Kaunis, vai ei?

Minulla on periaatteessa ihan sama juttu, vaikka olen nytkin ylipainoinen, ja olen 15 ja puoli. Minäkin vertaan itseäni ulkonäöllisesti toisiin, koka kaikki ovat vain niin nättejä ja laihoja... Itsetunto kärsii siitä, i know, mutta minkä sille mahtaa? Tiedän: ajattelemalla positiivisesti ja ei saa välittää muiden mielipiteistä. Mutta tässä on kyse omasta vartalosta... Joten pakostihan sitä vertaa muihin ja haaveilee että olisi laiha.
Niin se vaan menee: toiset ovat luonnostaan laihoja, toiset eivät. Olen aina ollut se pulleampi.
Minäkin näytän tyhmältä kasvoistani, joten sen takia en tykkää katsella mielellään kuviani. Varsinkaan koulukuvia! Itse otan parempia kuvia kuin ne kuvaajat!

Okei, tämä viesti meni siihen, että kerroin itsestäni. Mutta en osaa pahemmin kysymykseesi vastata, koska olen samassa veneessä.

Sitä vaivaa esiintyy myös meillä pojilla, mm. allekirjoittaneella.
Mutta siitä itsensä muihin vertailusta ei ole oikeastaan mitään muuta kuin haittaa. AINA löytyy joku paremman näköinen ja timmimmässä kunnossa, se on vaan sellainen julma tosiasia, mutta hei! Aina löytyy myös vähemmän viehättäviä. Ja ulkonäkö on siitä jännä asia, että sitä ei voi mitata, kukaan joka on omasta ja muiden mielestä aivan älytön hottis, ei ole kaikkien silmille mieliksi. Eli sillä ei ole mitään väliä, minkä näköinen on, kyllä se joku lopulta löytyy, joka pitää sua kauniina eikä näe sinun vikoja(jos niitä edes on).

Kukaan ei voi omalle ulkonäölleen mitään, etkä voi myöskään omalle asenteelles siitä. Ainoa mitä voit tehdä, on ottaa vaan aikaa ja odottaa sitä henkistä kypsymistä. Ennenkuin huomaatkaan, olet taas sinut ittes kanssa.

Tietenkään se ei ole helppoa yrittää vaan olla välittämättä siitä, mutta se taitaa vaan olla yksi niistä teini-iän kehitys-vaivoista yhdessä aknen ja muiden mukavien oireiden kanssa.

"Iiik apua olen teini ja kärsin ulkonäköpaineista"

Ymmärrän sinua^^ Olin itsekin vasta pari vuotta sitten epävarma teini.

Jos sinua on sanottu niin usein nätiksi, niin sinä ihan varmasti olet nätti, uskoit sitä itse tai et! Ongelmasi siis on, miten päästä eroon epävarmuudesta....hmm...

"En oo koskaan näyttäny ns. "valaalta". Kaikki läski nyt vaan on kertyny lähinnä vatsaan ja reisiin. Tää on ehkä pääsyyllinen mun nykyiseen epävarmuuteen."

Se on se naisten kirous^^ Minulla kaikki menee reisiin, mutta itse asiassa jalkani näyttävät oikeasti paljon hoikemmilta kuin itse kuvittelen. Tuskailen aina jalkaläskien kanssa, vaikka oikeasti jalat ovat täysin normaalit. Jos ne olisivat hoikemmat, näyttäisin ihan lapselta. Kyseessä on siis pelkkä harha.

"Tunnen itseni niin erilaiseksi, huonossa merkityksessä."

Tämä "huono merkityskin" on vain harhaa, sitä tyhmää teiniharhaa josta me kaikki joudumme joskus kärsimään. Sitä ei vain millään tajua, että erilaisuus on lahja vaan aina haluaa olla kuin muut. Siksi kai teinitytöt näyttävät kaikki ihan samanlaisilta (huoh, se kauhea tupeerattu tukka ja korvan päältä lähtevä jakaus...)

"Ahdistun usein sosiaalisissa tilanteissa, koska mä en ihan oikeasti tiedä miltä näytän muiden silmissä."

Tiedän, olen ajatellut ihan samoin. Nyt vanhempana kun miettii teinivuosiaan, niin sitä ei vain voi käsittää, miten omituisia näkemyksiä omasta ulkonäöstä on päänsä sisällä pitänyt. Ihan kuin teininä silmät valehtelisivat omasta kropasta joka toinen hetki!

Eli muista tämä: jos sinua pidetään nättinä ja olet joskus itsekin sitä mieltä, ne kielteiset tunteet ovat sitä HARHAA!!!

Älä turhaan pohdi miltä näytät kun olet muiden seurassa. Persoonallisuutesi on paljon tärkeämpi kuin ulkonäkösi. Ja tuskin muut ihmiset edes huomaavat niitä "vikojasi" niin paljon kuin itse niitä ajattelet.

Itse olen suosittu naisten keskuudessa ja voin iha rehellisesti sanoa, että omasta mielestäni naiset ovat kaunneimmillaan luonnollisina. Tietysti pieni meikkaus on aina plussaa, mutta jos naaman täyttää meikeillä, niin se on omasta mielestäni järkyttävän näköistä.

itselläni oli pahimman masennuksen aikaan samanlaisia ongelmia. ko en pistä pakkelia naamaan enkä panosta meikeillä ulkonäköäni. pelkäsin että olen liian lihava ja sitten huomasin että minulla on bulimia ja olin 10 alipainoinen. silloin havahduin että tästä lähin en katso itseäni peilistä niin tarkasti. joka kerta kun seinällä kotonani oli/on iso peili ni huitaisen ja ajattelen että hälläväliä. jos en kelpaa tämmösenä ko oon tonne ulko maailmaan ja jos ei muitten silmiin miellytä niin entäs sitte. niittenpähä on menetyksesä jos eivät osaa arvostaa mua tämmöisenä kuin oon. ja loppupeleissä ihmiset jotka ovat pinnallisia ni joutuvat pettymään monesti "moni kakku päältä kaunis... sisältä jotain ihan muuta".

ps. jokainen nainen on kaunis omalla luonnollisella tavallaan :) ymmärrän siun ajatuksiasi todella hyvin. ja mitä sitä massassa kulkemaan, erinlaisuus on in ;D tai mie ainakin ajattelen niin. pää pystyssä vaan. :) toivottavasti tästä on jotain apua ees.

Hei

Jo hieman vanhempana miehenä voin sanoa, että jokaiselle löytyy joku joka tykkää, oli sitten minkä näköinen tahansa. Itse olin nuorena (just 13-17v) kauheen arka ja aattelin, et ei musta voi kukaan tykätä, kun oon niin läski, ruma ja tyhmä. Mut jälkeenpäin oon ymmärtäny, et koulussa oli monta tyttöä, jotka piti musta ja oon nyt ollu jo naimisissa pitempään ja ennen sitä seurustellu useampaankin otteeseen. Eli varmasti jokaiselle löytyy joku (montakin) joka tykkää/pitää tosi nättinä/kauniina. Ei se et onko joku nätti noudata kaikkien mielestä samoja malleja, laihoja ja treenattuja tyttöjä ja poikia. En tänäkään päivänä huolis yhtään missin näköistä naista, ei vaan uppoa. Hieman muotoja on paljon nätimpää, pienet virheet ei myöskään kasvoissa todellakaan haittaa vaan on juuri sitä persoonallisuutta jota sä oot. Toivon vaan, et löydät ittes ja oot rohkeesti oma ittes. Jos kerran sua on pojatkin sanoneet nätiks, niin usko niitä. Ei pojat vitsillä sitä sano...usko pois ;-)

Noh, yritän auttaa... noh ensinkään ei kannata ikinä yrittää edes aavistella sitä mitä muut ajattelevat itsestäsi, et voi ikinä sitä kuitenkaan tietää, edes siitä mitä toiset sanovat.

