Hei, olen 15-vuotias ja etsin itselleni koirakaveria, mutta ongelma on että minkä rotuista tulisi hakea.
Tiedän että teidän on vaikea tietää tarkalleen mitä koiralta haluan... mutta:
Haluaisin uskollisen ja terveen kumppanin, ystävän joka voisi tulla kanssani joka puolelle. Käyn paljon talleilla, minulla on oma hevonen, joten ottaisin koiran mukaan tallille aina mahdollisuuksien mukaan. Asun maaseudulla ja pienikokoisella maatilalla joten liikkuma tilaa on paljon myös kotona. Koiran tulisi olla kompaktin kokoinen, sanoisinko jotain n 50 cm korkea, en halua pientä joka jäisi jalkoihin, mutta en mitään kovin isoakaan, jotta se kulkisi helposti mukanani ;) Kaikki tunnetut räksyttäjärodut voi jättää pois, haluan luotettavan, varman, pelottoman, eloisan, kestävän ja helpon koiran. Ei siis mitään hehtaariturkkia tai kovin sairasta rotua. Asumme järven läheisyydessä, joten koiralla saa olla luonnollinen uimataito, toki sekin taito tulee sitten itsestään rodulla kun rodulla kun uitellaan. Koira pitäisi olla mahdollisimman helppo kouluttaa ja lapsirakas, ei siis kovin herkkä tai itseensä ottava. tiedän että hyvällä koulutuksella pääsee pitkälle..
En ole kiinnostunut näyttelyistä. Voisimme kyllä joskus käydä toko tai agitreeneissä, mutta en välttämättä haluaisi kisata ollenkaan. ehkä koiraleireilläkin voitas käydä (koira ja ratsastus;) Ihan siis tottelevaisuuden kannalta. Oisko teillä kellään mielessä rotua joka voisi vastata vaatimuksiani?
Tiedän että teidän on vaikea tietää tarkalleen mitä koiralta haluan... mutta:
Haluaisin uskollisen ja terveen kumppanin, ystävän joka voisi tulla kanssani joka puolelle. Käyn paljon talleilla, minulla on oma hevonen, joten ottaisin koiran mukaan tallille aina mahdollisuuksien mukaan. Asun maaseudulla ja pienikokoisella maatilalla joten liikkuma tilaa on paljon myös kotona. Koiran tulisi olla kompaktin kokoinen, sanoisinko jotain n 50 cm korkea, en halua pientä joka jäisi jalkoihin, mutta en mitään kovin isoakaan, jotta se kulkisi helposti mukanani ;) Kaikki tunnetut räksyttäjärodut voi jättää pois, haluan luotettavan, varman, pelottoman, eloisan, kestävän ja helpon koiran. Ei siis mitään hehtaariturkkia tai kovin sairasta rotua. Asumme järven läheisyydessä, joten koiralla saa olla luonnollinen uimataito, toki sekin taito tulee sitten itsestään rodulla kun rodulla kun uitellaan. Koira pitäisi olla mahdollisimman helppo kouluttaa ja lapsirakas, ei siis kovin herkkä tai itseensä ottava. tiedän että hyvällä koulutuksella pääsee pitkälle..
En ole kiinnostunut näyttelyistä. Voisimme kyllä joskus käydä toko tai agitreeneissä, mutta en välttämättä haluaisi kisata ollenkaan. ehkä koiraleireilläkin voitas käydä (koira ja ratsastus;) Ihan siis tottelevaisuuden kannalta. Oisko teillä kellään mielessä rotua joka voisi vastata vaatimuksiani?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sitten vaan näitä koirarotuja selailemaan. Eipä nyt tule mitään rotua mieleen enkä alkaisikaan näin vaan suosittelemaankaan mitään mutta onnea koiran hankintaan! Sekarotuinenkin voisi olla hyvä vaihto-ehto :)) Pitää vain tietää tarkkaan mitä rotuja koirassa on yms..
Espanjanvesikoira olis varmaan hyvä ;3
- ei räksytä
- keskikokoinen
- helppo kouluttaa ja helppo turkki-
- tykkää uida
tai sitten tolleri (= novascotiannoutaja)
- keskikokoinen
- ei räksytä
- helppo kouluttaa mutta kai vähän vaikeempi turkki? tai emt
- tykkää uida mutta noutajathan sit änkee jokaseen lammikkoon ja ne NOUTAA kaikkea et jos et halua noutajaa nii espanjanvesikoira vois olla ihan hyvä.
novascotian noutaja on vaan todella aktiivinen rotu että sen kanssa saa harrastaa ja paljon..
