaikka jonkun järkevän ajan päästä, mutta suurimmalla osalla aloista ei. Esim. hammaslääketieteen alalla moni näyttää olevan jo melko nuorena yliopistolehtorina ja jopa proffana ja ehtivät jopa hyvissä ajoin ennen eläkeikää vielä irtisanoutua sieltä ja tehdä kokonaan muuta työtä muualla. Pääasiassahan proffiksi ihmiset tuleekin vasta aika vanhana ja sitten todellakaan eivät lähde niistä eläkeviroistaan millään, mikä tarkoittaa, että nuorilla ei ole mahdollisuuksia.
Tuohon vain huomauttaisin, että yhä suurempi osa professuureistakin on määräaikaisia, esimerkiksi viisivuotisia. Mutta akateemisia ansioita niihin aina kaivataan. Siksi noihin töihin haluavien kannattaa suorittaa tohtorintutkinto ja kirjoittaa mahdollisimman monta tieteellistä konferenssiesitelmää ja etenkin aikakausilehtiartikkelia.
Lisäksi mm. tekniikan ja lääketieteen alueella käytännön kokemus on meriittiä, jos tuo akateeminenkin puoli on kunnossa.
Öh... itse HALUAN tutkijaksi. Miksi pitäisi tavoitella "kunnollista työpaikkaa" ja hyvää palkkaa? Mikä edes on "kunnollinen" työpaikka? Minusta samassa duunissa vaikka 20-vuotinen-ura-ja-sitten-eläkkeelle-putki tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta. Ei pätkätyöläisyys ole pelkästään huono asia. Ja palkka. Kuinka paljon palkkaa edes pitäisi saada, että olisi tyytyväinen? Minulle ykkönen on se, että saa tehdä työtä, josta nauttii. Jos tavoittelee vain kunnollista työpaikkaa ja hyvää palkkaa, on turha opiskella vuosikausia yliopistossa, kun helpommallakin pääsisi. Mutta ehkä minulla on vain päässä vikaa, kun arvostan enemmän työtä, joka kiinnostaa ja josta nautin... ;)
Joo hyvä pointti eli jos esim. perustalous on kunnossa jollain muulla tavalla tai sitten on tyytyväinen aika epävarmaan elämään, niin tottakai tukijaksi kannattaa hakeutua, jos se on se juttu joka kiinnostaa. Useimpien mielestä tutkijan työ on juuri siksi aika raskasta, kun ei tiedä kuin esim. vuoden tai vain lyhyemmänkin ajan eteenpäin, saako mitään rahaa mistään toimeentulonsa pitimiksi. Toisaalta, jos rahaa tulee jostain muualta tai kestää ko. epävarmuuden, niin no problem. Itse koen, että ko. stressaaminen vie liikaa resurssia itse tutkimiselta plus tekee elämästä kitkuttelua ja raskasta.