JA fakta on tämä, että surullisuus juuri tekee tytöt lihomaan.

Oikeastaan se olisi meidän poikien tehtävä yrittää auttaa surullisia tyttöjä.
Samalla tavalla tytötkin pystyvät auttamaan surullisia poikia..

voi voi, nuo ulkonäköpaineet ei lähde sitten iän eikä minkään muunkaan myötä. Jos lähtökohtaisesti miettii kaiken aikaa mitä muut ajattelee itsestään, niin se on loputon suo. Emme tule koskaan saamaan sellaista hyväksyntää muilta ihmisiltä, joka riittää.
Sen sijaan, olisi hyvä miettiä minkä varaan oman itsetuntonsa rakentaa: millaisia ihmissuhteeni ovat, puhtaus, siisteys, harrastukset, toisten huomioonottaminen, aito hymy jne..
Toisekseen on asioita joihin voi kiinnittää huomiota ja mitä voi itsessään muuttaa. Koettele mielessäsi onkopalaute itsestäsi totta. Aina voi miettiä mitä syö ja kuinka paljon liikkuu ja mikä osuus on esim hyötyliikunnalla, jos ongelmana on liikapaino.
Tsemppiä itsetutkisteluun:)

Lyhyesti sanottuna sun täytyy vaan kestää se millanen oot. Ei ketään oo samanlainen ku sä, sä oot vaan ihan oma persoonas etkä sä ulkonäölles oikeen mitään voi. Kaikki ihmiset on erilaisia! :)
Mä oon ite 17 (täytin just) ja oon sellases koulussa missä niitä maahanmuuttajia riittää... Siellä oon tajunnu et jokanen on omanlaisensa eikä oo yhtään samanlaist ihmistä kun sä. Nii siis taistelin itsekki ulkonäköni kans aika kauan ja vieläkin, mutta sen kanssa täytyy vaan elää.
Sanoit et oot ollut joskus ylipainonen mut hei! se oli sillon.
Sun täytyy lopettaa ittes vertailu muihiin tyttöihin, ei siitä seuraa ku harmii (jos tajuut mitä tarkotan)
Kokeile vaikka sellast et yhen päivän ajan et ajattele muita ku ittees ja yrität löytää sisäisen kauneutes! Sitäkin on hyvä kokeilla, et joka aamu ku heräät ni katot peilii ja sanot 'Hei, mä oon kaunis!'.
Ja varmasti kaikki muutkin ihmiset ajattelee sitä, miltä ne näyttää muiden silmissä. Täytyy vaan rohkeasti näyttää et tässä mä oon ja v*tut mä muiden mielipiteistä välitän. Mä oon mä, eikä kukaan tai mikään ikinä saa mua muuttuu.
Muista että sä olet kaunis niinkuin kaikki muutkin täällä!

Aito kauneus tulee sisältä! :)
Muista se, ja pärjäät vielä pitkälle:)

Ja pyydän anteeksi hyvät neidit sanavarastoani, sillä kun hermostun, niin paskaa tulee munkin suusta yllättävää tahtia.

Yritän vain sanoa, että jokainen joka yrittää ja panostaa itseensä, tulee näyttämään kauniilta, jos sitä tässä ketjussa kysytään. On vain löydettävä keinot siihen. Ei kukaan ole ruma.

Ja lyön vetoa ettei tähänkään ketjuun osallistuneista kukaan ole ruma.
Itseäni on sanottu komeaksi läpi aikojen, tosin nykyään en ole enää hoikkaa tekoa vaan aika riskissä kunnossa. On pulisongit, vaaleat hiukset siististi leikatut, siniset silmät ja hartioita löytyy. naamataulu on aina ollut sellainen joka saa naiset kirkumaan.... öhöm :)

Joo, mul on ihan sama ongelma, tai siis en oo ylipainonen enkä millään tavalla isokokoinen vaan toi että peilistä katsottuna oon iha nätti, kuvissa kanssa, kaverit sanoo ja pojat, mut silti tuntuu että en tosiaakaa oo, ja varsinkin koulun peilit. se on tosi ahistavaa kattoo itteensä kesken koulupäivän ja huomata et minkä näköne on.

mulla oli ihan sama ongelma hetki sitte mut unohdin sen ja keskityin koulunkäyntiin.. mietin koko ajan et miltä mä OIKEESTI näytän ja et entä jos mä oon himo ruma ja ihan vammanen mut kaikki vaan säälii mua eikä kehtaa sanoo sitä mulle. mut ei mulla noin pahaa ongelmaa läheskään ollu. ainoo vastaus minkä mä voin tähän sanoo on: keskity johonki toiseen asiaan kuin ulkonäköön ja vaikka itses mielestä et näyttäiskään niin hyvältä, niin ajattele hyviä puolia niissä asioissa, mitkä on sulla, mut ei muilla. : ))

itsellänikin joskus samaa ongelmaa. mutta pitänee vaa saaha ajatukset johnki muuhun. ja monesti iän myötä kyllä pääsee pois tuosta ajatuksesta. ja olla ihan oma itsensä sinä minä on. :)

Noh... ei kannata kai huolestua yhtään mistään sellaisesta että olet "muka" liian lihava tai jotain...

Koska jokainen tyttö on kuitenkin kaunis.

NOH, ei tarvitse huolia, isommaksi kun kasvatte niin huomaatte että olette kauniita, ei kannata tehdä mitään, ainakaan mitään leikkauksia..

JOS ET ITSE PYSTY TYKKÄÄMMÄÄN ITSESTÄSI, NIIN SITTEN KUKAAN MUU EI PYSTY TYKKÄÄMÄÄN SUSTA. Usko pois, se näkyy kyllä ulospäin, jos ei ole tyytyväinen itseesi. Ja silloin, jos olisit tyytyväinen itseesi, muutkin näkisivät sen, positiivisella tavalla. Joten kaikki johtuu siitä millä tavalla itsesi näet. RAKASTA ITSEÄSI NIIN MUUTKIN RAKASTAVAT SINUA :) Keskity vain niihin asioihin, joista olet tyytyväinen ja 'kehu' itseäsi vaikka peilin edessä: Olenpas minä kaunis! Aika hyvännäköinen perse mulla on! Tyyliin jotain tollasta :) Kyllä se itsetuntokin siitä nousee :) MUISTA: KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN

Ohhoh, kauheesti vastauksia, kiitos paljon :)