Todella kivan kokoinen, suhteellisen terve rotu vielä, joitakin ongelmia on. Jatkuvasti kasvattaa suosiotaan Suomessakin, vielä on suhteellisen tuntematon paimenkoirarotu. Tarkenee talvella, turkki suht helppo. On kyllä sitkeä menijä yleisesti. JOnkin verran on ilmeisesti luonneongelmaa, mutta myöskin ihan huipputasolla kilpailevia agi- ja toko yksilöitä on, ja myöskin käsittääkseni nykyisin jo pk-puolellakin niitä kisailee. Haukkuherkkyyttä on, mutta liekkö sen kummempaa kuin muillakaan paimenkoirilla ym. Sillä on myöskin "serkkurotu" Kroatian paimenkoira. Ovat rajan eripuolella kehittyneet käsittääkseni yhteisestä alkurodusta. Mudi kuuluu rotuna unkarilaisiin paimenkoiriin, http://www.unkarinpaimenkoirat.com/25 . Todella kiva rotu, mutta jos helppoa koiraa kaipaa, ei tämä ole välttämättä se paras vaihtoehto. Mutta ei se kyllä ole hankalimmasta päästäkään :)
... tai seisoja, ajokoira, lappalaiskoira, rekikoira, sveitsinpaimenkoira, vinttikoira, holsku, collie jne. melkein mikä tahansa rotu, joka on sopivan kokoinen ja jolla ei ole mahdotonta näyttelyturkkia :-)
Opiskelusi alkavat pian.
Onko oikeasti aikaa koiralle?
Ihastuin tuohon espanjan vesikoiraan. Näyttävät kuvissa jotenkin niin symppiksiltä ja sydämmen valloittajilta että :) miten ton turkin kanssa kesällä? joutuuko trimmailemaan? Turkilla kun näyttää olevan paksuutta, mutta se ei välttämättä ole ongelma. :)
Novascotiannoutajista mulla on vähän huonoja kokemuksia, tosin se koira oli lellitty piloille ja siksi muuttui aina välillä vihaiseksi.. se oli myös todella vahvaluonteinen. Toisaalta neiti pysyi pihassa hyvin ja oli aina vastassa kun tulee pihaan :) Turkki kuulostaa ihan helppohoitoiselta, ei ainakaan tuon kaverin koira pahemmin mitään eritystä turkin hoitoa tarvinne (no harjausta ja puhdistusta sillon tällön)
mudi kuulostaa kivalta myös. oon nähny ton rotusen koiran agiradalla (;
hevosharrastus vie aikaa, mutta se siinä onkin että koira tulisi tottakai mukaan talleille ;)
luultavasti menen töihin oppisopimuksella (koira varmaan taas mukana menossa...) tai sit otan ton koiran mukaan jos muutan jonnekkin :D koiraa en kyl jättäis vanhemmille mielelläni...haluan kantaa vastuun itse omasta koirasta.
Koiraa pitää lenkkeilyttää se kaks tuntia ainakin päivässä, plus viellä kaikki aktivoinnit ja aivotyöskentelyt.. joita et pysty samaan aikaan tallilla hevosten kanssa leikkimään.. oletko varma että aika riittää?
Pystyyhän koiran ottaa mukaan ratsastamaan, itse ainakin teen niin, siinä tulee reippaasti koiralle liikuntaa.
Keskimääräisesti selvästi ihmisrakkaampi kuin belgianpaimenkoira ja saksanpaimenkoira, mutta yksilöitä on toki joka lähtöön kaikkien rotujen kohdalla. Hollanninpaimenkoiria on 3 eri rotua: pitkä-, lyhyt- ja karkeakarvainen.
Juu, siis espanjanvesikoiran turkkia pitää trimmata mutta ei se ny kai iso vaiva oo...
