Meillä harrastetaan vauva-agilitya kotiradalla, joka lähtee syöttötuolin alapuomien yli kömpimisellä ja ruokapöydän jalkojen pujottelulla sekä puolien ali ryömimisellä, jatkuen vapaasti heiluvan kiikkutuolin alittamiseen ja korituolia vasten nousemiseen (jossa kokeillaan joko pituus riittää kukan alimmille oksille) ja päättyy viimeiseen esteeseen nimeltään kiusaus.
Samaa rataa meillä tahkotaan kerta toisensa jälkeen varmaan kymmenen kierrosta päivässä, mutta edistystä ei tunnu tulevan suoritukseen, vaikka vauva on nousssut jo konttaamaankin aiemman radan läpi ryömimisen sijaan. Kiusaus este on siis pistorasia, joka olisi tarkoitus ohittaa ilman koskemista, vaikka miten mieli tekisi. Onko kokeneemmilla vauva-agility ohjaajilla antaa vinkkiä miten kiusauksista päästään täydellisesti yli ja suorituksesta rapsahtaa nolla tulos?
Samaa rataa meillä tahkotaan kerta toisensa jälkeen varmaan kymmenen kierrosta päivässä, mutta edistystä ei tunnu tulevan suoritukseen, vaikka vauva on nousssut jo konttaamaankin aiemman radan läpi ryömimisen sijaan. Kiusaus este on siis pistorasia, joka olisi tarkoitus ohittaa ilman koskemista, vaikka miten mieli tekisi. Onko kokeneemmilla vauva-agility ohjaajilla antaa vinkkiä miten kiusauksista päästään täydellisesti yli ja suorituksesta rapsahtaa nolla tulos?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen lämpimästi sellaisia pistorasioihin laitettavia suojatulppia. Niitä ei näppärinkään pienokainen saa nypittyä sieltä pois, ja voit olla välittämättä siitä, että lapsi vähän tutustuu niihin jännittäviin juttuihin seinässä. Nythän niistä tulee valtavan kiinnostavia, kun aikuiset suorastaan hätääntyvät kun lapsi menee niitä kohti. Ainakin huomiota saa takuuvarmasti jos menee pistorasiaa rassaamaan. :)
Näin ne näppärät ja äärimmäisen nokkelat mini-ihmiset hyppyyttävät meitä aikuisia. Ja sinäkin muka vauva-agilitya harrastat. Oletko varma, ettei se ole se vauva, joka siinä harrastaa vähän aikuis-agilitya? ;D
Tarina kertoo sähkömiehen talosta, jossa on vauva-agilityrata. Siellä on pistorasia, josta puuttuu pistorasia, kuten voi arvata, kun talon isäntä on sähkömies. Se ei tee asialle mitään, vaikka viitsii valittaa siitä maalarinteippi määrästä jonka olen "sähköreiän" päälle mättänyt tapetteja yhtään säälimättä... Nyt on ukaasi, että jos ei tällä viikolla reikä peity säällisellä pistorasialla, niin seuraava kerros on ilmastointiteippiä....
Minäkin sinuna kyllä uhkailisin jos millä teipillä! :D Ja voithan sopivan tilaisuuden tullen ottaa puhelinluettelon käsiin ja kovaäänisesti olla etsivinäsi sähkömiehen puhelinnumeroa. (Mä kyllä pian saattaisin soittaakin sähkömiehen taloon jos ei isäntä hommaa saisi kohtalaisen pikaisesti saisi tehtyä.) Mutta ymmärrän nyt tämän teidän haasteellisen vauva-agilityesteen vaativuuden. :/
Harmittaa vaan kun on itse valitsemat tapetit ja tykkään niistä.
Olen miettinyt soittamista sähköfirmaan, mutta kun sen uhoaminen kovaan ääneen ei auta kun isäntä on töissä aina silloin kun kyseiset firmat on auki... Kunhan tässä nyt hetken vielä kypsyn, niin taidan soittaa sähköfirmaan, jonka tiedän tekevän tällaisia keikkoja, eli mieheni työpaikalle ja kutsua sieltä sähkömiehen, luulisi siten saavan keljuilua miehelle myös työkavereilta, kun sen firman joku reipas sähkäri käy tekemässä korjauksen meillä. Ja ehkä kun tunnen omistajan pyydän häntä laittamaan työkeikka ilmoituksen oikein näkyvälle paikalle ja korostamaan vaikka muutamalla vaaleanpunaisella sydämen mallisella huutomerkillä, jotta varmasti työkeikka ei jää keneltäkään huomiotta keikkakalenterin välistä.
Tää oli hauskasti kirjoitettu, kiitos hyvistä nauruista! :)
Jos rata on vielä liian vaativa vauvalle, voisiko kiusauksen jättää siitä pois? Vaikkapa siirtää jokin sellainen tavara pistorasian eteen, jota vauva ei saa työnnettyä pois?