Etsin jotain identiteetissäni-en niinkään suoraan seksuaalisuudessani.
Pienenä olin poikien leikeissä mukana. En tykännyt tyttöjen leikeistä. Lapset luulivat mua aina pojaksi. En ajatellut koskaan omaa sukupuoltani sen enempää. En edes ajatellut biologista kehitystäni, en sitä huomannut, koska vaan olin.. En ajatellut naiseuttani kuin vasta parikymppisenä jollain tasolla.
Olen naisellinen nainen, naisen näköinen. Miehet ovat joskus sanoneet, että naiseksi olen liian miehekäs, huolimatta naisellisista piirteistäni joita on olemassa. En ole periteinen nainen (loppujenlopuksi sanan määrittelemättömässä merkityksessä)..En oikeen osaa kertoa, mut jotain mun identiteetistä uupuu..jotenki hukassa..
Ootteko itse miettiny tällaisia asioita?
Miten itse itsenne koette?
Pienenä olin poikien leikeissä mukana. En tykännyt tyttöjen leikeistä. Lapset luulivat mua aina pojaksi. En ajatellut koskaan omaa sukupuoltani sen enempää. En edes ajatellut biologista kehitystäni, en sitä huomannut, koska vaan olin.. En ajatellut naiseuttani kuin vasta parikymppisenä jollain tasolla.
Olen naisellinen nainen, naisen näköinen. Miehet ovat joskus sanoneet, että naiseksi olen liian miehekäs, huolimatta naisellisista piirteistäni joita on olemassa. En ole periteinen nainen (loppujenlopuksi sanan määrittelemättömässä merkityksessä)..En oikeen osaa kertoa, mut jotain mun identiteetistä uupuu..jotenki hukassa..
Ootteko itse miettiny tällaisia asioita?
Miten itse itsenne koette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska ihan yks ja hailee, mitä ne miehet/naiset sanoo. Millasessa tilanteessa ne ees tommosta sanois, jos ei ite kysy...
Tykkään olla "nahoissani", en mieti mikä on naisellista ja mikä miehekästä. Oon minä.
olla jo itsestäänselvyys (alle 30v) sen verran on maailmanmeno muuttunut ja ihmisiä kohdellaan ensisijaisesti persoonina jne. Toista se oli kuulkaa ennenvanhaan, ennenkuin feministisimmät rikkoivat raja-aitoja jne. tietysti vanhoja asenteita on jäljellä sitähän kuvastaa jo tuo jos joku mies kokeen noin, että toinen on liian maskuliinen, niin silloin ensinnäkään ei pysty hahmottamaan toista kokonaisena persoonana, vaan haluaisi toisen pysyvän ns.roolissa naisena jne. Aikaisemmin myös ihan konkreettisesti ja miksei nykyäänkin haluttaisiin sitä, että vain sukupuoli ratkaisisi, ei ihminen ihmisenä (tämä viittaa Halosen saamaan kritiikkiin ylipäällikkönä olosta, hänhän ei minunkaan mielestä täytä ylipäällikkö kriteerejä, mutta ei niiden mainittujen syiden johdosta (nainen ja Seta "jäsenyys").
Lähtisin ratkaisua hakemaan mieluummin muiden jäsentelyjen kautta, kuten tämä lainaus osoittaa:
"Platonin symposiumissa Aristofanes kertoo, että ensimmäiset ihmiset olivat samalla sekä miehiä että naisia. Nämä ihmiset olivat hyvin kauniita, ärsyttävän tyytyväisiä itseensä ja itseriittoisia. He alkoivat ajatella, etteivät tarvi jumalia ja alkoivat suunnitella hyökkäystä jumalia vastaan. Zeus, jumalten kuningas, päätti rangaista ihmistä. Tarinan mukaan Zeus jakoi jokaisen ihmisen kahdeksi: mieheksi ja naiseksi.
Tarinan mukaan miehille ja naisille jäi ikuinen kaipuu ja tarve löytää oma toinen puoliskonsa, jotta he tuntisivat itsensä kokonaisiksi ihmisiksi.
Miesten ja naisten erot ovat siis maskuliinisen ja femiinisen hahmottamistavan eroja. Jung kuvasi ihmisen mieltä niin, että että jokaisen ihmisen mieli jakautuu kahteen voimalähteeseen: animaan ja animukseen. Anima kuvaa femiinistä voimaa ja tapaa hahmottaa ja nähdä maailma, ja animus kuvaa vastaavasti maskuliinista. Jotta ihminen eläisi tasapainoista elämää, hänen tulisi olla yhteydessä itsessään oleviin feminiisin ja maskuliinisiin voimiin."