Ne on kyllä sulosia < 3
Paimenkoirat on aika isoja ja PAIMENTAA, eli en tiiä et sopiiks ne hevosen kaa o:
Paimenkoiria kun on kovin monenkokoisia :) Aloittaja etsiskeli kuitenkinkohtuukokoista rotua, jonka koon ylitse taitaa mennä noutajista muut kuin tollerit. Tosin tollereilla on ikäviä sairauksia geeneissään, enkä itse ole kovin montaa rodun edustajaa kohdannut, joka olisi oikeasti reiopas ja toimintakykyinen. Enemmän sellaisia pikkaisen reppanoita ne ovat olleet. Mutta se on tietenkin mitä itse tykkää. Paimentaminen ei ole huono piirre. Paimenkoira paimentaa se on totta. Mutta paimenkoiria on paljon menestyksekkäästi mm. maatiloilla, vaikka eivät paimenkäytössä olekaan. Ja kyllä niillä hyvin näyttää tuolla tallillakin menevän, mitä olen seurannut. Mutta onko se paimennus erityisen huono piirre, niitäkin kun on monenlaisia. Paimenkoirilla on kuitenkin yksi iso etu aika yleisesti. Ne ovat aktiivisia ja useimmiten hyvin ihmisen kanssa yhteistyöhaluisia ja kykyisiä. Vaativat kyllä usein sitä toimintaa runsaasti, mutta se ei tarkoita sitä, että hampaat irvessä pitää koiraa juoksuttaa tms.
Paimenkoiraa ei itselläni tällä hetkellä ole. Päätös johtui kuitenkin aivan muista syistä kuin paimennusvietistä. Ja seuraava koira on paimen taas erittäin todennäköisesti, ei taaskaan syy paimennuksessa sinällään, vaan niiden monikäyttöisyydestä harrastuskoirina ilman esimerkiksi vahvaa riistaviettiä.
Kun arvioi turkinhoidon vaativuutta, ei kannata katsoa vain ulkonäköä. Esimerkiksi pitkäkarvaisen collien turkki on hyvin helppohoitoinen, jos se on kunnossa. Mutta toki se kuraa kuljettaa.
En tiedä, olisko terriereissä myös jokin kiva aloittajan kriteereihin sopiva laji. terriereitä en sen enempää tunne omakohtaisesti, mutta kokovalikoimaa niissäkin on.
Kysyisin, että montako paimenkoiraa havojen lisäksi olet omistanut:)
Jos oikein muistan aloittajan toiveita, hän etsi tuollaista max polvenkorkuista koiraa. Meillä siis on uros, jonka säkä on 48 senttiä, ja se on sellainen pienen naisen polvenkorkeus suurinpiirtein.
Espanjanvesikoirakin on miellyttämisenhaluinen, joten sekin voi yrittää auttaa omistajaa hevosten paimennuksessa. Koirille paimennusvietti on omistajan palvelemista karjan ohjaamisessa, jollaista voi ilmetä minkä rotuisella koiralla tahansa. Koiran paimennusvietissä yhdistyvät saaliin väijymispiirteet ja omistajan miellyttäminen. Ainakin espanjanmastiffin, mittelspitzin, japaninpystykorvan, jämtlanninpystykorvan, villakoiran, dobermannin, samojedinkoiran, jackrussellinterrierin, bostoninterrierinn, kerrynterrierin ja kääpiösnautserin olen kuullut >>yllättäneen>> omistajansa paimentamalla heidän karjaeläimiään, joka kertoo paimennusvietin luonnollisuudesta koirilla.
Minä olen kuullut turistin Lappiin hylkäämästä villakoirasta, jonka eräs poromies otti sitten ihan vain lemmikiksi... koira kulki sitten omistajansa ja tämän porokoiran matkassa porohommissa ja yllättäen siitä kuoriutuikin varsin hyvä porokoira. :)
No enpä ole muitakuin havoja omistanut, enkä muita pystykkään omistamaan varmaan koskaan.
Ajattelin et paimentaako paimenkoirat sitten hevostakin? Ei ole kokemusta, en tiedä mutta näin ajattelisin. Niiku siis et pyöriikö ne kokoajan jaloissa yms...
Onkos collieissa paljon luonnevikaisia? Mun kokemuksien mukaan on, en tiedä tätäkään kunnolla joten älkää syytelkö mutta 3 luonnevikaista tiedän ja 1 terveen.
Joo, en mäkää noutajista pidä o;
Aloittajalle suosittelisin jotain vesikoiraa edelleen... tai sitten joku paimenkoira ehkä.
Ainakin kleinspitzien kuulin yhdessä tapauksessa avustavan omistajaansa hevosten paimennuksessa ilman mitään yllytystä. Koira vaistoaa, jos omistaja haluaa ohjata eläimiä jonnekin, jolloin koira pyrkii auttamaan häntä, vaanimalla eläimiä kuin saaliitaan ja siten ohjaamaan niitä.