Aluks nyt haluisin sanoo tälle Janne-ehkä-paska-trollille että mä oon nähny monesti luonnonkauniita naisia ja tyttöjä. Ei ne meikit ja hiusten pidennykset oo kaikki kaikessa. Tai sitte tää nykyaikanen yhteiskunta on aika helvetin kriittinen, meinaan vaan et mites ne naiset ennen meikkejä sitte viehätti miehiä.
Ootko muuten huomannut, että sun kirjotukset on aika ristiriidassa keskenään? Kehut lihavia naisia, ja sitte käsket laihduttaan. Samalla myös sanot että on ihan perseestä että kaikki haluaa olla samanlaisia, mut silti kehotat tekemään ittestään mahollisimman saman näkösen, ku mitä muut on
Kyllä musta tuntuu että kaikki täällä on ymmärtäny sun pointtis, mut koita säkin ymmärtää, et kaikkia ei huvita peittää itteään ihan täysin.
Sä oot selvästi joku tylsistynyt provoilija, mut ihan miten vaan. Koita keksii jotain vähän mielenkiintosempaa tekemistä elämääs, jooko? :)

Muille haluun vaan sanoo, et en oikeesti olettanu et saisin näin paljon kannustavaa tekstiä. Ja tiedän itekki, ettei muutos tapahdu yhessä yössä, mut kyl näist on ollu apua (:

Oletan että hädässä saa tänne poikakin postailla?
Olen pitkä ja hyväkuntoinen mutta mahan kohdalta hieman paksu. Minulla ei ole finnejä ja tukka on takana ja ruskea. Istun illat kotona yksin. Epäilen hävittäneeni vetovoiman tyhmillä ja miettimättömillä möläytyksilläni.
Onnistuin kerran koulussa tutustumaan erään kaverini mukavaan pikkusiskoon. Ujostuttaa kuitenkin niin että usein vain nojaan seinään lähellä tai avaan oven hänelle. En koskaan uskalla puhua hänelle suoraan. Hän vain hymyilee eikä sano mitään ja on ainut, joka edes uskaltaa harvoin pitää minua kädestä.
Onnistuin saamaan huonon itsetunnon ja omatunnon kun löin hänen tyhmää isoveljeään, joka oli luokallani ja heitti minua ensin lumipallolla. Tyttö näki sen enkä tiedä mitä tästä seuraa. Sitten katsottuani kuvaani, huomasin miten isopäinen olen. Rupeaa pelottamaan että saanko ikinä tyttöystävää. Nyt istun facebookchatti auki jo toista tuntia toivoen, että hän sanoisi jotain ja aloittaisi keskustelun. En vain uskalla aloittaa keskustelua hänen kanssa. Muuten olen hirveä pölpöttäjä.
Siis ongelmana on että saako keneltäkään tytöltä anteeksi möläytyksiä tai mokia?
Olen siis 12 ja kymppioppilas enkä mikään codjonne.

Itsevarmuus ja personaallisuus on paljon tärkeämpiä piirteitä kuin ulkonäkö.. Vai? Se on ainakin minun oma mielipiteeni.

Hei nuoret hyväksykään itsenne teissä kaikissa on jokin ihan oma persoonallinen piirre ja pikantteja omia juttuja
Enemmän itsensä hyväksymistä sellaisena kuin olet nuori olet ainutlaatuinen ja kaunis jokatapauksessa ja hymyile hyväksy .
Se ulkonäkö on niin pieni asia loppujenlopuksi elämän kulussa
Ja onneksi on noita purkkeja ja meikkejä joilla voi sitä omaa itseeään haluamaansa suuntaan vähän meikkailla .
Harrrasta liiku ja nauti elämästä ole aito oma itsesi ja uskalla tuoda ajatuksiasi reippaassti esille ja muista ettei kahta samanlaista pidä ollakaan vaan kaikki voi olla omanlaisia . Älä moiti itseä ja älä pelästy jos joku sanoo jotain töksäyttää tai on ajattelematon tai ilkeä ,se on vain sen mielipide ja joskus ehkä iha vain kateuskin mukana.
Älä masennu ja anna lupa itsellesi olla se mikä olet ja pitää mielipiteesi ajatuksesi ,oma makusi ja anna myös lupa itselle tehdä virheitä erehtyä ,onnistua ja epäonnistua välillä . Ne ei muuta sua huonommkasi elä eteenpäin ja hyväksy itsesi kaikkinesi ja kasva eteeenpäin .Oikein hyvää oloa kevättä ja hymyile ja ota välillä kevyemmin älä liian kriittisesti naura asioille tapahtumille joskus ihan itsellekin ja mene eteenpäin .
Onnea elämään olet elämässä parhaassa vaiheessa olet nuori ja kaikki edessä . Olet ainutlaatuinen

Koittakaa nyt ryhdistäytyä. SÄ SAAT OLLA RUMA ja muutenkin yhteiskunnan paskaa joka on aina jääny kakkoseks kaikessa, häviäjä. Suurin osa ihmisistä ei hyväksy sua sellasena kun sä oot. Ja se on jotenkin niin hienoa että kaikesta huolimatta sä olet se vahva ja rohkea ihminen, joka kaikesta päälleen sataneesta paskasta ja haukuista huolimatta uskaltaa olla oma itsensä ja avata itsensä sellaisenaan maailmalle. Sulla on vahvempi tahto ku uskotkaan ja oot rohkeempi ku uskotkaan. Onnellisuus syntyy aina sisältäpäin ja jos joskus pohdittuasi maailmaa löydät sen kauniin todellisuuden ja harmonian joka täälläkin piilossa vallitsee niin sun ei tarvi epäillä enää. Älä yritä korvata sisälläs olevaa aukkoa millään ulkoisella, koska se ei toimi kuitenkaan kunnolla, koskaan. Ja se mitä sä oot on paljon hienompaa kun se että olisit syntynyt se kuuluisa kultalusikka suussa saamaan kaiken haluamasi. Sä oot paljon kauniimpi!

Kysy joltain rehellisen näköseltä ohimenevältä tyypiltä miltä näytät :)

Moi!
Liika kauneuskin voi olla todellinen haitta. Hienointa on, kun tietää itsessään olevan jonkun kivan ominaisuuden, joka ei välttämättä ole edes ulkonäköasia. Parasta kaikessa on se, että sen kivan ominaisuuden voi kehittää vaikka esim. käytökseensä ihan itse. Oman ulkonäön suhteen lähes jokainen on kriittinen, vaikka olisi kuinka 'kaunis'. Listaa omat kivat kivat ominaisuutesi tai piirteet ja panosta niihin ja niiden lisäämiseen. Ole tyytyväinen niihin ja silloin olet kiva tai kivan näköinen myös muiden mielestä.

Joo tää on niin tuttua!! En pysty kattoo peilistä ilmän että haukun itteeni rumaks. Ja sitku yritän tehä jtn tuun viel rumemmaks... Mut ehkä se tunne häipyy iän myötä??? Vai oonko mä ihan tyhmä??

On minullakin ongelmia.. Isot jalat ja maha kertynyt.. ja olen 11 vuotias.. ;/ Itse pakkeloin naamani ja olen silti ruma.. Finnejä naama täynnä... Toivoisin olevani joku muu kuin olen..

On minullakin ongelma, reiteni ovat ylisuuret.. ei läskistä vaan lihanksesta. Jalkapallosta tullu ku sitä harrastanu 7 vuot. Mahakin on aika iso.. vaertaan itseäni AINA muihin. Paljonko normi 13 veen pitäis painaaa?? oon 165 ja painan 64 kiloo ?!?!

Supernooralle:
olet sopiva! Surullista että kaikki normaalipainoiset ajattelee olevansa isokokoisia :((!!

