Meillä kasvatti lapsi 12 vuotias ja hänen äiti on alkoholisti. Lapsi sai synttärilahjaksi mummulta sekä papalta rahaa 30€ Lapsen äiti otti nämä rahat kenenkään kuulematta kuin salakähmää ja sanoi laittavansa ne parenpaan talteen.
Lapsi on nyt yli vuoden ajan pyytänyt niitä rahoja.
Koko ajan äiti sanoo erilaisia tekosyitä, oi unohdin, en löytänyt jne. Totuus on että ne rahat ovat viinakaupan kassassa hyvässä säästössä.
Miten voimme vaatia että äiti antaa tuon 30€ lapselleen. Me tykkäämme että se on rikos lasta kohtaan ja lapsi saa väärän kuvan mikä on oikein ja väärin.
Osaako joku neuvoa miten toimisimme.
Lapsi on nyt yli vuoden ajan pyytänyt niitä rahoja.
Koko ajan äiti sanoo erilaisia tekosyitä, oi unohdin, en löytänyt jne. Totuus on että ne rahat ovat viinakaupan kassassa hyvässä säästössä.
Miten voimme vaatia että äiti antaa tuon 30€ lapselleen. Me tykkäämme että se on rikos lasta kohtaan ja lapsi saa väärän kuvan mikä on oikein ja väärin.
Osaako joku neuvoa miten toimisimme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lievä kavallus, jos on saanut rahat luvallisesti itselleen esim. tarkoituksena säilyttää niitä ja näpistys, jos on vienyt rahat luvatta.
Jos lapsen äiti on lapsen edunvalvoja (huoltaja on yleensä myös edunvalvoja), hän saa päättää, mitä rahoille tekee.
Lapsi voi toki sitten täysi-ikäiseksi tultuaan vaatia vahingonkorvausta äidiltään. Eli käytännössä voi unohtaa ne rahat.
Jos lapsi on sijoitettu ja äiti on alkoholiongelmainen, niin tuskin hänellä on oikeutta hoitaa lapsensa raha-asioita, vaikka "virallinen" huoltaja olisikin. Vai kuvittelenko ihan väärin?
Vaikka tämä vajaavaltainen lapsi ei ole rahoja omalla työllään ansainnut, niin kyllähän hän saa taskurahoilla tehdä mitä huvittaa (minun mielestäni). Ja kyllähän vajaavaltainen saa määrätä siitä omaisuudestaan, minkä edunvalvoja on antanut hänelle omaan käyttöön. Vaikka isovanhemmat eivät olisikaan edunvalvojia, niin luokittelisin tämän lahjarahan (koska se on niin pieni summa) samaan kastiin. vai tulkitsenko tämänkin väärin?
Eli lopputulos on minun mielestäni niin, että äiti on voinut syyllistyä rikokseen. Ainakin näiden annettujen tietojen pohjalta.
Yritin huoltajaan liittämälläni kysymysmerkillä (kieltämättä huonosti) viitata siihen, onko lapsi otettu huostaan, jolloin äidin huoltajuus olisi tilapäisesti sivuutettu, vai onko kyse vain vapaaehtoisesta sijoituksesta kasvattivanhemmille, jolloin lapsen edunvalvonta olisi järjestettävä hankkimalla edunvalvoja lapselle ja jollei edunvalvojaa ole, on äiti huoltajana ja edunvalvojana oikeutettu päättämään edelleen lapsen raha-asioista.
Joten annetut tiedot eivät riitä vastauksen antamiseen.
Jos äiti on oikeutettu lapsen raha-asioiden hoitamiseen, niin onko hän sitten oikeutettu varastamaan rahat lapselta. Missä menee tuo raja? Saako lapsi vaatia rahoja vasta sitten kun hän on täysi-ikäinen?
Ei ole oikeutettu varastamaan. Siis en oikein tiedä miksi yleensä ajatellaan että vanhemmat voivat käyttää lastensa omaisuutta kuin omaansa, siis vaikka käyttää omiin elinkuluihinsa. Kuitenkin myös lasten vanhemmat huoltajan ominaisuudessa ovat samojen vastuiden ja velvollisuuksien alaisia, kuten muutkin holhottavien edusmiehet, jolloin myös he ovat tilivelvollisia ja tarvittaessa vahingonkorvausvelvollisia.