... eikä collieilla ole juurikaan luonnevikoja. Olen tuntenut paljon ja eri rotuisia collieita (5 eri rotua), ja vain yhdellä niistä olen havainnut jotakin luonnevikaa (arkuus).
Mutta omat kokemuksensa ja mielipiteensä kullakin :-)
Vastaan vielä.
En suositellut varsinaisesti collieta aloittajalle, se oli vain esimerkki koiran turkista ja hoidosta :) Tunnen melkolailla paljon collieita. Tosiasia on, että kyllä niiden luonne-ominaisuudet ovat kärsineet viime vuosina, samoin kuin terveystilastoissa on jotakin ikäviä lukuja. Collie on melko pehmein keinoin koulutettava koira, ja se on todella helppo myöskin pilata (esim. kovat otteet ym). Noh, toki tämä "laadun heikkeneminen" on oma henkilökohtainen mielipiteeni, mutta useinhan sama ilmiö toistuu, kun rodun suosio kasvaa nopealla tahdilla. Eli edelleenkin suosittelen aloittajaa katelemaan koiria esimerkiksi paimenkoirien ryhmästä, siellä on melko hyviä pienehköjä rotujakin. Ja toki eri rotujen välillä on niitä eroja. Samoin yksilöiden. Mutta lähtökohtaisesti. Ja sitten pitää muistaa sekin, että jokainen arvostaa eri asioita, itse aika korkealle käyttöominaisuuksia sekä terveyttä, joten kirjoitukseni voi tulkita siltä kantilta.
Väitän, että paimennusvietti ei ole todellakaan pahasta koiralla, jos suhteutetaan vaikka siihen vahvaan riistaviettiin. Vahva riistavietti kyllä sopivan ärsykkeen tullessa on vaikea omistajan saada hallintaan. Ja voi aiheuttaa hankaluuksia, jos vaikkapa aloittaja ratsastaa maastossa. Riistavietistä on omakohtaista kokemusta, samoin kuin paimenkoiristakin. Erityisen hankalaa on vaikkapa ajavien koirien kanssa, niitä rusakoita kuin paukkaa esille kaupungissakin tasaiseen tahtiin :) Tosin riistavietissäkin on eroja, meillä on toinenkin, metsästyskäytössä oleva koira, jonka kanssa ei ongelmaa ole, on ylösajava ja noutava, eli se ei poistu kauas. Tavallisella lenkillä se kyllä koko ajan seuraa, missä riistaa olisi, mutta siihen se jää, jos ei erikseen ole töissä.
Paimenkoirat siis yleisesti eivät paimenna varsinaisesti, vaan tekevät yhteistyötä omistajansa kanssa. Meillä paimenkoirien paimennus on ollut hyvinkin seurailevaa, eli koira makoilee paikoillaan, ja liikahtaa sijoiltaan, jos tarvetta on. Joskus oli meillä noin kymmenen pientä lasta pihalla. Koira reagoi vasta silloin, jos havaitsi jonkun lähtevän "liian kauas". Silloin se meni tavallaan eteen, mutta ei millään lailla koskenut lapseen. Ne olivat oivat lisäsilmät, jaa oli valmiina auttamaan. Jos olisin pyytänyt, niin koira kyllä olisi toiminut, mutta ei se mietnkään aktiivisen itsenäisesti työtä tehnyt.
Ja minä itseasiassa en pidä noutajia erityisen huonoina koirina noin yleisesti. Mutta suuria niistä monet ovat, sekä ei nekään terveitä ole. Itseasiassa tunnen 6 noutajaa, ja vain yhdellä niistä ei ole terveysmurheita. Mutta laiskoja ne tuntemani kultsut ovat, labukassa on enemmän virtaa, mutta tuntemani ovat myöskin hiukan jääräpäisempiä. Tosin ovat myös metsästyskäytössä, joten ehkä ero on siinäkin.
Aloittaja siis pohtikoon näitä asioita, ja valitkoon parhaaksi kokemansa vaihtoehdon, mutta varautukoon joidenkin rotujen kohdalla pitkähköihinkin jonotusaikoihin:)Ihan varmasti hänkin sen oman suosikkinsa löytää, Suomessa on rotuvaihtoehtoja lukemattomia. Puhumattakaan sitten monirotuisista, joiden kohdalla toki kannattaa muistaa eettisyys myöskin. Lähinnä siis pohtia, ettei vaan tule tukeneeksi minkäänlaista pentutehtailijaa. Jos taas on epävarma yhtään, kykeneekö koiralle tarjoamaan sen vaatimaa aikaa ja touhuilua, niin suosittelen mieluummin pelaamaan varman päälle. Koska vaikka itse mainitsin kultsuja laiskahkoiksi, niin ei sellaistakaan pelkillä lenkeillä saa kyllästymään/väsymään. Eli noin niin kuin perusliikkujalle ihan hyvä kaveri sekin. Itse vaan pidän kovin aktiivisista koirista, ja suhteutan siihen.
