Pahin koululiikuntamuistosi?

Voin aloittaa kertomalla osan (ei ehkä kaikken kauhemipia kokemuksiani liikunnasta).

Opettaja meillä on aina ollut kiva, mutta traumani johtuvatkin lähinnä siitä itse ryhmästä.

- Ala-asteen huutojaot, jossa jäin joka kerta kuuden vuoden ajan viimeiseksi tai viimeisten joukkoon. Se oli todella kamalan tuntoista. Onneksi ala-asteen jälkeen jaot on tehty muilla tavoin. Viimeksi rippileirillä oli huutojaon tyylistä, ja se ei ollut mikään yllätys, että minä jäin viimeiseksi. Oikeasti ei voi sanoin kuvata, miten ikävä ja nöyryyttävä tunne on seistä siellä viimeisenä. varsinkin, jos siihen liittyy päivän selvästi se, että on koulukiusattu "nynnerö" (kuten minä) ja siksi kukaan ei edes halua samaan joukkueeseen. Tietenkin jonkun on pakko olla viimeinen, mutta ei se sitä tosi asiaa poista, että viimeisenä on todella kamalaa.

- Ryhmäpeleissä kukaan ei heitä minulle palloa. Turhauttavaa hyppiä kentällä 2 tuntia, kun kukaan ei edes huomaa. Palloa ainakin meillä voidaan heittää vain ryhmän urheilijatytöille tai omalle kaverille, mutta ei missään nimessä minulle, koska en ole urheilijatyttö eikä mninulla ole urheilijatyttökaveria. Tämä on hirveän raivostuttavaa. Varsinkin jos nämä vielä valittavat suureen äöneen opettajan kuullen, että "tyhmää ku noi ei pelaa yhtää!!!!"

- Yleisurheilusta jäi traumat, kun muut eivät edes viitsineet olla sen verran kohteliaita, että olisivat yrittäneet peitellä nauruaan, vaan hihitellä ja kuiskia piti päin naamaa, kun heitin kuulaa luokan pienimmän tuloksen, hypin pittuuta vähiten, korkedessa en päässyt kepukan yli vaikka se oli matalimmalla tasolla jne.

- Sitten nämä "vittu, sun takias me taas hävittiin!!!!11" -idiootit.

- Ainaiset valitukset. Jos en osunut pesiksessä palloon, heti oltiin itkemässä ja kirkumassa, että "osu nyt siihen palloon, saatana", kaikki on väärin, mitä teen: jos pesiksessä lähdin juoksemaan, puolet kirkuu, että "JUOKSE!!" ja puoelt samaan aikaan "EI VIELÄ!!!" ja sama kumpaa tekee, tulos on sama: "Oliko pakko tehdä noin??". Jos ei saanut palloa kiinni, niin heti "no eikö voi ottaa sitä kiinni??"
Sama toistuu muissakin lajeissa, mutta jostain syystä pesäpallossa kaikken eniten.

Koulkiusatulle koululiikunta on paikka, jossa helvetti pääsee ehdottomasti irti. Tuossa ei edes ollut kaikken pahipia kokemuksiani.

Traumat on jäänyt, enkä tuskin enää ikinä halua osallistua lajiin, mikä edellyttää ryhmässä liikkumista tai muutenkaan liikuntaa.