Kenties voisit yrittää mieluummin miettiä ulkonäkösi hyviä puolia, etkä vain etsiä erillaisuuksia. Itse olen sortunut tuohon myös, mutta positiivinen asenne paransi mieltä, samoin pitkät juttutuokiot kavereiden kanssa ulkonäkökysymyksistä ja seurustelusuhdekin kohensi itsetuntoa.
Olen siis 14 vuotias.
Kannattaa yrittää olla välittämättä muiden mielipiteistä, vaikka se onkin vaikeaa ja muistaa, että persoonallisuus on ihanan asia, vaikka ns. "massamuottiteinit" yleensä yrittävät syrjiä ja dissata näitä persoonallisia ihmisiä. Se johtuu siitä että he eivät itse uskalla olla oma itsensä vaan sortuvat kavereiden kanssa samaan muottiin.
Toivottavasti pääset epävarmuutesi yli. Yritä vain paukuttaa päähäsi, että olet täydellinen itsesi! Kukaan ei voi ollu sinuna sinua täydellisempi! :D

"... pitkät juttutuokiot kavereiden kanssa ulkonäkökysymyksistä ja seurustelusuhdekin kohensi itsetuntoa."

Pojat minun kohdallani ovatkin myös ongelma. Kukaan ei katso minua ulkonäön takia :(

No en mää ainakaan pidä itteäni kauniina, laihana tai mukavana. Tiiän et oon ruma, läski ja ärsyttävä, mut pakko vaan jaksaa. Ei mua oo koskaan kukkaan sanonu sieväksi, no ehkä joskus mut siitä on niin paljo aikaa ettei sitä lasketa. Yritän laihuttaa, mut en tiiä, johtuu varmaan geeneistä ja siitä et oon suru ja stressisyömäri et en laihu. Tekisin varmaan mitä vaan et voisin olla laiha, nätti ja mukava.

Hei,
omasta nuoruudestani muistan suurenesuuren epävarmuuden, joka liittyi ulkonäköön. Muistan vieläkin, mitä vaatteita käytin yläastella, missä seisoin välitunnilla, mitä paikkoja välttelin koulussa (esim ison salin läpi kävely oli vaikeaa, kun parvekkelta katsojia riitti...). Murrosikä toi mukanaan myös esiintymisjännityksen, joten osa harrastuksista jäi. Välillä ahdisti todella!

Juttelin äskettäin 15v pojan kanssa, joka oli sitä mieltä, että jokainen vastaantulija ajattelee hänestä jotain ikävää ja pahaa ja halveksii häntä. Nuoruus oli ja on rankkaa aikaa. Aika ja aikuisuus tekevät onneksi tehtävänsä. Ulkonäöllä on oma merkityksensä, mutta vanha totuus "kauneus on katsojan silmässä" ei ole ihan huono. Ole siis oma itsesi, rohkeasti! On ihanaa, että meitä ihmisiä on niin monennäköisiä ja kokoisia! Lisäksi ensitapaamisen jälkeen ihmissuhteissä vaikuttavat pääosin monet muut kuin ulkonäköseikat. Vaikka nyt tuntuisi, ettei ikinä löydy itselle sopivaa tyttö/poikakaveria, "Se Oikea" voi olla ihan lähellä! Kun katsot ympärillesi, huomaat että kovin monennäköiset ja monenlaiset ihmiset ovat löytäneet elämänkumppanin.

Hymy, iloinen ilme, hyvät käytöstavat..tekisivätkö ne ihmisestä mukavan? Sellaisen, jota joku haluaisi katsoa (jos ei ulkonäön takia)? Itse ainakin haluaisin!

Anne Sarasmaa, 44v, nuorisotyönohjaaja

Mul on kans ihan hirveitä ulkonäköpaineita..):
Must tuntuu et kaikki on aina niin normaalin näkösiä ja mä oon niin oudon näköinen.
Mul on silmälasit, mut onneks saan kohta piilarit.
Mua ärsyttää se, ku mul on niin pienipää..mä en nykyään voi pitää hiuksia ees kiinni, ku näytän niin tyhmältä hiukset kiinni..),:
Kaikil muil on luonnostaan niin täydellinen iho, no ei nyt ihan kaikilla, mut kuiteski..mul on finnejä ja mua ärsyttää se.
Nykyään mä kyl yritän peittää ne meikkivoiteella ja puuterilla, mut en yleensä jaksa aamuisin meikata.
Mä oon luonnostaan tosi laiha..en oo koskaan ollu lihava tai mitään siitä mä oon sillein tyytyväinen, mut mä en pysty pitää mitään toppeja, ku oon niin laiha ja pienikokoinen ja vaik syön ihan normaalisti ni oon silti laiha.
Ja yks suurin ongelma on mun hiukset.
Oon kateellinen niille joilla on ihan suorat ja niin sileät hiukset..): haluisin itekki suorat hiukset, ku ne kuitenki pysyy aina niin hyvin.
Mul itellä on ihan sairaan paksut hiukset ja se on ärsyttävää, ku aamulla suoristan ne ja jos on vähänki kostee ilma ni ei latvoista mee, mut menee siitä päältä ihan kiharaks ja sellaseks vammaseks..),:
ja aina, ku käyn suihkus, ni mul menee täst päältä hiukset ihan kiharaks ja menee ne vähän latvoistaki.
Oikeesti vihaan mun hiuksia !! -.-
Oisin niin onnellinen jos oisin normaalin näköinen ja kauniimpi, ku mitä nyt oon..),:
ja kaikki pojatki haluu vaan sellasia hirveitä meikkipäitä jotka on kauniita..):
Mua ärsyttää se, ku nykyään kaikki kattoo vaan ulkonäköä..):
Ja oon muutenki niin ujo ja hiljanen.

J33, voi samantien häipyä NUORTEN palstalta pätemästä. Etenkin, kun en mistään mitään tiedä. Voin rehellisesti sanoa siskoni olevan LUONNONKAUNIS. Nimittäin sitä hän on. Minun ja monen muun mielestä hän on kauneimmillaan nimenomaan ILMAN minkäänlaista meikkiä. Hänelle suotiin ne paremmat geenit, ja voin vain olla ylpeä saadessani olla hänen siskonsa ;)

Joten suu suppuun vain.

Kauneus tulee sisältä päin.


On ihmisiä jotka näyttävät päältä kauniilta, mutta ovatkin sisältä läpimätiä.
Ja päinvastoin: päältä "rumia" ja sisältä kauniita.

Jos on vain normaalisti eikä ole likaa eikä liian vähän, niin silloin on myös parempi fiilis.

Jos taas yrittää likaa olla joku jota sisältä ei ole, niin silloin on juuri sitä läpimätä sakkia.

Jos olo on epävarma, ota joku läheinen tukemaan, puhumalla asiat selviävät.

Ole oma itsesi, jos jokin jumalan luoma asia sinussa on piilossa, tuo esille.


J.J.

Koetapa joskus olla hieman itsevarmempi. Tiedätkös että itsevarmuus kaunistaa! Sisäinen kauneus on aina kauneinta:))))

Olen poika . Minullakin on aika pohjamudissa koko elämä. Kun edes jokin asia olisi siedettävän hyvin.., nyt olen saanut koko elämäni pohjamutiin pelkästään kasvojeni takia... vielä tarkemmin ihon, ja vielä tarkemmin, parin surkean luomen takia. En kykene käyttäytymään normaalistikkaan enää, vaan häpeän itseäni ja tunnen oloni "saastaiseksi" .

