Tätä varmaan kaikki luulee rakkausrunoks...se ei kuitenkaan ole. Se on kirjotettu siitä jonka ansiosta enää olen tässä. Se on outo jossain kohtaa...Mutta toivon et edes joku pystyis sitä ymmärtämään...
En minä.
Kävelet ohitseni kuin en olisi siinä.
Puhut hiljaa ja kuuntelen sanojasi kuin ne olisi viimeisesi.
Hymyilet enkä koskaan unohda sinua.
Käännyt puhuaksesi minulle ja minun on lämmin.
Kerrot jumalistasi ja minä unohdan omani.
Silmäsi saavat minut itkemään.
Haluaisin kertoa kuka sinä minulle olet.
Sanasi ovat viikkojeni voima ja odotan lisää.
Käännyt lähteäksesi ja kävelet pois.
Lämpö kaikkosi perääsi ja en minä oli taas tullut takaisin.
En minä.
Kävelet ohitseni kuin en olisi siinä.
Puhut hiljaa ja kuuntelen sanojasi kuin ne olisi viimeisesi.
Hymyilet enkä koskaan unohda sinua.
Käännyt puhuaksesi minulle ja minun on lämmin.
Kerrot jumalistasi ja minä unohdan omani.
Silmäsi saavat minut itkemään.
Haluaisin kertoa kuka sinä minulle olet.
Sanasi ovat viikkojeni voima ja odotan lisää.
Käännyt lähteäksesi ja kävelet pois.
Lämpö kaikkosi perääsi ja en minä oli taas tullut takaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella kaunis ja taitavasti muotoiltu runo!
...kiitos...=) se on yksi omasta mielesttäni parhaista runoista joita olen kirjoittanut.. tai ainakin sillä on eniten tunnearvoa sillä se on kirjoitettu oikeista asoista!
"Kuvitelma jotta kaikkensaantaneen runoilijan rakkaus, olisi vähäpätöistä..."
Häpiä itsiäsi hylkääväinen!
Joka et ymmärrä olevaisuutesi arvoa!
Katulamppu on kaunis.
Yksinäisenä yönä.
Moottoritiellä, kaukaa mäeltä katsottaessa.
Valomato, muiden tuottama...
Näyttää niin hyvältä ja kaukaiselta.
Mutta sopii sielun maisemiin.
En kiellä jotta Sinulla on hyvännäköinen pyörä.
Mutta miksi voimasi tuhlaat puheisiin olemattomiin!
Aja pois!
Mutta tulen kahden ja puolenlitran koneella...
Perässäsi ja ohitan Sinut!
Nämä sinun runosi tekevät kyllä vaikutuksen,
kauniita ovat, edellinen Rukous oli myös
puhutteleva.