Mun on nyt ihan pakko kirjottaa, koska tällanen keskustelu kerran on alotettu. Jos joku tunnistaa mut tästä jutusta, etenkin joku niistä suunsoittajista, niin se on hyvä, koska nytpähän tiedätte, miltä musta tuntu, ja tuntuu vieläkin.
Oon ekaluokasta asti ollu se huono pelaaja joukkuepeleissä. Muistan, kuinka ala-asteella kerran yks poika talutti mut lentopallokentältä pois, koska en osannu pelata. Ja tää oli vaan yks esimerkki. Mä en muista ala-asteelta enkä yläasteelta AINUTTAKAAN liikuntatuntia, jolla mulle EI oltais sanottu jotain tai jolla mua ei oltais katottu oudosti, kun mä en liiku kentällä tarpeeks, en juokse hulluna pallon perässä jne. Mä en yksinkertasesti jaksanu yrittää, koska mä olin aina kaikille kuin ilmaa. Oon aina ollu tosi hiljanen, ujo ja varautunu, niin myös liikkatunneilla. Oon nyt lukion toisella, ja jätin tänä syksynä menemättä yhelle vapaaehtoselle liikunnan kurssille VAIN siksi, että olin niin väsyny ja kyllästyny niihin syyttäviin katseisiin, nauruun jota mä en MUKA huomaa, sanoihin jotka satuttaa niin paljon. Mä vihaan sydämeni kyllyydestä KAIKKIA joukkuepelejä, ja ärsyyntyneenä kuuntelen kuinka mun bestis ylistää esim. sählyä ja koripalloa. Mun sydän hakkas täysiä JOKA liikuntatunnilla. Olin aina niin paniikissa, että en pystyny juoksemaan kentällä saati osumaan palloon (jos se nyt ylipäätään joskus mulle vahingossa tuli). Mä oon aina ollu kentällä kaikille kuin ilmaa, ihan sama vaikka mua ei olis siellä edes ollu. Ne kaikki ilmeisesti kuvittelee, että mulla ei oo tunteita ollenkaan, että mä en tunne mitään, että mua saa kohdella ihan miten lystää, enkä mä välitä ollenkaan. Mulle saa huudella ja sanoa ihan mitä vaan, koska mä en sano ikinä vastaan. Oon aina ollu epäsuosittu ja mua pidetään koulussa nössönä ja tyhmänä. En ikinä varmaan tuu vapaa-aikananikaan harrastamaan mitään liikuntaa, kiitos kaikkien niiden lukuisten henkilöiden, jotka on tehny liikunnasta mulle vastenmielisen asian!!! Kiitos!!!

Pahin muistoni on RUOTSALAINEN PEKKA! Tämä entinen lentopallovalmentaja, jolla oli aina shortsit jalassa joissa luki herkkupala.
Muistan kun hän pisti juoksemaan 2000m vastatuuleen keskellä kylmintä syksyä, jonka jälkeen kurkku oli pari päivää kipeänä.
Sählyssä aina hävinnyt joukkue joutui tekemään 20 etunojapunnerrusta. Aina suihkussa hän oli seuraamassa perässä.
Hän oli niin paha ihminen että hänelle annettiin toinen työ. Homma jossa hän joutui valmentamaan nuoria, jotka ovat väkivaltaisuuden tai muun syyn takia joutuneet perhekotiin.
Hän oli ihminen, jonka takia en harrastanut koululiikuntaa pariin vuoteen.
Hän on Ruotsalainen Pekka, itsensä kaikkivaltiaan pirun lähettämä demoni meidän ihmisten kiusaksi.

Kerran ylä-asteen liikuntatunnilla mut laitettiin maalivahdiksi jalkapallossa, ja mulkut huomasivat että pelkään palloa ku nämä potkivat sitä täysillä mun naamaan kolmen metrin päästä kun kukaan ei pahemmin viitsinyt puolustaa.
Sitten kaikki alkoi potkia mua sillä pallolla, myös oma "joukkue". Kun eivät osuneet niin pari niistä piti kiinni ja muut potki palloa naamaan.
Karkuunkaan ei viitsinyt heti maalista lähteä, ja homma loppui vasta kun opettaja tuli.
Tietenkään tämä opettaja ei mitään välittänyt tästä vaikka hyvin näki mikä oli homman nimi.

Tollaset muistot&mustelmat jäi..muutenkin liikunta koulussa yhtä helvettiä edellä mainituista syistä, ja joukkueurheilua kohtaan tunnen kammoa.
No pitkänmatkan juoksulajeissa oli mukava ohittaa muutama tervakeuhko.