Kaikista ärsyttävin asia on se, kun minua on jopa kehuttu moneen otteeseen, ja vielä pari tyttöäkin. kukaan ei ole koskaan haukkunutkaan niiden takia..
Olisi mukavaa osata katsoa peiliin , ja näkeä itsensä jonakin muuna kuin rumana. Varsinkin kun olen muuhun kaikkee suht tyytyväinen.

Tuki puuttuu myös , sillä sitä ei juurikaan perheeltä tule. Tässä kun on kasan päällä niin paljon muutakin, ja tämä asia on melkein aina vaivannut, ja itsevarma ja iloinen käyttäytyminen tuntuu vain itsensä huijaamiselta
.
Ja eikös kehujen pitäisi auttaa ?? Olen saanut todella imartelevia kommenttejakin ! Mikään ei tunnu auttavan, pelkään tuhlaavani nuoruuteni turhan pikkuasian murehtimiseen, joka kuitenkin merkitsee minulle paljon ! Tuntuu kuin elämä olisi pilaantunut. koulukuvat ja peili ovat hirveitä asioita minulle.

sama ongelma kun kaikilla.. mua on sanottu nätiks, mutta kun katon peiliin, nään jotain ihan muuta kun nättiä... oon niin tylsän näkönen, ja hiukset on niin perseellään. mulla on myös silmälasit, jotka ei mun mielestä mulle sovi. sitten, semmonen juttu mistä mua huomautellaan joka ikinen päivä; oon lauta ::D en tajuu miten ihmiset sellasseesta huomauttelee, mut se on aika karseeta. mulla on yleensä joku aika löysä paita, ettei kaikki töllää ja naureskele... :c saattaa kuulostaa tyhmältä... :D mut joo. oon vasta 12v, mut silti mulle nauretaan siitä:D kiva kun mul oli ylä-asteen tutustumispäivänä semmone tiukka paita... seiskaluokkalaiset pojat vähä katteli.. ja vielä mun naamasta :D se on niin kuiva kun olla ja voi, ja täynnä kaiken maailman näppylöitä :0 en viitti käyttää peitevoidetta, koska ihohan siinä vaan menee pilalle. käytän joka päivä ihan vaan ripsaria, kajaalia ja luomiväriä.
sit mua ärsyttää nää vitun silmälasit. ne sattuu, ja siks mun pitää pitää niitä vähän alempana kun normaalisti, joten siks mä nostan päätä sillee et niskaan alkaa sattua... ja näyttääki iha karseelt. ärsyttää ihan sikana, kaikki meidän luokkalaiset on ihan kaikkee muuta kun mä... :c

Minä tiedän miltä tuntuu kun olo on kuin täytetyllä sotanorsulla, ruma, huono, kamala... Vihasin itseäni yläasteella, en usein nähnyt itsessäni mitään hyvää ja toivoin kuolevani! Ala-asteella jouduin koulukiusatuksi ja muutimme perheeni kanssa aivan muualle niin itsetuntoni oli aivan murjoontunut. Olen huono, en pärjää, ei kukaan minusta välitä....
Mutta löysin ihania ystäviä, masennuin välillä, välillä ilostuin, etsin omaa tyyliäni... Vihasin itseäni, kunnes 18 vuotiaana ymmärsin etten voi olla kukaan mmuu kuin itse olen. 20 täytän tänä vuonna ja nyt vasta olen oppinut hyväksymään itseni ja näen itseni kunnola! Kiitos rakkaiden ystävieni, joka pelastivat minut itseltäni.
Neuvoni onkin, että yrittäkää rakastaa edes vähän itseänne, vaikka ette kauneimpia, fiksuimpia, laihimpia, tyylikäimpiä, taitavimipia olisikaan! Olkaa oma itsenne, se on mielestäni kaikkein hienonta mitä ihminen voi tehdä, arvostaa ja rakastaa itseään. Löytäkää itsenne, siinä voi mennä vuosi, kaksi, kymmenen, mutta kun hyväksytte ettette voi olla mitään muuta kyin oma itsennne, olette voitolla!

täysin sama juttu, ihanku oisin ite kirjottanu ton alotuksen. muissa on yhtäläisyyksiä, juurikin ite katon kasvoja, mutta mä näytän oudolta. mullekin on sanottu mutamia kertoja että hyvännäköinen olen, mutta kuitenkin en mielestäni saa sellaista huomiota mitä oikeasti hyvännäköiset ihmiset saa... ja mietin myös TOSI paljon miltä näytän muiden mielestä ja ÄRSYTTÄÄ tää epävarmuus että oonko mä nyt ruma vai ihan ok

miks melki kaikkien poikien pitää kattoo ulkonäköö..? :0

no tää kuulostaa tosi tutulta..on ollu itelläki kaikkii ulkonäköpaineita ja sitten mä oon ollu koko elämäni ylipainonen,mutt ei se sillai mua lapsena haitannu ja oon ollu yhden vuoden anorektikko..ei sekään ollu hyvä vaihtoehto ja sitten aloin taas lihoo.Se vuos oli maailman paskin kun taas aloin lihoo,mä sairastuin skitsofreniaan ja jouduin sairaala hoitoon,mutt mä en vieläkään osaa olla oma itseni muiden seurassa ja mun on vaikee tutustuu kehenkään meijän koulust,mutt heii kyll sä varmaan oot nätti jos kaikki on niin sanonu (:

mä oon 22 ja mull on sänki parta en koskaa näytä rumalt

tässä teille nuorille vinkki, sillä olen itsekin nuori, mutta tyylini löydettyä tunnen itseni kauniiksi, joka päivä

ja ne jotka luulee olevansa kauniiksi nii ovat itserakkait. ite tunnen olevani normiksi enkä mieti mun ulkonäköä mutta siisti ihminen olen. tällanen tumma jätkä muna jäykkänä aina!

iha sama fiilis!! sit mulla on todettu paniikkihäiriöökin ja se tulee juuri sellases tilantees kun meikkaan aamulla jne. ja sit joskus kun katon peiliin aattelen et joo oon mä ihan nätti mut sit aina koulus ja muual vertaan itteeni kaikkiin ja tulee nii ruma olo jne.. ja sit pelkään et peili valehtelee koska aina kun joku ottaa musta kuvan näytän iha eriltä kun peilissä eli aivan kaameelta ja sit kaverit sanoo et ton näkönen sä oot ja oot nätti et oisit ylpee siit mut en tajuu vaa ku en nää itessäni melkee koskaa mtn hyvää ja jos löydän ni löydän saman tien jonkun vianki! vihaan tälläst:(

mooooii! ;) en tiiä oonko ainoo 13v. tyttö jolla on naama täynnä finnejä ja muutenkin hirveän punainen naama!! oon kutosella ja meijän luokalla on 3 tyttöö....toinen on semmonen tosi pitkä ja normäalilaiha...ja toinen on superlaiha, superkaunis ja viel kaiken lisäks sil ei oo yhtäkää finnii...!! D:
ja mä oon viel kaiken lisäks vähän lihava...;( oon 160cm ja 66kg
nyt keväällä on viel niin lämmin, nii oon ihan punanen luokassa!!! sit superlaiha kaveri aina sanoo "oot muuten ihan punanen" mä loukkaannun siitä aina....koska se ite on niin täydellinen nii on tosi harmi et sen pitää alkaa arvostella mun ulkonäköä..

viel ku mul on aika lyhyt otsatukka ja se on vaalea..korostaa punaista naamaani....!