Skotlantilaisia paimenkoiria, eli collieita, on muitakin rotuja kuin pitkäkarvainen collie. On bordercollie, lyhytkarvainen collie, partacollie ja shetlanninlammaskoira.
Oot yksinäinen ja säälittävä ihminen. Eläimiin sekautuja. Terve ihminen ei kumppanikseen tarvitse koiraa, vaan toisen ihmisen!
äitillä oli joskus partacollie... jahtas autoja tämän tästä..:) mutta oli mukavan rauhallinen ja oli aika tottelevainenkin.
yksinäinen? (öö, okei mulla on poikakaveri, jos sitä meinasit, mut on mulla myös kavereita&ystäviä.) säälittävä? (taidat olla sinä;) eläimiin sekautuja? (kyllä Todellakin.. ;DD) terve ihminen? (EN OLE :P)
ihminen tarvitsee toisen ihmisen kumppanikseen kumppanikseen.:)
kumppanilla tarkoitin tässä keskustelus kuvaamaan koiraa joka sopisi tavalaa kaveriksi tallille, heinä jne töihin, maatlan töihin, mukana navetassa, tallilla, mukana paikasa kun paikasa...ei se tarkoita sitä että koira tulisi paikkaamaan oman puolison paikan!! ei todellakaan!
koira tarvitsee vähintään ainakin sen kaksi ellei enemmänkin tunteja päivässä lenkkejä.. plus siihen aktivoinnit ja aivotyöskentely joihin menee myös omaa aikaa koska et niitä voi siellä tallilla hommailla.. eli riittääköhän tuo aika oikeasti?
Se on jännä juttu, että ihmiset antavat mielellään neuvoja omasta näkökulmastaan, vaikkei niitä ole pyydettykkään. Aloittaja kyseli koiraroduista, ei hän kysynyt mielipiteitä siitä, riittääkö hänen aikansa. Ai mikä siinä niin jännää on? No se, että ihmiset kuvittelevat ihan tosissaan, että tuntemattomat ihmiset ottavat heidän neuvoistaan vaarin, vaikka he eivät tiedä tuon taivaallista kysyjän elämästä. Liikuntaa ja aivojumppaa koira saa kuin huomaamatta talleilla ja maastolenkeillä touhutessa, sen lisäksi ei monikaan rotu enää mitään kummoisia viritelmiä tarvitse, paitsi peruskoulutuksen tietysti. Koiralle voi keksiä ja kehittää jonkun "tärkeän" työn siellä talleilla. Useimmat koirat ottavat heille annetut jobit todella tosissaan, siinä on aivojumppaa luonnollisessa muodossa. Ja onnellinen koira. Olisi ihanaa, jos ihmiset hoksaisivat, että asioihin löytyy erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, se oma ajatus saattaa olla ihan ok ja oikea, mutta ei se tarkoita sitä, että joku toisenlainen ajatus olisi väärin. Esimerkkinä juuri tämä aktivointi. Mitäpä luulet, aktivoitiinko kunnon vanhanajan työkoiria vielä työpäivänsä päätteeksi? Työ itsessään riittää, jos sitä on.
Se riippuu lenkkien laadusta. Jos koiraa vain talutetaan remmissä kävellen, se ei ole mitään liikuntaa, vaan ympäristön seurantaa ja tarpeiden tekoa. Siinä ei ole kyseessä aika, vaan kuinka laaja alue kierretään lävitse.
Liikuntaa koiralle on vapaana juoksentelu tai vastaavat toiminnat, mutta ei kumminkaan mitään sellaista, että ihmiset vain tuijottavat paikoillaan koiran ollessa on vapaana, sillä ei koira sillain mitään tekemistä keksi, paitsi jos sillä on toinen koira siinä leikkiseurana. Kannattaa mennä vaikkapa metsään retkeilemään, jossa koira voi vapaana juoksennellen seurata ihmisiä, tai heittelemään palloa koiralle noudeskeltavaksi. Ja päälle toko, agility, vepe, koirajuoksu, haku tai jokin muu >>aktiivinen>> koiraurheilulaji. Toki koiran vaatima liikunta riippuu suuresti yksilöstä: jotkut koirat viihtyvät jopa 99 % ajastaan sohvalla löhöillen.