Mun mielest se oli kauheeta ku en suostunu telinevoimisteluun kasilla...Sit mut pakotettiin siihe ja kaikki vaikeimmat jutut tuli mulle. Sit ku meille oli tulossa kevätjuhla ja mut valittiin esitykseen jos piti (*rumpujen pärinää*) TELINEVOIMISTELLA! Mä epäonnistuin ja mokasin...ja pahemman kerran. Tuli lintsattuu liikkatunneilta siinä koulussa ku ope oli nii vittumainen. Mut onneks vaihoin kouluu ja sain kivemman liikkamaikan...... :)

..Viikon kauhein hetki! -Keskiviikko klo. 12-14!
..Jolloin yllätys yllätys on liikuntaa! ..Suurin osa näistä kirjotuksista on oikeesti just kun minunkin elämästä! ..Mutta en ole kertaakaan lintsannut yheltäkään liikuntatunnilta.. Aina oon pinnistelly ne loppuun asti. Olen nyt ysillä ja yksi ainoa helvetin liikuntatunti peruskoulussa jäljellä! ..Minulla ei ole mitään hajuu, millasta liikunta on lukiossa, mutta se lohtu on, että ne ihmiset, jotka minua eniten ovat kiusanneet eivät tule lukioon! :)

..Nykyisin inhoan melkein kaikkia joukkuelajeja ja olen niissä aivan surkea.. johtuisiko siitä, ettei koskaan ole mahdollisuutta kokeilla niitä, kun kukaan ei palloa syötä ja ei uskalla mitään tehdä, kun kaiki mitä tekee on väärin! ..Jos joskus pallo vahingossa mulle tulee, menen ihan paniikkiin.. ja siinä sit onnistun aina antaa sen vastustajale tai tekee oman maalin. ..Mutta.. kaveriporukalla ollaan pelattu pesäpalloa! ..Ette usko, vaan se on täysin erilaista! ..Vaikka en koskaan osu palloon tai teen palon, niin kukaan ei valita.. kukaan ei hauku eikä huuda!

..Mutta yksinpeleissä (tenniksessä, sulkapallossa) olen paljon parempi, kuin ne kiusaajat! ..Ja tennis ja sulkapallo onkin sitten homojen lajeja! ..Näitä lajeja meillä on ollut vain kerran molempia koko lukuvuonna! ..eikä opettaja ota niitä edes arvosteluun, koska ne ei ollut pakollisia, vaan halukaat saivat mennä jalkapalloa pelaamaan!

..Juu.. ei mulla tässä oikeastaan mitään muistoa ollut.. tai no.. kaikki liikuntatunnit on yhtä isoa pahinta muistoa! ..ja niistä ei varmaan tarkemmin tartte kertoa, kun tässä jo aiemmin ollaan aika paljon mainittu samoja kokemuksia, kuin minulla!

Ehdottomasti hirvein liikkatunnin muistoni on se kun pervo opettajamme vei meidät pikku juoksulle metsään. (juoksun aikana sai kerättyä "pisteitä" tekemällä erilaisia tehtäviä) ja sitten muutaman kilsan ja parin tehtävän jälkeen oli luvassa kaksi pistettä sille joka kusee housuun, ja hän näytti ensin itse mallia! Sen näki että housut edestä kastui joten hän todella kusi housuunsa siellä keskellä helvetin metsää liikkatunnilla! Sitten vielä yksi perseennuolija oppilas meni ja teki sen perässä. Ja maikka ei sitten saanut edes kenkää vaikka sitä yritettiinkin. Muutenkaan hän ei muuta tee kuin puhuu pervoja jne. Viime tiistaina oli vastaava juoksulenkki ja silloin hän jakeli ruoskaniskuja kepillä perseelle ja jälkiä sitten ihailtiin paljaalta iholta. Voi helevetti kuule näistä ysiluokan jätkien liikkatunneista saisi niin pervon kirjan että se varmaan sensuroitaisiin heti ensitekijöiksi.
Lisäksi hän päästi pari oppilasta (toinen oli se joka kusi aiemmin housuunsa) hyppäämään vaatteet päällä helvetin likaiseen jokeen. No näkyihän se nostavana tekijänä numeroissa näillä...
Uskon että jokainen joka Karjaalla asuu tietää kenestä puhun...