Älkää olko noin negatiivisia! Minulla oli ongelma, akne. Aina ahdisti kun juttelin jollekkin koska keskustelutoverin silmäpari nousi otsaani. En jäänyt nyyhkimään asiaa. Tein asialle jotakin. Näin vaivaa selatessani hoitokeinoja. Sitten löysin toimivan keinon. Nyt minua kohdellaan kuin normaalia. Olen normaalipainoinen vähän läskiä ja silleen. Jos olet ihastunut johonkin ja tiedät ettet tule koskaan saavuttamaan suhdetta hänen kanssaan, anna olla ja haaveile vain. Parempi pitää asia salassa kuin mennä nolaamaan itsensä.

Oma siskoni on 15-vuotias ja anorektikko, silti pitää itseään ylipainoisena. Olkaa tyytyväisiä siihen mitä olette !!

Mä oon oikeesti ruma, mulla on finnejä ja finniarpia, kuiva iho, tummentumia ihossa, sisäänkasvaantuneita karvoja, huono näkö, kiharat hiukset, liian pitkät jalat, iso maha ja 40 koon kenkä... mitä seuraavaks....?

kannattaa vaan antaa olla ja olla välitämättä ...siis en tu tänne sen takia et pitäsin itteeni parempana ku muut tai mitää... oon 15 ja aika laiha mut silti .... en sano et oon ruma....mut oon tosi outo ja mua o kiusattu sen takia ku en kuulu massaan ja sillaila...aluks oli lauheet paineet joo mut kyl se siitä ku rupes kulkeen rohkena ja pääpystyssä välittämättä siitä mitä muut ajattelee ulkonäöstä tai muusta sellasesta (ulkonäkö on vaan pintaa jota voi muuttaa millo tykkää ) onnee kaikille teille älkää masentuko kyl se helpottaa sit murrosiän loppua kohti

Sitä nyt aina hoetaan, että täytyy oppia hyväksymään itsensä sellasena kun on. Kaikki ihmiset on loppupeleissä "samanlaisia". Ja se on fakta, että jotkut pitävät varmasti sua kauniimpana ku kukaan toinen, ja toisten silmää ulkonäkösi ei miellytä ollenkaan.
Olen tullut tulokseen, että jos en kelpaa ihmisille sellasena kun oon ni voivat haistaa v**un ja olla hiljaa :)
Kyllä se itseluottamus vielä kasvaa iän myötä!
Nuorilla on nykymaailmassa paljon ulkonäköpaineita, koska media tunkee joka tuutista kaiken maailman malleja ja "parempia" ihmisiä. Muista, että niitä kuvia ja tv-sarjoja on muokattu, heilläkin on omat virheensä ulkonäössä! :)

Tsemppiä!

Pojat kertokaa mulle! (tietysti tytötkin voi vastata:D)
Mä oon aina urheillu ihan hirveesti ja sempä takia mulle on kasvanu aivan JÄRKYTTÄVÄN isot pohkeet/pohjelihakset!! Ne siis näyttävät tosi oudoilta kun olen muuten tosi laiha mutta sitten pohkeet ovat yhtä suuret kuin reidet ja pullottavat kaikkien farkkujen läpi! Kysymykseni on siis: Mitä te ajattelisitte jos näkisitte tällaisentytön esim kaupungilla? Olen kuitenkin muuten esim naamaltani kaunis tyttö (valokuvamalli) ja muuten kroppani on hyvässä kunnossa, mutta sitten on nämä pohkeet!!!!
Vastatkaa pliis!! Tää asia on häirinny ja vaivannu mua jo ehkä 5 vuotta ja en ole ikinä nähnyt kellään muulla vastaavaa!!!

Kun vituttaa niin kerro se Keijolle: www.vittukunvituttaa.org

No aluks koita olla jonkun aikaa kattomatta toisten ulkonäköö niin tarkaan. Mieti sitten pidätkö itse itestäs. Itelläni on ongelma pukeutumis tyylissä. Pidän vaateista joita pidän ja ystävät sanoo että ne on hienoja, mutta kukaan muu ikäiseni tyttö ei pidä sellaisia. Tuntuu myös siltä että kaikki katsoo mua aina tosi oudoksuen. Oon koittanu olla kattomatta muitten vaateita niin tarkkaan. Kunhan ite tykkää se riittää.. (Tiedän: ulkonäköö ja pukeutumis tyyliä ei oikeestaan voi mitenkään verrata)

mulla vähän sama tyyppinen juttu. ://
Siis en osaa selittää mikä mulla on. Pidän itteeni ihan okn näköisenä, mutta silti rumana?
toisinaan kun katson peiliin, oon tyytyväinen itseeni ja saan aika usein kehujakin ulkonäöstä niin samalta kuin vastakkaiselta sukupuolelta.
Kaikesta huolimatta mä en pysty kattoon ihmisiä silmiin, koska pelkään että näytän muiden silmissä rumalta. Sen tunteen takia mun on vaikea lähestyä ihmisiä, jään usein ihan yksin koska en uskalla ottaa mitään kontaktia muihin ja vaan siks koska pelkään että näytän niiden silmissä rumalta.. :/

Ei ehkä kannata... minulla tullut kadulla vastaan ja yrittänyt olla törmäämättä kaupungilla sellaisiin tyttöihin, jotain 16-24v, joilla ei ole sukkahousuja ollenkaan.. hirvittävän ja LIIAN kauniita, menee pää sekaisin pojilla sitten, vielä joku minihame sitten.... joo-oh...

Hirvittävän kaunista ja ... mutta nooh, pitääkö nyt sitten aivan noin... pojat innostuu jo muutenkin..

http://www.varusteleka.fi/images/natsikortti.jpg

Lyön pöytään natsikortin ja voitan väittelyn

Hey, itse olen 16vuotias tyttö, mulla oli tai siis paremminkin on koko ajan ongelmana pituus. Se häiritsee mua todella paljon. En ole todella pitkä, en huomattavasti lyhyt, mutta lyhyt kuitenkin, ainakin itseni mielestä. Kukaan muu ei välttämättä ymmärrä ongelmaani, vaan voivat jopa itse pitää sellaisesta pituudesta kuin 160cm.
Päätin laajentaa ajatusmaailmaani, onhan niitä muitakin ihmisiä jotka ovat tyytymättömiä pituuteensa, painoonsa, kasvoihinsa ym. Tiedän, minusta löytyy muitakin virheitä kuin lyhyys. Tosin, en sanoisin sitä virheeksi, vaan huonoksi puoleksi ITSENI MIELESTÄ.
Sinä tyttö siellä, joka olet epävarma ulkonäöstäsi, tiedän ja säkin tiedät että sussa on niitä hyviäkin puolia! :)
Kun vaan alat niitä itsestäsi etsimään, huomaat kuinka paljon ne vaikuttaa ittees. Kun lähdet sillä asenteella liikkeelle, ni huomaat varmasti miten susta leijuilee ilmaan hyvää oloa ja sisäistäki kauneutta. Jos itselläni on hyvä olo, huomaan että voin pitää itseäni jopa kauniina, vaikka jonain muuna päivänä kun katson peiliin voin tuntea itseni ihan päinvastaiseksi.
Itse lopetin ajattelemasta muita, keskityin itseeni. Se ei ole itsekästä, jos pitää huolta itestää. Kun eka ymmärrät ja hyväksyt ittes tollasena, niin sun on helpompi olla seurassa, joka myöskin hyväksyy sut tuollasenaan.
Luonnetta peliin:)
Itse tiedän olevani taiteellinen ihminen, joten ilmaisen itseäni sitä kautta. Ota selvää itestäs ja hyödynnä hyviä puolias !