Tarkkaan ottaen tuossa tapauksessa olisi kai kavallus kyseessä, mutta annetun tunnusmerkistön perusteella on vaikea kovin tarkkaan sanoa täyttääkö tapaus rikosoikeudellisen teon tunnusmerkit. Lisäksi periaatteessa on aina mahdollisuus vedota paikallisiin holhousviranomaisiiin ja pyytää heitä selvittämään tapausta, jolloin he voivat tarvittaessa vaatia tiliselvityksen ja mikäli löytyy epäselvyyksiä, pyytää vahingonkorvausta päämiehelle ja tarvittaessa vaihtaa hohooja oikeustoimin. Päämies voi vaatia lisäksi itse vaatia vahingonkorvausta tultuaan täysi-ikäiseksi, sillä kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa vasta hohouksen päättymisestä.
Luulen kyllä että tässä tapauksessa tuo 30 on sen verran pieni summa, ettei se vielä taida olla riittävä syy toimenpiteisiin. Mutta näin periaatteessa vaikka vanhemmat voivatkin hallita lastensa omaisuutta, niin ne eivät silti missään vaiheessa muutu mystisesti omistussuhteiltaan vanhempien omaisuudeksi, eli vanhempien on pyydettäessä pystyttävä perustelemaan omaisuudenhoitonsa.
Alkuperäinen kirjoitus:
>>Lapsen äiti otti nämä rahat kenenkään kuulematta kuin salakähmää ja sanoi laittavansa ne parenpaan talteen.>>
Caveat Emptor kirjoittaa aivan oikein edunvalvojan toimivallasta (holhooja termi oli vanhassa laissa, kumottu 1999). Kun äiti on kuitenkin ottanut rahat talteen, hänellä on oikeus näin tehdä. Muu, mahdollisesti asiaton rahojen käyttäminen on spekulaatiota ja sen perusteella ei lapsella ole käytännössä mitään keinoja käytössään. Eri asia olisi, jos kyseessä olisi jokin merkittävä omaisuus, jolloin holhousviranomaisilla olisi mahdollisuus lain holhoustoimesta 56 ja 57 §:n nojalla vaatia selvitystä edunvalvojalta sakon uhalla.
Siis, huoltaja (edunvalvojana) päättää, mitä lapsen varoilla tehdään. Hän päättä antaako rahat lapsen käyttöön vai pitääkö säästössä tms. Toimien tulee olla lapsen edun mukaisia ja hän ei tietenkään saa käyttää rahoja omaksi hyödykseen.
Alle 15 vuotiailla ei ole lain mukaan omaa rahaa. Eli niitä ei voida vaatia takaisin. piste
Voi Renkonen sentään mitä kirjoitat!
Minkähän lain mukaan alle 15-vuotiaalla ei saa olla omaa rahaa, onko kenties olemassa joku rahan hallussapitokielto oikein?
Siis, alle 15-vuotias ei saa tehdä sopimuksia eikä edustaa itseään, mutta tähän on poikkeuksena se että heilläkin on sallittu näiden vähäisten ja tavanomaisten oikeustoimien teko. Tällöin voidaan ajatella että heillä on myös oikeus pitää niihin tarvittavia rahasummia hallussaan. Mielestäni tämä 30 euroa on nykyään luokiteltavissa lähinnä taskurahaksi, varsinkin kun kyseessä on jo 12-vuotias ja ajatellaan tuonikäisten kulutustottumuksia. Eli väitän että raha olisi kuulunut 12-vuotiaan haltuun.
Ja mihin ihmeeseen tämä lauseesi: "Eli niitä ei voida vaatia takaisin" oikein perustuu? (kysymysmerkki)
Tietenkin voidaan jos katsotaan ettei edunvalvontaa ole suoritettu oikein.
keskusteluista jotka antoivat ajatuksilleni voimaa toimia tavalla mikä toivottavasti tuo ratkaisun petokseen lasta kohtaan.
Lapsi voi tästä niin huonosti että tätä ei voi sivuuttaa, noin vaan toteamalla "unohda rahasi"