karmeinta oli ehdottomasti tämä:
taisin olla toidella tai kolmannella luokalla kun liikunta tunnin lopussa jokaisen piti heittää kolme koria (siis koripalloa koriin) ja sen jälkeen sai lähteä syömään, liikunta tunti oli jus ennen ruokailua, no minä tosi pienenä hintelänä tyttönän heitin aina vuorollani ohi ja olin liikuntasalissa viimeisenä jouduin heittämään palloa niin kauan että seuraava tunti alkoi ja en päässyt ollenkaan syömää, täs tä kammo koripalloon.
No yläasteela oli ehkä tämä Jollei oteta huomioon noito kauheita valintoja jossa jäi aina viimeisten joukkoo, meidän piti valmistaa joku tanssi eisitys ja esittää se muille no ei välttämättä kuullosta pahalta mut josei oo yhtään sävelkorvaa ja eikä oo tanssinut paljoa ni ei se oo kivaa ja muut sai sit antaa arvosanan... ja nää nirppanoka open lellikit urheilu hullut no tottakain nauro sit vaikka en ollut läheskään huonoin mut en ollut sit niiten suosikki. No sä sanoit et ei tänne parhaita muistoi mut mun on pakko kirjoittaa paras muisto on ehdottomasti se ku pari viikkoo myöhemmin tosta tanssi jutusta järjestettii kilpailu sulkapallossa ja voitin koko kisan myös nää urheillu blondit kyl ne oli sit kateita ja toinen ehkä kaikkein paras muisto on ysi luokalta ku meidän luokka voitti luokkien välisen pesäpallo ottelun ku minä löin kunnarin, se oli hauska juttu kun harjoituksissa pojat pakotti lyömään sellaisella pienellä mailalla ja kisassa löin kaikkein isoimmalla ja painavimmalla ja ihan vaan siitä syystä että halusin näyttää et pienelläkin on käsissä voimaa...

Liikunnanopettajilla ei ole oikeutta pakottaa ketään oppilasta osallistumaan sellaisiin urheilusuorituksiin, joita oppilas ei halua suorittaa. Oppilaalla on täysi oikeus kieltäytyä annetusta tehtävästä. Tämä voi tosin vaikuttaa liikunnasta annettuun arvosanaan. Myöskään jälki-istuntoa ei voida antaa, jos oppilas on tunnilla, vaikka ei tekisi mitään. Sama koskee kaikkia muitakin oppiaineita.

Todellakin ei se ole noista urheilulajeista kiinni jos ne toiset pelaajat ovat uunoja, eli ei urheilua kannata heittää

Ei se paska tapa vaan sen syönti

liikuntaa.... joukkuepelit olivat ala-asteella painajaista. kuitenkin jo 5. luokalla olin jo niin kyyninen ja ilkeä kusipää ettei minun annettu osallistua, ja se ei haitannut yhtään. "Jaa-ha, Marko voikin sitten lähteä jos se on noin vaikeeta"
"tänään on jalkapalloa, ja Marko voi sitten mennä tekemään jotain muuta"

Mä vihaan oikeesti koululiikuntaa, enemmän ku mitään muuta tässä maailmassa. Meen ens vuonna ysille, ja ainoa mikä pelottaa on koululiikunta.
Itse olen saanut traumat uinnista. Voiko ketään pakottaa nakuilemaan luokkatovereiden edessä?
On toki oppilaita jotka vaikka strippaisivat opettajien edessä jos niin vaadittaisiin, mutta ihmiset ovat erilaisia! Ei ketään voi pakottaa
uimaan. Monet teini-ikäiset häpeävät oikeasti vartaloaan ja uinnista useimmiten tulee helvetti.
Omassa koulussani ei varmaan kukaan pidä liikunnasta. Koululiikunta on lopullisesti pilannut intoni liikuntaan ja vannon ettei minua KOSKAAN ei KOSKAAn tulla näkemään uimahallissa eikä uimassa!!! Noudatan liikuntaboikottia samoin kuin paras ystäväni, koska jo pelkkä sana "koululiikunta" saa veremme kiehumaan.
Jotain tässä yhteiskunnassa on PAHASTI vialla!
!!!

Nostan tällaisen vanhan ketjun, jos joku muukin haluaa kertoa kokemuksistaan.

Itse olen henkilökohtaisesti vihannut koululiikuntaa, ja vihaan vieläkin. Ysiluokan ja lukion liikkatunnit on vielä edessä, ja kammottaa valmiiksi. Tosin, minun liikuntakammoni ja muutenkin epäsosiaalisuuteni ovat paranemaan päiv, joten haaveissa on, että lukioon mennessä olisin päässyt eroon tästä liikuntavihasta.