HALOO miks te vertaatte toisiin ulkonäössä ja muutenkin?kuulkaas nyt jokainen ihminen on oma yksilönsä se on varma.jos teillä ois vähänkin sitä ns maalais järkee niin voisitte ajatella ihan itseenne. ei kaikki ole jotain maailman malleja ja lehistä katsottuja jotain helvetin malli kappaleita. jos tällasta itsestänne ajattelette. niin aivan varmasti tulee henkisiä ja pahan tuskallisen olon olioita se on varma.kyllä mä katson enemmän toisessa sitä mitä on sisällä se on kaunista ja kultaa. kun vain joku helvetin ulkokuori muiden mieliksi ja hyväksyttäväksi.järki päähän nyt haloo tollaset itsessään säälivät oliot

Oon 15 ja oon iha tyytyväine naamaani mutten vartalooni. :s Oon hoikka, en mikää anorektikko tai mallimitoissa, mut kuitenki hoikka enkä mikää ylipainoine läski. Ehkä mua enite inhottaa itessäni mun lonkkaluut jotka on aika vitu leveet :D En viitti mennä rannalle enkä oo uinu tänä kesänä kertaakaa.

kuvaa ? :)

Minulle huomauteltiin ulkonäöstäni ja aloin miettiä asiaa. Tarpeeksi kun mietin itsetunto romahti, tuli syömishäiriö jonka kanssa taistelen 3 vuoden jälkeen yhäkin. Tunnen hukanneeni 3 vuotta elämästäni, kiitos huomauttelijoiden, niistä tämä laaja ongelma juurtaa!

Hei minulla ei niin sanotusti ole muita ulkoisia ongelmia kuin hampaat: :( olen suhtkoht laiha ja ihan ok vartaloinen... olen kokoelämäni ollut hieman alipainoinen joten painon kanssa ei ole ollut ongelmaa! minul on aika suht koh iso rako etuhampaiden välissä ja molemmat etuhampaiden viereiset hampaat on vähän niinkö sivuittain:/ en pysty hymyilemään hampailla ja sen takia minua aina jännittää olla uusissa paikoissa joissa joutuu puhumaan koska häpeän niin paljon. tuntuu etten voi olla luonnollinen enkä voikkaan muualla kuin puhelimessa ja netissä! miten voin päästä eroon tästä tunteesta jolloin en voi olla omaitseni????

minäkin olin tommonen, kunnes tajusin et elämässä on muitakin ongelmia aivan tarpeeksi, ja kertakaikkiaan en jaksa enää välittää (: välitän siis toki miltä näytän, vaatteet ja kaikki, mutta en jaksa aina vertailla itseäni muihin. me tultiin tähän maailmaan tän näkösinä ku me ollaan, ja sille asialle ei voi tehdä mitään. :)

Yritä löytää oma tyyli ja tee asioita josta sä tykkäät. (:
Mulla oli pari vuotta sitten huono itsetunto, mun äiti oli kuollu, muutto uuteen kotiin, äitipuoli ja sen lapset ja olin aika kuja silloon. Koulu vaihtu ja kaikki tytöt koulussa oli jotain armottomia teinejä. Ne harrasti tanssia (en sit mitenkään dissaa sitä harrastuksena, käytän vaan esimerkkinä :d) ja oli laihoja ja kauniita ja niillä oli muotoja, mulla ei. Mä taas pelasin futista, maalivahtina, kuljin höntsyissä ja jossain poikien osastolta ostetussa hupparissa valehtelematta 1kk putkeen, sen jälkeen uus huppari käyttöön, ja sitä taas 1kk jne. Mutta pointti oli se, että kun pelasin futista jota rakastan ylikaiken, tein jotain mistä mä pidän (sherlock?). Mä en millään tapaa miettiny mitä muut siitä sanoo. Koitin olla oma itteni, ja se oikeesti auttaa. Löysin musiikkia josta tykkään, sitä ennen kuuntelin räppiä koska muutkin kuunteli. Löysin Musen ja Paramoren. Niiden kautta, varsinkin Paramoren Halyeyn kautta löysin uusia vaatteita. Aluks oli armoton wnb-punkkari vaihe (onneks se meni ohi, ihan hävettää semmonen). Kun Hayleyn tyyli rauhottu, rauhottu munkin. Nykyään mä käytän hameita ja muuta sellasta erittäin vakavasti otettavaa vaatetta. Kaikki sanoo että näytän ihan pikkumyyltä, kun värjäsin hiukset punertaviks. (: Ja silleen löysin itteni. Oon vieläkin maalivahti, mustelmat ja haavat jaloissa ei ehkä oo paras yhdistelmä hameiden kanssa, mutta mä oon vaan ylpee niistä. Mun rinnat on aika pienet, mutta mä en ota siitä mitään stressiä, ja miks mun pitäis edes? Okei myönnetään että joskus tullee vitutus niistä, mutta ei kovin usein.
Mutta tän erittäin tylsän viestin idea oli se, että tee sitä mistä sä tykkäät, älä välitä muista, löydä uusia asioita jotka vahvistaa sun itsetuntoo, koita keksii se ite. Mulla se oli musiikki, ja rakkaus futikseen. :)
Joo ei muuta hyvä jos joku jakso lukee tän. Kirjottajan lahjani kusevat hyvällä prosentilla.

Niin tuttu tilanne. Todella moni painii samanlaisen tunteen kanssa, se johtuu kai tästä iästä ja median vääristämistä ihanteista. Itse olin ihan samanlainen.

Tai olen edelleenkin. En ole lihava, mutta en laihakaan. En ole erityisen nätti omasta mielestäni, välttelen peilejä ja olen allerginen kameroille. Usein tulee surkea fiilis, kun olen kaverideni kanssa jossakin, ja sitten joku nuori mies taas hymyilee meidän suuntaan... No, mistä sitä tietää, kenelle se hymyilee... Tietääpäs. Ei se ainakaan minua katso, sen huomaa kyllä kun itse kattoo sitä tyyppiä. Sitten sitä taas miettii, miten ihania ja ulkoisesti sekä sisäisesti viehättäviä mun kaverit on, ja itse olen tällanen... epäkelpo. Onhan mun ulkonäköä kehuttu, luonnetta ja muita sisäisiä ominaisuuksia ylistetään useinkin, mutta itse en vaan näe itseäni sellaisena. Itse näen itseni eksyneenä ja tylsänä ihmisenä.

Tiedän, tiedän, olen teiniangsti, mutta se ei haittaa, kun en kerro kellekään muulle.
Ja sitten lakkasin välittämästä. En ihan kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin. Ei vaan jaksa välittää.

