Koti-ikävä

Minä olen asunut yhdessä Pohjoismaista 12 v, ja olen 3 lapsen äiti. Kuopuksen isä on kuollut, mutta kahden vanhimmaisen isä asuu täällä ja lapset ovat joka toinen viikonloppu isänsä perheen luona. Me muutamme heinäkuun alussa, ja minä olen epävarma mihin. Olen löytänyt ystävän kotimaasta, ja kaipuu kotimaahan ja hänen luokse on kasvanut suureksi. Lisäksi koko sukuni asuu siellä. Lapset ovat asuneet koko ikänsä täällä ja minä en valitettavasti ole opettanut heille kunnolla Suomen kieltä. Vanhimmainen ymmärtää eniten suomea, mutta kukaan lapsista ei puhu Suomea lausetasolla. En kuitenkaan ole niin huolissani kielitaidosta, koska kielen lapset kyllä oppivat. Olen enemmän huolissani mitä tämä muutto mahdollisesti tekisi lapsille. Onko väärin "repiä" heidät pois täältä ja viedä toiseen maahan. Lapset eivät koe Suomea kotimaanansa luonnollisesti. Välimatkaa lasten isään tulisi n. 800 km, ja lasten isä ei tykkää muuttoajatuksesta. Jos hän haluaa, voi kieltää lasten rajan yli viemisen, meillä on yhteishuoltajuus. Vanhin lapseni (10V) on sanonut, että hän jää isällensä jos muutan Suomeen nuorempien kanssa. Luulen, että hän todellakin tarkoittaa sitä. Eli on aika nurkkaanajettu olotila. Toisaalta pitäisi kai ajatella omaa hyvinvointia(kin), mutta kuinka pitkälle voi mennä sen ajattelemisessa, jos se menee lasten parhaan kanssa ristiin. Voinko äitinä lähteä toiseen maahan, ja jättää yhden lapsista isälleen. Hyvät äidit eivät varmaankaan semmoista tekisi. Lisäksi mietityttää olisiko kotimaahan muutto "kulttuurishokki" itsellekki, ja olisikohan vaikeaa sopeutua kotimaassa elämiseen 12 ulkomaan vuoden jälkeen.