Ala-asteelta saakka liikkatunnit ovat olleet niin kauheita, että liikunta on jäänyt vapaa-ajaltakin kokonaan pois. Onnittelut, Suomen koulutusjärjestelmä, olette saaneet nuoret harrastamaan tunnin urheilua (eli "urheilua" - feikkijuoksua ja eilisen ajattelua) tunnin viikossa - aikaisempien tuntikausien sijaan.

Haha, minulla näitä löytyy myöskin. Ironisinta on se, että minä tyhmä menin valitsemaan liikunnan valinnaiseksi täksi vuodeksi, koska porukkaa näytti olevan vähiten siinä, ja vaikutti kivoilta.
Jos pelaan, pelaan väkivaltaisesti, saan kuulla valitusta. Sitten kun yritän olla pelaamatta väkivaltaisesti, niin tulee valitusta kun en yritä. Ne vitun idiootit eivät ole tajunneet, etten minä tahallani törmäile ihmisiin, omaan vain maailman paskimman mittasuhteitten hahmottamiskyvyn, että en huomaa kuinka lähellä ihmiset oikeasti on. Plus voimankäyttö on ainoa missä olen hyvä, koska tarkkuus ja tähtäys kusee kyllä ihan täysillä.
Mutta pahimmat on paritanssitunnit... Helevetti, kun pitää olla niin peräjunttilaa, eikä voitaisi antaa vain tyttöjen tanssia keskenään. Paljon helpompaa, kun ne sentään ottavat tällaiset paljon rennommin, kun taas pojat on niin helevetin kauhuissaan, kun pitäisi tyttöä tanssittaa. Sitten kun minä olen aina ollut tällainen joka ei ole poikien mieleen, niin se on sellaista saatanan naurua, kun joudun jonkun pariksi. Ihan kuin itse olisin muka halunnut. Pitää hakea tyttöä tanssimaan, aina olen viimeinen. Se joka joutuu hakemaan, saa naurut ja säälintoivotukset osakseen. Eniten vituttaa, kun on omia kaveripoikia liikunnassa mukana, ja antavat ilman ongelmia minun kokea sen nöyryytyksen, kun menevät hakemaan jotain nättiä ja kivaa tyttöä.
Sitten se kun aina valitaan viimeiseksi, aina minä olen se joka tippuu porukasta. Kukaan hemmetti ei välitä, opettajan pitää tulla laittamaan minut johonkin ryhmään. Ei nöyryytyksellä ole rajaa

Mulla ei ole ainuttakaan hyvää muistoa koulu liikasta...
Ne kaikki kerrat oli yhtä Helvettiä, kun muutenki olin aika epä-suosittu.
Yks Pahimpia muistoja liikka tunnilta oli kyll 7.luokan Cooperin testi....

Joo-o se oli mahtavaa, 7.e ja 7.f pojat ja tytöt Naureskeli sivust ku juoksin kaato sateessa...(Ne oli jo juosseet sen)....8.luokal lintsasin koko testin ja tein sen sit parin muun tyypin kaa jotka oli ollu kans pois sinä päivänä.

On kyl. muitakin huonoja muistoja.... lähinnä ryhmä peleissä .
Esim. Pesiksessä kun olin syöttäjänä , meijän luokkalainen poika löi muo "vahingossa" pesis mailalla päähän kun oli muka yrittämäs osua palloon...Ei siinä pahemmin käynyt(Sain mustan silmän),jouduin terkkarille ja sain vapautuksen siltä liikunta tunnilta

Meni noi pelit aina vähän väkivaltaseksi kun mä olin mukana =.=

(En ollut NIIN huono liikunnas, mutta kun olin sellainen kun olin ni musta ei vaan tykätty)