Kusetus on kusetusta ja liikunta on liikuntaa.
kannattaa myös tsekata (lagotto) romagnolo.
Minä omistan Lagotto romatmolon ja voin sanoa että rotu on aivan ihana mutta myös hyvin energinen rotu joka ei sovi pelkäksi pihakoiraksi ja vaatii myös koulutusta,oppii tavoille tosi helposti,minun koirallani on myös jonkin verran saalistusviettiä tallella jalostuksesta huolimatta,saattaa juosta jänön perään mutta ei koskaan kovin kauas,collie on toinen hyvä vaihtoehto,olen ottamassa itselle lagoton kaveriksi juuri collien.
Omasta mielestä borderterrieri ois just sulle tehty rotu. Borderi on onnellinen ku se saa olla omistajansa/perheensä kanssa kaikkialla mukana, mitää erityistä toimintaa se ei välttämättä kaipaa jos se sais pyöriä sun kanssas tallilla päivät pitkät. Rotuna erittäin terve, turkki on suhteellisen helppohoitoinen ja uimista useimmat bortsut rakastavat. Borderit on myös hyvin seurallisia ja ihmisrakkaita ja tulevat toimeen hevosten ja toisten koirien kanssa. Rotu sopii myös monipuoliseen harrastamiseen, kuten agilityyn ja moniin muihin lajeihin.
Kun olet tallilla käyvä, suosittelen unohtamaan ainakin kaiken rotuiset colliet. Vaikka ne niin ihania ovatkin ja itselläni on niitä kaksin kappalein, en uskalla niitä mukaan ottaa tallille. Ne ovat todella allergisia yleisimmille matolääkkeille, joita hevosilla käytetään. Jos syövät sitten hevosen lantaa (niin kuin koirat miltei aina tekevät!), voivat saada todella vakavia seurauksia.
Käyttökoirarotuinen olisi sinulle paras, mutta tarvitsevat jämäkät ja määrätietoiset otteet. Hevosihmiselle se tuskin on suurikaan vaikeus, talleillakin kun pyörii paljon koiria. Jackrusselleita näkee talleilla paljon ja ovat todella ponnekkaita otuksia. Rotu auttaa määrittämään hieman koiran tulevia piirteitä, mutta on kyllä luonne enemmänkin koirakohtainen kuin rotukohtainen. Voisit myös harkita kenties sekarotuista koiraa...? Näillä on useimmiten vähiten sairauksia, kun perinnöllisten sairauksien riski pienenee (tietysti poikkeus vahvistaa aina säännön).
Kannattaa kysellä kasvattajilta, jotka ovat kennelliiton jäseniä! He vastaavat usein mielellään kysymyksiin ja ovat luotettavia lähteitä. Ja lue koiran omistajille tarkoitettua kirjallisuutta! Itseni kohdalla auttoivat valtavasti ja tulee ajatelleeksi asioita, jotka eivät olisi muuten tulleet mieleenikään!
Mitä tarkoittaa käyttökoirarotu ? Eivätkös collietkin ole käyttökoiria, kun niillä on rodunominaiset käyttötarkoitukset ?
Minäkin ihmettelen sitä, kuinka ihmiset erottelevat käyttökoirarodut seurakoiraroduista.
Sanoisin että joku paimenkoira,, mutta ehdottaisin saksanpaimenkoiraa.
Toivon ihan todella ettei aloittaja päätynyt espanjanvesikoiraan :(
samaa toivon minäkin.
nallemainen ulkonäkö on hämäävä, koska kyseessä on paljon aktivointia ja sosiaalistamista tarvitseva, luonnostaan vieraita kohtaan varautunut rotu. rodun sisällä on paljon vaihtelevuutta luonteissa, joidenkin kanssa voi lenkkeillä vain yöllä ettei vahingossakaan törmätä vastaantulijoihin.. toisilla voi olla erittäin voimakas saalistus- tai vahtivietti, joka ei ole seurakoiralle toivottava ominaisuus. lisäksi monet perrot ovat haukkuherkkiä ja arkojakin koiria esiintyy lukumäärään nähden paljon. en todellakaan suosittele ensimmäiseksi koiraksi tai pelkäksi lapsen seurakoiraksi ja leikkikaveriksi!