Sitä pitää oppia vaan hyväksymään itsensä erilaisena. Etsiä niitä asioita, mitkä sussa on hyvin, paremmin kun muissa. Missä sä olet hyvä. Onko sussa jokin hieno ulkoinen tai sisäinen ominaisuus, jota ei muissa ole... Se on vaikeeta ja vie aikaa, mut kannattaa vaan olla itsekseen ja miettiä. Kyllä se lopulta sit alkaa sujumaan, kun ei mieti enää niin paljoa omaa ulkonäköä...

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

Kuviaaaa... Kuviaaa saatana, tarvitaan näyttöä.

Mulla on sellanen ongelma, että mulla on pisamia. Jotkut sanoo pisamii rumiks. Mulla on kauniit hiukset, kivat silmät ja hyvä kroppa ja ihan kiva luonnekki, mutta mulla on pisamia tosi paljon naamassa. nenässä, poskipäillä, leuassa, nenän alla, otsassa ja jopa huulessa yks. Niin, ja mulla on raudat, telaketjut (sellatteet jotka näkyy hampaiden etupuolella)

Että kysyn teidän mielipidettä:

- Mitä mieltä ootte pisamista?
- Onko raudat hirveä juttu?
- Olen aika pitkä, onko outoa jos tyttö on poikaystäväänsä pidempi?

Pidän itseäni lihavana vaikka en ole mikään kauheen läski ihan sellanen normi mutta olen 11.vuotta meen 5.luokalle nyt syksyllä ja kun vitos-luokkalaisen normi paino on kai joku 40kg nii mä oon niiku alipainoinen 31kg. Silti pidän itteeni kauheena läskinä. mä oon huomannut että mun reidet on isommat ja vatsa. reisien isontuminen voi johtua siitäkin kun harrastan liikuntaa ainakin 5kertaa viikossa nii mun kamulla on isot reidet vaan sen takii. sit ku valvon johonkin puol 12 nii mulle jää tummat silmän-alukset ja näytän ihan karseelta. moni mun kamu on sanonu mua nätiks ja jokunen poikakin. Ja oon itsekkin kattonut ja katokin joka aamu ja ilta peiliin ja katson itteeni ja en näytä täydelliseltä. mun yks kaveri on vähä lihava nii se joskus aina sanoo mulle että sä oot laiha mäkin haluisin olla. mä aina vastaan että en mä oo laiha mä oon läski ja mä vihaan itteeni tälläisenä koska mä koko ajan syön herrkui limsaa hampurilaisia ranskalaisia jäätelöö pikku-keksejä pullaa, munkkia yms... mutta nyt päätin kun vihaan hiuksianikin pääsen nyt tänään 9.8.2011 parturiin niin saan ne mun ihanat hiukset ja sit en syö MITÄÄN herkkuja ainakaan jouluun asti vasta sitte ku oon saanu laihdutettua ja kuntoilen enemmän ja käyn parhaan-kamun kaa lenkillä viikonloppuisin 10km kävellen 4tuntii pyörillä 2tuntii :):) tykkään hymiöistä:) kiitti ku luitte! sit en kehtaa mennä uimaan ku pidän itteeni lihavana! oikeesti jos näkisitte mut nii pitäisitte mua laihana.

http://kingis97.suntuubi.com/?cat=1

"Vitut muista, minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Olen kaunis, se on sillä selvä" Aamuneljältä ladeltuja viisauksia.

Mulla on vähän samantapaisia ongelmia. Eli oon TODELLA kriittinen oman ulkonäön suhteen, vaikken ylipainoinen ole koskaan ollut. Silti tuntuu, että olenko minä OIKEASTI laiha, vai sanovatko kaikki vaan. Kuulostaa todella pinnalliselta, mutta onneksi olen nyt alkanut tajuamaan, että tuommoiset harhaluulot ovat melko turhia. Yksi juttu vaan todella ärsyttää, eli se kun nykyajan massateinien sanoihin ei mielestäni ole yhtään luottamista, kun kaikki ovat niin nättejä ja laihoja ja voi että kun mukavia, mitä heidän päässä oikeasti liikkuu ??! Kun ovat niin feikin näköisiä niissä massavaatteissa ja meikeissä. Itse tykkään käyttää ripsaria, koska omat ripset ovat niin vaaleat. Juhliin saatan laittaa hieman enemmänkin, mutta yritän aina pitää meikin mahdollisimman luonnollisena. Voimia sulle, musta on ainakin aivan mahtavaa olla se oma itteni, vaikka joskus tuntuukin tosi epävarmalta. Hehku sisältä niin näkyy ulospäin ! Koska minusta kauneus kyllä tulee sisältä ! =)

Hei vain,
Kaikki nuoret haluavat olla samanlaisia sekä päästä suosioon ja tulla hyväksytysti tiettyjen henkilöiden keskuudessa, jotka yleensä ovat ne ulkonäöllisesti kauniit tai komeat. Pitää vain tajuta, ettei kukaan ole täysin median luoma ihannekuva, ja hyväksyä ulkonäölliset erot ihannekuvasta ominaisuuksina.

Kun ylittää 20 vuoden rajapyykin ja lähenee 25 vuoden ikää, alkaa omat arvot ja näkemys korostua henkilökuvassa. Sen perusteella luodaan myös kuva kauniista naisesta ja komeasta miehestä, sillä yleensä rakastutaan (en puhu ihastumisesta) saman elämänasenteen omaaviin henkilöihin. Ei nuorena ajatella, mitä toinen ajattelee lapsien kasvatuksesta, työnteosta, politiikasta tai oikeista tavoista hoitaa kotiaskareet. Kun näistä asioista päästään yhteisymmärrykseen, niin se ulkonäkökin alkaa näyttämään hyvältä! Mutta ensimmäinen tehtäväsi on odottaa, että vanhenet, :)

Haluaisin rohkaista teitä kertomalla oman tarinani. En ikinä ole ollut mikään "läski", lähinnä muodokas. Minua kiusattiin varhaisista muodoistani koko peruskoulun ajan suurinpiirtein, sillä olin ensimmäisiä joka sai muotoja, ja varsinkin poikien kiusaamisen otin todella rankasti ja kärsin itsetunto-ongelmista. Lukion aikana olen alkanut syödä "järkevämmin", ja olen yhtäkkiä laihtunut kymmenen kiloa, menettämättä muotojani. Ennen katselin kateellisena, kun kaikki "hammaslangat" saivat pojat, mutta nykyään, kun ikäiseni miehet arvostavat "kunnon naisia", minusta on tullut hyvinkin "suosittu" poikien keskuudessa.. Naurettavinta tässä on se, että entiset kiusaajani ovat myös kaikki yrittäneet minua, tottakai tuloksetta.. Itsetuntoni on kasvanut kohisten, mutta huomaan kyllä vieläkin vanhan minäni silloin tällöin pilkistävän.. Everything happens for a reason!

Oon aina vihannut peilikuvaani. Esitän kavereille, etten ota paineita ulkonäöstäni, ja oon tosi itsevarma. Mutta sitten yksin kotona peilin edessä haukun itseni läskiksi noita-akaksi, ja vertailen itseäni salaa muihin. Pidän itseäni liian pitkänä, 166cm, isokokoisena jättiläisenä, niinkun muutama jätkä ala-asteella teki mulle selväksi.

Luultavasti tuun kamppailemaan peilikuvan kanssa koko loppuelämäni, mutta ainahan sitä voi ajatella "Mulla on ihan kiva sielu".