Miten joku on niin hullu että lyö toista mailalla.Olin itse aina luokassani se kaikista parhain.Mut valittiin ekaks ja kaikkee.Mut kun olin itse valkki valitsin ensiksi ne jotka valitaan vikaksi ja kannustin heitä.Jos joku haukkui sanoin että:On varmaan hienoa haukkua jotain joka yrittää ja vastaavaa.Sain ala-asteella liikunta stipendin,voitin koulun kisoja,liikunta toisten kannustamis jutun ja paljon muuta johon kuului hymy-patsas.Ylä-asteella opettajat eivät enään arvostaneet kannustustani :P.Syötin myös kaikille tasa-puolisesti.Kerran kiusaaja yritti haukkua ja tapella mun kanssa mut kun ekasta lyönnistä kaadut maahan 157 senttisen viitosluokkalaisen toimesta,et halua yrittää uudestaan.Sain paljon jälki-istuntoja nuorempien ja heikoimpien puolustamisesta (yleensä vasta silloin kun kiusaaja kertoo:nyt mä vittu pieksen sut).Kavereits kyllä riitti ja riittää edelleen

Jotkut tyypit, joilla on liikunnan numero 9-10 ottaa vaan liian tosissaan koululiikunnan. Senhän pitäisi olla hauskaa eikä mitään ainaista kilpailua paremmuudesta.

Itse olin ala- ja yläasteella aina jaoissa viimeinen, enkä koskaan antanut sen masentaa tai häiritä millään tavalla, koska yritin kuitenkin aina parhaani kaikissa peleissä ym. enkä vain seisoskellut, vaikka pelit eivät sinänsä kiinnostaneetkaan kauheasti. En ollut huonokuntoinen, mutta muuten vain huono joukkuelajeissa, mutta todistukseen sain silti numeroksi 8.

Jonkun on pakko olla viimeinen.

Ala-asteen liikkatunnit oli vittumaisia kun mut valittiin (ihan aiheesta) aina viimesten joukossa ja pesäpallo oli aina nöyryytys kun pääsi lyömään, silloin sain osakseni jatkuvaa vittuilua ja ragea. Yläasteella jälkimmäistä ei ole kun osaan viimein pelata lajeja jotenkuten, mutta edelleen oon yks viimesistä valinnoista joukkuepeleissä ja joudun aina pakiks eikä mulle syötetä. Good times.

uinti:'( ihan hirveetä on kuulla opelt et seuraacal kerral sit uintii! keksin viimekerralkii tekosyitä niin kauna kunnes olin siel yksin.. ja mulla on oikeesti syyni..

Koululiikuntaan olis syytä tehdä kaks muutosta, ja sitten kaikki olis tyytyväisiä:
1) Liikunnasta suoritsmerkintä arvosanan sijaan.
2) Joukkuepeleissä ns. urheilijatyypit pelais toisiaan vastaan ja vähemmän liikuntaa harrastavat toisiaan vastaan. Jokainen saisi päättää kumpaan ryhmään menee, veikkaisin että aika lailla tasan tulisi molempiin. Näin ei meidän koululiikuntaa vihaavien tarvis kestää liikuntahullujen valitusta ja voitas pelata omaa tasoa vastaavien pelaajien kanssa.

Viimeisen liikuntatunnin (koskaan) loppu.

No ala-asteel ehdottomasti pahimmat oli uiminen ja sähly!
Meil oli tokal luokal kaks viikkoo uimista putkeen, koska meiän koulu oli voittanu jotku uimakisat ja sen takii saatii uimaopetus.
Meitä oli vaan kolme kahdestakymmenestä jotka ei osannu uida, ja neki oppi suunnilleen neljäs päiväs -,-
Sitte se opettaja pakotti mut siihe isoon altaaseen vaikken osannu uida ja pelkäsin uimista! Sain hirveet traumat!
Sitte vitosella kun en halunnu uimaan koska pelkäsin sitä, mut määrättiin vittumaisten kutosten kanssa samaan liikuntaan!
Kutosella mä kuitenkin hankin YKSITYISEN uimaopetuksen, ja heti opin uimaan!

Sählyä pelkäsin, koska ei ollu sisäpelikenkiä. Pelkäsin palloo ihan mielettömästi. Nykyään on ne kengät, ja oon jopa ihan hyvä sählys.

