Akitan haluajat:

Sinulla on hyviä pointteja, mutta ei kovin rakentavasti... Miksi pitää lytätä toiset uudessa aloituksessa ja vastata asianomaiselle kuin neljävuotiaalle heidän aloituksessaan?
Jokatapauksessa ihminen on yksilö niinkuin koiratkin. Itse ostin ensimmäisen akitani iässäsi ja ensimmäisen koirani yksitoistavuotiaana. Koulutukset ovat menneet mielestäni nappiin ja kemiat kohdanneet jokaisen yksilön kohdalla. Mielestäni olen tehnyt hyvät rotuvalinnat ja yksilöissä on käynyt tuurinpoikanen. Valitettavasti kaikilla ei näin käy, oli ikä mikä tahansa ja tämän sanon vain siksi ettei ruusunpunaisia laseja aseteltaisi silmien eteen. Mielestäni kukaan ei ole valmis akitan omistajaksi ellei rotu kokonaisuudessaan tunnu omalta. Ennemmin akita menee nuoreen varmaan kotiin (vaikka asuntolaan) missä tiedetään tasan mitä tehdään, kuin vanhemmalle haaveilijalle joka epäröi ja pelkää. Silloin voi vain tulla ongelmia.
Ei lastenkaan vanhemmuuteenkaan voi muuta kun kasvaa. Lapsi on vain ensin tehtävä:)

Jos positiivisesti ajatellaan on hyvä että asioista yritetään ottaa selvää. Suosittelen ehdottomasti kaikkia rodusta kiinnostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä kasvattajiin ja akitan omistajiin:) Näyttelyt, tapaamiset etelässä ja pohjoisessa, kesä-/talvipäivät ovat myös erinomaisia tilaisuuksia käydä nykäisemässä hihasta. Akita ry:n uusilta kotisivuilta saa lisätietoa ja halutessaan voi kirjautua siellä foorumille juttelemaan aiheesta.

näinpä. akita kiehtoo minua rotuna ja sen arvokkuus ja rauhallisuus tuntuu houkuttelevalta ja ulkonäkö on mitä korein. mutta rodun voimakkuus, vahtivietti ja epäsosiaalisuus ei ole mielestäni hyviä ominaisuuksia, ei myöskän autoimmuunisairaudet. Jos se lähtee vetämään, niin en minä pysty sitä pitelemään. Ja muutenkin kun on jo koira, olisi kiva että se tulisi sen kanssa toimeen ja voisi tapailla muitakin koiruuksia. Myös asumismuotoni on epäreilu akitaa kohtaan, joten ehkä vaan jään ihastelemaan näitä japanilaisia aarteiteita tai ehkä sitten joskus otan sen oman akitan. Olisi muuten kiva tietää akitan omistajien kokemuksia ja miten rodun kanssa tulee toimia.

Mulla on japaninpystykorvauros, ei akita inu, mutta voi että kun sen japanilaiset piirteet ihastuttavat! Se on todellinen suuri sydän, auttaa kaikkia todellisen ystävän tapaan, on kunnon samurai vahtikoirana ja ottaa jokaisen tärkeän asian sydämelleen pohtien niitä syvällisesti ja oppien vaikka mitä! Ja tosi keskustelevainen se on... Kai se on sitä japanilaisuutta.