Parhaat muistot on yläasteen kuntotestit joissa voitin vatsalihaksissa ne kaikki sixpack-jätkät! Ja 2km juoksu, jossa pärjäsin hyvin! Mut PARAS kaikista oli se, kun tunnin päätteeksi oli sählyssä kisa, että kaikki jotka saa maalin, pääsee aikasemmin syömään, eikä tarvii siivota salia. Olin ainoa joka sai 2 maalia, ja kaikkein mahtavinta oli se, että ne liikkaluokkalaiset ja se maalivahti kehu mua ekan kerran koko seiskan aikana!!!

Meikäläinen ei paljoa inhonnut liikuntaa koska pärjäsin ihan hyvin useimmissa joukkuelajeissa mutta uinti ja tanssiharjoitukset olivat täysin perseestä.

Uinti vitutti koska selässä on helvetinmoiset arvet mitä en jostain kumman syystä halua kauheasti näytellä. No sitten oli hienoa, varsinkin valinnaisliikassa kun kaikki saatana tuijottivat selkääni ja naureskelivat takana. Yhdeksännellä luokalla kävin uimassa kerran, valinnaisliikunnassa en kertaakaan.

Tanssiharjoitukset olivat myös perseestä koska en kuulunut niihin suosittuihin tyyppeihin, enkä osannut tanssia paskaakaan niin oli aina helvetin hienoa nähdä tyttöjen pettyneet ilmeet kun jouduin heidän parikseen. Lintsasin niistä tanssiaisista kasilla ja ysillä eikä harmita ollenkaan.

Valinnaisliikunnasta en jaksa lähteä kirjoittamaan pitkää tekstiä niin tiivisttettynä: Koululiikunnan täysin todesta ottavia urheilijoita, pissishuoria ja jotain "koviksia" ketkä olivat siellä vain siitä syystä, että sai perseillä pari tuntia jonkun tylsän valinnaisaineen sijaan. Siitäkin lintsasin viimeisen kuukauden eikä sekään harmita ollenkaan. Sain silti kasin, mikä varmaan kertoo aika paljon siitä millainen ryhmä oli kyseessä. Vieläkin pistää vihaksi, vittu.

- Aina huutojaoissa viimeisten joukossa tai vikana
- En tajunnut pesäpallon sääntöjä ja ei luoja sitä valitusten määrää!!
- Ala-asteella keilattiin liikuntasalissa ja mun ryhmässä oli yks tyttö, joka mulkoili ja tiuski mulle koko ajan, syy: täysin tuntematon
- Naurettiin, kun en osannut kärrynpyörää. Tosin naurettiin sielä muillekin, jotka ei osannut
- Jäin AINA jälkeen, kun hiihdettiin ja opettaja valitti
- Kaikki suihkuun ja opettaja kyyläs siinä suihkun vieressä kädet lanteilla
- Uimaopettaja valitti, kun en osannut uida

-Sain pesäpallon naamaan ja kaikki nauro

-minua haukuttiin aina hitaaksi ja läskiksi

-minut valittiin aina joukkueeseen vikana

Olen poika ja ainoa liikuntalaji jota vihaan on paritanssi. Inhoan sitä, kun tytöt pettyvät kun joutuvat parikseni. Tanssissa menen askelluksissa ihan sekaisin tai sitten asento on väärin. Ja kun tanssi on ohi tyttö menee puhumaan musta paskaa joillekkin kavereilleen esim. "Vittu ku toi on niin paska tanssimaan". Muuten tykkään liikunnasta paljon ja eniten pidän jalkapallosta ja juoksusta. Todistukseen sain 9 :)

Tää tapahtu 7luokalla, liikunnan ope pakotti mut käyttämään tamppoonia ku oli uintii, sattu ihan vitusti.
En oo kyllä sen jälkeen halunnu paljoo uimaan koulun kanssa, ja muutenkin vihaan nykyään sitä opettajaa.
Ja muutenkin, mua haukutaan luuseriksi liikuntatunneilla koska en vaa osaa mitää ja oon kömpelö yms muuta paskaa.

Hoh, koululiikunta ei ole liikuntaa.
Se on opettajan valvoma kiusaustuokio.

meillä kun oli viime vuonna 5luokalla tanssia niin meidän luokalla ei ollut kuin 9tyttöä ja noin 25poikaa joten 6luokan tytöt tulivat myös mukaan jolloin tyttöjä oli tarpeeksi ja joillakin oli jotkut ns tanssikengät siis noin 10sentin korkkarit ja sit mun ihastus ja meillä oli ollut jotain pientää säätöö siinä muutama kuukaus takaperin niin me oltiin parit ja sit kun sillä oli kans jotku 10sent korot niin ai että kun failasin makeasti tanssittiin siinä ihan perus ja kun mä oon tällänen pätkä ja kömpelys niin tuijotin vaan sen tissivälii ja sillä oli tosi avonainen paita sitten astelin mukana ja kun se oli mua noin 15cm pidempi niin sitten kun astuin sen jalan päälle se kaatu mun pää upposi sen muhkeitten tissejen väliin ja kaaduttiin siinä molemmat ei lol kun kaikki nauro kun me maataan siinä päällekkäin mun pää sen tissejen välissä ja kun nousen niin hirvee boner koko luokka silleen "DAAM YOU THE MAN!" sen jälkeen ei kyllä oo ikinä mulle puhunu kattonu vaan vihasesti ja murahtanu "HMP!"

Koululuistelu, en osaa ollenkaan kun en vapaa-ajalla luistele. En osaa luistella takaperin ja kaikki nauraa....

Sain ysiluokan keväällä niveltulehduksen, joka esti liikunnan kokonaan. Opettaja ei ilmeisesti uskonut vaikka asiaa miten selitettiin, koska jouduin tunneille yhä ilmestymään, toisin kuin maikan suosikit, jotka saivat lähteä kotiin heti kun keksivät että nyt on maha vähän kipeä. Niinpä päädyin myös uimatunnin ajaksi sinne uimahalliin istumaan. Lopputuloksena vietinkin sitten illan lääkärni vastaanotolla ja lääkehuuruissa kun nivelet turposivat siinä kuumassa ja kosteassa ilmassa. Sitten vielä pisteeksi i:n päälle opettaja laski numeroani aiheutettuaan minulle ensin kohtuutonta kärsimystä. Aina olen kykyni mukaan kuitenkin kiltisti liikkaan osallistunut ja kaikkea kokeillut, joten mistään omasta asennevammasta ei ole kyse.

Ei liene ihme, että lukion liikunnasta sain lopulta vapautuksen.

Niitä on mulla tosi paljon,mutta tässä jotain niistä:

-Juuri tänään pallo lensi päin mun naamaa kun oli lentopalloa.Tosi mukavaa,sattuihan sitten päätä sitten jonkin aikaa.Ps.Epäilen että se tehtiin tahallaan,mutta en ole varma.Varmaan ne coolin esittäjä pojat kyseessä.


-Move testin viiva juoksu.Se oli täysi painajainen!Muistan yhä sen tunteen:Kun se loppui,olin tosi hengästynyt enkä saanut henkeä edes kunnolla!


-Se kun meidän luokan pojat,ei ihan kaikki sanoo vitsillä jos olen niitten tiimissä parhaaksi pelaajaksi nauraen päälle.


-Se kun pojat ottavat pelin niin tosissaan että vaikuttaa kuin heilä olisi siitä henki kyseessä.


-Se kun luokan poika pilaa mun pelin esim:Heittämällä,ehkä tahallaan pallon naamaan,joka kävi kerran myös koripallolla ja Kaatamalla minut tahallaan maahan.


-Se kun liikunta tunnilla harjoitellaan itsenäisyyspäivän juhlan tanssia.Kamalaa!


-Se kun pojat haukkuu.Niin rasittavaa!Ps:Niin kaikki eivät tee,ja joskus se saattaa saada minulle sisäistä vihaa,joka siirtyy hiukan ulkopuolelle,varsinkin jos se on toisessa joukkueessa.Se saa minulle voimaa kostaa se sille,jolloin aijon voittaa pelin ja näyttää sille voimani.siitä on siis hyötyä ja olen silloin enemmän pelissä mukana!



Ps:Jos joku nyt tässä epäilee kiusaammista,en oikein epäilisi sitä.Sitten he kiusaisi kaikkia luokkani tyttöjä joihin kuulun minä,ja yhtä luokkani poikaa.

Mä oon muuten tuo äsköisessä kohdassa oleva tyyppi,ja tänään harjoitellaan sitä tanssimista:(Help me!